Koittakaa nyt ymmärtää...

Jumala, joka loi kaikki eläimet, tiesi, ettei lepakko ole lintu. Mutta tiesivätkö silloiset ihmiset, ettei lepakko kuulu lintuihin. Tuntuu siltä, että me ihmiset nykyisinkin tiedämme aika vähän näistä siivellisistä ystävistämme, jotka illan tullessa ilmaantuvat hiljaisina metsästämään ruokaa.

Alkutekstissä on käytetty sanaa, joka tarkoittaa siivekäs, lentävä ja lintu. Tämä ohje oli tarkoitettu ihmisille ja he eivät olleet vielä opiskelleet luonnontieteitä. He, kun näkivät lepakon, heille se oli siivekäs tai lintu. Jotka ovat vieraita kieliä lukeneet, ovat huomanneet, kuinka monta merkitystä voi yhdellä sanalla olla.

Kun saksalainen kirjeenvaihtotoverini oli luonani, hän usein korjasi puhettani, koska käytin joitain sanoja väärin. Englannin kielessä tämä on vielä vaikeampaa, koska niin monilla sanoilla voi olla niin monta merkitystä.

Pappani, joka kävi vain kiertokoulun ja opetteli isona lukemaan ja kirjoittamaan, ei varmaankaan nähdessään lepakon ajatellut, että siinä liitää siipijalkaisten lahkon edustaja, kuuluu luokkaan nisäkkäät. En kylläkään tiedä, vaikka hän olisi pitänyt sitä vaikkapa lintuna.

3. Moos 10:13 "Inhotkaa ja karttakaa seuraavia siivekkäitä älkääkä syökö niiden lihaa, sillä ne ovat teille iljetys: kotka, hanhikorppikotka ja partakorppikotka,(vuoden 1992 käännös)

Tässä vielä vuoden 1776 käännös sama kohta: 3. Moos. 11: 10-19 Näitä te kauhistukaat linnuista, eikä teidän niitä pidä syömän, sillä ne ovat kauhistus: Kotka, ja luukotka ja kalakotka; Kokkolintu, ja harakka lainensa, Ja kaikki kaarneet lainensa; Strutsi, pääskyinen, louve ja haukka lainensa; Huhkaja, merimetsäs ja hyypiä; Yökkö, ruovonpäristäjä ja storkki; Haikara ja mäkihaukka lainensa, puputtaja ja nahkasiipi.

Eikö olisikin mukava lukea vuoden 1776 käännöstä. Olisi paljon sanoja, joita emme ymmärtäisi esim. puputtajasta minulle tulisi mieleen jänis, mutta on varmaankin harjalintu. Taitaa olla silloinen nimi annettu ääntelystä.

Iippa kirjoitti:

Jumala, joka loi kaikki eläimet, tiesi, ettei lepakko ole lintu. Mutta tiesivätkö silloiset ihmiset, ettei lepakko kuulu lintuihin. Tuntuu siltä, että me ihmiset nykyisinkin tiedämme aika vähän näistä siivellisistä ystävistämme, jotka illan tullessa ilmaantuvat hiljaisina metsästämään ruokaa.

Alkutekstissä on käytetty sanaa, joka tarkoittaa siivekäs, lentävä ja lintu. Tämä ohje oli tarkoitettu ihmisille ja he eivät olleet vielä opiskelleet luonnontieteitä. He, kun näkivät lepakon, heille se oli siivekäs tai lintu. Jotka ovat vieraita kieliä lukeneet, ovat huomanneet, kuinka monta merkitystä voi yhdellä sanalla olla.

Kun saksalainen kirjeenvaihtotoverini oli luonani, hän usein korjasi puhettani, koska käytin joitain sanoja väärin. Englannin kielessä tämä on vielä vaikeampaa, koska niin monilla sanoilla voi olla niin monta merkitystä.

