Mitä on Omavanhurskaus?

Mitä on ”omavanhurskaus”?

Ajattelin hieman puhua asiasta josta käytetään termiä ”omavanhurskaus”. Tämä on Raamatullinen sana, ja sitä myös käytetään teologiassa ja uskonnollisissa asiayhteyksissä. Se nähtävästi koostuu sanoista ”oma” ja ”vanhurskaus”. Kaikki tietävät mitä ”oma” on. Mutta mitä ”vanhurskaus” on ei ole läheskään niin selvä kaikille. Vanhurskaus on Raamatullinen termi, joka esiintyy sekä Vanhassa että Uudessa Testamentissa. Läheinen sukulainen tälle on Vanhurskauttaminen, ja Vanhurskas, molemmat myös Raamatun sanastoa. Kun sana Vanhurskaus Jumalan sanassa seisoo sellaisena niin sillä on hieman eri merkitys kuin silloin kun se on yhdistettynä ”oma” –sanaan. Itse asiassa suuri ero. Lyhyesti määriteltynä Vanhurskaus, Raamatullisessa mielessä, merkitsee: Jumalan pyhän ja vanhurskaan Lain vaatimusten absoluuttisen täydellinen tyydyttäminen sekä hengessä että kirjaimessa. Omavanhurskaus, Raamatullisessa mielessä, merkitsee: Jumalan pyhän ja vanhurskaan Lain vaatimusten riman laitonta alentamista kuolevaisen kyvykkyyden tasolle siinä mielessä että syntinen jonkun tai joidenkin omakohtais(t)en aktiviteetin (toiminnan, teon) kautta tai perusteella pitää itseään Jumalalle kelvollisena. Tämä on omavanhurskautta. Käytännössä esim. Vapaatahtolaisten (semipelagiolaisten, arminiolaisten) nk. ”uskonratkaisu” on juuri omavanhurskautta, kun luulevat ja otaksuvat että kyseinen ratkaisuntekoprosessi on se mikä tekee heistä kelvollisia Jumalalle, ja se mikä hankkii heille niin sanotusi ”uudestisyntymisen”, ja oletetusti ratkaisee helvetin ja taivaaseen menemisen välillä. Lyhyesti sanottuna omavanhurskaus on kaikkea mitä ikinä kuolevainen syntinen persoonassaan on ja tekee minkä (hän) luulee suosittelevan häntä kolmasti pyhälle ja vanhurskaalle Jumalalle. Esim. jos minä sydämessäni luulen että minä olen kelvollinen Jumalalle 3 kuukautisena saadun vauvakastelutoimituksen kautta tai perusteella ja että tämä on suositellut minua Hänelle kaikkina näinä vuosina niin se on minun kohdallani pahinta omavanhurskautta.

Omavanhurskaus ei oikeastaan olekaan mitään Vanhurskautta, vaan päinvastoin itse asiassa se on laittomuutta ja epä-vanhurskautta, syntisyyttä. Sillä Raamattu tuntee ja tunnustaa ainoastaan yhdenlaisen vanhurskauden, se on, täytetty Laki. Paavalilla oli omavanhurskaus, jonka hän piti ansiona Jumalan edessä, ja jonka luuli suosittelevan häntä Luojalle. Paavalin kohdalla se oli hänen kiivas farisealaisuutensa ja harras uskonnollisuutensa, sillä hän oli mennyt pitkälle Juutalaisuudessa ja piti Lakia kirjaimessa ja oli siinä mielessä nuhteeton, so. ihmisten edessä. Mutta pyhälle Jumalalle tämä ei kelvannut Vanhurskautena eikä koskaan kelpaa, sillä Laki vaatii absoluuttista ja täydellistä tyydytystä sekä kirjaimen ETTÄ hengen (motiivien, asenteiden, ajatusten jne.) puolesta. Paavali jäi tyystin vajaaksi koska oli pelkkä LIHA (Joh. 3:6), so. kauttaaltaan turmeltunut syntinen ihminen, jossa ei asunut mitään hyvää.

