Taidoistamme ja lahjoistamme...

että mitä ylipäänsä suurimpaan osaan suomalaisista miehistä tulee, et todellakaan poikkea muista miehistämme!

Suurin osa miehistämme täällä ei todellakaan sitä haluamaansa - tai joskus sitä naisten haluamaa - kommunikaatiotaitoa hallitse. Liian usein käsittääkseni kysymys on kylläkin naisten moitteista, sen tiedän. Itse en moitteisiin koskaan kylläkään halua syyllistyä; jotenkin ymmärrän esimerkiksi tämän syrjäisen sijaintimme ja tämän 'Itämaan' historiamme vaikuttavan vieläkin käyttäytymiseemme ja kommunikointiimme täällä.

Osaatkos pussata? Tarkoitan sitä, että kuulutko siihen sarjaan miehiä, jonka sanotaaan pussaavan, mutta ei puhuvan?;) Eleletkös yksin? Mieleeni tuli kysyä noita paria seikkaa, koska olen huomannut henkilökohtaisesti, että sellainenkin mies joka aiemmin ei tavallaan puhua osannut (tunteistaan ja tuntemuksistaan kertoa), on minun seurassani ennen pitkää avautunutkin...;) Olenkohan itse liian puhelias, liian avoin, liian utelias...?;) Ainakin itse osaan - joskus kenties liiankin herkästi - avoimesti tunteistani puhua, olin sitten kaupan kassalla tai komean miehen kanssa jutellessani... Muuten; kirjoittaa sujuvasti, asiallisesti ja kauniisti ainakin osaat!

sirkku:) kirjoitti:

että mitä ylipäänsä suurimpaan osaan suomalaisista miehistä tulee, et todellakaan poikkea muista miehistämme!

Suurin osa miehistämme täällä ei todellakaan sitä haluamaansa - tai joskus sitä naisten haluamaa - kommunikaatiotaitoa hallitse. Liian usein käsittääkseni kysymys on kylläkin naisten moitteista, sen tiedän. Itse en moitteisiin koskaan kylläkään halua syyllistyä; jotenkin ymmärrän esimerkiksi tämän syrjäisen sijaintimme ja tämän 'Itämaan' historiamme vaikuttavan vieläkin käyttäytymiseemme ja kommunikointiimme täällä.

Osaatkos pussata? Tarkoitan sitä, että kuulutko siihen sarjaan miehiä, jonka sanotaaan pussaavan, mutta ei puhuvan?;) Eleletkös yksin? Mieleeni tuli kysyä noita paria seikkaa, koska olen huomannut henkilökohtaisesti, että sellainenkin mies joka aiemmin ei tavallaan puhua osannut (tunteistaan ja tuntemuksistaan kertoa), on minun seurassani ennen pitkää avautunutkin...;) Olenkohan itse liian puhelias, liian avoin, liian utelias...?;) Ainakin itse osaan - joskus kenties liiankin herkästi - avoimesti tunteistani puhua, olin sitten kaupan kassalla tai komean miehen kanssa jutellessani... Muuten; kirjoittaa sujuvasti, asiallisesti ja kauniisti ainakin osaat!

Lue lisää

Ensin pussataan, sitten puhutaan, niinkö? Jos kommunikaatiovaikeuksieni syy piilee tässä, niin jopa tässä iässä on hyvä että salaisuus vihdoin paljastuu! (Vitsiä vääsin)

En ole pussaaja, tottumattomana arka ja kömpelö siinä kanssakäymisen lajissa.
Yksin elän, työssä enemmäkseen yksin istun, yhteys sähköpostilla muihin, harvoin kasvokontaktia kahden kesken edes työtovereihin.

Tunteista ja tuntemuksista puhuvaksi en varmasti avaudu, vaikka hengen meno olisi vaihtoehtona.

mies etelästä kirjoitti:

Ensin pussataan, sitten puhutaan, niinkö? Jos kommunikaatiovaikeuksieni syy piilee tässä, niin jopa tässä iässä on hyvä että salaisuus vihdoin paljastuu! (Vitsiä vääsin)

En ole pussaaja, tottumattomana arka ja kömpelö siinä kanssakäymisen lajissa.
Yksin elän, työssä enemmäkseen yksin istun, yhteys sähköpostilla muihin, harvoin kasvokontaktia kahden kesken edes työtovereihin.

Tunteista ja tuntemuksista puhuvaksi en varmasti avaudu, vaikka hengen meno olisi vaihtoehtona.

Lue lisää

Tässä ketjussa ei kylläkään aikomuksenani ole 'pyssylookia' leikkiä, mutta... Oletkos kutakuinkin viisikymppinen? Nuorempi? Vanhempi? Oletko koskaan elänyt tiiviisti... saman katon alla, ja samaa sänkyä naisen kanssa käyttäen? Oletko kuitenkin siis hetero? Onkos sinulla vaikeuksia jutella myös 'miesten kesken'?

Eihän koko viestisi sentään pelkkä vitsi ollut? No, vaikka olisi ollutkin, näitä 'puhumattomia' miehiä on maassamme joka tapauksessa aivan liian paljon! Ja jos oikein rehellisiä ollaan, niin ongelma on aivan samanlainen monessa muussakin maassa. Ei Suomi ainoa tällainen maa ole, vaikka syrjässä täällä olemmekin. Niin... Syrjässä mistä?

Onhan muuten meissä naisissakin monia, joiden tunteitaan on vaikea ilmaista - useimmilla etenkin jutellessaan. Itse vain satun olemaan ehkä turhankin puhelias ja avomielinen, kuten sanoin. Ajattelen kuitenkin että sitä asiaa, juteltavaa, höpöteltävää ja avomielisyyttäkin löytyy sieltä sinunkin sisältäsi; kirjoituksesi osoittaa sen.

Olenhan minäkin tavallaan ujo ja arka, ja ehkäpä juuri puheliaisuudellani joskus sitä seikkaa peittelenkin...? No, tunteistani ainakin pystyn rehellisesti puhumaan. Niin... Vai... Pystynköhän aina...? Kas; pistit minut kaivelemaan omiakin mietteitäni jälleen uudemman kerran...

sirkku:) kirjoitti:

Tässä ketjussa ei kylläkään aikomuksenani ole 'pyssylookia' leikkiä, mutta... Oletkos kutakuinkin viisikymppinen? Nuorempi? Vanhempi? Oletko koskaan elänyt tiiviisti... saman katon alla, ja samaa sänkyä naisen kanssa käyttäen? Oletko kuitenkin siis hetero? Onkos sinulla vaikeuksia jutella myös 'miesten kesken'?

Eihän koko viestisi sentään pelkkä vitsi ollut? No, vaikka olisi ollutkin, näitä 'puhumattomia' miehiä on maassamme joka tapauksessa aivan liian paljon! Ja jos oikein rehellisiä ollaan, niin ongelma on aivan samanlainen monessa muussakin maassa. Ei Suomi ainoa tällainen maa ole, vaikka syrjässä täällä olemmekin. Niin... Syrjässä mistä?

Onhan muuten meissä naisissakin monia, joiden tunteitaan on vaikea ilmaista - useimmilla etenkin jutellessaan. Itse vain satun olemaan ehkä turhankin puhelias ja avomielinen, kuten sanoin. Ajattelen kuitenkin että sitä asiaa, juteltavaa, höpöteltävää ja avomielisyyttäkin löytyy sieltä sinunkin sisältäsi; kirjoituksesi osoittaa sen.

Olenhan minäkin tavallaan ujo ja arka, ja ehkäpä juuri puheliaisuudellani joskus sitä seikkaa peittelenkin...? No, tunteistani ainakin pystyn rehellisesti puhumaan. Niin... Vai... Pystynköhän aina...? Kas; pistit minut kaivelemaan omiakin mietteitäni jälleen uudemman kerran...

Lue lisää

Olen "kutakuinkin" viisikymppinen, 56-vuotias.
Tiiviisti... saman katon alla naisen kanssa kauan sitten vähän aikaa. Hetero varmasti. Vaikeuksia jutella on myös miesten kanssa, ei tosin samassa määrin. Miesten maailman tunnen ja sitä alati havainnoin. Mutta tiedäthän, että miesten kesken puhutaan konkreettisista, kaikkien tietämistä asioista, ei siitä mitä ihmisen sisällä on - jos jotain löytyy mistä "avoimielisenä höpöttäisi".

mies etelästä kirjoitti:

Olen "kutakuinkin" viisikymppinen, 56-vuotias.
Tiiviisti... saman katon alla naisen kanssa kauan sitten vähän aikaa. Hetero varmasti. Vaikeuksia jutella on myös miesten kanssa, ei tosin samassa määrin. Miesten maailman tunnen ja sitä alati havainnoin. Mutta tiedäthän, että miesten kesken puhutaan konkreettisista, kaikkien tietämistä asioista, ei siitä mitä ihmisen sisällä on - jos jotain löytyy mistä "avoimielisenä höpöttäisi".

Lue lisää

aidosti paikkansa pitävät, minkä seikan jostakin syystä uskon, niin uskoisin, että ymmärrän täysin mitä tarkoitat - esimerkiksi vaikkapa puhuessasi 'miesten kesken' juttelusta. Sama seikkahan ilmenee... uskaltaisinko sanoa... lähes kaikilla suomalaisilla miehillä. Kukaan mies ei 'lässyttele' esimerkiksi miespuoliselle työkaverilleen syvimmistä tuntemuksistaan, kontaktivaikeuksistaan puhumattakaan! Kaikki haluavat antaa toisilleen kuvan hyvästä ja huumorintajuisesta keskustelukaverista - tai jopa hyvästä 'naistenkaatajasta'. Eikös vain?

Tässä iässä vain - ja nyt puhun kokemuksesta - miehetkin yleensä uskaltavat jutella hieman enemmän kuin silloin joskus 'ennen vanhaan' ja huomattavasti avoimemmin kuin pari-kolmekymppiset miehet; heille se naisenkaato on se tärkein pointti koko kommunikointia ajatellen. Onneksi tässäkin asiassa nykynuoriso on jo pääsemässä selvästi enemmän kärryille koko homman jujusta kuin meidän ikäpolvemme aikoinaan.

Joskin naiset herkemmin tunnoistaan juttelevat, on naistenkin välillä tiettyjä yhtäläisyyksiä tuon puhumattomuuden kanssa. Etenkin toisilleen hiemankin vieraammat naiset juttelevat todella usein täysin pintapuolisesti ja 'miehiä kaataneella' tyylillään keskenään. Ystävystyttyään keskenään naiset kylläkin puhuvat asioistaan melkoisen avoimesti, joskin se tietty raja puhumisten suhteen kuitenkin ainakin useimmiten pyritään pitämään yllä...

Ymmärsin etenkin ensimmäisestä viestistäsi, että sinä siis kärsit tilanteestasi aidosti...? Kärsitkö niin paljon, että olisit joskus miettinyt hakeutumista vaikkapa johonkin keskustelupiiriin? Sanana tuo keskustelupiiri voi kuulostaa tyhmältä, mutta ideani ymmärtänet...? Vai täytyykö minun henkilökohtaisesti tulla luoksesi, pussata ensin, puhua sitten 'ummet ja lammet', ja lopulta vielä avautuakin sinulle...?;))

ja lukiessani ajattelin, että osaahan tämä mies ilmaista sen, mitä hän ajattelee, tuntee ja kokee, ainakin kirjoittamalla.

Ehkäpä ongelmasi ei olekaan se, että et osaa ilmaista itseäsi, vaan se, että oma sisäinen mielikuvamaailmasi ja tapasi ajatella on sen verran monimutkainen ja syvä, että vastakaiun löytäminen ja maailmaa samankaltaisesti hahmotavien ihmisten löytäminen on vaikeaa...

Se, kun ei löydy vastakaikua, resonanssia, kyylluksi/ymmärretyksitulemisen kokemuksia ja tilaa olla sellainen kuin oikeasti on, saa vetäytymään ja erakoitumaan. Ihmissuhteet kun tuntuvat usein silloin falskeilta...

Ei tämä otsikko kehoittanut esittämään toiveita toisten puolesta, eikä leikkimään hyvää haltiatarta... mutta, jos sellaista kuitenkin leikkisin, niin toivoisin sinulle rohkeutta seikkailla sellaisten 'outojen' ihmisten poppoissa... luovien ja omituisten, undergroundkulttuureiden, etnisten jne...

Saattaisit kokea, jonkin sortin ahaaelämyksen;))

mies etelästä kirjoitti:

Olen "kutakuinkin" viisikymppinen, 56-vuotias.
Tiiviisti... saman katon alla naisen kanssa kauan sitten vähän aikaa. Hetero varmasti. Vaikeuksia jutella on myös miesten kanssa, ei tosin samassa määrin. Miesten maailman tunnen ja sitä alati havainnoin. Mutta tiedäthän, että miesten kesken puhutaan konkreettisista, kaikkien tietämistä asioista, ei siitä mitä ihmisen sisällä on - jos jotain löytyy mistä "avoimielisenä höpöttäisi".

Lue lisää

En uskonut koskaa voivani solmia naissuhteita, mutta kyllä luonto hoiti tehtävänsä.

Jos olisin jäänyt kotiseudulleni se olisi ollut kohtalokas virhe.

Toki syrjäytynyt, yhteiskunnan laitamilla elävä olen, mutta aviossapa elän.
Kyllä meillä on juttu niin päin; pidän tätä yritystä pystyssä - vaimoni tuella.

Sirkulle, ketjun avaajalle terveisiä!

Jo tutkimusten mukaankin me miehet ollaan naisia enemmän syrjäytymisvaarassa.

yks ylermi kirjoitti:

En uskonut koskaa voivani solmia naissuhteita, mutta kyllä luonto hoiti tehtävänsä.

Jos olisin jäänyt kotiseudulleni se olisi ollut kohtalokas virhe.

Toki syrjäytynyt, yhteiskunnan laitamilla elävä olen, mutta aviossapa elän.
Kyllä meillä on juttu niin päin; pidän tätä yritystä pystyssä - vaimoni tuella.

Sirkulle, ketjun avaajalle terveisiä!

Jo tutkimusten mukaankin me miehet ollaan naisia enemmän syrjäytymisvaarassa.

Lue lisää

en osannut hiukkastakaan sinulle edes loukkaantua pienoisen leikkimisesi takia. Mistäköhän johtunee...? Kuten sanoin - ja kuten T.R.maalarikin sanoi, kirjoitit sellaisella tyylillä, että kommunikaatiotaitosi kävi joka tapauksessa hyvin ilmi. Kuten varmasti huomasit, osasin heti epäillä 'pussissasi olevien jauhojen puhtautta'... Loppujen lopuksi kylläkin uskoin sinun olevan tosissasi kirjoittaessasi.

Aihe sinänsä on mielenkiintoinen. Uskoisin myös, kuten jo sanoinkin, että aihe koskettaa taatusti kovin monia suomalaisia - ei pelkästään miehiä, vaan naisiakin. Eikä pelkästään puhumattomuus, vaan nykyisin yhä kasvavassa määrin myös syrjäytyneisyys.

Kiitos sinulle joka tapauksessa terveisistäsi; kunpa me kaikki vain osaisimmekin sen oikean kommunikaatiotavan! Miten monilta huolilta ja murheilta niin monet meistä voisivatkaan välttyä...!

TR.maalariN kirjoitti:

ja lukiessani ajattelin, että osaahan tämä mies ilmaista sen, mitä hän ajattelee, tuntee ja kokee, ainakin kirjoittamalla.

Ehkäpä ongelmasi ei olekaan se, että et osaa ilmaista itseäsi, vaan se, että oma sisäinen mielikuvamaailmasi ja tapasi ajatella on sen verran monimutkainen ja syvä, että vastakaiun löytäminen ja maailmaa samankaltaisesti hahmotavien ihmisten löytäminen on vaikeaa...

Se, kun ei löydy vastakaikua, resonanssia, kyylluksi/ymmärretyksitulemisen kokemuksia ja tilaa olla sellainen kuin oikeasti on, saa vetäytymään ja erakoitumaan. Ihmissuhteet kun tuntuvat usein silloin falskeilta...

Ei tämä otsikko kehoittanut esittämään toiveita toisten puolesta, eikä leikkimään hyvää haltiatarta... mutta, jos sellaista kuitenkin leikkisin, niin toivoisin sinulle rohkeutta seikkailla sellaisten 'outojen' ihmisten poppoissa... luovien ja omituisten, undergroundkulttuureiden, etnisten jne...

Saattaisit kokea, jonkin sortin ahaaelämyksen;))

Lue lisää

Ei minun ajatteluni, maailmani ole monimutkainen, ei ole sellaista sivistystä, jonka varassa voisin sellaisen kehittää!
Outojen ihmisten joukot, "alakulttuurit", vasta sisään kääntyneitä ja ahtaita paikkoja ovatkin! Luovien ihmisten parissa taas menestyy sellainen, jolla on edes hitunen luovuutta, raikasta mielikuvitusta, ei minulla tällaista lahjaa ole.

mies etelästä kirjoitti:

Ei minun ajatteluni, maailmani ole monimutkainen, ei ole sellaista sivistystä, jonka varassa voisin sellaisen kehittää!
Outojen ihmisten joukot, "alakulttuurit", vasta sisään kääntyneitä ja ahtaita paikkoja ovatkin! Luovien ihmisten parissa taas menestyy sellainen, jolla on edes hitunen luovuutta, raikasta mielikuvitusta, ei minulla tällaista lahjaa ole.

Lue lisää

Iskit suoraan mun sydämeen!

mies etelästä kirjoitti:

Ei minun ajatteluni, maailmani ole monimutkainen, ei ole sellaista sivistystä, jonka varassa voisin sellaisen kehittää!
Outojen ihmisten joukot, "alakulttuurit", vasta sisään kääntyneitä ja ahtaita paikkoja ovatkin! Luovien ihmisten parissa taas menestyy sellainen, jolla on edes hitunen luovuutta, raikasta mielikuvitusta, ei minulla tällaista lahjaa ole.

Lue lisää

vain antoi taas ymmärtää tuolla "undergroundillaan", että täältä ollaan tulossa maanalaista käytävää pitkin:)
Näyttäisit nyt vihreää valoa!.:)

Voi wide; itse en hallitse mitään instrumenttia täydellisesti. Ehkä aikoinaan sähköurkuja soittelin paremmin kuin lauloin mitään laulua, mutta... Sinä sentään olet harmonikkaa soitellut...?! Upea sekin taito on! Mutta juu; Shadows ja niin monet muutkin bändit...! Wauuuu!

Mitä tahansa olisi kivaa osata soittaa kunnolla. Omista lapsistani pelkästään tytöt soittavat edelleen pianoa. Poika hankki itselleen aikoinaan sähkökitaran, mutta opit jäivät ainakin silloin 'puolitiehen'. Musiikkikorvansa - nyt on siis pakko myöntää - kaikki kolme ovat kylläkin minulta perineet, koska isällään se vielä jäljellä on!;)

Luulenpa, että sinulle minulla on muitakin kommentteja, mutta nyt pakon sanelemana ensin lyhyesti.

En tiedä, luitko tuolta vastauksestani Angiinalle siitä tosiasiasta, että siihen aikaan kun minä lukion kävin, ei niitä suoritettavia kursseja niin vain valittu - kuten nykyisin valitaan. Olen aina ollut kiinnostunut kielistä, joten lukion kävin kielilinjalla. Siihen aikaan kielilinjalla opiskeleva ei voinut ottaa opiskeltavakseen esimerkiksi psykologiaa, joka minua myös olisi kiehtonut. Kielilinjalle kuului myös vain lyhyt matikka.

Myöhemmin, vaikkakin minulla jo valolatojan ja asemoijan ammattinimikkeet olivatkin, halusin saada koulutuksen matkailualalle; yhdistyiväthän siinä kaksi intohimoani: kielet ja matkailu. No, siinä työssä sittemmin yli kymmenen vuotta siis työskentelin. Jo silloin minua kuitenkin hämäsi tuo, että olin aina ollut kiinnostunut myös lääketieteestä etenkin psykiatrian kantilta. Siihen aikaan lyhyt matikka kuitenkin esti jopa tuon puolen opiskelun! Lisäkursseilla olisin ehkä voinut hakeutua psykologiaa opiskelemaan, mutta psykologin pätevyyteen opiskeluni olisikin jäänyt; myös fysiikka ja kemia puuttuivat lukioaikojeni opinnoistani! Jotta se minunkin lekurin tai psykiatrin haaveistani...!;)

sirkku:) kirjoitti:

Luulenpa, että sinulle minulla on muitakin kommentteja, mutta nyt pakon sanelemana ensin lyhyesti.

En tiedä, luitko tuolta vastauksestani Angiinalle siitä tosiasiasta, että siihen aikaan kun minä lukion kävin, ei niitä suoritettavia kursseja niin vain valittu - kuten nykyisin valitaan. Olen aina ollut kiinnostunut kielistä, joten lukion kävin kielilinjalla. Siihen aikaan kielilinjalla opiskeleva ei voinut ottaa opiskeltavakseen esimerkiksi psykologiaa, joka minua myös olisi kiehtonut. Kielilinjalle kuului myös vain lyhyt matikka.

Myöhemmin, vaikkakin minulla jo valolatojan ja asemoijan ammattinimikkeet olivatkin, halusin saada koulutuksen matkailualalle; yhdistyiväthän siinä kaksi intohimoani: kielet ja matkailu. No, siinä työssä sittemmin yli kymmenen vuotta siis työskentelin. Jo silloin minua kuitenkin hämäsi tuo, että olin aina ollut kiinnostunut myös lääketieteestä etenkin psykiatrian kantilta. Siihen aikaan lyhyt matikka kuitenkin esti jopa tuon puolen opiskelun! Lisäkursseilla olisin ehkä voinut hakeutua psykologiaa opiskelemaan, mutta psykologin pätevyyteen opiskeluni olisikin jäänyt; myös fysiikka ja kemia puuttuivat lukioaikojeni opinnoistani! Jotta se minunkin lekurin tai psykiatrin haaveistani...!;)

Lue lisää

...etpä tainnut paljon menettää. Kun opiskelin psykologiaa yliopistossa, niin ainoastaan biologian lukiokurssi hyväksyttiin. Kaikki lukiossa psykologiaa lukeneet joutuivat suorittamaan lukion biologian kurssin, eikä psykologian kurssia noteerattu ollenkaan.

Minä kävin sellaista koulua, jossa kuvaamataito ja ultralyhyt ranska oli sidottu yhteen. Jos olisin lukenut saksaa, en olisi voinut päästä himoitsemalleni kuvaamataidon linjalle.

Onneksi ajat ovat muuttuneet.

Remmari kirjoitti:

...etpä tainnut paljon menettää. Kun opiskelin psykologiaa yliopistossa, niin ainoastaan biologian lukiokurssi hyväksyttiin. Kaikki lukiossa psykologiaa lukeneet joutuivat suorittamaan lukion biologian kurssin, eikä psykologian kurssia noteerattu ollenkaan.

Minä kävin sellaista koulua, jossa kuvaamataito ja ultralyhyt ranska oli sidottu yhteen. Jos olisin lukenut saksaa, en olisi voinut päästä himoitsemalleni kuvaamataidon linjalle.

Onneksi ajat ovat muuttuneet.

Lue lisää

...'tähän hätään' pikainen kommentti heittää, ja perehtyä asiaan paremmin vielä myöhemmin...

Lukiossa, jonka minä kävin, oli hassua - etenkin nyt ajatellen - esimerkiksi juuri se, että vaikka opiskelin kielilinjalla ja esimerkiksi myös latinan olisin halunnut oppiaineekseni ottaa, oli valittava: ranska tai latina! Latina on kylläkin ruotsin, enkun, saksan, ranskan ja espanjan kielten kautta tullut melkoisen tutuksi.

Hassua oli myös se, että jopa kielilinjalla vastaavasti oli valittava kahdesta minulle vieraasta aineesta toinen: kuvaamataito tai musiikki!;)

Laulaakin kyllä haluaisin hyvin, mutta eipä siitä lukioaikojen musiikin opiskelusta parempaa lauluääntä olisi kehkeytynyt. Kuten ei kehkeytynyt hyvää kuvientekotaitoakaan... Kai.;)

sirkku:) kirjoitti:

...'tähän hätään' pikainen kommentti heittää, ja perehtyä asiaan paremmin vielä myöhemmin...

Lukiossa, jonka minä kävin, oli hassua - etenkin nyt ajatellen - esimerkiksi juuri se, että vaikka opiskelin kielilinjalla ja esimerkiksi myös latinan olisin halunnut oppiaineekseni ottaa, oli valittava: ranska tai latina! Latina on kylläkin ruotsin, enkun, saksan, ranskan ja espanjan kielten kautta tullut melkoisen tutuksi.

Hassua oli myös se, että jopa kielilinjalla vastaavasti oli valittava kahdesta minulle vieraasta aineesta toinen: kuvaamataito tai musiikki!;)

Laulaakin kyllä haluaisin hyvin, mutta eipä siitä lukioaikojen musiikin opiskelusta parempaa lauluääntä olisi kehkeytynyt. Kuten ei kehkeytynyt hyvää kuvientekotaitoakaan... Kai.;)

Lue lisää

latinasta jäänyt mieleen juuri mitään.

Joskus aikanaan siitä jotain ymmärsinkin, mutta nyt on nekin unohtuneet.
Kyllä se on joskus mielessä käynyt että tuota latinaa uudelleen alkaisin opiskella, ihan kiinnostuksen vuoksi.

Hmm.... kukkien nimiä muistan latinaksi aika paljon, samaten noita eläinkunnan edustajia.
Johtuu varmaankin nykyisestä kiinnostuksestani niihin.

Opiskellahan voi vanhempanakin, koulun itse jätin kesken jo 15 vuotiaana, mutta jatkoin parin vuoden kuluttua - huomasin että haluan sittenkin oppia edes jotakin :))

Biologia kiinnosti, koska siihen kirurgin ammattiin asti en olisi ikinä pystynyt lukemaan. Eipä minusta nyt sentään mitään ihmeellistä tullutkaan, perhe ja lapset olivat kuitenkin tärkeämpiä, ja kun aika nuorena ensimmäisen lapseni sain, niin sen lomassa oli aika hankala opiskella, vaikka sitä muutaman vuoden yritin tehdäkin.

Jospa sittenkin se lauluääni olis nykyään parempi omata.....
Hmm.. Tyhmä mikä tyhmä....

Marion.T kirjoitti:

latinasta jäänyt mieleen juuri mitään.

Joskus aikanaan siitä jotain ymmärsinkin, mutta nyt on nekin unohtuneet.
Kyllä se on joskus mielessä käynyt että tuota latinaa uudelleen alkaisin opiskella, ihan kiinnostuksen vuoksi.

Hmm.... kukkien nimiä muistan latinaksi aika paljon, samaten noita eläinkunnan edustajia.
Johtuu varmaankin nykyisestä kiinnostuksestani niihin.

Opiskellahan voi vanhempanakin, koulun itse jätin kesken jo 15 vuotiaana, mutta jatkoin parin vuoden kuluttua - huomasin että haluan sittenkin oppia edes jotakin :))

Biologia kiinnosti, koska siihen kirurgin ammattiin asti en olisi ikinä pystynyt lukemaan. Eipä minusta nyt sentään mitään ihmeellistä tullutkaan, perhe ja lapset olivat kuitenkin tärkeämpiä, ja kun aika nuorena ensimmäisen lapseni sain, niin sen lomassa oli aika hankala opiskella, vaikka sitä muutaman vuoden yritin tehdäkin.

Jospa sittenkin se lauluääni olis nykyään parempi omata.....
Hmm.. Tyhmä mikä tyhmä....

Lue lisää

puheeksi tuo kirurgin ammatti, niin ilmoitanpa, että minun on nyt ruvettava vähäksi aikaa leikkimään kirurgia. Tämä lemmikkihiireni ei nääs haluaisi totella minua lainkaan, joten lienee avattava sen vatsa ennen kuin voin jatkaa keskusteluamme haaveistamme...

Ärsyttävä hiiri. Kun tällä hiirellä ei ole edes sitä häntää, josta sitä hiukan voisi vihaisesti pyöritellä... Kerää mokoma vatsaansa kaikki mahdolliset pölyt ja pienetkin murenat tuolta omalta matoltaan. Voisi kylläkin kuvitella, että edes tämä hiirulaiseni matto huushollissani olisi sellainen joka pölyjä ei keräämään pääse, mutta niinpä vain hiiri jotenkin sitä pölyä välillä syödäkseen löytää - käyttäytymisestään päätellen. Melkoinen ahmatti.

Aloitan siis vatsanavausoperaation. Palaan kohta asiaan siinä toivossa, että operaation jälkeen lemmikkini suostuu minua taas tottelemaan. Mutta muuten... ihan oikeasti: itse en koskaan aidosti ainakaan kirurgin ammatista edes haaveillut; kyllä se psykologia minua enemmän aina on kiehtonut...

sirkku:) kirjoitti:

...'tähän hätään' pikainen kommentti heittää, ja perehtyä asiaan paremmin vielä myöhemmin...

Lukiossa, jonka minä kävin, oli hassua - etenkin nyt ajatellen - esimerkiksi juuri se, että vaikka opiskelin kielilinjalla ja esimerkiksi myös latinan olisin halunnut oppiaineekseni ottaa, oli valittava: ranska tai latina! Latina on kylläkin ruotsin, enkun, saksan, ranskan ja espanjan kielten kautta tullut melkoisen tutuksi.

Hassua oli myös se, että jopa kielilinjalla vastaavasti oli valittava kahdesta minulle vieraasta aineesta toinen: kuvaamataito tai musiikki!;)

Laulaakin kyllä haluaisin hyvin, mutta eipä siitä lukioaikojen musiikin opiskelusta parempaa lauluääntä olisi kehkeytynyt. Kuten ei kehkeytynyt hyvää kuvientekotaitoakaan... Kai.;)

Lue lisää

Minä luulen, että se oli hyvin yleistä, ettei voinut opiskella molempia, sekä ranskaa että latinaa. Meidän koulussa oli sitten seurauksena se, ettei kukaan opiskellut latinaa enää niinä vuosina, kun minä olin siellä. Selitys on se, että latinan opettaja opetti alaluokilla suomea, eikä kukaan halunnut häntä opettajakseen enää lukiossa. - Tosin ne vanhemmat oppilaat, jotka eivät tunteneet hänen historiaansa suomen opettajana, pitivät häntä kovastikin arvossa, koska hän oli itse niin innostunut latinasta.

Remmari kirjoitti:

Minä luulen, että se oli hyvin yleistä, ettei voinut opiskella molempia, sekä ranskaa että latinaa. Meidän koulussa oli sitten seurauksena se, ettei kukaan opiskellut latinaa enää niinä vuosina, kun minä olin siellä. Selitys on se, että latinan opettaja opetti alaluokilla suomea, eikä kukaan halunnut häntä opettajakseen enää lukiossa. - Tosin ne vanhemmat oppilaat, jotka eivät tunteneet hänen historiaansa suomen opettajana, pitivät häntä kovastikin arvossa, koska hän oli itse niin innostunut latinasta.

Lue lisää

Voi pahus! Juuri tähän kirjoitin hiukan pidemmän viestin, mutta eipä taaskaan näy ruudulla, ei...!

Oikein lyhyesti - siltä varalta, että pukkaaminen nyt tehoaisikin: meillä se 'vapaus' valita ranskan ja latinan kielten kesken päätyi lopulta siihen, että nimenomaan sama opettaja opetti koulussa molempia kieliä, joten 'enemmistön' ääni ratkaisi...!;)

ennen vastaustani tai kommenttiani ainakin suurinpiirtein ounastellakin, mitä sinulle vastaisin...?;)

Nimittäin... Sanoit jälleen kerran tietenkin juuri sen oleellisen... etenkin tuolla viestisi loppuosassa. Ajoinkin tässä aloituksessani takaa nimenomaan joitakin haaveitamme - olkoot ne sitten konkreettisesti saavutettavia tai täysin utopistisia, mutta aidosti kiinnostunut muidenkin haaveista olen - siis omieni lisäksi! Jos vastauksia ei kysymykseeni tulee, minulla noita haaveita oppia uusia asioita riittää jaettavaksi muillekin asti...!;)

Kuvientekotaidosta olen joskus sinulle kommentoinutkin - ehkäpä kuitenkin vain vihjaten. Sen taidon haluaisin oppia, mutta se yhteys, missä tuosta kuvienteostasi olen sinulle joskus aikoinaan maininnut, liittyi silloisessa kommentissani yhteen noista töistäni mitä nykyisin teen. Yksi työnkuvistani nykyisin siis on neulekoneella työskentely. Suurimman osan töistäni teen toimeksiantoina, mutta neulon myös itseäni varten - siis myyntiin 'omaan piikkiini'.

