Mitä tarkoittaa käytännössä ja käytännön elämässä naisnäkökulma (lähinnä tarkoitan nyt julkista ja työelämässä tapahtuvaa päätöksentekoa)?
Feministit painottavat sitä, että naisnäkökulma pitää huomioida. Onko naisnäkökulma ehkä sitä, että päättävissä elimissä on kumpaakin sukupuolta yhtä paljon edustettuina. Miten naisnäkökulma näkyy esim. eduskunnan päätöksissä? Voidaanko nais- ja miesnäkökulmat sovittaa yhteen niin, että feministit olisivat siihen tyytyväisiä?
Feministit painottavat sitä, että naisnäkökulma pitää huomioida. Onko naisnäkökulma ehkä sitä, että päättävissä elimissä on kumpaakin sukupuolta yhtä paljon edustettuina. Miten naisnäkökulma näkyy esim. eduskunnan päätöksissä? Voidaanko nais- ja miesnäkökulmat sovittaa yhteen niin, että feministit olisivat siihen tyytyväisiä?
Vastaukset 43
Vanhimmat
Naisnäkökulma tarkoittaa kaiketi sitä, että "vedetään kotiinpäin". Eli polarisoidaan sukupuolet, ja lobbataan toisen sukupuolen asioita. Vrt Halonen.
"Naisnäkökulma" ja "tasa-arvo" ovat aika samanlaisia humpuukikäsitteitä. Ainakin niitä kannattaa varoa.
En tiedä mitään vittumaisempaa ajatusta, kuin että olisi jossain valtion virastolla töissä, ja jostain tulisi sinne pomoksi naiskiintiöllä vipattu nutturapää, joka sanoisi ajavansa "naisnäkökulmaa" ja "tasa-arvoa" työyhteisöön.
"Naisnäkökulma tarkoittaa kaiketi sitä, että "vedetään kotiinpäin"."
Täytyy myöntää, että tuokin kävi mielessä. Työpaikoilla tuollaisissa käytännön jutuissa tuo naisnäkökulma näkyy aika selvästi. Jos miehistä koostuvaan työyhteisöön tulee yksikin nainen, se automaattisesti aiheuttaa joitakin toimenpiteitä. Miehen taas oletetaan sopeutuvan siihen naisnäkökulmaan.
Onkohan joskus saapumassa myös "miesnäkökulma".
Eli polarisoidaan vaan lisää. Miehet edustavat sitten kollektiivisesti "miesnäkökulmaa" ja naiset "naisnäkökulmaa". Siinä sitten sitä "sukupuolten sosiaalista kontruktiota" on purettu oikein urakalla. Vai..
Tuosta tulee sekin mieleen, että "naisnäkökulma" voisi toimia eräänlaisena syöttinä millä yritetään kollektivisoida naisia yhtenäisen "näkökulman" taakse poliittisesti.
Jos itse olisin nainen ja joku puhuisi puolestani koska puhuu "naisnäkökulmasta", niin kokisin sen vastenmielisenä. Tietyin ehdoin tosin.
"Naisnäkökulma" voidaan siis kenties myös nähdä demokratian ja yksilönvapauden vastaisena. Tietyin ehdoin tämäkin.
Noh. Ei sen puolen. Kaiketi esim vertauskuvallisesti jotkut ammattijärjestöt puhuvat vaikka esim "työntekijöiden näkökulmasta" oli sitten yksittäinen työntekijä mitä mieltä tahansa.
Mutta naisnäkökulma haiskahtaa jotenkin yhä enemmän poliittiselta ja etujärjestön sloganilta.
Mies vetää aivan liian usein naapurin rouvaan päin. ;)
"Mies vetää aivan liian usein naapurin rouvaan päin. ;)"
... ja naapurin rouva pistää pirusti hanttiin, kunnes sitten kilttinä naisena taipuu julman ylivoiman edessä ;DDD
Naisnäkökulma on aika tavalla erilainen kuin miehinen näkökulma. Jaa että minkäkö vuoksi? No ehkä sen vuoksi, että nainen perheen arjen pyörittäjänä, yhteiskunnan tukipilarina, lastenkasvattajana, pyyteettömänä puurtajana osaa ottaa huomioon myös inhimilliset näkökulmat, jatkuvuuden hektisyyden sijaan ja osaa hahmottaa miestä paremmin kokonaisuuden niin henkilökohtaisella kuin yhteiskunnallisella tasollakin.
