Nyt pysyn palstan aiheessa:
"Jumala herätti seitsemännen päivän adventtiliikkeen julistamaan tätä viimeistä evankeliumin sanomaa. Sillä on ollut hätkähdyttävä vaikutus, sillä se on hätkähdyttävä sanoma sekä maailmalle että kirkoille. Se saama tehtävä on kaksijakoinen:
1. saarnata Kristusta Vapahtajana epäuskoiselle maailmalle ja siten johtaa ihmiset pelastuksen omistamiseen
2. varoittaa kirkkoja tuomiosta, mikä kohtaa luopumusta, ja samalla kutsua Jumalan uskollista kansaa ulos luopumuksen vallassa olevista kirkoista.
Tämä viimeksi mainittu osa adventtiliikkeen tehtävästä muodostaa suurimman loukkauksen useimmille kirkkokunnille, sillä ne eivät näe siihen mitään syytä. Mutta Jumala on antanut tämän tehtävän. Sitä voidaan ivata ja se voidaan torjua, mutta tämän sanoman julistamista ei voida pysäyttää, sillä se perustuu Raamattuun ja on lähtöisin Jumalasta.
LeRoy Froom kirjoittaa: Mikään ei ole voimallisempaa kuin taivaasta peräisin oleva sanoma, jonka aika on tullut. Mikään inhimillinen käsi ei voi sitä estää. Koko taivas on sen julistamista edistämässä. Ajan täyttyessä sanansaattajan ja sanoman on ilmestyttävä. Jotkut saattavat väheksyä tai vastustaa sitä, mutta sen on esitettävä todistuksensa ja täytettävä tehtävänsä. Elleivät ihmiset sitä julista, Jumala voi panna vaikka kivet sitä julistamaan." Movement of Destiny, s.55
Armossaan Jumala on varannut kaikkialla maailmassa kansalleen pakopaikan, johon se voi siirtyä alkaessaan nähdä mitä eri kirkkojen piirissä on tapahtunut Kristuksen evankeliumille. Koska Jumala rakastaa maailmaa ja kansaansa, hän lähettää Ilmestyskirjan 14. luvussa esitetyt kolmen enkelin sanomat.
Adventtikirkko on ainutlaatuinen yhteisö, joka on kiinnostunut koko ihmisestä. Se on dynaaminen, voimakas hengellinen liike. Se käyttää tekniikan kehittyineimpiä muotoja valloittaakseen maailman Jumalalle. Kristuksen pikaisen tulemuksen korostus ei ole tehnyt sitä välinpitämättömäksi maailman tarpeista. Tämän kirkkokunnan laajamittainen lääkintä- ja terveysohjelma pitää päämääränään valmistaa ihmisiä kohtaamaan Kristusta. Työntekijämme todistavat lukemattomissa sellaisissakin maapallon osissa, mistä muut kirkkokunnat ovat perääntymässä.
Saatana ja kaikki pahuuden voimat hyökkäävät Jumalan viimeistä sanomaa vastaan. Hän on tehokkaasti estämässä ihmisiä näkemästä Raamatun totuutta. Ennakkoluulojen ja väärinkäsitysten kautta hän on etevästi pidättänyt ihmisiä kuuntelemasta, mitä adventtkirkko todella julistaa. Vuosien aikana on julkaistu monia kirjoja ja lehtisiä seitsemännen päivän adventistien julistusta vastaan. --- Olen vakuuttunut siitä, että jokainen vilpitön kristitty, joka rakastaa Herraa ja Raamattua, tulee adventtiliikkeen esittämää sanomaa tutkittuaan samaan tulokseen kuin minäkin. Hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa, sillä totuus on totuutta."
Näin kirjoitti entinen luterilainen pappi C. Raymond Holmes kirjassaan "Vieras kodissani",(s. 67,68) jonka täällä joku ennemmin mainitsikin. Se on Olavi Rouheen käännös ja lyhennelmä kirjasta "Stranger in My Home", Tänä sapattina luin sen uudelleen ja voin vakuuttaa, että taisteluni uskon tieni alussa oli jokseenkin samanlainen. Epäusko ja usko vuorottelivat ja Jumalan vastustaja pyrki kaikella tavalla hälventämään totuutta, jota etsin Raamatusta. Jumalan avulla sen löysin, eikä minulla ollut tosiaan vaihtoehtoa, kun Jeesus, Herrani kutsui riveihinsä. Varmaan kirjan kirjoittajalle taistelu oli vielä kovempi virkansa ja pappisvihkimyksensä puolesta.
