Miksi nimiä ei saa mainita? Eikö pappeja ja piispoja saa arvostella? Miksi pappien suhtautumisesta homoseksuaalisuuteen ei saa keskustella? Saako ylipäätään mitään arvostella?
ortodoksinen "keskustelu"
katolilainen
674136
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 67
Vanhimmat
Ei saa.
jatkuvia riitoja seriffinne kanssa. Milloin hän poistaa liikaa, milloin taas liian vähän.
....ei meillä ole koskaan mitään ongelmia. Tämä on wirallinen totuus.
"Miksi nimiä ei saa mainita?"
Koska on törkeää ampua nimimerkin suojista ihmisiä, jotka eivät edes tiedä olevansa maalitauluna
"Eikö pappeja ja piispoja saa arvostella?"
Saa, mutta kirkon päätöksiin täytyy tyytyä vaikka hammasta purren. Tai perusta sitten uusi kirkko.
"Miksi pappien suhtautumisesta homoseksuaalisuuteen ei saa keskustella?"
Saa keskustella ja sitähän tässä on tehty koko ajan.
"Saako ylipäätään mitään arvostella?"
Saa.
>>>"Eikö pappeja ja piispoja saa arvostella?"
Saa, mutta kirkon päätöksiin täytyy tyytyä vaikka hammasta purren. Tai perusta sitten uusi kirkko.>Koska on törkeää ampua nimimerkin suojista ihmisiä, jotka eivät edes tiedä olevansa maalitauluna
Tuolla toisaalla luetellut ortodoksiset henkilöt ovat laatineet Yhteys-liikkeen tavoitteita tukevat mielipidekirjoituksen Helsingin Ortodoksisen seurakunnan lehteen. Jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä metropoliitta tekee vai tekeekö.
Tuskinpa metropoliitta reagoi asiaan mitenkään. Pidän selvänä, että kirjoittajat ovat jo etukäteen keskustelleet asiasta hänen kanssaan ja saaneet siunauksen toiminnalleen.
Mainitussa seurakuntalehdessä on puheenvuoron saanut myös luterilaisen kirkon emeritusarkkipiispan julkilesbo tytär, joten homomyönteistä ilmapiiriä vyörytetään ortodoksien keskuuteen rintaman koko leveydeltä.
Koska tällä palstalla ei avointa keskustelua sallita, pyrin saamaan puheenvuoron (omalla nimelläni) Ortodoksiviestissä.
kyseinen tytär on ortodoksisen kirkon jäsen.
Jos lukisit kummankin jutun uudelleen ja miettisit asioita.
Minä olen lukenut kyllä ajatuksella molemmat asiaa käsittelevät kirjoitukset. Papiston allekirjoittama versio on hyvin sekava. Tuosta kirjoituksesta poimin esille käsitteen "klassinen malli", joka tarkoittaa selibaattia ja mahdollisesti luostarielämää niille, joille perinteinen avioliitto ei sovellu. Miksi se malli ei enää kelpaa?
Kersti Juvan allekirjoittamassa mielipiteessä yritetään kaiken muun selittämisen ohella väittää että on olemassa erikseen kirkon tuomitsema homoseksuaalisuus ja lainsäädännön tarkoittamat parisuhteet. - Mainitsin nimen, koska hän on esittänyt mielipiteensä julkisesti lehdessä.
En analysoi niitä sen enempää. Oletan, että nuo mielipiteet ovat jonkin ajan kuluttua luettavissa myös seurakunnan lehden verkkoversiossa. Käykääpä vilkuilemassa lehden aikaisempia numeroita, joissa myös on käsitelty tätä aihetta.
Yksi tuon pidemmän mielipiteen allekirjoittajista on ollut minun rippi-isäni. Se havainto tekee minut äärimmäisen surulliseksi. Voi kestää jonkun aikaa löytää uusi.
että ihmistä joka elää avoliitossa tai homosuhteessa ei pidä ottaa ollenkaan kirkon jäseneksi, jollei hän luovu synnistään.
Vanhalla iällä ortodokseiksi kääntyvät eivät useinkaan ole valmiita muuttamaan elämäänsä mitenkään. Emme tarvitse nimikristittyjä riveihimme, vaan sellaisia, jotka ottavat kirkon opetuksen tosissaan.
Kristityille on olemassa vain kaksi vaihtoehtoista elämäntapaa: avioliitto tai selibaatti. Tämä saa kelvata lesboille ja homoillekin. Kirkon eettinen opetus on kaikille sama.
"Yksi tuon pidemmän mielipiteen allekirjoittajista on ollut minun rippi-isäni. Se havainto tekee minut äärimmäisen surulliseksi. Voi kestää jonkun aikaa löytää uusi."
Ymmärrän fiiliksen...
Pitäisikö kuitenkin lisäksi antaa suoraa palautetta asianomaiselle? Muuten papit luulevat, että mitä tahansa voi sanoa ja mihin tahansa ottaa kantaa ilman minkäänlaista reaktiota.
On ikävää, että rintamalinjoja joudutaan vetämään näin suoraan, mutta itsepähän ovat kantansa valinneet ja julkiselle linjalle ryhtyneet. Olisin itse äärimmäisen surullinen, jos oma rippi-isäni tai kuka tahansa pappikaveri olisi mukana tällaisessa puuhastelussa - parhaassa tapauksessa vielä puolisoineen.
"Kristityille on olemassa vain kaksi vaihtoehtoista elämäntapaa: avioliitto tai selibaatti. Tämä saa kelvata lesboille ja homoillekin. Kirkon eettinen opetus on kaikille sama."
On jotenkin tulevaisuudenuskoa vahvistavaa huomata, että omassa seurakunnassani edes jollain toisella on vähän samantapaisia kokemuksia kuin itselläni. Kauan näitä mielipiteitä on välillä saanutkin odotella.
En ole väittänytkään, etteikö hän olisi kirkkomme jäsen.
