Paasto

Voisitko antaa jonkinlaisen esimerkin millainen tuollainen synnintunnustus on. Kun se ei kuulu luterilaisuuteen niin on hieman vaikea ymmärtää miten se tapahtuu. Luetellaanko siinä mahdollisia virheitä joita on tullut tehtyä vai onko se jotenkin ylimalkaisempi? Entä jos ei yksineläjänä ole tehnyt mitään niin mitä silloin tunnustaa?

Etsijä kirjoitti:

Voisitko antaa jonkinlaisen esimerkin millainen tuollainen synnintunnustus on. Kun se ei kuulu luterilaisuuteen niin on hieman vaikea ymmärtää miten se tapahtuu. Luetellaanko siinä mahdollisia virheitä joita on tullut tehtyä vai onko se jotenkin ylimalkaisempi? Entä jos ei yksineläjänä ole tehnyt mitään niin mitä silloin tunnustaa?

Keskustelun kulku:
synnintunnustukselle vaiko ei ! nimetön 16.03
katumuksen sakramentti Tavallinen ... 16.03
tavalliselle pojalle nimetön 16.03
Katumuksen sakramentti Tavallinen ... 20.03
ainakin minun mielestä se on nimetön 20.03
Elävää todellisuutta isä-Tuomas 16.03
Isä-Tuomakselle Katumuksesta 16.03
Samansuuntaisia Krysostomos 17.03
Näin muinoin luterilaisillakin Justinos 17.03
Kerrottu on isä-Tuomas 17.03
Katumus ja papiston voimat väsynyt 21.03
Väsyneelle isä-Tuomas 22.03
rohkeasti eteenpäin nimetön 22.03
Entäs mielenmuutos? Justiina 16.03
mielenmuutoksesta nimetön 17.03
taipumus ja tapa isä-Tuomas 17.03
milläs valat uskoa meihin nimetön 17.03
Uskon valamisesta isä-Tuomas 17.03
Auttakaa katumaan! Tuhkaako pä... 17.03
sama asia eri tavalla kerrottuna nimetön 17.03
riähkät yhtä nimetön 18.03
ainakin meidän perheessä nimetön 18.03
synti ja katumus nimetön 18.03
hmm... yhtä nimetön 18.03
unohdit mainita sen loppuosan, j... nimetön 18.03
en unohtanut yhtä nimetön 21.03
yhtä nimettömälle nimetön 21.03
jopas nyt yhtä nimetön 22.03
väärinymmärrystäkö? nimetön 22.03
on aika tehdä loppu yhteenveto

Etsijä kirjoitti:

Voisitko antaa jonkinlaisen esimerkin millainen tuollainen synnintunnustus on. Kun se ei kuulu luterilaisuuteen niin on hieman vaikea ymmärtää miten se tapahtuu. Luetellaanko siinä mahdollisia virheitä joita on tullut tehtyä vai onko se jotenkin ylimalkaisempi? Entä jos ei yksineläjänä ole tehnyt mitään niin mitä silloin tunnustaa?

on kansanomainen sanonta, joka tarkoittaa katumuksen sakramenttiin osallistumista.

Katumuksen sakramentin kaava on papin käsikirjassa eli Euhologionissa. Katumuksen sakramenttiin osallistutaan aina yksitellen. Parasta on soittaa rippi-isälleen ja varata aika.

Pappi ottaa synnintunnustuksen vastaan kirkossa lukupulpetin edessä, jonka päälle on asetettu risti ja evankeliumikirja. Toimitus alkaa yhteisellä rukouksella. Pappi lausuu kehotuksen: "Katso lapseni Kristus on täällä näkymättömästi läsnä ja ottaa vastaan sinun synninstunnustuksesi. Älä häpeä syntiesi tunnustamista, älä pelkää, äläkä salaa minulta mitään, vaan ilman pelkoa sano kaikki mitä olet tehnyt, jotta saisit anteeksi meidän Herraltamme Jeesukselta Kristukselta. Katso meidän edessämme on hänen pyhä kuvansa, minä olen vain todistaja, joka olen todistava hänen edessään kaiken, mitä minulle ilmoitat."

Sitten syntinsä tunnustava kertoo omin sanoin, mitkä teot ja laiminlyönnit painavat hänen mieltään. Tarvittaessa pappi voi antaa neuvoja hengelliseen elämään. Katuva polvistuu lukupöydän eteen ja rippi-isä lukee synninpäästörukouksen peittäen kirkollisella vaatteella ns epitrakiililla hänen päänsä. Syntinsä tunnustanut kumartuu maahan asti, nousee ja suutelee lukupöydällä olevaa ristiä ja evankeliumikirjaa ja ottaa sinauksen rippi-isältään.