... yhteiskunnallisessa päätöksenteossa? Onko sinulla mitään konkreettista esimerkkiä?
"pyyteettömänä puurtajana"
Ehkä jotkut ovatkin, mutta ihan aina se näyttäydy noin ---> ei ainakaan tällä palstalla ;D
"osaa hahmottaa miestä paremmin kokonaisuuden niin henkilökohtaisella kuin yhteiskunnallisella tasollakin"
Onko tämä mahdollisesti oma havaintosi?
Esim. lasten päivähoitokysymyksissä.
Ei ole pelkästään oma havaintoni, vaan yleisesti tunnustettu.
että oletko mahdollisesti vahva nainen? Jos olisi kannatus lisääntynyt...
Millä ihmeen lihaksilla miehet sitten pystyvät alistamaan naissukupuolta niin, että esim. sinä katsot naisen olevan suomalaisessa yhteiskunnassa miestä huonommassa asemassa???
Naisen kiltteydellä, Pepe, naisen kiltteydellä!
Suuntaat silloin syyttävän sormesi väärään kohteeseen. Huh - Minä sitä mietinkin jo, että onko kaikki vika miehissä.
Aika lailla tasa-arvon vastaisena pidän kirjoitusta, jossa mitätöidään miehen rooli lapsen kasvattajana, arjen pyörittäjänä, yhteiskunnan tukipilarina ja mitä kaikkea mainitsitkaan naisen olevan.
En tiedä oliko tahallinen vai tahaton mitätöinti, mutta aiempien kirjoitustesi valossa epäilen tahalliseksi.
Jos et suo miehelle roolia perheen arjen pyörittäjänä ja lasten kasvattajana jne, niin mikä on se rooli, joka heille jää? Lompakko?
"Jos et suo miehelle roolia perheen arjen pyörittäjänä ja lasten kasvattajana jne, niin mikä on se rooli, joka heille jää? Lompakko?"
Älä huoli, miehille jää esim. rikollisuus, joista väkivalta ja raiskaukset ovat eritoten hyvin miehille sopivia lajeja.
Jokin sellainen kotikoiran ja design-maljakon välimuoto. Pitää seuraa (emännän ehdoilla tietenkin), on uskollinen ja turvallinen... kuin koira. Toisaalta malttaa odottaa paikallaan, ei sotke, herättää vieraiden ihailun, ei vaadi päivittäistä huolenpitoa... siis maljakko.
Jöröjukka saa lainata tekstiäni vapaasti, mutta MUISTA mainita lähde!
Siellä se yksinäinen sotilas tulittaa putket kuumina ja silmät kiinni kohti vihollista, jonka on joskus kuvitellut nähneensä suunnilleen tuossa suunnassa!
Tuolla yleistämisellä (jokainen nainen osaa kaiken kaikesta kaikkialla paremmin kuin yksikään mies mitään mistään missään) et edistä naisen, tasa-arvon etkä itsesi asiaa.
Naisnäkökulmalla tarkoitetaan polittisessa kielenkäytössä, perheen huomioon ottavaa päätöksentekoa. Suomessa on jostain syystä tullut tavaksi, siirtää naisten päätettäväksi perheisiin liittyvät asiat.
Työpaikalla naisnäkökulman huomiointi on riippuvainen työtehtävän laadusta. Naisnäkökulma saattaa tarkoittaa pelkästään visuaalista näkemystä, tai se voi tarkoittaa myös perheen huomioon ottavaa työn järjestelyä. Työpisteiden muuttaminen asiallisemmaksi (työtä helpottavien apuvälineiden hankinta) nähdään usein "naisnäkökulmasta" tarpeelliseksi.
Naisnäkökulma on myös muotitermi, sitä käytetään vailla sen suurempaa merkitystä.