Juttujen lukeminen uudelleen ei muuta niitten hereettistä sisältöä, joten se on tarpeetonta.
liberaaliprotestanttiseen Raamatun selitykseen, jonka mukaan apostoli Paavali kieltää Roomalaiskirjeen I:ssä luvussa vain ns tilapäisen homoseksuaalisuuden, jota muuten heteroseksuaalisilla ihmisillä saattaa joskus esiintyä esim vankilassa tms.
P. Paavali kun puhuu ihmisistä jotka ovat VAIHTANEET luonnolliset sukupuolisuhteet luonnonvastaisiin. Homot ja lesbot sanovat, että he eivät ole vaihtaneet mitään, vaan syntyneet lesboiksi tai homoiksi.
Tästä seuraa sitten sellainen kaksinaismoralistinen näkemys, että homoseksuaaliset suhteet ovat muka sallittuja tietylle osalle ihmisiä, mutta toisilta kiellettyjä.
Näin ei voi tietenkään olla. Kirkon eettiset ohjeet ovat samat kaikille. Ei niitä kukaan saa mennä vääntelemään mielensä mukaan.
Kirkkoomme on otettu jäseniksi suuri joukko proselyyttejä, jotka eivät halua omaksua Kirkon opetusta, vaan "turvapaikan" saatuaan ryhtyvät aktiivisesti muuttamaan Kirkkoa omien mieltymystensä mukaiseksi.
tytär, joka olisi synymästään saakka käyttäytynyt poikkeavasti. Leikkinyt lapsuudessaan mieluummin tyttöjen kanssa, vierastanut poikia. Murrosikään tultuaan hakeutunut vain tyttö seuraan. Sinulta kaiken salattuaan olisi elänyt vain sitä omaa elämäänsä, jonka sinä vastointahtoisesti olisit joutunut hyväksymään. Olisitko nuhdellut häntä hänen synneistään, palauttaaksesi hänet Jumalan yhteyteen. Entäs jos sinulla olisikin ollut poika, kokenut samalla tavalla "vetoa" vain poikiin, olisitko palauttanut hänet Jumala yhteyteen viisailla sanoillasi? Rohkenen epäillä.
Mitä tehdä nykyinen rippi-isäni on yksi vetoomuksen allekirjoittajista!? Olen ollut jo pitkään hämmentynyt ja surullinen, enkä ole käynyt synnintunnustuksilla (vaikka olisi pitänyt).
Mitä sitä mietiskelemään yksin. Mene ihmeessä ko. papin puheille keskustelemaan asiasta. Saattaa olla, että näet asian ihan toisessa valossa ja ainakin pääset kertomaan mielipiteesi.
Jos tuo nyt on näin iso ongelma, niin on hyvä että kirkko keskustelee. Ja vielä parempi olisi, jos ylin johto ottaisi kantaa. Sen jälkeen olisi peli selvä. Jos ei ota, niin kysykää asiaa yleisönosastoissa - siihen on pakko ottaa kantaa.
Henk. koht. en ymmärrä, miten ortodoksinen kirkko voisi hyväksyä homoliitot tai (aktiivi)homoseksuaaliset papit. Kirkkonne on niin kiinni traditiossa (hyvässä ja huonossa mielessä) eikä tradition kannasta asiaan ole epäselvyyttä, että mitään mahdollisuuksia asian hyväksymiselle ei ole. Ainoastaan voidaan katsoa läpi sormien (onko tämä sitä ekonomiaa?), mutta se on teologisesti AINA huono ratkaisu. Ev-lut puolella asia on tietenkin ihan toinen.
"P. Paavali kun puhuu ihmisistä jotka ovat VAIHTANEET luonnolliset sukupuolisuhteet luonnonvastaisiin. Homot ja lesbot sanovat, että he eivät ole vaihtaneet mitään, vaan syntyneet lesboiksi tai homoiksi. "
Näinhän se on. Jos homoseksuaalisuus on synnynnäinen ominaisuus, ihminen ei ole vaihtanut mitään.
"että homoseksuaaliset suhteet ovat muka sallittuja tietylle osalle ihmisiä, mutta toisilta kiellettyjä."
On muuten nykyään yllättävän yleistä olla "muoti-bi" eli hetero, joka "kokeilee" homoseksuaalisuutta. Raamatun sana "vaihtamisesta" tuomitsee tämäm oman luonnon vastaisen toiminnan. Näin kyse ei ole kaksinaismoraalista: "aidoille" homoseksuaaleille homoseksuaalisuus voi olla sallittu, "kokeilijoille" ei.
Sanopas mitä transseksuaalin pitäisi tehdä? Onko miehen ruumiiseen syntynyt nainen homoseksuaali? Transseksuaalien mielestä he ovat heteroseksuaaleja. Mitä sinä sanot asiasta?
Tuolla jo aiemmin keväällä joku seurakuntalainen pyysi Esipaimenen kannaottoa. Metropoliitta ei vastannut, mutta eräs pappi kylläkin. Hän kertoi perinteisten oppien mukaisen kannan.
Sitten joku psykologi kirjoitti, miten homot ovat kovasti ahdistuneita ja nyt tuli tuo laajemman pappisjoukon mielipidekirjoitus,
Mutta Isä Esipaimen vaikenee.
ja tunnusta, että sinulla on jotain häntä vastaan. Sitten kerrot kaikki ja katsot, miten hän reagoi. Lisäksi voisitte keskustella siitä, että mitäs jos sinä vaihtaisit rippi-isää, kun hän ei enää pysy kirkon opetuksessa. Kaikki, joiden rippipappi on sekaantunut juttuun, voisivat tehdä samoin.
Täällä löytyy kolmas... :)
Aiheeseen liittyen olen sitä mieltä, että ainahan asiasta kuin asiasta voi keskustella, mutta suhtaudun epäilevästi, että niissä keskusteluissa nyt yhtäkkiä löydettäisiin jotain niin mullistavaa, mikä muuttaisi sen järjestyksen, joka on vallinnut maailman perustamisesta tähän asti.
Seurakuntalaisen ei sovi arvostella pappia, ainakaan oman synnintunnustuksensa aikana.