Noilla asioilla on mielestäni melkoisen paljon yhtäläisyyksiä. Etenkin, kun suunnittelen täysin uutta mallia ja lähtökohtanani ovat vain käytettävissäni olevat värit, vaatii työ jo suunnitteluvaiheessa mallien ja mittojen lisäksi etenkin juuri sitä oikeaa väriskaalan käyttöä. Käytettävissäni olevien värien määrä on kylläkin rajoitettu - toisin kuin kuvien tekemisessä. Paperitestailujen (kirjoittelujen, väritysten...) jälkeen on vuorossa testaaminen neuloen. Usein lopputulos yllättää. Turhan usein se yllättää negatiivisesti, mutta joskus yllätys voi olla positiivinenkin 'ahaa, juu, mahtavaa, näinkö-ne-sointuvatkin'... Uskon, että ymmärrät mitä tarkoitan.

Tunnen erään miespuolisen kaverin, joka on ollut erittäin hyvä ystäväni jo yli 20 vuotta, ja joka myös tekee kuvia... Maalaa siis tauluja lähinnä öljyvärejä käyttäen. Rakastan hänen kuviaan. Aikoinaan hänelle valitin, etten itse osaa lainkaan maalata. Tiedätkö, mitä kaveri minulta kysyi...? Enpa kerrokaan... Jätän kysymyksen tuohon... odottamaan vastausta joltain suunnalta...;)

sirkku:) kirjoitti:

ennen vastaustani tai kommenttiani ainakin suurinpiirtein ounastellakin, mitä sinulle vastaisin...?;)

Nimittäin... Sanoit jälleen kerran tietenkin juuri sen oleellisen... etenkin tuolla viestisi loppuosassa. Ajoinkin tässä aloituksessani takaa nimenomaan joitakin haaveitamme - olkoot ne sitten konkreettisesti saavutettavia tai täysin utopistisia, mutta aidosti kiinnostunut muidenkin haaveista olen - siis omieni lisäksi! Jos vastauksia ei kysymykseeni tulee, minulla noita haaveita oppia uusia asioita riittää jaettavaksi muillekin asti...!;)

Kuvientekotaidosta olen joskus sinulle kommentoinutkin - ehkäpä kuitenkin vain vihjaten. Sen taidon haluaisin oppia, mutta se yhteys, missä tuosta kuvienteostasi olen sinulle joskus aikoinaan maininnut, liittyi silloisessa kommentissani yhteen noista töistäni mitä nykyisin teen. Yksi työnkuvistani nykyisin siis on neulekoneella työskentely. Suurimman osan töistäni teen toimeksiantoina, mutta neulon myös itseäni varten - siis myyntiin 'omaan piikkiini'.

Noilla asioilla on mielestäni melkoisen paljon yhtäläisyyksiä. Etenkin, kun suunnittelen täysin uutta mallia ja lähtökohtanani ovat vain käytettävissäni olevat värit, vaatii työ jo suunnitteluvaiheessa mallien ja mittojen lisäksi etenkin juuri sitä oikeaa väriskaalan käyttöä. Käytettävissäni olevien värien määrä on kylläkin rajoitettu - toisin kuin kuvien tekemisessä. Paperitestailujen (kirjoittelujen, väritysten...) jälkeen on vuorossa testaaminen neuloen. Usein lopputulos yllättää. Turhan usein se yllättää negatiivisesti, mutta joskus yllätys voi olla positiivinenkin 'ahaa, juu, mahtavaa, näinkö-ne-sointuvatkin'... Uskon, että ymmärrät mitä tarkoitan.

Tunnen erään miespuolisen kaverin, joka on ollut erittäin hyvä ystäväni jo yli 20 vuotta, ja joka myös tekee kuvia... Maalaa siis tauluja lähinnä öljyvärejä käyttäen. Rakastan hänen kuviaan. Aikoinaan hänelle valitin, etten itse osaa lainkaan maalata. Tiedätkö, mitä kaveri minulta kysyi...? Enpa kerrokaan... Jätän kysymyksen tuohon... odottamaan vastausta joltain suunnalta...;)

Lue lisää

Eipä kukaan ole kommentoinut tuohon esittämääni kysymykseen viestini lopussa, mutta siitäkin huolimatta minua kiinnostaisi tietää sinun työstäsi eräs asia... Jos et halua vastata, voit unohtaa kysymykseni, mutta olisin aidosti kiinnostunut...

Koska et aikoinaan kertonut, missä töitäsi olisin voinut nähdä, haluaisin aidosti tietää, osaatko piirtää. Siis kun... itse en osaa...! Teetkö näköiskuvia vai abstraktikuvia? Vai kenties sekä että? Puhuit koiran näyttämisestä koiralta, mutta noudatatko mitenkin paljon sitä oppimaasi taitoa omissa töissäsi?

Ohimennen tuli muuten mieleeni vielä eräs tuttavani, joka aikoinaan - hakiessaan työpaikkaa asemoijana - oli joutunut piirtämään jonkun eläimen. Hän oli piirtänyt istuvan lehmän. Jotkut sitä juttua muistelevat naureskellen, mutta itse ajattelen, että se hänen taiteellisuutensahan saattoi perustuakin tavallaan juuri tuohon seikkaan... Valitettavasti en tuota piirrosta ole nähnyt...

Noita omia töitäni tehdessäni - mitä siis neulomiseen tulee - olen usein ärsyyntynyt, jos saan toimeksiantona (koodin perusteella) vaikkapa villapaidan, jonka värityksestä en itse lainkaan pidä. Tiedän, että ajatteluni on väärä, ja että makuasioista ei kiistellä saisi, mutta suoraan sanoen joskus olen pinna kireällä sellaista työtä tehdessäni. Väriyhdistelmät joskus siis omasta mielestäni ovat aivan kamalat... Onneksi kuitenkin suurin osa noista toimeksiantotöistäni on sellaisia, joissa kutojille annetaan vaihtoehtoja yhdistellä värejä tietyistä vaihtoehdoista oman makunsa ja 'värisilmänsä' mukaan. Joskus nämä työt vain vastaavasti sitten vievät enemmän aikaa... Jo ikään kuin valmiistakin värityksestä joutuu siis usein suunnittelemaan kuitenkin sen oman näkemyksensä...

sirkku:) kirjoitti:

Eipä kukaan ole kommentoinut tuohon esittämääni kysymykseen viestini lopussa, mutta siitäkin huolimatta minua kiinnostaisi tietää sinun työstäsi eräs asia... Jos et halua vastata, voit unohtaa kysymykseni, mutta olisin aidosti kiinnostunut...

Koska et aikoinaan kertonut, missä töitäsi olisin voinut nähdä, haluaisin aidosti tietää, osaatko piirtää. Siis kun... itse en osaa...! Teetkö näköiskuvia vai abstraktikuvia? Vai kenties sekä että? Puhuit koiran näyttämisestä koiralta, mutta noudatatko mitenkin paljon sitä oppimaasi taitoa omissa töissäsi?

Ohimennen tuli muuten mieleeni vielä eräs tuttavani, joka aikoinaan - hakiessaan työpaikkaa asemoijana - oli joutunut piirtämään jonkun eläimen. Hän oli piirtänyt istuvan lehmän. Jotkut sitä juttua muistelevat naureskellen, mutta itse ajattelen, että se hänen taiteellisuutensahan saattoi perustuakin tavallaan juuri tuohon seikkaan... Valitettavasti en tuota piirrosta ole nähnyt...

Noita omia töitäni tehdessäni - mitä siis neulomiseen tulee - olen usein ärsyyntynyt, jos saan toimeksiantona (koodin perusteella) vaikkapa villapaidan, jonka värityksestä en itse lainkaan pidä. Tiedän, että ajatteluni on väärä, ja että makuasioista ei kiistellä saisi, mutta suoraan sanoen joskus olen pinna kireällä sellaista työtä tehdessäni. Väriyhdistelmät joskus siis omasta mielestäni ovat aivan kamalat... Onneksi kuitenkin suurin osa noista toimeksiantotöistäni on sellaisia, joissa kutojille annetaan vaihtoehtoja yhdistellä värejä tietyistä vaihtoehdoista oman makunsa ja 'värisilmänsä' mukaan. Joskus nämä työt vain vastaavasti sitten vievät enemmän aikaa... Jo ikään kuin valmiistakin värityksestä joutuu siis usein suunnittelemaan kuitenkin sen oman näkemyksensä...

Lue lisää

mitä tuo kuvantekijäystäväsi sinulta mahtoi kysyä... Itse olisin todennäköisesti kysynyt, että oletko kokeillut? ...ja filosofoinut siitä, että maalatessa ei ole oleellista välttämättä se, että kuva on jonkun näköinen, vaan se, että tunnelma, koettu, tunne... välittyy.
- että vasta sitten jos ei osaa siirtää tunnetta paperille voi sanoa että ei osaa maalata. Sitäpaitsi, kukaan ei omasta mielestään osaa, on aina tyydyttävä 'good enough' kuviin.

Kyselit siitä, millaisia kuvia minä teen...
Käytän paljo symboleita ja rinastuksia/ vertauksia... kuvani ovat usein jotain esittäviä. Paljon eläinhahmoja, vaikka eivät ne minulle mitään eläimiä ole, enemmän ovat kuvia tunteista ja kokemisesta. Kaipa ne ovat tarinoita...

Jos joku sanoo minulle, että piirrä lehmä, on se piirtämäni lehmä aika alkeellisen näköinen. Maalatessa, kuvat syntyvät alitajunnasta... ja käsi toimii kuin itsestään...ei sitä osaa edes selittää. Katson usein omia tekeleitäni prosessin jälkeen hämmästellen, että minäkö tuon olen tehnyt. Teen kuvia ennemminkin pintoina kuin viivoina. Luonnostelen hyvin vähän erilliselle paperille. Silti, esim. eläinhahmoissa ja ihmisissä hahmottelen aina sisäpuolen, luurangon ...anatomian. Kaipa minä siis osaan piirtää.

Ihmisten värisilmissä on todellakin huikeita eroja... ja sitä saa välillä puistauksia siitä, miten ihmiset esim. pukeutumisessaan värejä yhdistelevät. Osaan HYVIN kuvitella sen, millaista on tehdä kudontamalleja joissa värit ovat karseita;))))

Tiesitkö sirkku, että on samaan tapaan 'absoluuttisia värisilmiä' kuin on ' absoluuttisia sävelkorvia' l. kyky hahmottaa värisävyistä ne jotka taittuvat samalla aallonpituudella, ja sopivat siksi yhteen...

Joskus 80- luvulla olin jossain sellaisessa testissä... Voit arvata, että värisilmäni oli liki erehtymätön... en olisi asiasta muuten maininnut *nauraa itselleen* ... varmaan sinulla on se sama juttu!

...jos menet kauppaan ostamaan lankaa, tai lautasliinoja, ostat ilman mallia oikean sävyn... se on tallessa mielessäsi. Kuullostaako tutulta?

Loppuun vielä esimerkki, kuvanteostani:
**Naisesta tuntui hyvältä tehdä kuvaa noista kissoista, jotka makasivat vasten toisiaan. Hänelle, se oli tarina miehestä ja naisesta, valkoisesta hiekasta, aurinkosormien keveistä kosketuksista, ihon pehmeydestä, nautinnon spiraalista ja jakamisesta. Aamun hyvänolonhetkien tunnelma siirtyi, kuin itsestään kuvaan.**

TR.maalariN kirjoitti:

mitä tuo kuvantekijäystäväsi sinulta mahtoi kysyä... Itse olisin todennäköisesti kysynyt, että oletko kokeillut? ...ja filosofoinut siitä, että maalatessa ei ole oleellista välttämättä se, että kuva on jonkun näköinen, vaan se, että tunnelma, koettu, tunne... välittyy.
- että vasta sitten jos ei osaa siirtää tunnetta paperille voi sanoa että ei osaa maalata. Sitäpaitsi, kukaan ei omasta mielestään osaa, on aina tyydyttävä 'good enough' kuviin.

Kyselit siitä, millaisia kuvia minä teen...
Käytän paljo symboleita ja rinastuksia/ vertauksia... kuvani ovat usein jotain esittäviä. Paljon eläinhahmoja, vaikka eivät ne minulle mitään eläimiä ole, enemmän ovat kuvia tunteista ja kokemisesta. Kaipa ne ovat tarinoita...

Jos joku sanoo minulle, että piirrä lehmä, on se piirtämäni lehmä aika alkeellisen näköinen. Maalatessa, kuvat syntyvät alitajunnasta... ja käsi toimii kuin itsestään...ei sitä osaa edes selittää. Katson usein omia tekeleitäni prosessin jälkeen hämmästellen, että minäkö tuon olen tehnyt. Teen kuvia ennemminkin pintoina kuin viivoina. Luonnostelen hyvin vähän erilliselle paperille. Silti, esim. eläinhahmoissa ja ihmisissä hahmottelen aina sisäpuolen, luurangon ...anatomian. Kaipa minä siis osaan piirtää.

Ihmisten värisilmissä on todellakin huikeita eroja... ja sitä saa välillä puistauksia siitä, miten ihmiset esim. pukeutumisessaan värejä yhdistelevät. Osaan HYVIN kuvitella sen, millaista on tehdä kudontamalleja joissa värit ovat karseita;))))

Tiesitkö sirkku, että on samaan tapaan 'absoluuttisia värisilmiä' kuin on ' absoluuttisia sävelkorvia' l. kyky hahmottaa värisävyistä ne jotka taittuvat samalla aallonpituudella, ja sopivat siksi yhteen...

Joskus 80- luvulla olin jossain sellaisessa testissä... Voit arvata, että värisilmäni oli liki erehtymätön... en olisi asiasta muuten maininnut *nauraa itselleen* ... varmaan sinulla on se sama juttu!

...jos menet kauppaan ostamaan lankaa, tai lautasliinoja, ostat ilman mallia oikean sävyn... se on tallessa mielessäsi. Kuullostaako tutulta?

Loppuun vielä esimerkki, kuvanteostani:
**Naisesta tuntui hyvältä tehdä kuvaa noista kissoista, jotka makasivat vasten toisiaan. Hänelle, se oli tarina miehestä ja naisesta, valkoisesta hiekasta, aurinkosormien keveistä kosketuksista, ihon pehmeydestä, nautinnon spiraalista ja jakamisesta. Aamun hyvänolonhetkien tunnelma siirtyi, kuin itsestään kuvaan.**

Lue lisää

Tässä on nyt illan mittaan näitä juttuja paremmin 'tutkaillessani' niin kovin paljon erilaistakin asiaa ja mielipidettä esille tullut, että pakko on kai jättää osa 'sanomisistani' huomisellekin... Niin monet ovat mielenkiintoisia ajatuksiaan kehiin heittäneet. Jopa jokinen!;) No, sinne kommentoinkin jo - tokihan jokiselle kommentoida täytyy...!;)

Tuon ystäväni kommentin silloin 80-luvulla arvasit aivan oikein. Prikulleen noin hän kysyi. Joskus hieman myöhemmin hankin itselleni öljyvärit muine tykötarpeineen, ja testailin kykyjäni. 'Ei hassumpaa', sanoisin minä itse, mutta kysymys on siis pelkästään juuri siitä omasta värisilmästä. Esimerkiksi eräs itse tekemäni kuva kuvasi elokuisen illan tunnelmaa kaikkine hämyisine sävyineen, minulle miellyttävin sävyin, mutta viistoon vasemmalla pastoi kirkkaan oranssi täysikuu. Siis sekä rauhallista että 'repäisevää' yhtä aikaa... Vai lieneekö tuokin täysikuu kuulunut oleellisena osana juuri tuohon elokuiseen hämärään...?;) Siis minun mielessäni...

Kaameaa todellakin on neuloa vaikkapa paitaa, jossa yhdistyvät keskenään kirkkaan vihreä ja kirkkaan ruskea... tai kirkkaan sininen ja likainen ruskea... Mutta tuokin on siis vain minun mielipiteeni. Itse kukin siis näkee värit omalla tavallaan... Itse yhdistelen mieluiten värejä sävy sävyyn, joskin jotakin 'repäisevää' on aina hauskaa sekaan laittaa, mutta senkin kaiken on soinnuttava hauskasti kokonaisuuteen! Siis juuri se koettu tunnelma. Mutta kun kaikki eivät tunnelmiakaan keskenään samalla tavalla koe...

Puhuit myös tuosta absoluuttisesta värisilmästä - verraten sitä absoluuttiseen sävelkorvaan... Siinä näkisin jonkinlaisen eron. Omasta mielestään todennäköisesti meistä jokainen omistaa mielestään melkoisen absoluuttisen, oikean värisilmän. Vai... Omistaako? Siis edes omasta mielestään? Äitini esimerkiksi pyytää juuri minua usein avukseen sisustaessaan kotiaan, tai joskus peräti vain pukeutuessaan... Hän siis luottaa minun värisilmääni ja sommittelutaitooni. Absoluuttinen sävelkorva... Eikös voisi ajatella niinkin, että joittenkin ihmisten mielestä heillä juuri 'oikeanlainen' sävelkorva on, mutta onko se välttämättä muiden mielestä juuri se oikea...? Enemmän kuitenkin kaiken kaikkiaan uskon juuri tuohon absoluuttiseen värisilmään kuin absoluuttiseen sävelkorvaan...

Ainakin toistaiseksi viimeisenä vielä maininta, että tuo ystäväni josta kerroin, tekee kuvia ilmeisesti pitkälti samoin periaattein kuin sinäkin. Hänenkin kuvansa ovat tavallaan abstraktisia, mutta aikani niitä katsottuani hoksaan, mitä ne esittävät tai haluavat kertoa, tai jopa... mikä vitsi niissä piilee. Hänen käyttämistään väreistä ja muodoista pidän hänen töissään kylläkin eniten.

TR.maalariN kirjoitti:

mitä tuo kuvantekijäystäväsi sinulta mahtoi kysyä... Itse olisin todennäköisesti kysynyt, että oletko kokeillut? ...ja filosofoinut siitä, että maalatessa ei ole oleellista välttämättä se, että kuva on jonkun näköinen, vaan se, että tunnelma, koettu, tunne... välittyy.
- että vasta sitten jos ei osaa siirtää tunnetta paperille voi sanoa että ei osaa maalata. Sitäpaitsi, kukaan ei omasta mielestään osaa, on aina tyydyttävä 'good enough' kuviin.

Kyselit siitä, millaisia kuvia minä teen...
Käytän paljo symboleita ja rinastuksia/ vertauksia... kuvani ovat usein jotain esittäviä. Paljon eläinhahmoja, vaikka eivät ne minulle mitään eläimiä ole, enemmän ovat kuvia tunteista ja kokemisesta. Kaipa ne ovat tarinoita...

Jos joku sanoo minulle, että piirrä lehmä, on se piirtämäni lehmä aika alkeellisen näköinen. Maalatessa, kuvat syntyvät alitajunnasta... ja käsi toimii kuin itsestään...ei sitä osaa edes selittää. Katson usein omia tekeleitäni prosessin jälkeen hämmästellen, että minäkö tuon olen tehnyt. Teen kuvia ennemminkin pintoina kuin viivoina. Luonnostelen hyvin vähän erilliselle paperille. Silti, esim. eläinhahmoissa ja ihmisissä hahmottelen aina sisäpuolen, luurangon ...anatomian. Kaipa minä siis osaan piirtää.

Ihmisten värisilmissä on todellakin huikeita eroja... ja sitä saa välillä puistauksia siitä, miten ihmiset esim. pukeutumisessaan värejä yhdistelevät. Osaan HYVIN kuvitella sen, millaista on tehdä kudontamalleja joissa värit ovat karseita;))))

Tiesitkö sirkku, että on samaan tapaan 'absoluuttisia värisilmiä' kuin on ' absoluuttisia sävelkorvia' l. kyky hahmottaa värisävyistä ne jotka taittuvat samalla aallonpituudella, ja sopivat siksi yhteen...

Joskus 80- luvulla olin jossain sellaisessa testissä... Voit arvata, että värisilmäni oli liki erehtymätön... en olisi asiasta muuten maininnut *nauraa itselleen* ... varmaan sinulla on se sama juttu!

...jos menet kauppaan ostamaan lankaa, tai lautasliinoja, ostat ilman mallia oikean sävyn... se on tallessa mielessäsi. Kuullostaako tutulta?

Loppuun vielä esimerkki, kuvanteostani:
**Naisesta tuntui hyvältä tehdä kuvaa noista kissoista, jotka makasivat vasten toisiaan. Hänelle, se oli tarina miehestä ja naisesta, valkoisesta hiekasta, aurinkosormien keveistä kosketuksista, ihon pehmeydestä, nautinnon spiraalista ja jakamisesta. Aamun hyvänolonhetkien tunnelma siirtyi, kuin itsestään kuvaan.**

Lue lisää

Näköisyys ei ole ainoa tavoite. Siitä olen just samaa mieltä. Jos kuva on liian "kertova", niin se alkaa muistuttaa valokuvaa. - Minua syyteyään juuri siitä. Kerran tunnettu taiteilija (nimenomaan piirtäjä) oli vetämässä kurssia. Hän sanoi: "Sinä olet paljon taitavampi piirtäjä kuin minä, mutta sinun kuvasi eivät ole taidetta!" Pystyn piirtämään lennokkaan kuvan vasta sitten, kun olen ensin tehnyt pikkutarkan "luonnoksen". Siksi olen hyvin hidas.

Sigrid Schauman aikoinaan oli tunnettu myös muotokuvistaan. Monissa hänen muotokuvissaan ei ole lainkaan kasvoja, vaan ne ovat täysin varjossa. Siltikin ne olivat muotokuvia. Hän esitti henkilön ominaispiirteitä muilla keinoin, kuten asennoilla, tunnelmalla, väreillä, symboliikalla...

viidenkympin korvissa sinäkin...? Toisaalta - ajatellen aikaa, kun itse tuon oman ammatinvalintani matkailualalle tein - tulee nyt mieleeni, etteihän sairaanhoitajaksi opiskeleminen aikoinaankaan mitään aivan kauheita rahasummia olisi vaatinut... Vai olisiko...?

Eräs sukulaislikoistani muuten myös vielä muutamia vuosia sitten pelkäsi verta. Ihmettelen kylläkin aina, miten juuri nainen tulee toimeen elämässään ylipäätään, jos verta pelkää...;) No, tämä sukulaislikkani on sittemmin synnyttänyt kaksi lasta, ja opiskelee nyt pieneläinhoitajaksi... Nyt kesän hän lisäksi työskentelee pieneläinklinikalla, jossa ovat myös labrat, röntgenit ja leikkaussalit käytettävissä... Jotta näinkin.;)

Eikös sinulla jäänyt, tai ole tullut mieleesi pyörimään minkäänlaisia muita taitoja, mitä elämässäsi nyt vielä haluaisit osata...?

Miten moni ihminen sanookaan noin...!
Sanoit, että haluaisit oppia tekemään enemmän käsilläsi.
Mitä osaat nyt tehdä? Veikkaisinpa, että melkoisen monia asioita!
Mikä olisi sellainen... vaikkapa unelmasi... minkä taidon haluaisit oppia käsilläsi tekemään?
Oletko koskaan edes yrittänyt minkäänlaisia uusia asioita käsilläsi opetella tekemään???

Olen sen verran kirjoituksiasi vuodenvaihteesta lähtien lukenut, että sinusta on minulle muodostunut tietynlainen, voimakaskin mielikuva... Hyvänlainen sellainen, jotta älä säikähdä...!;)

Olet hyvä mies vaimollesi ja hyvä isä lapsillesi. Kuitenkin jo nyt... oikeammin: vielä nytkin... vietät eräänlaista boheemielämää. Eikös niin? Koko juttu alkoi tavallaan jo 70-luvun hippikaudesta... Vai olenko aivan väärässä?

Mesenaatiksi... Jaahas. Oletkos kysynyt maalarinaiseltamme, josko hän lisää mesenaatteja kaipailisi...?;))

Eikös sinulla sitten ole mitään sellaisia... vaikkapa utopistisiakin unelmia mistään taidosta, jonka vielä sittenkin haluaisit oppia...?

sirkku:) kirjoitti:

Olen sen verran kirjoituksiasi vuodenvaihteesta lähtien lukenut, että sinusta on minulle muodostunut tietynlainen, voimakaskin mielikuva... Hyvänlainen sellainen, jotta älä säikähdä...!;)

Olet hyvä mies vaimollesi ja hyvä isä lapsillesi. Kuitenkin jo nyt... oikeammin: vielä nytkin... vietät eräänlaista boheemielämää. Eikös niin? Koko juttu alkoi tavallaan jo 70-luvun hippikaudesta... Vai olenko aivan väärässä?

Mesenaatiksi... Jaahas. Oletkos kysynyt maalarinaiseltamme, josko hän lisää mesenaatteja kaipailisi...?;))

Eikös sinulla sitten ole mitään sellaisia... vaikkapa utopistisiakin unelmia mistään taidosta, jonka vielä sittenkin haluaisit oppia...?

Lue lisää

on,että osaisin edes välttävästi puhua ja ymmärtää englannin ja espanjan kieltä.

Äläkkä'uskottelekkaan',että niitä voisi vielä oppia.
Niin utopistinen en sentään ole.

Pieni myönnytys englannin suhteen,koska television sarjaohjelmien repliikit pääpiirteissään ymmärrän.
Ja varmaankin musiikista määrällisesti noin 90%-kuuntelen ulkomaista musiikkia.
Silti espanjan kieli olisi se mun juttuni,varsinkin"espanjankieliset" maat euroopan ulkopuolella.

emw34 kirjoitti:

on,että osaisin edes välttävästi puhua ja ymmärtää englannin ja espanjan kieltä.

Äläkkä'uskottelekkaan',että niitä voisi vielä oppia.
Niin utopistinen en sentään ole.

Pieni myönnytys englannin suhteen,koska television sarjaohjelmien repliikit pääpiirteissään ymmärrän.
Ja varmaankin musiikista määrällisesti noin 90%-kuuntelen ulkomaista musiikkia.
Silti espanjan kieli olisi se mun juttuni,varsinkin"espanjankieliset" maat euroopan ulkopuolella.

Lue lisää

- ja vieläpä sinnikkäästikin, että ainakin jotakin uusista kielistä voimme vielä tässäkin iässä oppia!

Mukavinta oli tietenkin kuulla tuo 'espanjan kieli olisi se mun juttuni' jne.! Nimittäin, siitä lähtien kun ensimmäisen kerran Espanjassa vuonna -72 kävin - ja vieläpä vain tavallisella, tyypillisellä seuramatkalla possujuhlineen kaikkineen - olen ollut aivan 'myyty' Espanjalle kielineen, asukkaineen, maisemineen...! Kaikkia noita muita kieliä, joista olen puhunut, olen opiskellut koulussa ja myöhemmin muutenkin, mutta espanjan kieltä olen opiskellut pelkästään 'isse isseksein'. Luonnollisesti se paras kielitaito tulee vasta, kun maassa muutamankin vuoden asuu ja kieltä joutuu käyttämään vaikkapa virastoissa asioidessaan, mutta edes pieni oppiminen on aina mahdollista myöhemmälläkin iällä.

Yritän aina karttaa puhumasta liikaa yksityiselämästäni täällä, mutta kerron kuitenkin tässä yhteydessä, että mieheni ei myöskään puhu yhtään ainoaa kieltä suomen kielen lisäksi. Ainakaan saippuasarjojakaan hän ei seuraa, mutta lienevät Jees, Nou ja Ai lav juu ne ainoat sanat, jotka hän enkun kielestä ymmärtää... Hänellä ei aikoinaan ole ollut mahdollisuuksia käydä edes oppikoulua, ja nyt hän kärsii tilanteesta!

Jos hän joskus on puhunut siitä, että haluaisi edes enkun kieltä osata, olen minä vihjaillut hänelle, että esimerkiksi kansalaisopistossa siihen olisi mahdollisuus, jos hän ei minun yksityisopetustani halua... Hänkin kuitenkin tekee pirun pitkiä, raskaita työpäiviä, joten eipä se ilmeisesti pahemmin nappaa lähteä vielä illalla istumaan jonnekin kansalaisopiston tunneille. Luulen kylläkin, että siinä on mukana hiukan sitä pelkoakin, ettei kieltä opikaan, tai että oppii vain lausumaan huonosti...

Kaiken kaikkiaan... joskus kommunikointiamme hieman vaikeuttaakin tuo, ettei hän todellakaan juuri esimerkiksi enkkua lainkaan osaa (esimerkiksi minun nauraessani joillekin jutuille...) mutta kaikki muut hänen osaamansa asiat kuitenkin kompensoivat... tai sanoisinko peräti... poistavat tuon puutteen. Ei esimerkiksi kotona tai vaikkapa autossa sellaista kohtaa ole, jota hän ei korjata osaisi! Jopa minun neulekoneeni hän on useamman kerran joutunut purkamaan, koska itse en vastaavasti mikään tekniikan ihmelapsi ole...!;) Ja se kultainen luonnehan se yksi ihmisen kuin ihmisen tärkeimmistä ominaisuuksista on!

Kaivapas siis nyt jostain hyllystä joku enkun tai espanjan alkeiskirja ja rupea opettelemaan! Uskotko muuten, kun sanon, että nimenomaan espanjan kieli, ja nimenomaan suomalaisen ihmisen, on helppo oppia...?

sirkku:) kirjoitti:

- ja vieläpä sinnikkäästikin, että ainakin jotakin uusista kielistä voimme vielä tässäkin iässä oppia!

Mukavinta oli tietenkin kuulla tuo 'espanjan kieli olisi se mun juttuni' jne.! Nimittäin, siitä lähtien kun ensimmäisen kerran Espanjassa vuonna -72 kävin - ja vieläpä vain tavallisella, tyypillisellä seuramatkalla possujuhlineen kaikkineen - olen ollut aivan 'myyty' Espanjalle kielineen, asukkaineen, maisemineen...! Kaikkia noita muita kieliä, joista olen puhunut, olen opiskellut koulussa ja myöhemmin muutenkin, mutta espanjan kieltä olen opiskellut pelkästään 'isse isseksein'. Luonnollisesti se paras kielitaito tulee vasta, kun maassa muutamankin vuoden asuu ja kieltä joutuu käyttämään vaikkapa virastoissa asioidessaan, mutta edes pieni oppiminen on aina mahdollista myöhemmälläkin iällä.

Yritän aina karttaa puhumasta liikaa yksityiselämästäni täällä, mutta kerron kuitenkin tässä yhteydessä, että mieheni ei myöskään puhu yhtään ainoaa kieltä suomen kielen lisäksi. Ainakaan saippuasarjojakaan hän ei seuraa, mutta lienevät Jees, Nou ja Ai lav juu ne ainoat sanat, jotka hän enkun kielestä ymmärtää... Hänellä ei aikoinaan ole ollut mahdollisuuksia käydä edes oppikoulua, ja nyt hän kärsii tilanteesta!

Jos hän joskus on puhunut siitä, että haluaisi edes enkun kieltä osata, olen minä vihjaillut hänelle, että esimerkiksi kansalaisopistossa siihen olisi mahdollisuus, jos hän ei minun yksityisopetustani halua... Hänkin kuitenkin tekee pirun pitkiä, raskaita työpäiviä, joten eipä se ilmeisesti pahemmin nappaa lähteä vielä illalla istumaan jonnekin kansalaisopiston tunneille. Luulen kylläkin, että siinä on mukana hiukan sitä pelkoakin, ettei kieltä opikaan, tai että oppii vain lausumaan huonosti...

Kaiken kaikkiaan... joskus kommunikointiamme hieman vaikeuttaakin tuo, ettei hän todellakaan juuri esimerkiksi enkkua lainkaan osaa (esimerkiksi minun nauraessani joillekin jutuille...) mutta kaikki muut hänen osaamansa asiat kuitenkin kompensoivat... tai sanoisinko peräti... poistavat tuon puutteen. Ei esimerkiksi kotona tai vaikkapa autossa sellaista kohtaa ole, jota hän ei korjata osaisi! Jopa minun neulekoneeni hän on useamman kerran joutunut purkamaan, koska itse en vastaavasti mikään tekniikan ihmelapsi ole...!;) Ja se kultainen luonnehan se yksi ihmisen kuin ihmisen tärkeimmistä ominaisuuksista on!

