Eikö usko Jeesukseen riitä?
En voi muuta kuin valitella yllä olevaa kysymystä, jota kuulee usein tämän maan uskonnollisten tunnustajien suusta. Sitä on asetettu muutamalla eri lailla. Joskus kuulee ”eikö se riitä että minä uskon Jeesukseen?” Ja yleensä kyseiset kysymykset tulevat tunnustajien suusta kun heidän oppiaan ja käytännön uskonnollisuuttaan kyseenalaistetaan tai arvostellaan. Paavali profetoi tällaisista tunnustajista että he eivät kärsi raitista oppia vaan haalivat korvasyyhyynsä opettajia jotka puhuvat valheenpuhujain ulkokultaisuudella. Ylläoleva kysymysasetelma on täysin epähengellinen. Se on kauttaaltaan lihallisen mielen asettama kysymys. Ne jotka asettavat kyseisen kysymyksen ovat niitä jotka ovat itse tehneet itseään kristityiksi, ihmistekoisia uskovia (man-made christians). Ne ovat niitä jotka ovat tulleet omaaloitteisesti jonkun toisen jeesuksen tykö kuin sen Jeesuksen tykö joka on ilmoitettu Pyhässä Raamatussa (2Kor.11:4). Ne ovat niitä jotka eivät kestä uskon koetuksissa, koska usko jonka väittävät omistavansa on kuollut sen tähden että se ei ole Jumalan valittujen usko joka on Jumalan Pojan usko. Sentähden että heidän uskonsa on ihmisuskoa he usein asettavat ylläolevan säälittävän kysymyksen. Ja kun he sen asettavat he höystävät kysymyksiään sellaisilla sanoilla että se joka on heidän oppiaan ja uskomuksiaan arvostellut tulisi omantunnontuskiin ikään kuin hän olisi koko asian suurin rosvo tai paha rikollinen. Huomasin juuri tämän kun luin erään kirjoittajan kysymyksen siitä että kuinka paljon pitäisi olla oikeata oppia jne. että pääsisi taivaaseen. Kyseisen tunnustajan kirjoitus ei vakuuttanut minua muusta kuin että kysymyksen alkaja oli epähengellinen ihminen joka ei omista Jumalan Pojan uskoa. Ja ne kaiken maailman omatekoiset asiantuntijat jotka yrittivät tätä ihmistä lohduttaa väärässä rauhassaan ovat vielä suuremmassa synnissä, ja osallisia hänen pahoihin tekoihinsa. Herra Jeesus olisi heti nähnyt tämän tunnustajan lävitse sekä noiden asiantuntijoiden väärien lohdutusten lävitse.
Tällaisten kysymysten asettajat ovat niitä joilla on kieroutunut ymmärrys ja uskomus siitä pelastuksesta josta Kirjoitukset puhuvat. Heille sana ”pelastus” ensikädessä merkitsee pelastusta helvetin tulesta, ja usein juuri se on syy miksi he ovat omaaloitteisesti tehneet itseään ”uskoviksi”. Tai sama sana merkitsee sellaisille ensikädessä pääsyä taivaaseen kun maanpäällinen elämä loppuu. Usein he juuri ovat luulleet että kun rukoilevat jonkun lyhyen ”syntisen rukouksen” niin he ovat varmistamassa itselleen paikan taivaasta. Voi kuinka eksytettyjä he ovat! He ovat niitä jotka eivät ole tullut ahtaasta portista, vaan siitä laveasta ja kirotusta. He ovat niitä jotka eivät ole tulleet Raamatun Jeesuksen Isän vetämiksi (Jh. 6:45). Ja sentähden etteivät ole tulleet Jumalan vetämiksi he ovat ihmistekoisia uskovia. Nämä ovat juuri niitä jotka jopa julkeavat sanoa että jos ei ihminen voi tehdä yhtään mitään ”pelastuakseen” tulevasta vihasta niin miksi edes yrittää olla uskossa. Heidän ajatusrakennelmansa