Kun tuo mielipidekirjoitus on julkaistu seurakunnan lehdessä ja todellisilla nimillä, niin kyllä Esipaimen varmaan sen lukee viimeistään ensi viikonloppuna, ellei ole lukenut jo taittovedoksesta. Ihmettelen vain, ettei Metropoliitta ole vielä tullut mukaan keskusteluun omalla palstallaan.
Pappi, joka on näin julkisesti ottanut kirkon opetuksen vastaisen kannan, ei voi enää toimia puolueettomana sielunhoitajana. Mutta ehkä nuo allekirjoittajat haluavatkin jatkossa erikoistua seksuaalisesti poikkeaviin rippilapsiin.
mikä minusta on oikein ja mikä taas väärin, mutta en puutu heidän elämäänsä, nyt kun he ovat jo aikuisia.
Vain nuorimmaiseni, jotka ovat vielä ala-ikäisiä ovat aktiivikasvatuksen kohteina. Vanhempien on joskus vaikea vaikuttaa lapsiinsa. Tärkeämpää on rukoilla heidän puolestaan.
En pysty siihen, olen heikkohermoinen en ole nk. vahva ihminen joka saisi suunsa auki noin vaikeassa tilanteessa, en kykene siihen.
joten en osaa vastata asiaan mitään. Sinä ilmeisesti olet homoseksuaalisen kaksoismoraalin kannattaja? Siis sen, että homoille homosuhteet ovat sallittuja, vaikka ne Raamatun mukaan yleensä ovat syntiä.
Juuri kun on päästy siihen, että miehiltä ja naisilta vaaditaan samaa seksuaalimoraalia tulee tämä homojen vaatima kaksinaismoraali. Odotan kauhulla millon pedofiilit, eläimiinsekaantujat ym alkavat vaatia oikeuksiaan.
tilanteesta, kun tai ainakin niin käsitin, että aiot vaihtaa rippi-isää. Voit myös kirjoittaa kirjeen. Kokemuksesta voin kyllä kertoa, että uuden rippi-isän löytäminen voi olla vaikeaa.
Puhuminen on hopeaa, vaikeneminen on kultaa!
Jotain asialle teen, ehkä kirjoitan kirjeen tai sähköpostia. Onneksi lähellä on yksi arvostamani rippi-isä vaihtoehto. Jos hän minut ottaa "siipiensä suojaan" kyselen ottaisiko minut joukkoon. Olen tosiaan huonohermoinen, enkä kykene ilmaisemaan rohkeasti mielipiteitä paitsi nimimerkin suojissa. Surullisena seuraan näitä juttuja.
Jotkut alkukirjon ohjeet, jopa apostolien kirjoittamat, ovat hieman vaikeasti tulkittavissa. Sen vuoksi Esipaimenen tehtävänä on ajoittain ohjata valtoimenaan vellovaa keskustelua kohti kirkkoisien opetuksia.
Kun on kyse oikean uskon tulkinnasta, niin Esipaimenella ei ole oikeutta vaieta. Lauma tätyy pitää koossa, ettei susi ahmi harhailijoita.
ollut seksuaalisesti poikkeavasti suuntautunut lapsi. Olisitko todellakin hylännyt hänet "Herran haltuun" ja tyytynyt vain rukoilemaan hänen sielunsa pelastuksen puolesta?
Kyllä kirkon johdon pitää ilmaista kirkon kanta oppia ja elämää koskeviin asioihin, jotka nousevat esiin. Mistäs sitä seurakuntalainen tietää muuten mitä uskoa ja miten elää. Samaa odotan omalta kirkoltani.
olivat he sitten millaisia tahansa, mutta aikuisiin lapsiinsa on joskus vaikea vaikuttaa. Lisäksi kaikissa perheissä on niin, että tulenarkoja aiheita koetetaan välttää. Jos minulla olisi homosuhteessa elävä lapsi, niin tuskin minä häneen ja hänen kumppaniinsa sen kummemmin suhtautuisin kuin heteroavopariinkaan.
"että ihmistä joka elää avoliitossa tai homosuhteessa ei pidä ottaa ollenkaan kirkon jäseneksi, jollei hän luovu synnistään."
Jos lapsesi olisikin ollut homo,lesbo tai avoliitossa, olisitko hänelle kertonut avoimesti edellä esittämäsi mielipiteesi?
"Vanhalla iällä ortodokseiksi kääntyvät eivät useinkaan ole valmiita muuttamaan elämäänsä mitenkään."
Ketä ovat nämä vanhalla iällä kääntyneet? Ovatko uusia ortodokseja, jotka eivät pääse eroon vanhasta uskostaan, totutuista tavoistaan?
"Emme tarvitse nimikristittyjä riveihimme, vaan sellaisia, jotka ottavat kirkon opetuksen tosissaan."
Ketä mielestäsi ovat nimikristityt?, ketä taas oikeaoppiset?
"Kristityille on olemassa vain kaksi vaihtoehtoista elämäntapaa: avioliitto tai selibaatti. Tämä saa kelvata lesboille ja homoillekin. Kirkon eettinen opetus on kaikille sama."
Avioliitoista nykyään yli 50 % kariutuu, 30 % elää kulissi avioliitossa, noin kymmenen prosenttia jaksaa tapella ja taistella vielä "että he yhdeksi lihaksi tulisivat".
"Sinä ilmeisesti olet homoseksuaalisen kaksoismoraalin kannattaja"
No en ole, kun en todellakaan tiedä, mitä asiasta ajatella. Yritän täällä vain alleviivata sitä, että asiat ovat monimutkaisia.
"Odotan kauhulla millon pedofiilit, eläimiinsekaantujat ym alkavat vaatia oikeuksiaan."
Nämä kaikki ovat etiologisesti, psykologisesti ja lain kannalta täysin eri asioita. Tätä yritän juuri sanoa: ei saa niputtaa vähemmistöjä yhteen nippuun vain koska ne ovat vähemmistöjä.
Homoseksuaalisuuteen ei ole "hoitoa" eikä siitä rangaista rikoslaissa. Homoseksuaalista ei tule heteroa yrittämällä kuten ei heterosta homoseksuaaliakaan. Pedofiileille ja eläimiinsekaantujille on olemassa terapiamuotoja, jotka toimivat. Homoseksuaalisuus ja transseksuaalisuus ovat täysin eri asia, kuin esim. pedofilia.
