Rakas päiväkirja. Elämäni on tuskaa. Olen syrjitty, ja muutenkin vihattu ihminen, koska ulkonäköni ei ole se kaikkein paras. Olen ruma, ja kaikki tietysti ottavat heti tilaisuudesta kiinni, ja alkavat kiusata mua. Se ei ole hauskaa.. Toivoisin, että maailma muuttuisi, ja kaikki olisivat samassa asemassa, niin tummaihoiset, kuin rumatkin, ja muutenvain syrjityt ihmiset. Lopettakaa siis toisten kiusaaminen, sillä kaikissa ihmisissä, on se hyvä puoli, ja se on sisällä.
Elämäni tuskaa..
Misaki
6242
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itsekin saannut kuulla vaikka mitä sanomisia, mutta ei niistä kannata välittää. Ihminen joka haukkuu ja pilkkaa toista omistaa huonon itsetunnon. Olisi huomattavasti mukavampaa elää maailmassa missä ihmiset osaisivat olla ystävällisiä toisilleen. Rasismia minä en voi käsittää. Ovathan ulkomaalaisetkin ihmisiä. Koskakohan ihmiset mahtavat oppia?!?! Misaki koita jaksaa, tämä on vain elämää.
Kiitos kun vastasit. Mä tiiän kyllä, että niistä ei kannata välittää, enkä mä välitäkkään. Mutta se ei silti kovin hauskaa ole.. Mutta mä olen oppinut elämään sen asian kanssa jo. Mulle se on nykyään arkipäivää, asia, josta ei kannata välittää. Sanotaan, että ne jotka pilkkaavat, ovat vain kateellisia jostain.
Kateellisia ihmisiä mahtuu tähän maailmaan ihan liikaakin. On asioita jotka täytyy vain hyväksyä. Haukkujat ja pilkkaajat voisivat joskus ajatella miltä heistä itsestään tuntuisi jos joku sanoisi heille niin kuin he muille. Eläkää ihmiset sovussa älkääkä sortako teitä heikompia. Hyvää kesää kaikille.
älä välitä niistä jokainen ihminen on laulun arvoinen :)
vaikka sillä, että ne kiusaajat ovat kaikki tyhmempiä kuin sinä! Ulkonäön epätäydellisyyksille on joskus jotain tehtävissä, mutta tyhmyydelle ei koskaan mitään.
Tosin en usko, että sentään ihan KAIKKI kohtaamasi ihmiset kiusaavat sinua...
Minuakin kiusattiin joskus. Vaikeinta oli niellä
joka puolella viljelty "älä välitä" sanonta.
Ja pöh minua se ei ainakaan auttanut yhtään.
Mutta lohtu jota en tiennyt silloin on että onneksi ihmiset kasvavat ja myöhemmin on vähemmän tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa. Iän myötä
kasvaa henkisesti ja pystyy paremmin käsittelemään sellaisia ihmisiä jotka jaksavat kiusata. Todelliset ihmissuhteet ja ystävät ovat hyvä apu ja turva.