Jonki sortin höpinää

Tiedä nyt sitten onko tämä elämänkerta, pikemminkin jotain supinaa omassa kopassa. Kirjottelin tossa aikani kuluksi ja juolahti mieleen nakate se jollekki luettavaks:

13.8. 2005

   Before Sunset elokuva loppui juuri äsken. Oli pitkästäaikaa hyvä pätkä... tosin tämä oli jo toinen kerta kun sen katsoin, mutta ei välitetä siitä.
"Mul on romanttinen mielentila eikä se koskaan muutu" jep Ruudolf se sanoi parhaiten, joten lainaus on aina paras vaihtoehto. Tuohonkin kohtaan olisin voinut lainata American History X elokuvasta lähes viimeisen repliikin,missä puhutaan juuri tuosta. En kuitenkaan omista kyseistä elokuvaa, enkä muista miten se sanasta sanaan menee. Olennainen asia oli kuitenkin se, että joku toinen on sanonut sen jo paremmin, joten lainauksia kannattaa käyttää.

Innostukseni tähän kirjoitukseen lähti äskeisestä elokuvasta, missä puhutaan päiväkirjan kirjoittamisesta. En ole tainnut koskaan kirjottaa sellaista, tiedä häntä sitten mikä tämä on. Käsite päiväkirja tuntuu niin kaukaiselta    kaksitoistavuotiaan tytön pinkki pokkari, missä kerrotaan keneen hän on ihastunut ynnä muuta sellaista.

Yritin kaivaa jotain mukavaa musiikka koneelta siksi aikaa, kun tätä kirjoitan. Empä löytänyt, joten selasin cdt läpi ja käteen tarttui Marvin Gayen Let's get it on albumi. Lisää romantiikkaa iltaan. Ei puutu kuin lasi punkkua.. jaa niin, tosiaan se ranskalainen tai espanjalainen tyttö joka puhuu hassusti englantia. Oh, meitsi jokupäivä hajoo täysin tähän haaveiluun. True Romantikko. Näin ainakin uskottelen itselleni ja silti tämäkin päivä on mennyt lähinnä huonoa pornoa katsellessa ja juustokakkua syödessä. Totaalista paskaa. Pitäs saada itseäni niskasta kiinni ja lähteä lenkille. Pah! Mitä vielä, tupakka suuhun ja rustaamaan jotain turhaa koneen ääreen.

Jo viides kappale alkaa levyltä ja olen saanut pari vaivasta riviä aikaiseksi. "Hiljaa hyvä tulee" Tiedä nyt niin siitä hyvästä, mutta hiljaa kuitenkin.

Toinen tupakka. En edes loppujenlopuksi Polta mielestä ihan oikeasti. Voin hyvin olla päivän kaksi, kolme neljä miten vain, ilman tupakkaa ilman nikotiinin puutteesta johtuvia oireita. Tapariippuuvuus kai enemmänkin. Jos    omistaisin, sekottaisin mukaan jotain muuta, mutta eipähän ole. Eikä kyllä ole rahaakaan millä ostaa. mihin mäki oon tuhlannut kaikki massini. Hyvään syötävään? elokuviin? musiikkiin? Lähiaikoina ostanut kolme levyä, joten ei siihen nyt niin paljoa ole mennyt. Syötävä - pikemminkin jäätelöön. Kävinhän toki Turnin Festeillä ja Uuden Musiikin Festivaaleilla, joten ei ne täysin humpuukiin ole mennyt. Pitäisi kyllä säätää rahaa, että voisin muuttaa omaan kämppään. Olen kuitenkin jo 21 ja asun vielä vanhempieni luona. Ajatus kuvottaa lähinnä.