Kaivapas siis nyt jostain hyllystä joku enkun tai espanjan alkeiskirja ja rupea opettelemaan! Uskotko muuten, kun sanon, että nimenomaan espanjan kieli, ja nimenomaan suomalaisen ihmisen, on helppo oppia...?

Lue lisää

sanoudun irti saippuasarjojen katseluista,en edes yhtään salkkari-jaksoa ole katsonut.
Sen sijaan englantilaisista minisarjoista yleensä pidän,sekä heidän huumoristaan.

Saippuasarjojen "kuuntelemisilta"en ole kyllä välttynyt,koska joku tv on aina kohdalla.

Aikoinaan vaimoa kiusasin "vastailemalla"suomen kielellä 'nurkan takaa' vaikkapa Jr Ewingin kommentteihin ja sekös sillei sopivasti ärsytti.Sai kuulemma fiilinkin pilalle.

No leikkinä se otettiin puolin toisin ja vuosiin en ole enää häirinnyt sillä tavoin hänen elämyksiään saippuoiden suhteen.

On harmi,että espanjan kielialueen filmejä saa harvoin tv-kautta voi seurata.
Yleensä ne vähät mitä tulee,pyrin kyllä katsomaan.
Lisäksi latinorytmit ovat mukavan taipuisia kuten useimmat heidän tanssinsakin.

Voi yhdenkerran,siinä vielä aivan vahingossa tuli yksi haave lisää, osata heidän tanssejansa/saati päästä seuraamaan paikan päälle samba-karnevaalia.

Nämä ovat vain näitä mielikuvitus matkoja ja tekevät silti arjesta paljon täydemmän,kuin pelkkä totinen taivallus rajatussa ympyrässä.

Viimeinen kappale,"helppo oppia",senkin kyllä uskon,mutta itseni tuntien luulen, kielien opiskelun jäävän seuraavaan elämään.
Se tuleeko 'seuraava' omana elinaikana vai oikeasti seuraavassa,en osaa sanoa,mutta näikin on silti hyvä elää ja jään odottelemaan 'valaistusta'.

emw34 kirjoitti:

sanoudun irti saippuasarjojen katseluista,en edes yhtään salkkari-jaksoa ole katsonut.
Sen sijaan englantilaisista minisarjoista yleensä pidän,sekä heidän huumoristaan.

Saippuasarjojen "kuuntelemisilta"en ole kyllä välttynyt,koska joku tv on aina kohdalla.

Aikoinaan vaimoa kiusasin "vastailemalla"suomen kielellä 'nurkan takaa' vaikkapa Jr Ewingin kommentteihin ja sekös sillei sopivasti ärsytti.Sai kuulemma fiilinkin pilalle.

No leikkinä se otettiin puolin toisin ja vuosiin en ole enää häirinnyt sillä tavoin hänen elämyksiään saippuoiden suhteen.

On harmi,että espanjan kielialueen filmejä saa harvoin tv-kautta voi seurata.
Yleensä ne vähät mitä tulee,pyrin kyllä katsomaan.
Lisäksi latinorytmit ovat mukavan taipuisia kuten useimmat heidän tanssinsakin.

Voi yhdenkerran,siinä vielä aivan vahingossa tuli yksi haave lisää, osata heidän tanssejansa/saati päästä seuraamaan paikan päälle samba-karnevaalia.

Nämä ovat vain näitä mielikuvitus matkoja ja tekevät silti arjesta paljon täydemmän,kuin pelkkä totinen taivallus rajatussa ympyrässä.

Viimeinen kappale,"helppo oppia",senkin kyllä uskon,mutta itseni tuntien luulen, kielien opiskelun jäävän seuraavaan elämään.
Se tuleeko 'seuraava' omana elinaikana vai oikeasti seuraavassa,en osaa sanoa,mutta näikin on silti hyvä elää ja jään odottelemaan 'valaistusta'.

Lue lisää

Olipa hauskaa luettavaa tuo kirjoituksesi!
Meillä muuten juuri tuolla isännällä myös on tapanaan noita kyseisiä kommenttejaan heitellä... Voi Herre Gud, kun se on joskus rasittavaa - etenkin, kun aidosti yrittää keskittyä jonkin sarjan seuraamiseen. No, katselen erittäin vähän telkkaria nykyisin. Jos en tee leipätöitäni, pyörin täällä...;) Itse kylläkin vastaavasti kommentoin hänelle joskus joitakin räiskis-mäiskis -leffoja, joita hän silloin tällöin katselee... Kostoko suloinen...?;)

Juuuuh; Rion karnevaaleihin...! Sinne olisikin kivaa itsensä joku vuosi taikoa...;) Pitäisiköhän kuitenkin ennen sitä taikoa itseään hiukan (= paljon) nuoremman näköiseksi, kauniiksi ja solakaksi...? Vaan jospa se vaikka se Viking Lotto tällä kertaa toisikin sen matkarahan... Ughh.

Sinä kylläkin suhtaudut kielten opiskeluun pitkälti samoin kuin tuo miehenikin. Ähh teidän kanssanne... No, espanja olisi kuitenkin suomalaisen ihmisen helppoa oppia. Tietenkin edes jonkun latinalaisperäisen kielen osaamisesta jo entuudestaan olisi paljonkin hyötyä. Espanjan kielen ääntäminen kuitenkin sujuu suomalaisen suulla helpommin ja paremmin kuin vaikkapa ranskan kielen ääntäminen...;)

Seuraavassa elämässä...? Oletko muuten koskaan miettinyt sellaista seikkaa, että jos täysin uskoisimmekin uudestisyntymiseen, olisiko siinä uudessa elämässämme hyväkin tietää elävänsä sitä uutta elämää - ja saaneensa siis myös niitä mahdollisuuksia korjailla edellisessä elämässään tekemiään virheitä...?

sirkku:) kirjoitti:

Olipa hauskaa luettavaa tuo kirjoituksesi!
Meillä muuten juuri tuolla isännällä myös on tapanaan noita kyseisiä kommenttejaan heitellä... Voi Herre Gud, kun se on joskus rasittavaa - etenkin, kun aidosti yrittää keskittyä jonkin sarjan seuraamiseen. No, katselen erittäin vähän telkkaria nykyisin. Jos en tee leipätöitäni, pyörin täällä...;) Itse kylläkin vastaavasti kommentoin hänelle joskus joitakin räiskis-mäiskis -leffoja, joita hän silloin tällöin katselee... Kostoko suloinen...?;)

Juuuuh; Rion karnevaaleihin...! Sinne olisikin kivaa itsensä joku vuosi taikoa...;) Pitäisiköhän kuitenkin ennen sitä taikoa itseään hiukan (= paljon) nuoremman näköiseksi, kauniiksi ja solakaksi...? Vaan jospa se vaikka se Viking Lotto tällä kertaa toisikin sen matkarahan... Ughh.

Sinä kylläkin suhtaudut kielten opiskeluun pitkälti samoin kuin tuo miehenikin. Ähh teidän kanssanne... No, espanja olisi kuitenkin suomalaisen ihmisen helppoa oppia. Tietenkin edes jonkun latinalaisperäisen kielen osaamisesta jo entuudestaan olisi paljonkin hyötyä. Espanjan kielen ääntäminen kuitenkin sujuu suomalaisen suulla helpommin ja paremmin kuin vaikkapa ranskan kielen ääntäminen...;)

Seuraavassa elämässä...? Oletko muuten koskaan miettinyt sellaista seikkaa, että jos täysin uskoisimmekin uudestisyntymiseen, olisiko siinä uudessa elämässämme hyväkin tietää elävänsä sitä uutta elämää - ja saaneensa siis myös niitä mahdollisuuksia korjailla edellisessä elämässään tekemiään virheitä...?

Lue lisää

on useamman kerran elämän aikana laittanut tunne,että on "elänyt"aiemmin "samanlaisen kohdan tapahtumasta,joka on kuitenkin aivan uniikki.
Uskon asioilla en(niilläkään)ole juuri päätäni vaivannut,mutta kaikki syngroni planeettamme kiertokulussa pistää joskus pohtimaan,että pelkkä evoluutio ei ole sitä mahdolliseksi tehnyt.
Uudestisyntyneenä,jos niin kävisi,en haluaisi tietää entisestä ainakaan tämän enempää,kuin tuossa alussa kerroin.

Jos 'vähän' karrikoin tilannetta kohdaltani,niin tunnen,että olisin lähes valmis palaamaan edelliseen elämääni,kotiluolan turvaan,keräilytalouteen.

emw34 kirjoitti:

on useamman kerran elämän aikana laittanut tunne,että on "elänyt"aiemmin "samanlaisen kohdan tapahtumasta,joka on kuitenkin aivan uniikki.
Uskon asioilla en(niilläkään)ole juuri päätäni vaivannut,mutta kaikki syngroni planeettamme kiertokulussa pistää joskus pohtimaan,että pelkkä evoluutio ei ole sitä mahdolliseksi tehnyt.
Uudestisyntyneenä,jos niin kävisi,en haluaisi tietää entisestä ainakaan tämän enempää,kuin tuossa alussa kerroin.

Jos 'vähän' karrikoin tilannetta kohdaltani,niin tunnen,että olisin lähes valmis palaamaan edelliseen elämääni,kotiluolan turvaan,keräilytalouteen.

Lue lisää

Jo useamman päivän ajan olen miettinyt tuota kertomaasi. Olen vain luottanut ilmeisesti siihen, että mietteet, joita vastauksesi saivat mielessäni aikaan, ennätän heittää kehiin myöhemminkin...

En ole varma siitäkään, oletko pyörinyt palstoilla mitenkin paljon viime aikoina, sillä vaikka omista kirjoittamisistani voisi päätellä minun suorastaan nykyisin jälleen asuvan täällä, en todellakaan kaikkia aloituksiakaan ole ehtinyt lukemaan.

Kun puhuit tuosta 'jo ennen koetun tunnelman kokemisesta', luulen, että tarkoitat fiilistä, jonka meistä jokainen silloin tällöin kokee... Hauskinta siinä fiiliksessä on se, että silloin jopa se ajattelu, että 'Heiii, tämä on taas tämä fiilis, mutta kun tämä tämän seikan hoksaamisenikin on niin tuttu tunne...' on niin kovin tuttua. Senkin hoksaamisen tunteen olemme siis kokeneet. Kysymys siis lienee tuosta kuuluisasta 'déjà-vu -ilmiöstä'. Monen, monen henkilön kanssa olemme ilmiöstä jutelleet. Nykyisin lääketieteessä korostetaan ilmiön esiintymistä etenkin henkilön ollessa väsynyt, mutta jostakin syystä en itse sitä edes väsymykseen ole osannut yhdistää... Minun käsittääkseni se tunne tulee aivan pienestäkin, tutusta seikasta saman tyylisessä, aiemmin kokemassamme tilanteessa. Aika ovela, jännä ilmiö se on. Puhummeko siis samasta asiasta?

Tuo 'uudestisyntyminen'... Kaksipiippuinen juttu mielestäni, vaikka sitten kuinkakin ajatellen, että siihen täysin uskoisimmekin... Voisihan ajatella, että tajuaisimme mielellämme elävämme sitä 'uusien mahdollisuuksien aikaa', mutta tuskinpa todellakaan kukaan aidosti ainakaan sen tarkempia tietoja haluaisi. Vai mahtaisiko joku haluta...? En koskaan kenenkään uudestisyntymiseen uskovankaan ole kyseistä seikkaa edes kuullut miettineen...

Tuohon 'keräilytalouteen' sanoisin, että itse usein hermostuneena ja kiireisenä mietin, että elämä voisikin olla omalla tavallaan helpompaa eläen 'keräilytaloudessa', täysin luonnon armoilla - mutta tietenkin otollisissa olosuhteissa. Omavaraistaloudessa siis. Tuleepa muuten jälleen väkisinkin mieleeni aika ollessani penska joskus 60-luvulla, kun maatalouksillakin meni hyvin - ja täysin ilman minkäänlaisia tukia ja tukiaisia...!

sirkku:) kirjoitti:

Jo useamman päivän ajan olen miettinyt tuota kertomaasi. Olen vain luottanut ilmeisesti siihen, että mietteet, joita vastauksesi saivat mielessäni aikaan, ennätän heittää kehiin myöhemminkin...

En ole varma siitäkään, oletko pyörinyt palstoilla mitenkin paljon viime aikoina, sillä vaikka omista kirjoittamisistani voisi päätellä minun suorastaan nykyisin jälleen asuvan täällä, en todellakaan kaikkia aloituksiakaan ole ehtinyt lukemaan.

Kun puhuit tuosta 'jo ennen koetun tunnelman kokemisesta', luulen, että tarkoitat fiilistä, jonka meistä jokainen silloin tällöin kokee... Hauskinta siinä fiiliksessä on se, että silloin jopa se ajattelu, että 'Heiii, tämä on taas tämä fiilis, mutta kun tämä tämän seikan hoksaamisenikin on niin tuttu tunne...' on niin kovin tuttua. Senkin hoksaamisen tunteen olemme siis kokeneet. Kysymys siis lienee tuosta kuuluisasta 'déjà-vu -ilmiöstä'. Monen, monen henkilön kanssa olemme ilmiöstä jutelleet. Nykyisin lääketieteessä korostetaan ilmiön esiintymistä etenkin henkilön ollessa väsynyt, mutta jostakin syystä en itse sitä edes väsymykseen ole osannut yhdistää... Minun käsittääkseni se tunne tulee aivan pienestäkin, tutusta seikasta saman tyylisessä, aiemmin kokemassamme tilanteessa. Aika ovela, jännä ilmiö se on. Puhummeko siis samasta asiasta?

Tuo 'uudestisyntyminen'... Kaksipiippuinen juttu mielestäni, vaikka sitten kuinkakin ajatellen, että siihen täysin uskoisimmekin... Voisihan ajatella, että tajuaisimme mielellämme elävämme sitä 'uusien mahdollisuuksien aikaa', mutta tuskinpa todellakaan kukaan aidosti ainakaan sen tarkempia tietoja haluaisi. Vai mahtaisiko joku haluta...? En koskaan kenenkään uudestisyntymiseen uskovankaan ole kyseistä seikkaa edes kuullut miettineen...

Tuohon 'keräilytalouteen' sanoisin, että itse usein hermostuneena ja kiireisenä mietin, että elämä voisikin olla omalla tavallaan helpompaa eläen 'keräilytaloudessa', täysin luonnon armoilla - mutta tietenkin otollisissa olosuhteissa. Omavaraistaloudessa siis. Tuleepa muuten jälleen väkisinkin mieleeni aika ollessani penska joskus 60-luvulla, kun maatalouksillakin meni hyvin - ja täysin ilman minkäänlaisia tukia ja tukiaisia...!

Lue lisää

tuon,uuniikin(luulen tai kuvittelen niin)tilanteen voisi kiteyttää sanoiksi.(suuntaan ajatukseni maalarinaiseen)

Se saattaisi olla aivan hyvin tuo kuvaamasi fiilis jonka tuntee joskus "uuden"tilanteen kohdatessa,mutta kuitenkin muutaman kerran tilanne on niin voimakkaan "tosi,uusinta" että olen suorastaan pysähtynyt kelaamaan,voiko olla aiemmin vastaavaa "kohtaa"elämässä,jolla tilanteen saisi selittymään.

Kyse ei kuitenkaan ole sellaisesta tunteesta,että mitäänsanomattoman pieni "vihje" tai ehkä kuvaavammin,"ärsyke"saa jonkin asian tuntumaan aivan yhtä selvältä ja varmalta,kuin kyse olisi jostain perinpohjin aiemmin selvitetyn"totuuden/tiedon aikaansaamasta varmuudesta.
"Eletty kohta"on yleensä ollut aivan konkreettinen tekeminen ja 'sen' jossain vaiheessa, tulee "uusinta"eteen aivan totena, totaalisen identtinen tilanne,joka on(olisi)jo eletty,vaikka tiedän ettei niin voi olla.

Koskaan en ole onnistunut löytämään mitään selitystä,mistä saattaisi olla kyse.
En kuitenkaan usko silloinkaan mihinkään"ennalta johdettuun"vaan lopuksi totean,että tapaus on vain niitä asioita,johon en vastusta löydä.
Ja asia ei sen enemmin mieltäni vaivaa,mutta jos tilanteessa on ollut joku toinen henkilö,olen kyllä sanonut, missä kohtaa "uusintaa" elin.

Ja sitten karrikointini luolan suulle muuttamisesta.
Kaipa otin kehitykseen "hieman"pelivaraa,koska itsekin maalaistalon naapurissa kasvaneena olen nähnyt kehityksen vauhdin ja sen rauhallisen ja kiireettömän,vaikkakin työntäyteisen ajan muutoksen nykyiseen pyrokraattiseen torppariasemaan Eu.n isännöimässä yhteiskunnassa.

Näin jo työelämästä irtantuneena on tullut entistä selvemmäksi,että ennen keräilisin oravannakoja,kuin eläisin 'siinä'kuuluisassa pyörässä.
No,tämäkin on sarjaa,mielikuvat/fantasia

emw34 kirjoitti:

tuon,uuniikin(luulen tai kuvittelen niin)tilanteen voisi kiteyttää sanoiksi.(suuntaan ajatukseni maalarinaiseen)

Se saattaisi olla aivan hyvin tuo kuvaamasi fiilis jonka tuntee joskus "uuden"tilanteen kohdatessa,mutta kuitenkin muutaman kerran tilanne on niin voimakkaan "tosi,uusinta" että olen suorastaan pysähtynyt kelaamaan,voiko olla aiemmin vastaavaa "kohtaa"elämässä,jolla tilanteen saisi selittymään.

Kyse ei kuitenkaan ole sellaisesta tunteesta,että mitäänsanomattoman pieni "vihje" tai ehkä kuvaavammin,"ärsyke"saa jonkin asian tuntumaan aivan yhtä selvältä ja varmalta,kuin kyse olisi jostain perinpohjin aiemmin selvitetyn"totuuden/tiedon aikaansaamasta varmuudesta.
"Eletty kohta"on yleensä ollut aivan konkreettinen tekeminen ja 'sen' jossain vaiheessa, tulee "uusinta"eteen aivan totena, totaalisen identtinen tilanne,joka on(olisi)jo eletty,vaikka tiedän ettei niin voi olla.

Koskaan en ole onnistunut löytämään mitään selitystä,mistä saattaisi olla kyse.
En kuitenkaan usko silloinkaan mihinkään"ennalta johdettuun"vaan lopuksi totean,että tapaus on vain niitä asioita,johon en vastusta löydä.
Ja asia ei sen enemmin mieltäni vaivaa,mutta jos tilanteessa on ollut joku toinen henkilö,olen kyllä sanonut, missä kohtaa "uusintaa" elin.

Ja sitten karrikointini luolan suulle muuttamisesta.
Kaipa otin kehitykseen "hieman"pelivaraa,koska itsekin maalaistalon naapurissa kasvaneena olen nähnyt kehityksen vauhdin ja sen rauhallisen ja kiireettömän,vaikkakin työntäyteisen ajan muutoksen nykyiseen pyrokraattiseen torppariasemaan Eu.n isännöimässä yhteiskunnassa.

Näin jo työelämästä irtantuneena on tullut entistä selvemmäksi,että ennen keräilisin oravannakoja,kuin eläisin 'siinä'kuuluisassa pyörässä.
No,tämäkin on sarjaa,mielikuvat/fantasia

Lue lisää

olisikin muuten mielenkiintoista saada hänen kommenttinsa tähän mukaan! Itse nimittäin hätäisesti ajatellen (olen lähdössä saunaan...) olen sinnikkäästi sitä mieltä, että puhumme samasta ilmiöstä. Jo siis esimerkiksi 'sen seuraavaksi tapahtuvan asian' siis kyseisen ilmiön iskiessä tiedämme.

Eri asia on kysymyksessä, jos jossakin päin maailmaa reissatessamme eteemme tulee ilmiö, jossa koemme olevamme paikassa 'jälleen kerran'. Itse en tuota ilmiötä varsinaisesti ole kokenut, mutta tunnen erään henkilön, joka Keski-Euroopassa lomaillessaan, ja jonkinlaisella kiertomatkalla ollessaan oli 'tunnistanut' paikkakunnan, jossa ei ollut koskaan käynytkään, ja osannut siten jopa johdattaa muut ystävänsä tiettyihin paikkoihin! Se ilmiö, jos mikä, tuntuu ihmeelliseltä edes ajatella! Näistä 'tapauksista' olen kuullut, mutta tuon yhden ystävän siis tunnen henkilökohtaisesti. Hän vain sanoo tienneensä, missä mikäkin paikka sijaitsee, ja mitä minkäkin kukkulan takana on...

Ettei sitten tuo kertomasi 'uniikki' tilanne olisi jonkinlainen 'välimuoto' noista ilmiöistä...? Nuo kertomani déjá-vu -elämykset ovat pitkälti kuitenkin vastaavia kertomasi kanssa; niitäkään koskaan emme pysty selittämään, emmekä edes yhdistämään mihinkään aiemmin koettuun. Edes sitä 'vihjettä', yhteyttä johonkin aiemmin koettuun emme hoksaa, vaikka haluaisimmekin sen hoksata.

Mielikuvat/fantasiat... Menen muuten ajatuksissani - etenkin kiireisenä ja hermostuneena ollessani - joskus niin pitkälle, että ajattelen jopa, että maanteitäkin kiertelemällä vielä nykyisessäkin Suomessa toimeen tulisin... Hassua, mutta joskus nuo ajatukset jylläävät tuolla pääkopassani... Sen enempää politikoimatta: ainakin ajatuksella on hauskaa joskus leikitellä, joskin siinäkin usein on se vinha perä alituisesta kiireestämme ajatustemme taustalla...!

sirkku:) kirjoitti:

olisikin muuten mielenkiintoista saada hänen kommenttinsa tähän mukaan! Itse nimittäin hätäisesti ajatellen (olen lähdössä saunaan...) olen sinnikkäästi sitä mieltä, että puhumme samasta ilmiöstä. Jo siis esimerkiksi 'sen seuraavaksi tapahtuvan asian' siis kyseisen ilmiön iskiessä tiedämme.

Eri asia on kysymyksessä, jos jossakin päin maailmaa reissatessamme eteemme tulee ilmiö, jossa koemme olevamme paikassa 'jälleen kerran'. Itse en tuota ilmiötä varsinaisesti ole kokenut, mutta tunnen erään henkilön, joka Keski-Euroopassa lomaillessaan, ja jonkinlaisella kiertomatkalla ollessaan oli 'tunnistanut' paikkakunnan, jossa ei ollut koskaan käynytkään, ja osannut siten jopa johdattaa muut ystävänsä tiettyihin paikkoihin! Se ilmiö, jos mikä, tuntuu ihmeelliseltä edes ajatella! Näistä 'tapauksista' olen kuullut, mutta tuon yhden ystävän siis tunnen henkilökohtaisesti. Hän vain sanoo tienneensä, missä mikäkin paikka sijaitsee, ja mitä minkäkin kukkulan takana on...

Ettei sitten tuo kertomasi 'uniikki' tilanne olisi jonkinlainen 'välimuoto' noista ilmiöistä...? Nuo kertomani déjá-vu -elämykset ovat pitkälti kuitenkin vastaavia kertomasi kanssa; niitäkään koskaan emme pysty selittämään, emmekä edes yhdistämään mihinkään aiemmin koettuun. Edes sitä 'vihjettä', yhteyttä johonkin aiemmin koettuun emme hoksaa, vaikka haluaisimmekin sen hoksata.

Mielikuvat/fantasiat... Menen muuten ajatuksissani - etenkin kiireisenä ja hermostuneena ollessani - joskus niin pitkälle, että ajattelen jopa, että maanteitäkin kiertelemällä vielä nykyisessäkin Suomessa toimeen tulisin... Hassua, mutta joskus nuo ajatukset jylläävät tuolla pääkopassani... Sen enempää politikoimatta: ainakin ajatuksella on hauskaa joskus leikitellä, joskin siinäkin usein on se vinha perä alituisesta kiireestämme ajatustemme taustalla...!

Lue lisää

Lueskelin jo muutama päivä sitten emw:n kommentin haaveesta... olla jonkin titeilijan(?) mesenaatti. Ensimmäinen ajatukseni oli se, että mesenaatiksi ei voi haluta...siksi ajatutuu silloin, jos todella kokee jonkun tekijän töiden sanoman, koskettavan itseä niin, että on pakko satsata omista voimavaroistaan jotian, auttaakseen nimenomaan sen 'sanoman' levittämisessä... kuvanteikjä tai muusikko henkilönä on silloin aina sivutekijä... Ne mesenaatit jotka taloudellisella panostuksellaan ytittävät vangita taiteilijan sielun, ovat pyrkimyksissään, tuhoontuomittuja, koska häkissä ei kukaan kykene luomaan mitään... (Laulelee mielessään Sylvian Joululaulun sirkuttajakohtaa)

Nuo kuvauksenne tunteista, joita liittyy kokemuksiin siitä, että jonkin asian on elänyt jo aiemmin, yhdistän mielessäni ns. kollektiiviseen alitajuntaan. Kuvanteossa liikutaan niillä vesillä... Kuka uskoo yhteiseen soluihimme varastoituneeseen muistitietoon ja kuka ei...
Minulla on siitä vahvoja kokemuksia, syvä tietoisuus siitä, että olen pieni siru, pitkässä ketjussa ja ne asiat jotka ovat tärkeitä, ovat meissä, alitajunnassamme olemassa jo silloin kun synnymme.

Minä olen oman aikani luolamaalaaja, en sen enpää enkä vähempää ja niin on hyvä.

TR.maalariN kirjoitti:

Lueskelin jo muutama päivä sitten emw:n kommentin haaveesta... olla jonkin titeilijan(?) mesenaatti. Ensimmäinen ajatukseni oli se, että mesenaatiksi ei voi haluta...siksi ajatutuu silloin, jos todella kokee jonkun tekijän töiden sanoman, koskettavan itseä niin, että on pakko satsata omista voimavaroistaan jotian, auttaakseen nimenomaan sen 'sanoman' levittämisessä... kuvanteikjä tai muusikko henkilönä on silloin aina sivutekijä... Ne mesenaatit jotka taloudellisella panostuksellaan ytittävät vangita taiteilijan sielun, ovat pyrkimyksissään, tuhoontuomittuja, koska häkissä ei kukaan kykene luomaan mitään... (Laulelee mielessään Sylvian Joululaulun sirkuttajakohtaa)

Nuo kuvauksenne tunteista, joita liittyy kokemuksiin siitä, että jonkin asian on elänyt jo aiemmin, yhdistän mielessäni ns. kollektiiviseen alitajuntaan. Kuvanteossa liikutaan niillä vesillä... Kuka uskoo yhteiseen soluihimme varastoituneeseen muistitietoon ja kuka ei...
Minulla on siitä vahvoja kokemuksia, syvä tietoisuus siitä, että olen pieni siru, pitkässä ketjussa ja ne asiat jotka ovat tärkeitä, ovat meissä, alitajunnassamme olemassa jo silloin kun synnymme.

Minä olen oman aikani luolamaalaaja, en sen enpää enkä vähempää ja niin on hyvä.

Lue lisää

ja sanat yleensäkin ovat jo minulle itsessään utopiaa,sillä niiden käyttöä en edes välttävästi osaa jäsennellä.



Tuolla kakkostoiveella,"tulla ainakin jonkinlaiseksi mesenaatiksi",yritin sanoa sen tapaista,että sellaisia taiteentekijöitä,jotka eivät mitään ympäristöltään pyydä,vaan elävät vain taiteensa kautta,olisivat niitä kohteita,joiden elämään tahtoisin antaa sen tuen,että voivat fyysisesti tehdä sitä,mihin heitä ajaa luomisen vimma.

Ja sen vähän,mitä täällä live-elämässä olen taloudellisesti puuttunut joihinkin asioihin,olen sen tehnyt anonyyminä "salaa" ja niin,että kohde voi olla varma,että hän vastaanottajana on ainoa,joka anonyymin lisäksi asiasta koskaan tietää.
Samoin toimisin myös tilanteessa,jos toive mesenaattiudesta olisi mahdollinen.

emw34 kirjoitti:

ja sanat yleensäkin ovat jo minulle itsessään utopiaa,sillä niiden käyttöä en edes välttävästi osaa jäsennellä.



Tuolla kakkostoiveella,"tulla ainakin jonkinlaiseksi mesenaatiksi",yritin sanoa sen tapaista,että sellaisia taiteentekijöitä,jotka eivät mitään ympäristöltään pyydä,vaan elävät vain taiteensa kautta,olisivat niitä kohteita,joiden elämään tahtoisin antaa sen tuen,että voivat fyysisesti tehdä sitä,mihin heitä ajaa luomisen vimma.

Ja sen vähän,mitä täällä live-elämässä olen taloudellisesti puuttunut joihinkin asioihin,olen sen tehnyt anonyyminä "salaa" ja niin,että kohde voi olla varma,että hän vastaanottajana on ainoa,joka anonyymin lisäksi asiasta koskaan tietää.
Samoin toimisin myös tilanteessa,jos toive mesenaattiudesta olisi mahdollinen.

Lue lisää

pankkitilini numeron;))
*nauraa ääneen* ystävällisesti toki!

Ajatus on oikeasti kaunis, mutta tunnet varmaan myös kiitollisuudenvelan raskaan taakan, jostain aiemmasta elämänkokemuksestasi?
Sen vuoksi luulen, että suoranainen taloudellinen apu ja pyyteettömyys on mahdoton yhtälö...

Ainut tapa auttaa esim. kuvantekijöitä on se, että heidän töitään ostaa ja nekin on ostettava kuvan, eikä kuvantekemisen tai kuvantekijän vuoksi.

Kopioimme musiikkia netistä. Ostamme painokuvia suurten jo kuolleiden mestareiden töistä, tai arvotauluja ostaessamme, ajattelemme asian sijoituksena ja tutkimme tarkkaan, meriittilistan ja kuvantekijän 'arvon'...

Harva ostaa taulua siksi, että se koskettaa ja sillä on itseisarvo...

Miksi pitäisi olla muita tapoja tukea taiteentekijöitä kuin se, että on valmis maksamaan siitä, mitä he tekevät?

huomannutmenneillään olevan kesälomani aikana, että olisi aika i h a n a a olla aina vaan kesälomalla....:)

(toivottavasti et ymmärrä minua niin, että toivoisin pitkää sairaslomaa, mutta esim. lottovoitto tekisi kyllä poikaa..:))

Pirre* kirjoitti:

huomannutmenneillään olevan kesälomani aikana, että olisi aika i h a n a a olla aina vaan kesälomalla....:)

(toivottavasti et ymmärrä minua niin, että toivoisin pitkää sairaslomaa, mutta esim. lottovoitto tekisi kyllä poikaa..:))

Lue lisää

vilpitön,ei eppäilystäkään.
Ja luulen,että jonkin verran tunnen sinun sielunelämääsi ja tuskin minulle osoittamaasi kirjoittelua voisin tulkita niin totaalisen väärin,ettei asian oikea laita käy jopa minulle selväksi.

Sitten asiaan eeämwee.Täytyy joskus itseä komentaa,ettei mee rautalanganvääntämiseksi.

Muista ihan oikeasti sen tunteen,kun joskus sai etäisyyttä työhön ja huomasi,hitto sitähän taitaa olla muutakin mukavaa,kuin ne omat'putiikin'työt.

No,yritähän järjestellä myös työn oheen riittävästi oikeaa vapaata,siis muutaki,kun joku kaupunkireissu jolloin hankit tarviketta ja sensellaista pakollista ja työhön liittyvää.

Tästä aiheesta pitäs ottaa oikein kunnon palaveri,koska se on kuin aikapommi yrittäjille,kun työ ei anna kunnon "nollaavaa"vapaata,vaan on varsinkin lyhyillä ns. vapailla koko ajan läsnä ajatuksissa, vaikka fyysistä etäisyyttä olisikin.

maalarinainen kirjoitti:

pankkitilini numeron;))
*nauraa ääneen* ystävällisesti toki!

Ajatus on oikeasti kaunis, mutta tunnet varmaan myös kiitollisuudenvelan raskaan taakan, jostain aiemmasta elämänkokemuksestasi?
Sen vuoksi luulen, että suoranainen taloudellinen apu ja pyyteettömyys on mahdoton yhtälö...

Ainut tapa auttaa esim. kuvantekijöitä on se, että heidän töitään ostaa ja nekin on ostettava kuvan, eikä kuvantekemisen tai kuvantekijän vuoksi.

Kopioimme musiikkia netistä. Ostamme painokuvia suurten jo kuolleiden mestareiden töistä, tai arvotauluja ostaessamme, ajattelemme asian sijoituksena ja tutkimme tarkkaan, meriittilistan ja kuvantekijän 'arvon'...

