..ajaa ihmiset ateismiin ja minkä ateismi uskoo olevan elämän tarkoitus? Mihin ateisti turvaa jos on vaikeaa? Onko evoluution seurausta että ihmisille on kehittynyt omatunto kertomaan hyvän ja pahan? Miksei ateismi ole enemmän järjestäytynyttä eikä se ole päässyt pääaineiksi kouluissa jos se ois kuitenkin täysin oikeessa? Miksi raamattu ja kristinuskon sanoma on säilynyt muuttumattomana läpi vuosituhansien, mutta ateismi ei ole jättänyt selkeitä linjoja historiaan vaan se on enemmän tai vähemmän hajanaista? Miksei tällä hetkellä ole eri ihmismuotoja apinasta ihmisiin jos evoluutiota on niin paljon tapahtunut? Voiko ihminen elää miten röyhkeesti ja edesvastuuttomasti tahansa ilman että kukaan enään muistais tai asettais vastuuseen teoistaan?
Ateismissa tuntuu olevan ainakin mulle täynnä aukkoja. Oisi mielenkiintoista kuulla joltain tarkemmin miten johdonmukaista ateismi on vai onko kaikilla eri näkemys asioista ateismissa.
Ateismissa tuntuu olevan ainakin mulle täynnä aukkoja. Oisi mielenkiintoista kuulla joltain tarkemmin miten johdonmukaista ateismi on vai onko kaikilla eri näkemys asioista ateismissa.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ateismi on lähtötila. Kaikki ihmiset syntyvät ateisteina, tai pikemminkin vailla teististä näkemystä. Isä/äiti ovat pienen lapsen teistisimmät käsitteet. :)
Kysymys kuuluukin, mikä ajaa ihmisen teismiin. Mikä saa ihmisen haluamaan elämälleen jonkin "korkeamman" tarkoituksen? Kai se on ylpeys. Halu olla jotain erikoista. Ei kai siitä voi ihmisiä syyttää sinänsä...
No, vastaillaan noihin muihin kysymyksiin:
> Mihin ateisti turvaa jos on vaikeaa?
Itseensä, läheisiinsä, yhteisöönsä...
> Onko evoluution seurausta että ihmisille on kehittynyt omatunto kertomaan hyvän ja pahan?
On.
> Miksei ateismi ole enemmän järjestäytynyttä eikä se ole päässyt
> pääaineiksi kouluissa jos se ois kuitenkin täysin oikeessa?
Miten se voisi olla järjestäytyneempää? Sehän ei vaadi mitään oppikirjoja, oppiaineita, tai opetusta. Ei vaadita mitään valtionateistin virkaa. Ateismi on niin yksinkertainen oppi että se on jokaiselle itsestään selvä: "jumalia ei ole".
Vain uskonnot tarvitsevat kyselemäsi kaltaisia rakenteita dogmiensa ylläpitoon.
> Miksi raamattu ja kristinuskon sanoma on säilynyt muuttumattomana läpi vuosituhansien
Hyvä kysymys. Siis Raamattu ei ole muuttunut sitten viime suomennoksen, ja kristinuskon sanomakaan ei pahemmin... Ai niin, mikä niistä sanomista?
Katolinen kirkko kai edustaa vanhinta edelleen hengissä olevaa kristinuskon muotoa. Tuon muodon periaatteet muokattiin vanhan testamentin pohjalta joskus kaksisataaluvulla. Toki muutoksia on tehty, paljonkin, mutta perusvihainen periaate on toki vielä tallella (esim. asenteet homoja tai ehkäisyä kohtaan - tai helvetillä pelottelu).
> Miksei tällä hetkellä ole eri ihmismuotoja apinasta ihmisiin
> jos evoluutiota on niin paljon tapahtunut?
Lyhyt vastaus: onhan niitä, paljonkin.
Pidempi vastaus: ihminen ei ole kehittynyt apinasta, vaan apina ja ihminen ovat kehittyneet yhteisestä esi-isästä joka käsittääkseni on kuollut sukupuuttoon. Älä pyydä välivaiheita, sillä jokainen yksilö on välivaihe. Sammakkoeläimet ovat välivaiheita siirryttäessä merestä maalle, jne.
> Voiko ihminen elää miten röyhkeesti ja edesvastuuttomasti
> tahansa ilman että kukaan enään muistais tai asettais vastuuseen teoistaan?
Ei tietenkään. Pitää joko noudattaa yhdeisön säädöksiä tai muokata ne itselleen sopiviksi.