Haluaisin tehdä kaikkea, mikä taas vaatii rahaa ja paljon. Kunnon bileissä ois kiva käydä, mut ei näist kavereista ole oikein lähtemään. Ei tietty mitään morkkausta heitä kohtaan, musiikkimakumme ei vaan mene täysin yksiin. Olen vain niin kyllästynyt "keravadokaukseen" ja oikeastaan dokaukseen yleensäkkin. Se on se sama rutiini aina näil jannuil. Ensin ollaan kaverilla juomassa, sit lähetään paikalliseen diskoteekkiin. Ei niitä voi edes kutsua pintaliitopaikoiksikaan, kun useimmat kappaleet ovat viisivuotta vanhoja hittejä ja nekin soitetaan niin lujaa, ettei bissellä istumisesta ja puhumisesta tule yhtään mitään. No entä ne tytöt, äh, vittu, alkaa vaan riipimään kun näkee muutamanvuoden nuorempia trendilesboja kopeloimassa toisiaan siinä toivossa, että jätkät lämpee. Ei siinä, se toimii kyllä, en vain itse löydä siitä sitä juttua, kun missiXXXty-beibet vetää moovejansa macarenan tahtiin kuin euroopan omistajat. Itseasiassa huomasin tuossa viimeviikonloppuna uudenmusiikin festareilta    kävellessäni veljeni asunnolle itseäni huvittavan asian. Bileissähän oli toinen toistaan mielenkiintoisempia ja kauniimpia tyttöjä, huhuh uu mama! Lähinnä näköhavantoihin perustunee nämä tuntemukset, mutta kuitenkin. Noniin, siis kävelin yksikseni kämpillepäin ja satuin kulkemaan, mitä ilmeisemmin, jonkun pintaliitomestan ohitse. Paikan nimi taisi olla Sokeri. Katsahtaessani jonoon, joka oli kohtuullisen pitkä, en nähny Yhtään sellaista    tyttöä/naista johon olisin kiinnittänyt sen enempää huomiota. En tarkoita tällä, että olisin joku äly pelimies jolle ei kelpaa kuin täydellisyys. Jotenkin vain ihmisen pukeutumistyylistä ja ulkoisesta olemuksesta voi päätellä paljon, vaikka yritänkin olla mahdollisimman ennakkoluuloton. Mikä minua sitten viehättää? Sen kun osaisin kertoa edes itselleni. Ehkä se on persoonallisuus ja jos ulkonäöstä puhutaan, niin kyllä ne on ne kasvot johon    kiinnittää huomion. Ihmetyttää välillä, kun jengi hehkuttaa jotain naista, millä kieltämättä on kaunis vartalo, mutta siihen se sitten jääkin. Tusinatoosa - mahtava sana mielestäni. Heitä näkee niin paljon. Naamasa on tavaraa enemmän ku RTVn ("paras maalikauppa") kuvastossa ja olemus on enemmänkin Bitch kuin Mukava. Sovinisti en ole, sitä ei pidä luulla, dikkaan naisista ihan älyttömästi. Ehkä sen takia en ole koskaan kunnolla ymmärtänyt sellasta "bissee alle, pari kirkasta napsua, baariin, huonoja iskulauseita, känninen tyttö himaan, tunteetonta seksiä, aamulla muija feidataan ja sit tunnetaan itsemme tosi suuriks, kun saatiin pilluu". Eihän mulla mitään ole panemista vastaan, ei tietty.

Hyvä esimerkki oli juuri viimeviikonloppuna festareilla, kun olimme katsomassa Imatran Voimaa. Istuimme siinä pöydän ääressä veljeni, hänen vaimonsa ja yhden kaverin kanssa, kun tunsin jonkun tönäisevän minua vahingossa. Käännyin ympäri ja takanani oli joku humaltunut, arviolta 18 vuotias tyttö kaverinsa kanssa. Häneltä kyllä riitti hymyä ja taisi pyydellä anteeksikin. Kääntyessäni takaisin pöytäänpäin puditellen päätäni, huomasin Paulan (veljen vaimoni) nauravan ja pudistellen myös päätään. Ei aikaakaan, kun samainen tyttö taas kompuroi selkääni vasten. Tässävaiheesa vasta huomasin kuinka perkeleen kännissä hän oli. Sen enempää kiinnittämättä huomiota häneen jatkoin oluenjuomista ja musiikin kuutelua. Ja mitä vielä, hetken pääsät joku silittää päätäni ja kun käännyn, nään sen saman jurrimooseksen    hymyilevän ja keikistelevän siinä takanani. Juuri kun olin avaamassa suuni (mitä lie olin sanomassa) hänen kaverinsa saapui paikalle. Ilmeisesti oli iloinen jälleentapaaminen. Ainakin huuto oli sen mukainen.
Paha mennä sanomaan olisinko yrittänyt (tuskin olisi hirveästi tarvinnut leperrellä) jotain, jos olisin ollut enemmän humalassa. Kiitos siitä ylemmälle taholle, etten ollut. Jotenkin vaan ajatus siitä, että missaisin hyvän    seuran,    musiikin ja mahtavat bileet sen takia, että käyn panemassa jotain kännistä ämmää. Fuck that sanoisin, jos puhuisin englantia.

