Onko siis kasikympin vauhti satasen alueella liian pieni? Tässä vasta kortin saaneena tyyppinä mielelläni vielä 80:ssä vauhdin pitäsin, sen verran varovainen olen. Jotenkin tuntuu, että moisen nopeuden pitäs olla ihan sallittua ja hyväksyttävääkin jopa, vai? Onhan aina mahollisuus ohittaa, jos alkaa minun vauhti ottamaan päähän! Kuitenkin käytännössä tulee aina ahistava, painostavaki tunne, jos taakse ilmestyy hyvinkin kiireisiä tyyppejä perään roikkumaan. Ohittamaankaan eivät aina tajuta lähteä, vaikka mahiksen siihen turvallisessa paikassa antasinkin.
Täytyykö minun siis rohkeesti nostaa vauhti sataseen, etten ole hidasramassa kiireisempiä? Minkäslaisia mielipiteitä löytyy?
Täytyykö minun siis rohkeesti nostaa vauhti sataseen, etten ole hidasramassa kiireisempiä? Minkäslaisia mielipiteitä löytyy?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Toki saa ajaa (tietyin rajoituksin) mutta sinuna nostaisin silti nopeutta. Siis mittariin 105-110. Ajamalla 80 aiheutat vaan vaaratilanteita joissa sinunkin auto voi olla osallisena. Tosin varmaan jo itsesuojeluvaistonkin pitäisi kertoa kun sinne taakse metrin päähän puskurista ilmestyy rekka tai linja-auto ettei siinä edessä kovin terveellistä ole ajella...
Ajokortti on vain lupa jatkaa harjoittelua. Harjoittele kovaa ajamista iltaisin kun liikenne hiljenee ja suosi kaksikaistaisia teitä joissa et ole tulppana.
Vakuutan, että parin kuukauden päästä rupeat valittamaan liian alhaisista nopeusrajoituksista ;)
Siis miksi valittaa alhaisista nopeusrajoituksista... Jos haluaa ajaa kovempaa niin ihan vapaasti kunhan muistaa varoa ja kunnioittaa muita jotka ajavat rajoitusten mukaan. Näinhän se homma menee... Ja jos vieläkin vituttaa niin lähtee saksaan autobahnoille jossa kenties voi ajella kovempaakin...
Ihme valitus kansa suomalaisista tullut viime vuosien aikana... Mutta mitään ei silti uskalleta tehdä :)
kahdeksaakymppiä jos siltä tuntuu.
Nopeusero sataan on sen verran suuri että kiireisemmät pääsevät kyllä ohi, varsinkin jos pysyt ajokaistan oikeassa laidassa (elleivät pääse olisi heidänkin turvallisempaa ajaa hitaammin).
Kohteliasta on kuitenkin päästää esim. rekat ohi pysähtymällä bussipysäkille.
Pidä kuitenkin nopeus vakiona, eli älä rohkeasti aja suorat satasta ja kurvit kasikymppiä (jolloin vaikeutat ohituksia).
Ellei homma oikein vielä tunnu olevan hanskassa en lähtisi sinuna illalla pienempien liikennemäärien aikaan maantielle harjoittelemaan satasen ajoa... silloin ovat hirvet liikkeellä. Motarillahan voi käydä harjoittelemassa, ei kuitenkaan ruuhka-aikoina.
Nopeus oman harkinnan mukaan (rajoitusten rajoissa), ja kilometrien karttuessa tottuu varsin nopeasti nopeampaan menoon... ellei totu kannattaa jättää ajaminen muille. Kunhan totut ajamaan suurinta sallittua, niin käy vielä tarkistuttamassa mittarivirheesi.
Ja niitä kiireisiä hinaus-etäisyydellä roikkujoita ilmestyy vaikka ajaisit 115 satasen alueella...