Ateismissa ei ole mitään aukkoja. Se on hyvin tiivis, lyhyt ja selkeä teistinen kanta. Evoluutioteorialla ei ole mitään tekemistä ateismin kanssa sinänsä. Ateismin määritelmä on yllä.
"Ateismi on lähtötila. Kaikki ihmiset syntyvät ateisteina, tai paremminkin vailla teististä näkemystä."
Tuo on yksi teoria. Toinen on se, että perhe ja kasvuympäristö rakentavat lapsenuskon, mutta sen, säilyykö uskonnollisuus aikuisiässä, ratkaisevat geenit. Näin päättelee Minnesotan yliopiston tutkijaryhmä kaksostutkimuksensa perusteella.
Entäpä jos on todella niin, että joillakin uskonnollisuus olisi geeneissä? Ne, joilla ei olisi tuollaisia geenejä, eivät ylipäätään tai kovin helposti uskoisi ja taas ne, joilla olisi nuo geenit, uskonnollisuuden ilmeneminen heillä riippuisi kasvatuksesta ja ympäristöstä? Vai vaikuttaako tuo liian ennaltamäärätyltä?
Näillä palstoilla on aina uudestaan yritetty vastata kysymykseen, miksi joku uskoo, mutta vastaukset ovat olleet, ainakin minun mielestäni, kuin tuulesta temmattuja. Esimerkiksi jos joku pelkää kuolemaa, niin hän sen pelon takia rupeaa uskovaksi, aivan kuin fyysinen kuolema ja sen kuoleman pelko siitä mihinkään häviäisi. Sitä paitsi ei uskovaksi noin vain ruveta. Muita tämän sortin perusteluja varmaan jokainen on kuullut tarpeeksi. Vaikka joku haluaisikin elämälleen "korkeamman" tarkoituksen, niin ei sitä noin vain sormia napsauttamalla aleta uskoa.
> "Ateismi on lähtötila. Kaikki ihmiset syntyvät ateisteina, tai
> paremminkin vailla teististä näkemystä."
>
> Tuo on yksi teoria. Toinen on se, että perhe ja kasvuympäristö rakentavat
> lapsenuskon, mutta sen, säilyykö uskonnollisuus aikuisiässä, ratkaisevat
> geenit. Näin päättelee Minnesotan yliopiston tutkijaryhmä kaksostutkimuksensa
> perusteella.
Nuo teoriat eivät ole ristiriidassa, vaan jälkimmäinen tarkentaa esittämääni väitettä. Lapsi siis syntyy ilman uskonnollista vakaumusta, mutta se rakentuu lapsuusajan kokemusten perusteella...
Sanoinko muuten että uskoontulo olisi nopea/helppo tehtävä? Useimmilla siihen kulutetaan lähes 100% siihenastisesta elämästä (juuri tämä lapsenuskon luominen ja myöhemmin sen suuntautuminen omaksi kokemaansa uskoon). Ihminen pystyy vakuuttamaan itselleen vaikka mitä asioita, kunhan tarpeeksi yrittää (ei tarvitse olla tietoista yritystä). Esimerkiksi kuolemanpelko saa ihmisen miettimään kuolemaan (voi sitä toki muutenin miettiä). Sitten tutkitaan hieman erilaisia näkemyksiä kuolemasta. Yleensä länsimaissa törmätään kahteen vastakkaiseen näkemykseen, jotka ovat materialistinen "kuolema on loppu" ja useiden uskovaisten toitottama "kuolema on ikuisen elämän alku". Nopeasti ihminen saa itsensä vakuutettua kuolemattoman sielun olemassaolosta, mistä seuraa luonnostaa dualistinen maailmankatsomus ja helposti johonkin lahkoon (esim. ev.lut.) liittyminen.
Minusta uskossa ei muuten sinänsä ole mitään pahaa. Tyhmyydessä taas on. Tyhmyyttä on se ettei tunnusta mahdollisuutta siihen että uskonsa on väärä, tai jopa kiistää selkeitä tosiseikkoja tai loogisia ajatelmia vain voidakseen pitää naurettavat (tässä tapauksessa) uskomuksensa.
..siihen, että uskominen tai ei-uskominen olisi geeneistä riippuvaista. Eikö mielestäsi olisi Jumalalta aika sadistista luoda ihmiset sillä tavoin eriarvoisiksi, jos nyt ajateltaisiin, että iankaikkinen autuus olisi ikäänkuin etukäteen määrätty?
Uskonto on kulttuuriasia, joten eiköhän se liene varsin pitkälle perheen ja kasvuympäristön tuotetta.
