On se vain perin merkillistä, että uskovainen ei osaa kuunnella Jumalan ääntä omantuntonsa avulla hiljaisuudessa itsekseen ja tehdä sen mukaan valintoja oikean ja väärän välillä. Ettäkö kaikkien pitää lukea Raamattu ja löytää sieltä Jumalan laki ja ohjeet ja tehdä ensin parannus ennenkuin se Jumalan laki on sydämeen kirjoitettuna? Onko uskovaisilla nyt sitten aina niin suuri kiusaus valita väärin, kun heitä se paholainen yrittää eksyttää? Heilläkö on niin suuri kiusaus ja viettelys pahuuteen mm. ahneuteen, kateuteen, toisten hyväksikäyttämiseen ja peräti vakavampiin synteihin, vihaan, tappamiseen, haureuteen ym.ym.? Siksikö heidän on tehtävä parannus ja julkisesti tunnustettava aina näitä syntejään ja saatava ne anteeksi.
Minä tiedän ja tunnen paljon ihmisiä, joilla ei ole mitään kiusausta tai viettelystä tällaisiin synteihin tai, jos hetkellisesti käy mielessä, he heti omantuntonsa ääntä kuunnellen välttävät helposti kiusauksen ja moittivat itseään tällaisista ajatuksista ja kun ymmärtävät sen heti vääräksi, voivat myös antaa anteeksi itselleen. Käykö ne uskovaiset aina tunnustamassa nämäkin hetkelliset ajatukset julkisesti ja pyytävät niitä anteeksi? Pyytävätkö ne uskovaiset julkisesti syntejään anteeksi nimenomaan rangaistuksen välttämiseksi, siis taivasosuuden saamiseksi?
Kun useimmat tavalliset ihmiset tahtovat henkisesti kehittää itseään ajattelemaan ja toimimaan lähimmäisen rakkauden ja itsensä rakastamisen periaatteella ja motivaatiolla, vaikka eivät Jumalan olemassaoloa edes tunnustaisi, eivätkä halua mitään palkkiota tai pelkää rangaistuksia. Eivätkö he kuitenkin tietämättään silloin opettele itsensä ja lähimmäistensä kunnioittamista ja arvostamista ja rakastamista? Eikö se ole Jeesuksen tien ja opetuksen seuraamista ja Jumalan ilmentämistä itsessään ja suurta Rakkautta Jumalaan, vaikka eivät sitä tiedostakaan?
Nyt sitten, kun uskovaiset korostavat, että omilla ajatuksilla ja teoilla ja itsensä kehittämisellä ei ole merkitystä taivasosuuden kannalta, niin muiden ihmisten vapaalla valintamahdollisuudella hyvän ja pahan välillä ei ole mitään käyttöarvoa Jumalan kannalta. Ei-uskovaiset ihmisethän silloin alennetaan eläimen tasolle ja saavat ihmisarvon vasta kun käyttävät vain sitä yhtä valintaa eli tulla k-uskovaiseksi.
Sitten vasta voi muissa asioissa olla merkitystä ihmisen valinnoilla.
Minä ainakin itse koen, että jos ajattelisin tulla uskoon ja minun pitäisi julkisesti tunnustaa syntini, katua ja pyytää anteeksi, niin mitä pyytäisin, kun en valinnoissani nyt kyllä tiedosta tehneeni tarkoituksellisesti pahaa kenellekään, olen vain monesti tehnyt jotain virheitä, mutta jos toista kohtaan, olen pyrkinyt pyytämään anteeksi häneltä, jota olen väärin kohdellut. Pyytäisinkö anteeksi sitä jotain perisyntiä ja sen ajattelen sitten tarkoittavan sitä, että pyydän anteeksi, että olen ihminen maailmassa ja haluan varmistaa sen, että pääsen sinne paratiisiin uudelleen.
En halua langeta siihen, koska uskovaisena eläisin tietoisesti ja jatkuvasti YLPEYDEN SYNNISSÄ, asettaisin itseni ei-uskovaisten ja kaiken arvostelun yläpuolelle. Antaisin itsestäni kuvan muille ei-uskovaisille, että olen Jumalan valitsemien valittujen joukossa, olen vanhurskautettu ja minulla on käytössäni erityinen Jumalan minulle suoma lahja Pyhän Hengen lahja, jonka avulla osaan elää oikein ja jos en aina osaa, niin saan sen anteeksi. Ei-uskovaisia yrittäisin pelastaa tyhmyydestä- viisauteen ja mikä mahtavinta meille on tiedossa tästä suuri palkkio, taivasosuus.