Kirjoituksesi henkii järkyttävää aenteellisuutta ja tietämättömyyttä. Voit hyvin tyytyä toteamaan, että "homoseksuaalisuus on Raamatun, tradition ja kirkon eettisen opetuksen vastaista", mikä on validi ja riittävä argumentti tässä keskustelussa. Jätä asenteet ja luulot pois, pilaat turhaan kirjoituksesi.
aina avoimesti mielipiteeni, mutta ei ihmisiä pidä hylätä, vaikka he olisivat eri mieltä.
Kirkkoon liittyminen on eri asia, koska silloinhan ihminen tekee ns täydellisen synnintunnustuksen. Homolta tai lesbolta pitäisi silloin vaatia selibaattilupaus.
Kun minä olin nuori kirkkoon liittyjät olivat yleensä 15-25-vuotiaita nuoria ihmisä, valmiita oppimaan ja omaksumaan uuden uskon. He kasvoivat luonnollisella tavalla ortodokseiksi.
Nykyisin käännynnäiset ovat useimmiten 50-60 vuotiaita. Sitten tällaiset vanhat vastakääntyneet arvostelevat vuosikymmeniä ortodokseina kilvoitelleita ikätovereitaan "epäortodoksisuudesta" niin kuin Kersti Juva kehtasi tehdä tänään ilmestyneessä Ortodoksi viestissä.
Nimikristitty on jokainen, joka ei tee elämässään täyttä totta uskostaan.
Mitä sitten, vaikka suuri osa avioliitoista kariutuukin. Ei se kirkon opetusta miksikään muuta.
Hanki muuten nimimerkki itsellesi, sen verran pitää vaivautua!!
"Seurakuntalaisen ei sovi arvostella pappia, ainakaan oman synnintunnustuksensa aikana. "
Kaksi kommenttia:
a) minusta sopii kyllä arvostella, jos arvostelulle sijaa on, mutta
b) ei tietenkään katumuksen sakramentin yhteydessä. Onhan niitä muitakin tilanteita, joissa voi keskustella.
_________________________
"Ihmettelen vain, ettei Metropoliitta ole vielä tullut mukaan keskusteluun omalla palstallaan."
Minä taas en ihmettele. Yllätyn kyllä positiivisesti, jos tästä jotain aitoa jatkokeskustelua seuraa ja jos tästä piispoilta jotain kommenttia saadaan - tai edes yhdeltä.
_________________________
"Pappi, joka on näin julkisesti ottanut kirkon opetuksen vastaisen kannan, ei voi enää toimia puolueettomana sielunhoitajana. "
Eipä niin. Oleellisin pointti lienee siinä, että "yhteys"-liike korostaa samansukupuolisessa "parisuhteessa" elävien henkilöiden "oikeutta" toimia kirkon viroissa. Tämä on kirkon seksuaalietiikan kanssa yhteensovittamaton tavoite. "Kirkolla" en tarkoita erilaisia prostestanttisia lahkoja ja muita yhteisöjä.
Seksuaalisen syrjinnän kieltävä lainsäädäntö rajoittaa myös kirkon mahdollisuuksia valita työntekijöitä heidän suuntautumisensa perusteella. Tämä siis koskee käytännössä kaikkia muita, kuin opetusviran haltijoita.
Sen sijaan papistolta voidaan edellyttää Kirkon opetusten mukaista elämää, myös yksityisyydessä. Samoin papiston voidaan edellyttää pysyvän kirkon opetuksessa ja välttävän opinkappaleiden julkista arvostelua. Opin puhtauden valvonta kuluu piispoille.
Se on sitten kokonaan eri asia, mitä papisto keskenään ja piispojen kanssa keskustelee. Mutta yksittäisellä papilla ei ole oikeutta opettaa julkisesti muuta, kuin ortodoksista uskoa. Tätä nämä yhteys-papit ovat nyt rikkoneet.
Isä Esipaimenen on nyt tultava esiin ja joko nuhdeltava pappeja tai sitten minulle tuntemattomin perusteluin todistettava, että uskon perusteet ovat tältä osin muuttuneet.
Kävin toisella palstalla lyhyen keskustelun itseään asiaa tuntevina pitävien kanssa:
Onko homous geenivirhe? Kuulemma ei, mutta se on synnynnäistä. (Ihminen perii ominaisuutensa vanhemmiltaan, mutta joskus voi tulla kopiointivirheitä)
Onko se opittu asia? Kuulemma ei, mutta se on synnynnäistä. (Kun ihminen on syntynyt, hän alkaa ottaa vaikutteita ympäristöstään)
Mikä on sitten se hetki sikiön elämässä, jolloin heteroperimän omaavasta tulee homo?
Sama juttukaveri väitti, että kukaan ei ole vain homo tai vain hetero, vaan harmaalla alueella ja sellaista pitää auttaa löytämään oma homoutensa.
Tosin tuolla argumentoinnilla voitaisiin yhtä hyvin perustella homojen kasvattamista heteroiksi.
Joten koko homosekusalismin muodostumista käsittelevä tietämys on yhä aika harmaalla alueella. Miten sitten voidaan pitävästi osoittaa, ettei homoseksualismin muodostumisella voisi olla samanlaista kehityskaarta, kuin muilla seksuaalisilla poikkeavuuksilla?
Materiaalinen, ajallinen ihminen on geeniperimältään eläinkuntaan kuuluva. Yksi keskeinen tavoite on lajin lisääntyminen. Ominaisuudet, jotka eivät tue lisääntymistä, ovat poikkeavuuksia.
Ihmisellä on jumalallinen mieli, josta voi kehittyä ylösnousemuksellinen sielu. Mutta sielu kasvaa tässä ajallisessa ruumiissa. Jos ruumis ei ole "normaali", niin mieli joutuu ponnistelemaan tavallista enemmän kasvaakseen sieluksi. Se on "annettu pistimeksi", kuten Paavali kirjoittaa.