Pappani, joka kävi vain kiertokoulun ja opetteli isona lukemaan ja kirjoittamaan, ei varmaankaan nähdessään lepakon ajatellut, että siinä liitää siipijalkaisten lahkon edustaja, kuuluu luokkaan nisäkkäät. En kylläkään tiedä, vaikka hän olisi pitänyt sitä vaikkapa lintuna.

3. Moos 10:13 "Inhotkaa ja karttakaa seuraavia siivekkäitä älkääkä syökö niiden lihaa, sillä ne ovat teille iljetys: kotka, hanhikorppikotka ja partakorppikotka,(vuoden 1992 käännös)

Tässä vielä vuoden 1776 käännös sama kohta: 3. Moos. 11: 10-19 Näitä te kauhistukaat linnuista, eikä teidän niitä pidä syömän, sillä ne ovat kauhistus: Kotka, ja luukotka ja kalakotka; Kokkolintu, ja harakka lainensa, Ja kaikki kaarneet lainensa; Strutsi, pääskyinen, louve ja haukka lainensa; Huhkaja, merimetsäs ja hyypiä; Yökkö, ruovonpäristäjä ja storkki; Haikara ja mäkihaukka lainensa, puputtaja ja nahkasiipi.

Eikö olisikin mukava lukea vuoden 1776 käännöstä. Olisi paljon sanoja, joita emme ymmärtäisi esim. puputtajasta minulle tulisi mieleen jänis, mutta on varmaankin harjalintu. Taitaa olla silloinen nimi annettu ääntelystä.

että Jumalanne sanassaan totesi sen olevan märehtijä.....

Nassen kirjoitti:

että Jumalanne sanassaan totesi sen olevan märehtijä.....

Otavan iso eläintietosanakirja: "Jäniseläimet ulostavat päivittäin kahden tyyppisiä papanoita. Toiset ovat kovia ja eläin ulostaa ne tavalliseen tapaan. Toiset papanat ovat pehmeitä ja eläin poimii nämä suoraan omasta peräaukostaan ja nielaisee ne. Villikaniineilla suoritetut fysiologiset tutkimukset osoittavat tääaisen ruuansulatuksen takaavan proteiinien, B-vitamiinin ja hiilihydraattien sekä eräiden hivenaineiden tehokkaamman hyväksikäytön, mikä on erittäin tärkeätä niissä ääriolosuhteissa, joissa monet lajit elävät. Ulosteiden syöminen yhdessä umpisuolessa tapahtuvan selluloosan sulattamisen kanssa muistuttaa hämmästyttävästi toiminnaltaan märehtijöiden rakenteeltaan erilaista ruuansulatusta."

Raamattu ei ole luonnontieteiden esittelykirja juutalaisille. Raamatussa Jumala antoi ohjeet omalle kansalleen elämiseen Hänen yhteydessään.

Jumalalla oli syyt, miksi Hän kielsi joittenkin eläinten syömisen. En kyllä itse söisi esimerkiksi lepakon lihaa, vaikka ei olisi kielletty syömästä. Olen sen verran nirso syömisen suhteen, etten ihan mitä tahansa ruokaa syö. Onneksi asun Suomessa.

Saul vainosi Jeesukseen uskovia ja luuli tekevänsä Jumalalle palvelusta. Kun hän kohtasi Jeesuksen Damaskoksen tiellä, Jeesus kysyi häneltä: Saul, Saul, miksi vainoat minua. Sen jälkeen, kun Saul kohtasi Jeesuksen, hänen elämänsä suunta vaihtui. Vainoojasta tuli evankeliumin julistaja Rooman valtakunnan alueella.

Iippa kirjoitti:

Otavan iso eläintietosanakirja: "Jäniseläimet ulostavat päivittäin kahden tyyppisiä papanoita. Toiset ovat kovia ja eläin ulostaa ne tavalliseen tapaan. Toiset papanat ovat pehmeitä ja eläin poimii nämä suoraan omasta peräaukostaan ja nielaisee ne. Villikaniineilla suoritetut fysiologiset tutkimukset osoittavat tääaisen ruuansulatuksen takaavan proteiinien, B-vitamiinin ja hiilihydraattien sekä eräiden hivenaineiden tehokkaamman hyväksikäytön, mikä on erittäin tärkeätä niissä ääriolosuhteissa, joissa monet lajit elävät. Ulosteiden syöminen yhdessä umpisuolessa tapahtuvan selluloosan sulattamisen kanssa muistuttaa hämmästyttävästi toiminnaltaan märehtijöiden rakenteeltaan erilaista ruuansulatusta."

