Oli helpotus lukea K.Copelandin ja ryhmä saatana oy:n kuultuja esiintymisiä lavalta jossa tilaisuudessa kaikki kuulivat kuinka he ylistivät SAATANAA ja nyt tiedämme mistä helluntailaiset ovat kotoisin.
Totuus on tullut julki heidän parhaimmistonsa kautta
ja kastealtaan vitsaus on suuri ja kadottavainen.
Esim.Jesse Duplantis quikly says the words, "Glory be to Satan who´s on me, thank you lord" when Kenneth Copeland tells him to turn his throath loose in Jesus`name.
Totuus on tullut julki heidän parhaimmistonsa kautta
ja kastealtaan vitsaus on suuri ja kadottavainen.
Esim.Jesse Duplantis quikly says the words, "Glory be to Satan who´s on me, thank you lord" when Kenneth Copeland tells him to turn his throath loose in Jesus`name.
Vastaukset 11
Vanhimmat
aatelistoon kuuluva ukko kidutti ja murhasi ugandassa useita ihmisiä. TUosta sen näkee mistä olet sinäkin tehty.
Mistä kirjasta olet tuollaista lukenut?
Tuossa alempana on otsikko:Toronton herätys...
klikkaa se keskimmäinen lue ja hämmästy!
Siis otsikko joka on kirj. helluntailaisten palstalle.
Oi ei! Ettäkö siis joku on katsellut suurten saarnaajien videoita ja tunnistanut kaiken puheen ja äänen keskeltä lauseita, joissa puhujat ylistävät Saatanaa? Ei voi olla. Tässä on nyt joku väärinkäsitys. Tuo tyyppi on kai kuvitellut kuulleensa noin tai sitten hän valehtelee. Kyllähän kielilläpuhuttaessa voi kuulua sanoja, jotka muistuttavat tuttuja selkokielen sanoja. Eikä sivulla ollut yhtään ääninäytettä videoista, vain kirjoitettuja sanoja!
kyllä niitä videoita on saatavissa jos se sikseen on
Siinäpä sinulle saarnaajiasi.
Mitä tarkoitusta palvelevat valheet? Jeesus Kristus sanoikin valehtelijoista seuraavasti: "44 Te olette lähtöisin Saatanasta. Hän on teidän isänne, ja hänen halunsa te tahdotte tyydyttää. Saatana on ollut murhaaja alusta asti. Hän on kaukana totuudesta, se on hänelle vieras. Kun hän valehtelee, hän todella puhuu omiaan, sillä hän on valehtelija ja valheen isä." Joh.8:44
Valheparantumisia...
http://www.jippii.fi/jsp/forum/thread.jsp?b=uskojaelama&t=30217
>>
"Kaksi totuuden nälkäistä helluntaiveljeä tutki "ihmeet ja merkit" ja tässä tulos:
Sen pahempi tosiasioille
Helluntailaisia opiskelijoita Vesa Maanselkää ja Markus Hirsilää pidetään vaarallisina miehinä omassa liikkeessään. Heidän tutkimuksensa mukaan Suomessa ei toistaiseksi ole todettu yhtään ihmeparantumista, joka voitaisiin todentaa lääketieteellisesti. Yleisen mielipiteen mukaan kaksikon olisi ollut parempi olla etsimättä totuutta.
Tutkimukseen johtanut tapahtumakulku sai alkunsa syksyllä 2002 tunnetun saarnaajan Charles Ndifonin Jyväskylässä pitämästä parantamistapahtumasta, johon fysiikanopiskelija Vesa Maanselkä osallistui.
- Se show ja bluffaus järkytti minua suuresti. Saarnaaja kertoi ensin todella tarkasti, että yleisön joukossa on tällaisista ja tällaisista vaivoista kärsiviä ihmisiä; muun muassa, että oikealla puolella on keuhkosyöpäpotilas, jonka hän tunsi juuri sillä hetkellä paranevan. Yleisö oli haltioissaan.
Sitten meno vain kiihtyi. Ndifon kutsui lavalle kaikki itsensä sairaiksi tuntevat, ja kymmeniä ihmisiä vyöryi parannettavaksi. Maanselkä näki omin silmin, kuinka vaikeasti vammaisia nostettiin pyörätuoleistaan usean miehen voimin, raahattiin pitkin Jyväskylän Paviljongin hallia ja julistettiin terveiksi. Ja yleisö hurrasi. Vaikean käsivamman vaivaamalle lapselle luvattiin, että huomenna kun heräät, olet terve. Yleisö taputti. Viimeinen niitti Maanselälle oli häen tuntemansa kyttyräselkäisen mummon parantamisyritys.
