Toivottavasti saisin ihan asiallisiakin vastauksia.
Eli ollaan tapailtu erään jätkän kanssa reilu pari kuukautta. Mielessä on pyörinyt pidempään jo kysymys siitä, että kuinka kauan toista voi "vaatia" odottamaan? Olen neitsyt, ikää 18, eli ihan lapsiakaan ei enää olla. Itseä vaan monesta syystä pelottaa. Asiasta ollaan kyllä keskusteltu yhdessä, jätkä siis tietää neitsyydestäni. Hän on sanonut, ettei tahdo painostaa, eikä ole myöskään sitä tehnyt. En todellallakaan tahdo ketään "piinata", mutta itsestä ei vaan ole tuntunut ainakaan aiemmin siltä, että vielä olisin valmis. Niin, tähän toki joku viisas sanoo,että "ei se niin ihmeellistä ole jne. jne. jne", eikä omat odotukset missään pilvissä olekaan. Kai vain olen tahtonut, että tämä tosiaan on se ihminen, jonka kanssa tahdon sen ensimmäisen kerran olla. Nyt ihan viime aikoina jätkä sanoi jotain siihen viittaavaa, ettei hän halua painostaa, mutta ei kuitenkaan loputtomiin voi odottaa. En tietenkään tahdo muuten niin hyvältä tuntuvaa "suhdetta" hukata tuon asian takia. Kyllä itsestäkin alkaa viimein tuntua, että luottamus alkaisi olla kohdallaan, mutta silti vielä on pieni epävarmuus (en usko sen koskaan täysin katoavankaan). Mielessä pyörii silti kysymyksiä. Kuinka kauan yleensäkään mies "jaksaa odottaa"? Siis kuinka kauan sellaista keneltäkään voi vaatia? Tilanne tuntuu kaikesta huolimatta painostavalta. Onko kohtuutonta pyytää jotakuta (tässä iässä) odottamaan 3 tai 4 kuukautta? Jätkä ei siis tosiaan ole painostanut, mutta kyllä kaikesta huomaa, että hän alkaa väsyä odotukseen (josta en tietysti jälleen voi häntä syyttää..). Löytyykö enää ketään joka ylipäätään ajattelee samoin kuin minä? Monella neitsyys taitaa mennä "siinä sivussa, humalassa" - itse en vaan sitä niin halunnut kokea. Kuinka kauan itse odotitte ennen sitä ekaa kertaa (ikä tietysti antaisi myös hieman suuntaa)?
Eli ollaan tapailtu erään jätkän kanssa reilu pari kuukautta. Mielessä on pyörinyt pidempään jo kysymys siitä, että kuinka kauan toista voi "vaatia" odottamaan? Olen neitsyt, ikää 18, eli ihan lapsiakaan ei enää olla. Itseä vaan monesta syystä pelottaa. Asiasta ollaan kyllä keskusteltu yhdessä, jätkä siis tietää neitsyydestäni. Hän on sanonut, ettei tahdo painostaa, eikä ole myöskään sitä tehnyt. En todellallakaan tahdo ketään "piinata", mutta itsestä ei vaan ole tuntunut ainakaan aiemmin siltä, että vielä olisin valmis. Niin, tähän toki joku viisas sanoo,että "ei se niin ihmeellistä ole jne. jne. jne", eikä omat odotukset missään pilvissä olekaan. Kai vain olen tahtonut, että tämä tosiaan on se ihminen, jonka kanssa tahdon sen ensimmäisen kerran olla. Nyt ihan viime aikoina jätkä sanoi jotain siihen viittaavaa, ettei hän halua painostaa, mutta ei kuitenkaan loputtomiin voi odottaa. En tietenkään tahdo muuten niin hyvältä tuntuvaa "suhdetta" hukata tuon asian takia. Kyllä itsestäkin alkaa viimein tuntua, että luottamus alkaisi olla kohdallaan, mutta silti vielä on pieni epävarmuus (en usko sen koskaan täysin katoavankaan). Mielessä pyörii silti kysymyksiä. Kuinka kauan yleensäkään mies "jaksaa odottaa"? Siis kuinka kauan sellaista keneltäkään voi vaatia? Tilanne tuntuu kaikesta huolimatta painostavalta. Onko kohtuutonta pyytää jotakuta (tässä iässä) odottamaan 3 tai 4 kuukautta? Jätkä ei siis tosiaan ole painostanut, mutta kyllä kaikesta huomaa, että hän alkaa väsyä odotukseen (josta en tietysti jälleen voi häntä syyttää..). Löytyykö enää ketään joka ylipäätään ajattelee samoin kuin minä? Monella neitsyys taitaa mennä "siinä sivussa, humalassa" - itse en vaan sitä niin halunnut kokea. Kuinka kauan itse odotitte ennen sitä ekaa kertaa (ikä tietysti antaisi myös hieman suuntaa)?
