SIIS: KAUNEUS JA RUMUUS SUHTEESSA ARMOON.
1. LÄHTÖKOHTA.
Sain eilen illalla tekstiviestin jonka pohjalta tätä asiaa hivenen mietiskelin.
Tekstiviestissä oli viittaus kirjaan jossa kirjoittaja totesi että sielunvihollinen ennen lankeemustaan oli KAUNIS ja eli Jumalan läheisyydessä, mutta langetessaan kapinaan hän menetti kauneutensa, viisautensa ja ymmärryksensä.
Tekstiviestin lähettäjä sanoi huomanneensa että samalla tavalla käy meille ihmisille. Ilmeisesti hän tarkoitti kristittyjä. Kun ryhdymme jossain asiassa kapinoimaan Herraa vastaan menetämme kauneuden, ainakin siinä kohtaa. Sijaan astuu rumuus. Hän kertoi kapinallisuuden ja uhman tilassa usein tuntevansa itsensä jopa fyysisesti rumaksi.
Laitoin viestin lähettäjälle takaisin että toisaalta asia on myös niin, että ihmisinä OLEMME RUMIA, mutta saamme lahjaksi kauneuden päästessämme Jumalan läheisyyteen.
En muista tarkalleen mitä kaikkea kirjoitin mutta pointti oli se, että emme ole kauniita joista kapinallisuutemme kautta tulee rumia, kuten sielunvihollisen kohdalla kävi, vaan olemme rumia joista Jumalan armon kautta tulee kauniita.
Kauneutemme ei siis ole omaa luontaista kauneuttamme, se on Hänen kauneuttaan.
Kun ymmärrämme kuinka rumia luonnollisessa tilassamme (itsessämme) olemme - vielä kristittyinäkin! - alamme ymmärtää miten suuren työn Jumala on edestämme tehnyt, pelastaessaan meidät ilman ansioitamme. Alamme kunnioittaa Häntä ansaitsemattoman armon tähden ja pelastuksen tähden joka on kokonaan lahjaa, emmekä enää katso itseemme ja siihen olemmeko kauniita vai rumia vai millaisia, vaan tahdomme KAIKESSA katsoa Jeesukseen.
"Häntä katselemalla me muutumme."
EN KATSO HÄNEEN TULLAKSENI KAUNIIMMAKSI,
KATSON HÄNEN KAUNEUTENSA TÄHDEN,
JA KOSKA NÄIN KATSON, TULEN KAUNIIMMAKSI,
SILLÄ HÄN PUKEE MINUT KAUNEUDELLAAN.
Jumalalle se on mahdollista.
2. KAUNEUDEN OLEMUS: JUMALA.
Sielunvihollinen oli kaunis ja eli Jumalan läheisyydessä.
Miksi hän oli kaunis? Koska hän eli Jumalan LÄHEISYYDESSÄ. Miksi hän menetti kauneutensa? Koska joutui (tottelemattomuuden tähden) pois Jumalan läheisyydestä!
Meihin sovellettuna:
Meiltä puuttuu kauneus, koska emme ole Jumalan läheisyydessä (Room.3:23), mutta saamme kauneuden päästessämme Hänen läheisyyteensä LAHJAVANHURSKAUDEN kautta (Room.3:24).
Siis...
Saatana oli kaunis - mutta tuli rumaksi.
Me olemme rumia - mutta voimme tulla kauniiksi: antautumalla Jeesukselle ja pitämällä kaiken aikaa huolta että olemme antautuneita Hänelle. Sillä vain Hän voi vaikuttaa sen että pelastumme, parannumme ja pyhitymme -
kaunistumme Hänen olemuksensa vaikutuksesta,
siinä läheisyydessä, jossa olemme
luottamuksella armoistuimen edessä ja katselemme peittämättömin kasvoin
Totuutta.
Voidaan nimittäin kysyä, että jos tottelemattomuus johti hänet joka kirkkaudessa eli lähellä Jumalaa, pois kauneudesta, niin emmekö yhtä hyvin me jotka elämme kaukana Jumalasta, voi nyt päästä kauneuteen tottelevaisuutemme kautta?
Tarkasti ottaen: ei. Silloin kysymys olisi meidän teoistamme. Pääsemme Jumalan kauneuteen (eli pelastukseen = yhteyteen Jumalan kanssa) vain Jumalan armon kautta Hänen tekonaan ja voimme elää Hänen läheisyydessään vain Hänen tekonsa kautta niin että Hän vaikuttaa.
Mutta se mitä kristityltä odotetaan, jotta Saatana ei saisi vedetyksi meitä kapinaan ja synnin kautta pois Jumalan yhteydestä, on jatkuva
antautuminen Jumalalle
ja siihen mitä Hän tahtoo tehdä ja vaikuttaa.
Jos kauneuden olemus on Jumala voimme elää todeksi kauneutta vain sikäli kuin Hän meitä pukee, lahjavanhurskaus ja sen kautta vaikuttava pyhitys, ja sikäli kuin Hän meissä elää, eli sisällinen ykseys:
"Minä olen viinipuu, te olette oksat..."
Puun elämä virtaa sen oksissa koska ne ovat sisällisesti osalliset puusta, samoin olemme osalliset Kristuksesta, jossa Jumalan rakkaus on vuodatettu sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka meissä asuu ja joka on kerta kaikkiaan pyhille, kaikille Jumalan lapsille annettu.
3. OMIEN YRITYSTEN TURHUUS.
Jos Jumala lakkaisi vaikuttamasta meillä ei olisi mitään mahdollisuutta pelastua, ei tehdä parannusta eikä pyhittyä vaikka yrittäisimme kaikkemme ja tekisimme parhaan mihin kaikin voimin pystymme!
Synnyttääkö tämän tajuaminen meissä oikeaa asennetta, että aina tahdomme katsoa Jeesukseen kiitollisina siitä armosta, että ymmärrämme katsoa Häneen?
Jos näin ei ole, lienee syytä rukoilla:
Herra Jeesus, puhdista minun sydämeni maaperää ja ajatusmaailmaani, auta ymmärtämään oikein.