Etsijä kirjoitti:

Voisitko antaa jonkinlaisen esimerkin millainen tuollainen synnintunnustus on. Kun se ei kuulu luterilaisuuteen niin on hieman vaikea ymmärtää miten se tapahtuu. Luetellaanko siinä mahdollisia virheitä joita on tullut tehtyä vai onko se jotenkin ylimalkaisempi? Entä jos ei yksineläjänä ole tehnyt mitään niin mitä silloin tunnustaa?

Jos yksineläjänä et ole tehnyt MITÄÄN, niin silloin minusta sinun olisi syytä tunnustaa moinen aikaansaamattomuus!!!!

PS. Seksi ei ole syntiä...

oli kysymys kirjoitti:

Jos yksineläjänä et ole tehnyt MITÄÄN, niin silloin minusta sinun olisi syytä tunnustaa moinen aikaansaamattomuus!!!!

PS. Seksi ei ole syntiä...

ja tarkastella elämäänsä Jumalan silmin. Yksinelävät ja jopa erakotkin tekevät syntiä. Ei synti pelkästään perhe-elämään tai yleensä ihmissuhteisiin liity. Yksinäisillä on omat kiusauksensa. Syntiä on kaikki se, joka erottaa meidät Jumalasta ja on vastoin Hänen pyhää tahtoaan.

Tulee miettiä onko rakastanut Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistään niin kuin itseään. Onko muistanut lukea rukoussääntönsä, käynyt säännöllisesti jumalanpalveluksissa, noudattanut kirkon määräämiä paastoja.

Täyttänyt velvollisuutensa työssä ja kotona aviopuolisona, isänä tai äitinä, sisaruksena, lapsena tai lapsenlapsena.

Onko auttanut köyhiä, sairaita ja kärsiviä, rukoillut kaikkien ihmisten puolesta, antanut anteeksi vihamiehilleen. Onko loukannut jotakuta, kadehtinut, ahnehtinut, pettänyt, varastanut tai valehdellut. Käyttäytynyt sopimattomasti jne jne.

Mitä seksiin tulee, se ei ole syntiä oman aviopuolison kanssa, kaikkien muiden kanssa taas on.

Muistakaamme nyt, että paasto on nimenomaan hengellinen paasto. Siis yksinkertaistetaan elämää, ja pidättäydytään nautinnoista. Ruokapaasto on ok, jos se tukee tätä hengellistä, muuten ei.

gfsarlkgjlskrglskdrg kirjoitti:

Muistakaamme nyt, että paasto on nimenomaan hengellinen paasto. Siis yksinkertaistetaan elämää, ja pidättäydytään nautinnoista. Ruokapaasto on ok, jos se tukee tätä hengellistä, muuten ei.

" - - paasto on nimenomaan hengellinen paasto - - "

Näin ei toki ole. Paasto on kokonaisvaltaista. Paastotessa ei tulisi oleellisesti erotella sen ruumiillista ja hengellistä puolta. Ihminen on sekä sielu että ruumis. Aitoa hengellistä paastoa ei ole ilman ruumiillista paastoa, sillä hengellinen paasto rakentuu ruumiillisen paaston perustalle.

Ruumiillinen paasto on ehdottoman tärkeää jo siksi, että sen avulla me osoitamme juuri sitä kuuliaisuutta Jumalaa kohtaan, jonka rikkominen oli Raamatun mukaan lankeemuksen syy.

Kalenteriin merkityt paastopäivät sääntöineen eivät ole vapaaehtoisia, vaan kuuluvat kaikille, jotka haluavat olla osallisia eukaristisesta yhteisöstä. Tietenkin etenkin sairaat ja raskaana olevat on huomioitava erikseen. Normaalikuntoisille ihmisille ruokapaasto ei ole suuri ongelma. Se ei erityisesti vaadi ruoan määrän vähentämistä, vaan ainoastaan tiettyjen ruoka-aineista luopumista paaston ajaksi.

Edellisestä poikkeaa sitten varsinainen henkilökohtainen paasto, jossa eletään paljon ankarampien sääntöjen mukaan. Tällainen on vapaaehtoista ja nimenomaan tähän paastoon liittyy se usein väärinkäytetty periaate, että vieraanvaraisuuden vaatimus voi väliaikaisesti keskeyttää paaston. Tällöinkin vieraanvaraisuudesta johtuva poikkeama kompensoidaan ankarammalla paastolla, kun tilanne jälleen sallii.

Jos epäonnistumme Kirkon asetamien paastosääntöjen noudattamisessa, on meidän kaduttava ja mentävä rippi-isän pakeille. Olemme silloin erottautuneet Kirkon elämästä. Katumuksen kautta me jälleen tulemme osalliseksi Kirkon eukaristisesta yhteisöstä.

Nykyiset puheet hengellisen paaston ensiarvoisuudesta taitavat juontua ihmisten haluttomuudesta elää kokonaisvaltaista hengellistä elämää. Tähän propagandaan ei ole syytä mennä mukaan. Eli hyvää paastoa sinnekin päin!

