Heippa. Olen jo muutaman vuoden ollut menestyksellisesti uskossa Herraamme Jeesukseen Kristukseen. Ajattelen häntä päivin ja öin, jopa vessassa käydessä.
Nyt on kumminkin ilmaantunut ongelma. Uskottomat, saatanan omat ihmiset eivät anna minun tehdä lähetystyötä, joten minä olen siis uskottomien uhri!
Jos pyydän naapuriani kirkkoon tai teltalle, hän ei lähde. Vaikka kahvia ja pullaakin kertoisin olevan tarjolla, niin tämä sielunvihollisen oma sielu vain vetoaa johonkin vatsahaavaan ja liikalihavuuteen. Epäilen että hän vain valehtelee, ehkäpä hänessä on saastainen valheen henki. Sen vuoksi olenkin pyrkinyt rukouksissani muistamaan häntä, ja tekemään ristinmerkkejä hänen talonsa jokaisen nurkan kohdalla. Siitä hän on kuitenkin suiviintunut jostain syystä ja käskenyt minun pysyä poissa tontiltaan.
Olen hänen lapsilleen edes yrittänyt päästä kertomaan tosiseikkoja elämästä, kuten että homot joutuvat helvettiin, avoliitto on sopimus saatanan kanssa ja sen sellaista. Mutta siitäkin on noussut kauhea haloo.
Murhe sydämessä joudun iltaisin levolle käymään, kun ei pyhä uskoni, joka ei tästä tosin horjumaan ole lähtenyt, pääse leviämään ympäristööni tuomaan Herralle kunniaa.
Olen yrittänyt edes työpaikaltani haalia väkeä teltalle kuuntelemaan miten kielillä puhutaan ja Jeesuksesta todistetaan. Olen kertonut että siellä sairaita parannetaan ja aivan varmasti saadaan vielä joku kuolleistakin nousemaan. Tässä mielessä vedin työpaikaltani erään toverini kahvihuoneeseen kahdenkeskiseen palaveriin, sillä tiesin että hänen pieni poikansa oli juuri kuollut. Mutta saatana vaikutti tässäkin naisessa, sillä heti kun kerroin kuolleistaherättämisestä hän alkoi huutaa ja solvata minua tavoin joita en viitsi toistaa.
Viimeinen toivoni löytää Herralle sieluja onkin se että menen nyt tänä perjantaina päivystämään tuonne kaupungin keskustaan, ja aion kertoa viinapirusta kaikille sen valtaan joutuneille. Ehkäpä he surkeassa tilassaan tulevat liikutetuiksi ja kuulevat Herran kutsun.
Nyt on kumminkin ilmaantunut ongelma. Uskottomat, saatanan omat ihmiset eivät anna minun tehdä lähetystyötä, joten minä olen siis uskottomien uhri!
Jos pyydän naapuriani kirkkoon tai teltalle, hän ei lähde. Vaikka kahvia ja pullaakin kertoisin olevan tarjolla, niin tämä sielunvihollisen oma sielu vain vetoaa johonkin vatsahaavaan ja liikalihavuuteen. Epäilen että hän vain valehtelee, ehkäpä hänessä on saastainen valheen henki. Sen vuoksi olenkin pyrkinyt rukouksissani muistamaan häntä, ja tekemään ristinmerkkejä hänen talonsa jokaisen nurkan kohdalla. Siitä hän on kuitenkin suiviintunut jostain syystä ja käskenyt minun pysyä poissa tontiltaan.
Olen hänen lapsilleen edes yrittänyt päästä kertomaan tosiseikkoja elämästä, kuten että homot joutuvat helvettiin, avoliitto on sopimus saatanan kanssa ja sen sellaista. Mutta siitäkin on noussut kauhea haloo.
Murhe sydämessä joudun iltaisin levolle käymään, kun ei pyhä uskoni, joka ei tästä tosin horjumaan ole lähtenyt, pääse leviämään ympäristööni tuomaan Herralle kunniaa.