Jos tahallamme olemme tottelemattomia synti voi tulla esteeksi meidän ja Jumalan välille niin että sydämemme pimentyy emmekä enää ymmärrä katsoa Häneen - -
Kuinka pelottavaa onkaan, että voi olla kristitty mutta ei enää ymmärrä kuinka tärkeää on elää Jumalan läheisyydessä, ei enää kokosydämisesti antaudu YKSIN Jeesukselle eikä todellisesti palvo Häntä sellaisella intohimolla että kaikki muu menettäisi merkityksensä. Kun Herra armossaan sitten lähestyy tällaista kristittyä, paljastaakseen hänelle hänen sydämensä tilan, se tapahtuu yleensä jonkinlaisen ahdistuksen kautta ja uskova saatetaan valintatilanteisiin, joissa hänen täytyy kipeästi päättää katsooko hän ihmisiin vai Jeesukseen - -
Päättäessään katsoa yksin Jeesukseen hänen sydämensä jälleen puhdistuu jonka seurauksena hän alkaa nähdä Jumalan kauneutta ja tahtoo siinä elää kiitollisena Jumalan rakkaudesta.
Voi siis olla kristitty ja kuitenkin ilmaista elämällään rumuutta (lihalliset asenteet) enemmän kuin Jumalan kauneutta (joka on Hengen voitto lihasta). Kristityn pysyessä tällaisessa lihallisuuden tilassa, niin ettei antaudu Kristukselle vielä sittenkään kun Hän tahtoisi ahdistuksen kautta avata korvat ja silmät totuudelle, hän joutuu yhä kauemmas ja huomaamattaan luopuu elävästä Jumalasta.
Uskovat ystäväni, voiko näin käydä?
4. JUMALAN LUNASTAMINA MEILLÄ ON KIRKKAUS. Mitä se käytännössä merkitsee?
Jotkut uskovista ystävistäni, veljistä ja siskoista eivät ehkä hyväksy sitä ajatusta, että edelleen oman luontonsa puolesta olisivat rumia, kavalia olentoja. "Ei ole niin", he sanovat, "Jumalan lunastamina ja sovintotyön kautta uudeksi tehtyinä olemme itsessämme kauniita."
Totta. Jumalan poikina ja tyttärinä olemme kauniita. Ja kun katsomme maailmaa Jumalan armosta käsin näemme jokaisessa ihmisessä kauneutta...
Ja kuitenkin on Jumalan tahto että kohtaamme itsessämme myös sen mikä on rumaa. Koska siinä armon tuntemisemme lisääntyy ja voimme syvemmin elää todeksi kauneutta.
Eikä sen kohtaaminen mikä minussa on ylpeää ja pahaa ja sen myöntäminen millään tavalla vähennä tai mitätöi arvoani - päinvastoin: totuus tekee vapaaksi. Totuus. Koska ne mätäpaiseet ovat kuitenkin olemassa myöntää niitä tai ei.
Sielunvihollinen valehtelee että jos myönnän totuuden itsestäni niin se on alentavaa ja jotakin mato-mentaliteettia. Valheillaan se yrittää pitää uskovaa vielä lihallisuuden otteessa ja sitä kautta kapinassa totuutta vastaan, eikä tahdo että sisimpämme mätäpaiseet tulisivat valoon jossa voisimme niitä käsitellä, puhdistua ja tulla parannetuiksi.
Kuitenkin vain totuus tekee vapaaksi...
Liha on taitava pukeutumaan hurskauteen, vetoamaan Jumalan sanaan jonka mukaan olemme kauniita Jumalan lapsia jne.
Veljet ja siskot:
On totta että olemme kauniita Jumalan lapsia, mutta jos tällaisella totuudella yritämme psyykata itsemme johonkin ylimaalliseen tilaan jossa julistamme uskoa sielun voimalla, koska emme uskalla kohdata viallisuutta ja ikäviä asioita ja vammoja itsessämme, eksymme totuudesta ja joudumme helposti monenlaiseen epäraittiuteen, josta äärikarismaattinen menestysteologia - "olet sitä mitä tunnustat" - on yksi esimerkki. Kuinka toisenlaista onkaan se vapauttava ja oikeaa armon lepoa tuottava usko, joka on kokonaan Jumalan teko. Sen uskon perusta, lähtökohta, keskipiste ja päämäärä on Kristus. Hän on tämän uskon - pelastavan yhteyden ja läheisyyden - synnyttäjä, sen alkaja ja täyttäjä: kristillisen uskon tosi sisältö.
Kristuksen varassa voin turvallisesti ja arvoani menettämättä kohdata kaikenlaisen totuuden itsestäni.
Emme voi kasvaa Jumalan tuntemisessa, jos emme suostu tuntemaan itseämme.
5. SUMMA SUMMARUM.
Sielunvihollinen, joka ennen lankeemustaan oli kaunis, tulee edelleen ihmisen luo kauneuden kautta, mutta ei sen kauneuden joka on Jumalasta, vaan petollisen. Hän pukeutuu valkeuden enkeliksi. Hän tulee kirkkautena. Kukkaniittyjen tuoksuna. Mutta se on valheellista.
Miksi se on valheellista? Koska hän oli kaunis ollessaan Jumalan läheisyydessä, mutta ei ole sitä enää.
Hän tulee petoksen kautta: tarjoten kauniita kokemuksia, seksuaalista nautintoa ja monenlaista mielihyvää jotka omalla paikallaan eivät olisi kiellettyjä, mutta jotka nyt ovat turmioksi ja niiden kauneus petollista, koska ne eivät toteudu Jumalan yhteydessä ja Hänen läheisyydessään.
Samoin on uskonnon laita. On kaikenlaisia korvikkeita ja jäljitelmiä ja rihkamahengellisyyttä, joka saattaa vaikuttaa raamatulliseltakin, mutta jossa painopiste tavalla tai toisella on ihmisessä, ja silloin aito Jumalan läheisyys korvataan tunnelmilla ym.