"Jumala herätti seitsemännen päivän adventtiliikkeen julistamaan tätä viimeistä evankeliumin sanomaa. Sillä on ollut hätkähdyttävä vaikutus, sillä se on hätkähdyttävä sanoma sekä maailmalle että kirkoille. Se saama tehtävä on kaksijakoinen:
1. saarnata Kristusta Vapahtajana epäuskoiselle maailmalle ja siten johtaa ihmiset pelastuksen omistamiseen
2. varoittaa kirkkoja tuomiosta, mikä kohtaa luopumusta, ja samalla kutsua Jumalan uskollista kansaa ulos luopumuksen vallassa olevista kirkoista.
Tämä viimeksi mainittu osa adventtiliikkeen tehtävästä muodostaa suurimman loukkauksen useimmille kirkkokunnille, sillä ne eivät näe siihen mitään syytä. Mutta Jumala on antanut tämän tehtävän. Sitä voidaan ivata ja se voidaan torjua, mutta tämän sanoman julistamista ei voida pysäyttää, sillä se perustuu Raamattuun ja on lähtöisin Jumalasta.
LeRoy Froom kirjoittaa: Mikään ei ole voimallisempaa kuin taivaasta peräisin oleva sanoma, jonka aika on tullut. Mikään inhimillinen käsi ei voi sitä estää. Koko taivas on sen julistamista edistämässä. Ajan täyttyessä sanansaattajan ja sanoman on ilmestyttävä. Jotkut saattavat väheksyä tai vastustaa sitä, mutta sen on esitettävä todistuksensa ja täytettävä tehtävänsä. Elleivät ihmiset sitä julista, Jumala voi panna vaikka kivet sitä julistamaan." Movement of Destiny, s.55
Armossaan Jumala on varannut kaikkialla maailmassa kansalleen pakopaikan, johon se voi siirtyä alkaessaan nähdä mitä eri kirkkojen piirissä on tapahtunut Kristuksen evankeliumille. Koska Jumala rakastaa maailmaa ja kansaansa, hän lähettää Ilmestyskirjan 14. luvussa esitetyt kolmen enkelin sanomat.
Adventtikirkko on ainutlaatuinen yhteisö, joka on kiinnostunut koko ihmisestä. Se on dynaaminen, voimakas hengellinen liike. Se käyttää tekniikan kehittyineimpiä muotoja valloittaakseen maailman Jumalalle. Kristuksen pikaisen tulemuksen korostus ei ole tehnyt sitä välinpitämättömäksi maailman tarpeista. Tämän kirkkokunnan laajamittainen lääkintä- ja terveysohjelma pitää päämääränään valmistaa ihmisiä kohtaamaan Kristusta. Työntekijämme todistavat lukemattomissa sellaisissakin maapallon osissa, mistä muut kirkkokunnat ovat perääntymässä.
Saatana ja kaikki pahuuden voimat hyökkäävät Jumalan viimeistä sanomaa vastaan. Hän on tehokkaasti estämässä ihmisiä näkemästä Raamatun totuutta. Ennakkoluulojen ja väärinkäsitysten kautta hän on etevästi pidättänyt ihmisiä kuuntelemasta, mitä adventtkirkko todella julistaa. Vuosien aikana on julkaistu monia kirjoja ja lehtisiä seitsemännen päivän adventistien julistusta vastaan. --- Olen vakuuttunut siitä, että jokainen vilpitön kristitty, joka rakastaa Herraa ja Raamattua, tulee adventtiliikkeen esittämää sanomaa tutkittuaan samaan tulokseen kuin minäkin. Hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa, sillä totuus on totuutta."