paljastavat että ovat vääriä käännynnäisiä, ja juuri ne ovat niitä jotka lankeavat pois tunnustuksestaan kun joutuvat koetukselle, ja ajattelevat ja jopa sanovat että ”no kun kuitenkin näyttää siltä että olen menossa helvettiin niin yhtä ja sama vaikka jatkaisin vanhaan malliin”. Ne ovat niitä jotka palavat omaan oksennukseensa, ja kuin emakko joka palaa rapakkoonsa rypemään. Usein he yrittävät syyllistää sitä joka on osoittanut heidän tunnustuksensa vääräksi ikäänkuin hän olisi syyllinen jos he luopuvat (väärästä) uskostaan ja palavat avoimeen syntielämään. Ja ne jotka tällaisia yrittävät lihallisessa mielessään lohduttaa näyttävät että ovat tehtyä samasta raakatavarasta, ja ovat osallisia heidän pahoihin tekoihin. Ne harvat maan päällä tänä päivänä jotka Jumalan armosta omistavat Jumalan Pojan uskon ovat niitä joiden usko kestää kaikissa koetuksissa sentähden että se ei ole heistä itsestään. Heidän uskonsa ei ole heidän vaan itse Jumalan Pojan, ts. sama usko joka ilmeni Jeesus Nasaretilaisessa, Jumalan Kristuksessa, ja he eivät itse harjoita sitä, vaan yksin Kristus sen harjoittaa. Sellaiset eivät ole omaaloitteisia ”uskovia” eivätkä ihmistekoisia kristittyjä. Sellaiset ovat tulleet Jeesuksen Isän vetämiksi ja he tietävät sen koska ovat sen kokeneet Hänen armostaan. Ja sentähden he eivät voi olla hiljaa kun joku kysyy sitä kysymystä mikä oli otsikossa. Ei Paavali tai muut apostolit koskaan kysynyt ”eikö se riitä että mä uskon Jeesukseen?”. Valheuskovalle se riittää koska hän ei tunne Jumalaa, ja vihaa Häntä ja Hänen Poikaansa. Tällaiset eivät tiedä että Raamatun mukainen uskominen Raamatun Jeesukseen on kaikkea sitä mitä Raamattu sanoo sen olevan, ei yhtään vähempää eikä yhtään enempää.
Raamatun mukainen uskominen Jeesukseen Kristukseen, Herraan, on niin monimutkainen ja moniulotteinen asia että se on mahdottomuus ihmiselle, ja jos sitä yrittäisin opettaa tällaisille uskonnollistajille niin he eivät mitään ymmärtäisi vaan mahdollisesti uudestaan kysyisivät ”mutta eikö se riitä että lapsenomaisella uskolla uskoo Jeesukseen, sä teet sen aivan liian monimutkaiseksi?”. He eivät tiedä mitä todellinen usko on, ja heidän kysymyksensä paljastaa tämän. Heillä ei ole omakohtaista kokemusta Jumalan Pojan uskosta. Usein tällaiset puhuvatkin ”lapsenomaisesta uskosta” tai ”yksinkertaisesta uskosta”. Mutta heidän tulee tietää että nämä ovat epäraamatullisia termejä ja eivät totuuden mukaan. Luuletteko että Herran Jeesuksen olisi tarvinnut lähettää Pyhää Henkeään maan päälle jos uskominen Häneen olisi ”yksinkertaista” ja ”lapsenomaista” tms. Ei, ja vielä ei. Se usko josta Raamattu käyttää termiä ”Jumalan valittujen usko” ja ”Jumalan Pojan usko” on yhtä kaukana siitä kuolleesta aivouskosta joka ilmenee niissä jotka uskovat ”lapsenomaisesti” ja ”yksikertaisella uskolla” kuin taivas on tulisesta järvestä. Toinen on ylhäältä ja toinen on alhaalta, maallista ja lihallista. Lapsenomainen ja yksinkertainen usko ei ole parempi kuin riivaajien usko, ja he ainakin vapisevat kun kuulevat Jumalan Pojan nimen mainittavan.