Sielunvihollisella ei ole mitään uskontoa eikä henkisiä harrastuksia vastaan, ainoa mistä se tahtoo pitää ihmisen erossa on Jeesus, sillä Jeesuksessa ihminen pääsee kauneuteen joka viholliselta puuttuu.
Sielunvihollinen on ruma ja kun hän pukeutuu valkeuteen, hän tekee sen omana tekonaan ilman totuutta. Myös me olemme rumia, mutta kun Jumala pukee meidät kauneuteensa Kristuksessa se tapahtuu totuudessa, ei meidän tekonamme vaan Hänen!
Uskonnollinen hurskaus ja menestysteologinen positiivisen ajattelun tekniikka ovat ihmisen turhia yrityksiä kaunistaa ja pukea itseään paetessaan ristiä ja nöyrtymistä jossa oman elämän oikeudet luovutetaan Kristukselle.
Kauneus minussa (kristityssä) ei siis ole minun hedelmääni, vaan Hengen. Tämä kuuluu levolliseen uskoon, jossa tuloksia ei odoteta minulta. Se vapauttaa suorituskeskeiseltä ponnistelulta - ja synnyttää kiihkeän halun yhä syvemmin kokea Hänen tekonsa ja työnsä.
Minulle on avattu mahdollisuus katsoa Jeesukseen ja valita Hänet. Jumala sitten tuottaa elämässäni hedelmää oman aikataulunsa mukaisesti, yhä opettaen minua päivä päivältä syvemmin antautumaan Hänelle - ja niin kasvamaan totuuden tuntemisessa levosta käsin.
Havaittuamme omien yritysten turhuuden tahdomme kokosydämisesti antautua Kristukselle ja katsoa Häneen, sillä ainoastaan Hän pelastaa, parantaa ja pyhittää.
6. TOTUUS ILMAN RAKKAUTTA EI OLE KRISTILLISTÄ TOTUUTTA. Eli kristillisen elämän kauneus on ELÄMÄÄ RAKKAUDESSA.
Ajattelin nyt aamulla vielä tätä. Asioiden suhdetta armoon. Katsoessamme maailmaa Jumalan armosta käsin näemme kaikkialla kauneutta...
Jokainen ihminen on kaunis - vaikka onkin syntinen ja Jumalan kirkkautta vailla.
Ilman armoa ei ole mitään kaunista.
Ilman armoa on vain kylmiä tosiasioita.
Kristuksen totuus on enemmän kuin kylmät tosiasiat. Se on Jumalan hyvyyden ja laupeuden ulottuvuutta jossa kaikki näyttää toisenlaiselta.
Kuitenkaan Kristuksen totuus ei ole tosiasioita vastaan eikä selitä hyväksi sitä mikä on pahaa.
Asian ydin on rakkaus. Siinä elämän ulottuvuudessa ovat armo ja totuus käsi kädessä ja erottamattomasti yhtä.
Eräs kristitty evankelista kertoi tapauksen kahdesta riitelevästä uskovasta. Toista nuhdeltiin hänen riitelystään ja hän tuli evankelistan luo nyrpeänä: minä olin siinä riita-asiassa oikeassa ja kaikki tietävät että minä olin oikeassa, kuitenkin minua nuhdeltiin. Silloin evankelista kysyi: vaelsitko rakkaudessa kun riitelitte? Uskova miettii hetken ja myöntää: ei, asenteeni ei varmaankaan ollut sellainen mitä Raamattu puhuu rakkaudesta, mutta siitä huolimatta olin oikeassa.
"Ei", sanoo evankelista, "sinä olit väärässä, sillä ilman rakkautta on mahdotonta olla oikeassa."
Opetus? Saatamme olla oikeassa joissain asioissa, mutta jos käytämme tosiasioita rakkaudettomasti ja toisen ihmisen lyömiseen, silloin olemme itse asiassa väärässä.
Voimme nähdä veljestä tai siskosta ikäviä tosiasioita ja juoruilla hänestä ja sitten vedota siihen että puhuimme vain totuutta. Ei, emme puhuneet totuutta. Puhuimme tosiasioita, mutta emme totuutta. Emme ainakaan Kristuksen totuutta. Saatoimme puhua asioita jotka sinänsä pitivät paikkansa - ja kuitenkin palvelimme ja toteutimme rumuutta.
Elämä hengellisessä vapaudessa ei siis voi toteutua jos pakenemme Kristuksen totuutta eli rakkaudesta käsin tapahtuvaa elämää kaikenlaisiin ulkonaisiin tosiasioihin joilla puolustelemme omia asenteitamme ja kieltäydymme näkemästä sydäntemme kovuutta. Ja aivan samoin. Elämä hengellisessä vapaudessa ei voi toteutua jos pakenemme ikävien tosiasioiden myöntämistä Kristukseen - koska silloin emme oikeasti pakene Kristukseen vaan omiin mielikuviimme Kristuksesta, emme todelliselle armon turvakalliolle vaan uskonnolliseen bunkkeriin, jossa julistamme että olemme kauniita ja voittajia - emmekä kuitenkaan tunnusta sitä, mikä voitossa on tärkeintä:
että olemme Kristuksen voittamat.
7. ANNAMMEKO JUMALAN MUOKATA SYDÄNTEMME MAAPERÄÄ niin, että aina ja kaikessa tahtoisimme katsoa Häneen?
Lopuksi. Puhuin torstai-iltana eli toissapäivänä eräässä tilaisuudessa kylväjävertauksesta. Lähtökohtani oli että minkä maa voi sille että se on sellainen kuin se on. Ei kuivaa maata voi syyttää siitä ettei se tuota hedelmää, eihän se voikaan tuottaa hedelmää. Jos siemen tukehtuu rikkakasvien ja orjantappuroiden alla, se on luonnollista. Ei maaperää voi syyttää siitä että se on mitä se on. Jos vihollinen tulee ja ottaa sydämestämme pois sen sanan, joka on kylvetty, ei siitä voi syyttää meitä. Sydämen maaperä on se mikä se on, eikö niin?