Ei ole minun valintani se, vaan haluan olla aivan samalla viivalla kaikkien ihmisten kanssa, kukaan ihminen ei ole minua alempana eikä ylempänä Jumalan näkökulmasta katsoen. Haluan hyväksyä itseni ja kaikki muut tällaisina, vajavaisina ihmisinä. Haluan oppia ja kehittyä Rakkaudessa ja siinä ei ole tärkeää tieto vaan sisäinen viisaus ja sydämen äänen kuuleminen. En myöskään halua olla missään erityisasemassa enkä paikassa fyysisen kuoleman jälkeen, vaan siellä missä on varattuna paikka kaikille muillekin ihmisille. Uskon Rakkauden Jumalan sen meille järjestäneen.
Minä tiedän ja tunnen paljon ihmisiä, joilla ei ole mitään kiusausta tai viettelystä tällaisiin synteihin tai, jos hetkellisesti käy mielessä, he heti omantuntonsa ääntä kuunnellen välttävät helposti kiusauksen ja moittivat itseään tällaisista ajatuksista ja kun ymmärtävät sen heti vääräksi, voivat myös antaa anteeksi itselleen. Käykö ne uskovaiset aina tunnustamassa nämäkin hetkelliset ajatukset julkisesti ja pyytävät niitä anteeksi? Pyytävätkö ne uskovaiset julkisesti syntejään anteeksi nimenomaan rangaistuksen välttämiseksi, siis taivasosuuden saamiseksi?
Kun useimmat tavalliset ihmiset tahtovat henkisesti kehittää itseään ajattelemaan ja toimimaan lähimmäisen rakkauden ja itsensä rakastamisen periaatteella ja motivaatiolla, vaikka eivät Jumalan olemassaoloa edes tunnustaisi, eivätkä halua mitään palkkiota tai pelkää rangaistuksia. Eivätkö he kuitenkin tietämättään silloin opettele itsensä ja lähimmäistensä kunnioittamista ja arvostamista ja rakastamista? Eikö se ole Jeesuksen tien ja opetuksen seuraamista ja Jumalan ilmentämistä itsessään ja suurta Rakkautta Jumalaan, vaikka eivät sitä tiedostakaan?
Nyt sitten, kun uskovaiset korostavat, että omilla ajatuksilla ja teoilla ja itsensä kehittämisellä ei ole merkitystä taivasosuuden kannalta, niin muiden ihmisten vapaalla valintamahdollisuudella hyvän ja pahan välillä ei ole mitään käyttöarvoa Jumalan kannalta. Ei-uskovaiset ihmisethän silloin alennetaan eläimen tasolle ja saavat ihmisarvon vasta kun käyttävät vain sitä yhtä valintaa eli tulla k-uskovaiseksi.
Sitten vasta voi muissa asioissa olla merkitystä ihmisen valinnoilla.
Minä ainakin itse koen, että jos ajattelisin tulla uskoon ja minun pitäisi julkisesti tunnustaa syntini, katua ja pyytää anteeksi, niin mitä pyytäisin, kun en valinnoissani nyt kyllä tiedosta tehneeni tarkoituksellisesti pahaa kenellekään, olen vain monesti tehnyt jotain virheitä, mutta jos toista kohtaan, olen pyrkinyt pyytämään anteeksi häneltä, jota olen väärin kohdellut. Pyytäisinkö anteeksi sitä jotain perisyntiä ja sen ajattelen sitten tarkoittavan sitä, että pyydän anteeksi, että olen ihminen maailmassa ja haluan varmistaa sen, että pääsen sinne paratiisiin uudelleen.
En halua langeta siihen, koska uskovaisena eläisin tietoisesti ja jatkuvasti YLPEYDEN SYNNISSÄ, asettaisin itseni ei-uskovaisten ja kaiken arvostelun yläpuolelle. Antaisin itsestäni kuvan muille ei-uskovaisille, että olen Jumalan valitsemien valittujen joukossa, olen vanhurskautettu ja minulla on käytössäni erityinen Jumalan minulle suoma lahja Pyhän Hengen lahja, jonka avulla osaan elää oikein ja jos en aina osaa, niin saan sen anteeksi. Ei-uskovaisia yrittäisin pelastaa tyhmyydestä- viisauteen ja mikä mahtavinta meille on tiedossa tästä suuri palkkio, taivasosuus.
