Tapasin miehen, joka on ortodoksi. Itse kuulun kirkkoon, vielä toistaiseksi, mutta olen vakaasti harkinnut eroamista. Syynä on se, että en halua kirkollista vihmimistä/hautajaisia. Suhtaudun hivenen varauksella tähän mieheen, sillä en ole vielä rohjennut kysyä häneltä, mitä mieltä hän on naisesta, joka ei niinkään kirkollisista menoista välitä. Olen toki saanut kristillisen kasvatuksen, mutta mua on niin paljon alkanut ärsyttämään tuo jeesustelu tuolla toreilla, että pelkästään sen takia haluaisin protestoida ja erota kirkosta. Tiedän olevani "puhtoisempi" kuin tämä mies, sillä en ikinä ole harrastanut yhden yön juttuja, enkä pettänyt kumppaniani parisuhteessa.
Tunnustan, etten tunne tuota uskontoa juuri lainkaan, vaikka onhan asiaa käsitelty esim. lukiossa. Mutta, koska nuo uskonnolliset asiat ei ole juuri koskaan kiinnostanut, niin siksi olen alkanut epäilemaan, onko mahdollisella suhteellamme tulevaisuutta. Ja entäpä, jos meille syntyis lapsi (hivenen etäajattelua), niin tuleeko hänestä tuolloin ortodoksi? Käyn jatkuvaa kamppailua muutenkin siitä (oli sitten kumppani ortodoksi tai ei), kastaisinko lastani ollenkaan...
Tunnustan, etten tunne tuota uskontoa juuri lainkaan, vaikka onhan asiaa käsitelty esim. lukiossa. Mutta, koska nuo uskonnolliset asiat ei ole juuri koskaan kiinnostanut, niin siksi olen alkanut epäilemaan, onko mahdollisella suhteellamme tulevaisuutta. Ja entäpä, jos meille syntyis lapsi (hivenen etäajattelua), niin tuleeko hänestä tuolloin ortodoksi? Käyn jatkuvaa kamppailua muutenkin siitä (oli sitten kumppani ortodoksi tai ei), kastaisinko lastani ollenkaan...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Joka kerta lukiessani tällaista kysymystä tällaiselta palstalta, hirvittää.
Kysyjä ei tiedä vakavaa ja todellista kysymystä tehdessään, keiltä kysyy ja ketkä vastaa. Onko vastaaja ortodoksi, luterilainen, lahkolainen, kerettiläinen vai ateisti, vai joku mentaalitapaus, jolla on vastaus jokaiseen maailman ongelmaan.
Miksi kysyjät eivät kysy sieltä, mistä sitä pitäisi kysyä:
- ortodoksisissa asioissa ortodoksiselta papilta
- lurterilaisissa asioissa luterilaiselta, jne.
Todennäköisesti tällaiselle nettikyselypalstalle olisi tilausta, mutta tällalaillako järjestettynä. Jokainen voi laukoa mitä vain nimettöminä ja joku jopa uskoo heitä. Miksi ortodoksinen kirkko ei ole järjestänyt sellaista areenaa, jossa nettisukupolven edustajat voisivat kysellä tällaista hieman hienotunteisimmin.
Ei minullakaan sinulle vastausta ole, vaikka joitain mielipiteitä onkin:
- ortodoksit ei jeesustele toreilla
- protesti uskoa vastaan on protesti itseäsi vastaan
- kuka on viimekädessä puhtoisempi, onko seksuaalisuuden harrastaminen suurempi synti kuin Jumalan kieltäminen ?
- jos epäilet, älä tee, ennenkuin tiedät ja mene ja etsi tieto
Tässä sinulle joitain nettiosoitteita tiedon saamisen avuksi:
- http://www.ort.fi
- http://www.ortodoksi.net/
- http://www.edu.joensuu.fi/ortoweb/Sissonen/index.htm
- http://personal.inet.fi/private/tsasounan_suunnalta/
- http://www.edu.vantaa.fi/ortodoksi/index2.html
Katso ja lue ja opi ja mene papin luo !