- Naisen selässä oli 90 asteen kulma, jonka paranemisen kyllä huomaisi. Katsoin, miten ihan järkevät, hyvin koulutetut ihmiset Ndifonin avustajina repivät mummoa suoraksi, niin että tämä lopulta kivun tähden pyysi heitä lopettamaan. Mitä teki Ndifon? Laittoi mummon nopeasti tuoliin istumaan ja julisti hänet parantuneeksi! Ja yleisä puhkesi suosionosoituksiin!
Tällä tavoin kaikki illalla lavalle tulleet ”parantuivat”, kaikkein selvimmin tietenkin ne, joiden vaivaa ei siinä voitu näkyvästi todeta.
Maanselkä oli tapahtuman jälkeen shokissa. Pelastaakseen oman uskonsa, johon olivat vuosien aikana vaikuttaneet lukuisat kertomukset ihmeparantumisista, hän halusi etsiä käsiinsä edes yhden oikeasti parantuneen. Hajanaisten kyselyjen tulos oli lohduton: yksikään Maanselän tuntema tarina ei loppujen lopuksi vastannut todellisuutta.
Tarinat muuttuvat matkalla
Viime syksynä epätoivoinen Maanselkä sai rinnalleen samaan seurakuntaan kuuluvan orgaanista kemiaa opiskelevan Markus Hirsilän. Hirsilä suhtautui alun perin epäilevästi Maanselän pessimismiin, mutta uteliaisuuden ajamana ryhtyi systematisoimaan Maanselän aloittamaa tutkimusta. Hirsilän laatiman tutkimussuunnitelman mukaan ensin tutkittiin laaja otos ihmeparantumisista kertovaa kirjallisuutta. Sitten käytiin käsiksi itse kertomuksiin.
- Vaikka kirjallisuudesta pitikin todeta, että ihmeparantamisista kertovat kirjat olivat todistusaineistona todella köyhiä, olin tässä vaiheessa vielä aika toiveikas, Hirsilä kertoo. – Ajattelin, että koska kertomuksia on liikkeellä paljon, varmasti tulee vastaan myös oikeita ihmeparanemisia.
Nyt kun kertomuksia on tutkittu jo runsas sata, saldo on ollut...?
- Nolla, Hirsilä toteaa ja muodostaa sormillaan merkitsevästi ympyrän.
Miltään maallikopohjalta kaverukset eivät ole kertomuksia lähestyneet. Apuna tutkimuksessa Maanselällä ja Hirsilällä on ollut kaksi lääkäriä, jotka ovat tutkineet ne harvat tapaukset, joissa edes on ollut aihetta saada lääkärin lausunto. Useimmat kertomuksista ovat osoittautuneet jo varhaisessa vaiheessa vasta matkalla ihmeiksi muuttuneiksi. 20 tapausta on jäljitetty tarkemmin.
- Joukossa on härskejä valheita aika vähän. Enimmäkseen on kysymys ihan vilpittömistä ihmisistä, jotka haluavat tulkita luonnollisen paranemisen maailmankatsomuksellisesti. Sillä lailla ”kirurgi leikkaa, Jumala parantaa” -periaatteella, Hirsilä kertoo.
Mieluummin suljetaan silmät
Jo ensimmäisten tiedustelujensa vuoksi kirjoittamiensa lehtikirjoitusten johdosta Vesa Maanselkä sai palautetta puolesta ja vastaan. Rohkaisevaa postia tuli vammaisilta. Muun muassa useat sokeat olivat kokeneet, ettei heitä hyväksytty seurakuntaan sellaisinaan. Vammaisilla haluttiin jatkuvasti ”testata armolahjoja” yrittämällä parantaa, eivätkä he aina olleet kokeneet tuleensa kohdatuiksi henkilöinä.
Liikkeen pastoreiden taholta aihetta välteltiin jo alussa.
- Usein todettiin vain, että emme tiedä, miksi kaikki eivät parane, kun olisi pitänyt kysyä, miksei kukaan ole parantunut! Maanselkä muistelee.
Edelleenkään liike ei ole kovin avoin esitellyille tutkimustuloksille. Tutkijoita on alusta asti epäilty epäuskoisiksi, Hirsilää on kutsuttu jopa antikristukseksi ja Maanselkä on muun muassa ilman selitystä hyllytetty helluntailaiselta Netmission.fi-keskustelupalstalta. Näin on tapahtunut, vaikka luulisi nimenomaan seurakuntien intresseissä olevan tutkia niiden tapahtumien todenmukaisuutta, joita saarnapöntöstä esitetään.