>>Näillä palstoilla on aina uudestaan yritetty vastata kysymykseen, miksi joku uskoo, mutta vastaukset ovat olleet, ainakin minun mielestäni, kuin tuulesta temmattuja.
Gonz,
oletat tarpeettomasti
- että luojajumala on
- että on iankaikkinen autuus
- että iankaikkiseen autuuteen päästään uskomalla luojajumalaan.
Tämä on kristinuskon mytologiaa, eikä mitään yleispätevää päättelyä uskonnollisuuden tarpeesta, jota tässä kaivataan.
"Ihminen saa kehitysiässään liian niukasti rakkautta ja se mitä saa, on sekin enemmän tai vähemmän heikkolaatuista ja puutteellista. Niinpä hänen tunnepuolensa kehittyy vajavaiseksi, koska se on vajavainen myös kasvattavilla vanhemmilla."
Saatanpa olla samaa mieltä, että tästä löytyy yksi selitys uskonnonkaipuulle. Koska vanhemmat eivät koskaan pysty täyttämään lapsen kaikkia loputtomia tarpeita, voi tulla tarve luoda kuvitelma täydellisestä, rakastavasta "taivaan isästä", joka kuulee ja näkee kaiken ja pitää kuin kukkaa kämmenellä. Itse koen, että tästä kuvitelmasta luopuminen on osa aikuistumista ja omin jaloin seisomisen kykyä.
Olen vakuuttunut Liisan tavoin, että geneettinen rakenne vaikuttaa _osaltaan_ uskonnollisuustaipumukseen. Niin yksinkertaista se tuskin on, että olisi joku yksi ainoa "jumalageeni", jonka omaavat uskovat jumaliin, ja ne joilla sitä ei ole, eivät usko. Melko harva ominaisuus määräytyy suoraan tietystä geenistä (poikkeuksena esim. alzheimerin tauti). Aivan varmasti kulttuuri vaikuttaa osaltaan asiaan. Uskon, että syyt uskonnollisuuteen löytyvät sekä perimästä että kulttuurista, mutta niin vain tuntuu geeni- ja aivotutkimuksen edistyessä vahvistuvan se näkemys, että ihmisen toiminta suurelta osin pohjautuu silkkaan biologiaan. Tämä on tietysti ikävä ajatus niille ihmisen erikoislaatua ja "henkisyyttä" (mitä se lieneekään) korostaville uskonnollisille henkilöille, jotka eivät halua nähdä ihmisen eläimellisyyttä. Uskonnottomana joskus mietin, että jos uskoo jumalaan, miksipä ei voisi nähdä ihmisen eläimenluontoa jumalan antamana suurena lahjana. Miksi ei uskoaan voisi perustaa tunnettuihin tosiseikkoihin, sen sijaan että tukeutuu tuhansia vuosia vanhaan maailmankuvaan? Tosin kaikilla uskonnoilla tämä rasite ei ole niin paha; esim. Dalai Lama tuntuu arvostavan tieteen saavutuksia. Buddhalaisilla onkin ymmärtääkseni pyrkimystä nähdä asiat sellaisina kuin ne ovat, riisuttuina harhakuvitelmista. Mutta nyt meni jo aiheen sivu.
En ajatellut tuota asiaa siltä kannalta, mitä itse uskon siitä tai millainen Jumala olisi, jos tuo ajattelutapa olisi oikea. Kysymyksessä oli joka tapauksessa Journal of Personality -lehdessä esitetty Minnesotan yliopiston tutkijaryhmän tutkimustensa perusteella esittämä mielipide. Voisihan sitäkin pohtia.
Teoriassa on mielestäni se hyvä puoli, että se todella selittäisi, miksi joku uskoo ja miksi taas joku toinen on ateisti. Eikö niin? Ei tarvitsisi kenenkään enää pilkata uskovaa eikä myöskään yrittää kenenkään väkisin käännyttää ketään.
Jos tuo teoria olisi oikea, niin silloin voisi kai puhua predestinaatio-opista, jota ainakin calvinismissa kannatettiin. Calvin oli lakitieteen lisensiaatti ja tiedemiehenä uskonpuhdistajista etevin. Hän pani enemmän painoa Jumalan kaikkivaltiuteen kuin hänen rakkauteensa. Onhan Calvinin ajoista jo kulunut 500 vuotta, mutta joku voi vielä pitää hänen mielipiteitään arvossa. Samaa mieltä predestinaatio-opista kuin Calvin oli myös kirkkoisä Augustinus.