Eiköhän jo pienempikin vouhkaaminen riittäisi. Joskus voi jopa jättää viestiin vastaamatta, vaikka kuinka "polttelee".
jeesustele (?) toreilla? No huh, mihinkä Jeesus kehoitti opetuslapsijaan menemään viemään sanaa?
Torille ja aita vieruksille..taitaa olla kysymyksessä "toinen", Jeesus.
Taitaa tuo sinun jeesustelu olla jotain muuta, kuin se mitä se oikea Jeesus todella tarkoitti, siis sitä oikeaa sanan julistamista, jota ortodoksit siis oikein tekevät. Mutta mistäpäs sinä heteerikko sen tietäisit !
ei avioliitto tule onnistumaan. Lisäksi ortodoksin on itse asiassa kiellettyä avioitua ei-kristityn kanssa, vaikka kaikki kirkkomme jäsenet eivät tästä välitäkään. Käsitin, että olisit kirkostasi eroamassa.
Toisuskoisen kristityn kanssa ortodoksit sen sijaan saavat avioitua, ja valtaosa kirkossamme solmittuja avioliittoja onkin näitä kahden tunnustuskunnan välisiä.
Ortodoksinen uskonto on maassamme sukupolvien ajan periytynyt isältä lapsille, joten ortodoksimies saattaa hyvinkin vaatia sopimusta siitä, että lapset kastetaan hänen uskoonsa, vaikka hän ei itse kovin uskonnollinen olisikaan.
Elämänkatsomus asiat tulevat ensi kiihkon jälkeen huomattavasti tärkeämmiksi kuin mitä koskaan on kuviteltu, joten jos rakastat aidosti miestä ja suunnittelet tulevaisuutta niin silloin "vaivaudu" tutustumaan ortodoksisuuteen. Ortodoksisuus ei ole pelkkä uskonto vaan elämäntapa. Käy kirkossa, siellä saa rauhassa ihmetellä ja olla oma itsensä, vaikkei tapoja tunnekaan ja ole avoimin mielin. Opit näkemään mitä ortodoksisuus on ja opit erottamaaan se noista "katuhihhuleista" (anteeksi ruma nimitys), jotka ovat aika ahdistavia.
Jos olette vasta tavanneet, ehkä voisitte vain rauhassa tutustua toisiinne... ja antaa kysymysten nousta esiin luontevasti ja omassa tahdissaan. En siis todellakaan tarkoita, että hankalia asioita pitäisi vältellä. Mutta ei myöskään kannata päättää etukäteen, mitä mieltä on esimerkiksi poikakaverin kirkosta, jos ei ole siihen tutustunut. Ja sama toisinpäin, myös poikakaverisi tulee kunnioittaa ja tutustua sinuun.
Olen itse ortodoksi ja naimisissa ei-ortodoksin kanssa. Tämä ei ole ollut meille ongelma, koska olemme puhuneet asiasta aina avoimesti jo seurusteluaikoina emmekä pelänneet sitä. Ennen avioliittoa sovimme, että mahdolliset lapset kasvatetaan minun kirkkooni, ja toinen vanhemmista saa olla oma itsensä, kertoa lapsille omasta uskostaan siinä tahdissa kun lapsi kykenee ymmärtämään ja on itse kiinnostunut.
Tämä oli yhteinen sopimus, joka perustuu luottamukseen. Niinhän koko parisuhdekin.
Luulen, että aika moni seka-avioliittopariskunta toimii samalla tavalla. Uskonnon tuputtaminen ei ylipäätään kuulu ortodoksien tapoihin, sen enempää "toreilla" kuin yksityiselämässäkään.
Voi sanoa, että muutamaa prosenttia lukuunottamatta suomalaiset ortodoksit on naimisissa luterilaisten kanssa, joten tilanteenne ei ole ulkoisilta puitteiltaan ainutlaatuinen, vaan pikemminkin "sääntö".