Tuossa MarionT:n kyssäreihin vastauksia sorvatessani tuli mieleen Anne Mattilan paljonsoitetun biisin "Perutaan häät" sanat. Tekstissä on jotain tämäntyylistä: ...muistellaan sitä palloa, jota ei isketty toistemme nilkkaan...
Niin miten on, onko avioliitto pallo nilkassa?
PS Tällä avauksella vastaan Taikiksen haasteeseen, mutta aikataulusyistä en juuri ehdi itse keskusteluun osallistumaan.
Niin miten on, onko avioliitto pallo nilkassa?
PS Tällä avauksella vastaan Taikiksen haasteeseen, mutta aikataulusyistä en juuri ehdi itse keskusteluun osallistumaan.
Vastaukset 20
Vanhimmat
..mutta jonkinlaista pallottelua se taisi olla. Kopin sai toisinaan ja toisinaan taas oli pallo enemmänkin hukassa:-)
No jos sitä riehaantus vielä uusioaviotumaan --noin niinkuin kertausharjottelussa...viisaampi olisi---tai ainaskin luulisi olevansa.
Tosin en ymmärrä , että miksi pitäisi nyt enää naimisiinkaan mennä , kun lapset on tehtynä.
Johan sitä nyt kykenee rakastamaan ihan omalla luvallaankin ja pakkoko sitä olisi kaiket yöt parivuoteessa yhdessä pyöriskellä.
Mikä ettei jos oikeinkin mukava mies kohdalle sattuisi , niin paritaloa voisi harkita. Kummallakin olisi oma puolensa ja välissä vois olla sitten puolueetonta maata.
Kyllä tässä kesänaikana jo kosinnankin kuulin---mutten ole myöntävää vastausta antanut.
Vois noin alkuunsa ottaa ensin harjoittelupariksi:-)
ei ole kyllä kokemusta. Pitempiaikaisesta avoliitosta kylläkin.
Periaatteessa voisi ajatella, että liitto itsessään ei ole se pallo jalassa, vaan kaikki muu, mitä siihen ympärille on tullut rakennettua.
Muutenhan siitä voisi vain lähteän kävelemään, jos ei tyydytä...
Palloa ei tietenkään silloin ole, jos ei ole tarvetta erota. Mahdollisia rajoituksia ei silloin edes tunnista.
...johan paljastuksen teit. Vai että oikein kosittiinkin :))
Tuon paritaloajatuksesi vei muuten vielä pidemmälle siltainsinööri Akseli Jaatinen Arto Paasilinnan kirjassa Onnellinen mies. Hänellä kun oli kolmen asunnon talo. Itse asui keskellä ja kaksi puolisoa talon kummassakin päädyssä. Vierailuja teki sitten vuoronperään kumpaankin päätyyn. Kahden naisen loukussa oli väittäisi ehkä joku, vaikka itse itseään onnellisena miehenä piti :))
..naisella voisi mielestäni hyvinkin olla kolme miestä:-)
Yksi voisi olla se ,jonka pekalo ei varmasti ole keskikämmenessä ja jolta käyttää yhtälaisesti , sekä talonmiehen sekä sähkö- ja putkihommat ja kaikkenlaiset pihatyöt sekä puutarhanhoito.
Toinen sitten se ihana rakastaja.
Kolmas tietystikkin se jonka kanssa voisi käydä teatterissa, matkustaa ja harrastaa taidetta , sekä kaikkea henkistä taivaan ja maan välillä.
ps. (oiskohan tuo kosinta niin tosissan otettavissa * hymyilee salaperäisesti* )
aviossa, se oli kyllä pallo molemmissa nilkoissa ja nyrkki silmässä :(
Yleisesti ajatellen, taitaa riipua niin paljon keskinäisistä suhteista millaisena avioliittonsa kokee. Jos suhde takkuaa niin tokihan se tuntuu vankilalta.?
...ja mainitsemistasi lähtökohdista ratkaisusi oli ainoa oikea!
kysymys. Tuota asiaa olen usein pohtinut, enkä vieläkään osaa vastausta sanoa.