Näin kirjoitti entinen luterilainen pappi C. Raymond Holmes kirjassaan "Vieras kodissani",(s. 67,68) jonka täällä joku ennemmin mainitsikin. Se on Olavi Rouheen käännös ja lyhennelmä kirjasta "Stranger in My Home", Tänä sapattina luin sen uudelleen ja voin vakuuttaa, että taisteluni uskon tieni alussa oli jokseenkin samanlainen. Epäusko ja usko vuorottelivat ja Jumalan vastustaja pyrki kaikella tavalla hälventämään totuutta, jota etsin Raamatusta. Jumalan avulla sen löysin, eikä minulla ollut tosiaan vaihtoehtoa, kun Jeesus, Herrani kutsui riveihinsä. Varmaan kirjan kirjoittajalle taistelu oli vielä kovempi virkansa ja pappisvihkimyksensä puolesta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kun pelastus on yksin uskosta Jeesukseen, Hänen sovitustyönsä lukemista kohdalleen ja sen jälkeen tahto kilvoitella viittana Jumalan tahto, ja on riviuskovan saaman opin perusta, niin Adventtiuskovalla on paikkansa varmasti toisten uskovien rinnalla, veljinä ja sisarina.
Oppeja arvostellaan ja se pitää todeta, että arvostelun mittana on arvostelijan saama oppi, näkemys, mieli, ja siksi siihen tulee helposti astian maku, mikä tarttuu sitten eteenpäin.
Toivon, että osaisimme katsella avarakatseisesti, ja ottaa se mikä on hyvää yksilönä.
Adventtiliike saattaa alussa voinut omata tälläisen tavoitteen ja ideologian?
Nyttemmin se on jähmettynyt ja kirkottunut kirkkokunta muiden joukossa, jotka kuuluvat siihen "langenneeseen babyloniin" kolminaisen jumalansa ja muiden syntiensä kanssa?
Ei maailmalta tulevat uutiset sairaaloiden , säätiöiden ja muiden laitosten johtajien äärinkäytöksistä johtuvat konkurssit ja muut väärinkäytökset vakuuta oikeasta ja ainoasta jäännöksestä....ja pedofiilien ym. peversioiden ilmaantumiset, salaamiset jne...ja sisäänlämpenemisestä johtuvat kieroutumat ei edesauta aiemmman "totuuden" pimeyttä muuttamista valoksi muita kummemmin?
Elämä on mielenkiintoista,...ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi?
Toki yleistyksiä pitää välttää, mutta eikö kaikki yksilöt ole myös tietynlaisessa totuudenpuhumisen vastuussa omasta "illuusiostaan"?
Annu hyvä,lukiessa tätä kirjoitusta tuli minulle tunne, että nyt mainostetaan ja lujasti. Tietysti kuka sen kissan hännän nostaa jos ei kissa itse. Kuitenkin minua puhuttelee enemmän raa´an rehellinen asenne. Olen sen verran eri kirkkokuntiin tutustunut että saman tehtävän haluavat muutkin nähdä oman seurakuntansa erityispiirteenä. Se, että uskotaan olevansa toisten loukkauskivenä ei myöskään ole epätavallista. Kritiikki kolahtaa, mutta olisi ehkä rakentavampaa tarkastella itseäänkin kriittisesti aika ajoin. Ihmisenä olen huomannut sen tehon, ehkä seurakunnatkin voisivat siitä hyötyä.
Kaikista eniten häiritsee se, että aliarvioidaan muiden kristittyjen uskoa ja ymmärrystä Raamatun sanan ymmärtämisen suhteteen. Aivan kuin he eivät olisi jotain oleellista tajunneet ja sen vuoksi ovat vaarassa. Sekä se, ettei noteerata muiden eri liikkeissä olevien työtä samanarvoiseksi. Tätä olen aistivinani kirjoittamastasi. Sen näkeminen, että Saatana vaikuttaa muissa yhteisöissä on oikeasti heidän työnsä ja uskonsa mitätöimistä. Siunausta, armoa ja nöyryyttä toivon meille kaikille enemmän.