Vastaukset 14
Vanhimmat
sussa on vikaa jos et oo ees yhtää kiinnostunut seksistä jätkäs kanssa, itekki oon jätkä ni alituiseen himoon muijaani vaik just oltais hommis oltu, kerran se vaa kirpasee ja mieti nyt hei säki voit kokee sit semmosii hyvän olen tunteita mitkä virtaa päästä varpaisiin ja se on yks elämän parhaista asioista
Mitä olette tehneet. Oletteko tehneet mitään "sänkyhommia"? Vai ette ollenkaan? Me alettiin tekemään kaikenlaisia hommia jo parin viikon jälkeen, mutta varsinaista yhdyntää odotettiin noin 1,5 vuotta.
Ei tuntunut yhtään pahalta odottaa koska ensin tutkittiin ja tutustuttiin toisemme vartaloihin monilla muilla tavoilla :)
Jos ette edes sitä ole tehneet niin ymmärrän että voi käydä vähän painostavaksi.
Hienoa. Neitsyitä on ihan liian vähän tässä maassa. Älä ota liian suuria paineita, ymmärrä kuitenkin omat ja kumppanin tarpeet. Kokeile
- ota ja runkkaa toiselta käteen, tuntuu sinustakin upealta
- anna toisen nuolla itsellesi orgasmi. Pysyt neitsyenä, molemmilla kivaa
- ota suuhun ja anna purkautua suuhun tai vaikka rinnoille - upeata
- anna kaverisi tulla pyllyysi, pysyt tässäkin neitsyenä ja tuntuu hyvältä....
Hitto. Mikä teitä vaivaa. Mikä siinä neitsyydessä on a) niin pelottavaa ja b) teidän kehujien mielestä niin mahtavaa ja säilyttämisen arvoista. Se neitsyyden menetys ei oikeasti tule hallitsemaan koko sen jälkeistä elämäänne, vaikka se sitten menisi jollekkin flutupulttu luuserille tai frigidille kotkalle. Eläkää hetkessä, nauttikaa seksistä, sillä se on kivaa. Toki järjen ja sydämen ääntä kannattaa kuunnella ja muistaa se ehkäisy. Kyllä sen sitten tietää jos kumppani on sen arvoinen että sen kanssa tekee mieli neitsyys heivata. Kaikki tapahtuu...hmm. "automaattisesti" :)
Olet siis sitä mieltä, että on olemassa monipuolisen kokemuksenkin hankkineita neitsyitä? Jos joku menee niin pitkälle kuin sanoit niin miksi hän olisi vielä neitsyt muutoinkaan?
Sanoisin että kuuntele sydäntäsi äläkä usko kaikkea mitä media syöttää; "sinun pitää tehdä sitä, sinun pitää tehdä tätä".
Teet asiat silloin kun se tuntuu oikealta, eikä silloin kun "pitäisi tehdä jotta on yhteiskuntakelpoinen". Heh.
En usko että on mitään aikarajaa, jos kundikaverisi on kypsä niin hänkin ymmärtää että hosumalla ei hyvää synny.
