Vuoden 1776 kirkkoraamatussa sana

"Sana, jota useimmissa vanhemmissa raamatunkäännöksissä käytetään heprealaisen sanan še'ōl' ja kreikkalaisen sanan hai´dēs vastineena.

Vuoden 1776 kirkkoraamatussa sana še'ōl' on käännetty vastineella "helvetti" 49 kertaa ja hai'dēs 10 kertaa. Tämä käännös ei kuitenkaan ole johdonmukainen, sillä še´ōl' käännetään myös 13 kertaa "haudaksi", 2 kertaa "tuonelaksi" ja kerran "ahdistukseksi".

Vuoden 1992 kirkkoraamatussa še´ōl' on käännetty sanoilla "tuonela" ja "Tuoni" ja hai'dēs on käännetty sanalla "tuonela", kun taas "helvetiksi" on käännetty sana ge'en·na.

Englantia puhuvassa maailmassa sana "helvetti" on Kuningas Jaakon käännöksessä käännetty 31 kertaa sanasta še´ōl' ja 10 kertaa sanasta hai'dēs, mutta še'ōl' on käännetty myös 31 kertaa vastineella "hauta" ja 3 kertaa vastineella "kuoppa".

Katolisessa Douay-käännöksessä še'ōl' on käännetty 64 kertaa vastineella "helvetti", kerran sanalla "kuoppa" ja kerran sanalla "kuolema".

Kun English Revised Version julkaistiin kokonaisuudessaan vuonna 1885, oli alkuperäinen sana še'ōl' monin paikoin translitteroitu englanninkieliseen Raamatun heprealaisten kirjoitusten tekstiin, vaikka useimmiten käytettiinkin vastineita "hauta" ja "kuoppa" ja vastinetta "helvetti" noin 14 kertaa. Amerikkalainen käännöskomitea oli tässä eri mieltä brittikääntäjien kanssa, ja niinpä he translitteroivat American Standard Versionissa (1901) sanan še'ōl' kaikissa 65 kohdassa, joissa se esiintyy. Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa molemmat käännökset käyttävät sanasta hai'dēs sen translitteroitua muotoa kaikissa sen kymmenessä esiintymiskohdassa, mutta kreikankielinen sana ge'en·na (suom. "Gehenna") käännetään aina "helvetiksi", kuten monissa muissakin nykykielisissä käännöksissä.

Näiden heprean ja kreikan alkuperäisten sanojen kääntämisestä "helvetiksi" sanotaan teoksessa Vine's Expository Dictionary of Old and New Testament Words (1981, 2. osa, s. 187): "HAADES – – Se vastaa sanaa 'Šeol' VT:ssa [Vanhassa testamentissa]. Valitettavasti se on käännetty KJ:ssä 'helvetiksi' sekä VT:ssa [Vanhassa testamentissa] että UT:ssa [Uudessa testamentissa]."

Collier’s Encyclopedia (1986, 12. osa, s. 28) sanoo sanasta "helvetti": "Se vastaa ensinnäkin heprean Šeolia Vanhassa testamentissa ja kreikan Haadesta Septuagintassa ja Uudessa testamentissa. Koska Šeolilla tarkoitettiin Vanhan testamentin aikoina yksinkertaisesti kuolleiden olinpaikkaa eikä se viitannut mihinkään moraalisiin erotuksiin, niin sana 'helvetti' sellaisena kuin se nykyään ymmärretään, ei ole onnistunut käännös."

Se miten sana "helvetti" nykyään ymmärretään, on tehnyt sen varsin epätyydyttäväksi vastineeksi näille Raamatun alkuperäissanoille. Suomen sanojen alkuperä (1. osa, 1992) sanoo sanan "helvetti" alkuperästä: "Vrt. mr [muinaisruotsin] hæl, isl[annin] hel 'kuoleman valtakunta'." Vastaava muinaisenglannin ja yläsaksan sana on sukua verbille helan 'kätkeä'. (Webster’s Third New International Dictionary, "hell"). "Helvetti" ei siis alun perin sisältänyt ajatusta kuumuudesta tai piinasta, vaan merkitsi yksinkertaisesti 'peitettyä tai kätkettyä paikkaa'.

