Johdanto
Ilmestyskirja on mielenkiintoinen, mutta vaikeaselkoinen kirja. Monet ovat selitelleet sitä mielikuvituksensa mukaan. Sen luotettavuus on jopa asetettu kyseenalaiseksi. Myös Luther suhtautui aluksi torjuvasti Ilmestyskirjaan. Vasta myöhemmin hän löysi Ilmestyskirjan päähenkilön, Jeesuksen Kristuksen. Kristuksen ja hänen seurakuntansa voitto pahan valloista on Ilmestyskirjan pääsisältö.
Ilmestyskirjan on siis tarkoitus välittää profeetallista tietoa siitä, mikä oli ajankohtaista Johanneksen ajan kristityille, mutta myös siitä mitä on myöhemmin tapahtuva (Ilm.1:19). Ilmestyskirjan on tarkoitus valmistaa Jumalan seurakuntaa ja koko maailmaa Jeesuksen toiselle tulemukselle. Sen tarkoitus on on Kristuksen tulemuksen toivolla lohduttaa ja rohkaista kaikkien aikojen uskovia kärsivällisyyteen ja voittavaan uskoon.
Johanneksen saama ilmestys ei koskenut vain hänen omaa aikaansa, eikä Ilmestyskirjaa voida pitää vain kuvauksena Rooman keisareiden ensimmäisellä vuosisadalla kristittyihin kohdistuvasta vainosta. Tämän (aikahistoriallisen) preteristisen tulkinnan isä on Luis de Alcazar (k.1613).
Vastakkainen suunta on (lopunajallinen) futuristinen tulkinta, jonka mukaan kaikki näyt toteutuvat vasta viimeisen suuren ahdingon aikana juuri ennen Kristuksen takaisintuloa. Francisco Ribera (k.1656) esitti tämän tulkinnan torjuakseen Lutherin ja muiden uskonpuhdistajien opetukset, joissa Ilmestyskirjan ennustuksia sovellettiin paavikuntaan.
Protestanttiset liikket ovat lähes yksinomaan kallistuneet tämän jesuiitta Riberan opetuksen kannalle. Äärifuturistien mukaan Ilmestyskirjan pääosa koskee juutalaisia, eikä kristillistä seurakuntaa. Opetetaan jopa että kristus tulisi salaisesti tempaamaan omansa pois ennen ahdistuksen aikaa.
Raamattu on itse paras selittäjänsä. Tämä uskonpuhdistajien korostama periaate pätee myös Ilmestyskirjaan. Pääosa kielikuvista on juuri peräisin Vanhasta testamentista (yli 600 viittausta). Jotta voisimme ymmärtää Ilmestyskirjaa, meidän on huolellisesti tutkittava Vanhan testamentin kirjoituksia ja verrattava Ilmestyskirjan näkyjä niihin. Lisäksi vertauskuvien tulkinnassa on otettava huomioon Uuden testamentin sanoma.
Ilmestyskirjan näkyjen taustana on taivaan temppeli. Useat tutkijat ovat todenneet että Ilmestyskirja kokonaisuudessaan noudattaa heprealaisten uskonnollisiin menoihin liittyvän juhlakalenterin järjestystä. Näin Ilmestyskirjan draamalla on selkeä "juoni": pelastushistorialliset tapahtumat seuraavat toistaan saman "käsikirjoituksen" mukaisesti, jota vertauskuvalliseen temppelipalvelukseen liitetyt juhlat pyhän seitsemännen kuukauden aikan noudattivat.
Ilmestyskirja esittää suuren kertomuksen päätösosan suuresta taistelusta Kristuksen ja Saatanan välillä. Se myös paljastaa "mitä pian on tapahtuva". Jeesuksen toinen tulemus on Ilmestyskirjan keskeinen teema. Vaikka Ilmestyskirja ei ilmoitakaan Jeesuksen tulemuksen aikaa, sen profeetalliset näkysarjat paljastavat, että elämme juuri nyt tuon valtavan tapahtuman aatossa. Siksi Ilmestyskirjan tutkiminen ei ole koskaan ollut niin ajankohtaista ja mielenkiintoista kuin tänä aikana.
