ihmistä, jotka eivät kuulu kirkkoon. Tällaisen johtopäätöksen voi tehdä Hesarin (su) tiedon mukaan, ottaen huomioon kirkosta eronneiden määrän jatkuvan kasvun. Silloin pitäisi alkaa jo poliitikojen ottaa huomioon kirkoon kuulumattomat eikä antaa luterilaisen kirkon sortaa ja painostaa heitä jatkuvasti kaikella tavalla.
Runsaan 10 v. kuluttu Suomessa on
1 miljoona
8871
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Näihän se menee, mutta meidän täytyy toisaalta äänestää vaan niitä poliitikkoja, jotka muistaa myös uskonnottomia.
Valtion ja kirkon pitäisi mitä pikimmin sen parempi ottaa ero toisistaan. Silloin todelliset uskovat voisivat tukea kirkkoaan ja toimia sen hyväksi. Tilanne on nyt sellainen, että verotusoikeutta vihataan ja sen kantajaa kirkkoa myös. Ero selventäisi tilanteen, ja mahdollistaisi todellisen toiminnan kirkossa.
Silloin myös kirkon painostaminen loppuisi ja siellä aloitettaisiin laatia suunnitelmia, miten saada ihmiset jäämään seurakuntaan. Kastekäytäntö tulisi myös uusia samalla Raamatun mukaiseksi ja antaa jokaisen ihmisen itse päättää liittyykö kasteen kautta seurakuntaan. Kirkon pää olisi silloin arkkipiispa eikä Suomen tasavallan presidentti kuten nyt.
Mitä tarkoitat sillä että kirkon pää on presidentti? Valtionkirkkojen säännöt ovat edelleen osa lakikirjaa, ja niiden muutokseen tarvitaan Eduskunnan hyväksyntä.
Mutta Tasavallan presidentti ei enää nimitä piispoja 1.3.2000 lähtien. Myöskään kirkkolain mukaan enää vuoden 1993 jälkeen ei "kirkon ylin johto ole valtakunnan hallituksen asia" vai miten tuo fraasi menikään.
Meillä on siis yhä kaksi valtionkirkkoa, mutta hidasta erkaantumista on tapahtunut aivan viime vuosinakin.
sortaa ja painostaa ihmisiä? Jos ei kuulu kirkkoon, ei yleensä joudu mitenkään sen kanssa tekemisiin. Suomessa voi halutessaan viettää täysin uskonnotonta elämää tai kuulua johonkin vähemmistöuskontoon.
uskonnonvapaus toteutuu vasta täysi-ikäisenä. siihen asti vanhemmat ovat vastuussa lapsensa uskonnollisesta kasvatuksesta. valinnanvapauden tulisi olla lähtötilanne!!
tekemisiin maksamani yhteisövero-osuuden kautta, vähintäänkin. ni.
Minusta on luonnollista, että vanhemmat kasvattavat lapsensa oman vakaumuksensa mukaisesti. Ei kai mikään muu olisi rehellistäkään. Jos vanhemmat ovat kristittyjä, niin totta kai he haluavat antaa lapselleenkin kristillisen kasvatuksen. Sydämen uskoa ei tietenkään saa aikaan kasvatuksella, mutta kristillisen arvomaailman voi kyllä välittää.
Eihän viime kädessä sellaista asiaa voi ollakaan kuin uskonnollisesti täysin neutraali kasvatus. Onhan tällainen "uskonnotonkin" kasvatus kannanotto uskontoon. Täydellinen "valinnanvapaus" on siis käytännössä mahdoton asia kasvatuksessa.
Tietysti kasvatus on aina enemmän tai vähemmän vanhempien arvomaailman mukaista. Mutta eikö olisi hyvä, että lapsen asema olisi siinä mielessä neutraali, että itse voisi päättää jäsenyydestään sopivassa iässä? Se kuuluko lapsi nyt johonkin uskonlahkoon vai ei, tuskin vaikuttaa kasvatukseen sinänsä...