..lujempaa kuin mikä itsestä tuntuu hyvältä. On huomattavasti mukavampaa perässätulijoillekin kun ajat sitä kahdeksaakymppiä ja päästät suosiolla ohi kuin että yrität ajaa kovempaa kuin oikeastaan haluat ja joudut sitten ehkä mutkissa jarruttelemaan kun auto ei ole vielä tuttu. Ajokokemuksen karttuessa nopeus nousee ihan itsestään, siitä ei kannata olla huolissaan. Itse en pitkään aikaan ajokortin saatuani hakenut mitään "vauhdin huumaa", vasta monta vuotta sen jälkeen kun ostin oman auton niin huomasin kaasujalan vähän koventuvan... Muista seurata tilannetta taustapeilistä ja jos taakse kerääntyy pitkä jono niin kannattaa ehkä tilaisuuden tullen pysähtyä taukopaikalle ja antaa kiireisten mennä... Sulla on oikea asenne kun et halua "näyttää" muille. Näitä näytöksenantajia kun kertyy lehtien otsikoihin ja kuolinilmoituksiin... Pidetään pää kylmänä ja pysytään tiellä! Iloista kesää!
Hienoa huomata, että suurimmalla osalla kuskeista
on tolkku tallella. Näyttämisen tarvettaan ei ole
syytä tyydyttää liikenteessä.
Joskus muiden hölmöilystä hermostuu. Joillakin on
tapana jopa tahallaan härnätä toisia autoilijoita.
Minua helpottaa, kun ajattelen: "Kas, velipojalla
näkyi olevan kiire, jokohan se kolmas lapsi tulee?".
Tai: "Kas, kummityttö on jo saanut ajokortin.
No, kyllä se siitä vielä rauhoittuu."
-Elinilmoitus lehteen!
Lisäksi voi ajatella vähän räväkämpiä helpottavia ajatuksia:
"Siinä se kaveri meni taas ripulinsa kanssa, osa jo housuissa. Toivottavasti osaa sille lähimmälle huoltoasemalle."
"Siellä se vävypoika on taas joutunut anoppia (pituus ja paino 150) kyytimään takapenkillä, kun valot näyttää noin ylös."
"Siinä menee vanha hevosmies, kun on tottunut ensin hidastamaan, ja vasta sitten antamaan kääntymismerkin."
Mutta kyllä nämä lähimmäisajatukset pitäisi myöskin useimmilla toimia. Ajattele törttöilijästä/hidastelijasta, että 'siinä menee vanha, viisas isäukko, jolle turvallinen liikenne on vieläkin tärkeintä, vaikka hoksottimet ei ihan täysillä enää pelaakaan, eikä nopeus sen takia ole kuin nuorempana'. Tai 'kun ei se tyttöystävä ole kaikista kiinnostunein liikenteen hienouksista, niin noinhan siinä sitten käy'.
liikenteessä on niin paljon kiireisiä ja sitten niitä joilla ei ole kiire mutta seuraavat kiireisiä joten anna heille tilaa.
....auttamaan ohituksessa. Itse ajelen juuri tuollaista 100-110km/h satasena alueella, jolloin joudun itse ohittelemaan mittarivirheisiä ym. muita hitaammin ajavia. Toisaalta nykyään löytyy myös ns. kohtalaista ylinopeutta ajavia, jotka haluavat päästä taas minusta ohi. 110km/h vauhdissa vaikka olisi mikä tykki ohittajalla, tarvitaan sellainen ohitusmatka, että kyllä on hyvä ajaa ihan reunaan, kun sopivalta tuntuva paikka ohitukseen löytyy.
Sitten on näitä perkeliä, jotka luulevat omaavansa 0,1s reaktiot. Esim. perjantaina vanhalla Porintintiellä Vihdissä sain perääni pakettiauton, joka vielä 100km/h ajoi perässäni noin 5m etäisyydessä parhaimmillaan. (rajoitus oli 80km/h, joten miksi se oikein hiilosti?)
Tällaisesta pääsee eroon, kun hiljentää riittävästi ja on kääntyvinään oikeallé tai vaikka koukkaa levähdyspaikan tai bussipysäkin kautta.
Ihan kuin minun suustani. Varsinkin tuo hiillostajan-
karkoituskeino on mainio: niiden leikkiin ei pidä
lähteä, vaan nimenomaan väistää viisaasti.