Olen yrittänyt edes työpaikaltani haalia väkeä teltalle kuuntelemaan miten kielillä puhutaan ja Jeesuksesta todistetaan. Olen kertonut että siellä sairaita parannetaan ja aivan varmasti saadaan vielä joku kuolleistakin nousemaan. Tässä mielessä vedin työpaikaltani erään toverini kahvihuoneeseen kahdenkeskiseen palaveriin, sillä tiesin että hänen pieni poikansa oli juuri kuollut. Mutta saatana vaikutti tässäkin naisessa, sillä heti kun kerroin kuolleistaherättämisestä hän alkoi huutaa ja solvata minua tavoin joita en viitsi toistaa.
Viimeinen toivoni löytää Herralle sieluja onkin se että menen nyt tänä perjantaina päivystämään tuonne kaupungin keskustaan, ja aion kertoa viinapirusta kaikille sen valtaan joutuneille. Ehkäpä he surkeassa tilassaan tulevat liikutetuiksi ja kuulevat Herran kutsun.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Miksi esität olevasi ilkeä ja hyökkäävä "uskovainen"? Tahdotko mustamaalata oikeita uskovia jotka todistavat uskostaan, jotkut taitamattomasti ja yli-innokkaasti mutta hyvää tarkoittaen, eivät tuolla tavalla ihmisiä halveksien ja ylimielisesti? Miksi tahtoisit niin tehdä? Onko joku loukannut sinua pahasti?
Olen todella pahoillani jos niin on käynyt. Me uskovaisethan olemme syntisiä ihmisiä, mutta meidän se pitäisi muistaa aina!
kirjoittajia. Epäilen, että tuo kirjoittaja on vain katkera ja ei ehkä uskossakaan. Heittelee omia ajatuksia, jotka eivät pidä uskovista paikkaansa. Olen jo kauan ihmetellyt miksei näillä foorumeilla toimi valvonta. Miksei valvojana ole uskovia vaan jokin ylläpitotaho. Jos olisi sellainen foorumi jossa valvojat olisivat uskovia ja Raamatun tuntevia niin olisi kiva käydä keskusteluja. Voisivat poistaa epäraittiit kirjoitukset välittömästi.
Netmissioniin, niin sieltä löytyy uskovat valvojat, jotka herkästi poistavat uskovia kritisoivat viestit, olivat ne sitten oikeutettuja tai ei.
Jos Reijon, SP:n ja kumppaneiden liipasinherkkyys ei sinulle riitä, niin mene SanaJaYlistys-foorumille, niin siellähän ei minkäänlaista kritikkiä esittää saa.
kirjotuksesta tuli se tunne että se esitettiin provona...mutta miksi???
Tässä toivottoman vastausta odotellessani kysyn sinultakin: Millainen on mielestäsi oikeutettua kritiikkiä? Pidätkö aloituksena olevaa tekstiä sellaisena? Entä milloin uskiksen kritiikki on oikeutettua? Minusta on tuntunut heti uskoontulostani alkaen etten saa sanoa mitään sellaista ääneen joka voidaan käsittää "tuomitsemisena". Kaikki ikiomat mielipiteenikin muuttuivat "uskovaisten helvetin tuomioiksi".
ja saa esittää kritiikkiä...vapaus vallitkoon,mutta joillakin on halu vaan provosoida..( no sekin sallittakoon)..mutta asiallinen kritiikki on aina paikallaan
Millaisia mielipiteitä olet esittänyt ja kenelle?
Esimerkkejä?
Oletko sanonut esimerkiksi jollekin viikon työstään rasittuneelle perjantai-illan juhlijalle, että se on niinmaan väärin jos hän vähän kallistaa kuppia, vaikka siitä ei mitään pahaa kellekään seuraisikaan.
