Annu42

Tavallaisia kunnon kansalaisia ovat. Kaksi nuorempaa erosivat kanssamme ev.lut.kirkosta, koska olivat liian nuoria jäämään sinne ilman meitä. Vanhemmat pojat sen sijaan jäivät, ja heidän perheissään on toimittu kansankirkon tavalla häiden ja lasten suhteen. Tämä keskimmäinen tyttö löysi samanlaisia arvoja omaavan puolison, joten hän ei vieläkään ole kirkossa, vaan kaikki juhlat on toimitettu siviilirekisterin keinoin ilman pappeja. Olemme kyllä saaneet puheenvuoron juhlissa, jos on ollut tarpeen ja meillä halua. Ovathan vävynkin sukulaiset luterilaisia, joten heillä on sama juttu.

Tämä tyttö perheineen ja vanhin poika asuvat Etelä-Suomessa. Kun käymme heidän luonaan, he tietävät, että menemme sapattina kirkkoon ja vietämme sen päivän leväten. Ei siitä ole ongelmaa syntynyt, koska he antavat meidän toimia oman valintamme mukaan, ja myös me suomme heille saman oikeuden tehdä mitä haluavat.

Onhan meillä ollut juhlia kirkossamme, joihin he ovat osallistuneet, ei siinä mitään kahnausta ole tullut. Toinen pojista asuu perheineen kotikylässämme, joten heihin olemme enemmän yhteyksissä. Anoppini oli hieno ihminen, joka antoi aikoinaan meidän nuorten elää omaa elämäänsä, joten niin minäkin yritän tehdä tämän pojan perheen kohdalla ja muidenkin.

Mielestäni suhteemme lapsiimme ovat hyvät. Ehkä yksi kuvaava tapaus siitä, mitä he ajattelevat, on se, kun vanhin poika oli sanonut ovelleen tulleelle JT:lle: "Kiitos, emme tarvitse mitään teiltä, koska saamme aivan riittävästi hengen ravintoa vanhemmiltani, jotka ovat adventisteja." Ja he ovat sen jälkeen saaneet olla rauhassa.

Jos he joskus jotakin uskon asiasta kysyvät, me kerromme, joskus vävy varsinkin antaa luettavaa, ja minä luen. Sitten keskustelemme asiasta. Mielestäni suhteemme näihinkin lapsiin ovat luottamukselliset, ja he tulevat toimeen meidän kanssamme ja me heidän.

Ehkä se on sitä toisemme kunnioittamista sellaisina kuin olemme ilman, että yritämme muuttaa toisiamme miksikään muuksi pakkokeinoin. Usko on Jumalan teko. Se tapahtuu jokaisen kohdalla aikanaan. Me olemme vain vierelläkulkijoita heidän elämässään. Kuinkas sitä sanottiinkaan lapsista nuolina viinissä eli nuolikotelossa, josta ne lentävät maailmalle? Näin on käynyt meidänkin lastemme kohdalla. Toivottavasti pärjäävät yhä edelleen.