Harva ostaa taulua siksi, että se koskettaa ja sillä on itseisarvo...

Miksi pitäisi olla muita tapoja tukea taiteentekijöitä kuin se, että on valmis maksamaan siitä, mitä he tekevät?

Lue lisää

Kerrankin sain "oikein"laadukasta aikaseksi,niin se lens taivaan tuuliin.
No saattaahan se vielä palata näkyviinkin.
Ootetaan josko tulis ja totuus tekstin laadusta tulis 'toteennäytettyä'tai ei ehkä sentään.


jk.Tää ylläpitoperkele taitaa ollakin se suurin syyllinen siihen,kun aina kirjoittajien persoonaa*) haukutaan,oli heidän tekstit millaisia tahansa.

Pirre* kirjoitti:

huomannutmenneillään olevan kesälomani aikana, että olisi aika i h a n a a olla aina vaan kesälomalla....:)

(toivottavasti et ymmärrä minua niin, että toivoisin pitkää sairaslomaa, mutta esim. lottovoitto tekisi kyllä poikaa..:))

Lue lisää

Mistäs sinä siihen olit tupsahtanut...?;)
Joko sinä siis sen reissusi teit...?
Vai oletko kenties sittenkin käynyt jänkhiltä hankkimassa läppärin itsellesi, ja näpyttelet nyt 'siellä jossain'...?;)
Jos olet tullut jo kotiin, niin kauanko reissussa olit? Meneekö tämä aika todellakin näin vietävän nopeasti...? Olen kylläkin huomannut, että meneehän se... liiankin nopeasti usein... mutta että tässä välissä olet jo siis käynyt vaeltelemassa selkosilla...? Huh. Näkyikös mitä mielenkiintoista...?;)) *wirnuilee ilkikurisesti*...
Tuosta lomasta... Kuten emw tuossa sanoikin, ei näin työskentelevä kunnon lomia edes pysty pitämään. Lisäksi - kuten juuri vasta kävi ilmi - tuollainen viikon 'loma' kotona ei aitoa lomaa ole - jonkinlaista vapaa-aikaa kuitenkin, etenkin jos vaikkapa edes päiväksi pääsee haihtumaan pois töittensä äärestä! Tulipa kuitenkin vielä myöhään iltaisinkin napattua joku hommista kouraansa... Jotta kai sitä pitäisi päästä ainakin pariksi kolmeksi viikoksi kauas kotoa - ehkäpä jopa ilman niitä töitä mukanaan... Jokainen päivä silloin vain tietää sitä rahantulon estymistä. Osaa siis joskus olla vaikeaa...!
Tervetuloa takaisin joka tapauksessa!

emw34 kirjoitti:

vilpitön,ei eppäilystäkään.
Ja luulen,että jonkin verran tunnen sinun sielunelämääsi ja tuskin minulle osoittamaasi kirjoittelua voisin tulkita niin totaalisen väärin,ettei asian oikea laita käy jopa minulle selväksi.

Sitten asiaan eeämwee.Täytyy joskus itseä komentaa,ettei mee rautalanganvääntämiseksi.

Muista ihan oikeasti sen tunteen,kun joskus sai etäisyyttä työhön ja huomasi,hitto sitähän taitaa olla muutakin mukavaa,kuin ne omat'putiikin'työt.

No,yritähän järjestellä myös työn oheen riittävästi oikeaa vapaata,siis muutaki,kun joku kaupunkireissu jolloin hankit tarviketta ja sensellaista pakollista ja työhön liittyvää.

Tästä aiheesta pitäs ottaa oikein kunnon palaveri,koska se on kuin aikapommi yrittäjille,kun työ ei anna kunnon "nollaavaa"vapaata,vaan on varsinkin lyhyillä ns. vapailla koko ajan läsnä ajatuksissa, vaikka fyysistä etäisyyttä olisikin.

Lue lisää

usko s i n u n tarviivan rautalankamallia...vähä venkoilin vain..., mutta toisaalta kannattaapi olla hieman, sanoisinko varuillaan tämän virtujaaliyhteyvven kanssa..väärinymmärryksikkii tulloopi herkästi..no se siitä ja sen kestävvyyvestä..

Minun työssäni on hieman sama tilanne kuin maanilveilijöillä...heillähän on aina ollut 15 tuntiset työpäivät...oli kesä taikka talvi..:))
Minullakin on senverran kokemusta yksityisyrittäjyydestä, että tiedän mitä herkkua se on, kukkaa ei anna lomarahoja eikä pekkasia kerry..:)

sirkku:) kirjoitti:

Mistäs sinä siihen olit tupsahtanut...?;)
Joko sinä siis sen reissusi teit...?
Vai oletko kenties sittenkin käynyt jänkhiltä hankkimassa läppärin itsellesi, ja näpyttelet nyt 'siellä jossain'...?;)
Jos olet tullut jo kotiin, niin kauanko reissussa olit? Meneekö tämä aika todellakin näin vietävän nopeasti...? Olen kylläkin huomannut, että meneehän se... liiankin nopeasti usein... mutta että tässä välissä olet jo siis käynyt vaeltelemassa selkosilla...? Huh. Näkyikös mitä mielenkiintoista...?;)) *wirnuilee ilkikurisesti*...
Tuosta lomasta... Kuten emw tuossa sanoikin, ei näin työskentelevä kunnon lomia edes pysty pitämään. Lisäksi - kuten juuri vasta kävi ilmi - tuollainen viikon 'loma' kotona ei aitoa lomaa ole - jonkinlaista vapaa-aikaa kuitenkin, etenkin jos vaikkapa edes päiväksi pääsee haihtumaan pois töittensä äärestä! Tulipa kuitenkin vielä myöhään iltaisinkin napattua joku hommista kouraansa... Jotta kai sitä pitäisi päästä ainakin pariksi kolmeksi viikoksi kauas kotoa - ehkäpä jopa ilman niitä töitä mukanaan... Jokainen päivä silloin vain tietää sitä rahantulon estymistä. Osaa siis joskus olla vaikeaa...!
Tervetuloa takaisin joka tapauksessa!

Lue lisää

viikon sielä palakisilla..ehän mie mittää läppäriä Lappiin kantele, eiiii tulis kuuloonkkaa..

Ai että näkykö mitä mielenkiintosta......*harkintaa nyt Pirre*!*...... oli sielä, ehän mie sinne muuten röijjäytyisi joka vuosi..:))
Mukavia muistoja jäi...

yksi laulutaidoton minun lisäkseni löytyi!;))
Kuten aloituksessani sanoin, omasta mielestänihän minä laulaa osaan, mutta koulussa opettajat aikoinaan eivät ääntäni tai nuottikorvaani pahemmin arvostaneet... Mikään ja kukaan ei minua kylläkään laulelemasta estä!;)
Eli viikon päästä laulelemme variksenkin ääntä huonommalla äänellämme - ainakin siis tällä palstalla. Miksiköhän ne musiikinopettajat eivät aikoinaan muuten antaneet edes yhtä pykälää isompaa numeroa todistuksiimme vaikkapa siitä, että sentään laulujen sanat muistimme...!;))
Jos kaiken muun kuin laulamisen haltsaat, missä olet erityisen haka...?

sirkku:) kirjoitti:

yksi laulutaidoton minun lisäkseni löytyi!;))
Kuten aloituksessani sanoin, omasta mielestänihän minä laulaa osaan, mutta koulussa opettajat aikoinaan eivät ääntäni tai nuottikorvaani pahemmin arvostaneet... Mikään ja kukaan ei minua kylläkään laulelemasta estä!;)
Eli viikon päästä laulelemme variksenkin ääntä huonommalla äänellämme - ainakin siis tällä palstalla. Miksiköhän ne musiikinopettajat eivät aikoinaan muuten antaneet edes yhtä pykälää isompaa numeroa todistuksiimme vaikkapa siitä, että sentään laulujen sanat muistimme...!;))
Jos kaiken muun kuin laulamisen haltsaat, missä olet erityisen haka...?

Lue lisää

Aika paha,minä kun olen näppärä sormista:)))))
Oiskohan kaikkein paras yleensä kaikenlainen käsityön tekeminen ja siitä vielä jos karsitaan niin virkkaaminen.....Näppärillä sormilla on mukava näprätä vaikka miestä;))))))Vitsi,vitsinä edelliseen lauseeseen:)))))

sinkku55 kirjoitti:

Aika paha,minä kun olen näppärä sormista:)))))
Oiskohan kaikkein paras yleensä kaikenlainen käsityön tekeminen ja siitä vielä jos karsitaan niin virkkaaminen.....Näppärillä sormilla on mukava näprätä vaikka miestä;))))))Vitsi,vitsinä edelliseen lauseeseen:)))))

Lue lisää

Kuule; vaikka itse sanonkin, niin näppärä minäkin sormistani olen.
Onneksi!
Kun aikoinaan palasin Espanjasta takaisin Suomeen juuri pahimpaan lama-aikaan, kumpaakaan minulla jo olevista ammattinimikkeistä ei noteerattu enää oikeastaan lainkaan. Oli siis pakko keksiä jotain muuta elantonsa saamiseksi.
Käsitöitä olin aina rakastanut. Lähes kaikenlaisia, mutta koska minulla oli neulekone ollut jo 70-luvulta lähtien, vaihdoin sen uudempaan malliin, ja rupesin työskentelemään sillä sen leipäni saamiseksi. Aika oli otollinen, joskin noista töistä maksettavat palkat ja palkkiot ovat naurettavan pieniä. Korkeintaan omilla mallistoillaan tienaa hiukan enemmän.
Virkkaamista olen minäkin aina rakastanut; pitsin virkkaaminen sujuisi vieläkin mainiosti, mutta aikani ei nykyisin siihen hommaan enää riitä. Olin myös jo nuorena oppinut tekemään kaikki työni mitkä teen, mahdollisimman hyvin ja huolellisesti; pitsin virkkaamisenkin piti olla 'napakkaa ja tiukkaa' lopputuloksen kannalta.
Heiiii; sorminäppäryydestä - kuten hyvästä kielitaidostakin - on tietenkin hyötyä myös säng...;))
Muuten... Äitini opetteli jopa nypläystaidon vasta paljon yli kuusikymppisenä...;) Ainoa käsitöihin liittyvä, jota en täysin haltsaa, on vaatteiden ompeleminen kankaasta... Sekin taito olisi konkreettisestikin opeteltavissa, mutta tuo ikuinen ajanpuute...
Teetkös sinä työksesi jotain kaukana käsitöistä olevaa työtä?

sirkku:) kirjoitti:

Kuule; vaikka itse sanonkin, niin näppärä minäkin sormistani olen.
Onneksi!
Kun aikoinaan palasin Espanjasta takaisin Suomeen juuri pahimpaan lama-aikaan, kumpaakaan minulla jo olevista ammattinimikkeistä ei noteerattu enää oikeastaan lainkaan. Oli siis pakko keksiä jotain muuta elantonsa saamiseksi.
Käsitöitä olin aina rakastanut. Lähes kaikenlaisia, mutta koska minulla oli neulekone ollut jo 70-luvulta lähtien, vaihdoin sen uudempaan malliin, ja rupesin työskentelemään sillä sen leipäni saamiseksi. Aika oli otollinen, joskin noista töistä maksettavat palkat ja palkkiot ovat naurettavan pieniä. Korkeintaan omilla mallistoillaan tienaa hiukan enemmän.
Virkkaamista olen minäkin aina rakastanut; pitsin virkkaaminen sujuisi vieläkin mainiosti, mutta aikani ei nykyisin siihen hommaan enää riitä. Olin myös jo nuorena oppinut tekemään kaikki työni mitkä teen, mahdollisimman hyvin ja huolellisesti; pitsin virkkaamisenkin piti olla 'napakkaa ja tiukkaa' lopputuloksen kannalta.
Heiiii; sorminäppäryydestä - kuten hyvästä kielitaidostakin - on tietenkin hyötyä myös säng...;))
Muuten... Äitini opetteli jopa nypläystaidon vasta paljon yli kuusikymppisenä...;) Ainoa käsitöihin liittyvä, jota en täysin haltsaa, on vaatteiden ompeleminen kankaasta... Sekin taito olisi konkreettisestikin opeteltavissa, mutta tuo ikuinen ajanpuute...
Teetkös sinä työksesi jotain kaukana käsitöistä olevaa työtä?

Lue lisää

Minä ennen ompelin kaikki vaatteet,itselle ja kolmelle lapselle,en siis ostanut edes takkeja.
Mun mummi ja äiti kans teki kaikki vaatteet itse,eli se on periytynyt minulle.
Ukki sanoikin mulle että mummiin olet tullut:))
Nykyään en tee muuta käsityötä kuin joululahjaksi teen kanavatöitä,joka on tosi rentouttavaa.
Äiti oisi ostanut mulle neulekoneen,mut en halunut,koska minä halusin vaan käsin villapuserot tehdä.
On tullut mukaavuuden haluiseksi,kun täytyy nyt vain miestä näppärillä sormilla näprätä;))

En minäkään koskaan ole pitsin nypläystä kokeillut,joskus on ollut mielessä että oisipa kiva toikin homma osata.

Juu kyllä työ on mulla semmosta joka vaatii sormi näppäryyttä,eli näppäryys pysyy hanskassa.
Olen elektroniikka-alalla,eli pieniä osia on.
Arvaa vaan kun mulla on vielä pitkät kynnet,niin täytyy käyttää pinsettejä osia käsitelessä,muuten ne menee kynnen alle:))))

käynyt ennustajalla?Ei ole pakko vastata:))))

Minä olen niin taikauskoinen että olen käynyt,ihan mielenkiinnon vuoksi:))

sinkku55 kirjoitti:

käynyt ennustajalla?Ei ole pakko vastata:))))

Minä olen niin taikauskoinen että olen käynyt,ihan mielenkiinnon vuoksi:))

kerran yksi mustalaiseukko ennusti kädestä :))
kaikki päin prinkkalaa...

Ennustajalla en ole koskaan käynyt, olen lopulta aika realisti, enkä jaksa uskoa että joku uppo-outo voisi tietää mun henkilökohtaisia tulevia asioita.
Millaisia kokemuksia sinulla on ollut käynnistäsi, onko toteutunut ennusteita?

taikanainen kirjoitti:

kerran yksi mustalaiseukko ennusti kädestä :))
kaikki päin prinkkalaa...

Ennustajalla en ole koskaan käynyt, olen lopulta aika realisti, enkä jaksa uskoa että joku uppo-outo voisi tietää mun henkilökohtaisia tulevia asioita.
Millaisia kokemuksia sinulla on ollut käynnistäsi, onko toteutunut ennusteita?

Lue lisää

Kyllä "tietävät" paljon asiakkaastaan.
Monet povaukset olenkin kuullut.
Kai heidän näkemyksensä on enemmän elämän kokemusta.
arkielämän psykologiaa.

Sen mustalaisnainen tiesi, että asun monissa paikoissa,"istut monissa pöydissä".

taikanainen kirjoitti:

kerran yksi mustalaiseukko ennusti kädestä :))
kaikki päin prinkkalaa...

Ennustajalla en ole koskaan käynyt, olen lopulta aika realisti, enkä jaksa uskoa että joku uppo-outo voisi tietää mun henkilökohtaisia tulevia asioita.
Millaisia kokemuksia sinulla on ollut käynnistäsi, onko toteutunut ennusteita?

Lue lisää

Kävin joskus viime kesänä.
On toteutunut,se ennusti mulle miehestä ja työpaikasta,en tiedä liekö ollut sattumaa vai tiesikö se todella,se ennusti aika tarkasti mulle mimmosen miehen tapaan ja missä.
Mä en kyllä ensin uskonut koko ennustajaa,mut kun sitten alkoi tapahtumaan,niin kyllä sitten uskoin.
Kerron vielä yhden ennustuksen.
Se kertoi mulle että mulle tulee yllättävä kutsu vanhan ihmisen synttäri juhliin,niin silloin sanoin että ei ole ketään joka täyttää vuosia.
Mut yllätys,yllätys ennustuksesta seuraavana päivänä sain puhelun töihin ja mut kutsuttiin meidän talon asukkaan 80 vuotispäiville ja juhlat oli samana päivänä..Niin sattumaa vai näkikö se todella.

tavallaan olin aivan varma, että sinä tulisit juuri tuon vastauksesi kanssa mukaan kehiin...;))
Vaikkapa sitten leikkimielelläkin...

Ajattelinkin, kun näin sinun tullen mukaan, että tästäkin aiheesta saisimme aikaan pidemmänkin keskustelun tähän ikään kuin vaikkapa sivurönsynä...

Homman nimihän yksinkertaisuudessaan on se, että itse kukin haluaisi osata ennustaa - jopa tietää tulevan kohtalonsa, mutta kun se tosipaikka eteen tulee, tuskinpa kukaan meistä todellisuudessa tulevaisuudestaan mitään tietää haluaisi...! Kas; siinäpä mietittävää...

sirkku:) kirjoitti:

tavallaan olin aivan varma, että sinä tulisit juuri tuon vastauksesi kanssa mukaan kehiin...;))
Vaikkapa sitten leikkimielelläkin...

Ajattelinkin, kun näin sinun tullen mukaan, että tästäkin aiheesta saisimme aikaan pidemmänkin keskustelun tähän ikään kuin vaikkapa sivurönsynä...

Homman nimihän yksinkertaisuudessaan on se, että itse kukin haluaisi osata ennustaa - jopa tietää tulevan kohtalonsa, mutta kun se tosipaikka eteen tulee, tuskinpa kukaan meistä todellisuudessa tulevaisuudestaan mitään tietää haluaisi...! Kas; siinäpä mietittävää...

Lue lisää

eräs selvännäkijä tiesi kertoa etukäteen siskoni miehen kuolemasta.hän kertoi että kyseessä on vanhempi mieshenkilö,ei ole sukua,mutta pitää se huomioida...
en silloin tajunnut sitä,mutta kun oli kulunut noin puoli vuotta,niin siskoni mies kuoli ihan yllättäen ja silloin ymmärsin sen.

mii-su kirjoitti:

eräs selvännäkijä tiesi kertoa etukäteen siskoni miehen kuolemasta.hän kertoi että kyseessä on vanhempi mieshenkilö,ei ole sukua,mutta pitää se huomioida...
en silloin tajunnut sitä,mutta kun oli kulunut noin puoli vuotta,niin siskoni mies kuoli ihan yllättäen ja silloin ymmärsin sen.

Lue lisää

joskus ohimennen jutelleetkin, että tuosta aiheesta saisi aikaan ihan oman keskustelunsakin... En ole lukenut tuolta ketjua, jossa ilmeisesti joitakin tällaisia asioita käsitellään, mutta tähän väliin kerron lyhyesti erään itselleni sattuneen 'ennustusjutun'. Noista varsinaisista enneunista tai 'tietämisistä' ja 'näkemisistä' en tässä yhteydessä jostakin syystä halua puhua; ne, mitä tiedän tai olen itse kokenut, ovat sen verran vakavampia juttuja, että ne kuuluvat mielestäni toisenlaiseen ketjuun...

Tuosta mustalaiseukkojen ennustamisesta muistan elävästi erään 14-kesäisenä kokemani tapahtuman. Kahdella markalla annoin pienten kinastelujen jälkeen kerran periksi eräälle mustalaiseukolle, ja annoin hänen ennustaa minulle kädestäni sillä ehdolla, että hän kertoisi minulle myös menneisyydestäni... No, eukko kertoi. Yllätys oli melkoinen, sillä hänen kertomansa ei ollutkaan sellaista 'ympäripyöreää' kerrontaa. Hän todellakin jostakin syystä tiesi asioistani.

Koska hän oli osunut niin oikeaan ja hän halusi kertoa - tai tienata - lisää eikä minulla ollut enempää rahaa hänelle annettavaksi, hän lupasi yhdestä ainoasta röökistä kertoa minulle nimikirjaimia, ja jopa nimiä. No, minä suostuin. Ja saakelin eukko; hän tiesi...! En tänä päivänäkään tiedä, mihin tuo kaikki perustui; olenhan aina ollut eräänlainen skeptikko, vaikkakin nuorena likkana niitä horoskooppeja tulikin ahkerasti luettua...

Meni kaikki tuo siis 'yli hilseen'... Yleensähän ennustajien vastaukset - ainakin käsittääkseni - kuten horoskoopitkin, ovat sellaisia, joita voisi tavallaan soveltaa lähes kaikkiin ihmisiin. Tämä kyseinen mustalaiseukko vain kertoi jotakin aivan muunlaista juttua... En hjymmärrä...

sirkku:) kirjoitti:

joskus ohimennen jutelleetkin, että tuosta aiheesta saisi aikaan ihan oman keskustelunsakin... En ole lukenut tuolta ketjua, jossa ilmeisesti joitakin tällaisia asioita käsitellään, mutta tähän väliin kerron lyhyesti erään itselleni sattuneen 'ennustusjutun'. Noista varsinaisista enneunista tai 'tietämisistä' ja 'näkemisistä' en tässä yhteydessä jostakin syystä halua puhua; ne, mitä tiedän tai olen itse kokenut, ovat sen verran vakavampia juttuja, että ne kuuluvat mielestäni toisenlaiseen ketjuun...

Tuosta mustalaiseukkojen ennustamisesta muistan elävästi erään 14-kesäisenä kokemani tapahtuman. Kahdella markalla annoin pienten kinastelujen jälkeen kerran periksi eräälle mustalaiseukolle, ja annoin hänen ennustaa minulle kädestäni sillä ehdolla, että hän kertoisi minulle myös menneisyydestäni... No, eukko kertoi. Yllätys oli melkoinen, sillä hänen kertomansa ei ollutkaan sellaista 'ympäripyöreää' kerrontaa. Hän todellakin jostakin syystä tiesi asioistani.

Koska hän oli osunut niin oikeaan ja hän halusi kertoa - tai tienata - lisää eikä minulla ollut enempää rahaa hänelle annettavaksi, hän lupasi yhdestä ainoasta röökistä kertoa minulle nimikirjaimia, ja jopa nimiä. No, minä suostuin. Ja saakelin eukko; hän tiesi...! En tänä päivänäkään tiedä, mihin tuo kaikki perustui; olenhan aina ollut eräänlainen skeptikko, vaikkakin nuorena likkana niitä horoskooppeja tulikin ahkerasti luettua...

Meni kaikki tuo siis 'yli hilseen'... Yleensähän ennustajien vastaukset - ainakin käsittääkseni - kuten horoskoopitkin, ovat sellaisia, joita voisi tavallaan soveltaa lähes kaikkiin ihmisiin. Tämä kyseinen mustalaiseukko vain kertoi jotakin aivan muunlaista juttua... En hjymmärrä...

Lue lisää

ja tänään aloita jonkun harrastamisen, kuinka hyvä oletkaan siinä kymmenen vuoden kuluttua.
Ainoa ongelma on se, että kiinnostavaa on niin hirveästi, mutta aikaa liian vähän. Töissäkin kun pitää käydä ja siellä tuhraantuu 8h. päivästä ja matkat päälle.

sirkku:) kirjoitti:

joskus ohimennen jutelleetkin, että tuosta aiheesta saisi aikaan ihan oman keskustelunsakin... En ole lukenut tuolta ketjua, jossa ilmeisesti joitakin tällaisia asioita käsitellään, mutta tähän väliin kerron lyhyesti erään itselleni sattuneen 'ennustusjutun'. Noista varsinaisista enneunista tai 'tietämisistä' ja 'näkemisistä' en tässä yhteydessä jostakin syystä halua puhua; ne, mitä tiedän tai olen itse kokenut, ovat sen verran vakavampia juttuja, että ne kuuluvat mielestäni toisenlaiseen ketjuun...

Tuosta mustalaiseukkojen ennustamisesta muistan elävästi erään 14-kesäisenä kokemani tapahtuman. Kahdella markalla annoin pienten kinastelujen jälkeen kerran periksi eräälle mustalaiseukolle, ja annoin hänen ennustaa minulle kädestäni sillä ehdolla, että hän kertoisi minulle myös menneisyydestäni... No, eukko kertoi. Yllätys oli melkoinen, sillä hänen kertomansa ei ollutkaan sellaista 'ympäripyöreää' kerrontaa. Hän todellakin jostakin syystä tiesi asioistani.

Koska hän oli osunut niin oikeaan ja hän halusi kertoa - tai tienata - lisää eikä minulla ollut enempää rahaa hänelle annettavaksi, hän lupasi yhdestä ainoasta röökistä kertoa minulle nimikirjaimia, ja jopa nimiä. No, minä suostuin. Ja saakelin eukko; hän tiesi...! En tänä päivänäkään tiedä, mihin tuo kaikki perustui; olenhan aina ollut eräänlainen skeptikko, vaikkakin nuorena likkana niitä horoskooppeja tulikin ahkerasti luettua...

Meni kaikki tuo siis 'yli hilseen'... Yleensähän ennustajien vastaukset - ainakin käsittääkseni - kuten horoskoopitkin, ovat sellaisia, joita voisi tavallaan soveltaa lähes kaikkiin ihmisiin. Tämä kyseinen mustalaiseukko vain kertoi jotakin aivan muunlaista juttua... En hjymmärrä...

Lue lisää

tietty "selvänäköisyyden" taito.
Perintönä varmaankin vanhasta noitasuvusta.

Aina se ei ole kovinkaan mukavaa, olen nähnyt aika paljon myös niitä ikäviä juttuja - naurakoon ken haluaa ja pitäköön höyrähtäneenä, mutta näin vain on....

En kuitenkaan koskaan alkaisi taitoa mitenkään käyttämään, se ei ole minusta sen taidon tarkoitus.

sirkku:) kirjoitti:

tavallaan olin aivan varma, että sinä tulisit juuri tuon vastauksesi kanssa mukaan kehiin...;))
Vaikkapa sitten leikkimielelläkin...

Ajattelinkin, kun näin sinun tullen mukaan, että tästäkin aiheesta saisimme aikaan pidemmänkin keskustelun tähän ikään kuin vaikkapa sivurönsynä...

Homman nimihän yksinkertaisuudessaan on se, että itse kukin haluaisi osata ennustaa - jopa tietää tulevan kohtalonsa, mutta kun se tosipaikka eteen tulee, tuskinpa kukaan meistä todellisuudessa tulevaisuudestaan mitään tietää haluaisi...! Kas; siinäpä mietittävää...

Lue lisää

kirjotin jo kommentin, mutta bittitaivas nielaisi sen... joten uusintaa.

Siiiis...olenko mä niin helppolukuinen että jokainen voi ennustaa mun tulevat repliikkini :))

No, leikkiähän mä tuolla toiveellani, mutta asiaa spekuloiden...näin pienyrittäjälle tuo ennustamisen taito olisi oikea lahja. Osaisi ennustaa vaikkapa miten paljon tuotteita tarvitsee tehdä mihinkin aikaan jotta riittäisivät mutta ei jäisi ylikään.

Ennustajiin en jaksa uskoa, vaikka joittenkin ennustukset saattavat joskus jonkun kohdalla osua nappiinkin, tuuria se vain on..

Ennustamiset ja horoskooppijutskat ovat viihteenä ihan paikallaan, kunhan ei ala elämään elämäänsä sokeasti niitten mukaan. Mielestäni niihin kannattaisi suhtautua kuten hyvään leffaan, näyttää uskottavalta mutta on jonkun mielikuvituksen tuotetta.

Enneunet ovat asia erikseen. Siihen uskon että sielujemme tasolla unitilassa voimme nähdä enneunia jotka varoittavat, kertovat tulevaa tai lohduttavatkin. Se osaammeko niitä tulkita onkin sitten toinen juttu. Useinhan enneuni avautuu tajuntaan vasta asian tapahduttua.

outolintu* kirjoitti:

ja tänään aloita jonkun harrastamisen, kuinka hyvä oletkaan siinä kymmenen vuoden kuluttua.
Ainoa ongelma on se, että kiinnostavaa on niin hirveästi, mutta aikaa liian vähän. Töissäkin kun pitää käydä ja siellä tuhraantuu 8h. päivästä ja matkat päälle.

Lue lisää

Itse olen monet kerrat kiroillut aivan samaa asiaa. Vaikka monia taitoja väitänkin osaavani, niin monessa asiassa haluaisin olla parempi kuin olen - ja siis opetella ja opiskella lisää.

Myös täysin uusia asioita - siis konkreettisestikin saavutettavia - haluaisin vielä oppia, mutta millä ihmeen ajalla sitä jotakin täysin uutta, entuudestaan vierasta asiaa opettelisi...? Itselläni työpäivät ovat joskus jopa 16-tuntisia, joskin nykyisin usein mietin - etenkin, kun täällä enemmän roikun - että jo aikoinaan ilman näitä keskustelupalstojakin aikani oli aina 'kortilla'... Jotta tämänkin ajan mitä täällä joskus pyörin, voisin tietenkin käyttää hyödyllisemminkin...

Tästä 'ajankäyttösysteemistä' on kyllä ainakin minulle ollut hyviäkin puolia. Työskentelyni kotona on melkoisen yksinäistä puuhaa, eivätkä monet puhelinsoitotkaan aina sitä yksinäisyyden tunnetta poista. Joskus olen tästä asiasta täällä puhunutkin. Huomion arvoinen on kylläkin sekin seikka, että täältä olen myös jopa oppinut uusia, hyödyllisiäkin asioita! Tarkoitan - en siis pelkästään nettiä ylipäätään, vaan ihan vaikkapa tätäkin palstaa.

Sinä puhuit siis ajankäyttösi rajallisuudesta. Entäpä, jos ajanpuute ei esteenä olisi, vaan saisit vaikkapa 'taikomalla' itsellesi jonkun uuden taidon tai lahjan, niin mikä se olisi...?

Marion.T kirjoitti:

tietty "selvänäköisyyden" taito.
Perintönä varmaankin vanhasta noitasuvusta.

Aina se ei ole kovinkaan mukavaa, olen nähnyt aika paljon myös niitä ikäviä juttuja - naurakoon ken haluaa ja pitäköön höyrähtäneenä, mutta näin vain on....

En kuitenkaan koskaan alkaisi taitoa mitenkään käyttämään, se ei ole minusta sen taidon tarkoitus.

Lue lisää

Vaikka jossakin yhteydessä jo eilen kerroin, että tässä ketjussa en niin kovin vakavasti näistä asioista haluaisi puhua, niin kommentoin kuitenkin hieman...

Minulla on sitä samaa 'vikaa', 'kykyä' - mitä se sitten lieneekään. Sitä on ilmennyt sekä isäni että äitini suvuissa, joten joitakin rippeitä minullekin on sitten kasaantunut. Ne todellakaan eivät kovin mukavia kokemuksia aina ole. Onneksi useimmiten käy kuitenkin niin, että ne asiat, joita 'näkee', eivät tapahdukaan sille henkilölle, jolle niiden juuri tapahtuvan pelkää... Kaikki ikävät asiat tapahtuvat lähes aina siis yllättäen - kuitenkin - ja tavallaan eri tavalla kuin niiden on 'nähnyt' tapahtuvan... Se yhtäläisyys on useimmiten vain siinä ajankohdassa; usein siis ei mene kauaa, kun 'se jokin' tapahtuu sen 'näkemisen' jälkeen...

Esimerkiksi... nykyisin koko ajan tiedän, että jollekin lähipiirissäni sattuu jotakin ikävää, mutta en edes halua ajatella, pitäneekö 'näkemäni' asia miten hyvin paikkansa. Varmasti ymmärrät, mitä tarkoitan...?

taikanainen kirjoitti:

kirjotin jo kommentin, mutta bittitaivas nielaisi sen... joten uusintaa.

Siiiis...olenko mä niin helppolukuinen että jokainen voi ennustaa mun tulevat repliikkini :))

No, leikkiähän mä tuolla toiveellani, mutta asiaa spekuloiden...näin pienyrittäjälle tuo ennustamisen taito olisi oikea lahja. Osaisi ennustaa vaikkapa miten paljon tuotteita tarvitsee tehdä mihinkin aikaan jotta riittäisivät mutta ei jäisi ylikään.

Ennustajiin en jaksa uskoa, vaikka joittenkin ennustukset saattavat joskus jonkun kohdalla osua nappiinkin, tuuria se vain on..

Ennustamiset ja horoskooppijutskat ovat viihteenä ihan paikallaan, kunhan ei ala elämään elämäänsä sokeasti niitten mukaan. Mielestäni niihin kannattaisi suhtautua kuten hyvään leffaan, näyttää uskottavalta mutta on jonkun mielikuvituksen tuotetta.

