* * * * * * *
- Jumala loi ihmisen.
- Ihminen ei pystynyt noudattamaan Jumalan tahtoa.
> Jumala loi siis ihmisen, joka ei pystynyt noudattamaan Jumalan tahtoa.
- Maailmassa on paljon pahuutta. Miksi Jumala ei estä kaikkea pahaa tapahtumasta?
Olisikohan tässä tarpeeksi todisteita sen puolesta, että Jumala on heikko? Itse en ukso niin. Aina voi miettiä, mikä olisi ollut vaihtoehto.
Tämä nykyinen maailma näyttää perustuvan siihen, että ihmiselle on annettu vapaa tahto. Vaihtoehtoisia malleja olisivat olleet ainakin
1) täysin ohjelmoitu maailma, jossa kaikki toimisivat tarkoin määriteltyjen sääntöjen mukaisesti ja
2) osittain ohjelmoitu maailma, jossa Jumala ohjaisi toimintaa siten, että pahimmat asiat eivät voisi toteutua.
Vaihtoehto 1) olisi merkinnyt lähinnä sitä, että Jumala olisi ohjelmoinut meistä robotteja. Vain tietynlaiset, etukäteen ohjelmoidut toiminnat olisivat mahdollisia. Kukaan ei tekisi pahaa toisilleen, koska sellaista mahdollisuutta ei olisi ohjelmoitu meihin. Tunteet olisivat todennäköisesti olleet mahdollisia. Aivan kaikkia nykyisiä tunteita ei tosin olisi voinut ihmiseen ehkä ohjelmoida, koska osa nykyisistä tunteista saisi aikaan pahoja tekoja.
Raamatussa ei ole esitetty tällaisia pohdiskeluita, joten en tiedä, miksi Jumala ei luonut maailmaa tällaiseksi. Oletan kuitenkin, että maailmasta tuli Jumalan mielestä paljon kiinnostavampi paikka, kun hän loi tänne jonkun kaltaisensa olennon. Jonkun joka pystyi tekemään itsenäisiä päätöksiä, hallitsemaan maailmaa ja olemaan samalla myös yhteydessä luojaansa.
Vaihtoehto 2) muistuttaisi lähinnä peliä, jossa on tietyt säännöt. Periaatteessa mikä tahansa teko on mahdollista, mutta vääristä teoista seuraa joko välitön rangaistus tai sitten väärien tekojen tekeminen estettäisiin viime hetkellä. Saattaisit vaikkapa yrittää lyödä jotain toista ihmistä, mutta nyrkki pysähtyisi juuri ennen kuin se osuisi toista kasvoihin. Jumala estäisi kaikki väärät teot.
Tietyissä asioissa tämä voisi olla ihannetilanne; että Jumala estäisi kaiken pahan tapahtumisen. Edellä kuvaamani esimerkki kuitenkin saa ainakin itseni ajattelemaan, että Jumalan puuttuminen kaikkeen pahantekoon tekisi maailmasta ehkä vähän liian kummallisen paikan. Toisaalta luulen, että Jumala kyllä aktiivisesti estää kaikkea pahaa tapahtumasta paljon enemmän kuin me uskommekaan. Että ehkä tämä vaihtoehto 2) saattaakin olla aika lähellä totuutta.
Voihan tietysti silti spekuloida sillä, kuinka paljon parempi paikka maailma olisi, jos Jumala ei olisi luonut meille vapaata tahtoa. Helpompikin paikka maailma todennäköisesti olisi. Todennäköisesti ei kenenkään tarvitsisi esimerkiksi pohdiskella tällaisia asioita. Tuskinpa Jumala olisi ohjelmoinut meihin tarvetta ajatella tämän tapaisia asioita...
Mutta takaisin aloitusaiheeseen. En siis usko, että Jumala olisi ollut heikko, kun hän loi sellaisen ihmisen, joka ei kyennyt toteuttamaan hänen tahtoaan. Jumala jostain syystä vain päätti luoda ihmiselle vapaan tahdon. Ja vapaaseen tahtoonhan kuuluu olennaisena osana mahdollisuus valita myös väärin.