Joillekin voi tulla kiusaus luopua tuosta kasvusta ja alkaa syyttää omista ominaisuuksistaan muita ihmisiä tai sitten yrittää vakuuttaa itsensä siitä, että poikkeavuus on normaalia.
Kun tuo alue on niinkin sekava, kuin esimerkiksi tästä keskustelusäikeestä voi päätellä, niin silloin on parempi lopettaa omien teorioiden kehittäminen ja luottaa siihen, mitä kirkkoisät ovat vuosisatojen aikana eri asioista pohtineet.
aina avoimesti mielipiteeni, mutta ei ihmisiä pidä hylätä, vaikka he olisivat eri mieltä.
Kirkkoon liittyminen on eri asia, koska silloinhan ihminen tekee ns täydellisen synnintunnustuksen. Homolta tai lesbolta pitäisi silloin vaatia selibaattilupaus.
Kun minä olin nuori kirkkoon liittyjät olivat yleensä 15-25-vuotiaita nuoria ihmisä, valmiita oppimaan ja omaksumaan uuden uskon. He kasvoivat luonnollisella tavalla ortodokseiksi.
Nykyisin käännynnäiset ovat useimmiten 50-60 vuotiaita. Sitten tällaiset vanhat vastakääntyneet arvostelevat vuosikymmeniä ortodokseina kilvoitelleita ikätovereitaan "epäortodoksisuudesta" niin kuin Kersti Juva kehtasi tehdä tänään ilmestyneessä Ortodoksi viestissä.
"Nimikristitty on jokainen, joka ei tee elämässään täyttä totta uskostaan."
Tänä päivänä nimikristillisyyyttä mielestäni löytyy vain ja ainoastaan kirjanoppineitten ja farisealaisten piiristä.
"Mitä sitten, vaikka suuri osa avioliitoista kariutuukin. Ei se kirkon opetusta miksikään muuta."
Ei todellakaan muuta. Kuvastaa vain sitä, kuinka hataralla pohjalla tänä päivänä on avioliiton sakraméntin syvin salaisuus ja ennen kaikkea kärsivällisyys huonoinakin aikoina.
"Hanki muuten nimimerkki itsellesi, sen verran pitää vaivautua!!"
Mitä sillä on väliä, jos on nimimerkki. Sehän on salaisuuden verhoama. Jos olet kiinostunut, kuka olen, voit kysyä vaikkapa sähköpostiosoitteeni.
Tuo kirjoittaja tarkoittanee sitä, että edes yhdessä säikeessä yksittäisen keskustelijan pitäisi pysyä yhdessä nimimerkissä koko ajan vaikka sitä nimimerkkiä ei rekisteröisikään. Jotta edes tietäisi, kenelle milloinkin vastaa.
älkää minusta välittäkö.
Minä tai joku toinen palstalainen saatamme joskus suhtautua yksittäiseen keskustelijaan vähätellen, mutta "ei hiuskaan katkea päästäsi Herran siitä tietämättä". Aina on yksi joka kuuntelee, yksi joka ymmärtää.
älkää tosiaankaan vähätelkö vähimmäisiä veljiänne, sieltä voi jopa aare löytyä.
kaikkia seksuaalisia poikkeavuuksia samanarvoisina asioina. Niin minäkin. Varsinkin siitä syystä, että kirkon eettinen opetus kieltää ne kaikki. Jos Raamattu pitää näitä asioita samanarvoisina, niin miksi minä jotain muuta niistä ajattelisin?
Raamatussa ei kielletä erikseen lapsiin sekaantumista, vaan haureus on haureus tapahtui se minkä ikäisen kanssa hyvänsä. Eläimiin sekaantuminen taas kielletään Leviticuksen puhtauslaeissa samassa yhteydessä kuin homoseksuaaliset teot.
Normaali? Tämän sanan käytössä pitää olla varovainen!
Biologisestihan ihmisen seksuaalisuuteen vaikuttaa melkoinen hormoninen myllerrysprosessi jo varhaisesta raskausajasta lähtien, ja meissä kaikissa on molempien sukupuolien ominaisuuksia. Homo- bi- ja transseksuaalisuuden synnystä tiedetään jo aika paljon, ja jossain kulkee se veteen piirretty viiva kaipaamastasi "normaaliudesta". Se miksi luonto (vai Jumala?) näin tekee, ei ole tiedossamme. Jos ajattelemme asian niin, että ihmiseen pätevät samat luonnonlait kuin eläimiinkin, ei ongelmaa itse asiassa ole. Näin vain on. Se voi olla vain luonnon keino säädellä lisääntymistä. Luonto (?) kikkailee jopa saamalla aikaan hermafrodiitteja, myös ihmisissä. Miten heidän kanssaan menettelet?
Kovin kuulostaa kovasydämiseltä niputtaa ihmisiä moisella tavalla, mutta onhan näitä niputtamisia ja niiden seurauksia ihmiskunta kärsinyt monessa muodossa!
Pedofiliasta ei käsittääkseni ainakaan vielä ole löytynyt biologista syntymekanismia, mutta onhan nyt HYVÄNEN AIKA eri asia lasten törkeä, rikollinen hyväksikäyttö ja kahden aikuisen suhde!
Homoseksuaalisuutta on ollut niin kauan kuin ihmisiäkin eli kysymys ei ole uusi. Miten tämä asia on ennen ratkaistu, vainko ja ainoastaan luostarilla ja pyhällä selibaatilla? Jotenkin en jaksa uskoa, että todellisuus on ollut ihan noin silkoinen...
Minäkin olin varsin hämmentynyt kyseisen kirjoituksen luettuani. Olen ollut siinä uskossa, että ortodoksinen kirkko ei seilaa maailman tuulien mukaan.
Ehkä tässä niitetään nyt satoa siitä, kuinka ortodoksinen kirkko on profiloitunut taiteellisen väen ja suvaitsevaisuuden kirkkona. Jyrkkä ja kirkon perinteen vastainen kanta tässä kysymyksessä ei oikein sopisi luotuun imagoon...
Korjaan: ...kirkon perinteen mukainen...