Ihmistekoiset uskovat eivät omista Uuden Liiton Henkeä. Tämä Henki ei saata todellista Jumalan lasta kysymään moisia järjettömiä kysymyksiä, sillä hän tietää mikä on Uuden Liiton Hengen mieli. Uuden Liiton Hengen mieli ei todellakaan ole ”kaippa se uskominen Jeesukseen riittää pelastamaan helvetistä”, vaan näin on kirjoitettu: ”Minä annan teille uuden sydämen ja panen uuden hengen teidän sisimpäänne; Minä otan kivisydämen pois teidän lihastanne ja annan teille lihasydämen. Minä panen Henkeni sisimpäänne ja saatan teidät vaeltamaan minun käskyissäni, ja te tulette pitämään minun oikeuksiani ja noudatatte ne.” (Hes. 36:26-27). Tämä on yhtä kaukana ”yksinkertaisesta” ja ”lapsenomaisesta” uskosta kuin itä on lännestä ja kuin maa on auringosta. Joka Jumalan armosta omistaa tämän Hengen, Kristuksen Hengen, hänellä on Jumalan Pojan usko, sama usko joka ilmeni Jeesus Nasaretilaisessa, sillä todellisen Jumalan lapsen uusi luomus on tehty Jeesuksen Krisuksen mukaan pyhyydessä ja vanhurskaudessa, eikä ”yksinkertaisuudessa” ja ”lapsenomaisuudessa”. Pitäkööt tunnustajat oman lapsenomaisen ja yksinkertaisen kuolleen uskonsa, mutta älkööt tulko rienaamaan Jumalan Poikaa ja Jumalan Henkeä ja Isää Jumalaa yhdistämällä omaa kuollutta aivouskoaan siihen uskoon josta käytetään termiä Jumalan valittujen usko. Sillä Raamattu ei tiedä mitään sellaisesta uskosta joka ei rakasta Kristuksen oppia kokonaisuudessaan, ja niinkuin se Raamatussa on kirjoitettu alas, ja joka ei halua puolustaa Kristuksen oppia kaikkia vääriä oppeja ja uskomuksia vastaan.
Mikään mikä ilmenee ihmisessä tai mitä ihminen tekee tai jättää tekemättä ei ”riitä” pelastamaan häntä synnistä ja iankaikkisesta kadotuksesta, eikä se riitä taivaaseen. Ihminen on lain rikkoja, miten jokin mitä ihminen tekee tai mikä hänessä ilmenee, olipa se Jumalan valittujen usko, mikä ilmeni esim. Paavalissa, voisi korjata rikottua lakia? Miten se voisi poistaa hänen syntiluontoaan, sillä opettaahan Raamattu että ihminen on kauttaaltaan turmeltunut olento sikiämisestään asti ja mikään epäpyhä ei pääse Jumalan luokse? Miten se voisi poistaa kadotustuomiota hänen yltään, se kadotustuomio joka tuli hänen yllensä kun Aadam lankesi paratiisissa? Mieti näitä ennen kuin tulet kyselemään ”eikö se riitä että mä uskon Jeesukseen?”