Tuota iankaikkista autuuttakin pohdiskelin tässä enkä väitä löytäneeni vastausta. Mutta entä jos iankaikiinen autuus tarkoittaisa Jumalan lähellä oloa, niin tuskinpa sellainen, joka ei Jumalaan usko, haluaisi tällaista autuutta itselleen. Vai mitä mieltä olet?
Tuontapainen selitys, että psyykeen jäisi kasvatettaessa aukkoja, joihin uskonto tarjoaisi vastauksen, tuntuu aika vieraalta. Eikö se tarkoittaisi lähinnä sitä, että niistä, jotka eivät saa tarpeeksi rakkautta kasvattajiltaan tulee uskovia ja niistä, jotka saavat, ateisteja? Eikö noin ajattelemalla leimattaisi kasvattajia? Vai osaako vain muutama prosentti ihmisistä kasvattaa lapsensa niin, että nämä saavat tarpeeksi rakkautta?
Kerropa noin yleisesti tuosta palapeliajatuksestasi vähän enemmän.
>>Teoriassa on mielestäni se hyvä puoli, että se todella selittäisi, miksi joku uskoo ja miksi taas joku toinen on ateisti.>Mutta entä jos iankaikiinen autuus tarkoittaisa Jumalan lähellä oloa, niin tuskinpa sellainen, joka ei Jumalaan usko, haluaisi tällaista autuutta itselleen.>Eikö se tarkoittaisi lähinnä sitä, että niistä, jotka eivät saa tarpeeksi rakkautta kasvattajiltaan tulee uskovia ja niistä, jotka saavat, ateisteja?>Kerropa noin yleisesti tuosta palapeliajatuksestasi vähän enemmän.
>>mutta niin vain tuntuu geeni- ja aivotutkimuksen edistyessä vahvistuvan se näkemys, että ihmisen toiminta suurelta osin pohjautuu silkkaan biologiaan.>Tämä on tietysti ikävä ajatus niille ihmisen erikoislaatua ja "henkisyyttä" (mitä se lieneekään) korostaville uskonnollisille henkilöille, jotka eivät halua nähdä ihmisen eläimellisyyttä.
Ei mikään aja ihmisiä ateismiin, ihminen on ateisti kunnes keksii uskoa johonkin jumalaan.
Ateismi ei ota kantaa "elämän tarkoitus" kysymykseen, se ei ole uskonto.
Jos ateistilla on vaikeaa niin hän todennäköisesti taistelee itse sitä vastaan.
Miksi ateismin pitäisi olla enemmän järjestäytynyttä? Miten siitä voisi tehdä kouluaineen kun se ei ole mitään muuta kuin jumaluskon puute?
Ateismi ei ole uskonto mutta se on jättänyt enemmän linjoja historiaan kuin mikään muu usko tai uskon puute, koska jokainen yksilö on syntyessään ateisti.
Ateismi ei myöskään ota kantaa kehitys/luomisteoriaan, se on edelleen vain jumaluskon puutetta. Voin kuitenkin sanoa että ihminen ei edelleenkään ole kehittynyt apinasta vaan sekä ihminen että apina ovat rinnakkain kehittyneet samasta lajista eri suuntiin joista ihminen otti paremman. Tummaihoiset ihmiset eivät erotu eurooppalaisista vain ihonvärillä, siinä on esimerkki siitä että ihmiset siellä mistä koko lajimme on lähtöisin, muistuttavat hieman enemmän siellä eläneitä esi-isiämme.
Yleensä ateisitit nimenomaan ottavat vastuun teoistaan, toisin kuin teistit jotka luovuttavat vastuun kuvitteelliselle satuolennolle ja kun he tekevät jotain pahaa niin he syyttävät "saatanaa".
Selvensi joo hieman. Ateisti siis on vain eikä usko mihinkään. Mut tuntuu vain karulta ettei ole itellään mitään tarkoitusta.Tänne tullaan ja aikanaan lähdetään pois eikä millään ole mitään väliä. Väliä on vain ns. omilla yhteisön säännöillä minkä noudattamatta jättämisestä kukaan ei aseta edesvastuuseen kun meidät aika joskus jättää. Ovatko kaikenmaailman rikolliset sen tajuneet kun pyrkivät elämään vain omien ehtojensa mukaan?
Ja joo..evoluutioteoriat eivät kaiketi kuulu ateismiin. Mut siinä on kyllä paljonkiistanalaisia asioita. Tuntuu huvittavalta joskus kuulla näiden monien uskoman tiedemiesten vihreistä. Esim Ranskassa luultiin erästä löydettyä leukauuta jonkun muinaisen esi-isämuodon jäänteiksi miljoonien vuosien taakse. Mutta loppujen lopuksi selvisikin että se olikin vain sian leukaluu muutamien vuoskikymmenien takaa. Toisessa tapauksessa erästä kiviainesta arvioitiin olevan miljoonien vuosien takaista ainesta, mutta kas kummaa..olikin viimeisen tulivuoren purkauksen peruja. Näitä tilanteita on paljon ja tunkuu siksi järjettömältäkin se että ihmiset niin sokeasti ovat vietävissä eri teorioihin.