Kysymys on hankala ja tunnustan, että myös minä joudun pohtimaan sitä näinä päivinä.
Kirkko kehottaa pysyvään rippi-isään hengellisenä ohjaajana. Systeemillä on selkeät etunsa, sillä tunteehan kumpikin osapuoli toisensa suhteellisen hyvin, eikä kaikkea tarvitse jokaisella synnintunnustuksella aloittaa henkilötietojen kertaamisesta. Pitää toki muistaa, että jokainen pappi toimittaa silti sakramentin RIIPPUMATTA omasta syntisyydestään ja käyttäen kirkon sakramentin kaavaa eikä omia sanojaan. Mietitäänpä mitä siitä tulisi, jos luostarissa jokainen munkki jättäisi synnintunnustuksensa väliin vain siksi, ettei pidä luostarin rippi-isästä. Ei kuuliaisuus ole vain luostarien asukkaiden yksinoikeus. Lisäksi vain harvassa seurakunnassa on maantieteellisistä syistä sellainen mahdollisuus, että rippi-isän voisi suorastaan valita monien joukosta. Emme me valitse ehtoollisella käyntiämmekään kai sen mukaan, kuka liturgian kulloinkin sattuu toimittamaan?
Käsittääkseni avainkysymys on tässä oma omatunto. Katumuksen sakramentti on herkkä tilanne johon liittyy erityinen luottamus. Jos mielessä on sellainen tunne, ettei luottamusta ole, olen taipuvainen ehdottamaan samaa ratkaisua kuin M-LS. Kyllä vain, ihan seurauksista välittämättä, sillä on parempi nostaa kissa pöydälle kuin hautoa asiaa omassa mielessä viikkotolkulla. Rippi-isän tehtävä on joka tapauksessa ratkaista, mikä on paras vaihtoehto. Muistetaanpa, etteivät hänen koulutuksensa ja kokemuksensa ole minnekään häipyneet, vaikka hän olisikin allekirjoittanut
vetoomuksia. Ja sitoutuessaan julkisesti johonkin tiettyyn mielipiteeseen hänen toki on tullut olla myös selvillä siitä, että tämän hänen toimenpiteensä seuraukset voivat tulla vastaan jokaisessa keskustelussa seurakuntalaisten kanssa, niin sakramentaalisesti kuin muissakin yhteyksissä.
Olen kanssasi samaa mieltä. Keskustelu on saavuttanut nyt sellaiset mittasuhteet, että se mielestäni vaatisi jo koko piispainkokouksen kannanottoa. Sitä ennen on vähintäänkin kohtuullista, että oman hiippakunnan piispa lausuu asiasta selkeän ja teologisesti perustellun mielipiteensä. Sitäkin varten hänet on vastuulliseen tehtäväänsä asetettu.
Löysin OCA:n (Orthodox Church of America) sivuilta piispojen kokouksen lausunnon asiasta vuodelta 1992. Ehkä jotain tällaista voisi olla hyvä tulla suomalaisiltakin piispoilta. Tosin siinä ei kyllä sanota mitään, miten tulee suhtautua avoimesti kirkon oppia vastustaviin pappeihin, mutta itse käsiteltävään asiaan se antaa selvän vastauksen. Käänsin sen loppuosan, eli varsinaisen kannanoton, suomeksi. Kokonaisuudessaan teksti löytyy alla olevasta linkistä:
http://www.oca.org/DOCmarriage.asp?SID=12&ID=26
Holy Synod of Bishops on the occasion of the Tenth All-American Council of the Orthodox Church in America.
Miami, Floria, July 1992
"Vakuuttuneina näistä Jumalan ilmoittamista totuuksista, annamme seuraavat lausunnot ja kehotukset ohjaukseksi uskovaisille:
Homoseksuaalisuuteen tulee suhtautua ihmiskunnan kapinana Jumalaa kohtaan, ja siten kapinana sen omaa luontoa ja hyvinvointia vastaan. Sitä ei tule pitää Jumalan kuviksi ja kaltaisiksi tehtyjen miesten ja naisten elämisen ja toiminnan tapana.
Miehiä ja naisia, joilla on homoseksuaalisia tunteita ja tuntemuksia, tulee kohdella ymmärtämyksellä, hyväksynnällä, rakkaudella, oikeudenmukaisuudella ja armolla, jotka kuuluvat kaikille ihmisille.
Ihmisiä, joilla on homoseksuaalisia taipumuksia, tulee auttaa myöntämään nämä tunteet itselleen ja toisille, jotka eivät torju tai vahingoita heitä. Heidän tulee etsiä apua löytämään homoseksuaalisen suuntautumisensa erityiset syyt ja pyrkimään niiden vahingollisten vaikutusten voittamiseen elämässään.
Henkilöt, jotka taistelevat homoseksuaalisuuden kanssa, ja jotka hyväksyvät ortodoksisen uskon ja pyrkivät noudattamaan ortodoksista elämäntapaa, voivat olla kirkon yhteydessä yhdessä kaikkien uskovien ja taistelevien kanssa. Ne joille on opetettu ja neuvottu ortodoksista ja kristillistä oppia ja askeettista elämää, jotka edelleen tahtovat puolustella käyttäytymistään, eivät voi osallistua kirkon sakramentaalisiin salaisuuksiin, koska niihin osallistuminen ei auttaisi vaan vahingoittaisi heitä.
Apua tulee antaa niille, jotka ovat tekemisissä homoseksuaalisesti suuntautuneiden henkilöiden kanssa, auttaakseen heitä heidän ajatuksissaan, tunteissaan ja toiminnassaan homoseksuaalisuuteen liittyen. Sellainen apu on erityisen tärkeää homoseksuaalisia taipumuksia ja tunteita omaavien henkilöiden vanhemmille, sukulaisille ja ystäville. Ja se on erityisen välttämätöntä papeille ja kirkon työntekijöille."
Kirjoitat kyllä viisaita, mutta jos hetkeksi unohdetaan tuo seksuaalikysymys ja mietitään pappien palvelustehtävää. Nyt en valitettavasti muista, mitä pappi rukoilee vihittäessään, mutta piispa nimen omaan sitoutuu varjelemaan Kirkon oikeata uskoa ja se varmaan sisältää myös pappien valvonnan.