Mitä johtopäätöksiä tässä vaiheessa tutkimuksesta voi sitten tehdä? Voiko Jumala parantaa?
- Jos Jumala on kaikkivaltias, hän voi totta kai parantaa. Mutta niin ei näytä tapahtuvan ainakaan niin usein, kuin kertomuksissa väitetään, Hirsilä summaa. >>
Tämä kaverien tekemä tutkimus on erittäin tärkeä ja osoittaa omankin käsitykseni oikeaksi varsinkin siltä osin, ettei seurakunnissa vammainen henkilö aina tule kohdelluksi ihmisenä sellaisenaan kuin on vaan ikäänkuin vasta terveenä olisi täysin hyväksytty joukossa.
Välttämättä kotiseurakunnissamme näin ei ole, mutta ainakin sellainen tunne jää ns parantumiskokouksissa. Voi tuntea jopa syyllisyyttä parantumattomuudestansa ja uskokin tulee kiusatuksi kun ajattelee, ettei minun uskoni taida olla oikealla tolalla kun en parane.
Itse olin aikoinaan Seinäjoella Benny Hinnin kokouksessa, en parantunut sydän ja selkäsairauksistani. En ollut edes siitä niin pettynyt, mutta enempi masensi julistuksen aiheuttama lamaannus jossa sairasta syyllistettiin perkeleen tekojen kohteena. Kysyin, että miksi Jumala antaa perkeleen minua rusikoida, miksei Hän halua minua vapauttaa.
Silloin päätin, ettei tämä parantumisasia ole aivan niin mustavalkoinen kuin annetaan ymmärtää. Kirjoitin palautetta Ristin Voitto lehteenkin ja ihme kyllä se julkaistiinkin.
Minusta tuntuu tään tutkimuksen mukaisesti, että todellisia ihmeparantumisia on todella vähän, mutta tiedän niitä olevan. Ne henkilöt joille niitä on tapahtunut ei välttämättä halua tulla julkisuuteen.
Kyllä näistä asioista pitäisi voida avoimesti keskustella herätyksen piirissä ja toivoisin, että voitaisiin luoda jonkinlainen järjestys ihmekokouksiin, ettei vammaisia aivan kaltoin kohdeltaisi. Muuten tässä käy niin, että vielä omilla aivoillansa ajattelevat ja arvostelukykynsä säilyttäneet jättävät seurakunnan. Sillä kuka haluaa olla mukana sellaisessa, mikä ei vastaa omaa käsitystä seurakunnasta edes sinnepäinkään?
Hirsilä ja Maanselkä kannattaa jättää huomiotta, ylpeitä ns akateemisia kirjanoppineita. Ei muuta!
Helluntailaisuutta erillisenä hengellisenä liikkeenä ei olisi olemassa ilman kielilläpuhumisilmiötä:
http://www.james.pp.fi/historia.html
""Kielilläpuhuminen oli uuden opetuksen mukaan merkkinä Pyhän Hengen kasteen saamisesta, ja kaikki sitä tietenkin itselleen toivoivat ja tavoittelivat."
"Varsinainen karismaattinen räjähdys tapahtui kuitenkin Yhdysvalloissa 1900-luvun alkuvuosina. Historiallisena alkupisteenä pidetään populaaristi vuotta 1906 ja silloin Los Angelesissa, "Azusa-kadulla", tapahtuneita kielilläpuhumisilmiöitä. Helluntaiherätyksen sanotaan siten saaneen alkunsa Kaliforniasta. Siihen aikaan eri puolilla Yhdysvaltoja oli kuitenkin jo olemassa useita erillisiä helluntairyhmittymiä. Walesin herätys, joka oli alkanut 1904, on myös syytä mainita tässä yhteydessä, sillä se levisi laajalle ja innosti ihmisiä eri puolilla maailmaa etsimään syvempää hengellistä elämää. Myös Yhdysvaltojen pienet, jo olemassa olevat helluntaiyhteisöt saivat siitä uutta intoa, ja voidaan sanoa, että osittain tuon hengellisen herätyksen vaikutuksesta helluntailiikkeestä tuli hyvin nopeasti kansainvälinen liike.
