..mä en jaksa kohta enään... mä olen niin yksin. Kaikilla kavereilla on se joku josta pitää kiinni, mulla ei ole ketään. Mä olen etsiny joka kolkasta sitä jotakin jota voisin rakastaa ja tulla rakastetuksi mutta en ole löytänyt ketään.
Mun elämältä katoaa pohja... vai onko sitä ikänä ollutkaan.. en tiedä mistä pitää kiinni.. tuntuu niin turhalta..
Mun elämältä katoaa pohja... vai onko sitä ikänä ollutkaan.. en tiedä mistä pitää kiinni.. tuntuu niin turhalta..
Vastaukset 5
Vanhimmat
pää pystyyn. Kyllä sinunkin kohdallesi sattuu viekä se jokin jota voit rakastaa ja joka rakastaa sinua. Se voi yllättää sinut hetkenä minä hyvänsä. Elämästä kun ei koskaan tiedä :)
Voimia sinulle, kyllä se siitä.
Hei, ensin pitää rakastaa itse itseään, vasta sitten voi rakastaa muita. Eikä mitään löydy, jos ei etsi. Toisaalta, etsimällä ei se oikea löydy. Se tulee kohdalle, ja jokaiselle se tulee, aikanaan.
...enimmäkseen vähän liiankin lutunen. Ja jokin raja se on itserakkaudessakin - tuo muotihokema itsensä rakastamisesta alkaa jo vähän epäilyttää aikana jolloin ihmiset rakastavat itseään ja omaa etuaan enemmän kuin koskaan ja vasta sitten muita jos paukkuja jää jäljelle intensiiviseltä itsensä rakastamiselta!
Huomattava osa varttuneista ihmisistä kokee, että ei ole koskaan löytnyt sitä oikeaa. Ei, vaikka olisi vierähtänyt kymmeniä vuosia yhdessä jonkun kanssa. Oikeaa ei siis välttämättä ilmaannu koskaan. Ja jos luottaa siihen että pirtaan sopiva kandidaattikaan tulee edes juttuetäisyydelle noin vain, elämä voi käydä lyhyeksi. Jotain voi tapahtua "aikanaan", mutta sen varaan ei kokemukseni mukaan kannata laskea yhtään mitään eikä varsinkaan elämäänsä.
Aktiivinen haku päälle vain ja sitten inventointi: onko haavissa ketään, joka edes muistuttaa sitä kuviteltua oikeaa? Jos (ja usein kun) on, käydään hellämielisen testauksen seuraavaan vaiheeseen...
Luettuani vielä avauksen täsmennän, että aktiivisella haulla tarkoitan lähinnä netin deittipalstoja. Onhan siellä miinoja ja ansoja, mutta myös paljon muuta, hyvää ja kaunistakin. Reippaalla mielellä mukaan vain - tiedän että jotkut ovat kokeneet itsensä tosi yksinäisiksi ennen kuin... jee!
Myönnettäköön,ettei herra oikean etsiminen ole helppoa, olen itse ollut saman epätoivon vallassa
ja ajatellut etten koskaan löydä oikeaa. Tätä jatkui useita vuosia, seurustelin mutta aina kaikki päättyi eroon. 2 vuotta sitten asia korjaantui ja löysin mitä etsein. Annan sinulle vinkin, Älä kiirehdi, parempi yksin kun jatkuva sydänsuru ja epätoivo. Aikanaan kun saalistin herra oikeaa, tapasin kiehtovia persoonia.He tuntuivat kaikki oikeilta ratkaisuilta, jokaisen kanssa tunsin olevani sielunkumppani...hetken.Kuitenkin jokaisessa suhteessa pelkäsin suhteen päättyvän lyhyeen ja niin kävi aina. Myöhemmin tajusin että olin luonut mieleeni kuvitellun täydellisen herra oikean jota etsein todellisuudesta. Nyt kun olen löytänyt sen oikean, voin sanoa että hän on sitä mitä halusin,muttei kuitenkaan täydellinen.Eli etsein oikeaa ihmistä väärästä ruumista. Nykyisen rakkaani kanssa en pelkää enää eroa, on jotenkin varma olo. Kihlattuni oli tuttavapiirissäni josta en olisi ehkä tajunnut etsiä, kunnes tutustuimme paremmin.