Yhteiskunnanllisen päätöksenteon kannalta on ongelmallista, kun perhepöliittinen osio on siirretty naisten asiaksi. Miesnäkökulman puuttuminen on ikävää. Myös perheissä on lisääntynyt ajatus siitä, että naiset tekevät esim. lapsia koskevat päätökset, johtuuko tämä yhteiskunnallisesta ajattelusta vai onko tämä kehitys ollut samanaikaista, en tiedä? Vielä 60-luvulla miesten osallistuminen lasten kasvatukseen oli täysin eri mittaluokassa olevaa. Nykyisin kasvatukselliset päätökset perheessä tekee pääasiallisesti äiti. Miesten ulkoistuminen perheistä ja perhepoliittisista päätöksistä on huolestuttava piirre.
En menisi 1960-luvusta moista väittämään, mutta muuten puhut silkkaa asiaa. Jostain syystä Antsu ja pari muuta isää ovat koulun vanhempainilloissa aina jääneet hyvin pieneksi miesvähemmistöksi! Kasvatus tuntuu olevan naisten käsissä. Tästä ei tietenkään voi syyttää paikalle saapuneita naisia, vaan kotiin/harrastuksiin/töihinsä jääneitä miehiä!
Vielä 60-luvulla lasten kasvatuksellisista linjoistä päättivät myös miehet, naiset toki hoitivat silloinkin varsinaisen kasvatustyön. Nykyisin on tapana, että kasvatuslinjoista päättävät naiset, erään tilaston mukaan jopa päälle 90% perheistä, äideillä on pääasiallinen kasvatusvastuu. Kasvatuksella en tarkoita yhdessäoloa, vaan niitä teoreettisia kasvatuslinjoja joiden mukaan arjessa toimitaan.
mitä tämä pääasiassa äitien tekemä kasvatustyö tarkoittaa? Meinaan kun olen lukenut naisten kasvattavan erilailla tytöt ja pojat. Äidit antaa enemmän arvoa pojilleen.
Mitä se meinaa naisen/tytön kasvulle?
Olisikohan nuorten tyttöjen pahoinvointi ja heidän itselleen antamansa ylimitoitetut tavoitteet, seurausta myös tästä? Tyttöjen sisäinen vaatimustaso on valtavan korkealla nykyisin, uupumus ja elämään tyytymättömyys on seurausta tästä kehityksestä. Kouluissa odotetaan myöskin, jotenkin itsestään selvästi, tyttöjen menestyvän. Paineet ovat aika kovat tytöillä.
Abstrakti juttu - Antsulle ehkä liiankin abstrakti. Kai minun vanhemmillanikin sitten oli joitakin "kasvatuslinjoja" ja kai niitä on myös minull... siis lasteni äidillä.
Oli aika jolloin minulla ei ollut lapsia, mutta tunsin kolme kasvatusteoriaa. Nyt minulla on kolme lasta, eikä todellakaan enää yhtään teoriaa.
Sanonpa tässä yhteydessä vähän niin kuin vanhemman oikeudella teille joilla perhe-elämää on enemmän edessä kuin takana: sisarussarja sinänsä on erittäin hyvä kasvattaja! Olkapäätuntuma siskoihin ja veljiin opettaa elämästä enemmän kuin vauvauinnit, kielikylvyt, ratsastusterapiat, eskarit ja muskarit ikinä pystyvät opettamaan.
Pääasiallisesti, kasvatus on arjessa tapahtuvaa "selviytymistä". Kuitenkin jonkinlaisia linjoja on etukäteenkin pohdittava. Tapakasvatus on eräs, suhde uskontoon on toinen, rangaistuskäytännöt, vaatimustaso koulussa, kotitöihin osallistuminen, tms... nämä ovat niitä päätettäviä asioita joiden mukaan arkinen kasvatus sitten hoidetaan.
Sisarusten merkityksestä olen samaa mieltä.
B. Perheentuvan kirjassa asiasta kerrottiin sivumäärin. Olen myös muualta lukenut, että on tytön tragedia joutua eristetyksi äitinsä kautta "naisten leiriin"...