* * *
Onhan tietysti niin, että kaikki maailman pahuus ei johdu ihmisen teoista. Esim. luonnonkatastrofit saavat aikaan paljon pahaa. Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei kuitenkaan ollut pahuuden ongelman miettiminen, joten ei siitä tässä sen enempää. Voi tosin esittää sellaisen kysymyksen, että olisiko Jumala estänyt luonnonkatastrofien tapahtumisen, jos syntiinlankeemusta ei olisi tapahtunut?
* * * * * * *
- Jumala loi ihmisen.
- Ihminen ei pystynyt noudattamaan Jumalan tahtoa.
> Jumala loi siis ihmisen, joka ei pystynyt noudattamaan Jumalan tahtoa.
- Maailmassa on paljon pahuutta. Miksi Jumala ei estä kaikkea pahaa tapahtumasta?
Olisikohan tässä tarpeeksi todisteita sen puolesta, että Jumala on heikko? Itse en ukso niin. Aina voi miettiä, mikä olisi ollut vaihtoehto.
Tämä nykyinen maailma näyttää perustuvan siihen, että ihmiselle on annettu vapaa tahto. Vaihtoehtoisia malleja olisivat olleet ainakin
1) täysin ohjelmoitu maailma, jossa kaikki toimisivat tarkoin määriteltyjen sääntöjen mukaisesti ja
2) osittain ohjelmoitu maailma, jossa Jumala ohjaisi toimintaa siten, että pahimmat asiat eivät voisi toteutua.
Vaihtoehto 1) olisi merkinnyt lähinnä sitä, että Jumala olisi ohjelmoinut meistä robotteja. Vain tietynlaiset, etukäteen ohjelmoidut toiminnat olisivat mahdollisia. Kukaan ei tekisi pahaa toisilleen, koska sellaista mahdollisuutta ei olisi ohjelmoitu meihin. Tunteet olisivat todennäköisesti olleet mahdollisia. Aivan kaikkia nykyisiä tunteita ei tosin olisi voinut ihmiseen ehkä ohjelmoida, koska osa nykyisistä tunteista saisi aikaan pahoja tekoja.
Raamatussa ei ole esitetty tällaisia pohdiskeluita, joten en tiedä, miksi Jumala ei luonut maailmaa tällaiseksi. Oletan kuitenkin, että maailmasta tuli Jumalan mielestä paljon kiinnostavampi paikka, kun hän loi tänne jonkun kaltaisensa olennon. Jonkun joka pystyi tekemään itsenäisiä päätöksiä, hallitsemaan maailmaa ja olemaan samalla myös yhteydessä luojaansa.
Vaihtoehto 2) muistuttaisi lähinnä peliä, jossa on tietyt säännöt. Periaatteessa mikä tahansa teko on mahdollista, mutta vääristä teoista seuraa joko välitön rangaistus tai sitten väärien tekojen tekeminen estettäisiin viime hetkellä. Saattaisit vaikkapa yrittää lyödä jotain toista ihmistä, mutta nyrkki pysähtyisi juuri ennen kuin se osuisi toista kasvoihin. Jumala estäisi kaikki väärät teot.
Tietyissä asioissa tämä voisi olla ihannetilanne; että Jumala estäisi kaiken pahan tapahtumisen. Edellä kuvaamani esimerkki kuitenkin saa ainakin itseni ajattelemaan, että Jumalan puuttuminen kaikkeen pahantekoon tekisi maailmasta ehkä vähän liian kummallisen paikan. Toisaalta luulen, että Jumala kyllä aktiivisesti estää kaikkea pahaa tapahtumasta paljon enemmän kuin me uskommekaan. Että ehkä tämä vaihtoehto 2) saattaakin olla aika lähellä totuutta.