Enneunet ovat asia erikseen. Siihen uskon että sielujemme tasolla unitilassa voimme nähdä enneunia jotka varoittavat, kertovat tulevaa tai lohduttavatkin. Se osaammeko niitä tulkita onkin sitten toinen juttu. Useinhan enneuni avautuu tajuntaan vasta asian tapahduttua.

Lue lisää

...näit tuolla ylempänä kommentissani maininnan 'vaikkapa sitten leikkimielellä'...?;)

Jotenkin 'haistoin' sen...;) Vai lienevätkö telepaattiset kykyni olleet jälleen kerran asialla...?;)

Jos hetkeksi unohtaisimme tuon selvänäköisyysjutun, ja ajattelisimme näitä asioita vaikkapa 'taikomisen' kannalta...? Minkä taidon sinä taikoisit itsellesi, jos taikomaan sen pystyisit?

Minun olisi kai turhaa toivoa huushollini siistiksi taikomista, koska edelleenkin asun tässä väliaikaisessa, liian pienessä kämpässä ja noita purkamattomia pahvilaatikoita on lähes jokainen nurkka pullollaan... Mutta mieleeni tuli, kun kohta pitäisi mennä käväisemään pankin sivuilla ja laittaa Viking Lotto vetämään, josko olisi hauskaa osata taikoa illalla tulevien numeroiden olevan samat kuin omassa rivissäni...?;)

Kuinka hauskaa sellainen olisi? Etenkään pidemmän päälle?

Sieltä tuli yksi niistä harvoista kommenteista, joissa sanottiin suoraan täysin uusi taito, jonka haluaisi oppia. No, muutamia täällä on ollutkin, mutta oletkos ajatellut, ettei tuo sinunkaan haaveesi täysin utopistinen ole...?

En tiedä lainkaan, mitä touhuilet nykyisin ylipäätään - vaikkapa työssäsi tai harrastuksissasi, mutta olisiko mitenkään mahdollista esimerkiksi työkkäristä kysellä mahdollisista kursseista...? Eivätkös työkkärit ole tunnettuja siitä kurssittamishalukkuudestaan...?;) Sitä kautta siis esimerkiksi työharjoitteluun olisi ainakin helpompaa päästä.

Olisikos sinulla mahdollisuutta päästä opiskelemaan esimerkiksi kansalais- tai työväenopistoon? Siellä ei ainakaan papereita ja todistuksia kokemuksista kysellä... Pääsisit siis edes harrastamaan puutöitä.

sirkku:) kirjoitti:

Sieltä tuli yksi niistä harvoista kommenteista, joissa sanottiin suoraan täysin uusi taito, jonka haluaisi oppia. No, muutamia täällä on ollutkin, mutta oletkos ajatellut, ettei tuo sinunkaan haaveesi täysin utopistinen ole...?

En tiedä lainkaan, mitä touhuilet nykyisin ylipäätään - vaikkapa työssäsi tai harrastuksissasi, mutta olisiko mitenkään mahdollista esimerkiksi työkkäristä kysellä mahdollisista kursseista...? Eivätkös työkkärit ole tunnettuja siitä kurssittamishalukkuudestaan...?;) Sitä kautta siis esimerkiksi työharjoitteluun olisi ainakin helpompaa päästä.

Olisikos sinulla mahdollisuutta päästä opiskelemaan esimerkiksi kansalais- tai työväenopistoon? Siellä ei ainakaan papereita ja todistuksia kokemuksista kysellä... Pääsisit siis edes harrastamaan puutöitä.

Lue lisää

Puutöitä, koristekaiverrusta ja muuta nikkarointia mutta tuo sorvi on senverran kallis hankinta että oppia siihen pitäisi ensin saada muualta, ennen kun alkaa sellaista itselleen hankkia:))

keskiyonkehraaja kirjoitti:

Puutöitä, koristekaiverrusta ja muuta nikkarointia mutta tuo sorvi on senverran kallis hankinta että oppia siihen pitäisi ensin saada muualta, ennen kun alkaa sellaista itselleen hankkia:))

Lue lisää

ymmärtää puheitasi vieläkin enemmän. Sinulla on siis mahdollisuus kaikkea tuota harrastamaasi harrastaa vaikkapa päivittäin? Siis... tilatkin sinulla siihen tarkoitukseen ovat? Kuitenkaan et sitä siis työksesi tee? Esimerkiksi vaikkapa juuri koristekaiverrusta...?

Eli nyt sitten vain kyselemään joko työkkäristä tai kansalais- tai työväenopistosta mahdollisuuksia päästä sinne sorvin ääreen. Siis sorvin ääreen kirjaimellisesti...;)

keskiyonkehraaja kirjoitti:

Puutöitä, koristekaiverrusta ja muuta nikkarointia mutta tuo sorvi on senverran kallis hankinta että oppia siihen pitäisi ensin saada muualta, ennen kun alkaa sellaista itselleen hankkia:))

Lue lisää

Isäni osti aikanaan sorvin ja talttasarjan. Yrityksen ja erehdyksen menetelmällä hän oman sorvaustaitonsa hankki ja nykyään tekee mitä taidokkaampia sorvaustöitä. Uskoakseni puusorvauksesta löytyy kirjallisuuttakin, josta voi saada jotain perusvinkkejä.

Isäni aikoinaan - eläessään - oli kiinnostunut piirtämisen ja kirjoittamisen ohella myös tuosta taidosta. Masentavaa on se, että tuon hänen mielenkiintonsa piti loppua hänen kuolemaansa jo niin kovin nuorena, 60-luvulla.

Hän teki kaitafilmikameran avulla animaatiopätkiä, joista yksi on minulla tallessa vieläkin. Muistan, kuinka hän sitä teki... Leikellyistä kuvioista kootut hahmot olivat lattialla valkoisen paperin päällä, ja hahmojen jäseniä liikuttelemalla hän kuvasi tapahtumia siinä paperilla. Eli... Osaat varmasti kuvitella, miten iso homma moinen homma siihen aikaan oli...? Monen tunnin työ - ja muutaman sekunnin pätkä liikkuvaa kuvaa tuloksena...

Isäni oli muutenkin kiinnostunut niin monista uusista asioista. Lienenkö tullut kiinnostusten suhteen isääni, ja taitojeni suhteen äitiini...? Isälläni kylläkin oli myös hyvä 'kielipää'; hänelle saksan kieli oli 'kaikki kaikessa'...

Mutta nykyisin... noista animaatiohommista... Eiköhän netistä löytyne asiallisia vinkkejä...? Sikäli mikäli täältä ei joku neropatti löydy; itse en hallitse muuta kuin normaalin videokameran käytön... Toivon, että vinkkejä jostakin saat, sillä huomaan sinun olevan aidosti kiinnostunut animaatiohommista.

sirkku:) kirjoitti:

Isäni aikoinaan - eläessään - oli kiinnostunut piirtämisen ja kirjoittamisen ohella myös tuosta taidosta. Masentavaa on se, että tuon hänen mielenkiintonsa piti loppua hänen kuolemaansa jo niin kovin nuorena, 60-luvulla.

Hän teki kaitafilmikameran avulla animaatiopätkiä, joista yksi on minulla tallessa vieläkin. Muistan, kuinka hän sitä teki... Leikellyistä kuvioista kootut hahmot olivat lattialla valkoisen paperin päällä, ja hahmojen jäseniä liikuttelemalla hän kuvasi tapahtumia siinä paperilla. Eli... Osaat varmasti kuvitella, miten iso homma moinen homma siihen aikaan oli...? Monen tunnin työ - ja muutaman sekunnin pätkä liikkuvaa kuvaa tuloksena...

Isäni oli muutenkin kiinnostunut niin monista uusista asioista. Lienenkö tullut kiinnostusten suhteen isääni, ja taitojeni suhteen äitiini...? Isälläni kylläkin oli myös hyvä 'kielipää'; hänelle saksan kieli oli 'kaikki kaikessa'...

Mutta nykyisin... noista animaatiohommista... Eiköhän netistä löytyne asiallisia vinkkejä...? Sikäli mikäli täältä ei joku neropatti löydy; itse en hallitse muuta kuin normaalin videokameran käytön... Toivon, että vinkkejä jostakin saat, sillä huomaan sinun olevan aidosti kiinnostunut animaatiohommista.

Lue lisää

Se ei haittaa. Filmissä on tavallisesti 32 kuvaa sekunnissa, joten työ on valtava.

En tiedä, montako kuvaa DVD:llä voi saada näkyviin, kun katsoo "kuva kerrallaan". Luultavasti ei voi saada näkyviin kaikkia kuvia.

Jään pian eläkkeelle, ja tämä juttu kiinnostaa niin paljon, että olen valmis tekemään sitä vaikka kuukausia. Ei vain ole varaa hankkia ammattilaisvehkeitä.

Kun katselee nykyisiä "piirrettyjä", niin ei voi kuin äimistellä, miten huolimattomasti ne on tehty, eritoten nämä japanilaiset "anime"-jutut. Eikä voi kuin äimistellä, miten mahdottoman huonoja ne ovat käsikirjoituksen, juonen ja ohjauksen osalta.

Ennen vanhaan oli mm. I. Freleng (Fritz Freleng), joka ohjasi esim. Sylvesterin ja Tipin sekä Vaaleanpunaisen Pantterin filmit. Ei sellaisia enää tehdä. (Poikkeuksena tietysti Muumi, Simpsonit tai jotkut harvat muut.)

Remmari kirjoitti:

Se ei haittaa. Filmissä on tavallisesti 32 kuvaa sekunnissa, joten työ on valtava.

En tiedä, montako kuvaa DVD:llä voi saada näkyviin, kun katsoo "kuva kerrallaan". Luultavasti ei voi saada näkyviin kaikkia kuvia.

Jään pian eläkkeelle, ja tämä juttu kiinnostaa niin paljon, että olen valmis tekemään sitä vaikka kuukausia. Ei vain ole varaa hankkia ammattilaisvehkeitä.

Kun katselee nykyisiä "piirrettyjä", niin ei voi kuin äimistellä, miten huolimattomasti ne on tehty, eritoten nämä japanilaiset "anime"-jutut. Eikä voi kuin äimistellä, miten mahdottoman huonoja ne ovat käsikirjoituksen, juonen ja ohjauksen osalta.

Ennen vanhaan oli mm. I. Freleng (Fritz Freleng), joka ohjasi esim. Sylvesterin ja Tipin sekä Vaaleanpunaisen Pantterin filmit. Ei sellaisia enää tehdä. (Poikkeuksena tietysti Muumi, Simpsonit tai jotkut harvat muut.)

Lue lisää

yhden komenteistani sinulle. Huomasin, että olet mukana tuolla myöhemminkin, mutta...

Sinä siis osaat piirtää? Tuosta asiasta kyselin myös TR.maalarilta tuolla ylempänä ketjussa... Itse nimittäin en osaa piirtää. Värisilmää minulla voi olla, mutta piirtää en osaa.

Jälleen kerran: Isäni oli loistava piirtäjä. Hän piirsi lentokoneita ja kaikkia mahdollisia koneita pikkutarkasti, mutta etenkin hänen tekemiään pilapiirroksia rakastin jo aivan nuorena likkana. Hän todella osasi sen taidon.

Ihmettelen vieläkin usein - perinnöllisyydestäkin kiinnostuneena - kuinka jotkut taidot meille periytyvät - tai jäävät periytymättä. Esimerkiksi tuo kertomani huono lauluääneni... Molemmat tyttäristäni ovat erittäin musikaalisia ja olleet siis mukana koulujensa laulukuoroissakin, ja toinen aikoinaan tiukkojen karsintojen jälkeen jopa yläasteella musiikkiluokalla. Heidän isällään musiikkikorvaa kylläkin oli... En osaa piirtää hyvin, joskaan lapsenikaan eivät osaa - kuten ei heidän isänsäkään. 'Kielipäätä' minulla kai on, ja niin on molemmilla tyttärillänikin, mutta pojallani vastaavasti ei niinkään. En hallitse kaikkia 'ihmevempaimia' - kuten poikani hallitsee, mutta tyttäristäni vain toinen jonkin verran... Ihmeellisiä kaikki nuo jutut.

Osaat siis piirtää. Jos piirtämistä rakastat, ja jos animaatiohomma sinua noin aidosti kiinnostaa, olen varma, että ennen pitkää hallitset myös animaatioleffojen tekemisen! Olen huomannut sellaisenkin seikan, että jos oikein todella jonkun taidon haluamme oppia, olemme valmiit uhraamaan sen taidon oppimiseen yllättävänkin paljon aikaa!

Taikoisitkos sen taidon itsellesi, jos taikomaan pystyisit?

sirkku:) kirjoitti:

yhden komenteistani sinulle. Huomasin, että olet mukana tuolla myöhemminkin, mutta...

Sinä siis osaat piirtää? Tuosta asiasta kyselin myös TR.maalarilta tuolla ylempänä ketjussa... Itse nimittäin en osaa piirtää. Värisilmää minulla voi olla, mutta piirtää en osaa.

Jälleen kerran: Isäni oli loistava piirtäjä. Hän piirsi lentokoneita ja kaikkia mahdollisia koneita pikkutarkasti, mutta etenkin hänen tekemiään pilapiirroksia rakastin jo aivan nuorena likkana. Hän todella osasi sen taidon.

Ihmettelen vieläkin usein - perinnöllisyydestäkin kiinnostuneena - kuinka jotkut taidot meille periytyvät - tai jäävät periytymättä. Esimerkiksi tuo kertomani huono lauluääneni... Molemmat tyttäristäni ovat erittäin musikaalisia ja olleet siis mukana koulujensa laulukuoroissakin, ja toinen aikoinaan tiukkojen karsintojen jälkeen jopa yläasteella musiikkiluokalla. Heidän isällään musiikkikorvaa kylläkin oli... En osaa piirtää hyvin, joskaan lapsenikaan eivät osaa - kuten ei heidän isänsäkään. 'Kielipäätä' minulla kai on, ja niin on molemmilla tyttärillänikin, mutta pojallani vastaavasti ei niinkään. En hallitse kaikkia 'ihmevempaimia' - kuten poikani hallitsee, mutta tyttäristäni vain toinen jonkin verran... Ihmeellisiä kaikki nuo jutut.

Osaat siis piirtää. Jos piirtämistä rakastat, ja jos animaatiohomma sinua noin aidosti kiinnostaa, olen varma, että ennen pitkää hallitset myös animaatioleffojen tekemisen! Olen huomannut sellaisenkin seikan, että jos oikein todella jonkun taidon haluamme oppia, olemme valmiit uhraamaan sen taidon oppimiseen yllättävänkin paljon aikaa!

Taikoisitkos sen taidon itsellesi, jos taikomaan pystyisit?

Lue lisää

Ne ovat minulla verissä. Isäni piirsi kokonaisia sarjakuvakirjoja meille lapsille. (Siis ihan kirjoja, joissa oli parisataa sivua.)

Esittelin niitä ylpeänä naapurin lapsille. Isä oli ollut niin fiksu, ettei hän kirjoittanut tekstejä ollenkaan, vaan tarinat piti aina kertoa esimerkiksi iltasatuna. Minä sain sitten esiintyä kavereilleni ja kertoa tarinat heille uudestaan.

Hän tilasi minulle Aku Ankka -lehden jo ensimmäisestä näytenumerosta lähtien v. 1949. Se oli Aku Ankan kulta-aikaa, sillä ensimmäiset sarjat olivat klassisia Carl Barksin sarjoja. Säilytin ensimmäistä lehteä kalleimpana aarteenani n. 15 vuotta, mutta äitini heitti sen menemään jossakin vaiheessa. Häne ymmärtänyt ollenkaan sarjakuvien tärkeyttä. Nyt siitä saisi tuhansia euroja, jos se vielä olisi olemassa.

Nykyisin ei ole enää mikään häpeä lukea sarjakuvia, silloin sitä pidettiin typeryytenä.

sirkku:) kirjoitti:

yhden komenteistani sinulle. Huomasin, että olet mukana tuolla myöhemminkin, mutta...

Sinä siis osaat piirtää? Tuosta asiasta kyselin myös TR.maalarilta tuolla ylempänä ketjussa... Itse nimittäin en osaa piirtää. Värisilmää minulla voi olla, mutta piirtää en osaa.

Jälleen kerran: Isäni oli loistava piirtäjä. Hän piirsi lentokoneita ja kaikkia mahdollisia koneita pikkutarkasti, mutta etenkin hänen tekemiään pilapiirroksia rakastin jo aivan nuorena likkana. Hän todella osasi sen taidon.

Ihmettelen vieläkin usein - perinnöllisyydestäkin kiinnostuneena - kuinka jotkut taidot meille periytyvät - tai jäävät periytymättä. Esimerkiksi tuo kertomani huono lauluääneni... Molemmat tyttäristäni ovat erittäin musikaalisia ja olleet siis mukana koulujensa laulukuoroissakin, ja toinen aikoinaan tiukkojen karsintojen jälkeen jopa yläasteella musiikkiluokalla. Heidän isällään musiikkikorvaa kylläkin oli... En osaa piirtää hyvin, joskaan lapsenikaan eivät osaa - kuten ei heidän isänsäkään. 'Kielipäätä' minulla kai on, ja niin on molemmilla tyttärillänikin, mutta pojallani vastaavasti ei niinkään. En hallitse kaikkia 'ihmevempaimia' - kuten poikani hallitsee, mutta tyttäristäni vain toinen jonkin verran... Ihmeellisiä kaikki nuo jutut.

Osaat siis piirtää. Jos piirtämistä rakastat, ja jos animaatiohomma sinua noin aidosti kiinnostaa, olen varma, että ennen pitkää hallitset myös animaatioleffojen tekemisen! Olen huomannut sellaisenkin seikan, että jos oikein todella jonkun taidon haluamme oppia, olemme valmiit uhraamaan sen taidon oppimiseen yllättävänkin paljon aikaa!

Taikoisitkos sen taidon itsellesi, jos taikomaan pystyisit?

Lue lisää

Se vaatii vain rohkeutta tuottaa ronskisti kuvaa isolle paperille.

Minulla oli aikoinaan työväenopistossa opettaja, joka aivan ehdottoman kategorisesti vaati, että kaikkien pitää signeerata piirustuksensa, eikä niitä saa viedä pois. Sitten ne ripustettiin luokan seinälle ja jätettiin siihen seuraavaan kertaan asti. Ne myös käytiin kaikki yksitellen läpi.

Samassa luokassa kävi viikon aikana kymmeniä muita opskelijoita, jotka näkivät kuvat ja signeeraukset.

Minä luulen, että tämä on ollut kaikkein paras koulutus. Kun tuottaa jotakin paperille, niin pitää olla riittävästi rohkeutta näyttää se muille. Siitä rohkeus kasvaa, ja sen mukana taito kasvaa. "En osaa piirtää" on vain tekosyy samalla tavalla kuin "en ymmärrä matikkaa".

Remmari kirjoitti:

Ne ovat minulla verissä. Isäni piirsi kokonaisia sarjakuvakirjoja meille lapsille. (Siis ihan kirjoja, joissa oli parisataa sivua.)

Esittelin niitä ylpeänä naapurin lapsille. Isä oli ollut niin fiksu, ettei hän kirjoittanut tekstejä ollenkaan, vaan tarinat piti aina kertoa esimerkiksi iltasatuna. Minä sain sitten esiintyä kavereilleni ja kertoa tarinat heille uudestaan.

Hän tilasi minulle Aku Ankka -lehden jo ensimmäisestä näytenumerosta lähtien v. 1949. Se oli Aku Ankan kulta-aikaa, sillä ensimmäiset sarjat olivat klassisia Carl Barksin sarjoja. Säilytin ensimmäistä lehteä kalleimpana aarteenani n. 15 vuotta, mutta äitini heitti sen menemään jossakin vaiheessa. Häne ymmärtänyt ollenkaan sarjakuvien tärkeyttä. Nyt siitä saisi tuhansia euroja, jos se vielä olisi olemassa.

Nykyisin ei ole enää mikään häpeä lukea sarjakuvia, silloin sitä pidettiin typeryytenä.

Lue lisää

Meille myös tilattiin Akkari heti, kun se minun iälleni oli 'soveliasta' - eli asialla oli tietenkin isäni, joka sai siten hyvän syyn lukea lehteä itsekin...;) Olin itse myös oppinut kovin nuorena lukemaan, mutta äitini tai isäni lukiessa 'iltasatuna' jotakin Mikin ja Hessun seikkailua nautin olostani aidosti.

Sen jälkeen meille sitten Akkari tulikin lehden saajan nimen vain vaihtuessa; ensin vanhin tytär, sitten nuoremmat sisaruksensa... Muistan, kuinka joskus 80-luvulla töistä päiväkodin kautta kotiin pästyämme jopa kisailimme siitä, kuka sen ensimmäisenä lukea saa...;)

90-luvulla lehteä jostakin syystä ei tullut tilattua, mutta edelleenkin sitä joskus kaipaisin - ihan oikeasti! Mökillä ovat kaikki säästämäni Akkarit, jotka äitini 'pelastustoimien' jälkeen talteen ovat jääneet. Siellä jokainen sisareni tai minun muksuista niitä ikivanhoja lehtiä vieläkin lomaillessaan lukee... Ikävä kieltämättä minua vaivaa - siis Akkaria kohtaan. Itse Aku Ankka veljenpoikineen oli lehdessä kylläkin aikuisena ollessani lempilukemistani - housuttomanakin...;)) Muistat kai ajan, jolloin tuosta housuttomuudesta lähes sotaa Suomessa käytiin?;)

sirkku:) kirjoitti:

Meille myös tilattiin Akkari heti, kun se minun iälleni oli 'soveliasta' - eli asialla oli tietenkin isäni, joka sai siten hyvän syyn lukea lehteä itsekin...;) Olin itse myös oppinut kovin nuorena lukemaan, mutta äitini tai isäni lukiessa 'iltasatuna' jotakin Mikin ja Hessun seikkailua nautin olostani aidosti.

Sen jälkeen meille sitten Akkari tulikin lehden saajan nimen vain vaihtuessa; ensin vanhin tytär, sitten nuoremmat sisaruksensa... Muistan, kuinka joskus 80-luvulla töistä päiväkodin kautta kotiin pästyämme jopa kisailimme siitä, kuka sen ensimmäisenä lukea saa...;)

90-luvulla lehteä jostakin syystä ei tullut tilattua, mutta edelleenkin sitä joskus kaipaisin - ihan oikeasti! Mökillä ovat kaikki säästämäni Akkarit, jotka äitini 'pelastustoimien' jälkeen talteen ovat jääneet. Siellä jokainen sisareni tai minun muksuista niitä ikivanhoja lehtiä vieläkin lomaillessaan lukee... Ikävä kieltämättä minua vaivaa - siis Akkaria kohtaan. Itse Aku Ankka veljenpoikineen oli lehdessä kylläkin aikuisena ollessani lempilukemistani - housuttomanakin...;)) Muistat kai ajan, jolloin tuosta housuttomuudesta lähes sotaa Suomessa käytiin?;)

Lue lisää

Joku taistolais-kommunisti-täti Oulun kirjastossa lopetti Aku Ankan tilaamisen kirjastoon, koska sen maailmankuva oli kapitalistinen. Erityisesti häntä ärsytti Roope Ankka. Sitten hän tokaisi jossakin haastattelussa, etteihän Akulla ole housujakaan. Se oli lähinnä vitsi.

Siitäkös Sanoma Oy riemastui! Aku Ankkahan oli sen kannattavimpia lehtiä. (Niinä vuosina Aku Ankka oli yksi Suomen laajalevikksimpiä aikakauslehtiä.) Helsingin Sanomat nosti tämän housuttomuuden päivän puheenaiheeksi ja teki siitä valtavan numeron. Sehän kosketti Sanoma Oy:n bisnestä. Helsingin Sanomat sitten levitti ympäri maailman tällaisen uutisen, että Suomessa muka ei hyväksytä housutonta Akua. - Vielä pari päivää sitten löysin joltakin amerikkalaiselta nettisivulta saman tiedon maailman oudoista "faktoista". -- Elikkä yhdestä lauseen puolikkaasta nousi sellainen haloo, että se muistetaan vieläkin kautta maailman.

Remmari kirjoitti:

Se vaatii vain rohkeutta tuottaa ronskisti kuvaa isolle paperille.

Minulla oli aikoinaan työväenopistossa opettaja, joka aivan ehdottoman kategorisesti vaati, että kaikkien pitää signeerata piirustuksensa, eikä niitä saa viedä pois. Sitten ne ripustettiin luokan seinälle ja jätettiin siihen seuraavaan kertaan asti. Ne myös käytiin kaikki yksitellen läpi.

Samassa luokassa kävi viikon aikana kymmeniä muita opskelijoita, jotka näkivät kuvat ja signeeraukset.

Minä luulen, että tämä on ollut kaikkein paras koulutus. Kun tuottaa jotakin paperille, niin pitää olla riittävästi rohkeutta näyttää se muille. Siitä rohkeus kasvaa, ja sen mukana taito kasvaa. "En osaa piirtää" on vain tekosyy samalla tavalla kuin "en ymmärrä matikkaa".

Lue lisää

Itse jopa erään tilaamani piirustuskurssin avulla joskus 12-vuotiaana yritin opetella piirtämistä, mutta ee-e-hei... Kenenköhän piirtäjän/taiteilijan kurssi se mahtoikaan olla...? En enää muista. Edelleeen olen sitä mieltä, että toki jotakin voi oppia, mutta jos lahjoja kyseiseen taitoon ei ole, oppiminenkin on kovin vaikeaa. Kannustan kyllä kaikessa aina muita, mutta esimerkiksi juuri laulaminen ja piirtäminen tuntuvat minulle olevaan melkoisen toivotonta opittavaa...

Isäni lisäksi muuten... Mieheni myös piirtää erittäin hyvin. Hänellä ei aikoinaan ollut mahdollisuuksia opiskella alaa lisää - kuten ei siis esimerkiksi kieltenkään opiskelua - joten hän ei itsekään osaa sanoa mahdollisista maalaustaidoistaan (rakennusalan ihmisenäkään) mitään. Hän ei koskaan ole tosissaan edes kokeillut kyseistä taitoa. Usein olen yrittänyt häntä kannustaa edes yrittämään, mutta lieneekö tässä iässä tuolla alitajunnassa aina se epäonnistumisen peikko vaanimassa tekemisiämme...?

Juttelin äsken hänelle tuosta väittämästäsi, että piirtämäänkin oppii. Manailin opettajaani kansakoulussa, joka ei jostain syystä koskaan halunnut laittaa minun 'taideteoksiani' seinälle. Aina jouduin pettymään, vaikka mielestäni olin tehnyt upean kuvan... Kysyin mieheltäni, kuinka hänen kuviensa kanssa kansakoulussa kävi. Arvaas, mitä hän vastasi...! Hän väitti, ettei niille ennättänyt tapahtua mitään, kun ne kuulemma kilvan vietiin hänen käsistään! Eli hän teki kuuleman mukaan bisnestä töillään: eniten tarjoavalle taideteos myytiin!

Pitäisiköhän hänen kertomaansa uskoa?
Pitäisiköhän ruveta uudelleen uskomaan sinun väittämiisi?

sirkku:) kirjoitti:

Itse jopa erään tilaamani piirustuskurssin avulla joskus 12-vuotiaana yritin opetella piirtämistä, mutta ee-e-hei... Kenenköhän piirtäjän/taiteilijan kurssi se mahtoikaan olla...? En enää muista. Edelleeen olen sitä mieltä, että toki jotakin voi oppia, mutta jos lahjoja kyseiseen taitoon ei ole, oppiminenkin on kovin vaikeaa. Kannustan kyllä kaikessa aina muita, mutta esimerkiksi juuri laulaminen ja piirtäminen tuntuvat minulle olevaan melkoisen toivotonta opittavaa...

Isäni lisäksi muuten... Mieheni myös piirtää erittäin hyvin. Hänellä ei aikoinaan ollut mahdollisuuksia opiskella alaa lisää - kuten ei siis esimerkiksi kieltenkään opiskelua - joten hän ei itsekään osaa sanoa mahdollisista maalaustaidoistaan (rakennusalan ihmisenäkään) mitään. Hän ei koskaan ole tosissaan edes kokeillut kyseistä taitoa. Usein olen yrittänyt häntä kannustaa edes yrittämään, mutta lieneekö tässä iässä tuolla alitajunnassa aina se epäonnistumisen peikko vaanimassa tekemisiämme...?

Juttelin äsken hänelle tuosta väittämästäsi, että piirtämäänkin oppii. Manailin opettajaani kansakoulussa, joka ei jostain syystä koskaan halunnut laittaa minun 'taideteoksiani' seinälle. Aina jouduin pettymään, vaikka mielestäni olin tehnyt upean kuvan... Kysyin mieheltäni, kuinka hänen kuviensa kanssa kansakoulussa kävi. Arvaas, mitä hän vastasi...! Hän väitti, ettei niille ennättänyt tapahtua mitään, kun ne kuulemma kilvan vietiin hänen käsistään! Eli hän teki kuuleman mukaan bisnestä töillään: eniten tarjoavalle taideteos myytiin!

Pitäisiköhän hänen kertomaansa uskoa?
Pitäisiköhän ruveta uudelleen uskomaan sinun väittämiisi?

Lue lisää

Ei kukaan voi oppia piirtämään jonkin kirjekurssin avulla. Jokaisella on oma tyylinsä ja oma käsialansa. Pitäisi löytää opettaja, joka kannustaa siihen, että todella syventää sitä omaa tyyliään.

Minulla oli myös toinen mahdottoman hyvä opettaja. Minun tyylini on sellainen, että olen aina saanut siitä moitteita. Minä haluan piirtää terävällä kynällä tai hiilellä varjostuksiin mieluummin tuhat terävää viivaa kuin yhden suttuisen. Sitten eräällä kesäkurssilla oli opettaja, joka yllytti minua vielä enemmän tähän omaan tyyliin. Sillä kurssilla tekemäni piirustukset olivat parhaita, mitä olen ikinä tehnyt. - Kukaan ei voi sanoa, mikä on oikea tyyli. Jokaisen täytyy löytää omansa.

Miehesi on ilmeisesti paljon itsevarmempi kuin minä. Minä en koskaan suostunut myymään töitäni. Siihen itsevarmuuden lisäämiseen tämä edellisessä viestissä mainitsemani opettaja pyrki. Se oli hyvä opetus. Ja itsevarmuuden mukana taitokin alkaa kehittyä.

(Suurin kunnianosoitus, jonka olen koskaan saanut oli se, että eräs tekemäni kuva varastettiin näyttelystä.)

Remmari kirjoitti:

Ei kukaan voi oppia piirtämään jonkin kirjekurssin avulla. Jokaisella on oma tyylinsä ja oma käsialansa. Pitäisi löytää opettaja, joka kannustaa siihen, että todella syventää sitä omaa tyyliään.

Minulla oli myös toinen mahdottoman hyvä opettaja. Minun tyylini on sellainen, että olen aina saanut siitä moitteita. Minä haluan piirtää terävällä kynällä tai hiilellä varjostuksiin mieluummin tuhat terävää viivaa kuin yhden suttuisen. Sitten eräällä kesäkurssilla oli opettaja, joka yllytti minua vielä enemmän tähän omaan tyyliin. Sillä kurssilla tekemäni piirustukset olivat parhaita, mitä olen ikinä tehnyt. - Kukaan ei voi sanoa, mikä on oikea tyyli. Jokaisen täytyy löytää omansa.

Miehesi on ilmeisesti paljon itsevarmempi kuin minä. Minä en koskaan suostunut myymään töitäni. Siihen itsevarmuuden lisäämiseen tämä edellisessä viestissä mainitsemani opettaja pyrki. Se oli hyvä opetus. Ja itsevarmuuden mukana taitokin alkaa kehittyä.

(Suurin kunnianosoitus, jonka olen koskaan saanut oli se, että eräs tekemäni kuva varastettiin näyttelystä.)

Lue lisää

Koska viimeiseen hengenvetooni asti rehellinen tyyppi olen täällä palstoillakin, minun on pakko oikaista asia, jonka oletin olevan itsestään selvän vitsin - itse kullekin... En halua, että edes leikkimielellä mitään epäselvyyksiä kertomistani asioista kenellekään jää, joten: Tuo mieheni lausuma oli pelkkää leikinlaskua! Siis hän kertoi asian noin, mutta hänellä on tapanaan laskea leikkiä niin monista, monista muistakin asioista, joten leikkiähän tuonkin asian täytyi olla. Piirtää hän joka tapauksessa osaa - ja vieläpä hyvin. On hauskaa löytää aamuisin herättyään hänen jättämiään lappusia, joissa lähes kaikissa on joku hauska piirros!