Jos kirkon jotakin yksittäistä opinkappaletta pidetään tarpeellisena tarkentaa tai täydentää, niin eikö oikea julkinen kirjoittaja ole silloin hiippakunnan piispa tai arkkipiispa? Jos papit toivovat opillisia täsmennyksiä, niin eikö heidän silloin pitäisi lähestyä oman hiipakunnan piispaa, eikä suurta yleisöä, joka enimmäkseen on ortodoksiseen kirkkoon kuulumatonta?
Vaikka esillä oleva asia saattaa jonkun mielestä tuntua vähäiseltä, niin nyt on kyse myöskin menettelytavoista, joilla Kirkon opin puhtautta valvotaan.
Kun itse olen kirjoittanut näihin säikeisiin, ei mielipiteeni pohjalla ole kukaan yksittäinen seksuaalivähemmistöihin kuuluva ihminen vaan Kirkon perinteinen opetus. Olen aikanani eronnut luterilaisesta kirkosta jo silloin havaitsemani opillisen sekavuden vuoksi. Liityin pitkähkön harkinnan jälkeen Ortodoksisen Kirkon jäseneksi juuri perinteiden kunnioittamisen vuoksi. Ja siitä on yli kolme vuosikymmentä.
Teksti vaikuttaa oikein hyvältä. Siinä toisaalta ymmärretään se, ettei homoseksuaali voi taipumukselleen mitään, mutta silti pitäydytään kirkon perinteisessä opetuksessa ja halutaan tarjota sielunhoidollista tukea.
"Miksi nimiä ei saa mainita?"
Koska silloin kannanottosi poistetaan moderaattorin taholta.
"Eikö pappeja ja piispoja saa arvostella?"
Saahan toki, mutta nimettömänä. Luoja sitä varjelkoon, joka uskaltautuu arvostelemaan ko. henkilöitä omalla nimellään.
"Miksi pappien suhtautumisesta homoseksuaalisuuteen ei saa keskustella?"
Siksi, että homot ja lesbot on raamatussa tuomittu syntisiksi. Näin ollen pappienkin pitäisi osata suhtautua heihin kielteisesti.
Saako ylipäätään mitään arvostella?
Saahan toki, mutta ei näillä ort. palstoilla.
Jos keskustelussa viitataan nimeltä mainittuun henkilöön, joka on esittänyt ajatuksensa omalla nimellään julkisesti, niin tuntuu oudolta, että sheriffi haluaisi salata nimen tämän palstan kmuislta kirjoittajilta.
mikä ei aiemminkaan ole ollut salattua.
Tajuatteko te, että linjanvedollanne suljette osan seurakuntalaisista kirkon ja pelastuksen ulkopuolelle? Että laitatte homoseksuaalit samaan kategoriaan kuin esim. irtosuhteita harrastavat? Että vaaditte homoseksuaalia joko kieltämään itsensä, halunsa rakastaa ja tulla rakastetuksi ja halunsa elää parisuhteessa TAI hylkäämään kirkon?
Minusta tämä tuntuu julmalta esim. tapauksessa, missä henkilö on elänyt (samaa sukupuolta olevan) kumppaninsa kanssa 25 vuotta yksiavioisesti ja samalla kirkon uskovana jäsenenä. Nytkö pitäisi erota kumppanista tai erota kirkosta?
Otetaan hypoteettinen tilanne, että kirkko huomaakin kaiken seksuaalisuuden ja kaikki parisuhteet synniksi. Olisitko sinä valmis luopumaan perheestäsi/parisuhteestasi kirkon takia?
Kovaa kamaa tosiaan tämä uskonto. Huh huh. Yritän vain osoittaa, että kysymys on homoseksuaalille elämän ja kuoleman kysymys. Hauskahan se täällä on tietenkin laukoa mielipiteitä muiden elämästä.
elämästäänkin uskonsa tähden. Puhut koko ajan niin kuin homojen "parisuhteet" olisivat jotenkin avioliittoon verrattavia. Tosiasiassa suurin osa heistä ei edes kykene mihinkään sitoutumiseen. Loputkin ovat yleensä demonisen mustasukkaisuuden riivaamia, sairaita suhteita. (Olen seurannut läheltä.) Suurimman palveluksen ihmiselle tietysti tekee auttamalla heitä luopumaan synneistään.
"Tajuatteko te, että linjanvedollanne suljette osan seurakuntalaisista kirkon ja pelastuksen ulkopuolelle? Että laitatte homoseksuaalit samaan kategoriaan kuin esim. irtosuhteita harrastavat?"
Kirkon opetus tuntee a) miehen ja naisen välisen avioliiton ja b) seksuaalisen pidättyvyyden. Viimemainitussa ei ole väliä sillä, onko kyseessä homo- vai heteroseksuaalinen kirkon jäsen. Tässä ei tarvita sen kummempia "linjanvetoja".
_____________________
"Minusta tämä tuntuu julmalta esim. tapauksessa, missä henkilö on elänyt (samaa sukupuolta olevan) kumppaninsa kanssa 25 vuotta yksiavioisesti ja samalla kirkon uskovana jäsenenä."
Sinun luterilaisessa logiikassasiko on siis niin, että kun syntiä tekee tarpeeksi kauan, se ei enää olekaan syntiä??!!?? HALLOOTA!!
_____________________
"Otetaan hypoteettinen tilanne, että kirkko huomaakin kaiken seksuaalisuuden ja kaikki parisuhteet synniksi."
Samanlaista paskaa kuin se hypoteettinen ajatus, että Kristus ei olisikaan noussut kuolleista tms. Jos kerran p Raamattu sanoo, että mies erotkoon vanhemmistaan ja liittyköön vaimoonsa niin, että heistä tulee "yksi liha", niin kirkko ei huomaa tätä synniksi JA SILLÄ HYVÄ.
_________________________
"Hauskahan se täällä on tietenkin laukoa mielipiteitä muiden elämästä."