"Helvetille" annetaan nykyään se merkitys, joka kuvaillaan Danten Jumalaisessa näytelmässä ja Miltonin Kadotetussa paratiisissa ja joka on aivan toinen kuin tuon sanan alkuperäinen määritelmä. Ajatus tulisen kidutuksen "helvetistä" on kuitenkin syntynyt jo kauan ennen Danten ja Miltonin päiviä. Grolier Universal Encyclopedia (1971, 9. osa, s. 205) sanoo hakusanan "Helvetti" alla: "Hindut ja buddhalaiset pitävät helvettiä hengellisen puhdistumisen ja lopullisen uudistumisen paikkana. Islamilaisen perinteen mukaan se on ikuisen rangaistuksen paikka." Käsitys kuoleman jälkeisestä kärsimyksestä esiintyy muinaisten Babylonian ja Egyptin kansojen pakanallisissa uskonnollisissa opetuksissa. Babylonialaisten ja assyrialaisten uskomuksissa kuvattiin "manala – – kauhuja täynnä olevaksi paikaksi, jota hallitsivat hyvin voimakkaat ja raivoisat jumalat ja demonit". Vaikka vanhoissa egyptiläisissä uskonnollisissa teksteissä ei opetetakaan, että jonkin uhrin polttaminen jatkuisi ikuisesti, niissä kerrotaan, että "toiseen maailmaan”" kuului "tulikuoppia" "tuomittuja" varten. (Morris Jastrow jr., The Religion of Babylonia and Assyria, 1898, s. 581; The Book of the Dead, jonka johdannon on laatinut E. Wallis Budge, 1960, s. 135, 144, 149, 151, 153, 161, 200; ks. myös Spectrum, Porvoo 1977, 3. osa, s. 514.)

"Helvetin tuli" on monien satojen vuosien ajan ollut kristikunnan perusopetuksia. On ymmärrettävää, että The Encyclopedia Americana (1956, XIV osa, s. 81) sanoi: "Varhaisten raamatunkääntäjien itsepintainen tapa kääntää heprean Šeol ja kreikan Haades ja Gehenna sanalla helvetti on aiheuttanut paljon sekaannusta ja väärinymmärrystä. Vaikka Raamatun tarkistettujen laitosten kääntäjät ovat sittemmin yksinkertaisesti translitteroineet nämä sanat, niin se ei ole riittävässä määrin poistanut sekaannusta ja väärinymmärrystä." Kuitenkin tällainen translitterointi ja käännöksen johdonmukaisuus antavat Raamatun tutkijalle mahdollisuuden vertailla tarkasti ja avoimin mielin raamatunkohtia, joissa näitä alkuperäisiä sanoja on käytetty, jolloin hän voi ymmärtää oikein niiden todellisen merkityksen."( 1 )

Vertaa:

"Saarn. 9:5, 10: "Elävät tietävät kuolevansa, mutta kuolleet eivät tiedä yhtään mitään – –. Kaikki, mitä kätesi löytää tehdäkseen, tee voimallasi, sillä ei ole työtä eikä suunnittelua eikä tietoa eikä viisautta Šeolissa*, paikassa johon olet menossa." (Jos kuolleet eivät tiedä mitään, he eivät ilmeisestikään tunne tuskaa.) (*"Šeolissa", NE, JB; "tuonelassa", KR-92, KR-38; "haudassa", Väl, KR-1776; "helvetissä", Dy.)" ( 2 )

Ps. 146:4: "Hänen henkensä lähtee, hän palaa maaperäänsä; sinä päivänä hänen ajatuksensa* häviävät." (*"Ajatuksensa", KJ; "hankkeensa", KR-92, KR-38; "aivoituksens", Sa, KR-1776." ( 2 )

Job 14:13, KR-38: "[Job rukoili:] Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan*, piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut, panisit minulle aikamäärän ja sitten muistaisit minua!" (Jumala itse sanoi, että Job oli "moitteeton ja oikeamielinen mies, joka pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa" [Job 1:8].) (*"Helvettiin", Dy; "tuonelaan", KR-92, Väl; "hautaan", KR-1776; "Šeoliin", NE, JB, UM.) ( 2 )

Apt. 2:25–27, KR-38: "Daavid sanoo hänestä [Jeesuksesta Kristuksesta]: – – sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan* etkä salli Pyhäsi nähdä katoavaisuutta." (Eikö se, että Jumala ei 'hylännyt' Jeesusta "helvettiin" [KR-1776], osoita, että Jeesus oli helvetissä eli Haadeksessa ainakin jonkin aikaa?) (*"Helvettiin", KR-1776, KJ, Dy; "tuonelaan", KR-92, UTN; "kadotukseen", EU; "Haadekseen", UM, JB. ( 2 )

Ilm. 20:13, 14, KR-38: "Meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela* antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan. Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen." (Kuolleet pääsivät siis pois "helvetistä" [KR-1776]. Huomaa myös, ettei helvetti ole sama kuin tulinen järvi, vaan se heitetään tuliseen järveen.) (*"Helvetti", KR-1776, Dy; "Tuonela", KR-92; "tuonela", UTN; "haudat", EU; "Haades", UM, JB. ( 2 )






































Lähteet:

1) Raamatun ymmärtämisen opas 1.
2) Puhu perustellen käyttämällä Raamattua

kuolleiden maa. Vanhassa Testamentissa sanotaan, että siellä ei ylistetä Jumalaa.

Kristus astui kuolemansa jälkeen alas tuonelaan ja auttoi sieltä pois tuonelan vangit. Ne, jotka uskoivat häneen. Kuolema on lyöty ja voitto saatu! Kuoleman maa ei meille kristityille ole enää synkkä Hades, vaan taivaan esikartano.