Uskon että Jumalan tahto on muokata ihmisen sydämen maaperä sellaiseksi että siemen nousee oraalle ja kasvaa ja tuottaa satoa eikä vihollinen ota valheillaan hengellistä elämää meistä pois johtaen meidät kapinallisuuteen ja maailmaan.
Jumala kyllä tekee maaperän hyväksi niin että kasvu tapahtuu.
Jos elämämme kiusauksissa tai myrskyissä ja koettelemuksissa vihollinen tulee ja ottaa sanan meiltä pois, se johtuu vain siitä, että emme ole antautuneet Jumalalle niin että Hän olisi saanut ja saisi muokata sisimpämme maaperää.
Yksi tärkeimpiä asioita joissa Jumala tahtoo omiaan puhdistaa ja muokata sisällisesti on asenteellisuutemme. Emme saa paeta Kristuksen totuutta, joka on elävää rakkaussuhdetta ja yhteyttä eli läheisyyttä Häneen ja sitä kautta lähimmäisiin. Kuitenkin meillä joka päivä on kiusaus paeta tuota totuutta, ja usein pakenemme sitä kaikenlaisiin tosiasioihin tai näennäisiin tosiasioihin, joilla rakennamme puoluemielisyyttä jne.
Herra, auta meitä näkemään. Auta minua näkemään.
Jumala tahtoo viedä meidät sovintoon Hänen kanssaan, sovintoon oman itsemme ja sovintoon lähimmäistemme kanssa. Se tapahtuu vain antautumalla Hänelle...
Voimme uskossa julistaa että Jeesus asuu sydämessäni! Mutta meidän on syytä nöyrtyä ristin juurelle ja pyytää valoa paljastamaan, onko Jeesus Kristus sydämeni valtaistuimella Herrana, jonka käsiin olen luovuttanut kaikki?
Saatamme pitää esimerkiksi kokemistamme loukkauksista kynsin hampain kiinni ja omasta mielestämme meillä on siihen oikeus. Merkillistä muuten on, että ihminen usein pitää lujasti kiinni juuri siitä, minkä tahtoisi olevan toisin? Antaisimme miltei mitä tahansa voidaksemme pyyhkiä eräät ikävät asiat menneisyydestämme pois, ja kuitenkin pidämme niistä kynsin hampain kiinni.
Julistamme että Kristus asuu sydämissämme - ja kuitenkin olemme anteeksiantamattomia, loukkaantuneita ja katkeria?
Jumala sanoo: luovuta ne asiat minulle.
"Minun silmissäni sinä olet kaunis. Antaudu minun katseltavakseni valossa ja anna kauneuteni pukea sinua."
* * *
"Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen." Room.3:23-26.
1. LÄHTÖKOHTA.
Sain eilen illalla tekstiviestin jonka pohjalta tätä asiaa hivenen mietiskelin.
Tekstiviestissä oli viittaus kirjaan jossa kirjoittaja totesi että sielunvihollinen ennen lankeemustaan oli KAUNIS ja eli Jumalan läheisyydessä, mutta langetessaan kapinaan hän menetti kauneutensa, viisautensa ja ymmärryksensä.
Tekstiviestin lähettäjä sanoi huomanneensa että samalla tavalla käy meille ihmisille. Ilmeisesti hän tarkoitti kristittyjä. Kun ryhdymme jossain asiassa kapinoimaan Herraa vastaan menetämme kauneuden, ainakin siinä kohtaa. Sijaan astuu rumuus. Hän kertoi kapinallisuuden ja uhman tilassa usein tuntevansa itsensä jopa fyysisesti rumaksi.
Laitoin viestin lähettäjälle takaisin että toisaalta asia on myös niin, että ihmisinä OLEMME RUMIA, mutta saamme lahjaksi kauneuden päästessämme Jumalan läheisyyteen.
En muista tarkalleen mitä kaikkea kirjoitin mutta pointti oli se, että emme ole kauniita joista kapinallisuutemme kautta tulee rumia, kuten sielunvihollisen kohdalla kävi, vaan olemme rumia joista Jumalan armon kautta tulee kauniita.
Kauneutemme ei siis ole omaa luontaista kauneuttamme, se on Hänen kauneuttaan.
Kun ymmärrämme kuinka rumia luonnollisessa tilassamme (itsessämme) olemme - vielä kristittyinäkin! - alamme ymmärtää miten suuren työn Jumala on edestämme tehnyt, pelastaessaan meidät ilman ansioitamme. Alamme kunnioittaa Häntä ansaitsemattoman armon tähden ja pelastuksen tähden joka on kokonaan lahjaa, emmekä enää katso itseemme ja siihen olemmeko kauniita vai rumia vai millaisia, vaan tahdomme KAIKESSA katsoa Jeesukseen.
"Häntä katselemalla me muutumme."
EN KATSO HÄNEEN TULLAKSENI KAUNIIMMAKSI,
KATSON HÄNEN KAUNEUTENSA TÄHDEN,
JA KOSKA NÄIN KATSON, TULEN KAUNIIMMAKSI,
SILLÄ HÄN PUKEE MINUT KAUNEUDELLAAN.
Jumalalle se on mahdollista.
2. KAUNEUDEN OLEMUS: JUMALA.
Sielunvihollinen oli kaunis ja eli Jumalan läheisyydessä.
Miksi hän oli kaunis? Koska hän eli Jumalan LÄHEISYYDESSÄ. Miksi hän menetti kauneutensa? Koska joutui (tottelemattomuuden tähden) pois Jumalan läheisyydestä!
Meihin sovellettuna:
Meiltä puuttuu kauneus, koska emme ole Jumalan läheisyydessä (Room.3:23), mutta saamme kauneuden päästessämme Hänen läheisyyteensä LAHJAVANHURSKAUDEN kautta (Room.3:24).
Siis...
Saatana oli kaunis - mutta tuli rumaksi.
Me olemme rumia - mutta voimme tulla kauniiksi: antautumalla Jeesukselle ja pitämällä kaiken aikaa huolta että olemme antautuneita Hänelle. Sillä vain Hän voi vaikuttaa sen että pelastumme, parannumme ja pyhitymme -
kaunistumme Hänen olemuksensa vaikutuksesta,
siinä läheisyydessä, jossa olemme
luottamuksella armoistuimen edessä ja katselemme peittämättömin kasvoin
Totuutta.