Ei ole minun valintani se, vaan haluan olla aivan samalla viivalla kaikkien ihmisten kanssa, kukaan ihminen ei ole minua alempana eikä ylempänä Jumalan näkökulmasta katsoen. Haluan hyväksyä itseni ja kaikki muut tällaisina, vajavaisina ihmisinä. Haluan oppia ja kehittyä Rakkaudessa ja siinä ei ole tärkeää tieto vaan sisäinen viisaus ja sydämen äänen kuuleminen. En myöskään halua olla missään erityisasemassa enkä paikassa fyysisen kuoleman jälkeen, vaan siellä missä on varattuna paikka kaikille muillekin ihmisille. Uskon Rakkauden Jumalan sen meille järjestäneen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
"jos ajattelisin tulla uskoon"
Hienoa Totuuden etsijä!
Hyväksyn täysin sinun aatoksesi uskoon tulon mahdollisuudesta, varsinkin viimeinen kappaleesi oli hyvä.
Annan sinulle täydet 10 pistettä ja nyt oletkin mielestäni valmis käymään Jeesuksen eteen. Sano hänelle vaikkapa näin: "Jeesus, neitseestä syntynyt Jumalan ainoa poika, joka kuolit Golgatan keskimmäisellä ristillä vuodattaen veresi syntien sovitukseksi, anna minulle minun velkani anteeksi ja ota minut armoihisi. Minä tahdon seurata Jeesus sinua." Tämän sydämestäsi lausuttuasi minä Jumalan palvelijana annan sinulle sinun syntisi anteeksi ja luen sinut tervetulleeksi uskovaisten suureen sisaruskuntaan.
Jeesuksen siunausta!
Niin kirjoitin jos....
Ja sen jälkeen sanonpa vielä toisin sanoin, että en halua Rakastavan Jumalan, (joka = Pyyteetön rakkaus ja on jokaisen ihmisen niin buddhalaisen kuin hindulaisen kuin ateistin jne. sisimmässä jumalallisena kipinänä), luomakunnassa mitään erityisasemaa tai palkkiota uskosta, enkä siten myöskään mitään taivasosuutta, joka olisi varattu muka uskovaisten sisaruskunnalle. Minä olen Jumalan perhettä, johon kuuluu kaikki ihmiset ja kaikki olevainen.
Niin kysyin, mitä syntejä pyytäisin anteeksi, sitäkö perisyntiä, että olen ihminen? Minä kunnioitan ja avostan omaa ihmisyyttäni Jumalan luomuksena ja tahdon kehittyä ja ilmentää itsessäni Jumalaa parhaalla mahdollisella tavalla. Koska Jumalani on jostakin syystä luonut ihmisen elämään ihmisten maailmassa. Ei se ole pelkkä sattuma Jumalan näkökulmasta, että ei "lillutella" siellä ikuisessa paratiisissa ja sinne paluuta varmistella elämässä.
Minä elämässäni jo nyt parhaan taitoni mukaan pyrin seuraamaan Jeesuksen viitoittamaa tietä, joka ihmiskunnalle on ollut yksi suurista opettajista ja oppaista.
Lisäksi miten sinä vajavainen ihmispoloinen korotat itsesi profeetalliseksi, että Sinulla olisi valta antaa virheitäni ja erehdyksiäni (teidän mielestä vaikkapa syntejäni) anteeksi ja luvata minulle mitään palkkioita. Minulla on aivan suora yhteys Jumalaani ja kuuntelemalla omantuntoni ääntä, minä kuljen henkisen kehityksen tietä tuntien sielussani ja sydämessäni Pyyteettömän Rakkauden Jumalan, joka toimii aina minun parhaakseni ja myös kaikkien lähimmäisteni parhaaksi ja myös maaplaneetan ja maailmankaikkeuden parhaaksi. Hän on ITSESSÄÄN niin SUURI, että ei tarvitse välittäjiä pystyäkseen ohjaamaan luomakuntaansa.
Joten pysy sinäkin vain ihmisenä ihmisten maailmassa ja unohda kaikki opittu tieto uskosta ja Jumalasta ja käytä vain sisimpäsi viisautta, sieltä löytyy vastaukset siihen, mikä on ELÄMÄNtarkoitus, äläkä elä kuolemaa varten, sillä Jumalan Pyyteetön Rakkaus on IKUISTA kaikissa ja kaikessa.