Raamattu ei ole luonnontieteiden esittelykirja juutalaisille. Raamatussa Jumala antoi ohjeet omalle kansalleen elämiseen Hänen yhteydessään.

Jumalalla oli syyt, miksi Hän kielsi joittenkin eläinten syömisen. En kyllä itse söisi esimerkiksi lepakon lihaa, vaikka ei olisi kielletty syömästä. Olen sen verran nirso syömisen suhteen, etten ihan mitä tahansa ruokaa syö. Onneksi asun Suomessa.

Saul vainosi Jeesukseen uskovia ja luuli tekevänsä Jumalalle palvelusta. Kun hän kohtasi Jeesuksen Damaskoksen tiellä, Jeesus kysyi häneltä: Saul, Saul, miksi vainoat minua. Sen jälkeen, kun Saul kohtasi Jeesuksen, hänen elämänsä suunta vaihtui. Vainoojasta tuli evankeliumin julistaja Rooman valtakunnan alueella.

siitähän tässä on pohjimmiltaan kyse, vai kuinka?

Hautaa ajat sitten kuollut Jeesuksesi, aloita päihteetön elämä jo tänään.

Nassen kirjoitti:

siitähän tässä on pohjimmiltaan kyse, vai kuinka?

Hautaa ajat sitten kuollut Jeesuksesi, aloita päihteetön elämä jo tänään.

Kun löysin Jeesuksen, minä vasta aloin elää. Miksi minä haluaisin hyljätä Jeesuksen, koska Hän rakastaa minuakin niin paljon, että on antanut kaikki minun syntini anteeksi. Häntä minä tahdon rakastaa, Hänelle tahdon elää. Minun elämäni on Hänen käsissään.

Tiedän, että Jeesus elää. Hän on noussut Jumalan luo taivaaseen. Hän tulee hakemaan seurakuntansa mukaansa taivaaseen ja sen jälkeen saamme olla iankaikkisesti Hänen kanssaan.

Kun kuljin mieheni arkun perässä, mieleeni tuli Psalmista 121 sanat: Minä nostan silmäni vuoria kohti, mistä minulle tulee apu ? Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan. Ne sanat lohduttivat minua surussani ja tiesin, että olen Jumalan suojassa ja hänelle saan purkaa suruni ja tuskani.

Sen jälkeen, kun tulin uskoon, olen saanut elämääni ilon, joka pulppuaa kuin lähde. Se ei tule minusta, vaan se pulppuaa siitä, että Jeesus on minut pelastanut. Hänen rakkautensa sen tekee.

Minä en usko satuun, kun uskon Raamatun sanaan. Se on Jumalan sanaa ja Raamattu kertoo Jumalan rakkaudesta ihmisiä kohtaan, kun Hän antoi ainokaisen Poikansa kuolla ristillä.

Daavid kirjoitti Psalmissa 22 Jeesuksen kuolemasta ristillä ja Jesaja luvussa 53 kirjoittaa jakeissa 7-9: Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut. Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä. Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa.

Tällainen on minun Herrani ja Vapahtajani. Hänen rakkautensa oli suunnatonta, kun Hän jätti taivaan loiston ja tuli tänne maan päälle minun ja sinun tähtesi. Niin paljon Hän rakasti, että meni ristille. Niin paljon Hän rakasti, että antoi roomalaisten hakata naulat käsiinsä ja jalkoihinsa. Niin paljon Hän rakasti, että kärsi tuskallisen kuoleman meidän ihmisten takia, että meiilä olisi Hänen kauttaan avoinna tie Jumalan luo.