Haluan olla rehellinen kaikille lukijoilleni, myös adventisteille. Mainosko? Kirja on aikoja sitten loppuun myyty, joten sitä ei ole helppo löytää. Se vain niin kolahti uudelleen lukiessa, että halusin tämän verran siitä lainata, koska kirjoittaja koki samoja totuudenetsijän tuskia, kuin monet muutkin. Lisäksi koen seurakuntani nimenomaan herätysliikkeeksi, mutta lopussa annan myös seurakuntalaisille ajattelemisen aihetta.
Kirjoituspöydäntakaa kirjoitti avarakatseisuudesta. Sitä voi olla, mutta ei koskaan totuuden kustannuksella. Paavali sanoo, että pitäkää se, mikä hyvää on, mutta hän tarkoittaa sitä, mitä Raamatun opettajat opettavat. Toiset voivat opettaa hyvinkin mieleisiä asioita, mutta ne eivät ehkä olekaan Jeesuksen opetuksia. Hyväksynkö ne avarakatseisuuttani? Se ei olisi viisasta, koska se voisi maksaa taivaspaikkani.
Lahkolainen luettelee seurakunnan syntejä. Niitä riittää adventtikirkossakin ajan loppuun asti, siitä ei ole pelkoa. Siitä huolimatta se ei merkitse sitä, etteikö tätä liikettä herätetty julistamaan viimeistä armon sanomaa maailmalle. En yritä salata mitään, mutta on tosi, etten tiedä kaikkea. Olen tullut seurakuntaan niin myöhään, etten ole voinut tietääkään entisistä tapahtumista. Niistä, jotka tiedän, olen saanut selonteon, jonka olen voinut hyväksyä asiapapereista. En siten ole vastuussa vääryyksien pois jättämisestäkään. Jonkun täältä löytämäni asian vein heti eteenpäin johtoportaalle. Sain viestin, että asiaa tutkitaan.
Tosi on sekin huomio, että alussa adventtiliike on saanut tavoitteen ja tehtävän, mutta sekin on tosi, ettei sitä ole otettu myöskään pois. Jos olemme "jähmettyneet" kirkkojen joukkoon, se ei merkitse sitä, etteikö Jumalalta saatu sanoma olisi oikea. Se merkitsee sitä, että elämme nukkuvien 10 neitsyen aikaa. Taitaa kaikilla Jeesusta odottavilla olla uni, sekä niillä jotka odottavat öljykanistereineen että niillä, joilla sitä ei ole. Kun ylkä tulee, ero huomataan. Odottajia ei kuitenkaan rangaista siitä, että heille tuli uni, vaan siitä, ettei heillä ollutkaan öljyä lisätä lamppuihinsa.
Toinen aika, johon tätä aikaa voidaan verrata, on Laodikean aika. Te tunnette kai tuon sanoman, joka on Ilm. 3:14-22. Se kannattaa nyt lukea. Jumala rakastaa myös tätä Laodikean penseää seurakuntaa, joka luulee, että sillä on kaikki. Se luulee, että on rikas, eikä tarvitse mitään. Tosiasiassa se on kurja, köyhä, sokea ja alaston. Sille annetaan neuvo ostaa "kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit". Tämä sanoma on Ellen Whiten kymmenien kirjoitusten mukaan kirjoitettu adventtiliikkeelle ja erikoisesti "seurakunnan enkelille" joka merkitsee sen johtajia, saarnaajia ja paimenia, mutta myös minua rivijäsentä. Me olemme latistaneet sen terävän sanoman, joka alussa on annettu. Jos me olemme sisäänlämpiävä kirkko, se on aivan omaa syytämme. Meillä on sanoma julistettavaksi kaikelle kansalle, mutta emme julista sitä tarpeeksi voimakkaasti. Kohta kivet julistavat tai suorasukaiset juopot kaduilla ja toreilla.