Voidaan nimittäin kysyä, että jos tottelemattomuus johti hänet joka kirkkaudessa eli lähellä Jumalaa, pois kauneudesta, niin emmekö yhtä hyvin me jotka elämme kaukana Jumalasta, voi nyt päästä kauneuteen tottelevaisuutemme kautta?
Tarkasti ottaen: ei. Silloin kysymys olisi meidän teoistamme. Pääsemme Jumalan kauneuteen (eli pelastukseen = yhteyteen Jumalan kanssa) vain Jumalan armon kautta Hänen tekonaan ja voimme elää Hänen läheisyydessään vain Hänen tekonsa kautta niin että Hän vaikuttaa.
Mutta se mitä kristityltä odotetaan, jotta Saatana ei saisi vedetyksi meitä kapinaan ja synnin kautta pois Jumalan yhteydestä, on jatkuva
antautuminen Jumalalle
ja siihen mitä Hän tahtoo tehdä ja vaikuttaa.
Jos kauneuden olemus on Jumala voimme elää todeksi kauneutta vain sikäli kuin Hän meitä pukee, lahjavanhurskaus ja sen kautta vaikuttava pyhitys, ja sikäli kuin Hän meissä elää, eli sisällinen ykseys:
"Minä olen viinipuu, te olette oksat..."
Puun elämä virtaa sen oksissa koska ne ovat sisällisesti osalliset puusta, samoin olemme osalliset Kristuksesta, jossa Jumalan rakkaus on vuodatettu sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka meissä asuu ja joka on kerta kaikkiaan pyhille, kaikille Jumalan lapsille annettu.
3. OMIEN YRITYSTEN TURHUUS.
Jos Jumala lakkaisi vaikuttamasta meillä ei olisi mitään mahdollisuutta pelastua, ei tehdä parannusta eikä pyhittyä vaikka yrittäisimme kaikkemme ja tekisimme parhaan mihin kaikin voimin pystymme!
Synnyttääkö tämän tajuaminen meissä oikeaa asennetta, että aina tahdomme katsoa Jeesukseen kiitollisina siitä armosta, että ymmärrämme katsoa Häneen?
Jos näin ei ole, lienee syytä rukoilla:
Herra Jeesus, puhdista minun sydämeni maaperää ja ajatusmaailmaani, auta ymmärtämään oikein.
Jos tahallamme olemme tottelemattomia synti voi tulla esteeksi meidän ja Jumalan välille niin että sydämemme pimentyy emmekä enää ymmärrä katsoa Häneen - -
Kuinka pelottavaa onkaan, että voi olla kristitty mutta ei enää ymmärrä kuinka tärkeää on elää Jumalan läheisyydessä, ei enää kokosydämisesti antaudu YKSIN Jeesukselle eikä todellisesti palvo Häntä sellaisella intohimolla että kaikki muu menettäisi merkityksensä. Kun Herra armossaan sitten lähestyy tällaista kristittyä, paljastaakseen hänelle hänen sydämensä tilan, se tapahtuu yleensä jonkinlaisen ahdistuksen kautta ja uskova saatetaan valintatilanteisiin, joissa hänen täytyy kipeästi päättää katsooko hän ihmisiin vai Jeesukseen - -
Päättäessään katsoa yksin Jeesukseen hänen sydämensä jälleen puhdistuu jonka seurauksena hän alkaa nähdä Jumalan kauneutta ja tahtoo siinä elää kiitollisena Jumalan rakkaudesta.
Voi siis olla kristitty ja kuitenkin ilmaista elämällään rumuutta (lihalliset asenteet) enemmän kuin Jumalan kauneutta (joka on Hengen voitto lihasta). Kristityn pysyessä tällaisessa lihallisuuden tilassa, niin ettei antaudu Kristukselle vielä sittenkään kun Hän tahtoisi ahdistuksen kautta avata korvat ja silmät totuudelle, hän joutuu yhä kauemmas ja huomaamattaan luopuu elävästä Jumalasta.
Uskovat ystäväni, voiko näin käydä?
4. JUMALAN LUNASTAMINA MEILLÄ ON KIRKKAUS. Mitä se käytännössä merkitsee?
Jotkut uskovista ystävistäni, veljistä ja siskoista eivät ehkä hyväksy sitä ajatusta, että edelleen oman luontonsa puolesta olisivat rumia, kavalia olentoja. "Ei ole niin", he sanovat, "Jumalan lunastamina ja sovintotyön kautta uudeksi tehtyinä olemme itsessämme kauniita."
Totta. Jumalan poikina ja tyttärinä olemme kauniita. Ja kun katsomme maailmaa Jumalan armosta käsin näemme jokaisessa ihmisessä kauneutta...
Ja kuitenkin on Jumalan tahto että kohtaamme itsessämme myös sen mikä on rumaa. Koska siinä armon tuntemisemme lisääntyy ja voimme syvemmin elää todeksi kauneutta.
Eikä sen kohtaaminen mikä minussa on ylpeää ja pahaa ja sen myöntäminen millään tavalla vähennä tai mitätöi arvoani - päinvastoin: totuus tekee vapaaksi. Totuus. Koska ne mätäpaiseet ovat kuitenkin olemassa myöntää niitä tai ei.
Sielunvihollinen valehtelee että jos myönnän totuuden itsestäni niin se on alentavaa ja jotakin mato-mentaliteettia. Valheillaan se yrittää pitää uskovaa vielä lihallisuuden otteessa ja sitä kautta kapinassa totuutta vastaan, eikä tahdo että sisimpämme mätäpaiseet tulisivat valoon jossa voisimme niitä käsitellä, puhdistua ja tulla parannetuiksi.
Kuitenkin vain totuus tekee vapaaksi...
Liha on taitava pukeutumaan hurskauteen, vetoamaan Jumalan sanaan jonka mukaan olemme kauniita Jumalan lapsia jne.