ZZ Hop kirjoitti:

" - - paasto on nimenomaan hengellinen paasto - - "

Näin ei toki ole. Paasto on kokonaisvaltaista. Paastotessa ei tulisi oleellisesti erotella sen ruumiillista ja hengellistä puolta. Ihminen on sekä sielu että ruumis. Aitoa hengellistä paastoa ei ole ilman ruumiillista paastoa, sillä hengellinen paasto rakentuu ruumiillisen paaston perustalle.

Ruumiillinen paasto on ehdottoman tärkeää jo siksi, että sen avulla me osoitamme juuri sitä kuuliaisuutta Jumalaa kohtaan, jonka rikkominen oli Raamatun mukaan lankeemuksen syy.

Kalenteriin merkityt paastopäivät sääntöineen eivät ole vapaaehtoisia, vaan kuuluvat kaikille, jotka haluavat olla osallisia eukaristisesta yhteisöstä. Tietenkin etenkin sairaat ja raskaana olevat on huomioitava erikseen. Normaalikuntoisille ihmisille ruokapaasto ei ole suuri ongelma. Se ei erityisesti vaadi ruoan määrän vähentämistä, vaan ainoastaan tiettyjen ruoka-aineista luopumista paaston ajaksi.

Edellisestä poikkeaa sitten varsinainen henkilökohtainen paasto, jossa eletään paljon ankarampien sääntöjen mukaan. Tällainen on vapaaehtoista ja nimenomaan tähän paastoon liittyy se usein väärinkäytetty periaate, että vieraanvaraisuuden vaatimus voi väliaikaisesti keskeyttää paaston. Tällöinkin vieraanvaraisuudesta johtuva poikkeama kompensoidaan ankarammalla paastolla, kun tilanne jälleen sallii.

Jos epäonnistumme Kirkon asetamien paastosääntöjen noudattamisessa, on meidän kaduttava ja mentävä rippi-isän pakeille. Olemme silloin erottautuneet Kirkon elämästä. Katumuksen kautta me jälleen tulemme osalliseksi Kirkon eukaristisesta yhteisöstä.

Nykyiset puheet hengellisen paaston ensiarvoisuudesta taitavat juontua ihmisten haluttomuudesta elää kokonaisvaltaista hengellistä elämää. Tähän propagandaan ei ole syytä mennä mukaan. Eli hyvää paastoa sinnekin päin!

Etenkin vähävaraisissa lapsiperheissä on tilanne kuitenkin vähän erilainen. Kirkkovuodessa on enemmän paastopäiviä kuin paastottomia päiviä.

Venäjän kirkossa oli 1800-luvulla käytössä hengellisiä kouluja ja seminaareja varten laadittu paastominimi, joka perustui siihen, että näiden koulujen oppilaat olivat kasvavia poikia.

Lapset kehittyivät menneinä vuosisatoina hitaammin, kuin meidän aikanamme, koska aikaisemmin ravinto oli heikompaa.

Jos joku on kiinnostunut tästä asiasta, niin siitä saa tietoja teoksesta "Suomen ortodoksinen arkkipiispakunta. Kokoelma voimassaolevia säännöksiä Suomen ortodoksisesta arkkipiispakunnasta. Toimittanut Sortavalan kreikkalaiskatolisen pappisseminaarin rehtori rovasti N. Valmo. Helsinki 1935."

M-LS kirjoitti:

Etenkin vähävaraisissa lapsiperheissä on tilanne kuitenkin vähän erilainen. Kirkkovuodessa on enemmän paastopäiviä kuin paastottomia päiviä.

Venäjän kirkossa oli 1800-luvulla käytössä hengellisiä kouluja ja seminaareja varten laadittu paastominimi, joka perustui siihen, että näiden koulujen oppilaat olivat kasvavia poikia.

Lapset kehittyivät menneinä vuosisatoina hitaammin, kuin meidän aikanamme, koska aikaisemmin ravinto oli heikompaa.

Jos joku on kiinnostunut tästä asiasta, niin siitä saa tietoja teoksesta "Suomen ortodoksinen arkkipiispakunta. Kokoelma voimassaolevia säännöksiä Suomen ortodoksisesta arkkipiispakunnasta. Toimittanut Sortavalan kreikkalaiskatolisen pappisseminaarin rehtori rovasti N. Valmo. Helsinki 1935."

Lapset ovat luonnollisesti eräs erityinen ryhmänsä, vaikka se jäikin itseltäni mainitsematta. Sitä paitsi on selvää, että ekonomiaa on mahdollista käyttää silloin, kun siihen nähdään todellista tarvetta. Koska paastossa on kysymys hyvin pitkälle mainitsemastani kuuliaisuudesta, on korostettava, että tätä ei tulisi tehdä omavaltaisesti.