H M Granbacka
En voi muuta kuin valitella yllä olevaa kysymystä, jota kuulee usein tämän maan uskonnollisten tunnustajien suusta. Sitä on asetettu muutamalla eri lailla. Joskus kuulee ”eikö se riitä että minä uskon Jeesukseen?” Ja yleensä kyseiset kysymykset tulevat tunnustajien suusta kun heidän oppiaan ja käytännön uskonnollisuuttaan kyseenalaistetaan tai arvostellaan. Paavali profetoi tällaisista tunnustajista että he eivät kärsi raitista oppia vaan haalivat korvasyyhyynsä opettajia jotka puhuvat valheenpuhujain ulkokultaisuudella. Ylläoleva kysymysasetelma on täysin epähengellinen. Se on kauttaaltaan lihallisen mielen asettama kysymys. Ne jotka asettavat kyseisen kysymyksen ovat niitä jotka ovat itse tehneet itseään kristityiksi, ihmistekoisia uskovia (man-made christians). Ne ovat niitä jotka ovat tulleet omaaloitteisesti jonkun toisen jeesuksen tykö kuin sen Jeesuksen tykö joka on ilmoitettu Pyhässä Raamatussa (2Kor.11:4). Ne ovat niitä jotka eivät kestä uskon koetuksissa, koska usko jonka väittävät omistavansa on kuollut sen tähden että se ei ole Jumalan valittujen usko joka on Jumalan Pojan usko. Sentähden että heidän uskonsa on ihmisuskoa he usein asettavat ylläolevan säälittävän kysymyksen. Ja kun he sen asettavat he höystävät kysymyksiään sellaisilla sanoilla että se joka on heidän oppiaan ja uskomuksiaan arvostellut tulisi omantunnontuskiin ikään kuin hän olisi koko asian suurin rosvo tai paha rikollinen. Huomasin juuri tämän kun luin erään kirjoittajan kysymyksen siitä että kuinka paljon pitäisi olla oikeata oppia jne. että pääsisi taivaaseen. Kyseisen tunnustajan kirjoitus ei vakuuttanut minua muusta kuin että kysymyksen alkaja oli epähengellinen ihminen joka ei omista Jumalan Pojan uskoa. Ja ne kaiken maailman omatekoiset asiantuntijat jotka yrittivät tätä ihmistä lohduttaa väärässä rauhassaan ovat vielä suuremmassa synnissä, ja osallisia hänen pahoihin tekoihinsa. Herra Jeesus olisi heti nähnyt tämän tunnustajan lävitse sekä noiden asiantuntijoiden väärien lohdutusten lävitse.
Tällaisten kysymysten asettajat ovat niitä joilla on kieroutunut ymmärrys ja uskomus siitä pelastuksesta josta Kirjoitukset puhuvat. Heille sana ”pelastus” ensikädessä merkitsee pelastusta helvetin tulesta, ja usein juuri se on syy miksi he ovat omaaloitteisesti tehneet itseään ”uskoviksi”. Tai sama sana merkitsee sellaisille ensikädessä pääsyä taivaaseen kun maanpäällinen elämä loppuu. Usein he juuri ovat luulleet että kun rukoilevat jonkun lyhyen ”syntisen rukouksen” niin he ovat varmistamassa itselleen paikan taivaasta. Voi kuinka eksytettyjä he ovat! He ovat niitä jotka eivät ole tullut ahtaasta portista, vaan siitä laveasta ja kirotusta. He ovat niitä jotka eivät ole tulleet Raamatun Jeesuksen Isän vetämiksi (Jh. 6:45). Ja sentähden etteivät ole tulleet Jumalan vetämiksi he ovat ihmistekoisia uskovia. Nämä ovat juuri niitä jotka jopa julkeavat sanoa että jos ei ihminen voi tehdä yhtään mitään ”pelastuakseen” tulevasta vihasta niin miksi edes yrittää olla uskossa. Heidän ajatusrakennelmansa paljastavat