Ilmestyskirja on mielenkiintoinen, mutta vaikeaselkoinen kirja. Monet ovat selitelleet sitä mielikuvituksensa mukaan. Sen luotettavuus on jopa asetettu kyseenalaiseksi. Myös Luther suhtautui aluksi torjuvasti Ilmestyskirjaan. Vasta myöhemmin hän löysi Ilmestyskirjan päähenkilön, Jeesuksen Kristuksen. Kristuksen ja hänen seurakuntansa voitto pahan valloista on Ilmestyskirjan pääsisältö.
Ilmestyskirjan on siis tarkoitus välittää profeetallista tietoa siitä, mikä oli ajankohtaista Johanneksen ajan kristityille, mutta myös siitä mitä on myöhemmin tapahtuva (Ilm.1:19). Ilmestyskirjan on tarkoitus valmistaa Jumalan seurakuntaa ja koko maailmaa Jeesuksen toiselle tulemukselle. Sen tarkoitus on on Kristuksen tulemuksen toivolla lohduttaa ja rohkaista kaikkien aikojen uskovia kärsivällisyyteen ja voittavaan uskoon.
Johanneksen saama ilmestys ei koskenut vain hänen omaa aikaansa, eikä Ilmestyskirjaa voida pitää vain kuvauksena Rooman keisareiden ensimmäisellä vuosisadalla kristittyihin kohdistuvasta vainosta. Tämän (aikahistoriallisen) preteristisen tulkinnan isä on Luis de Alcazar (k.1613).
Vastakkainen suunta on (lopunajallinen) futuristinen tulkinta, jonka mukaan kaikki näyt toteutuvat vasta viimeisen suuren ahdingon aikana juuri ennen Kristuksen takaisintuloa. Francisco Ribera (k.1656) esitti tämän tulkinnan torjuakseen Lutherin ja muiden uskonpuhdistajien opetukset, joissa Ilmestyskirjan ennustuksia sovellettiin paavikuntaan.
Protestanttiset liikket ovat lähes yksinomaan kallistuneet tämän jesuiitta Riberan opetuksen kannalle. Äärifuturistien mukaan Ilmestyskirjan pääosa koskee juutalaisia, eikä kristillistä seurakuntaa. Opetetaan jopa että kristus tulisi salaisesti tempaamaan omansa pois ennen ahdistuksen aikaa.
Raamattu on itse paras selittäjänsä. Tämä uskonpuhdistajien korostama periaate pätee myös Ilmestyskirjaan. Pääosa kielikuvista on juuri peräisin Vanhasta testamentista (yli 600 viittausta). Jotta voisimme ymmärtää Ilmestyskirjaa, meidän on huolellisesti tutkittava Vanhan testamentin kirjoituksia ja verrattava Ilmestyskirjan näkyjä niihin. Lisäksi vertauskuvien tulkinnassa on otettava huomioon Uuden testamentin sanoma.
Ilmestyskirjan näkyjen taustana on taivaan temppeli. Useat tutkijat ovat todenneet että Ilmestyskirja kokonaisuudessaan noudattaa heprealaisten uskonnollisiin menoihin liittyvän juhlakalenterin järjestystä. Näin Ilmestyskirjan draamalla on selkeä "juoni": pelastushistorialliset tapahtumat seuraavat toistaan saman "käsikirjoituksen" mukaisesti, jota vertauskuvalliseen temppelipalvelukseen liitetyt juhlat pyhän seitsemännen kuukauden aikan noudattivat.
Ilmestyskirja esittää suuren kertomuksen päätösosan suuresta taistelusta Kristuksen ja Saatanan välillä. Se myös paljastaa "mitä pian on tapahtuva". Jeesuksen toinen tulemus on Ilmestyskirjan keskeinen teema. Vaikka Ilmestyskirja ei ilmoitakaan Jeesuksen tulemuksen aikaa, sen profeetalliset näkysarjat paljastavat, että elämme juuri nyt tuon valtavan tapahtuman aatossa. Siksi Ilmestyskirjan tutkiminen ei ole koskaan ollut niin ajankohtaista ja mielenkiintoista kuin tänä aikana.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Vanhan testamentin jumala oli pikkumainen ja ilkeä, välillä lähes psykoottinen.
Jeesus yritti myydä uudenlaista rakastavampaa jumalaa.
Mutta johannes ilmestyksillään paljasti(valjasti) taas sen vanhan kunnon psykopaatin.
tottelemattomille laki on vääryys, mutta totteleville laki on oikeus.
jos ei halua tuntea Jumalaa, niin on palkkansa saanut. jos haluaa oppia tuntemaan Jumalan, niin saa palkkansa moninkertaisena, kun on kuuliainen.