Varsinaisia juuria on siis haettava Azusa-katua kauempaa. Kuten edeltä on varmasti jo käynyt ilmi, kenenkään henkilön ei voida sanoa olevan helluntailiikkeen takana. Kukaan yksittäinen ihminen ei tietoisesti perustanut uutta kirkkokuntaa. Silti on erityisesti nimeltä mainittava metodistievankelista Charles F. Parham, joka perusti raamattukoulun Kansasin Topekaan vuonna 1900. Tuossa "Bethel Collegessa" oli ainoastaan yksi oppikirja: Raamattu. Tammikuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1901 koulun oppilaiden pitäessä yörukouskokousta, tyttö nimeltä Agnes Ozman sai voimakkaan hengellisen kokemuksen ja alkoi puhua kielillä, kun hän oli pyytänyt toveriaan laittamaan kätensä hänen päälleen. Muutaman päivän kuluttua kaksitoista muuta oppilasta koki saman ilmiön. Siten syntyi niin kutsuttu Kansas-ryhmä. Pian tapahtumien jälkeen Bethel College suljettiin, ja opettajat ja oppilaat hajaantuivat levittämään helluntaisanomaa Texasiin ja Missouriin."
"Erittäin tunnepitoinen ja henkilökohtaisiin kokemuksiin perustuva uskonnollinen elämä sai lähtökohtaisesti vaikutteita mustan väestön afrikkalaistyyppisestä spiritualiteetista, jossa erityisesti pyritään hurmoskokemuksiin. Yletön laulaminen ja koko ruumiin käyttäminen jumalanpalveluksessa sekä ekstaasissa saadut monenlaiset manifestaatiot olivat erittäin tyypillisiä alkuajan helluntailaisuudessa, ja voidaan sanoa, että sama jumalanpalveluksen perusviritys on säilynyt näihin päiviin saakka. Helluntailaisuudesta ei vielä tänäkään päivänä löydy selkeää opillista profiilia eikä kunnollista teologiaa, vaan sen identiteetti perustuu edelleen tunteisiin ja uskonkokemuksiin. Virallisesti helluntailaiset kuitenkin hyväksyvät kaikki vanhan kirkon tunnustukset."
http://www.james.pp.fi/historia.html
"Erittäin tunnepitoinen ja henkilökohtaisiin kokemuksiin perustuva uskonnollinen elämä sai lähtökohtaisesti vaikutteita mustan väestön afrikkalaistyyppisestä spiritualiteetista, jossa erityisesti pyritään hurmoskokemuksiin. Yletön laulaminen ja koko ruumiin käyttäminen jumalanpalveluksessa sekä ekstaasissa saadut monenlaiset manifestaatiot olivat erittäin tyypillisiä alkuajan helluntailaisuudessa, ja voidaan sanoa, että sama jumalanpalveluksen perusviritys on säilynyt näihin päiviin saakka. Helluntailaisuudesta ei vielä tänäkään päivänä löydy selkeää opillista profiilia eikä kunnollista teologiaa, vaan sen identiteetti perustuu edelleen tunteisiin ja uskonkokemuksiin. Virallisesti helluntailaiset kuitenkin hyväksyvät kaikki vanhan kirkon tunnustukset."
Järkyttävää..."lähtökohtaisesti vaikutteita mustan väestön afrikkalaistyyppisestä spiritualiteetista"
>>>Erittäin tunnepitoinen ja henkilökohtaisiin kokemuksiin perustuva uskonnollinen elämä sai lähtökohtaisesti vaikutteita mustan väestön afrikkalaistyyppisestä spiritualiteetista, jossa erityisesti pyritään hurmoskokemuksiin.>>>
Sanoin kuvaamatonta..."ekstaasissa saadut monenlaiset manifestaatiot olivat erittäin tyypillisiä alkuajan helluntailaisuudessa,"
>>>Yletön laulaminen ja koko ruumiin käyttäminen jumalanpalveluksessa sekä ekstaasissa saadut monenlaiset manifestaatiot olivat erittäin tyypillisiä alkuajan helluntailaisuudessa, ja voidaan sanoa, että sama jumalanpalveluksen perusviritys on säilynyt näihin päiviin saakka.>>>
Katolisuuden klooni eri nimellä..."Virallisesti helluntailaiset kuitenkin hyväksyvät kaikki vanhan kirkon tunnustukset"
>>>Helluntailaisuudesta ei vielä tänäkään päivänä löydy selkeää opillista profiilia eikä kunnollista teologiaa, vaan sen identiteetti perustuu edelleen tunteisiin ja uskonkokemuksiin. Virallisesti helluntailaiset kuitenkin hyväksyvät kaikki vanhan kirkon tunnustukset.>>>
http://www.adlanlive.com/adlan_splash.html
http://www.tacf.org/
http://www.kaantopiiri.org/
http://www.revival.fi/