Helsingin Sanomissa oli mielenkiintoinen artikkeli 18.12.1994 SDP:n suhteista sortovaltio DDR:ään. Tarja Halonene ei ollut ainoa SDP:stä, joka suhtautui myötämielisesti diktatuuriin. Myötämielisesti siihen suhtautui koko SDP:n 1970-luvun johto ja Länsi-Saksaa kohtaan suhtauduttiin vihamielisesti. DDR:än sorto ja murhat eivät herättäneet mitään ihmettelyä Kalevi Sorsassa tai Rafael Paasiossa. Heille ihmisten tappaminen ei merkinnyt mitään, ei yhtään mitään.
Lehti kertoi, että "Sdp:llä oli 1970- ja
80-luvuilla aivan erinomaiset suhteet kommunistisen Itä-Saksan eli DDR:n
johtavaan puolueeseen SED:hen.
Aatteellisesti Sdp ja SED tietenkin edustivat eri sortin sosialismia, mutta käytännön edut yhdistivät puolueiden johtajia. Etenkin matkojen
tekeminen kiinnosti molempia osapuolia, ja yhteyksiä käytettiin ainakin Suomessa sisäpoliittisen arvovallan pönkittämiseen.
Myönteinen perusvire oli peräisin 60-luvun lopulta, jolloin Sdp:n puheenjohtaja Rafael Paasio otti ensimmäisenä poliitikkona kommunisteja lukuun ottamatta puheeksi DDR:n tunnustamisen.
Paasio oli reaalipoliitikko. Hän oletti, että DDR pysyy maailmankartalla ja sen kanssa on opittava elämään. Tästä ajatuksesta seurasi, että
Saksan yhdistymiseen tähdännyt Länsi-Saksan ulkopolitiikka piti tuomita epärealistiseksi tai ainakin sitä piti moittia.
SED:n arkistossa Berliinissä on muistiinpanot SED:n politbyroon jäsenen Hermann Axenin keskusteluista Sdp:n puoluetoimistossa Helsingissä 11. marraskuuta 1971. Isäntien puolelta tapaamiseen osallistuivat puheenjohtaja Paasio ja puoluesihteeri Kalevi Sorsa.
Axen kiitteli Suomen ottamia myönteisiä askeleita DDR:n tunnustamisen suuntaan. Hän toivoi, että Suomen ja DDR:n kahdenväliset tunnustamisneuvottelut saataisiin pian käyntiin. "Niillä olisi varmasti opettavainen vaikutus Bonniin", Axen sanoi.
Myös Paasio ja Sorsa olivat toivoneet Saksan-paketin etenemistä, jotta Suomi ja DDR voisivat aloittaa neuvottelunsa. Paasio lupasi, että Sdp
auttaa yhteisen tavoitteen saavuttamisessa.
"Tässä yhteydessä Paasio arvosteli Saksan liittotasavallan asennetta. Hän suhtautui kriittisesti Liittotasavallan hallitukseen, koska se ei suostu tunnustamaan DDR:ää", Axenin muistiossa lukee.
Saksan kysymys ratkesi Paasion toiveiden mukaisesti vuotta myöhemmin: Suomi tunnusti ensimmäisenä länsimaana molemmat Saksat marraskuussa 1972 ja solmi niiden kanssa viralliset diplomaattisuhteet tammikuussa 1973.
Bonn sai opetuksensa.´"
Lehti kertoi, että "Sdp:llä oli 1970- ja
80-luvuilla aivan erinomaiset suhteet kommunistisen Itä-Saksan eli DDR:n
johtavaan puolueeseen SED:hen.
Aatteellisesti Sdp ja SED tietenkin edustivat eri sortin sosialismia, mutta käytännön edut yhdistivät puolueiden johtajia. Etenkin matkojen
tekeminen kiinnosti molempia osapuolia, ja yhteyksiä käytettiin ainakin Suomessa sisäpoliittisen arvovallan pönkittämiseen.
Myönteinen perusvire oli peräisin 60-luvun lopulta, jolloin Sdp:n puheenjohtaja Rafael Paasio otti ensimmäisenä poliitikkona kommunisteja lukuun ottamatta puheeksi DDR:n tunnustamisen.
Paasio oli reaalipoliitikko. Hän oletti, että DDR pysyy maailmankartalla ja sen kanssa on opittava elämään. Tästä ajatuksesta seurasi, että
Saksan yhdistymiseen tähdännyt Länsi-Saksan ulkopolitiikka piti tuomita epärealistiseksi tai ainakin sitä piti moittia.