Johanneksen ilmestykset ei ole mikään tulevaisuutta ennustava profetia, vaan aikalaisilleen tarkoitettu ovela propaganda kirje.
Jonka sisältö on lyhyesti juuri tuo mitä kirjoitit.
Siinä luvataan tuhoa vallanpitäjille ja siunausta uskollisille kultin kannattajille.
Minä haluaisin lukea, miten se tapahtuikaan, joten odotellaan asiasta lisää... Että vanha kunnon psykopaatti!
ei edes jokainen uskova pysty tulkitsemaan vertauksia, vaan vain ne joille annetaan ymmärrys siihen. mutta jokainen joka tuntee Jumalan teitä ja totuutta, voi tutkimalla saada käsityksen siitä, mitä tulee tapahtuman, ja koska. merkit ovat meille sitä varten, että pystyisimme tietämään, koska >>hetki
Tässä jutussa kirjoittaja oli löyhästi mukaillut Seitsemännen Päivän Adventistin, Olavi Rouheen kirjaa ”Ilmestyskirja”, Kirjatoimi 1998 sivuilta 12. ja 13.
Jos kirjoittaja jatkaa samaa rataa, niin seuraavaksi tulee sivulta 15. alkaen adventistien erityisoppi ”pyhäkköoppi”, jota ei kristikunta tunne eikä sitä ole Raamattuun painettu, vaan se perustuu 22.10. 1844 alkaneine ”tutkivine tuomioineen” väärän profeetan Ellen G. Whiten epäraamatullisiin näkyihin.
Sivulta 24. alkaen alkaa vanhaan liittoon kuuluvan sapatin mainostus. Sivulla 31. hän kutsuu niitä, jotka eivät opeta lakia pakollisena uskoville nikolaiitoiksi.
Väärää profeettaa, Ellen Whitea, Rouhe nimittää ”Ilmestyskirjan sanomaan syvällisesti perehtynyt hengellinen opettaja”.
Sivulla 66. on adventismin oppia, jossa tuonela on poistettu ja ihmiset muka nukkuvat haudoissaan. Ja tästä hän on saanut sivulle 67. aivan mahdottoman yhtälön kun lopunajan marttyyrit huutavat muka vain symbolisesti haudoissaan nukkuessaan eivätkä taivaassa alttarin alla (Ilm 6:9-11).
Sivulta 68. eteenpäin hän luettelee tulevia sinettejä menneinä tapahtumina Elleniä mukaellen. Viides sinetti oli muka keskiajan vainonaika, kuudes vanhoja maanjäristyksiä ja 1833 Amerikassa tapahtuneet tähdenlennot.
Sivulta 75. eteenpäin alkaa lauantain viettämisen eli sapatin sinetiksi vakuuttaminen (Raamatun mukaan sinetti on Pyhän Hengen sinetti, ei mikään viikonpäivän viettäminen) ”Monilla on edelleenkin se harhakäsitys, että sapatti kuuluu vain juutalaisille. Tämä käsitys on kuitenkin evankeliumin vastainen.” Pedon merkki adventistioppien mukaan on sunnuntain vietto lepopäivänä.
Sivulta 78. lähtien, tietenkin Elleniä mukaillen, kaksitoista Israelin lasten sukukuntaa eli 144000 (Ilm 7:4-8) ovatkin adventisteja ihan samoin kuin jehovilla ne ovat jehovalaisia.
Katsotaan nyt, miten referoija jatkaa, niin ehkä sitten jatkan minäkin
Jesuiittojen helmaan: Sinnehän uskova 1 haluaisi kaikki johtaa. Tosin Uskova Ykkösellä on mahtava
Tytär kirkko takanaan. Uskova ykkösen kirjoituksissa huokuu rakkauden vastakohdan
tuoksu. Hän tuntuu aina esiityvän erehtymättömänä Kuten Iso Pappa siellä Vaticaanissa. Muistakaa uskova ykkönen on erehtymätön Kristitty omasta mielestään! enkä minä sitä arvoa häneltä vie. Minä annan hänen olla Äitinsä helmoissa!
Rauhaa ja oikeaa rakkautta toivotta Demigod :