että ovat vääriä käännynnäisiä, ja juuri ne ovat niitä jotka lankeavat pois tunnustuksestaan kun joutuvat koetukselle, ja ajattelevat ja jopa sanovat että ”no kun kuitenkin näyttää siltä että olen menossa helvettiin niin yhtä ja sama vaikka jatkaisin vanhaan malliin”. Ne ovat niitä jotka palavat omaan oksennukseensa, ja kuin emakko joka palaa rapakkoonsa rypemään. Usein he yrittävät syyllistää sitä joka on osoittanut heidän tunnustuksensa vääräksi ikäänkuin hän olisi syyllinen jos he luopuvat (väärästä) uskostaan ja palavat avoimeen syntielämään. Ja ne jotka tällaisia yrittävät lihallisessa mielessään lohduttaa näyttävät että ovat tehtyä samasta raakatavarasta, ja ovat osallisia heidän pahoihin tekoihin. Ne harvat maan päällä tänä päivänä jotka Jumalan armosta omistavat Jumalan Pojan uskon ovat niitä joiden usko kestää kaikissa koetuksissa sentähden että se ei ole heistä itsestään. Heidän uskonsa ei ole heidän vaan itse Jumalan Pojan, ts. sama usko joka ilmeni Jeesus Nasaretilaisessa, Jumalan Kristuksessa, ja he eivät itse harjoita sitä, vaan yksin Kristus sen harjoittaa. Sellaiset eivät ole omaaloitteisia ”uskovia” eivätkä ihmistekoisia kristittyjä. Sellaiset ovat tulleet Jeesuksen Isän vetämiksi ja he tietävät sen koska ovat sen kokeneet Hänen armostaan. Ja sentähden he eivät voi olla hiljaa kun joku kysyy sitä kysymystä mikä oli otsikossa. Ei Paavali tai muut apostolit koskaan kysynyt ”eikö se riitä että mä uskon Jeesukseen?”. Valheuskovalle se riittää koska hän ei tunne Jumalaa, ja vihaa Häntä ja Hänen Poikaansa. Tällaiset eivät tiedä että Raamatun mukainen uskominen Raamatun Jeesukseen on kaikkea sitä mitä Raamattu sanoo sen olevan, ei yhtään vähempää eikä yhtään enempää.
Raamatun mukainen uskominen Jeesukseen Kristukseen, Herraan, on niin monimutkainen ja moniulotteinen asia että se on mahdottomuus ihmiselle, ja jos sitä yrittäisin opettaa tällaisille uskonnollistajille niin he eivät mitään ymmärtäisi vaan mahdollisesti uudestaan kysyisivät ”mutta eikö se riitä että lapsenomaisella uskolla uskoo Jeesukseen, sä teet sen aivan liian monimutkaiseksi?”. He eivät tiedä mitä todellinen usko on, ja heidän kysymyksensä paljastaa tämän. Heillä ei ole omakohtaista kokemusta Jumalan Pojan uskosta. Usein tällaiset puhuvatkin ”lapsenomaisesta uskosta” tai ”yksinkertaisesta uskosta”. Mutta heidän tulee tietää että nämä ovat epäraamatullisia termejä ja eivät totuuden mukaan. Luuletteko että Herran Jeesuksen olisi tarvinnut lähettää Pyhää Henkeään maan päälle jos uskominen Häneen olisi ”yksinkertaista” ja ”lapsenomaista” tms. Ei, ja vielä ei. Se usko josta Raamattu käyttää termiä ”Jumalan valittujen usko” ja ”Jumalan Pojan usko” on yhtä kaukana siitä kuolleesta aivouskosta joka ilmenee niissä jotka uskovat ”lapsenomaisesti” ja ”yksikertaisella uskolla” kuin taivas on tulisesta järvestä. Toinen on ylhäältä ja toinen on alhaalta, maallista ja lihallista. Lapsenomainen ja yksinkertainen usko ei ole parempi kuin riivaajien usko, ja he ainakin vapisevat kun kuulevat Jumalan Pojan nimen mainittavan.