SED:n arkistossa Berliinissä on muistiinpanot SED:n politbyroon jäsenen Hermann Axenin keskusteluista Sdp:n puoluetoimistossa Helsingissä 11. marraskuuta 1971. Isäntien puolelta tapaamiseen osallistuivat puheenjohtaja Paasio ja puoluesihteeri Kalevi Sorsa.
Axen kiitteli Suomen ottamia myönteisiä askeleita DDR:n tunnustamisen suuntaan. Hän toivoi, että Suomen ja DDR:n kahdenväliset tunnustamisneuvottelut saataisiin pian käyntiin. "Niillä olisi varmasti opettavainen vaikutus Bonniin", Axen sanoi.
Myös Paasio ja Sorsa olivat toivoneet Saksan-paketin etenemistä, jotta Suomi ja DDR voisivat aloittaa neuvottelunsa. Paasio lupasi, että Sdp
auttaa yhteisen tavoitteen saavuttamisessa.
"Tässä yhteydessä Paasio arvosteli Saksan liittotasavallan asennetta. Hän suhtautui kriittisesti Liittotasavallan hallitukseen, koska se ei suostu tunnustamaan DDR:ää", Axenin muistiossa lukee.
Saksan kysymys ratkesi Paasion toiveiden mukaisesti vuotta myöhemmin: Suomi tunnusti ensimmäisenä länsimaana molemmat Saksat marraskuussa 1972 ja solmi niiden kanssa viralliset diplomaattisuhteet tammikuussa 1973.
Bonn sai opetuksensa.´"
Vastaukset 7
Vanhimmat
Eikä ne kaikki olleet SAK-kautta tai demareita.Komiteaan kuului poliitikkoja kaikista puolueista eikä kyse ollut mistään vakoiluseikkailusta.Kaikki luulivat toimivansa eettisesti oikein,kun parempaa tietoa ei ollut.Jos tieto kamaluuksista OLISI OLLUT SAATAVILLA,on aika kaukaa haettua,että suomalaiset olisivat innokkaana olleet mukana?
SAK edusti 1,5 miljoonaa suomalaista, mutta eivät nämä jäsenet mukana olleet vaan johtoporras. Ei suomalaisislta kysytty että haluaako kansalaiset tunnustaa DDR:än.
Eivät siis tienneet, sanonpa vaan tiedoksi jokaiselle Halosen kannattajalle, että Vaclav Havel tiesi ja hän joutuikin siitä vankilaan. Tarja Halonen ei ole Vaclav Havel vaan henkilö joka halusi tunnustaa sortokoneiston.
....eri nuoriso-ja poliittisten järjestöjen sekä ammattiliittojen kautta DDR-komiteaan kuului nuo 1,5 milj.suomalaista.SDP ja SAK eivät olleet yksin mukana!
mukana. Ei SDP ja SAK pääse vastuusta sanomalla, että muitakin oli mukana. SDP voisi pyytää anteeksi kaikilta niiltä ihmisiltä jotka joutuivat Stasin murhaamaksi ja vainoamaksi. SDP ja Halosen toiminta ei kestä tarkastelua, se on kammottavaa.
Miksi hoet vain SDP:tä ja SAK:ta?Eikö muilla mukana olleilla ollut yhtäläinen "vastuu"?Ja miksi et kerro oman ehdokkaasi nimeä,pelkuriraukka?
DDR-komiteassa kirjoitti:
"Jos tieto kamaluuksista OLISI OLLUT SAATAVILLA"
Oletko joku kakara vai tynnyrissä kasvanut? Jokainen joka eli 70-luvulla tiesi että ddr:n sotilaat tappoivat omia kansalaisiaan rajalla kun ne yrittivät vapauteen!!!
Toiseksi on naurettava väittää että suomalaisista 1.5 miljoonaa olisi ollut DDR tunnustamiskomitean jäsen.Ei jäseniltä mitään kysytty.Stasi halusi että mahdollisimman moni liittyisi komiteaan.Siksi stasi esitti että SAK voisi liittyä jäseneksi ja sen jälkeen Demarit esitti että liitetään koko SAK komiteaan niin saadaan komiteasta miljoonajäseninen!
Miksi?Elämä on ihanaa selvinkin päin.