Jokainen ateisti kyllä itse päättää mikä on oman elämän tarkoitus, ateisti voi esim. kantaa elämänfilosofianaan satanismia. Eli pyrkiä saavuttamaan mahdollisimman paljon fyysistä, henkistä ja emotionaalista mielihyvää elämänsä aikana. Itseäni asia ei vaivaa. Jokainen totuus, oli se sitten mukava tai ikävä kannattaisi hyväksyä ja oppia elämään sen kanssa.
Jos joku rikollinen on ateisti(hyvin epätodennäköistä), se ei välttämättä tee hänestä viisasta. Ateistikin voi olla hölmö yrittämällä ottaa lakia omiin käsiinsä ja siten tuottaa itsellensä huonon tulevaisuuden.
Hedonisti olisi ehkä parempi sana tuohon mielihyvän hakuun...
Carlos on siis räknärök.
Ajaa? Mikä ajaa ihmisen uskoon? Jotkut päätyvät ateisteiksi järkeilemällä, (harva uskonto kestää kriittistä tarkastelua, ilman että on jo valmiiksi "koukussa" Toisilta vain puuttuu luonnostaan usko yliluonnolliseen....
Elämän tarkoitus löytynee elämästä itsestään, mikä kenellekin. Mutta ei ainakaan uskonvarainen olettamus että "se suurempi tarkoitus" ;) tulee vasta kuoleman jälkeen.
Miksi ateismin pitäisi olla järjestäytynyttä? Katsot asiaa virheellisestä (uskis)näkökulmasta, ateismi on uskon puuttumista, EI kilpaileva uskonto.
Juuri tämän olen näissä keskusteluissa huomannut olevan uskovaiselle vaikea ymmärtää.
Raamatun ns muuttumattomuudesta vuosisatojen aikana en viitsi sanoa mitään, täällä on huomattavasti minua paremmin (raamatunkin )historiaan perehtyneitä henkilöitä.
Oikaiskoot he tuon harhakäsityksen jos viitsivät... sadannen kerran tänä vuonna ;)
Ihmisapinoita on nykyisinkin useita lajeja, niin että "sukulaisia" löytyy..
Ellet nyt täysi kretu ole, tiedät kyllä että ihmisen varhaisempia "esi-isiä on löydetty pitkä ketju. Tämän tosiasia myöntäminen ei ole ongelma useimmille kristityillekään, Uskisselitys tähän on: Evoluutio luojan työkaluna :D
Uskonnosta moraalin perustana(muka) on kirjoitettu niin paljon, etten jaksa enää toistaa samoja... lue vaikka keskusteluja viikko pari taaksepäin, niin taatusti löytyy.
J.K.
Ateismi EI ole: Uskonto, Uskonnon korvike tai kokonaisvaltaisesti yksilön elämää ja käyttäytymistä ohjaava filosofia!
Ateisti ei vain usko jumalan/jumalien yms olemassaoloon, siinä se.
Mikä tässä voi olla niin vaikeaa uskisten ymmärtää?
Ateismi on elämää ilman uskontoja, ei uskonto. Meillä on samat moraaliset perusteet kuin kaikilla syntymästään saaneilla. Meillä on Suomen laki ja paljon kirjoittamattomia syitä, miksi emme rellestä sen enempää kuin uskovaiset. Meillä on elämässämme tavoitteita, jotka saavutamme ilman korkeimman johdatusta ja siinä on se hyvä puoli, että kunnia sille kelle kunnia kuuluu. Me myös osaamme rakastaa, puolisoitamme, lapsiamme, vanhempiamme, läheisiämme ja kas kummaa, ei siihenkään raamattua ole tarvittu. Olisi hyvä herätä ja huomata, kuinka se elämä soljuu voimakkaana virtana ilman jumalaakin, eikös olekin hassua ja osaamme siitä vielä nauttiakin.
ateismi on sitä, että ei kumarrella mitään jeesuksia
eikä varsinkaan mitään kusipäisiä varajeesuksia.
On se kumma, että on olemassa niin pimeetä
porukka, että ne ei tajua ihan selvää puhetta.
Painu vittuun, jeesuspaska.