Voihan tietysti silti spekuloida sillä, kuinka paljon parempi paikka maailma olisi, jos Jumala ei olisi luonut meille vapaata tahtoa. Helpompikin paikka maailma todennäköisesti olisi. Todennäköisesti ei kenenkään tarvitsisi esimerkiksi pohdiskella tällaisia asioita. Tuskinpa Jumala olisi ohjelmoinut meihin tarvetta ajatella tämän tapaisia asioita...
Mutta takaisin aloitusaiheeseen. En siis usko, että Jumala olisi ollut heikko, kun hän loi sellaisen ihmisen, joka ei kyennyt toteuttamaan hänen tahtoaan. Jumala jostain syystä vain päätti luoda ihmiselle vapaan tahdon. Ja vapaaseen tahtoonhan kuuluu olennaisena osana mahdollisuus valita myös väärin.
* * *
Onhan tietysti niin, että kaikki maailman pahuus ei johdu ihmisen teoista. Esim. luonnonkatastrofit saavat aikaan paljon pahaa. Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei kuitenkaan ollut pahuuden ongelman miettiminen, joten ei siitä tässä sen enempää. Voi tosin esittää sellaisen kysymyksen, että olisiko Jumala estänyt luonnonkatastrofien tapahtumisen, jos syntiinlankeemusta ei olisi tapahtunut?
* * * * * * *
Vastaukset 7
Vanhimmat
Uskovaiset ovat jo tehneet selväksi että pitää uskoa Jeesukseen tai muuten päätyy helvettiin.
Mielestäni tuo on kiristystä.
tahtohan tuokin.
Jokainen ihminen kuolee ja kuoleman jälkeen sitten katsotaan että onko ihminen käyttänyt hyväkseen Jumalan armolahjaa Jeesusta ts. onko ihminen katunut syntejään ja pyytänyt anteeksi vedoten, siis uskoen siihen että Jeesus todella kärsi syntien surauksen eli kuoleman ihmisten puolesta että ihminen voisi saada anteeksi.
Kyse on siis kuolemnajälkeisestä Jumalan tuomiosta jossa synnin palkka on helvetin tuli ja Jumalan armolahja iankaikkinen elämä.
Sitten siinä pitää vielä päättää ensin että uskooko Jumalaan ja että Jeesus on jumalan poika ja että kaikin puolin tämä oppi on uskomisen arvoinen. jos päättää uskoa niin voihan tuo tuntua kiristykseltä mutta toisaalta se on lahja, eli ihmisen rikollisuuden realiteetit huomioiva tienristeys, jossa vapaa tahto punnitsee riskejä ja hyötyjä uskoakko Jeesukseen ja tähän asiaan vai onko asioita joista täytyisi luopua joista ei kannata luopua kun kyse kuitenkin on siitä että sitä ei tiedä onko tämä elämä tässä ja siitä pitää vauttia täysillä vai onko tämä uskonto sitten lopulta pelastukseksi koituva asia kun tietämättömyyden verho aikeaa kuoleman jälkeen.
että synnit joutuvat tuleen poistettaviksi, ja sielut menevät taivaaseen...? Tällöin ei yksikään ihminen hukkuisi, vaan kaikki pelastuisivat.
voisi olla, mutta tajuaako ihminen tekevänsä oikein/väärin , jos ei joku kerro hänelle sitä. Tai ei edes sydämensä pahuudessaan näe sitä.
Nimenomaan sanotaan että, joka ei ole syntiänsä saanut anteeksi, menee syntisenä kadotukseen.
Siltä kadotukselta, Jeesus pelasti meidät. Se on se ahdas portti, jota moni pysty kulkemaan läpi. Uskotaanko se, vai muokataanko siitä itselle sopiva, jossa ihminen ei ota vastuuta tekemisistään. Tehdään siitä iso asia, niin ettei mahdukkaan enään portista sisälle, vaan jää ruikuttamaan ulos.
Siis syntiset menee kadotukseen, jotka eivät ole tehneet parannusta. Siihen kun lisätään, ihmisten viisautta ja omia viritelmiä ja vääristyneitä käsityksiä niin eksyy.