Useammalla menee pitkään jatkunut liitto sille mallille et ei enää tunneta toisiaan kohtaan paljon muuta kuin ystävyyttä. Seksikin tuntuu paremmin velvoitteelta. Sitä intohimoa, mitä vielä haluais olevan ei vaan enää ole. ( En tarkoita että näin olisi ihan kaikilla).
Väliin miettii, lähtisikö ja alkaisi uuden elämän.
Toisaalta sitä miettii, että onko järkeä lähteä seikkailemaan, kun on tuttu, pitkäaikainen ihminen vierellä. On paljon yhdessä koettu ja nähty.
Enkä usko että avioliitto on kuin pallo nilkassa ainakaan itselleni, kun ei omaisuutta ole muuta kuin talo, ja lapsetkin lentäneet maailmalle.
Mikään ei estäis tekemästä muutosta, mutta miksi tässä vaan palloillaan. Siinäpäs kysymys. Tunteitako vielä niin paljon toista kohtaan??
Tai ehkä sitä on liian arka tekemään päätöksiä??
Vaikka pitäis kuitenkin olla sen verran itsekäs ja ajatella, että kerranhan täällä vain eletään ja lähteä uuteen seikkailuun.
Helppo asioista on puhua näin kirjoittamalla, mutta teot ovatkin sitten eri asia.
Paree räystäänkin alla kuin taivas alla!
...muukin pyörittelee samoja ajatuksia kuin sinäkin. Jokainen joutuu tietysti ratkaisemaan ne yksin omista lähtökohdistaan ja useimmat kai päätyvät/päättävät olla tekemättä mitään.
pallo jalassa on kyllä tavallaan totta, laulussahan sanotaan myös jotenkin että " "miehiä joita kuitenkin haluaisin...".
Tavallaan totta, jos ihan raadollisesti ajattelee, en ole koskaan pettänyt enkä petäkään, mutta kyllähän joissakin miehissä silmä lepää ja ajattelee että jos olisin vapaa....
Se on kuitenkin varmaa että toista kertaa en naimisiin menisi. Kyllä yksi kerta riittää.
Olin todella nuori naimisiin mennessäni, ja ehkäpä en olisi mennytkään, mutta kuten usein käy, niin tavallaan se oli "pakko-avioliitto", mutta hyvin on siitä huolimatta mennyt.
jos molemminpuolista tahtoa ja ymmärrystä riittää voi hankalistakin lähtökohdista syntyä ihan hyvä liitto :))
koska ihmiset eivät ole samanlaisia ja liitossa pitää joustaa toisenkin halujen mukaan. Mutta jotkut sitoutuvat mielellään, kun katsovat että parisuhde on sitoutumisesta riittävä hyvitys.
No, minä nyt kuitenkin elelen yksinäni, joten olen vain työn ja muun sosiaalisen verkoston kanssa tekemieni sitoumusten vanki. En siis vapaa kuitenkaan, mutta vapaampi kuin parisuhteessa.
Pallon nilkkaansa ?
Jos vähänkin epäröi,
ettei halua sanoa tahdon,
miksi jumalation sen menisi tekemään :D
(*.*)
...ja nuorena sitä on kai vähän epärealistiset odotuksetkin avioliiton luonteesta.
..avioliitto-pallo kasvoi tohon vyön yläpuolelle
tuntuuko se kahlitsevan jotenkin ?:))
Hyvin kulkee mukana, ei oo paha :)
on tämän koko kesän päässä soinut biisi..."Tahdotko mut tosiaan suhteeseen niin vakavaan.." ja varsinkin elinkautisesta puhuminen on laittanut miettimään.
Kai se on jotain neljänkympin kriisiä, toivottavasti:)
...ja neljänkympin kriisistä kun selviää, alkaakin viidenkympin kriisi olla ajankohtainen :))
sitten elinkautista kriisipallo jalassa meikäläisen loppuelämä:D