En tarkoittanut oikeastaan itseäni,vaan yleisemmin esim näillä palstoilla ja kysyinkin aloituksesta! Mutta esimerkkisi arvailuineen oli hyvin tyypillinen. En ole itse sellainen jota epäilet vaan olen vaiennut tiukasti kupinkallistuksista juuri sen takia koska olen arvannut reaktiot. Olenhan ollut itse ennen uskoon tuloa samanlainen joten tiedän nämä ajatukset! Eivätkä minua edelleenkään juhlijan kupinkallistelut haittaa niin kauan kuin hänen kanssaan voi keskustella eikä ole väkivaltainen tai riitainen. Hän voi olla ihan hauska seuralainen! Olen vakuutellut seurassa että minulla on hauskaa ilman aineitakin eikä minua toisten juomiset haittaa. Siitä huolimatta läsnäoloni on häirinnyt, minua on kyräilty tai tyrkytetty juomaa "ota ota mikset ota..minua vaivaa kun et ota, eikö meidän tarjoilut kelpaa"-tyylillä. Jopa riitaa haastaen. Tai sitten on oltu anteeksipyyteleviä "me olemme nyt tällaisia, anteeksi kauheasti että häiritsemme" Aivan kuin olisin jokin synkkä hirviö vaikka yritän näyttää hymynaamaa uskollisesti vaikka kyllästyttäisi ja suututtaisi, siis ainoastaan se loputon jankutus! Olen vakuutellut viihtyväni väsyksiin asti tai häipynyt etten häiritse ilonpilaajana eivätkä luule että "tuomitsen" äänettömästi. Moni ei-uskova saa sanoa ääneenkin vaikka kuinka kipakasti eikä siitä huomauteta hänelle. Miksi tämä on tällaista?
Sanomisista esimerkki: olen hiljainen isossa seurassa, mutta lähipiirissä kipakka arvostelemaan yleisesti esim jotakin poliittista ratkaisua, tv-ohjelmaa tai vaikka nuorison pukeutumista. Siis oman maun ja ymmäryksen mukaan ilman uskonasioiden vetämistä esiin. Siitä olen saanut joiltakin heti palautetta että "uskovainen tuomitsee". Mielipiteeni ovat 50-luvulla syntyneen, ja moni ei-uskova on lausunut aivan samanlaisia. Mutta vain uskovaisen mielipiteet näyttävät ärsyttävän. Jos vielä haluat oikein tarkan esimerkin mielipiteistäni niin sanon että tatuoinnit ja lävistykset ovat kamalan näköisiä ja suuri osa nuorison jytämusiikista kauheaa jumputusta ja sekameteliä.
Uskovaisen mielipiteenä (ärsytykseksi?)lisään vielä, että sellaisia oli ennen vain Afrikan viidakoiden pakana-alkuasukkailla ja musiikki samanlaista jolla kutsuttiin tai karkotettiin pahoja henkiä. Ne joille olen esittänyt mielipiteitäni ovat aina olleet joko lähiomaisia, sukulaisia tai ystäviä, joukossa joku ystävänystävä.
äiteeskö autto sua vai mistä päähäs nykäsit tietojas onko nyt kiva tunnelma, kun kakit tuli kerrottua?
voi sinua toivoton.
Lue tuo oma kirjoituksesi ajatuksen kanssa ja mene itseesi.Ristinmerkit ei auta.Älä enää ahdista naapuriasi kaikella höpötyksellä.Pyydä oikeasti ja koko sydänmelläsi Jeesukselta että saisit tulla elävään uskoon. Hän kuulee ja auttaa myös sinua.
että aloittaja olisi noihin edes aikonutkaan?
Provot on myös kekseliäitä.
Kaikkea ei ole tarvis todesta ottaa.
Tämä oli paras pitkään aikaan :)
Joka tästä loukkaantuu, varmaan tunnistaa itsensä. Oikeat uskovat voivat nauraa vapaasti koska teksti oli aika hauska.