Mutta... Huumorintaju on yksi piirteistä, jonka onneksi sentään hallitsen!;) Mieheni, kuten muuten koko omakin sukuni, laskee leikkiä asiasta kuin asiasta siten, että vatsa kipeänä usein nauraa saan! Mieheni on monessa asiassa kuitenkin erittäin epävarma tyyppi... Peittäneekö hän epävarmuutensa sitten tuohon leikinlaskuunsa...? Pätevä hän on monessa asiassa, mutta hän tarttuu mieluiten esimerkiksi joihinkin teknisiin korjaushommiin kiinni - vaikkapa kotona tai autossa...

Uskon, että juuri jossakin kansalais- tai työväenopistossa piirtämistä ainakin hiukan opettelemaan pystyisin, mutta pelkäisin varmaan sinne mennessäni, että jo sinne ennen minua ilmoittautuneet ovat melkoisia taitureita kyseisellä saralla... Täysin aloittevalla harrastajalla voisi olla tukalaa harrastaa tuollaisessa paikassa... Myös päinvastoin; esimerkiksi, kun haluaisin nyt jälleen kaupungissa asuessani päästä jonnekin kutomaan kangaspuilla, kaikki kurssit lähtevät liikkeelle aivan alkeista - ja ne minä jo hallitsen! Hassua, vai mitä...?

Tuohon systeemiin löytää juuri se oma tyylinsä uskon täysin. Itselläni varmaankin piirtäessäni on juuri tuo pilkun viilaaminen ehkä se yksi 'esteeni' hallita edes jonlaista piirtämistä... Joka asian, minkä teen, teen niin huolelisesti, tunnollisesti ja pikkutarkasti kuin pystyn - neuleissanikin, vaikka niissä sentään useimmiten voi esimerkiksi värejä soinnutella keskenään mielin määrin... Olen erittäin kriittinen omien tekemisteni suhteen.

Muuten... Onnitteluni työsi varastamisesta!;))

jo ainakin kolme 'laulutaidotonta'...;)
Itse kylläkin laulelen paljon - jopa koiralleni ollessamme kahdestaan...!;)
Ihmettelen kylläkin aina sitä, että vaikka musiikin opettajani aikoinaan siis olivat lauluäänestäni tai nuottikorvastani mieltä vain kuutosen verran, laulelin aikoinaan paljon lapsilleni kun he olivat pieniä - ja etenkin tyttäreni osasivat kuitenkin välittömästi laulaa kyseiset laulut aivan nuotilleen...! Olikohan niillä opettajillani jostakin syystä jotakin minua vastaan muuten...?;)
Molemmat tyttäreni muuten lauloivat aikoinaan jopa koulujensa kuoroissa...!;)
Tuo laulutaitojuttu on kylläkin sellainen, että jos vaikkapa ääni todellakin muistuttaa lähinnä variksen raakkumista, tai jos vetäisee 'Sua vain yli kaiken mä rakastan' esimerkiksi 'Ukko Nooan' sävelin, ei sitä laulutaitoa niin vain edes opettelemalla opita. Joten utopistinen haave ainakin minulla siis!

Saakos sinulla - kuten itselläni - syksy usein aikaan sen innostuksen oppia jotakin uutta? Vaikkapa siis menemällä kansalais- tai työväenopistoon jotakin oppimaan? Itselläni se ajatus muhii lähes aina syksyisin...

Sinunkin haaveesi ovat siis tavallaan aivan konkreettisesti toteutettavissa olevia. Kirjoittaakin kuitenkin osaat - ja tiedän sinun rakastavan sanoja. Tarkoitatko siis lähinnä sitä, että osaisit kirjoittaa esimerkiksi julkaistaksesi vaikkapa peräti romaanin? Kauniita runojahan osaat kirjoittaa...!

...opetella. Jos on nopeatempoinen, käsrimätön ihminen, niin kyllä se ominaisuus säilyy halki elämän. - Sitä kyllä voi harjoitella, ettei ala rähjätä.

Harvoin sitä oikeata velttoilua näkee. Kyllähän kaupan kassalla pitkäksi venyvä asian hoito (esim. puuttuvan hinnan tarkistaminen) on stressiä kassahenkilölle itselleenkin.

Kassa tai puhelinkeskus harvoin ovat itse syyllisiä, eikä heitä pidä moittia. Jos haluaa valittaa, niin se pitää tehdä korkeammalle taholle.

Vielä siitä velttoilusta: Speden showssa aikoinaan oli usein kohtaus rautakaupassa, jossa oli patalaiska myyjä. Se oli realistista todellisuutta siihen aikaan. Olin niihin aikoihin itse kesäapulaisena rautakaupassa, ja kirjaimellisesti myyjät karkasivat takahuoneeseen, kun tuli asiakkaita. Minulla oli kaikkein suurin myynti, vaikka kesäapulaisena en saanut edes provisiota. Iso myyntini johtui siitä, että en juossut pakoon asiakkaita. Kun sitten syksyllä lähdin takaisin opiskelemaan, niin kauppias pyysi minua jäämään vakituiseksi. En tietenkään jäänyt.

... päivässä pitää mielen virkeänä. Miksi kutsut itseäsi Taatoksi? Oletko isoisä? Jos olen aivan rehellinen, nimimerkkisi kuulostaa papparaisemmalta kuin ajatuksesi, tai tyylisi ilmaista niitä.

kärsivällisesti odottanut, niin ei olisi tullut kahta samaa viestiä ketjuun.
Isäni on ollut aina kärsimätön, nyt ja heti tyyppi eikä ikä ole tuonut kärsivällisyyttä, päin vastoin hullummaksi menee.

Angiina kirjoitti:

... päivässä pitää mielen virkeänä. Miksi kutsut itseäsi Taatoksi? Oletko isoisä? Jos olen aivan rehellinen, nimimerkkisi kuulostaa papparaisemmalta kuin ajatuksesi, tai tyylisi ilmaista niitä.

Lue lisää

Tuo Taatto juontaa jo kolmenkymmenen vuoden taakse, jolloin olin tuttavaperheessä joulupukkina ja minut otettiin tuolla nimityksellä ovella vastaan.

Ottaisin mielelläni tuon utelusi loppuosan kohteliaisuutena, sopiiko.

Ansku kirjoitti:

kärsivällisesti odottanut, niin ei olisi tullut kahta samaa viestiä ketjuun.
Isäni on ollut aina kärsimätön, nyt ja heti tyyppi eikä ikä ole tuonut kärsivällisyyttä, päin vastoin hullummaksi menee.

Lue lisää

Kärsimättömyydestä. Kun ei millään meinannut teksti irrota koneestani, sitten se katosi jonnekin, joten reippaana poikana uudelleen kirjoittamaan. Haitanneeko tuo.

Taatto kirjoitti:

Tuo Taatto juontaa jo kolmenkymmenen vuoden taakse, jolloin olin tuttavaperheessä joulupukkina ja minut otettiin tuolla nimityksellä ovella vastaan.

Ottaisin mielelläni tuon utelusi loppuosan kohteliaisuutena, sopiiko.

Lue lisää

kuin Angiina, tässä jo muuan päivä sitten, mutta ujona tyttönä en kehdannut kysellä. Kiitos vaan Angiinalle :))
Uskoisin että voit ottaa kohteliaisuutena asian, tapasi kirjoittaa ei todellakaan ole paappamainen, nikiksesi sopisi ihan hyvin vaikka "Koltiainen", täällä meilläpäin se tarkoittaa vallatonta nuorukaista.

taikanainen kirjoitti:

kuin Angiina, tässä jo muuan päivä sitten, mutta ujona tyttönä en kehdannut kysellä. Kiitos vaan Angiinalle :))
Uskoisin että voit ottaa kohteliaisuutena asian, tapasi kirjoittaa ei todellakaan ole paappamainen, nikiksesi sopisi ihan hyvin vaikka "Koltiainen", täällä meilläpäin se tarkoittaa vallatonta nuorukaista.

Lue lisää

Kaikki kestää. Hmm, koltiainen...... ei paha.

Minulla on tässä välillä itselläni mennyt aikaa noitten leipätöittenikin kanssa, mutta huomaan, että monet ovat sanoneet niin monet asiat samaan tyyliin kuin minäkin olisin ne sinulle sanonut!

Ensinnäkään, et ole 'taattomainen' kirjoituksistasi ja mielipiteistäsi päätellen, mutta nimimerkkisi perusteethan jo siis tiedämme... Vaikutat todella aikaa seuraavalta asiantuntijalta kovin monessa suhteessa. En kaikkia kirjoituksiasi ole lukenut, mutta sinusta olen saanut mielikuvan, joka vastaa lähinnä nerokasta kolme-nelikympp... ähhh... kunnioittaaksemme palstaamme: nerokasta viisikymppistä henkilöä... Mielipiteesi ja kannanottosi ovat hyviä ja rohkeita, rohkaiseviakin.

Kärsimättömyys... Olet kuitenkin - sinäkin - opetellut esimerkiksi tietsikan käytön joskus yli kolme- tai nelikymppisenä...? Miten saisin äitini, jonka kanssa siis Rubikin kuution kasaamiskisojakin joskus pidämme, innostumaan tietskan käytöstä...? Olen puhunut ummet ja lammet, mutta äitini väittää, ettei hän enää oppisi, ja ettei häntä sinänsä edes koko touhu kiinnosta! Välimme ovat erittäin läheiset, joten mikäs olisi puhelinsoittojen jälkeen mielekkäämpää kuin vaikkapa ilmaiseksi skypen kautta jutteleminen...?

Itse olen joissakin asioissa kärsimätön; vaikkapa odottaessani puheluni yhdistymistä haluamaani paikkaan ja kuunnellesani joskus niin rasittavaa taustamusiikkia. Pankkijonoissa en seisoskele enää; käytän nettiä laskujeni maksuun, mutta monia asioistani joudun vielä juuri puhelimitse hoitamaan.

Samoin, kun innostun jostain asiasta valtavasti; mielestäni kaiken pitäisi tapahtua silloin heti, eikä vasta viidestoista päivä! Jotkut asiat tuntuvat kuitenkin tapahtuvan liiankin nopeasti ja vauhdikkaasti... Onkos tämä tällainen tuttua?

Kärsivällisyydestäni sain juuri tällä viikolla kokea ikäviä asioita. Minullahan tunnetusti on 'pitkä pinna', mutta - kuten täällä joskus mainitsinkin - autoni vaihtaminen uudempaan on juuri nyt ajankohtainen. Koska heti maanantaina - ihastuttuani intuitioni perusteella erääseen autoon, en pässytkään hetkessä autoa edes vilkaisemaan, kävikin niin, että tiistaina joku kaveri oli himoitsemastani autosta maksanut pienen käsirahan ja pyytänyt aikaa miettiä asiaa tämän päivän iltapäivään saakka. No, tänään kävi ilmi että auto oli kuin olikin sitten haettu, häipynyt Huitsin Nevadaan, jonnekin Jakomäen juppien joukkoon... Arvaa, harmittiko...! Joskus siis kannattaisikin ollakin kärsimätön...!

sirkku:) kirjoitti:

Minulla on tässä välillä itselläni mennyt aikaa noitten leipätöittenikin kanssa, mutta huomaan, että monet ovat sanoneet niin monet asiat samaan tyyliin kuin minäkin olisin ne sinulle sanonut!

Ensinnäkään, et ole 'taattomainen' kirjoituksistasi ja mielipiteistäsi päätellen, mutta nimimerkkisi perusteethan jo siis tiedämme... Vaikutat todella aikaa seuraavalta asiantuntijalta kovin monessa suhteessa. En kaikkia kirjoituksiasi ole lukenut, mutta sinusta olen saanut mielikuvan, joka vastaa lähinnä nerokasta kolme-nelikympp... ähhh... kunnioittaaksemme palstaamme: nerokasta viisikymppistä henkilöä... Mielipiteesi ja kannanottosi ovat hyviä ja rohkeita, rohkaiseviakin.

Kärsimättömyys... Olet kuitenkin - sinäkin - opetellut esimerkiksi tietsikan käytön joskus yli kolme- tai nelikymppisenä...? Miten saisin äitini, jonka kanssa siis Rubikin kuution kasaamiskisojakin joskus pidämme, innostumaan tietskan käytöstä...? Olen puhunut ummet ja lammet, mutta äitini väittää, ettei hän enää oppisi, ja ettei häntä sinänsä edes koko touhu kiinnosta! Välimme ovat erittäin läheiset, joten mikäs olisi puhelinsoittojen jälkeen mielekkäämpää kuin vaikkapa ilmaiseksi skypen kautta jutteleminen...?

Itse olen joissakin asioissa kärsimätön; vaikkapa odottaessani puheluni yhdistymistä haluamaani paikkaan ja kuunnellesani joskus niin rasittavaa taustamusiikkia. Pankkijonoissa en seisoskele enää; käytän nettiä laskujeni maksuun, mutta monia asioistani joudun vielä juuri puhelimitse hoitamaan.

Samoin, kun innostun jostain asiasta valtavasti; mielestäni kaiken pitäisi tapahtua silloin heti, eikä vasta viidestoista päivä! Jotkut asiat tuntuvat kuitenkin tapahtuvan liiankin nopeasti ja vauhdikkaasti... Onkos tämä tällainen tuttua?

Kärsivällisyydestäni sain juuri tällä viikolla kokea ikäviä asioita. Minullahan tunnetusti on 'pitkä pinna', mutta - kuten täällä joskus mainitsinkin - autoni vaihtaminen uudempaan on juuri nyt ajankohtainen. Koska heti maanantaina - ihastuttuani intuitioni perusteella erääseen autoon, en pässytkään hetkessä autoa edes vilkaisemaan, kävikin niin, että tiistaina joku kaveri oli himoitsemastani autosta maksanut pienen käsirahan ja pyytänyt aikaa miettiä asiaa tämän päivän iltapäivään saakka. No, tänään kävi ilmi että auto oli kuin olikin sitten haettu, häipynyt Huitsin Nevadaan, jonnekin Jakomäen juppien joukkoon... Arvaa, harmittiko...! Joskus siis kannattaisikin ollakin kärsimätön...!

Lue lisää

Kiitos Sirkku alustuksestasi, mutta nyt kärsimättömästi asiaan.

K-mättömyys ei aina johda toivottuun tulokseen. Esimerkiksi halutessasi opettaa äitiäsi tietsikan käytössä saattaa k-vällisyys olla paikallaan. Äidilläsi on useita kiinnostuksen kohteita, valitse niistä ja näytä hänelle kädestä pitäen kuinka jollain hakukoneella pääsee lähestymään niitä. Varaa hyvä tuoli ja anna äitisi istua suoraan näytön edessä, (demo menee pilalle, mikäli hän joutuu kurkkimaan selkä vääränä olkasi yli) pysähtykää siihen ja tarkastelkaa yhdessä, aluksi rajatun haun tarjontaa, kuuntele ja kysele, mutta älä innostu liikaa. Myöhemmin, ehkä seuraavana päivänä voit ottaa asian uudelleen puheeksi ikäänkuin tarkistaaksesi jonkun asian. Mikäli äitisi on aiheesta kiinnostunut, hän luultavasti tulee mielellään kanssasi uudeleen koneen äärelle. Siitä sitten lyhyin askelin kerrallaan eteenpäin.

Taatto kirjoitti:

Kiitos Sirkku alustuksestasi, mutta nyt kärsimättömästi asiaan.

K-mättömyys ei aina johda toivottuun tulokseen. Esimerkiksi halutessasi opettaa äitiäsi tietsikan käytössä saattaa k-vällisyys olla paikallaan. Äidilläsi on useita kiinnostuksen kohteita, valitse niistä ja näytä hänelle kädestä pitäen kuinka jollain hakukoneella pääsee lähestymään niitä. Varaa hyvä tuoli ja anna äitisi istua suoraan näytön edessä, (demo menee pilalle, mikäli hän joutuu kurkkimaan selkä vääränä olkasi yli) pysähtykää siihen ja tarkastelkaa yhdessä, aluksi rajatun haun tarjontaa, kuuntele ja kysele, mutta älä innostu liikaa. Myöhemmin, ehkä seuraavana päivänä voit ottaa asian uudelleen puheeksi ikäänkuin tarkistaaksesi jonkun asian. Mikäli äitisi on aiheesta kiinnostunut, hän luultavasti tulee mielellään kanssasi uudeleen koneen äärelle. Siitä sitten lyhyin askelin kerrallaan eteenpäin.

Lue lisää

eräs nykyisistä ongelmistamme liittyy asumiseemme, ja se on noin sadan kilometrin välimatka. Emme siis näe toisiamme jatkuvasti.

Aikoinaan ajattelin, että koska äitini on erittäin näppärä sormistaan, ja aikoinaan innostui kaikista mahdollisista uusista asioista, esimerkiksi 'vanhana', kokeneena pasianssin pelaajana häntä olisi aluksi kiinnostanut edes pasianssin pelaaminen tietokoneella. Ehkäpä teinkin juuri sen virheen, että usein huutelin häntä katsomaan, kuinka hauskaa se konetta käytettäessä voi olla. Juuri ja juuri hän malttoi olkani yli vilkuilla, mutta sinnikkäästi hän väitti, ettei hän mokomaa rakkinetta enää oppisi käyttämään...

Olisi pitänyt ehkä - tai pitäisi vastaisuudessa - ottaakin häntä hihasta (tai kaulasta) kiinni, ja istuttaa väkisin tietsikan ääreen...;) Hän ei koskaan siis edes hiirtä ole kädessään pitänyt! Usein asiasta aikoinaan kinastelimme. Minä siis väitin, että ainakin jonkun yksinkertaisen pasianssin pelaamisen hän oppisi hetkessä, mutta hän väitti ettei oppisi rakkinetta koskaan käyttämään! Mumma, joka siis kasaa vieläkin Rubikin kuution tai opetteli yli kuusikymppisenä pitsinnypläystaidon ja joka aikoinaan oli Suomen ensimmäisiä innokkaita Nintendon pelaajia...!;)

Joskus, kun olen hänelle kertonut esimerkiksi sukututkimukseni edistymisestä tai vaikkapa sähköpostien avulla viestittämisestä, olen huomannut pienoisen innostuneen kipinän hänen äänessään tai silmissään, mutta siihen se on jäänyt. 'Onks pakko jos ei taho?' voisi olla nykyisin hänelle tunnusomainen lausahdus...

Vielä tärkeämpänä hänelle kokisin juuri nämä keskustelupalstat. Isäni kuoleman jälkeen jo 60-luvulla, äitini ei ole ollut kiinnostunut muista miehistä, mutta kertoo joskus, että vaikka niin sänkyhommista ei enää välittäisikään, joku siinä vierellä olisi hyvä olla - juttelemassa ja kuuntelemassa, tukemassa ja kaulasta kiinni pitämässä... Olen siis aivan varma, hänet niin hyvin tuntien, että jos hänet nyt tietokoneen itselleen hankkimaan saisin, näistä tällaisista jutteluista hän innostuisi aidosti - pasiansseista ja googlettamisesta puhumattakaan! Sisareni asuu äitini lähellä nykyisin, mutta ei hän senkään vertaa kuin minä ilmeisesti yritäkään äitiämme enää saada tietsikoista kiinnostumaan...

Jotta vaikeaa on. Etenkin, kun tiedän tarkalleen, mitä sinäkin tarkoitat. Jos ihminen vielä 'vanhoilla päivillään' oppii nypläystaidot, Rubikin kuution kokoamiset ja Nintendon pelaamiset (suosikkinaan Tetris), tuntuu ihmeelliseltä moinen jyrkkä suhtautuminen.

No, eihän miestänikään tietokone kiinnosta muuten kuin hakukoneena tai skypeä käyttäen... Hakukoneita käyttäen on helppoa vaikkapa sitä uutta autoa minua varten katsella. Eli tulemme jälleen siihen tietynlaiseen mielenkiinnon heräämiseen...

... noo...en minä tiedä, tarvitsisiko siuna lohdutella;)) mutta kerronpa nyt kuitenkin, että taitavampaa ihoonpiirtäjää en tunne;) Onko se sitten vain suunnatonta paneutumista vaiko
ammattilaisuutta, tiedä häntä;))

Kuvantekokin on sellaista paperin ja kuvantekijän välistä vuoropuhelua. Kumpikin tiedämme, miten vaikeaa on vaihtaa paperin kokoa tai pinnan laatua jolle kuvia on oppinut tekemään, saati työvälineitä.

maalarinainen kirjoitti:

... noo...en minä tiedä, tarvitsisiko siuna lohdutella;)) mutta kerronpa nyt kuitenkin, että taitavampaa ihoonpiirtäjää en tunne;) Onko se sitten vain suunnatonta paneutumista vaiko
ammattilaisuutta, tiedä häntä;))

Kuvantekokin on sellaista paperin ja kuvantekijän välistä vuoropuhelua. Kumpikin tiedämme, miten vaikeaa on vaihtaa paperin kokoa tai pinnan laatua jolle kuvia on oppinut tekemään, saati työvälineitä.

Lue lisää

Ainakin hauskuuttamisen taidon hallitsette!;)

Mitenkäs on; tuleekos teillä koskaan riitaa siitä, kumpi juuri sen nimenomaisen pohjan piirtääkseen tai väritettäväkseen saa? Onko sopu kenties löytynyt siten, että maalarinainen halutessaan saa valita ensin - ja jos hän haluaa tehdä kuviaan kankaalle, A4-paperille tai mihin tahansa haluaakin - jokinen saa tyytyä piirtelemään ihopiirroksiaan...?

Vai valitseeko maalarinainen ehkä aina tarkoituksella vaikkapa kankaan - saadakseen jokisen piirtelemään iholleen? Jokinen taitaa ollakin eräänlainen ekspertti kyseisessä asiassa...? Onkos jokinen koskaan kokeillut värien käyttämistä kyseisessä hommassa touhutessaan? Jos ei ole, kehoittaisin kokeilemaan; voisi syntyä käsittääkseni mielenkiintoista jälkeä. Voisikohan hän kuitenkaan taideteostaan myydä? Tuskinpa.

Kaikkien alojen taitajia toki arvostan itsekin - oli kysymys putkimiehestä tai tangokuninkaan laulutaidosta.

...ruotsi, joten miksi et siis lähtisi liikkeelle siitä? Toki Suomen kirjamyyntiä ajatellen paras vaihtoehto tienaamisen kannalta olisi suomen kielellä kirjoittaminen, mutta tälläkin kielellä kirjoittaessasi tunnut hallitsevan kirjoittamisen taidon.

Täysin en siis jaksa uskoa, ettet kirjaa kirjoittaa voisikin. Oletko kirjoittanut niin sanotusti 'puhtaaksi' tekstejäsi? Edes niin pitkälle, että eri kustantajille käsikirjoituksiasi lähettää voisit? Palautettahan periaatteessa käsittääkseni saa aina - oli kirjoitus kustantajan mielestä millainen tahansa...

Jäin vain siis ihmettelemään tuota ruotsin kieltä äidinkielenäsi... Kirjoitat sujuvaa suomen kieltäkin. Oletko siis edes ottanut selvää mahdollisuuksistasi kirjoittaakin vaikkapa sitten muistelmasi?

ruotsinkielisten palstalle juttelemaan!
Tuossa vasemmalla on sellainen kuin "Yhteisöt"- foorumi!
Käsittääkseni siellä keskustelee moni näiden eri ikäryhmien palstaisista..
Minulla on eri nikki kuin mitä tässä nyt käytän ja tavallisesti käyn tätä vanhempien palstoilla, silloin kun keskustelen suomeksi.

sirkku:) kirjoitti:

...ruotsi, joten miksi et siis lähtisi liikkeelle siitä? Toki Suomen kirjamyyntiä ajatellen paras vaihtoehto tienaamisen kannalta olisi suomen kielellä kirjoittaminen, mutta tälläkin kielellä kirjoittaessasi tunnut hallitsevan kirjoittamisen taidon.

Täysin en siis jaksa uskoa, ettet kirjaa kirjoittaa voisikin. Oletko kirjoittanut niin sanotusti 'puhtaaksi' tekstejäsi? Edes niin pitkälle, että eri kustantajille käsikirjoituksiasi lähettää voisit? Palautettahan periaatteessa käsittääkseni saa aina - oli kirjoitus kustantajan mielestä millainen tahansa...

Jäin vain siis ihmettelemään tuota ruotsin kieltä äidinkielenäsi... Kirjoitat sujuvaa suomen kieltäkin. Oletko siis edes ottanut selvää mahdollisuuksistasi kirjoittaakin vaikkapa sitten muistelmasi?

Lue lisää

saanut sähköpostiosoitteeni? Se ei ole julkinen!

Ingebor kirjoitti:

ruotsinkielisten palstalle juttelemaan!
Tuossa vasemmalla on sellainen kuin "Yhteisöt"- foorumi!
Käsittääkseni siellä keskustelee moni näiden eri ikäryhmien palstaisista..
Minulla on eri nikki kuin mitä tässä nyt käytän ja tavallisesti käyn tätä vanhempien palstoilla, silloin kun keskustelen suomeksi.

Lue lisää

saanut sähköpostiosoitteeni? Se ei ole julkinen!

sarkikala kirjoitti:

saanut sähköpostiosoitteeni? Se ei ole julkinen!

Säikähdin viestisi luettuani, että onko joku henkilö nyt keksinyt vaikkapa salasanani meilini puolelle, ja tekee näin siis minulle 'jäynää'. Itse en todellakaan sähköpostia sinulle ole lähettänyt! Ainoa kirjoitukseni sinulle on tuo yläpuolellamme oleva. Mielestäni kirjoitukseni on myös täysin asiallinen.

No, sitten huomasin, että olit kirjoittanut samanlaisen viestin myös allamme kirjoittaneelle henkilölle, joten... Kovasti ihmettelen, mistä moiset viestisi johtuvat. Haluaisitko kenties 'taikoa' itsellesi meilejä mielin määrin...?;) Leikki leikkinä, mutta oletko kenties nauttinut hiukan liikaa 'taikajuomaa'...?;)

sarkikala kirjoitti:

saanut sähköpostiosoitteeni? Se ei ole julkinen!

sinun s-postiosoitettasi.
Ajattelin vainn pyytää sinua mukaan ruotsinkieliselle keskustelupalstalle, sillä koska kotikielesi, tai niinkuin sanoit äidinkielsei on ruotsi, niin keskustelu siellä sujuisi sinultakin luontevammin.

Se mikis ehdotin ruotsinkielistä palstaa johtuu juuri siitä kun kerroit ilmaisevasi itseäsi paremmin toisella kotimaisella.

sirkku:) kirjoitti:

Säikähdin viestisi luettuani, että onko joku henkilö nyt keksinyt vaikkapa salasanani meilini puolelle, ja tekee näin siis minulle 'jäynää'. Itse en todellakaan sähköpostia sinulle ole lähettänyt! Ainoa kirjoitukseni sinulle on tuo yläpuolellamme oleva. Mielestäni kirjoitukseni on myös täysin asiallinen.

No, sitten huomasin, että olit kirjoittanut samanlaisen viestin myös allamme kirjoittaneelle henkilölle, joten... Kovasti ihmettelen, mistä moiset viestisi johtuvat. Haluaisitko kenties 'taikoa' itsellesi meilejä mielin määrin...?;) Leikki leikkinä, mutta oletko kenties nauttinut hiukan liikaa 'taikajuomaa'...?;)

Lue lisää

viesti tuli minun sähköpostiosoitteeseeni: Aloittamaasi keskusteluun on vastattu osoitteessa:
"http://keskustelu.suomi24.fi/
show.fcgi?category=2000000000000016&conference=
500000000000009&posting=22000000009971429" ja se osoite ei ole virallinen! Kaipaan selitystä, kiitos!
Ja muuten, en ole ottanut mitään "taikajuomia"!

Ingebor kirjoitti:

sinun s-postiosoitettasi.
Ajattelin vainn pyytää sinua mukaan ruotsinkieliselle keskustelupalstalle, sillä koska kotikielesi, tai niinkuin sanoit äidinkielsei on ruotsi, niin keskustelu siellä sujuisi sinultakin luontevammin.

Se mikis ehdotin ruotsinkielistä palstaa johtuu juuri siitä kun kerroit ilmaisevasi itseäsi paremmin toisella kotimaisella.

Lue lisää

viesti sähköpostiosoitteeseeni ja se ei ole virallinen: "Aloittamaasi keskusteluun on vastattu osoitteessa:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=
2000000000000016&conference=
500000000000009&posting=22000000009971429" Pyydän selitystä, kiitos!

sarkikala kirjoitti:

viesti sähköpostiosoitteeseeni ja se ei ole virallinen: "Aloittamaasi keskusteluun on vastattu osoitteessa:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=
2000000000000016&conference=
500000000000009&posting=22000000009971429" Pyydän selitystä, kiitos!

Lue lisää

selittää jotain, en kyllä itsekään tiedä tarkalleen miten nuo ilmoitukset tulevat. Itselleni tulee myös toisinaan niitä, mutta lähettäjänähän on tämä serveri, suomi24. Noissa "vastaa tähän viestiin" kohdissahan on mahdollista ruksata kohta "haluan ilmoituksen sähköpostiini, kun viestiini vastataan". Olisitko ruksannut tuon kohdan?

Sillä linkillä joka sähköpostiisi on tullut, pääset suoraan siihen keskusteluun jossa olet kommentoinut ja kommenttiisi on vastattu. Tämä on siis suomi24 palvelua sinulle,eivät nuo vastaajat tiedä osoitettasi, vaan suomi24 sen tietää, sinnehän osoite on pitänyt ilmoittaa silloin kun rekisteröidyit.

Toivottavasti oli hiukankaan apua selvityksestäni. Itselleni tulee tosiaankin näitä ilmoituksia toisinaan, vaikka en olisikaan ruksannut tuota"haluan ilmoituksen sähköpostiin" kohtaa. Palvelimella on toisinaan teknisiä häiriöitä, tuo voisi olla yksi niistä.

terveisin taikanainen/taikis

sirkku:) kirjoitti:

...ruotsi, joten miksi et siis lähtisi liikkeelle siitä? Toki Suomen kirjamyyntiä ajatellen paras vaihtoehto tienaamisen kannalta olisi suomen kielellä kirjoittaminen, mutta tälläkin kielellä kirjoittaessasi tunnut hallitsevan kirjoittamisen taidon.

Täysin en siis jaksa uskoa, ettet kirjaa kirjoittaa voisikin. Oletko kirjoittanut niin sanotusti 'puhtaaksi' tekstejäsi? Edes niin pitkälle, että eri kustantajille käsikirjoituksiasi lähettää voisit? Palautettahan periaatteessa käsittääkseni saa aina - oli kirjoitus kustantajan mielestä millainen tahansa...

Jäin vain siis ihmettelemään tuota ruotsin kieltä äidinkielenäsi... Kirjoitat sujuvaa suomen kieltäkin. Oletko siis edes ottanut selvää mahdollisuuksistasi kirjoittaakin vaikkapa sitten muistelmasi?

Lue lisää

vastauksestasi! Olen toki iloinen siitä että joku on sitä mieltä että kirjoitan hyvää suomenkieltä, mutta kynnys on kuitenkin korkea. Melkein yhtä korkes se on kirjoittaa ruotsiksi, joka siis on äidinkieleni. Luen mieluimmin ruotsinkielisiä kirjoja, mutta ratkaisen taas mieluimmin suomenkielisiä ristikoita. Valinta on vaikea. Kirjoitan kyllä koko ajan muistelmiani tai elämäkertaani ja sen kirjoittaminen tapahtuu suomenkielellä. Toisaalta sen jakelu on vain lähisukulaiset ja parhaimmat ystävät. Hyvää jatkoa! P.S. Niin se viesti joka tuli minulle sähköpostiosoitteelleni. Onko sinulla ehkä joku "kruksi" tiedoissasi joka kehottaa ilmoittamaan vastaanottajalle että olet vastannut keskustelupalstalla? Kummallinen juttu!

taikanainen kirjoitti:

selittää jotain, en kyllä itsekään tiedä tarkalleen miten nuo ilmoitukset tulevat. Itselleni tulee myös toisinaan niitä, mutta lähettäjänähän on tämä serveri, suomi24. Noissa "vastaa tähän viestiin" kohdissahan on mahdollista ruksata kohta "haluan ilmoituksen sähköpostiini, kun viestiini vastataan". Olisitko ruksannut tuon kohdan?