Hyvin selvästi kirjoissa tuotiin julki ajatusta, että poika pääsee äitinsä pihtiotteesta ja saa kasvaa vapaammin omaksi itsekseen, kun tyttöä samalla kahlitaan naiseuden muottiin. Tätä taustaa vasten ehkä nainen olisi avanasemassa roolitusta purettaessa. Eikä mies.
Jossain puhuttiin joskus naisen kostosta tyttärelleen.
Ai niin. Kiva että olet taas täällä. Oikein kiva.
Esim. naisvaltaisten alojen palkkauskysymykset miellän naisnäkökulman huomioonottamiseksi, tai naisiin kohdistuvan väkivallan huomioimisen.
Itseasiassa feminismi on mitä suurimmilta osin naisnäkökulmaa.
Toisaalta taas (ärsyttävästikin), kysytään naisnäkökulmaa asioissa, mitkä eivät siihen mitenkään liity.
Moni ei muista muuta näkökulmaa koskaan olevankaan, sillä kukaan ei tivaa mieheltä erityistä "miesnäkökulmaa".
Kiitos, kuten myös, hauskaa että olet palstalla.
Nykyisin tyttöjen kasvatukseen on kasautunut valtavasti paineita. Naiseksi kasvaminen on monitahoinen tapahtuma. Feminismin mukanaan tuomat valinnanmahdollisuudet ovat valtaisat ja on vielä ns. perinteiset naiseuden odotukset. Äitien on helpompi siirtää omat kunnianhimoiset paineet tyttöjen harteille. Aiemmin poikien täytyi täyttää suvun odotukset, jatkaa isien työtä. Äitien vetäessä kasvatuksellisia linjoja poikien paine on hieman helpottanut. Tyttöihin, samaistumisen kautta, on helpompaa purkaa turhautumisen tunteita. Isien puutuminen kasvatustyöstä nähdään usein poikien oireilun taustalla. Tyttöjen ongelmissa ei miesnäkökulman puutetta haluta nähdä. Kuitenkin tasapainoisen kasvatusilmapiirin luomiseen tarvittaisiin molempien vanhempien panosta.
Roolituksen purkamisesta olen samaa mieltä. Niin kauan, kuin perheiden tilanne kasvatuskysymyksissä on tämä, naisten rooli on merkittävä asenteiden muuttumisen kannalta.
Myös tuosta feminismin mukanaan tuomasta paineesta ja loppuunpalamisen uhasta nuorilla naisilla. Mutta kuten aina ennenkin, tiedoillani ei ollut mitään virkaa, sillä olinhan vain Aave...
Vähän kuten ennen oli kaikkien naisten kanssa. Ei heilläkään ollut mitään sanan sijaa, koska olivat vain naisia.
Mielettömyydeltä tuntuu ajatella, että feminismi olisi tuota samaa - alistamsita ja mitätöintiä. Suunnattuna niihin naisiin, joitten aatteena ei ole feminismi. Sehän ei oikeasti todista sitä, mitä mieltä on asioista. Olen kirjoittanut tästäkin.
Sinun kauttasi olen huomannut, että ajattelen paljon samanlailla kuin sinä, joka kuitenkin olet määritellyt itsesi feministiksi. Olet kai siitä maltillisemmasta päästä, joten maalaisjärjellä sinuun on helppo samaistua. :)
Kyllähän palkkauskysymykset ovat myös naisnäkökulmaa. Yleisessä kielenkäytössä palkkaukseen liittyvät asiat eivät sisälly kuitenkaan tähän "naisnäkökulmaan". Palkka-asiat ovat "miehistä" politiikkaa, ammattiliitojen ja työnantajapuolen heiniä, niihin ei naisnäkökulmaas edes haluta. Suomalainen politiikka on hyvin polarisoitunutta.
Feminismi on naisnäkökulmaa puhtaimillaan, feminististä näkökulmaa ei kuitenkaan yhteiskunnallisessa päätöksenteossa haluta huomioida. Naisnäkökulma on pehmeämpi ja vähemmän uhkaava termi.