Veljet ja siskot:
On totta että olemme kauniita Jumalan lapsia, mutta jos tällaisella totuudella yritämme psyykata itsemme johonkin ylimaalliseen tilaan jossa julistamme uskoa sielun voimalla, koska emme uskalla kohdata viallisuutta ja ikäviä asioita ja vammoja itsessämme, eksymme totuudesta ja joudumme helposti monenlaiseen epäraittiuteen, josta äärikarismaattinen menestysteologia - "olet sitä mitä tunnustat" - on yksi esimerkki. Kuinka toisenlaista onkaan se vapauttava ja oikeaa armon lepoa tuottava usko, joka on kokonaan Jumalan teko. Sen uskon perusta, lähtökohta, keskipiste ja päämäärä on Kristus. Hän on tämän uskon - pelastavan yhteyden ja läheisyyden - synnyttäjä, sen alkaja ja täyttäjä: kristillisen uskon tosi sisältö.
Kristuksen varassa voin turvallisesti ja arvoani menettämättä kohdata kaikenlaisen totuuden itsestäni.
Emme voi kasvaa Jumalan tuntemisessa, jos emme suostu tuntemaan itseämme.
5. SUMMA SUMMARUM.
Sielunvihollinen, joka ennen lankeemustaan oli kaunis, tulee edelleen ihmisen luo kauneuden kautta, mutta ei sen kauneuden joka on Jumalasta, vaan petollisen. Hän pukeutuu valkeuden enkeliksi. Hän tulee kirkkautena. Kukkaniittyjen tuoksuna. Mutta se on valheellista.
Miksi se on valheellista? Koska hän oli kaunis ollessaan Jumalan läheisyydessä, mutta ei ole sitä enää.
Hän tulee petoksen kautta: tarjoten kauniita kokemuksia, seksuaalista nautintoa ja monenlaista mielihyvää jotka omalla paikallaan eivät olisi kiellettyjä, mutta jotka nyt ovat turmioksi ja niiden kauneus petollista, koska ne eivät toteudu Jumalan yhteydessä ja Hänen läheisyydessään.
Samoin on uskonnon laita. On kaikenlaisia korvikkeita ja jäljitelmiä ja rihkamahengellisyyttä, joka saattaa vaikuttaa raamatulliseltakin, mutta jossa painopiste tavalla tai toisella on ihmisessä, ja silloin aito Jumalan läheisyys korvataan tunnelmilla ym.
Sielunvihollisella ei ole mitään uskontoa eikä henkisiä harrastuksia vastaan, ainoa mistä se tahtoo pitää ihmisen erossa on Jeesus, sillä Jeesuksessa ihminen pääsee kauneuteen joka viholliselta puuttuu.
Sielunvihollinen on ruma ja kun hän pukeutuu valkeuteen, hän tekee sen omana tekonaan ilman totuutta. Myös me olemme rumia, mutta kun Jumala pukee meidät kauneuteensa Kristuksessa se tapahtuu totuudessa, ei meidän tekonamme vaan Hänen!
Uskonnollinen hurskaus ja menestysteologinen positiivisen ajattelun tekniikka ovat ihmisen turhia yrityksiä kaunistaa ja pukea itseään paetessaan ristiä ja nöyrtymistä jossa oman elämän oikeudet luovutetaan Kristukselle.
Kauneus minussa (kristityssä) ei siis ole minun hedelmääni, vaan Hengen. Tämä kuuluu levolliseen uskoon, jossa tuloksia ei odoteta minulta. Se vapauttaa suorituskeskeiseltä ponnistelulta - ja synnyttää kiihkeän halun yhä syvemmin kokea Hänen tekonsa ja työnsä.
Minulle on avattu mahdollisuus katsoa Jeesukseen ja valita Hänet. Jumala sitten tuottaa elämässäni hedelmää oman aikataulunsa mukaisesti, yhä opettaen minua päivä päivältä syvemmin antautumaan Hänelle - ja niin kasvamaan totuuden tuntemisessa levosta käsin.
Havaittuamme omien yritysten turhuuden tahdomme kokosydämisesti antautua Kristukselle ja katsoa Häneen, sillä ainoastaan Hän pelastaa, parantaa ja pyhittää.
6. TOTUUS ILMAN RAKKAUTTA EI OLE KRISTILLISTÄ TOTUUTTA. Eli kristillisen elämän kauneus on ELÄMÄÄ RAKKAUDESSA.
Ajattelin nyt aamulla vielä tätä. Asioiden suhdetta armoon. Katsoessamme maailmaa Jumalan armosta käsin näemme kaikkialla kauneutta...
Jokainen ihminen on kaunis - vaikka onkin syntinen ja Jumalan kirkkautta vailla.
Ilman armoa ei ole mitään kaunista.
Ilman armoa on vain kylmiä tosiasioita.
Kristuksen totuus on enemmän kuin kylmät tosiasiat. Se on Jumalan hyvyyden ja laupeuden ulottuvuutta jossa kaikki näyttää toisenlaiselta.
Kuitenkaan Kristuksen totuus ei ole tosiasioita vastaan eikä selitä hyväksi sitä mikä on pahaa.
Asian ydin on rakkaus. Siinä elämän ulottuvuudessa ovat armo ja totuus käsi kädessä ja erottamattomasti yhtä.
Eräs kristitty evankelista kertoi tapauksen kahdesta riitelevästä uskovasta. Toista nuhdeltiin hänen riitelystään ja hän tuli evankelistan luo nyrpeänä: minä olin siinä riita-asiassa oikeassa ja kaikki tietävät että minä olin oikeassa, kuitenkin minua nuhdeltiin. Silloin evankelista kysyi: vaelsitko rakkaudessa kun riitelitte? Uskova miettii hetken ja myöntää: ei, asenteeni ei varmaankaan ollut sellainen mitä Raamattu puhuu rakkaudesta, mutta siitä huolimatta olin oikeassa.
"Ei", sanoo evankelista, "sinä olit väärässä, sillä ilman rakkautta on mahdotonta olla oikeassa."