Hmm, musiikki loppui. Mitäs seuraavaksi. Kolmas tupakka ja Air - Premiers Symptomes soimaan. Pieni tauko kirjoitukseen, poltan tupakan ja nautin ensimmäisestä kappaleesta.
Ei ole tapaistani polttaa sisällä, mutta näin viikonloppuna, kun porukat ovat mökillä, pari voi polttaa tässä samalla. Eipä se jää haisemaan, kun ei säännöllisesti polta. Oikeastaan en ymmärrä ihmisä jotka polttaa sisällä    aina. Asunto haisee aivan järkyttävältä, varsinkin kun stögis lojuu aina pöydällä. Kunhan saan oman kämpän, pidän siitä huolen, ettei tule tavaksi kärytä sisällä. Koti vaan on jotenkin sellainen paikka, mihin tullessa voi mukavasti rentoutua, eikä se oikein onnistu, jos ilmassa on enemmän savua kuin jamaikalla.

Tämä kirjoitusharrastukseni on kovin epämääräistä. Sillontällöin tulee höpötettyä foorumeille jotain, fiiliksen mukaan. Pidän kyllä kirjoittamisesta ja lukemisestakin, kummatkin vaan jää aika vähäiselle. Äidinkielellisesti tämäkin on varmasti monille hirvittävää, mutta eipä se ole se pääasia. Saa purettua ajatuksia päästä. Verbaalisesti en ole millään tavalla lahjakas, ennen kun saan pari rohkaisevaa alle. Toki ilmankin pääsee juttuun, kunhan joku se vain aloittaa. Ujous iskee, minkäs teet. Onnekseni olen päässyt siitä hieman yli, mutta kyllä niitä jäätymisiä sattuu vieläkin, varsinkin jos toinen osapuoli (lähinnä naisia tarkoittaen) on ujo myös. Juuri tämän takia kirjoitan mietteitäni paperille.. taino, aika harvoin se on paperilla, näytöllä ennemmin.

Lauantai-ilta, kello puoli yksitoista ja istun himassa koneen ääressä. Äh, kuinka säälittävää se onkaan. Ensin ihmettelen kavereita jotka dokaa joka viikonloppu kavereitten kanssa ja siirtyy siitä paikalliseen juomaan ittensä    entisä enemmän känniin. Tekevät loppupeleissä huomattavasti enemmän kuin minä. Osaksi tämä kyllä johtuu siitä, että olen tällähetkellä täysin rahaton. Palkka tippuu maanantaina tilille, kuinka arvattavaa. Viikonloppuna mitään tekemistä ja ryydyn himassa bokserit jalassa. Raha on se mikä puhuu, niin se vaan on. Toki onhan sitä paljon tekemistä, mihin ei tarvitse rahaa, kuten piirtäminen, valokuvaaminen (kunhan ensin on ostanut sen    kameran), koripallon viskely, muutenvain hengailu kavereitten kanssa. noh, pitää yrittää vielä tänään päästä ulos täältä. iPodista musat soimaan ja pihalle kulkemaan. Pitääkin muuten hakea pyörä asemalta, jahka se vielä siellä on. Perkeleen vorot, mitään kehtaa säilyttää ilman kymmentä lukkoa.

Jotenkin tämä munkin pieni elämä on tullut niin tylsäksi, jotain pitäs keksiä. Arjet kuluu siinä, kun menee seittemäks töihin, tulee neljän jälkeen kotiin ja istahtaa koneen tai telkkarin ääreen. Kuntosalilla tulee toki käytyä, mut sielläkin nykyään monesti yksin, kun pääsee niin eri aikoihin duunista kuin kaverit. Lenkkeilykin on jäänyt, laiskuus iskee. Haaveilen vaan pois muuttamisesta "kunhan pääsen itsenäistymään vähän, niin hoidan itseni kuntoon. Lenkkeilen päivittäin ja syön terveellisesti. Laihdutan itseni ihmisen mittoihin ja etsin itselleni mukavan tytön" joopa joo, tapahtuiski noin. Noo, on sitä sen verran jo miettinyt, että voishan toi onnistuakin. Asioita on vaan niin helppo siirtää seuraavaan päivään tai johonkin tiettyyn ajankohtaan, mikä tuntuu kaukaiselta. "etsin työn" puuh, niinkai se on pakko tehdä. Tähän mennesä ollut vaan niin haaveilia ja leffafriikki, että uskon kaiken    loksahtavan paikalleen niin helposti kuin draamaelokuvissa.