Sillä linkillä joka sähköpostiisi on tullut, pääset suoraan siihen keskusteluun jossa olet kommentoinut ja kommenttiisi on vastattu. Tämä on siis suomi24 palvelua sinulle,eivät nuo vastaajat tiedä osoitettasi, vaan suomi24 sen tietää, sinnehän osoite on pitänyt ilmoittaa silloin kun rekisteröidyit.

Toivottavasti oli hiukankaan apua selvityksestäni. Itselleni tulee tosiaankin näitä ilmoituksia toisinaan, vaikka en olisikaan ruksannut tuota"haluan ilmoituksen sähköpostiin" kohtaa. Palvelimella on toisinaan teknisiä häiriöitä, tuo voisi olla yksi niistä.

terveisin taikanainen/taikis

Lue lisää

luultavasti oikein, eli se viimeinen vaihtoehto että "palvelimella on teknisiä häiriöitä". En nimittäin ole laittanut kruksia sellaiseen kohtaan johon viittaat ja minulle ei ennen ole tullut näitä viestejä vaikka minulle keskustelupalstalla on vastattu satoja kertoja. Kaikki pitää tapahtua ennenkuin oppii ymmärtämään että Suomi24 on niin huono "postivaihtoehto" ettei sitä kannata ottaa vaikka ilmaiseksi saa. Minulla ei siis ole Suomi24:n sähköpostiosoitetta. Mutta se siitä!
Palaan sinun oikeaan vastaukseesi toisessa viestissä!

Ingebor kirjoitti:

ruotsinkielisten palstalle juttelemaan!
Tuossa vasemmalla on sellainen kuin "Yhteisöt"- foorumi!
Käsittääkseni siellä keskustelee moni näiden eri ikäryhmien palstaisista..
Minulla on eri nikki kuin mitä tässä nyt käytän ja tavallisesti käyn tätä vanhempien palstoilla, silloin kun keskustelen suomeksi.

Lue lisää

ruotsinkielisten palstalla, mutta se oli tyhjä. Yritän kyllä uudelleen. Kiitos joka tapauksessa!

sarkikala kirjoitti:

luultavasti oikein, eli se viimeinen vaihtoehto että "palvelimella on teknisiä häiriöitä". En nimittäin ole laittanut kruksia sellaiseen kohtaan johon viittaat ja minulle ei ennen ole tullut näitä viestejä vaikka minulle keskustelupalstalla on vastattu satoja kertoja. Kaikki pitää tapahtua ennenkuin oppii ymmärtämään että Suomi24 on niin huono "postivaihtoehto" ettei sitä kannata ottaa vaikka ilmaiseksi saa. Minulla ei siis ole Suomi24:n sähköpostiosoitetta. Mutta se siitä!
Palaan sinun oikeaan vastaukseesi toisessa viestissä!

Lue lisää

että tuohon vaikuttaisi se minkä palvelimen sähköposti sinulla on käytössäsi. Suomi24 laittaa nuo ilmoitukset siihen postiosoitteeseen jonka olet heille antanut rekisteröityessäsi.
Mutta, se siitä niinkuin sanoit.
Tarkoitukseni ei todellakaan ollut olla töykeä,vaan ystävällisesti kertoa siitä miten asian olen ymmärtänyt. En aikonutkaan kilpailla siitä onko vastaukseni oikein. :(

taikanainen kirjoitti:

että tuohon vaikuttaisi se minkä palvelimen sähköposti sinulla on käytössäsi. Suomi24 laittaa nuo ilmoitukset siihen postiosoitteeseen jonka olet heille antanut rekisteröityessäsi.
Mutta, se siitä niinkuin sanoit.
Tarkoitukseni ei todellakaan ollut olla töykeä,vaan ystävällisesti kertoa siitä miten asian olen ymmärtänyt. En aikonutkaan kilpailla siitä onko vastaukseni oikein. :(

Lue lisää

väittänytkään! Anteeksi jos kirjoitin niin epäselvästi että ymmärsit väärin!

sarkikala kirjoitti:

viesti tuli minun sähköpostiosoitteeseeni: Aloittamaasi keskusteluun on vastattu osoitteessa:
"http://keskustelu.suomi24.fi/
show.fcgi?category=2000000000000016&conference=
500000000000009&posting=22000000009971429" ja se osoite ei ole virallinen! Kaipaan selitystä, kiitos!
Ja muuten, en ole ottanut mitään "taikajuomia"!

Lue lisää

'taikajuomien' ottamisesta pyydän anteeksi, että edes kysyin... Tarkoitan... etenkin siinä tapauksessa, että puhuit asioista aivan rehellisesti.

Itselleni on tullut parikin kertaa samanlaisia viestejä, joskin osoitteeni rekatulla nikilläni on siis suomi24.fi. Ilmoituksia vieläpä on tullut myös S24:n osoitteeseen, joka on omalla, oikealla ja koko nimelläni! En todellakaan siis itsekään ole ruksaillut kohtaa 'Ilmoita sähköpostiosoitteeseeni, kun viestiini vastataan'! En koskaan ole ilmiötä ymmärtänyt, mutta kaikkein eniten tällä kertaa ihmettelen sitä, että linkki, jonka minulle ilmoitit, vie suoraan S24:n keskustelujen etusivulle! Itselläni kyseinen, ihmeellinen, meiliini tullut linkki on vienyt aina suoraan johonkin keskusteluun, jossa todellakin olen ollut mukana - ja syytä ilmoitukseen en koskaan siis ole ymmärtänyt!

Jotta tekniikan takkuilemisesta lienee kysymys, kuten esimerkiksi taikiskin tuolla epäili. Oudoimmalta seikalta tällä hetkellä tuntuu kuitenkin tuo sivu, jonne antamasi linkki vie...!

sarkikala kirjoitti:

viesti tuli minun sähköpostiosoitteeseeni: Aloittamaasi keskusteluun on vastattu osoitteessa:
"http://keskustelu.suomi24.fi/
show.fcgi?category=2000000000000016&conference=
500000000000009&posting=22000000009971429" ja se osoite ei ole virallinen! Kaipaan selitystä, kiitos!
Ja muuten, en ole ottanut mitään "taikajuomia"!

Lue lisää

pitäisi näkyä näin

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000016&conference=500000000000009&posting=22000000009971429

osoite kirjoitti:

pitäisi näkyä näin

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000016&conference=500000000000009&posting=22000000009971429

Lue lisää

pitäisi näkyä näin

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000016&conference=500000000000009&posting=22000000009989770

osoite kirjoitti:

pitäisi näkyä näin

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000016&conference=500000000000009&posting=22000000009971429

Lue lisää

Juuri näin minulle ilmoitetut viestit ja linkit vievät! Siis juuri nimenomaiseen keskusteluun! Ja siis, vaikka en ole pyytänytkään vastausta meileihini kun omaan kommenttiini vastataan, niihin tulee joskus tuollaisia viestejä! Outoa.

Siksi en ymmärräkään tuota edellisen linkin johtamista - etenkään keskustelujen etusivulle!
Herää kieltämättä myös epäilys... no, olkoon...;)

sirkku:) kirjoitti:

Juuri näin minulle ilmoitetut viestit ja linkit vievät! Siis juuri nimenomaiseen keskusteluun! Ja siis, vaikka en ole pyytänytkään vastausta meileihini kun omaan kommenttiini vastataan, niihin tulee joskus tuollaisia viestejä! Outoa.

Siksi en ymmärräkään tuota edellisen linkin johtamista - etenkään keskustelujen etusivulle!
Herää kieltämättä myös epäilys... no, olkoon...;)

Lue lisää

ovt juuri samat sarkikalan ja testi-nikin viesteissä, olisikohan linkin kopioimisessa tullut pikkuinen tekninen virhe sarkikalalla?

sirkku:) kirjoitti:

'taikajuomien' ottamisesta pyydän anteeksi, että edes kysyin... Tarkoitan... etenkin siinä tapauksessa, että puhuit asioista aivan rehellisesti.

Itselleni on tullut parikin kertaa samanlaisia viestejä, joskin osoitteeni rekatulla nikilläni on siis suomi24.fi. Ilmoituksia vieläpä on tullut myös S24:n osoitteeseen, joka on omalla, oikealla ja koko nimelläni! En todellakaan siis itsekään ole ruksaillut kohtaa 'Ilmoita sähköpostiosoitteeseeni, kun viestiini vastataan'! En koskaan ole ilmiötä ymmärtänyt, mutta kaikkein eniten tällä kertaa ihmettelen sitä, että linkki, jonka minulle ilmoitit, vie suoraan S24:n keskustelujen etusivulle! Itselläni kyseinen, ihmeellinen, meiliini tullut linkki on vienyt aina suoraan johonkin keskusteluun, jossa todellakin olen ollut mukana - ja syytä ilmoitukseen en koskaan siis ole ymmärtänyt!

Jotta tekniikan takkuilemisesta lienee kysymys, kuten esimerkiksi taikiskin tuolla epäili. Oudoimmalta seikalta tällä hetkellä tuntuu kuitenkin tuo sivu, jonne antamasi linkki vie...!

Lue lisää

mutta kopioin sen viestin suoraan vastaanotetusta sähköpostista. Näin se todella on. Kuka olisi sellainen henkilö joka pystyisi tutkimaan tätä, ettei sellaista pääsisi taas tapahtumaan. Muussa tapauksessa on melkein pakko poistaa se rekattu nimimerkki kaikkine lisukkeineen.

osoite kirjoitti:

pitäisi näkyä näin

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000016&conference=500000000000009&posting=22000000009971429

Lue lisää

Mutta kuka sinä sitten olet? testi ja osoite?

osoite kirjoitti:

pitäisi näkyä näin

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000016&conference=500000000000009&posting=22000000009971429

Lue lisää

ehkä en. Joka tapauksessa niissä kahdessa viestissä jotka sain sähköpostiosoitteelleni, joka ei pitäisi olla julkinen, ei ollut viimeisen nollan ja luvun 9971429 välillä tyhjää tilaa eli ne olivat yhdessä. Onko se oikein vai väärin, en tiedä, mutta ehkä se selvittää teille mistä on kysymys.

sarkikala kirjoitti:

mutta kopioin sen viestin suoraan vastaanotetusta sähköpostista. Näin se todella on. Kuka olisi sellainen henkilö joka pystyisi tutkimaan tätä, ettei sellaista pääsisi taas tapahtumaan. Muussa tapauksessa on melkein pakko poistaa se rekattu nimimerkki kaikkine lisukkeineen.

Lue lisää

minäkin aikoinaan, ensimmäisen kerran samanlaisen viestin saatuani ajattelin. Puhumattakaan siitä, että se oli tullut 'oikeaan, viralliseen' meiliini. Siis siihen meiliin, joka minulla on omalla, koko nimelläni S24:ssä.

Ajattelin itse ainakin aikoinaan, että joku edelläni kirjoittanut henkilö pystyi sen 'jipon' minulle tekemään, mutta sittemmin olen ruvennut enemmän ja enemmän epäilemään koko S24:n osuutta asiaan - epämiellyttävää sellaista. Eihän kukaan muu kuin ylläpito osaisi moisia viestejä 'viralliseen' meiliini lähettää. Vai... osaisiko...? Puhumattakaan myös siis siitä oudosta seikasta, että minulle antamasi linkki vei minut siis keskustelujen etusivulle, ja tuo toinen, myöhemmin antamasi linkki suoraan keskusteluun...

En todellakaan tiedä enää mihin ja mitä uskoa.
Keneen uskoa, ketä epäillä, mitä seikkaa epäillä tai syyttää...?
Outoa. Ikävää.

sarkikala kirjoitti:

ruotsinkielisten palstalla, mutta se oli tyhjä. Yritän kyllä uudelleen. Kiitos joka tapauksessa!

sinua pienen ruotsia kotikielenään puhuvan joukon kirjeenvaihtoseura?
Voisimme mailailla ruotsiksi ja pitää kirjoitustaitoamme yllä.
Tarkoitan hyvää kirjakieltä. Panostaisimme puhtaaseen ruotsinkieleen ja välttäisimme murresanojen käyttöä.
Meitä on nykyään kolme suomenruotsalaista , jotka "tapaamme" näin kirjoitellen ja olemme suunnitelleet jopa yhteistä laivamatkaa.
Jos kiinnostut asiasta, niin laitan sinulle e- mailiosoitteeni

Ingebor kirjoitti:

sinua pienen ruotsia kotikielenään puhuvan joukon kirjeenvaihtoseura?
Voisimme mailailla ruotsiksi ja pitää kirjoitustaitoamme yllä.
Tarkoitan hyvää kirjakieltä. Panostaisimme puhtaaseen ruotsinkieleen ja välttäisimme murresanojen käyttöä.
Meitä on nykyään kolme suomenruotsalaista , jotka "tapaamme" näin kirjoitellen ja olemme suunnitelleet jopa yhteistä laivamatkaa.
Jos kiinnostut asiasta, niin laitan sinulle e- mailiosoitteeni

Lue lisää

täynnä jäljelle jääneitä työtehtäviä, joten en tässä vaiheessa ehdi ottaa uusia harrastuksia entisten lisäksi. Kiitos kuitenkin vinkistä! Hyvää jatkoa!

sarkikala kirjoitti:

ehkä en. Joka tapauksessa niissä kahdessa viestissä jotka sain sähköpostiosoitteelleni, joka ei pitäisi olla julkinen, ei ollut viimeisen nollan ja luvun 9971429 välillä tyhjää tilaa eli ne olivat yhdessä. Onko se oikein vai väärin, en tiedä, mutta ehkä se selvittää teille mistä on kysymys.

Lue lisää

sivistymättömältä kirjoittajalta. Vaadit selityksiä toisilta palstalaisilta sävyllä joka on syyllistävä. Sinun olisi syytä hieman muuttaa kirjoitustapaasi ja lähestyä muita palstakirjoittajia reilummassa hengessä.

aika kirjoitti:

sivistymättömältä kirjoittajalta. Vaadit selityksiä toisilta palstalaisilta sävyllä joka on syyllistävä. Sinun olisi syytä hieman muuttaa kirjoitustapaasi ja lähestyä muita palstakirjoittajia reilummassa hengessä.

Lue lisää

tarkoitetaankaan sanonnalla: "Sivistystä ei luoda yhdessä sukupolvessa."
:DDDDDDDDDDD

En nyt kyllä usko siihenkään, etteikö oppimattomien vanhempien lapsi voisi olla sivistynyt ja niinkui tuolla toisaalla jo todettiinkin , niin sivistynyt ja oppinut eivät ole synonyymejä.

Tuli vain mieleeni tuosta Sarkikalasta, että joku kompleksi voisi olla tuon kaltaisen esiintymisen taustalla. Mahdollisesti puutteellinen, alkeellinen kasvuympäristö?

Elvi kirjoitti:

tarkoitetaankaan sanonnalla: "Sivistystä ei luoda yhdessä sukupolvessa."
:DDDDDDDDDDD

En nyt kyllä usko siihenkään, etteikö oppimattomien vanhempien lapsi voisi olla sivistynyt ja niinkui tuolla toisaalla jo todettiinkin , niin sivistynyt ja oppinut eivät ole synonyymejä.

Tuli vain mieleeni tuosta Sarkikalasta, että joku kompleksi voisi olla tuon kaltaisen esiintymisen taustalla. Mahdollisesti puutteellinen, alkeellinen kasvuympäristö?

Lue lisää

Ottamatta ainakaan nyt sen enempää kantaa Sarkikalan viesteihin, tuosta sivistyneisyydestä - kuten oppineisuudestakin...

Ne todellakaan eivät ole synonyymejä sanoina. Usein ainakin osittainen totuus vain on se, että oppineitten ja sivistyneitten vanhempien lapsista myös vastaavasti tulee oppineita ja sivistyneitä. Aina se ei luonnollisestikaan pidä paikkaaansa. Oppineet ihmiset todellakin voivat olla sivistymättömiä, ja vastaavasti sivistyneet ihmiset voivat olla lähes täysin ilman sitä oppineisuutta.

Luulen, että tuohon seikkaan törmää nykyisin aina vain useammin ja useammin. Kummin päin tahansa siis. Mitenkäs on - jos rehellisesti olisi vastattava: Kumpaankohan 'sarjaan' ihmisiä mieluiten kuuluisimme, jos valitsemaan joutuisimme...? Olisimmeko mieluummin sivistyneitä vai oppineita...? Voi kuulostaa helpolta kysymykseltä, mutta pohtiessamme asiaa enemmän...

sirkku:) kirjoitti:

Ottamatta ainakaan nyt sen enempää kantaa Sarkikalan viesteihin, tuosta sivistyneisyydestä - kuten oppineisuudestakin...

Ne todellakaan eivät ole synonyymejä sanoina. Usein ainakin osittainen totuus vain on se, että oppineitten ja sivistyneitten vanhempien lapsista myös vastaavasti tulee oppineita ja sivistyneitä. Aina se ei luonnollisestikaan pidä paikkaaansa. Oppineet ihmiset todellakin voivat olla sivistymättömiä, ja vastaavasti sivistyneet ihmiset voivat olla lähes täysin ilman sitä oppineisuutta.

Luulen, että tuohon seikkaan törmää nykyisin aina vain useammin ja useammin. Kummin päin tahansa siis. Mitenkäs on - jos rehellisesti olisi vastattava: Kumpaankohan 'sarjaan' ihmisiä mieluiten kuuluisimme, jos valitsemaan joutuisimme...? Olisimmeko mieluummin sivistyneitä vai oppineita...? Voi kuulostaa helpolta kysymykseltä, mutta pohtiessamme asiaa enemmän...

Lue lisää

ja sivistyskään ei kanssakäymisessä paljon paina,jos ei omaa hyvää käytöstä.

Hyvään käytökseen ei tarvita sen enempää oppineisuutta(akateemisuutta)tai edes sivistystä.

Käytös on enemmänkin sisäsyntyistä ja joillain se lahja,eräät omaksuvat ja pyrkivät hyvään käytökseen ja toiset ei sitä opi tai halua oppia, ja eräs ryhmä on ns.tekopyhät,jotka käyttäytyvät "vertaisessaan"seurassa ns,käytöstapoja noudattaen,mutta muutoin ovat jotain muuta.
Näille viimemainituillle sopiva nimike on "moukka" ja se on sitä alinta kastia,minun kategoriassa.

emw34 kirjoitti:

ja sivistyskään ei kanssakäymisessä paljon paina,jos ei omaa hyvää käytöstä.

Hyvään käytökseen ei tarvita sen enempää oppineisuutta(akateemisuutta)tai edes sivistystä.

Käytös on enemmänkin sisäsyntyistä ja joillain se lahja,eräät omaksuvat ja pyrkivät hyvään käytökseen ja toiset ei sitä opi tai halua oppia, ja eräs ryhmä on ns.tekopyhät,jotka käyttäytyvät "vertaisessaan"seurassa ns,käytöstapoja noudattaen,mutta muutoin ovat jotain muuta.
Näille viimemainituillle sopiva nimike on "moukka" ja se on sitä alinta kastia,minun kategoriassa.

Lue lisää

ovat - ikävä kyllä sanoakaan - minun mielestäni yksi niistä kamalimmista ihmisryhmistä, mitä maa päällään kantaa. Monia, monia kokemuksia minulla heistäkin on. Vastaavaa voisin tietenkin sanoa myös vaikkapa 'tekoviisaista', 'aina oikeassa olevista' ihmisistä tai 'oppineista' ihmisistä, joiden ensimmäinen lausumansa jo osoittaa sen heidän oppimattomuutensa. Toki nyt siis puhun pelkästään teeskentelijöistä! Aidosti oppineiden ja sivistyneiden ihmisten ei ole minkäänlaista sisäistä tarvetta taitojaan muille osoittaa.

Mielestäni kuitenkin tuo käsite 'hyväkäytöksinen' viittaa useimmiten kuitenkin jonkinlaiseen sivistykseen. Edes jollakin tasolla. Oppineisuuden kanssa sillä ei välttämättä ole tekemistä, mutta eräänlaisen sivistyksen kanssa mielestäni kylläkin - useinkin. Johtuneeko tällainen ajattelu sitten vain vaikkapa sivustaseuraajan asenteista ja omaksumiensa käsitteiden ymmärtämisestä...?

Nämä palstakeskustelut ovat mielestäni kuitenkin tavallaan kuin 'asia erikseen'. Täällä oppimaton ja sivistymätönkin henkilö voi halutessaan olla myös erittäin hyväkäytöksinen - mutta samoin lienee laita toisinkinpäin ajateltaessa. Toisaalta... Kun sanoit, että käytös on enemmänkin sisäsyntyistä, herää mielessäni kylläkin ajatus siitä, että jostakinhan se hyvän käytöksen malli on itse kullekin tullut, siirtynyt, välittynyt, välitetty, ehkä jopa päähän iskostettukin... Vai? Ajatteletko niin, että jos luolaihminen nyt yhtäkkiä luoksemme tultaisiin, hän osaisi olla hyväkäytöksinen...? Niin... Kas; taas heitit mietittävää...

Muuten... Jos noista kolmesta vaihtoehdosta pitäisi tärkeysjärjestyksessä valita itselleen ominaisuuksia, pistäisin piirteet seuraavaan järjestykseen: 1. sivistyneisyys, johon liittyy ehdottomasti hyväkäytöksisyys, 2. oppineisuus... En siis osaa erottaa hyväkäytöksisyyttä sivistyneisyydestä muualla kuin ehkä täällä... Vai lienevätkö nuokin piirteet kaikki kovinkin tulkinnanvaraisia...?

sirkku:) kirjoitti:

ovat - ikävä kyllä sanoakaan - minun mielestäni yksi niistä kamalimmista ihmisryhmistä, mitä maa päällään kantaa. Monia, monia kokemuksia minulla heistäkin on. Vastaavaa voisin tietenkin sanoa myös vaikkapa 'tekoviisaista', 'aina oikeassa olevista' ihmisistä tai 'oppineista' ihmisistä, joiden ensimmäinen lausumansa jo osoittaa sen heidän oppimattomuutensa. Toki nyt siis puhun pelkästään teeskentelijöistä! Aidosti oppineiden ja sivistyneiden ihmisten ei ole minkäänlaista sisäistä tarvetta taitojaan muille osoittaa.

Mielestäni kuitenkin tuo käsite 'hyväkäytöksinen' viittaa useimmiten kuitenkin jonkinlaiseen sivistykseen. Edes jollakin tasolla. Oppineisuuden kanssa sillä ei välttämättä ole tekemistä, mutta eräänlaisen sivistyksen kanssa mielestäni kylläkin - useinkin. Johtuneeko tällainen ajattelu sitten vain vaikkapa sivustaseuraajan asenteista ja omaksumiensa käsitteiden ymmärtämisestä...?

Nämä palstakeskustelut ovat mielestäni kuitenkin tavallaan kuin 'asia erikseen'. Täällä oppimaton ja sivistymätönkin henkilö voi halutessaan olla myös erittäin hyväkäytöksinen - mutta samoin lienee laita toisinkinpäin ajateltaessa. Toisaalta... Kun sanoit, että käytös on enemmänkin sisäsyntyistä, herää mielessäni kylläkin ajatus siitä, että jostakinhan se hyvän käytöksen malli on itse kullekin tullut, siirtynyt, välittynyt, välitetty, ehkä jopa päähän iskostettukin... Vai? Ajatteletko niin, että jos luolaihminen nyt yhtäkkiä luoksemme tultaisiin, hän osaisi olla hyväkäytöksinen...? Niin... Kas; taas heitit mietittävää...

Muuten... Jos noista kolmesta vaihtoehdosta pitäisi tärkeysjärjestyksessä valita itselleen ominaisuuksia, pistäisin piirteet seuraavaan järjestykseen: 1. sivistyneisyys, johon liittyy ehdottomasti hyväkäytöksisyys, 2. oppineisuus... En siis osaa erottaa hyväkäytöksisyyttä sivistyneisyydestä muualla kuin ehkä täällä... Vai lienevätkö nuokin piirteet kaikki kovinkin tulkinnanvaraisia...?

Lue lisää

hienoksi, tai sivistyneeksi ihmistä, joka saa meidät tuntemaan itsemme tärkeisi,ainakin hyväksytyiksi.
Minun mielestäni sivistys on kyllä oppineisuuden ohella olevaa kohteliaisuutta ja nöyryyttä. Viimeksi mainittu sana ei kuitenkaan millään sopisi nyky "sivistyneen" ja oppineen, menestyneen ihmisen imagoon. Se vaan on pakko hyväksyä, sillä jos olet niin viisas ja "sivistynyt", ettet voi antaa muille tilaa, jos koet kaikki itsesi tavoin opiskelleet ja elämässään ulkonaisesti hyvin pärjäävät ja hyvin toimeentulevat kilpailijonasi, jotka on nujerrettava, näyttämällä suurempaa viisautta kuin toisella ,olet sivistymätön, vailla sydämen sivistystä oleva moukka.
Luulen, että paras sivistyneen käytöksen ohje on Raamatussa Jeesuksen sanat ."Mitä tahdotte ihmisten teille tekevän - tehkää te samoin heille!"

sirkku:) kirjoitti:

ovat - ikävä kyllä sanoakaan - minun mielestäni yksi niistä kamalimmista ihmisryhmistä, mitä maa päällään kantaa. Monia, monia kokemuksia minulla heistäkin on. Vastaavaa voisin tietenkin sanoa myös vaikkapa 'tekoviisaista', 'aina oikeassa olevista' ihmisistä tai 'oppineista' ihmisistä, joiden ensimmäinen lausumansa jo osoittaa sen heidän oppimattomuutensa. Toki nyt siis puhun pelkästään teeskentelijöistä! Aidosti oppineiden ja sivistyneiden ihmisten ei ole minkäänlaista sisäistä tarvetta taitojaan muille osoittaa.

Mielestäni kuitenkin tuo käsite 'hyväkäytöksinen' viittaa useimmiten kuitenkin jonkinlaiseen sivistykseen. Edes jollakin tasolla. Oppineisuuden kanssa sillä ei välttämättä ole tekemistä, mutta eräänlaisen sivistyksen kanssa mielestäni kylläkin - useinkin. Johtuneeko tällainen ajattelu sitten vain vaikkapa sivustaseuraajan asenteista ja omaksumiensa käsitteiden ymmärtämisestä...?

Nämä palstakeskustelut ovat mielestäni kuitenkin tavallaan kuin 'asia erikseen'. Täällä oppimaton ja sivistymätönkin henkilö voi halutessaan olla myös erittäin hyväkäytöksinen - mutta samoin lienee laita toisinkinpäin ajateltaessa. Toisaalta... Kun sanoit, että käytös on enemmänkin sisäsyntyistä, herää mielessäni kylläkin ajatus siitä, että jostakinhan se hyvän käytöksen malli on itse kullekin tullut, siirtynyt, välittynyt, välitetty, ehkä jopa päähän iskostettukin... Vai? Ajatteletko niin, että jos luolaihminen nyt yhtäkkiä luoksemme tultaisiin, hän osaisi olla hyväkäytöksinen...? Niin... Kas; taas heitit mietittävää...

Muuten... Jos noista kolmesta vaihtoehdosta pitäisi tärkeysjärjestyksessä valita itselleen ominaisuuksia, pistäisin piirteet seuraavaan järjestykseen: 1. sivistyneisyys, johon liittyy ehdottomasti hyväkäytöksisyys, 2. oppineisuus... En siis osaa erottaa hyväkäytöksisyyttä sivistyneisyydestä muualla kuin ehkä täällä... Vai lienevätkö nuokin piirteet kaikki kovinkin tulkinnanvaraisia...?

Lue lisää

on mielestäni ennenkaikkea sosiaalisuutta kanssaihmisiä kohtaan ja silloin ei tarvitse olla edes sivistystä.
Tätä lähinnä tarkoitin,vaan en osannut tuoda julki.(eikä tämäkään selitys ole aivan se,mitä tarkoitan sanoa)

Sivistykseen minunkin mielestä kuuluu hyvä käytös,mutta silloin sen ei välttämättä,tai "huonoimmillaan se ei ole, kuin "ulkoa opeteltuja tapoja" ja jos ei sisin ole pelissä,niin se jää helposti pinnalliseksi ja sitä ohjaa silloin sosiaalinen paine,kuin oma,sisäinen voima/tahto.

aika kirjoitti:

sivistymättömältä kirjoittajalta. Vaadit selityksiä toisilta palstalaisilta sävyllä joka on syyllistävä. Sinun olisi syytä hieman muuttaa kirjoitustapaasi ja lähestyä muita palstakirjoittajia reilummassa hengessä.

Lue lisää

minusta sarkikala esitti oikeutetut kysymykset jos hän oli saanut outoja viestejä salaiselle sähköpostiosoitteelleen

conzuela kirjoitti:

hienoksi, tai sivistyneeksi ihmistä, joka saa meidät tuntemaan itsemme tärkeisi,ainakin hyväksytyiksi.
Minun mielestäni sivistys on kyllä oppineisuuden ohella olevaa kohteliaisuutta ja nöyryyttä. Viimeksi mainittu sana ei kuitenkaan millään sopisi nyky "sivistyneen" ja oppineen, menestyneen ihmisen imagoon. Se vaan on pakko hyväksyä, sillä jos olet niin viisas ja "sivistynyt", ettet voi antaa muille tilaa, jos koet kaikki itsesi tavoin opiskelleet ja elämässään ulkonaisesti hyvin pärjäävät ja hyvin toimeentulevat kilpailijonasi, jotka on nujerrettava, näyttämällä suurempaa viisautta kuin toisella ,olet sivistymätön, vailla sydämen sivistystä oleva moukka.
Luulen, että paras sivistyneen käytöksen ohje on Raamatussa Jeesuksen sanat ."Mitä tahdotte ihmisten teille tekevän - tehkää te samoin heille!"

Lue lisää

Ensin luin viestiäsi moneen kertaan, sitten pelkästään edellisten viestien kannalta...

Suo anteeksi epäilykseni, että mielestäni olet kirjoitellut täällä aiemmin jollain muulla nimellä, mutta tässä yhteydessä sillä seikalla ainakaan ei ainakaan minulle merkitystä ole. Jotkut henkilöt vain tarkoituksella tietyille henkilöille vastaavat eri tavoin... Olkoon kysymys nyt mistä tahansa, niin pari seikkaa...

Sanoit, että... "hienoksi, tai sivistyneeksi ihmistä, joka saa meidät tuntemaan itsemme tärkeisi,ainakin hyväksytyiksi".

Uskaltaisin väittää, että yleensä kutsumme sivistyneeksi ihmistä, joka saa meidät tuntemaan itsemme päinvastoin noyriksi ja pieniksi ihmisiksi. Juuri tietämättömiksi, moukkamaisiksi yksilöiksi sanovat meitä yleensä juuri itse kyseiset 'taidot' elämässään haltsaavat henkilöt. Liian tiheään näitä poikkeuksiakin vain jostain löytyy...

Sanoit myös: "Minun mielestäni sivistys on kyllä oppineisuuden ohella olevaa kohteliaisuutta ja nöyryyttä. Viimeksi mainittu sana ei kuitenkaan millään sopisi nyky "sivistyneen" ja oppineen, menestyneen ihmisen imagoon. Se vaan on pakko hyväksyä, sillä jos olet..."

Taas sanon samaa kuin edellisessäkin kommentissani. Muuten olen kanssasi samaa mieltä, mutta tuosta kommenttisi lopusta... Nöyryydestä... Vaikka kuinka ajattelisimme nyky-yhteiskuntamme 'sivistynyttä ja oppinutta' imagoa, ajattelen sinnikkäästi siten, että juuri se aidosti älykäs, oppinut ja sivistynyt jengihän juuri haltsaakin senkin 'vähempiälyisten' huomioon ottamisen! Jotenkin itselläni vain on kokemuksia pelkästään suhtautumisesta näinpäin ajatellen... En väitä, että olisin oikeassa; tämä on minun käsitykseni.

Yksinkertaisesti siis: Juuri se fiksuin eliitti ja älymystö mielestäni ottaa myös sen vähemmän koulutetunkin jengin huomioon. Toki se huomioon ottaminen on suoraan verrannollinen vastaanottavaan jengiin. Siis... Ei mitään helppoa selitettävää, mutta aihekaan nyt ei helppo ole...

Tuohon seikkaan muuten, mitä sanoit ulkonaisesti hyvin toimeentulevista ystävistämme, en täysin ota kantaa - sikäli mikäli et todella korosta sanaa JOS. Mielestäni myös oppinut, sivistynyt, perusluoteeltaan kohtelias ja ystävällinen ihminen antaa aina muillekin tilaa, on kaikkia muitakin kohtaan ystävällinen ja kohtelias, hyväkäytöksinen, ja - ennen kaikkea - nöyrä!