"Laodikean seurakunta todella uskoi ja iloitsi evankeliumin siunauksista, ajatellen olevansa rikas Jumalan suosiota nauttiessaan, kun uskollinen todistaja sanoi sitä köyhäksi, alastomaksi, sokeaksi ja viheliäiseksi … Herra ei katsele asioita siten kuin ihmiset. Hänen tiensä eivät ole meidän teitämme", kirjoittaa Ellen (Test. 3. s.201) "He ovat halukkaampia työhön ja toimintaan kuin nöyrään pyhityselämään, alttiimpia harjoittamaan ulkonaisia uskonnollisia menoja kuin huolehtimaan sisäisestä sydämessä tapahtuvasta työstä. Paljolla touhuamisella ja toiminnalla syrjäytetään Jumalan sanan mietiskely ja rukous." (Test. 4. s. 535) "Tätä vakavaa todistusta, josta seurakunnan kohtalo riippuu, on pidetty halpana, ellei kokonaan hylättynä." Hengellisiä kokemuksia, s.300
Meitä ei ole säästetty nuhteista. Jeesus seisoo ovella ja kolkuttaa. Kahva ovessa on sisäpuolella, joten avaaja olen minä itse. Meidän ainoa toivomme on se, että meillä on oikea käsitys tilastamme Jumalan edessä, että tunnemme tautimme laadun. "Jumalan jäännöskansan on oltava kääntynyt kansa. Tämän sanoman julistamisen täytyy viedä sielujen kääntymiseen ja pyhittymiseen. Meidän on koettava tässä liikkeessä Jumalan Hengen voima." Nuhteita on annettu meille adventisteille nimenomaan sen uoksi, että meillä on enemmän tietoa, ja me tunnustamme olevamme Jumalan erityinen kansa, joiden sydämen lihatauluihin laki on kirjoitettu. Me olemme Jumalan edustajia maan päällä. Yksikin synti erotaa meidät Jumalasta ja tuottaa häpeää Jumalan asialle. Ovatko muut menneet meidän edellemme pyhityksessä?
"Ja avaa oven". Kuka on oven sulkenut? Syntinen itse, minä olen sen sulkenut. Olen penseyden tilassa ja minun kanssani moni muu. Haluanko ottaa salvat pois? Tahdonko avata? Kaikki lukot ovat minun puolellani. Vain oma valintani antaa minulle mahdollisuuden "aterioida Jeesuksen kanssa".
Ei auta meitä adventtiliikkeenä yhtään, että joku yksittäinen meistä tekee innolla työtä. Meidän tulisi jokaisen olla elovainiolla myös tämä päivän helleaika eikä vasta viime minuuteilla. Hengen voimassa meidän pitäisi julistaa sitä sanomaa, mikä meille on annettu. Ehkä täällä ovat ne innokkaimmat, mutta riittääkö se Jumalan silmissä?
Ei adventistit ole suuremmassa merkityksessä kuin muutkaan kirkkokunnat ja seurakunnat. Kaikki tekevät työtään uskollisesti Jumalalle omalla sarallaan. Toiset vain haluaa ottaa kaiken kunnian itselleen, niinkuin adventistit näyttävät tekevän. Paisumista ja laput silmillä oleminen ei tuo hedelmää. Sateen jonka Jumala antaa se tekee satoa. Hedelmistän puu tunnetaan. Ylpistely ei johda mihinkään. Mihis on kadonnut adventistien evankeliumi? Whiten esiin nostaminenko on teidän ainoa tehtävä?