Seurusteluni on ollut hyvin epämääräisiä. Yleensä kovin lyhiyitä, kun huomaa ettei kumpaakaa oikein kiinoosta loppupeleissä, hetken huumaa, seksiä, mitälie. Tai sitten on näitä kunnon ihastuksia, mitä saa myös takaisipäin, mutta olen vaan ollut niin saamaton, että homma on kariutunut pikkuhiljaa. Esimerkkinä yksi oikein mukava tyttö, jonka tapasin pari vuotta sitten. Kumpikin meistä omaa romanttikkoluonteen ja siltikin keskutelu lähti joskus käsistä (jos puhe on Ron Jeremystä, niin voi vaan kuvitella). Musiikkimaku, oh, Soulmama! funkygirlee, thats the way aaha aaha I like it aaha aaha! Ja mikä muakin vaivaa, kun en pitänyt häneen kunnolla yhteyttä. "Jos häntä kiinnostaa niin kyl hän soittaa" mitä vittua? mikä ajatus tuokin oli taas. Ihme idiootti sitä osaa olla välillä. Sit tuuppaa hälle jotain viestiä    puhelimella kerran kuukaudes. Way to go man! Joskus kyl ihmetyttää miten saamaton sitä on. Tostakin ois voinu tulla tosi kiva juttu. hmm... nyt taas jään haaveilemaan jostain muusta. On kyllä ollut aika hiljasta naisten suhteen tässä vuodenpäivinä. Joo, olihan tuossa se kiva siro tyttö, mutta sekään mihinkään sen suurempaan johtanut. Sitä se teettää kun toimii samalla tavalla, mistä on juuri vikissy. alc, bile, naaras, seksi. Kohtuu syvältä sanon mä. Hah, mut jäipä siitäkin (oikeastaan sen jälkeisestä tapahtumasta) naurunaihetta. Sen enempää yksityiskohtiin menemättä se tyttö oli kovin siro ja itse tällainen suht massiivinen kaveri (en siis yritä leveillä tällä peenikseni kokoa, vaan ihan ruumistani tarkoitan) niin seksin yhteydessä oli käytettävä liukastetta. Noh, suhde oli aikaa sitten ohi ja purnukka oli puolilleen täynnä vaatekaapissani tarpeettomana lojumassa. Vanhempani tulivat hopeahääpäivämatkaltaan Roomasta ja toivat jotain pientä tuliaista; oli karkkia, olutta, muuta sälää ja sellanen setti, missä oli dödö, suihkusaippua ja partavaahtoa. Syötyäni karkit ja juotuani oluen,    laitoin tuon pussin kaappiin ja istahin koneen ääreen. Äitee tulee huoneeseen ja kysyy missä ne tuliaiset on. Halusi vain katsoa mitä nyt sit oli ostanu. Ottaa deodorantin pussita ja suihkuttaa sitä hieman haistaakseen onko se mistään kotoisin. Samalla huomaa tuon sinertävän, pyöreäpäisen putilon kaapissa joka kyllä valehtelematta muistuttaa paljolti sellaiselta kapealta rollon dödöltä. "Ai, sä olitki ostanu just deodoranttia" ja ottaa sen käteensä lukeakseen etikettiä. "Ööö, en kyl" ja käännyn katsomaan mitä se mutsi selittää. Ei saatana, sil on liukastepurkki kädessä ja laittaa juuri silmälaseja päähän jotta näkisi lukea moisen purnukan kylkeä. "Eeei se kyl oo joo tota, mm niin, miten se reissu meni" haha, ei hitto. Pullo pois äiteen kädestä ja takas kaappiin, nopea puheenaihe kehiin ja sivutetaan koko deodorantti asia. Sattuu kai tollasta kaikille. Jää nyt sitten kiinni ruohosta tai yllätetään kesken syvemmän hellimisen, tytön tai itsensä kanssa. Onneksin, tuota ei ole itselleni kyllä käynyt, loossia lukkunottamatta.

Eiköhän sitä ole tullut taas höpistyä itsekseen jo tarpeeksi. Kellokin alkaa olla jo vaikkaa mitä ja istun vieläkin tässä. nyt nopee suihku ja se pyörä hakemaan. Vielä kun pistäis lataamaan jonku Wordin, ni sais tän tekstin hieman paremman näköseks. Tämä hikinen wordpad osaa tehä mitään oikein. Rivit seikoilee ku muuttaa ikkunan kokoa ja kaikki on yhtä puuroa kun yrittää hieman siistiä.

Se siitä. Nyt pitämään yllä sosiialista elämää, edes nimeksi.