Opetus? Saatamme olla oikeassa joissain asioissa, mutta jos käytämme tosiasioita rakkaudettomasti ja toisen ihmisen lyömiseen, silloin olemme itse asiassa väärässä.
Voimme nähdä veljestä tai siskosta ikäviä tosiasioita ja juoruilla hänestä ja sitten vedota siihen että puhuimme vain totuutta. Ei, emme puhuneet totuutta. Puhuimme tosiasioita, mutta emme totuutta. Emme ainakaan Kristuksen totuutta. Saatoimme puhua asioita jotka sinänsä pitivät paikkansa - ja kuitenkin palvelimme ja toteutimme rumuutta.
Elämä hengellisessä vapaudessa ei siis voi toteutua jos pakenemme Kristuksen totuutta eli rakkaudesta käsin tapahtuvaa elämää kaikenlaisiin ulkonaisiin tosiasioihin joilla puolustelemme omia asenteitamme ja kieltäydymme näkemästä sydäntemme kovuutta. Ja aivan samoin. Elämä hengellisessä vapaudessa ei voi toteutua jos pakenemme ikävien tosiasioiden myöntämistä Kristukseen - koska silloin emme oikeasti pakene Kristukseen vaan omiin mielikuviimme Kristuksesta, emme todelliselle armon turvakalliolle vaan uskonnolliseen bunkkeriin, jossa julistamme että olemme kauniita ja voittajia - emmekä kuitenkaan tunnusta sitä, mikä voitossa on tärkeintä:
että olemme Kristuksen voittamat.
7. ANNAMMEKO JUMALAN MUOKATA SYDÄNTEMME MAAPERÄÄ niin, että aina ja kaikessa tahtoisimme katsoa Häneen?
Lopuksi. Puhuin torstai-iltana eli toissapäivänä eräässä tilaisuudessa kylväjävertauksesta. Lähtökohtani oli että minkä maa voi sille että se on sellainen kuin se on. Ei kuivaa maata voi syyttää siitä ettei se tuota hedelmää, eihän se voikaan tuottaa hedelmää. Jos siemen tukehtuu rikkakasvien ja orjantappuroiden alla, se on luonnollista. Ei maaperää voi syyttää siitä että se on mitä se on. Jos vihollinen tulee ja ottaa sydämestämme pois sen sanan, joka on kylvetty, ei siitä voi syyttää meitä. Sydämen maaperä on se mikä se on, eikö niin?
Uskon että Jumalan tahto on muokata ihmisen sydämen maaperä sellaiseksi että siemen nousee oraalle ja kasvaa ja tuottaa satoa eikä vihollinen ota valheillaan hengellistä elämää meistä pois johtaen meidät kapinallisuuteen ja maailmaan.
Jumala kyllä tekee maaperän hyväksi niin että kasvu tapahtuu.
Jos elämämme kiusauksissa tai myrskyissä ja koettelemuksissa vihollinen tulee ja ottaa sanan meiltä pois, se johtuu vain siitä, että emme ole antautuneet Jumalalle niin että Hän olisi saanut ja saisi muokata sisimpämme maaperää.
Yksi tärkeimpiä asioita joissa Jumala tahtoo omiaan puhdistaa ja muokata sisällisesti on asenteellisuutemme. Emme saa paeta Kristuksen totuutta, joka on elävää rakkaussuhdetta ja yhteyttä eli läheisyyttä Häneen ja sitä kautta lähimmäisiin. Kuitenkin meillä joka päivä on kiusaus paeta tuota totuutta, ja usein pakenemme sitä kaikenlaisiin tosiasioihin tai näennäisiin tosiasioihin, joilla rakennamme puoluemielisyyttä jne.
Herra, auta meitä näkemään. Auta minua näkemään.
Jumala tahtoo viedä meidät sovintoon Hänen kanssaan, sovintoon oman itsemme ja sovintoon lähimmäistemme kanssa. Se tapahtuu vain antautumalla Hänelle...
Voimme uskossa julistaa että Jeesus asuu sydämessäni! Mutta meidän on syytä nöyrtyä ristin juurelle ja pyytää valoa paljastamaan, onko Jeesus Kristus sydämeni valtaistuimella Herrana, jonka käsiin olen luovuttanut kaikki?
Saatamme pitää esimerkiksi kokemistamme loukkauksista kynsin hampain kiinni ja omasta mielestämme meillä on siihen oikeus. Merkillistä muuten on, että ihminen usein pitää lujasti kiinni juuri siitä, minkä tahtoisi olevan toisin? Antaisimme miltei mitä tahansa voidaksemme pyyhkiä eräät ikävät asiat menneisyydestämme pois, ja kuitenkin pidämme niistä kynsin hampain kiinni.
Julistamme että Kristus asuu sydämissämme - ja kuitenkin olemme anteeksiantamattomia, loukkaantuneita ja katkeria?
Jumala sanoo: luovuta ne asiat minulle.
"Minun silmissäni sinä olet kaunis. Antaudu minun katseltavakseni valossa ja anna kauneuteni pukea sinua."
* * *
"Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen." Room.3:23-26.
Vastaukset 4
Vanhimmat
noh tiedän monta ateisti naista jotka ovat todella kauniita ja viisaita :)
Niin Saatana oli kaunis sisäisesti sekä ulkoisesti, vaikka en ymmärrä mitä väliä ulkoisella kauneudella kun nämä enkelit eivät voi vedota vastakkaiseen sukupuoleen no jokatapauksessa ennen niin kaunis jalokivistä muodostunut täydellisyys muistuttaa nykysin jotain limakäärmettä tai alienia. Olemuskin on pirullinen ja pahuutta huokuva ja haiseekin oudolle ja pahalle. Koska tietää kuoleman olevan oven takana nii ei voi anteeksi antoakaan enää saada, vaikka varmasti on sitä yrittänytkin, mutta koska kuolema on varmaa nii ei voi muuta kuin yrittää saada tuhoa ja kuolemaa ihmiskunnassa niin paljon kuin suinkin pystyy kätyreineen. Päätti sitten viimeiseen asti vihoitella Jumalalleen. En tosin ymmärrä Saatanan maailmankuvaa miksi alkoi alunperinkään vihoitella niin syvästi Jumalalleen ja kadehtimaan mm. ihmisten asemaa joiden palvonnan vain Jumala halusi itselleen Saatanaki halusi osansa ihmisten palvonnasta jotenki pimahdus tapahtui tässä asiassa kun ei saanutkaan ihmisten osalta palvontaa. Hullua kyllä ruveta Luojalleen kateelliseksi, osoittaa aika suurta tyhmyyttä tai no itsekkyyttäkin ja osa syy taisi olla myös Saatanan kaunis ulkonäkö josta ylpistyi liiaksi ja halusi enemmän valtaa ja palvontaa itselleen. Olisi vaan ollut tyytyväinen osaansa nii olisi saanut elää ikuisesti, mutta ylpeys ja kateus se senki olennon tuhos kuten monen ihmisenki.