Enhän minä kirjan mainostamista tarkoittanut, vaan kirkkokunnan. Ymmärrän erittäin hyvin sen, että jäseniä saadakseen tulee omaa oikeutustaan perustella seikoilla, jotka jättävät muut varjoonsa. Itse olen vain sellainen ihminen, että juuri tämänkaltainen itsensä ylentäminen kuvottaa minua. Olen mieluusti niiden joukossa, jotka on tuomittu (ainakin ihmisten ja seurakuntien taholta) häviämään. En tippaakaan tunne olevani heitä parempi ja Herra minua armahtakoon jos koen niin olevani sillä ei minulla ole oikeutta katsella muita Jumalan kuvaksi luotuja ylhäältä käsin tai ajatella lähimmäistä lähestyessäni miten hänet Jumalalle voitan. Heikkojen, taakoitettujen ja syntisten joukkoon Jeesuskin asettui, ei ylentänyt itseään, ei lyönyt lyötyä vaan käski kääntämään toisenkin posken, jakamaan pois omansa. Ehkä meidän tulisi tarkkaan miettiä, olenko juuri minä se syntisistä suurin, joka tarvitsee armahdusta. Millä tavalla olen pahennukseksi muille, mitä puheeni, tekoni ja ajatukseni muista ovat. Olenko minä tuomari sen suhteen kuka on saava pelastuksen vai annanko tämän tehtävän suvereenisti Kaikkivaltiaalle. Tuleeko minun käännyttää vai julistaa evankeliumia? Onko jollekin tietylle seurakunnalle ihan oikeasti annettu tehtävä olla Jumalan puhetorvena vai onko se tehtävä annettu Häneen uskoville, armahdetuille syntisille. Tottahan ihmiseet muodostavat seurakunnan, mutta että vain tiettyyn seurakuntaan liittyneet ja liitetyt olisivat oikealla tiellä ja omaisivat pelastusvarmuuden on varsin paksu väite. Itse olen varma siitä että Jumalan rakkaus on paljon suurempi kuin ihmisen ymmärrys. Me täällä olemme sen verran raadollisia, että jatkuvasti kamppailemme toistemme kanssa mielipiteistä ja oikeassa olemisesta. Jumalalle kuitenkin kaikki ovat yhtä rakkaita. Viime kädessä meiltä ei kysytä sitä mitä olemme asioista tienneet vaan sitä miten olemme Häntä rakastaneet ja lähimmäistämme kohdelleet( tarkoittaa myös ajatelleet).
Minua on joskus täällä syytetty kirjojen mainostamisesta ennemmin, joten hetken mietin, tarkoitatko sitä tässäkin. Seurakuntaako sitten?
En oikein sitäkään tehnyt ainakaan omasta mielestäni. Esitin vain tehtävämme. Eikö jokaisella seurakunnalla tule olla oikeutuksensa olla olemassa, joten se oli ajatuksen takana.
Jeesus sanoi niin, että joka itsensä ylentää se alennetaan, joten sitä asiaa silmällä pitäen kirjoitin lopun, joka koskee nimeomaan meitä adventisteja. Me emme ole täydellisiä adventtikirkossakaan, ja siitä meitä nuhdellaan. Ei ollut tarkoitus nostaa meitä jalustalle, koska mekin olemme vain syntisiä ihmisiä. Tosiasiat ovat tosiasioita, joille emme voi mitään.
Tämä liike on nostettu julistamaan 1800-luvulla. Ellei se enää julista, muut julistavat kuten sanoit, ja se on "laittanut kynttilänsä vakan alle, eikä se loista maailmalle" kuten pitäisi.
Kun aikaa kuluu tulemme varmaan näkemään tapahtumien kulussa, missä mennään. Meidän ei edes tarvitse miettiä, missä me henkilökohtaisesti menemme. Me olemme Jumalan edessä syntisistä suurimpia joka ainut. Meille ei ole myöskään tuomiovaltaa annettu, vain tehtävä viedä evankeliumia kaikille luoduille. Me emme käännytä, sillä Jumala vain voi ihmisen mielen muuttaa.
En sanonutkaan, että adventtikirkko omistaa yksin pelastuksen, sillä me tiedämme, että Jumalalla on lapsia paljon enemmän adventtikirkon ulkopuolella kuin sisäpuolella. Annettu julistajan tehtävä ei oikeuta ajattelemaan, että julistaja yksin pelastuu. Saattaahan siinä käydä päin vastoinkin.
Kirjoitit hyvin, ja voin olla ajatusistasi samaa mieltä kanssasi.
...on kuin "valdolaiset" 1100-1300 luvulla.
Valdolaiset elivät rooman kirkon vallan aikana.
Valdolaiset pitivät Jumalan sapatista kiinni ja monista muista RAAMATUN totuuksista ja joutuivat eläimellisen vainon kohteeksi.
Tänäpäivänä ei voi puhua ihan eläimellisestä vainosta,mutta samanlaisia piirteitä on havaittavissa.
Jonkun on pidettävä raamatun totuuksista kiinni ja he ovat adventistit.