Ihmistekoiset uskovat eivät omista Uuden Liiton Henkeä. Tämä Henki ei saata todellista Jumalan lasta kysymään moisia järjettömiä kysymyksiä, sillä hän tietää mikä on Uuden Liiton Hengen mieli. Uuden Liiton Hengen mieli ei todellakaan ole ”kaippa se uskominen Jeesukseen riittää pelastamaan helvetistä”, vaan näin on kirjoitettu: ”Minä annan teille uuden sydämen ja panen uuden hengen teidän sisimpäänne; Minä otan kivisydämen pois teidän lihastanne ja annan teille lihasydämen. Minä panen Henkeni sisimpäänne ja saatan teidät vaeltamaan minun käskyissäni, ja te tulette pitämään minun oikeuksiani ja noudatatte ne.” (Hes. 36:26-27). Tämä on yhtä kaukana ”yksinkertaisesta” ja ”lapsenomaisesta” uskosta kuin itä on lännestä ja kuin maa on auringosta. Joka Jumalan armosta omistaa tämän Hengen, Kristuksen Hengen, hänellä on Jumalan Pojan usko, sama usko joka ilmeni Jeesus Nasaretilaisessa, sillä todellisen Jumalan lapsen uusi luomus on tehty Jeesuksen Krisuksen mukaan pyhyydessä ja vanhurskaudessa, eikä ”yksinkertaisuudessa” ja ”lapsenomaisuudessa”. Pitäkööt tunnustajat oman lapsenomaisen ja yksinkertaisen kuolleen uskonsa, mutta älkööt tulko rienaamaan Jumalan Poikaa ja Jumalan Henkeä ja Isää Jumalaa yhdistämällä omaa kuollutta aivouskoaan siihen uskoon josta käytetään termiä Jumalan valittujen usko. Sillä Raamattu ei tiedä mitään sellaisesta uskosta joka ei rakasta Kristuksen oppia kokonaisuudessaan, ja niinkuin se Raamatussa on kirjoitettu alas, ja joka ei halua puolustaa Kristuksen oppia kaikkia vääriä oppeja ja uskomuksia vastaan.
Mikään mikä ilmenee ihmisessä tai mitä ihminen tekee tai jättää tekemättä ei ”riitä” pelastamaan häntä synnistä ja iankaikkisesta kadotuksesta, eikä se riitä taivaaseen. Ihminen on lain rikkoja, miten jokin mitä ihminen tekee tai mikä hänessä ilmenee, olipa se Jumalan valittujen usko, mikä ilmeni esim. Paavalissa, voisi korjata rikottua lakia? Miten se voisi poistaa hänen syntiluontoaan, sillä opettaahan Raamattu että ihminen on kauttaaltaan turmeltunut olento sikiämisestään asti ja mikään epäpyhä ei pääse Jumalan luokse? Miten se voisi poistaa kadotustuomiota hänen yltään, se kadotustuomio joka tuli hänen yllensä kun Aadam lankesi paratiisissa? Mieti näitä ennen kuin tulet kyselemään ”eikö se riitä että mä uskon Jeesukseen?”
H M Granbacka
Vastaukset 6
Vanhimmat
Lapsena jo koti-opetukseen kuului uskonnon eri vivahteet,siksi uskon Jeesukseen. Tiedän hänen olleen historiallinen henkilö. Ja käyneen suuren taistelun ennenkuin lähti viemään sanomaansa kansalle. Hädässäni olen rukoillut mestarimme opettamin sanoin. Ja levollisuus on laskeutunut ylleni. Uskon myös muihin jumaliin,sillä joka aikakaudella on ollut omansa ja ne ovat auttaneet sen ajan ihmisiä. Kukaan meistä ei todella tiedä varmasti sanoa onko oikealla tiellä. Silti toivon ja uskon pääseväni taivaaseen sellaisena kun sen käsitän. Jokaisella on siitä oma kuvansa. Jotkin uskovaiset eivät halua sinne toisia,heidän paratiisi on todella yksinäinen. Totuus on uskontojenyläpuolella ja sittenhän se koetaan.
Jeesushan kertoi menevänsä taivaaseen, eikö totta? Ainoastaan kristinuskossa puhutaan siitä, että uskovaiset pääsevät taivaaseen, kun maailma loppuu. Ok.. jos sinä uskot Jeesukseen ja taivaaseen pääsyyn, niin miksi sitten et usko raamattuun? Jos uskoisit raamatussa sanottuun sanaan, tietäisit sen, että siellä ei puhuta autuaaksi tulemisesta "omilla käsityksillä" ja sillä miten itse haluaa uskoa.
Se, että "jotkin uskovaiset eivät halua sinne toisia" ei ole ihan noin! Jos tarkoitat sillä lestadiolaisia niin me todella haluaisimme, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja Jumala antaisi kaikille ihmisille pelastuksen armon. Se vain on tosi, että muulla tavalla ei tulla uskomaan kuin tottelemalla Jumalan sanan neuvoja Jumalan antamalla voimalla ja uskomalla niitä syntejä anteeksi joita me kukin teemme joka ikinen päivä.