Feministeissä on monenlaisia ajattelijoita. Eräs feminismin kohtalonkysymyksistä on nimenomaan tämä, sinun esiinottamasi teema. Naisten mahdollisuuksien lisääntyminen on johtanut mielenkiintoiseen tilanteeseen. Naisten työelämään siirtyminen on itsestään selvä. Paineet työpaikoilla ovat perheen tilanteita huomioimattomia, kuitenkin päävastuu lapsista on -samanaikaisesti- myös siirtynyt naisille. Tämä on sellainen tilanne, johon feminismi ei ole pyrkinyt. Käytänössä feminismi on vapauttanut miehet, perheen pääasiallisen elättäjän roolista, samoin kuin vastuullisen vanhemman osasta. Osittain kehitys on johtunut, myös yleisestä yhteiskunnallisesta muutoksesta. Kuitenkin meidän feministien olisi huomioitava tämä ja miettiä ratkaisuja tähän absurdiin tilanteeseen.
Juuri näin. Mutta miksi tästä ei haluta täälläkään puhua? Poistaako puhumattomuus tilanteen?
Olen varmaan vähän liian kova johtamaan ja monet ajatukset ovat minulle refleksin omaisia, enkä aina kynene niitä vähässä ajassa ja lyhyissä viesteissä täysin esille tuomaan, mutta luet hienosti ajatuksen juoksuani. Juuri tätä olen tarkoittanut. Toiset eivät halua laittaa naista tai feminismiä vastuuseen edes omista teoistaan. Eivät halua edes keskustella siitä, että jokin virhe olisi mahdollisesti tehty...
Ymmärrän senkin, että ideologia ei hae syitä itsestään. Sehän on sokea niille. Mutta edistyä ja muuntautua ei voi kyllä mitenkään ilman kriittistä silmäilyä menneeseen...
Johtuisikohan siitä, että miehet aiemmin ja vieläkin ovat enimmäkseen päättävissä elimissä, elikäs se näkökulma on ollut juuri "miesnäkökulma"?
Ongelmat juontavat (osittain) juurensa radikaalinfeminismin noususta. Feministisessä liikkeessä saivat äänensä kuuluviin, he joiden mielestä "yksityinen on poliitista". Perheiden arvon kritisoiminen, karkoitti maltillisia naisia pois liikkeestä. Perheiden näkeminen, vain naista alistamaan pyrkivästä rakenteena, ei tuntunut naisista luontevalta etenkin, kun suurimalla osalla naisista oli tarve saada lapsia ja tulla rakastetuksi ja tähän kumppanuuteen tarvitaan miehiä. Feminismi liikkeenä unohti erään naisen perusolemukseen kuuluvan piirteen. Paneutuminen yhteiskunnalliseen muutokseen, jätti myös perhepolitiisen osa-alueen huomioimatta. Nykyisin on virinnyt jo keskustelua, miesten aseman korostamisesta, perheen vastuullisen vanhemman roolissa. Kuitenkin, kun nämä ajatukset tulevat feministien taholta, miesten vastustus on aika ymmärettävää. Feministien mieltäminen -miehiä vastustavana järjestönä- on sekin käsitettävissä (radikaalifeminismin valossa), mutta se on myös este laajemmalle yhteiskunnalliselle muutokselle.
Seikoista.
Olen kuitenkin toisaalta sitä mieltä, että nykynaiset ovat niin valistuneita, että mitään varsinaista feminismiä ei enää sillä tavalla tarvita kuin joskus kauan sitten, kun oikeudet olivat niin ja näin. Jo vaikkapa sen vuoksi, että näen feminismin kovasti ryvettyneenä omissa liemissään.
Ymmärrän sen hyvän tarkoituksen, mutta kuten olen monet kerrat täällä esille ottanut, olen ollut etemiskeinoista eri mieltä.
Ymmärrän senkin, että kun aatteelle etsitään kannatusta, aate ei voi sanoa kritiikin sanaa heistä, joista se kosiskelee, mutta silloin jo vääristymä on tapahtunut...