Ei provo naurattanut eikä suututtanut. Murheelliseksi siitä tuli. Miksi hänen piti mustamaalata niitäkin jotka hyvää tarkoittaen koettavat todistella uskostaan Jeesukseen? En ole itse ollut koskaan mikään innokas todistaja tai käännyttäjä, mutta olen kuullut ja nähnytkin miten esim. traktaattien jakajia voidaan kohdella vaikka he itse käyttäytyvät hienotunteisesti. Jehovat ovat eri uskontoa, mutta heidätkin voi torjua kohteliaasti koska hekin käyttäytyvät kohteliaasti.
Minulle ainakin yksi trakunjakaja perään huusi, että olen menossa helvettiin, kun en ottanut trakua vastaan(Mitään ilkeää en sanonut.).
Pyydän anteeksi. Huomaan nyt että esitin aivan tyhmästi ajatukseni niin että vain uskovaiset käyttäytyisivät aina hyvin ja muut huonosti! He ovat yhtä syntisiä kuin ei-uskovatkin, ei siinä kohtaa mitään eroa ole.
Nyt on sitten yhä murheellisempana todettava että aloituksen tehneen "toivottoman" kaltaisia on oikeastikin olemassa,vaikka hän provosoikin. Toivottavasti kuitenkaan ei sitä kaikkea samassa persoonassa! Olisi pelottava tyyppi.
Tarkoitin kirjoituksellani että silloin kun toinen on kohtelias, olisi toisenkin oltava vaikka on aivan eri mieltä hänen kanssaan. "Minkä tahdotte ihmisten tekevän teille tehkää samoin heille" toimii aina. Ennemmin tai myöhemmin käytös heijastuu toisiin ihmisiin, usein heti. Tietenkin on myös niitä joita kiltti käytös ärsyttää ja niitä joita huono käytös ei pysty koskettamaan.
...niin kyllä, se oli provo. Tahdoin vain testata kuinka ryppyotsaisia tämän palstan pahimmat fundamentalistit ovat. Enkä pettynyt ;-)
Miksei nämä ihmiset osaa nauraa itselleen vaan tulevat surullisiksi tai suuttuvat? Minä tunnistin itseni tuosta ainakin jossain määrin ja minusta se oli hauska :D
Provona olen pitänyt juttua koko ajan, ja nyt toivoton vastasi kysymykseeni miksi hän mustamaalaa provollaan uskiksia. Kyseessä on siis vitsi! Yritin minäkin keksiä sen hauskuuden, mutta ei; olen todellakin tiukkapipoinen tosikko joissakin asioissa ja tässä provossa niitä oli tarpeeksi. Esim. tilanne kahvihuoneesta: jos lapsesi on kuollut ja uskovainen tulee houkuttelemaan johonkin kuolleistaherättämiskokoukseen, ilman että itse olet siitä kysellyt, ymmärrän paremmin annetun esimerkin naista joka räjähti raivoamaan kuin sinua joka siis naurat asialle? Pullakahville kutsujille voi itse tilanteessa kyllä suoraan nauraa päin naamaa, sen minäkin ymmärrän, mutta sitä tyyliä houkutella ihmisiä hengellisiin tilaisuuksiin näkee jo aivan liikaa. Musiikkitilaisuudet tehoavat kyllä, mutta ei sekään edes hymyilytä minua. Sitten muutamat tuttavani kertoivat halunneensa vetää uskonsa tyrkyttäjää tai toisessa tapauksessa trakun tarjoajaa turpaan. Ilmeisesti heilläkään ei ole huumorintajua ja he tahtoivat näin varoittaa minuakin yrittämästä. Olen siis edelleenkin ryppyotsainen fundis ja minulle saa nauraa nyt, siitä minä en ole pahoillani enkä suutu!
että seurassamme on tosi sairaitkin.
Aloittaja on joko lapsen älyllä varustettu pilkaaja tai sairaudessaan huomiota etsii.
Toisaalta kun pimeydessä elää niin kuolemallakin voi pilkaa tehdä.