oletteko ajateleet kuinka paljon ihmisiä on tapettu uskon nimeen
uskon sodat
mies
11710
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olen ajatellut sitä. Olen ajatellut myös kuinka paljon on tapettu poliittisen aatteen nimeen, olen ajatellut kuinka paljon on tapettu rotuoppien nimeen jne.
Lopputuloksena oli, että aloin uskoa Raamatussa kerrottuun syntiinlankeemukseen. Kaikki ihmiset ovat syntisiä ... siis ovat olemuksellisesti. Se ei voi olla mikään "lisä".
kommunismi murhasi 100 vuodessa enemmän kuin katolinen kirkko 1000 vuodessa.
Niin, on se harmi ettei katolisella kirkolla ollut esimerkiksi tuliaseita tai nopeampia kulkupelejä kuin hevoset. Heidän piti joko ratsastaa kuukausi tai vuosikaupalla hevosilla tai seilata maailman meriä etsiessään tapet... ööh siis pelastettavia sieluja ja sitten antaa miekkojen heilua. Kommarit sen sijaan matkusti mukavasti autoilla junilla ja lentokoneilla pitkinpoikin ja vetivät vain liipasimesta.
useimmat kommarit olivat kristinuskiksia
Niinpä. Tärkeintähän on tottakai nähdä kristinusko kokonaisuutena (ja mielellään katolinen kirkko vielä erikseen;) syyllisenä ja pahana. Tarpeen mukaan nyt jopa kommaritkin ovat kristinuskoisia jos onnistuvat tappamaan eli todetaan että "jooo, kristityt ne". Toisaalta taas useimmiten kommunismi nähdään juuri kristinuskon vastaisena ja yhteensovittamattomana. Näinpä, näinpä...
Hoopohan se on, joka uskoo kaikki yleiset hokemat ja vielä keskenään ristiriitaisetkin. Ajatellaanpa maailmanhistoriaa (kun siitä kerran on kyse) vähän toisesta näkökulmasta: jos todella kaikki kuluneen kahdentuhannen vuoden aikana olisivat olleet uskovia kristittyjä niin maailmanhistoria olisi silloin vain pyhien historiaa ja hyvinkin toisenlainen ja vähemmän sotaisakin. Mutta, Jumala on toki antanut ihmiselle vapauden ummistaa silmänsä.
uskismaisesti niputin ja leimasin, hyvä ettei mennyt ihan ohi.
Mutta asiasta kolmanteen, joku on todennut "Hoopohan se on, joka uskoo kaikki yleiset hokemat ja vielä keskenään ristiriitaisetkin." niin miten silloin on mahdollista uskoa raamatun jumaliin?
Siellä mainitaan vain yksi tosi Jumala.
Myös esim. oikeudenmukaisuuden ja demokratian puolustamisen nimeen on tapettu ihmisiä. Vastustammeko siis myös oikeudenmukaisuutta ja demokratiaa?
Kyllä se niin vaan on, että uskonto on maailman julmin tappaja.... Miettikää miten moni ihminen olisi pelastunut ilman eri uskotojen aiheuttamia vainoja,vääräuskoisten teurastuksia, sotia, ym. erimielisyyksiä. Vielä nykypäivänäkin maailmassa on ihmisiä, pieniä lapsiakin, jotka tulevaisuudessa joutuvat oikeasti kärsimään uskontojen luomista rajoitteista. Enemmän tai vähemmän....Ja jorkut eivät edes myönnä tätä itselleen, miettikää vähän....
Mitä ajattelemista? Kuka tahansa tajuaa että voi selitellä vääriä tekoja tai oikeuttaa mitä tahansa syyllä mikä mieleen juolahtaa. Ennen vanhaan oli helppo tehdä jotain hullua ja päätöntä ja selitellä uskonnolla.
Nykyään voi tehdä aivan samaa jos haluaa. Selitys vaan menee heikommin läpi nykyään. Harvapa uskoo yhdenkään itsemurhapommittajan olevan minkään sortin uskovainen.
Tottahan minäkin voin jonkun nitistää ja selitellä jälkeen päin, että ihan uskossa tapoin tämän veljeni/sisareni/viholliseni. Kuulijoiden tyhmyyttä, jos uskovat selittelyni. Joku pöljempi kirjaisi taas yhden kuolleen "uskonsodissa".
jopa toinenmaailmansota oli eräällälailla uskonsota Hitler oli roomalaiskatolilainen, kastettu tuohon uskonnollispoliittiseen laitokseen pikkulapsena Itävallassa. Hänestä tuli ehtoollisella kävijä ja alttaripoika nuoruudessaan, ja hänet konfirmoitiin "Kristuksen sotilaaksi" tuossa kirkossa. Sen pahimmat opit jäivät häneen lähtemättömästi. Hänet oli syvästi perehdytetty liturgiaan, johon kuuluivat sanat "petollinen juutalainen". Tätä vihantäyteistä sanontaa ei poistettu ennen kuin vuonna 1961.
Hitlerin aikana juutalaisviha oli normaalia. Sitä lietsoivat kovasti Saksan kaksi suurinta uskontoa: katolisismi ja luterilaisuus. Hän ihaili valtavasti Martti Lutheria, joka vihasi juutalaisia avoimesti. Hän tuomitsi katolisen kirkon sen tekopyhyydestä ja lahjonnasta, mutta kannatti paavien satoja vuosia kestänyttä juutalaisvainoa. Luther sanoi: "Juutalaiset ansaitsevat tulla hirtetyiksi seitsemän kertaa korkeammalle kuin tavalliset varkaat," ja: "Meidän pitäisi kostaa juutalaisille ja tappaa heidät." "Jumalattomiksi kurjimuksiksi" hän kutsuu juutalaisia laajalti tunnetussa teoksessaan Pöytäpuhe.
Pyrkiessään valtaan, Hitler kirjoitti kirjansa Taisteluni. "... Olen vakuuttunut siitä, että toimin Luojan edustajana. Torjuessani juutalaiset teen Herran työtä." Vuosia myöhemmin vallassa ollessaan hän lausui nuo samat sanat eräässä Reichsttagin puheessa v. 1938.
Kolme vuotta myöhemmin hän ilmoitti kenraali Gerhardt Engelille: "Olen katolinen kuten ennenkin, ja olen aina oleva." Hän ei koskaan jättänyt kirkkoa, eikä kirkko koskaan hylännyt häntä. Hänen kirkkonsa julisti pannaan suurta kirjallisuutta, mutta hänen kurjaa kirjaansa "Taisteluni" ei koskaan mainittu Kiellettyjen kirjojen listalla.
Häntä ei erotettu kirkosta, eikä kirkko edes tuominnut häntä. Itse asiassa paavit tekivät sopimuksen hänen ja hänen fasistiystäviensä Francon ja Mussolinin kanssa. Siinä heille annettiin veto-oikeus paavin nimittämiin piispoihin Saksassa, Espanjassa ja Italiassa. Nuo kolme konnaa suostuivat yliverottamaan maidensa katolisia ja lähettämään rahat Roomaan varmistaakseen sen, että valtio pystyi kontrolloimaan kirkkoa.