Itselläni hieman sama homma olen vaan hiukan vanhempi sinua!! mutta niinkuin muutkin ovat sanoneet niin voitte tehdä paljon muuta ja pysyt silti neitsyytenä käsillä voi tehdä vaikka mitä ja suulla:) Olen itse seurustellut nyt puoli vuotta ja ei olla vielä yhdyntään asti edetty eikä vielä vähään aikaan edetäkkään koska haluan että hän on se oikea..eikä jätkäkään pane pahakseen koska teemme kaikke muuta:)!! jos jätkäsi ei silti jaksa odottaa niin kannatta ajatella onko hän todella sen arvoinen!! opetelkaa tuntemaan toisenne ensin muuten päästä varpaisiin niin se eka kertakaan ei tunnu niin pelottavalta:) aluksi minäkin pelkäsin mutta se että olemme edenneet hitaasti ja varovasti ei se enää tunnu niin kamalalta..vaikka en voi kieltää etteikö se sitten jännitä:)
Jos ei huvita,niin ei tarvitse antaa pimperoa avioliitossakaan. Voihan se yhdessäolo olla kivaa muutenkin.
Jos miestäsi joskus sattuu panettamaan,niin anna hänen mennä silloin tällöin jonkun naisystäväsi haarojen väliin,tai jonkun ihan vieraan.
Sä ite säilyt neitsyenä. Sehän on sinun kannaltasi upea asia.
Suomessa taitaa olla niin kokeneiden neitsyiden luokka, että jopa nuoret rouvat ovat kateellisia.
joo ihan normaalia oottaa .. minä olin 16½v oltiin seurusteltu poikakaverin kansssa 8kk ja sit mä olin valmis antaan neitsyyteni hälle ja hän jakso oottaa hyvin ei menny ku 4työntöö ja jätkä laukesi eikä mua sattunut ollenkaan ja sit otettii uusiksi ku kalu olis taas valmis. :) ootat vaa nii kauan et oot valmis jätkä oottaa jos rakastaa tarpeeksi.
Tais olla äijä aika puutteessa tai täysi luuska :) Neljällä työnnöllä.Mikä mahtava seksikokemus... Siinäpä lastenlapsille kerrottavaa.
Ite oon kakskyt, seurusteltu on 1v7kk, eikä olla pantu. Ei oo ollu semmosta "tarvetta" jostain syystä, joskus tullu puolitosissaan sanottua että kihloissa vasta.. Mutta se ettei panna, ei tarkota sitä etteikö muuta kivaa vois tehä, kaikenlaista on tullu harrasteltua.;) Mun kulta on ite eläny ihan sexisuhteissa ennen mua, mutta ilmeisen hyvin jaksaa odottaa.. :-)
kun saa pesää jostain jostain muualta kokoajan. Eikä se varmaan ees tunnu sille pettämiseltä koska kotona ei saa ja pakkohan ne tarpeet on johonkin tyydyttää. Sit kun sulta saa niin lopettaa muualta hakemisen vähin äänin.
Tuo on vanha venäläinen sanonta. On mahdollista, että nuoren ikäsikin huomioon ottaen kohtaat vielä tilastolliset 2-3 elämäsi miestä vielä ennen naimisiin menoasi.
Vanhan piian oirehtiminen kannattaa aloittaa vasta 24-26 -vuotiaana ellei kestä 30 ikävuoteen saakka. Keskity opintoihisi äläkä mieti kalenterista, kauanko kaveri jatkaa odottaa.
Uskovaiset pidättelevät itseään kihlausajan tai ehkä jopa vuoden, joten et missään tapauksessa menetä elämääsi, vaikka teet itsellesi ensiksi selväksi, mitä aiot elämälläsi tehdä.
Mitä taas tulee neitsyyteen niin jos siitä alkaa tulla jonkinlainen imago-ongelma bestiksen tai muiden ystävättärien kanssa niin sen hoitoonkin on varmaan löydetävissä vapaaehtoisia, jopa omasta tuttavapiiristä.
Ota siis aikalisä ja mieti, mitä SINÄ haluat. Ei ole elämän suurin tappio se, vaikka juuri hän kyllästyisi odottamaan sinua.