Kirjoittaa minna.fi sivuilla näin:
"Tämän päivän naisista eivät kaikki kuitenkaan tunnu hyväksyvän tämäntyyppistä tasa-arvonäkemystä. Monissa tilanteissa voi kuulla tai lukea naisten nousseen vastustamaan perinteistä tasa-arvokeskustelua ja feminismin osuutta siinä. On esitetty, että tämän päivän naiset saavat taistella itselleen paikan takaisin kotiin. Toisaalla on sanottu, että naisen vapautus uhkaa perhettä. Mielenkiintoista on, etteivät näiden mielipiteiden esittäjät ole miehiä. "
Tällä palstalla on monia feministipersoonia, jotka edelleen kuvittelevat että naisilla voi olla vain femismiä puoltavia mielipiteitä ja että vastustavat mielipiteet oivat miesten. Näyttäisi uusimman tiedon mukaan olevan toisin...
Mutta sehän vain korostaa sitä, että mies on yhtä kuin valta ja nainen vain jokin näkökulma asiaan...
Feminismin vastustajissa on aina ollut myös naisia. Naisia, joille perinteinen naisenrooli on ollut miellyttävämpi, joko uskonnollista ja/tai henkilökohtaisista syistä. Muutos on pelottava ja tuttuun ja turvalliseen on helppo pitäytyä.
Naisen vapautuminen on perinteiselle perheelle uhka tottakai. Naisen roolin mieltäminen perheen "sieluna" on houkutteleva asetelma, jos sen sellaisena haluaa nähdä. Perheen mieltäminen naisen vastuualueeksi on kuitenkin miesten roolin aliarvioimista ja isyyden mitätöimistä samalla, kun se rajoittaa naisen valtapiirin kodin seinien sisäpuolelle.
Meneisyyteen ei ole paluuta, tulevaisuudesta täytyisi kuitenkin pystyä muovaamaan kaikkien tarpeita tyydyttävä kokonaisuus.
Että nykyään ne vastustavat naiset eivät enää välttämättä pidäkään naisen perinteistä roolia parempana?
..vähän sellaistakin, mistä täällä on aiemminkin ollut puhetta, että esim. nainen määritellään/määriteltiin miehen kautta ja mies on. Toisaalta taas, mies-määritelmän ollessa sanan edessä voisi puhua miesnäkökulmasta, eli siitä miten mies asian kokee.
Nykyisin feminististä kritiikkiä on monenlaista. Tarkoittanet feminismin tarpeellisuudesta esitettyä polemiikkia? Vahvat ja menestyneet naiset katsovat feminismin olevan nykymuodossa tarpettoman, heidän oma menestyksensä on todisteena naisten aseman nykytilasta. Feminismi vie ikäänkuin pois itsenäisen ponnistelun arvon. Ajatus siitä, että on päässyt asemaansa muista, kuin omista syistä koetaan kiusallisena.
Feminismiä tarvitaan kuitenkin edelleen, naisista osa on vielä siinä tilanteessa ettei mahdollisuutta ole kykyjen näyttämiseen. Tasa-arvon saavuttamiseen on vielä matkaa. Tasa-arvoisuuden saavuttaneet naiset ovat usein lähtökohdiltaan jo valmiiksi hyvässä asemassa. Kotoa saatu psyykkinen tuki ja usein myös taloudellinen apu eivät ole kaikille niin itsestään selviä.
Olevien naisten on myös todettu kannattavan "omaa etenemistä". He eivät kannata kiintiöitä eivätkö koe tarpeelliseksi nostaa muita. Ehkä tähän sopisi hyvin vanha sanonta "jokainen on oman onnensa seppä"?
Luin tämän juuri jostain naisjohtajuutta käsittelevästä artikkelista.
Kiintiönaisia tarvitaan niissä tehtävissä, jotka ovat olleet perinteisesti miesten keskinäisen vallankäytön ja hyvävelikerhon tyypisesti läänitettyjä. Näitä rakenteita on vieläkin esim. valtionyhtiöiden johtokunnissa.
Suostuisitko muuten sinä olemaan kiintiönainen?
Minä en suostuisi. Jos en saavuta jotain omin ansioin, pitäkööt sitten paikkansa.