johtui siitä, että Jumala oli luonut olennon, jolla oli liikaa tietoa ja ymmärrystä, sekä vapaa tahto. saatana korotti itsensä yli Jumalan, mutta hänet alennettiin alhaisimmaksi olennoksi ikuiseen tuleen (tuomio ei ole vielä käytännössä).
jokaisesta väärintekijästä erottaa saatanan luonteen. saatana on itsekkyyden, valheen, petoksen, vääryyden, vihan, murhan, sekä kaiken pimeydentekojen isä. hän ei sääli, eikä rakasta ketään. hän ei armahda, vaan vihaa kaikkia luotuja, paitsi itseänsä. hän haluaa että jokainen lankeaa, koska hänelle on langetettu alhaisin tuomio, ikuisessa tulijärvessä. saatana tietää tuomionsa ja tietää ettei aikaa ole paljoa, joten hän valmistaa omalle "kristuksellensa" valtakuntaa tähän maailmaan. saatanan suunnitelmat ovat täyttymäisillään, mutta onneksi on annettu ilosanoma, noin 2000 vuotta sitten, että saatana häviää ja Jumala voittaa. että on pelastus saatanan vallalta, joka on Jeesus Kristus ja hänen käskyjen pitäminen, uskossa Jumalaan. joka ottaa vastaan Jeesuksen Herrana, pelastajana, Mestarina, Kuninkaana, luojana, Jumalan Poikana, sekä Hengessä, ja pitäytyy hänen sanassaan ja tekee parannuksen, pelastuu saatanan vallalta ja tuomiolta, joka hänen kanssaan liittoutuneita kohtaa.
se joka uskoo ja tekee parannuksen, pelastuu; eikä pimeydellä ole valtaa yli valkeuden, joka Jeesus Kristus on.
siunausta
kaunis ja opettavainen totuuden sanoma.
kyllä se niin on, että kun uskova ihminen, pienessäkin lankeaa pahaan, niin ihmisen koko olemus sisäisesti ja ulkoisesti, menee kasaan, koska Henki ilmoittaa ja tuo julki totuuden ihmiselle, siitä vääryydestä, jonka ihminen on huomaamattaan suorittanut ja rikkonut, joko Jumalaa tai lähimmäistä vastaan.
synnissä elävä ihminen on kuin mato, joka pyrkii nousta pinnalle, kun paljot vedet painostaa maata; se on raskasta, niin kauan kunne pääsee maan pinnalle. mutta siellä odottaa vapautus ja hapillisuus. välillä voi käydä niin, ettei madolla riitä voimat päästä vesimassojen ohitse, ja se hukkuu niiden alle, koska kukaan ei ollut auttamassa. hukkunut mato, on kuin ihminen, joka omissa voimissaan pyrkii elämään hurskaasti, ja pitää itsensä lain yläpuolella, niin kauan kunnes sielunvihollinen heikkona hetkenä onnistuu tehtävässään, ja ihminen ei saa apua ajoissa, vaan hukkuu pahuuteen, itsekkyyden takia.
parempi on olla lain alla, kuin sen yläpuolella, koska ei ihminen voi omissa voimissaan voittaa lakia, vaan sen tekee Jumalan Pyhä Henki, meidän puolestamme. molemmat suunnat ovat turmioksi, mutta pitämällä käskyt ja pysymällä rukouksessa, on vakaalla turvallisella maalla, johon ei tulvat yllä, vaan pysähtyvät voimalliseen nimeen, joka on yli kaiken: Jeesus Kristus.
tämän tekemällä ihminen pääsee osalliseksi kauneudesta, eikä muuta tietä ole. ihminen on joko, hukkunut mato, tai vakaalla turvallisella maalla oleva mato; toinen otetaan toinen jätetään.
mikä on ihminen, joka uskoo olevansa lain yläpuolella, eikä usko että rakkaus on laki. kymmenessä käskyssä tiivistettynä, rakkaus Jumalaa kohtaan ja rakkaus ihmisiä kohtaan, sekä viha syntiä ja pimeyden valtoja vastaan.
ihmisrakkaus on lihallista, mutta Jumalallinen rakkaus on Hengellinen. Hengellinen rakkaus ei tee pahaa, eikä riko Jumalaa vastaan, mutta lihallinen rakkaus tekee pahaa, ja rikkoo Jumalaa vastaan. Hengellisen rakkauden palkka on elämä, kun taas lihallisen rakkauden palkka on kuolema.
paljon on ihmisillä opittavaa, mutta ottavatko enää opikseen?. ihminen on rakastunut maailmaan, enemmän kuin sen luojaan, Jeesukseen. Jeesus näytti totuuden tien, jota seurata, jonka palkkio on ikuinen elämä. Jeesus täytti lain, jonka myötä rakkaus täydellistyi hänessä ihmisenä ja samalla kirkasti hänet Jumalana. rakkaus on ikuinen, eikä ilman rakkautta ole anteeksi antoa. Jeesus opetti: joka minua rakastaa, pitää käskyt. se joka pitää käskyt, rakastaa lähimmäistään ja rakastaa Jumalaansa, eikä riko kumpaakaan vastaan, joten on rakkauden tiellä, kohti ikuisuutta taivaiden valtakunnassa.
siunausta