Lopuksi mainitsen erään salakavalan ja turmiollisen harhaopin joka esiintyy nk. evankelikaalisuudessa, ja joka on hyvä esimerkki omavanhurskaudesta. Sitä kutsutaan Neonomianismiksi (eng. Neonomianism). Se koostuu sanoista neos – uusi, ja nomos – laki. Eli kyse on uudesta laista, Uuslakilaisuudesta, jos niin sen kääntäisi suomeksi. Tämä kyseinen Neonomianismi on Kristuksen Evankeliumin, Kristuksen ristin, vihollinen, sillä se halveksii Jumalan Lakia, mitä Evankeliumi ei tee, vaan se päinvastoin vakiinnuttaa (koroittaa, kunnioittaa, tekee kunnialliseksi) lakia (Room. 3:31). Kyseisen Uuden Lain profeetat opettivat uudenlaista vanhurskautta ja uudenlaista lakia, ja ohittivat täten Raamatun ilmoituksen Laista ja Evankeliumista. Heidän opissaan ihminen julistetaan vanhurskaaksi Jumalan edessä, ja samalla Hänelle kelvolliseksi, kun hän täyttää Uuden Lain ehdot. Ja Uuden Lain ehto syntisten vanhurskaaksi ja kelvolliseksi tulemiselle pyhän ja vanhurskaan Jumalan edessä on: syntisen ihmisen subjektiivinen sydämen uskominen Jeesukseen Kristukseen ”Herrana ja Vapahtajana”. Tätä salakavalaa ja turmiollista harhaoppia on myös tunnettu nimellä Sola Fide oppi. Kyseinen vanhurskaus joka oletetusti saadaan tällä tavalla on Omavanhurskautta, sillä se on laitonta Jumalan Raamatussa ilmoittaman pyhän ja vanhurskaan Lain vaatimusten riman alentamista syntisten (henkisen) kyvykkyyden tasolle. Kun kyseisen Uuden Lain opettajat julistavat ”evankeliumiaan” he usein sanovatkin että ”ei muuta kuin uskot yksinkertaisella lapsenuskolla Jeesukseen NIIN Jumala pelastaa sut”, tai jotain vastaavaa jolta puuttuu apostolista ja Raamatullista eikä vähiten Kristuksen Pyhän Hengen auktoriteettia. Joka on uskonut Neonomianistista Sola Fide ”evankeliumia” on uskonut valheen, sillä se on epävanhurskauden ja laittomuuden evankeliumi joka syrjäyttää Jumalan alkuperäistä Lakia ynnä Kristuksen täydellistä Vanhurskautta, ja asettaa syntisille henkilökohtaisia ehtoja (so. ”ratkaisu”, uskominen jne.) pelastukselle ja/tai uudelle syntymälle, ja/tai vanhurskaaksi tulemiselle Jumalan edessä. Joka tätä evankeliumia on uskonut on uskonut toista evankeliumia ja toiseen jeesukseen (2Kor. 11:4), joista Paavali huomautti, ja on niin muodoin kokenut väärän kääntymyksen, ollen väärä käännynnäinen ja väärä uskova. Tästä syystä ei olekaan ihme että niin valtavan moni tässä maassa kerskailee omassa vanhurskaudessa omista teoistaan ja omista ansioistaan. Toinen kerskailee ”uskonratkaisusta”, toinen ”jättäytymisestä”, toinen ”uskosta” jne. Mutta yhteistä kaikilla on se että kysyttäessä he pitäytyvät Neonomianistiseen Sola Fide oppiin, joka oli myös Lutherin epäraamatullinen vanhurskauttamisoppi. Ei ole väliä vaikka tutkisi helluntalaisten, Lutherilaisten, Metodistien, karismaattisten Baptistien, Vapaakirkollisten, Anglikaanien jne. uskontunnustuksia niin kaikki he ovat yhtä lailla ”veljiä” samassa kerettiläisessä Neonomianistisessa vanhurskauttamisopissa, ja heillä on sama toinen jeesus (2Kor. 11:4). Nämä tällaiset ovat omavanhurskaita ihmisiä kuten Fariseukset olivat, ja he viihtyvät siinä tilassa ja siinä opissa.

Mutta, niille jotka teeskentelemättömästi isoavat ja janoavat vanhurskautta, jotka ovat hengessä rutiköyhät kuin keppikerjäläinen, avuttomia kuin kärpänen jolta on revitty jalat ja siivet, jotka ovat lain alla työskennelleet ja ovat alaspainetut ja raskautetut, oman syyllisyyden ja syntivelan taakoittamia uupumukseen asti, tyystin vailla voimaa nostamaan edes pikkusormea mitä uskomiseen ja toivomiseen saati rukoukseen tulee, jolle ihmisten lainomaiset kehoitukset ja neuvot ovat kuin tikariniskuja avoimeen haavaan; tällaiselle murheelliselle ystävälle, jos kenties sellaista löytyy, Herra Jeesus Kristus pyhässä sanassaan sanoo: ”Kysykää ja teille annetaan, etsikää ja te tulette löytämään, kolkuttakaa ja teille avataan!”(Matt. 7:7). Ja tällaiselle ”Henki ja morsian sanovat: Tule! ja joka kuulee sanokoon Tule! ja joka janoaa tulkoon! ja joka halajaa ottakoon elämän vettä hinnatta!” (Ilm. 22:17). Jeesus Kristus, Jumalan Poika, ei ole tullut terveitä ja omavanhurskaita varten, vaan sairaat tarvitsevat Lääkäriä, ja lammasten Hyvä Paimen, Jeesus, Ihmisen Poika, on tullut etsimään sitä mikä kadonnutta on. Herran Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen ylenpalttinen armo ja laupeus tulkoon tällaiselle kurjalle vaivaiselle syntiselle. Aamen.

H M Granbacka