Miten eksynyt voi löytää perille, jos ei ole karttaa ja kompassia (kait omatunnoksi sanotaan) tai opasta, joka vie perille.
* * * * * * *
Pystyn tuskin kirjoittamaan helvetistä ja taivaasta niin kuin niistä pitäisi kirjoittaa. Joten en niistä tässä sen enempää kirjoita. Tässä materialistisessa maailmassa tietoisuus taivaasta ja helvetistä on monelle kristitylle sellaista tietoisuutta kuin on tietoisuus siitä, että Helsinki on Suomen pääkaupunki. Harvemmalle tietoisuus on sellaista, kuin on tietoisuus moottoritiellä olevasta rotkon yli menevästä sillasta, joka on romahtanut. Tietoisuus taivaasta ja helvetistä ovat helposti asia, joka ei riittävällä tavalla vaikuta kristittyjen enemmistön arkipäivän elämään. Ainakin itselläni tilanne on tällainen. Ja koska en pysty puhumaan taivaasta ja helvetistä sellaisella tavalla kuin niistä pitäisi, niin mieluummin vaikenen.
Mitä sitten tulee tähän väitteeseen, että vaatimus uskoa Jeesukseen olisi kiristystä, niin sitä en välttämättä usko. Jumalalla täytyy olla hyviä ja perusteltuja syitä tehdä niin kuin tekee.
1) Jumalan asettama rangaistus on ainakin niin kova, että se todistaa maailman ja ihmiskunnan olevan Jumalalle jotain paljon suurempaa ja merkittävämpää kuin vain suurta peliä. Jos maailma olisi vain Jumalan suuri kokeilu tai ihmiskunta universumin suurin shakkipeli, niin Jumala ei varmasti olisi asettanut synnistä ja Jeesuksen hylkäämisestä ihmisille niin suurta rangaistusta.
-> Maailman ja ihmiskunnan täytyy olla jotain, johon Jumala on tosissaan sitoutunut, jotta rangaistus tottelemattomuudesta voi olla niin kova kuin se on.
2) Jos ihmiskunta olisi vain jokin pieni sivujuoni Jumalan luoman universumin näyttämöllä, niin silloinkaan rangaistus ei voisi olla niin kova kuin se on. Jos ihmiskunta olisi vain yksi sadoista Jumalan mielenkiinnon kohteista - tasavertainen kaiken muun luodun kanssa - niin silloinkaan rangaistus tottelemattomuudesta ja kapinasta ei voisi olla niin suuri kuin se on.
-> Ihmiskunnan täytyy olla Jumalan huomion keskipisteessä, jotta rangaistus ja palkinto voivat olla niin suuria kuin ne ovat.
3) Syntiinlankeemuksen jälkeen Jumala lähetti tuhansien vuosien ajan palvelijoitaan, jotka kertoivat ihmisille, miten pitäisi elää. Osa näistä lähettiläistä tapettiin. Osa heitettiin vankilaan. Osaa ei muuten vain kuunneltu tai uskottu. Osaa uskottiin ja osa sai aikaan muutoksia ihmisten elämässä. Vanha Testamentti osoittaa, että Jumala on panostanut vuosituhansien ajan siihen, että ihmiset löytäisivät uudestaan läheisen suhteen Jumalaan. Tämä oli vuosituhansien ajan kenties Jumalan suurimman mielenkiinnon kohde koko universumissa. (Raamatun perusteella ei tosin voi tehdä kovin varmoja johtopäätöksiä siitä, onko Jumalalla olemassa muitakin maapalloja tai universumeita.)
-> Ihmiskunnan on täytynyt olla Jumalan huomion keskipisteessä todella kauan, jotta rangaistus ja palkinto voivat olla sellaisia kuin ne ovat.