Luehan Raamattusi tarkemmin. Siellä se seisoo, että vain usko Jeesukseen Kristukseen ja Hänen lunastyöhönsä riittää autuaaksi tulemiseen. Kaikenlaisten "Granbackojen" asettamat ehdot ovat ihmisten asettamia "isäinsääntöjä", palvelemaan milloin minkäkinlaisia tarkoitusperiä.
Näin minä kirjoitin:
>>Mikään mikä ilmenee ihmisessä tai mitä ihminen tekee tai jättää tekemättä ei ”riitä” pelastamaan häntä synnistä ja iankaikkisesta kadotuksesta, eikä se riitä taivaaseen.
Missä Granbacka saarnaa ehtoja??
Sinä olet se joka julistat ehtoja autuaaksi tulemiselle kun sanot "että vain usko Jeesukseen Kristukseen ja Hänen lunastyöhönsä riittää autuaaksi tulemiseen."
Sinä opetat neonomismia, mikä tarkoittaa että alennat rimaa autuaaksi tulemiselle. Raamatun mukaan ei yksikään ihminen voi tehdä yhtään mitään tullakseen kelvolliseksi Jumalalle, ei edes Paavali voinut. Laki on rikottu, ja mitä ikinä ihminen lainrikkojana yrittää tehdä tullakseen "autuaaksi" Jumalan edessä on tyystin synnin sävyttämää epäjumalanpalvontaa. Ei edes Jumalan avulla kukaan voi korjata lakia jota on rikottu kaikessa kohdin. Miten sitten sydämen usko Jeesukseen Kristukseen voi korjata lakia jota olet rikkonut miljoonaa ja taas miljoonia kertoja. Se mikä vanhurskauttaa jonkun ihmisen on se mikä tyydyttää lain vaatimukset viimeistä piirtoa myöten, ja sitä sydämen uskominen ei tee, sillä kun nukut niin näet saastaisia unia mistä on vanhurskaus ja täydellisyys kaukana. Samaten kun olet valveilla.
H M Granbacka
Kirjoitit:
"Mikään mikä ilmenee ihmisessä tai mitä ihminen tekee tai jättää tekemättä ei ”riitä” pelastamaan häntä synnistä ja iankaikkisesta kadotuksesta, eikä se riitä taivaaseen."
Totta! Siksi juuri Jumala lähetti poikansa sovittamaan maailman synnit, koska ihminen ei voi omin töin vanhurskauttaa itseään.
Luther:
"Yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksen tähden"
Ihmettelempä millainen raamattu sinulla on?
Kirjoitit:
"Laki on rikottu, ja mitä ikinä ihminen lainrikkojana yrittää tehdä tullakseen "autuaaksi"
Eikö juuri Jeesus tullut raamatun mukaan täyttämään lain edestämme.
Eräässä raamatun kohdassa enkeli kysyi, että miksi tietty joukko ihmisiä seisoi Jumalan istuimen edessä. Hän vastasi että he ovat vaatteensa valiseet karitsan veressä. (saaneet syntinsä anteeksi)
Eli siinä ainoa tapa jolla tullaan ja ollaan autuaita.
"Joka uskoo ja kastetaan hän pelastuu, mutta joka ei usko hänet kadotetaan"
Siis kaste ei vanhurskauta vaan elävä usko, täydellinen anteeksiantamus Jeesuksen nimessä ja veressä.
"Joille te (opetuslapset=uskovat) synnit anteeksi annatte, hänelle ne ovat anteeksiannetut, mutta joilta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa symtejään anteeksi"
Siinä muutama raamatullinen tosiasia.
Raamatussa on totuus.
"minä syntinen saastainen kurja, olen Yljälle kihlattu. Ole kiitetty Herrani Jeesus, ole kiitetty, kiitetty!"
Uskon niissä olevan aika paljon totuutta.