Minusta ei hauskaa, mutta jonkun niitä on "lauottava", kun kerran asia alkaa papistollekin olla epäselvä.
"Tässä ei tarvita sen kummempia "linjanvetoja"."
Jos ei tarvittaisi, niin tuskin tässä keskustelisimme. Olen saanut täällä käydystä keskustelusta sen kuvan, että eipä näytä asia olevan kovin selvä kirkossanne. Itsehän tässä haluatte kirkon johdon ottavan kantaa.
"Sinun luterilaisessa logiikassasiko on siis niin, että kun syntiä tekee tarpeeksi kauan, se ei enää olekaan syntiä??!!?? HALLOOTA!!"
Jäikö sinulta nyt ymmärtämättä, että keskustelua käydäänkin siitä, että onko homoseksuaalisuus syntiä.
"Samanlaista paskaa kuin se hypoteettinen ajatus, että..."
Tämä ajatusleikki auttaa sinuakin asettumaan niiden lähimmäistesi tilanteeseen, joita asia koskee. Ja se on hyvin terveellistä. Sinuahan asia ei taida koskea.
"Minusta ei hauskaa, mutta jonkun niitä on "lauottava", kun kerran asia alkaa papistollekin olla epäselvä. "
Olteko mahdollisesti keskustellut asiasta ko. pappien kanssa? Vierastan tapaanne asettua papistonne yläpuolelle. Papit kuulkaas ovat näiden asioiden kanssa tekemisissä sekä teorian että käytännön tasolla toisin kuin me, jotka vain kulutamme näppäimistöä.
Uskon tähden luopuminen on erityisen hienoa varsinkin silloin, kun joku muu joutuu luopumaan. Omalla kohdalla ei olisi niin väliksi.
Homoille parisuhteet voivat hyvinkin olla avioliittoon verrattavia.
"suurin osa heistä ei edes kykene mihinkään sitoutumiseen. Loputkin ovat yleensä demonisen mustasukkaisuuden riivaamia"
No hienoa, tällä argumentilla pääsee pitkälle. Taitaa muuten sopia hyvin suureen osaan heteroistakin.
Hyvä. Odotan että vaaditte samaa yhtä innokkaasti esiaviollisia suhteita harrastaville ja avoliitossa eläville heteroille. Ei mitään sormien läpi katsomisia eikä ekonomioita, vaan selvä ehtooollis- ja toimistuskielto kaikille, jotka elävät avoliitossa tai käyttäytyvät säädyttömästi seurustelukumppaninsa kanssa. Kirkkoon liittyvät tulee testata kunnolla ettei vaan jää avoliiton synti tunnustamatta. Arvaanko oiken jos veikkaan, että tämä ei ole niin tärkeä asia kuin homoseksuaalisuuden torjuminen eikä herätä samaa puhdasoppisuuden hehkua rinnassa?
Olen selvästikin juuttunut häiritsemään samanmielisten keskustelua. Taitaa olla paras lopettaa tähän, koska mitään uutta ei tullut opittua. Jatketaan jostain toisesta aiheesta paremmalla tuurilla.
Kirkon opit ovat vakiintuneet vuosisatojen kuluessa.
Tuossa toisen vuosituhannen alussa Rooman piispa kyllästyi siihen, että asioista piti neuvotella muiden piispojen kanssa. Hän julisti olevansa muiden piispojen yläpuolella.
Myöhemmin osa hänen alamaispiispoistaan taas kyllästyi tällaiseen yksinmääräilyyn ja perusti uuden kirkon. Tällä tavalla nuo ryhmät ovat hajaantuneet yhä useammaksi opillisesti toisistaan eroaviksi ryhmiksi, eikä kukaan enää tiedä, mitä on kristinusko. Siis läntisessä kirkkosirkuksessa.
Itäinen ortodoksinen usko on pitäytynyt yhteisten kirkolliskokousten sopimassa opissa ja jättänyt piispojen tehtäväksi valvoa opin puhtauden säilymistä.
Tästä seuraa, että yhdelläkään yksittäisellä papilla ei ole oikeutta asettaa julkisesti korkon opetuksia kyseenalaiseksi. Suomessa oppia voivat arvioida vain piispat ja silloinkin kaikki yhdessä.
Jos jotakin synniksi tiedettyä asiaa ei ole jatkuvasti pidettykään pinnalla, niin se ei tee muista synneistä sen luvallisempia.
Kirkon vanhan opetuksen mukaan homoseksuaalinen ELÄMÄNTAPA on syntiä. Jos joku omaa homoseksuaalisia taipumuksia, niin se on ihmisen ominaisuus.
Jos harrastaa syrjähyppyjä, niin sekin pitää ottaa esille synnintunnustuksessa. Samoin esiaviolliset suhteet pitää muistaa kertoa. Mutta kaikesa tässä papit luottavat ihmisiin. Olettamuksena on, että seurakuntalainen on rehellinen. Myös syntejä tunnustaessaan.
meillä ortodokseilla on yleensäkin tapana olla samaa mieltä ainakin tärkeistä asioista. Sen tähden eräiden papistomme jäsenten sooloilu ärsyttääkin.
Se, että olet eri mieltä kanssamme, johtuu tietysti siitä, että olet luterilaisena kaikkien ajallisten viratausten vietävissä.
toivottavasti elävässä elämässä en törmää teihin!
Meillä ja teillä on hieman erilainen näkemys Jumalanpalveluksista ja joistakin huskauden esiintymismuodoista. Mutta me kaikki käännymme saman Kristuksen puoleen ja kunnioitamme samaa Jumalanäitiä.
Papit ovat meidän Herramme palvelijoita.
Tämä keskustelusäie on välillä aaltoillut niinkin syvällä, että pohjakivet ja niiden välistä hohtava puna ovat näkyvissä, mutta toisinaan olemme olleet aallonharjalla kuuntelemassa kerubien veisua Herramme jalkojen juurella.
Valitettavasti maalliset velvollisuudet kutsuvat ja joudun jättämään teidät pohdiskelemaan keskenänne synnillisten seurakuntalaisten hengellisiä ongelmia.