HUOM.! Vielä kaikkia näitä asioita ajatellessani mieleeni tuli, josko kuitenkin mahdollisesti puhummekin täysin samasta asiasta...? Ja siis samaa mieltäkin olemme...? JUUUUUU; lueskeltuani tekstiäsi vieläkin... Niinhän se onkin! Mutta: kiitos kommentistasi! Ja... Muistakaamme se nöyryys...! Oikaise, jos jossain suhteessa olin sinun mielestäsi väärässä...!

ihmettelijä kirjoitti:

minusta sarkikala esitti oikeutetut kysymykset jos hän oli saanut outoja viestejä salaiselle sähköpostiosoitteelleen

eivät ole fiksuja, sarkikala näki mistä osoitteesta viestit ovat tulleet(lähettäjä näkyy aina sp-viesteissä!!!), kuitenkin hän asettaa kysymykset muotoon josta käy ilmi hänen epäilevän että palstalaiset olisivat ne hänelle lähettäneet.

Kysymyksetkin voi esittää sivistyneesti tai moukkamaisesti.

sirkku:) kirjoitti:

Ensin luin viestiäsi moneen kertaan, sitten pelkästään edellisten viestien kannalta...

Suo anteeksi epäilykseni, että mielestäni olet kirjoitellut täällä aiemmin jollain muulla nimellä, mutta tässä yhteydessä sillä seikalla ainakaan ei ainakaan minulle merkitystä ole. Jotkut henkilöt vain tarkoituksella tietyille henkilöille vastaavat eri tavoin... Olkoon kysymys nyt mistä tahansa, niin pari seikkaa...

Sanoit, että... "hienoksi, tai sivistyneeksi ihmistä, joka saa meidät tuntemaan itsemme tärkeisi,ainakin hyväksytyiksi".

Uskaltaisin väittää, että yleensä kutsumme sivistyneeksi ihmistä, joka saa meidät tuntemaan itsemme päinvastoin noyriksi ja pieniksi ihmisiksi. Juuri tietämättömiksi, moukkamaisiksi yksilöiksi sanovat meitä yleensä juuri itse kyseiset 'taidot' elämässään haltsaavat henkilöt. Liian tiheään näitä poikkeuksiakin vain jostain löytyy...

Sanoit myös: "Minun mielestäni sivistys on kyllä oppineisuuden ohella olevaa kohteliaisuutta ja nöyryyttä. Viimeksi mainittu sana ei kuitenkaan millään sopisi nyky "sivistyneen" ja oppineen, menestyneen ihmisen imagoon. Se vaan on pakko hyväksyä, sillä jos olet..."

Taas sanon samaa kuin edellisessäkin kommentissani. Muuten olen kanssasi samaa mieltä, mutta tuosta kommenttisi lopusta... Nöyryydestä... Vaikka kuinka ajattelisimme nyky-yhteiskuntamme 'sivistynyttä ja oppinutta' imagoa, ajattelen sinnikkäästi siten, että juuri se aidosti älykäs, oppinut ja sivistynyt jengihän juuri haltsaakin senkin 'vähempiälyisten' huomioon ottamisen! Jotenkin itselläni vain on kokemuksia pelkästään suhtautumisesta näinpäin ajatellen... En väitä, että olisin oikeassa; tämä on minun käsitykseni.

Yksinkertaisesti siis: Juuri se fiksuin eliitti ja älymystö mielestäni ottaa myös sen vähemmän koulutetunkin jengin huomioon. Toki se huomioon ottaminen on suoraan verrannollinen vastaanottavaan jengiin. Siis... Ei mitään helppoa selitettävää, mutta aihekaan nyt ei helppo ole...

Tuohon seikkaan muuten, mitä sanoit ulkonaisesti hyvin toimeentulevista ystävistämme, en täysin ota kantaa - sikäli mikäli et todella korosta sanaa JOS. Mielestäni myös oppinut, sivistynyt, perusluoteeltaan kohtelias ja ystävällinen ihminen antaa aina muillekin tilaa, on kaikkia muitakin kohtaan ystävällinen ja kohtelias, hyväkäytöksinen, ja - ennen kaikkea - nöyrä!

HUOM.! Vielä kaikkia näitä asioita ajatellessani mieleeni tuli, josko kuitenkin mahdollisesti puhummekin täysin samasta asiasta...? Ja siis samaa mieltäkin olemme...? JUUUUUU; lueskeltuani tekstiäsi vieläkin... Niinhän se onkin! Mutta: kiitos kommentistasi! Ja... Muistakaamme se nöyryys...! Oikaise, jos jossain suhteessa olin sinun mielestäsi väärässä...!

Lue lisää

osata puhuakaan koko sivistyksestä, tai sivistyneisyydestä, eikä se ollut edes tämän ketjun aiheena.
Jotenkin vaan taas juttu riistäytyi rönsyilemään.
En nyt ehdi lukemaan koko ketjua läpi, mutta eikö aloitus ainakin ollut siihen tapaan, että minkä uuden asian tahtoisimme oppia.

Minä tahtoisin oppia valmistamaan pitsiä. Sitä voi kuulemma virkata tai nyplätä.
Sitten kun olen oppinut, valmistan sängynpeiton, ikkunaverhot ja pöytäliinoja.

Sirkku, pyysit tuossa kirjoituksesi lopussa oikaisemaan, jos olet mielestäni väärässä.
En minä taida jaksaa aikaihmisen puheita oikoa - ainakaan silloin kun ne eivät ole asiapitoisuudeltaan täysin vääriä.

Nyt on taas jatkettava leipätyötä!
Hyvää päivän jatkoa sinulle!

conzuela kirjoitti:

osata puhuakaan koko sivistyksestä, tai sivistyneisyydestä, eikä se ollut edes tämän ketjun aiheena.
Jotenkin vaan taas juttu riistäytyi rönsyilemään.
En nyt ehdi lukemaan koko ketjua läpi, mutta eikö aloitus ainakin ollut siihen tapaan, että minkä uuden asian tahtoisimme oppia.

Minä tahtoisin oppia valmistamaan pitsiä. Sitä voi kuulemma virkata tai nyplätä.
Sitten kun olen oppinut, valmistan sängynpeiton, ikkunaverhot ja pöytäliinoja.

Sirkku, pyysit tuossa kirjoituksesi lopussa oikaisemaan, jos olet mielestäni väärässä.
En minä taida jaksaa aikaihmisen puheita oikoa - ainakaan silloin kun ne eivät ole asiapitoisuudeltaan täysin vääriä.

Nyt on taas jatkettava leipätyötä!
Hyvää päivän jatkoa sinulle!

Lue lisää

"Taidoistamme ja lahjoistamme" oli ketjun avauksena.
No nyt kun sanon, että huolellisemmaksi tahtoisin oppia, niin se on vilpitön haluni.
Vai onko se taito, tai lahja?
Ainakin hyvä ominaisuus ihmisellä. Valitettavasti en kyllä taida koskaan pystyä muuttumaan kärsivällisemmäksi, mutta sitä pitsiä opettelen virkkaamaan
Oikein jo näen sieluni silmin kuinka kodissani on keskentekoisia pitsiliinoja ja sohvatyynyn päällisiä pilvin pimein :D

kysymykset kirjoitti:

eivät ole fiksuja, sarkikala näki mistä osoitteesta viestit ovat tulleet(lähettäjä näkyy aina sp-viesteissä!!!), kuitenkin hän asettaa kysymykset muotoon josta käy ilmi hänen epäilevän että palstalaiset olisivat ne hänelle lähettäneet.

Kysymyksetkin voi esittää sivistyneesti tai moukkamaisesti.

Lue lisää

itse vastata. Sähköpostiviesteissä ei siis ollut lähettäjän nimeä, mutta www-osoite joka, kun klikkasin sitä hiirellä, toi minut tänne keskustelupalstalle ja siitä näin nimimerkin, jolta se viesti oli tullut. En vieläkään tiedä ketkä ne nimimerkit ovat, mutta olen ymmärtänyt, että vika oli Suomi24:n ohjelmassa, eli ne viestit eivät olisi pitäneet tulla minulle. Kyllähän ihminen hämmästyy suuresti jos joltakin tuntemattomalta taholta tulee salaiseen sähköpostiosoitteeseen viestejä! Se siitä.

conzuela kirjoitti:

"Taidoistamme ja lahjoistamme" oli ketjun avauksena.
No nyt kun sanon, että huolellisemmaksi tahtoisin oppia, niin se on vilpitön haluni.
Vai onko se taito, tai lahja?
Ainakin hyvä ominaisuus ihmisellä. Valitettavasti en kyllä taida koskaan pystyä muuttumaan kärsivällisemmäksi, mutta sitä pitsiä opettelen virkkaamaan
Oikein jo näen sieluni silmin kuinka kodissani on keskentekoisia pitsiliinoja ja sohvatyynyn päällisiä pilvin pimein :D

Lue lisää

Ketjun aiheena oli, kuten sanoit, kysymys siitä, minkä taidon tai lahjan itse kukin entisten taitojensa ja lahjojensa lisäksi mielellään itselleen valitsisi. Koko aloituksen saattoi ajatella olevan sekä asia-aiheen että leikkimielisen aiheen. Koska kuitenkin huomasin, että kovin monet olivat niin kovin varovaisia haaveistaan puhuessaan, heitin vielä kehiin tuon 'uuden' avaukseni ketjun keskelle, jossa pyysin porukkaa leikkimielisesti miettimään siis vaikkapa taikomalla mahdollisesti saavutettavaa uutta taitoa tai lahjaa itselleen...

Mielestäni rönsyileminen ketjuissa on yleensä pelkästään hyvä asia; ei ketjujen tarvitse mielestäni mitään luettelomaisia kysymys-vastaus -ketjuja olla. Tämä ketju on muuten ollutkin yllättävän asiallinen rönsyistäkin huolimatta. Siitä kiitokseni kaikille, jotka mukana ovat pyörineet!

Ajatellaanpa tuota rönsyilemistä vaikka niinkin, että juuri nuo sivistyneisyys, oppineisuus, hyväkäytöksisyys ja mainitsemasi kärsivällisyys ovat myös taitoja, joita kaikkia voimme ainakin lisää itse kukin itsellemme hankkia. Itse esimerkiksi olen erittäin 'pitkäpinnainen' ja kärsivällinen luonteeltaani, joskin innostuessani jostakin asiasta kaiken pitäisi tapahtua heti...! Puhuin tuosta luonteenpiirteestäni jo tuolla jossakin muussakin yhteydessä. Vasta iän myötä olen oppinut esimerkiksi kaivelemaan vanhoja, kesken jääneitä käsitöitäni uudestaan esille ja tekemään niitä loppuun. Ongelmani on vain se, ettei aikani nykyisin riitä kaikkien noiden omien, mielenkiintoistenkaan asioiden tekemiseen...

Huolellisuus ja kärsivällisyys... Niin; ovatko ne taitoja vai lahjoja...? Mielestäni enemmänkin taitoja. Taitoja, joita voimme siis opetella konkreettisestikin. Käsitöitteen tekeminen yleensäkin (laji kuin laji!) itselleen on muuten erittäin rentouttavaa puuhaa...!

sirkku:) kirjoitti:

Ketjun aiheena oli, kuten sanoit, kysymys siitä, minkä taidon tai lahjan itse kukin entisten taitojensa ja lahjojensa lisäksi mielellään itselleen valitsisi. Koko aloituksen saattoi ajatella olevan sekä asia-aiheen että leikkimielisen aiheen. Koska kuitenkin huomasin, että kovin monet olivat niin kovin varovaisia haaveistaan puhuessaan, heitin vielä kehiin tuon 'uuden' avaukseni ketjun keskelle, jossa pyysin porukkaa leikkimielisesti miettimään siis vaikkapa taikomalla mahdollisesti saavutettavaa uutta taitoa tai lahjaa itselleen...

Mielestäni rönsyileminen ketjuissa on yleensä pelkästään hyvä asia; ei ketjujen tarvitse mielestäni mitään luettelomaisia kysymys-vastaus -ketjuja olla. Tämä ketju on muuten ollutkin yllättävän asiallinen rönsyistäkin huolimatta. Siitä kiitokseni kaikille, jotka mukana ovat pyörineet!

Ajatellaanpa tuota rönsyilemistä vaikka niinkin, että juuri nuo sivistyneisyys, oppineisuus, hyväkäytöksisyys ja mainitsemasi kärsivällisyys ovat myös taitoja, joita kaikkia voimme ainakin lisää itse kukin itsellemme hankkia. Itse esimerkiksi olen erittäin 'pitkäpinnainen' ja kärsivällinen luonteeltaani, joskin innostuessani jostakin asiasta kaiken pitäisi tapahtua heti...! Puhuin tuosta luonteenpiirteestäni jo tuolla jossakin muussakin yhteydessä. Vasta iän myötä olen oppinut esimerkiksi kaivelemaan vanhoja, kesken jääneitä käsitöitäni uudestaan esille ja tekemään niitä loppuun. Ongelmani on vain se, ettei aikani nykyisin riitä kaikkien noiden omien, mielenkiintoistenkaan asioiden tekemiseen...

Huolellisuus ja kärsivällisyys... Niin; ovatko ne taitoja vai lahjoja...? Mielestäni enemmänkin taitoja. Taitoja, joita voimme siis opetella konkreettisestikin. Käsitöitteen tekeminen yleensäkin (laji kuin laji!) itselleen on muuten erittäin rentouttavaa puuhaa...!

Lue lisää

on esimerkiksi kudinpuikoilla kutominen.
Olen tehnyt jumppereita ja villasukkia ja tuntuu aivan ihanalta istahtaa kiireettömänä hetkenä kutomaan.Se työ tuntuu kädessä niin mukavalta ja minusta on kaksinverroin miellyttävää kun seurassani on joku jonka kanssa, tai jolle voin samalla jutella.Kuvioneuleeseen saattaa tulla innokkaasti keskustellessa virhe ja sitten :"Samperi mitä minä nyt olen tyrinyt..." Puretaan virhekohta pois ja työ, sekä rupattelu jatkuu.

Ingebor kirjoitti:

ruotsinkielisten palstalle juttelemaan!
Tuossa vasemmalla on sellainen kuin "Yhteisöt"- foorumi!
Käsittääkseni siellä keskustelee moni näiden eri ikäryhmien palstaisista..
Minulla on eri nikki kuin mitä tässä nyt käytän ja tavallisesti käyn tätä vanhempien palstoilla, silloin kun keskustelen suomeksi.

Lue lisää

"Yhteisöt" -foorumissa, mutta ei siellä oleketään juttelemassa!?

...että, jos haluaa selvitä Suomessa ehjin nahoin, niin jokaisen kansalaisen pitäisi olla sekä lääkäri että juristi. Molempia osaamisia tarvittaisiin aivan jokapäiväisessä elämässä. Joten, jos osaat taikoa, niin tässä olisi tehtäväkenttää runsaastikin :)

Remmari kirjoitti:

...että, jos haluaa selvitä Suomessa ehjin nahoin, niin jokaisen kansalaisen pitäisi olla sekä lääkäri että juristi. Molempia osaamisia tarvittaisiin aivan jokapäiväisessä elämässä. Joten, jos osaat taikoa, niin tässä olisi tehtäväkenttää runsaastikin :)

Lue lisää

kun haalii sisäpiiriin mahdollisimman laajan skaalan eri ammatti-ihmisiä.
Mullakin on tässä piirissä omat hommani, kylläkin aika laaja skaala, tällä hetkellä ompelen verhoja uuteen taloon, eräs kesämökki odottaa hämäräkytkintä, tulis vaan vielä kaunis viikonloppu että saan myös nauttia mökillä olosta.

Remmari kirjoitti:

...että, jos haluaa selvitä Suomessa ehjin nahoin, niin jokaisen kansalaisen pitäisi olla sekä lääkäri että juristi. Molempia osaamisia tarvittaisiin aivan jokapäiväisessä elämässä. Joten, jos osaat taikoa, niin tässä olisi tehtäväkenttää runsaastikin :)

Lue lisää

...taikoa...!;)

Itselleni taikoisin kovinkin monia taitoja, mutta jos eräänlaista rajaa olisi taikomisessakin pidettävä yllä, niin todellakin tuo kaksikielisyys olisi yksi taito, jonka haluaisin hallita. Tunnen jopa pari henkilöä, jotka ovat täysin kolmikielisiä siten, että heidän ajatuksensakin toimivat sillä kielellä, jolla kyseisellä hetkellä juttelevat. Alunperin lähtökohtana silloin on tietenkin oltava se alkujaan hyvin opittu äidinkieli - tai isänkieli...;)

Entäs taito taikoa itselleen taikomisen lahjat...? Pidemmän päälle tietenkään se ei kivaa olisi, mutta sillä ajatuksellahan on aina hauskaa leikitellä... Yksi taikomiskerta - ja pystyä taikomaan itselleen lisää taikomisen lahjoja...? Taikoa itselleen taidon taikoa aina vain lisää ja lisää rahaa...? Taikoa itselleen aina vain lisää ja lisää... mitä?

Jokapäiväistä positiivisuutta minä tällä hetkellä omaan elämääni taikoisin...! Sen kaksikielisyyden lisäksi... Toki rahakin kelpaisi, kuten myös... *wirnuilee ilkikurisesti*...

Ansku kirjoitti:

kun haalii sisäpiiriin mahdollisimman laajan skaalan eri ammatti-ihmisiä.
Mullakin on tässä piirissä omat hommani, kylläkin aika laaja skaala, tällä hetkellä ompelen verhoja uuteen taloon, eräs kesämökki odottaa hämäräkytkintä, tulis vaan vielä kaunis viikonloppu että saan myös nauttia mökillä olosta.

Lue lisää

...että kaikkien pitäisi osata myös LVIS-työt ja remontointi sekä vaateiden ompelu ja puusepän hommat. Jos vielä löytyy pitokokki, niin aina vain paranee. - On todellinen taivaan lahja, jos omasta tuttavapiiristä löytyy tällaista väkeä! :D

Olen ollut joskus remonttimiehen repsikkana. Siisti tapetointi ja maalaaminen ym. yksinkertainen työ käy minulta helposti, mutta siihen minun käden taitoni jäävät.

Edellyttää taikuutta ja noituutta, jos tällaisen tuttavapiirin pystyy kaupunkioloissa hankkimaan!

Remmari kirjoitti:

...että kaikkien pitäisi osata myös LVIS-työt ja remontointi sekä vaateiden ompelu ja puusepän hommat. Jos vielä löytyy pitokokki, niin aina vain paranee. - On todellinen taivaan lahja, jos omasta tuttavapiiristä löytyy tällaista väkeä! :D

Olen ollut joskus remonttimiehen repsikkana. Siisti tapetointi ja maalaaminen ym. yksinkertainen työ käy minulta helposti, mutta siihen minun käden taitoni jäävät.

Edellyttää taikuutta ja noituutta, jos tällaisen tuttavapiirin pystyy kaupunkioloissa hankkimaan!

Lue lisää

sisarusparven joukossa toivoneet että joku lapsenlapsi lukisi teologiaa, pappi nimittäin puuttuu suvusta.
Kyllä hänellä olisi töitä.
Hyvä ystäväni on pappi ja on hoitanut nekin asiat kuin ikään sisäpiiriin kuuluvana.
Kun toimin kirjanpitäjänä, meillä gollegioitten kesken oli tiivistä tietojen vaihtoa verotusasioista.

Remmari kirjoitti:

...että kaikkien pitäisi osata myös LVIS-työt ja remontointi sekä vaateiden ompelu ja puusepän hommat. Jos vielä löytyy pitokokki, niin aina vain paranee. - On todellinen taivaan lahja, jos omasta tuttavapiiristä löytyy tällaista väkeä! :D

Olen ollut joskus remonttimiehen repsikkana. Siisti tapetointi ja maalaaminen ym. yksinkertainen työ käy minulta helposti, mutta siihen minun käden taitoni jäävät.

Edellyttää taikuutta ja noituutta, jos tällaisen tuttavapiirin pystyy kaupunkioloissa hankkimaan!

Lue lisää

tavallaan takaa tässä toisessa, 'jatkoavauksessani'... Ajattelin nimittäin, että juuri noista konkreettisista haaveittemme mahdollisista toteutumisista voisimme jutella tuolla ylempänä. Koska ketju uhkaa näköjään kohta siirtyä toiselle sivulle palstallamme, halusin heittää kehiin vielä tämän ajatuskuvion...

Siis vaikkapa pelkkiä utopistisia haaveita...? Kai meidänkin ikäisillämme sellaisia voi olla...?
Ilman toiveita ja unelmia emme jaksaisi välttämättä jatkuvasti päivästä toiseen, mutta nyt ajan siis takaa noita täysin saavuttamattomissamme olevia haaveita ja unelmia...!

sirkku:) kirjoitti:

tavallaan takaa tässä toisessa, 'jatkoavauksessani'... Ajattelin nimittäin, että juuri noista konkreettisista haaveittemme mahdollisista toteutumisista voisimme jutella tuolla ylempänä. Koska ketju uhkaa näköjään kohta siirtyä toiselle sivulle palstallamme, halusin heittää kehiin vielä tämän ajatuskuvion...

Siis vaikkapa pelkkiä utopistisia haaveita...? Kai meidänkin ikäisillämme sellaisia voi olla...?
Ilman toiveita ja unelmia emme jaksaisi välttämättä jatkuvasti päivästä toiseen, mutta nyt ajan siis takaa noita täysin saavuttamattomissamme olevia haaveita ja unelmia...!

Lue lisää

ajatukseni on olla yhtä maailmankaikkeuden kanssa, ymmärtää joskus ääretön ja iankaikkinen.
Veljeni kanssa lapsena kuvittelimme maailman olevan vain tomuhiukkanen jonkun suuremman koronapöydän kulmalla.

Ansku kirjoitti:

ajatukseni on olla yhtä maailmankaikkeuden kanssa, ymmärtää joskus ääretön ja iankaikkinen.
Veljeni kanssa lapsena kuvittelimme maailman olevan vain tomuhiukkanen jonkun suuremman koronapöydän kulmalla.

Lue lisää

ihan silloin pikkulikkana - jopa kuunneltuani paljonkin vanhempieni selityksiä maapallomme sijainnista ja olemuksesta maailmankaikkeudessa - kuvittelin sinnikkäästi aina maapallomme olevan sellainen, jonka sisäpuolella me olemme! Oli kovin vaikeaa ymmärtää sitä, miten sen 'seinän' vastaan tuleminen ilmenisi...! Lieneekö muilla samanlaisia ajatelmia lapsuudestaan...?

Upea ajatus ja haave sinulta. Kiitos. Itse haaveilisin pääsystä vaikkapa edes avaruuslennolle. Myös avaruudesta ylipäätään haluaisin tietää enemmän. Ymmärtämisestä puhumattakaan! Kaikki on niin outoa, vaikka jotakin joistakin asioista tietääkin. Koko maailmankaikkeus... Ihmeellistä.

sirkku:) kirjoitti:

...taikoa...!;)

Itselleni taikoisin kovinkin monia taitoja, mutta jos eräänlaista rajaa olisi taikomisessakin pidettävä yllä, niin todellakin tuo kaksikielisyys olisi yksi taito, jonka haluaisin hallita. Tunnen jopa pari henkilöä, jotka ovat täysin kolmikielisiä siten, että heidän ajatuksensakin toimivat sillä kielellä, jolla kyseisellä hetkellä juttelevat. Alunperin lähtökohtana silloin on tietenkin oltava se alkujaan hyvin opittu äidinkieli - tai isänkieli...;)

Entäs taito taikoa itselleen taikomisen lahjat...? Pidemmän päälle tietenkään se ei kivaa olisi, mutta sillä ajatuksellahan on aina hauskaa leikitellä... Yksi taikomiskerta - ja pystyä taikomaan itselleen lisää taikomisen lahjoja...? Taikoa itselleen taidon taikoa aina vain lisää ja lisää rahaa...? Taikoa itselleen aina vain lisää ja lisää... mitä?

Jokapäiväistä positiivisuutta minä tällä hetkellä omaan elämääni taikoisin...! Sen kaksikielisyyden lisäksi... Toki rahakin kelpaisi, kuten myös... *wirnuilee ilkikurisesti*...

Lue lisää

Hälsing f h:fors :)

tsirppi kirjoitti:

Hälsing f h:fors :)

Mistäs sinä olit siihen pyrähtänyt...?;)
Hauskaa!
Olin täysin muissa hommissa (valitettavasti en 'niissä' hommissa... ääh!...) välillä, ja tulin nyt katselemaan tänne. Ja kukas se täällä viserteleekään...!;) Olipa kivaa törmätä!
Mitäs kuuluu?
Kuinka osasit juuri tälle kohtaa palstastamme tulla?
Nooooo; MITKÄS NE SINUN TOIVEESI, HAAVEESI, UNELMASI OLISIVATKAAN...? Kerro nopeasti ennen kuin 'julkisesti' niitä alan epäilemään...!;))

Ansku kirjoitti:

sisarusparven joukossa toivoneet että joku lapsenlapsi lukisi teologiaa, pappi nimittäin puuttuu suvusta.
Kyllä hänellä olisi töitä.
Hyvä ystäväni on pappi ja on hoitanut nekin asiat kuin ikään sisäpiiriin kuuluvana.
Kun toimin kirjanpitäjänä, meillä gollegioitten kesken oli tiivistä tietojen vaihtoa verotusasioista.

Lue lisää

Mutta papin palveluita saa paljon helpommin kuin edellä mainittujen ammattien palveluita. Pappi myös tulee paikalle silloin, kun sovitaan, eikä tarvitse pelätä, että hän unohtaisi urakkansa, ja ottaisi rahakkaamman urakan sen sijaan. Eikä papille tule ryyppyputki päälle perjantaina.

Kirjoitan tässä nyt tavattoman rumasti ja häijysti, mutta totuus on, ettei täällä pääkaupunkiseudulla voi palkata ketään tekemään kotiinsa putkitöitä tai remonttia, ellei ole suositusta tuttavilta. Minulla ja monella muulla on karvaita kokemuksia. Pitää aina tietää, että ammatinharjoittaja on sen-ja-sen serkku. Kaikki sellaiset taiturit ovat ylityöllistettyjä, ja on ihme, jos sellaisen löytää, jolla olisi aikaa.

Pitäisi tietysti osata myös veroneuvontaa ja kirjanpitoa. Tuntuu siltä, ettei taikomisen määrästä tule loppua. - Tähän nyt välttämättä tarvittaisiin hyvää haltijatarta.

Ajatelkaapa tuota otsikkoa...
Olisiko mukavaa joskus saada aika pysähtymään...?
Luulen, että moni sanoisi tähän, että 'toki, ainakin joskus', mutta moni myös - mietittyään asiaa tarkemmin ajattelisi sittenkin, että on parempi kun emme sitä taitoa hallitse... Olenko oikeassa?
En sitä taitoa haluaisi itsekään itselleni, mutta kieltämättä päivissäni on ainakin pari sellaista rupeamaa, jolloin haluaisin kellojen käyvän hitaammin... Paljon hitaammin. Ensimmäinen ajankohta päivällä minulla ajoittuu juuri tähän noin kello 11-15 väliin, ja toinen illemmaksi, jonnekin kello 19-24 väliin...
Niin paljon kaikkea mahdollista haluaisin ennättää touhuilemaan. Aikani tuntuu siis joka päivä riittämättömältä. Joskus tuntuu jopa, että mitä ahkerammin töitäni teen, sitä kiireempi minulla kuitenkin aina on...
Ainakin joskus siis toivoisinkin voivani taikoa kellojen kulkevan hitaammin... En siis pysähtyvän, en hyppäävän menneeseen päivään (ainakaan kovin usein...) enkä menneisyyteen ylipäätäänkään, vaan yksinkertaisesti haluaisin joskus saada kellojen viisarit kulkemaan hitaammin...
Ajatteleeko kukaan muu näin...?

sirkku:) kirjoitti:

Ajatelkaapa tuota otsikkoa...
Olisiko mukavaa joskus saada aika pysähtymään...?
Luulen, että moni sanoisi tähän, että 'toki, ainakin joskus', mutta moni myös - mietittyään asiaa tarkemmin ajattelisi sittenkin, että on parempi kun emme sitä taitoa hallitse... Olenko oikeassa?
En sitä taitoa haluaisi itsekään itselleni, mutta kieltämättä päivissäni on ainakin pari sellaista rupeamaa, jolloin haluaisin kellojen käyvän hitaammin... Paljon hitaammin. Ensimmäinen ajankohta päivällä minulla ajoittuu juuri tähän noin kello 11-15 väliin, ja toinen illemmaksi, jonnekin kello 19-24 väliin...
Niin paljon kaikkea mahdollista haluaisin ennättää touhuilemaan. Aikani tuntuu siis joka päivä riittämättömältä. Joskus tuntuu jopa, että mitä ahkerammin töitäni teen, sitä kiireempi minulla kuitenkin aina on...
Ainakin joskus siis toivoisinkin voivani taikoa kellojen kulkevan hitaammin... En siis pysähtyvän, en hyppäävän menneeseen päivään (ainakaan kovin usein...) enkä menneisyyteen ylipäätäänkään, vaan yksinkertaisesti haluaisin joskus saada kellojen viisarit kulkemaan hitaammin...
Ajatteleeko kukaan muu näin...?

Lue lisää

ja näillä "krempoilla" en haluaisi että aika pysähtyisi, mutta jos voisin kääntää viisarit taaksepäin noin 35 vuotta, niin kyllä sitten. Se lienee kuitenkin mahdotonta. Olen kuullut tai oikeastaan lukenut jostakin, että on muutama sellainen ihminen maailmassa joka ei tarvitse yöunta laisinkaan. Ja muistaakseni ko ihmiset, ainakin joku heistä, kävi kahdessa eri työssä ja ansaitsi näin ollen kaksi kertaa niin paljon kuin normaali työssäkäyvä ihminen. Hänelle (heille) jäi kuitenkin noin 8 tuntia nauttia elämästä ja palkoistaan.

sarkikala kirjoitti:

ja näillä "krempoilla" en haluaisi että aika pysähtyisi, mutta jos voisin kääntää viisarit taaksepäin noin 35 vuotta, niin kyllä sitten. Se lienee kuitenkin mahdotonta. Olen kuullut tai oikeastaan lukenut jostakin, että on muutama sellainen ihminen maailmassa joka ei tarvitse yöunta laisinkaan. Ja muistaakseni ko ihmiset, ainakin joku heistä, kävi kahdessa eri työssä ja ansaitsi näin ollen kaksi kertaa niin paljon kuin normaali työssäkäyvä ihminen. Hänelle (heille) jäi kuitenkin noin 8 tuntia nauttia elämästä ja palkoistaan.

Lue lisää

pysähtymistä sinänsä haluaisikaan osata taikoa, mutta noitten kellojen hitaammin kulkemisen useinkin... Loppujen lopuksi, kun oikein ajattelen, en itse ainakaan kuitenkaan ajassa taaksekaan päin haluaisi mennä. Vai haluaisinko...? Niinpä. Kaikki tuo on niin kaksipiippuista, ristiriitaista. Jotkut eletyt hetket eläisimme taatusti mielellämme uudelleen, mutta mennä kokonaan muutama vuosikymmen taaksepäin...? Jaa-a... Itse olen joskus miettinyt ajankohtaa, johon tarkalleen ajatellen haluaisin palata, eikä minun ainakaan - kovastikin asiaa pohtiessanikaan - lopputulosta todellakaan ole helppoa saavuttaa...!

tekisi todella taatusti hyvää täällä kovinkin monelle kirjoittelijalle! Sitä suvaitsevaisuutta minäkin toivoisin! Lueskelin äsken jonkin verran riitelyä etusivulla... Sairasta touhua!
Tuli huutomerkkejä, mutta huutaa tällä hetkellä todella haluaisinkin! En tiedä edes, tuletko enää tänne asti katselemaan viestejä, mutta vasta nyt itse maltoin tulla piipahtamaan täällä.
Tuo juristin homma... Miksikäs ei...? Mutta entäs lekuri...? Yksi sukulaisistani on Suomen kuuluisimpia aivokirurgeja, mutta hän asuu kovin kaukana meistä nykyisin. Hieno homma, mutta itsestäni ei taatusti noin vastuunalaisiin hommiin olisi! En tarkoita, että karttaisin vastuuta yleensä, mutta jos ihmishengistä on kysymys, niin sittenpä ehkä... Olenko pelokas tietyssä mielessä...? Ehkä.
Nythän olikin kuitenkin kysymys mielikuvituksesta ja - taikomisen lahjoista...!;)