Kerran minulle kävi niin, että jouduin ajamaan
tällaisen perskärpäsen edellä kilometrin verran
ilman mahdollisuutta päästää ohitse. Kun sitten
väistin ensimmäiselle bussipysäkille, niin tämä
perässä roikkunut Kuuma-Kallekin pysähtyi.
Kumpikaan ei noussut autostaan.
Noin minuutin kuluttua minä sitten panin vilkun
päälle ja lähdin liikkeelle. Ja kas kummaa, myös
Kuuma-Kallen pysähtymistarve päättyi samalla hetkellä.
Kiihdytin maksiminopeuteen ja kohta olimme taas peräkkäin,
tosi lähekkäin. Sitten muistin, että seuraavaa
bussipysäkkiä ennen on yksityistien risteys.
Panin vilkun päälle ja olin kääntyvinäni tuolle
pikkutielle, mutta ajoinkin bussipysäkille ja
jäin siihen seisomaan. Vasta sitten tuore ihailijani
katsoi "kouluttaneensa" minua tarpeeksi ja poistui,
asiaankuuluvia sormimerkkejä näytellen.
En vieläkään tajua mistä oli kysymys. Mikä oli se
suuri rikos josta hänen piti minua "rangaista"?
-Hohhoijaa
Olipas tarina! Kaikenlaisia sitä näköjään joukkoon mahtuu. Noin vastuullista opettajaa en kyllä ole koskaan nähnyt :/
Muutama vuosi sitten iäkäs pariskunta ajeli vanhalla mazdan röttelöllä perässäni monta kymmentä kilometriä. Pysäytyskikka olisi voinut toimia, mutta kyllä minäkin kaikkea muuta mahdollista kokeilin, mutta pappa halusi vaan roikkua 5 metrin etäisyydellä ilmeisen hienosta takapuskuristani. Lopulta pappa lähti ohittamaan monen hyvän ohituspaikan jälkeen oikealle kaartuvassa mutkassa. Ja kilometri siitä eteenpäin olisi vielä alkanut ohituskaista. Syy perässä hiostamiseen ei oikein selvinnyt, ohittaessa pappa vain katseli eteenpäin nenänvartta pitkin lasittunein silmin.
Tarinasta tuli mieleen vanha opettaja, joka oli niin likinäköinen, että hänen oli pakko ajaa aina jonkun perässä, että pysyi tiellä. Jos "opas" puuttui, niin menosta tuli vähintään mutkittelevaa.
Yritä "liimaantua" jonkun rekan/karavaanarin/tms taakse vaikkapa. Siitä ei ainakaan kauheasti harmia kenellekään ole. Tällöin ei varmaankaan ole myöskään mitenkään orpo olo :-) tai sitten pientareelle aina kun joku tulee takaata, maailman ylimiellyttävin mies, pertti salovaara, salovaaran pertti, liikenneohjelmassaan perjantaina taisikin asiasta mainita, että mikäli piennar on kondiksessa, voi sitä käyttää vähän aikaa ajamiseen takanatulijoita helpottamaaan.
Ei siinä mitään jos ja kun raskaampi liikenne ja pakut kärrylliset sitä 85 nopeutta ajelevat, mutta kyllä se hihoja alkaa kuumottaa kun on noita "sunnuntaikuskeja" matelemassa.
Ei asialla nyt mitään väliä ole jos mennään suoraa/useampikaistaista tietä ja ei ole ruuhka-aika. Mutta etenkin täällä Varsinais-Suomessa kun on tämä tiestö hiukan vanhempaa, eli myös mutkikkaampaa/mäkisempää ei noita "turvallisia" ohitupaikkoja ainakaan liikaa ole.
Ja ajamallahan sen oppii. Kyllähän varovaisuus on hyvästä, mutta pelolla ei voita mitään. Kunhan itse ajaa liikennevirran mukana (vaikka sitten sen 110 100:sen alueella) ja pitää hiukan väliä edessäajavaan ja muutenkin asennoituu rennosti niin siitä se lähtee.
Onnettomuudet ovat onnettomuuksia, eli ei siinä paljoa auta miten varovainen itse olet. Kunhan muistaa valot, vilkut, ennakoinnin ja turvavyöt.