4) Jumala oli valmistellut "oman rakkaan ainoan poikansa" Jeesuksen lähettämistä maailmaan vuosituhansien ajan. Hän oli antanut profeettojen nähdä jotain Jeesuksesta etukäteen ja kirjoitutti näitä ennustuksia Vanhaan Testamenttiin. Jeesukselle oli todella suuri uhraus lähteä täydellisestä taivaasta tänne maailmaan. Yleensä puhutaan vain siitä, minkälainen uhraus Jeesukselle oli se, että hänet naulittiin ristille. Tapahtumien kesto huomioiden uskon kuitenkin itse niin, että elämä tässä rajoituksia ja epäuskoa täynnä olevassa maailmassa oli Jeesukselle ja samalla Jumalalle monikymmenkertaisesti suurempi uhraus kuin ristiinnaulitsemiseen liittyvät tapahtumat. Pelastuksen kannalta ristiinnaulitsemiseen liittyvät tapahtumat olivat tietysti erittäin merkittäviä.
-> Jeesukseen liittyvän suunnitelman täytyy olla Jumalan keskeisimmän huomion kohteena, jotta rangaistus ja palkinto voivat olla sidoksissa siihen, uskooko ihminen Jeesukseen vai ei. Jeesuksen hylkäämisen täytyy olla Jumalalle todella suuri loukkaus, jotta rangaistus on niin kova. Jeesuksen lähettäminen maailmaan ja Jeesuksen uhri täytyy olla jotain olennaisesti Jumalan luonteesta / olemuksesta kertovaa, jotta Jumala kokisi suunnitelmansa hylkäämisen niin vakavana, että rangaistus olisi niin kova.
-> Kyse täytyy olla paljon suuremmasta kuin siitä, että olisit pitkään suunnitellut jollekin itsellesi tärkeälle ihmiselle syntymäpäivälahjaa, mutta saatuaan lahjan tämä ihminen heittäisi kiittämättömänä lahjan sinulle takaisin, kääntäisi sinulle selkänsä ja lähtisi kiroillen pois luotasi.
* * *
Tässä oli joitain pohdintoja siitä, miksi rangaistus ja palkinto kenties ovat niin suuria kuin Raamatun mukaan ovat. Muitakin syitä voi olla. Onko Jumalan ja saatanan välisillä suhteilla esimerkiksi jotain tekemistä asiassa?
* * * * * * *
Uskonnossa ei ole vapaata tahtoa, jos et elä jumalan mielen mukaan, osoite on helvetti, jos taas elät, pääset taivaaseen.
Lucifer (valonkantaja), oli ensimmäinen, joka kyseenalaisti jumalan tahdon ja alkoi miettiä kuka minä olen, mikä minä olen ja mitä minä tahdon...herrahan ei tämmöistä suvaitse, ilmeisesti hänen mielestään enkelit ovat hänen egonsa pönkittäjiä ja juoksupoikia, ei itsenäisesti ajattelevia olentoja...orjia.
Onko orjuus siis hyväksyttävää?
Ihmisyyden ja Jumalan syvin olemus herättää paljon ajatuksia. Jokainen on varmaan käynyt tällaista Jaakobin painia omassa ajatusmaailmassaan. Se on hyvä juttu, sillä tällaisissa ajatuksissa toteaa kuinka pikkuruinen ja vähäpäinen on ihminen ratkomaan asioita, jotka Jumala on luonut.
Tuttua on eri vaihtoehtojen puljaaminen mielessään ja Jumalalle hyvien neuvojenkin antaminen. Pieni purnaus - huomata että vajaavainen oli loppupelissä tuokin neuvo - eihän se toiminut.
Näissä aatoksissa on viisasta erottaa omat kehitysajatukset ja usko. Usko on luja luottamus siihen mikä ei näy. Usko yhdistää meidät Jumalaan, ja tottelevaisuus vahvistaa lapseutemme. Lapseus - se onkin siis lapseussuhde. Omat kehitysajatukset eivät ole Jumala. Jumala onkin eri asia paljon ylempi kuin minä - lapsi, Jumalan lapsi.
Minä Jumalassa - Jumala minussa, niinkuin tuli kekäleessä - kekäle tulessa.