Tietääkseni m.m. Martti Luther inhosi hurmahenkisyyttä ja piti sitä uskonpuhdistuksen pahimpana vihollisena.
Hurmahenkisyys oli hänen mielestään:"päähänpistojen kuviteltua hengellisyyttä".
Onko tätä nykyään esim.adventisteissa ja muissa uskonsuunnissa?
Miten siihen suhtaudutaan?
Kommentteja!
Hurmahenkisyys oli hänen mielestään:"päähänpistojen kuviteltua hengellisyyttä".
Onko tätä nykyään esim.adventisteissa ja muissa uskonsuunnissa?
Miten siihen suhtaudutaan?
Kommentteja!
Vastaukset 12
Vanhimmat
katsomassa.
Tervetuloa.
Hurmahenksyydestä ei ole minkäänlaisia merkkejä.
EG Whitekin siitä varoitti.
Siunausta
Jari
Hurmahenkisyys, Jumalan Henki, on poistunut seurakunnasta, Käy katsomassa toivottaa Jarlau.
Niinkö on?. Kunnia asia, että Jumalan Henki ei liiku seurakunnassa.
Itken tuota asiaa, jos se on todellisuutta opetuksessa, että Pyhän Hengen tuli sammutetaan.
4. Moos. 11:25-27
25. Silloin Herra astui alas pilvessä ja puhutteli häntä, otti henkeä, joka hänessä oli, ja antoi sitä niille seitsemällekymmenelle vanhimmalle. Kun henki laskeutui heihin, niin he joutuivat hurmoksiin, mutta sen jälkeen he eivät enää siihen joutuneet. 26. Mutta leiriin oli heitä jäänyt kaksi miestä, toisen nimi oli Eldad ja toisen nimi Meedad. Heihinkin henki laskeutui, sillä hekin olivat luetteloon merkityt, vaikka eivät olleet lähteneet majalle; nämä joutuivat leirissä hurmoksiin. 27. Silloin riensi muuan nuorukainen ja ilmoitti Moosekselle sanoen: "Eldad ja Meedad ovat joutuneet hurmoksiin leirissä."
1. Aik. 25:1-3
1. Ja Daavid ja sotapäälliköt erottivat palvelukseen Aasafin, Heemanin ja Jedutunin pojat, jotka hurmoksissa soittivat kanteleilla, harpuilla ja kymbaaleilla. Ja tämä on luettelo miehistä, jotka tätä palvelustaan toimittivat: 2. Aasafin poikia oli Sakkur, Joosef, Netanja ja Asarela, Aasafin pojat, Aasafin johdolla, joka hurmoksissa soitti kuninkaan johdolla. 3. Jedutunista: Jedutunin pojat Gedalja, Seri, Jesaja, Hasabja ja Mattitja, kaikkiaan kuusi, isänsä Jedutunin johdolla, joka hurmoksissa soitti kanteleilla kiitosta ja ylistystä Herralle.
Ap. t. 10:10-11
10. Ja hänen tuli nälkä, ja hän halusi ruokaa. Mutta sitä valmistettaessa hän joutui hurmoksiin. 11. Ja hän näki taivaan avoinna ja tulevan alas astian, ikäänkuin suuren liinavaatteen, joka neljästä kulmastaan laskettiin maahan.
Ap. t. 11:5
5. "Minä olin Joppen kaupungissa ja rukoilin; silloin minä näin hurmoksissa näyn:
Ap. t. 22:17
16. Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.' 17. Kun olin palannut Jerusalemiin, tapahtui minun rukoillessani pyhäkössä, että minä jouduin hurmoksiin
Lahkolaisten hurmos katsotaan eri kohdasta Raamatusta. Se löytyy täältä:
1. Kun. 18:29
Kun puolipäivä oli kulunut, joutuivat he hurmoksiin, aina siihen hetkeen asti, jolloin ruokauhri uhrataan. Mutta ei ääntä, ei vastausta, ei vaarinottoa!
5 He vastasivat hänelle: "Jeesusta, Nasaretilaista". Jeesus sanoi heille: "Minä se olen". Ja Juudas, joka hänet kavalsi, seisoi myös heidän kanssaan.
6 Kun hän siis sanoi heille: "Minä se olen", peräytyivät he ja kaatuivat maahan.
Kosketa minua Henki, täytä tyhjät astiat, että voisit käyttää evankeliumin julistukseen.
Se hurmos, jonka Jumala antaa, voi nostaa sairaan, kun kultaa ja hopeaa ei ole.
Kasta minut hengellä Helluntain, sytytä liekki mun rintahain, niin että voin palvella sinua päivin öin. Aimo Huttusen sanoittama laulu. Siinä on syvä kaipaus, ja olen kuullut hänen kertovan sen kuinka tuo laulu syntyi.
Kaipaatko sinä tätä armon henkeä? Kaipaatko todella? Täyttääkö se sydämesi? Vai onko se kuollut kirjain, ettei vain hihhuliksi leimata.
Paljon kiitoksia Sinulle palautteestasi.
Tällaisiin asiallisiin vastailee aina mielellään.
Olen paljon joutunut miettimään tämän asian eri puolia ja suhteita.
Näin ensin sanoisin että olen joskus törmännyt ja tavallisesti näin onkin HURMOSTILOJEN HAKEMISEEN, siis hakemalla hakemiseen.
Hurmostilaan joutumisessa on aivan eri asia kysymyksessä.
Ihmiset reagoivat eri tavoin, ja on hienoa että jotkut reagoivat voimakkaasti.
Kuitenkaan meillä ei ole missään Raamatussa sellaisia ohjeita ja ehtoja että ihmisen tulisi olla hurmoksessa.
Pikemminkin nämä Raamatun esimerkitkin olivat harvinaisia.
Meilläkin seurakunasa on palavia ihmisiä joilla on asiat kohdallaan, mutta valitettavasti nykyajan seurakuntaa vaivaa laodikealaisuus (Ilm 3:14-22) ja laodikealainenhan se on, penseä.
Olen tästä kovin murheellinen, mutta yksilöpeliähän se toki on Jumalan kansan jäsenyys.
Minä pitäisin pyhyytenä Raamatun opetusta Ilm 14:12, joka opettaa ketkä lopun aikana ovat pyhiä.
Tässä on selvä Raamatun opetus. Sekä myös 1 Joh 2:
3-5 on selvä ja Ilm 19:10.
Olen onnellinen jos joudun joskus hurmoksiin, mutta koen ettei ole viisautta ryhtyä tavoittelemalla tavoittelemaan sellaista. Se muuttuu teeskentelyksi.
Annan arvon kaikelle Kristuksen korottamiselle ja vilpittömydelle kaikissa piireissä kristikunnassa, mutta ikävä kyllä usein hengelliset kokoukset ovat jonkun hurmoksen ja tunnetilojen tavoittelua vailla tarkoitusta ryhtyä elämään Jumalan tahdon mukaan.
Moni vahvan kokemuksen saatuaan ei jatka uskossa.
Erilaisia voimakkaita ilmiöitä tulee tapahtumaan ja tapahtuu entistä voimakkammin paholaisen toimesta Ilm 13:13 jotka aksyttävät kaikki ne jotka etsivät hurmostiloja eivätkä puhdasta Raamatun oppia.
Luottaisin Raamatun opetukseen pyhistä ihmisistä Ilm 14:12, mutta en tuomitse toki mitenkään hurmostiloja jos ne ovat Jumalasta eivätkä hakemalla haettua teeskentelevää transsitilaa yms.
Hurmoksiin on helpo joutua kun seuraa pakanoiden vaikka alkuasukkaiden menoa televisiodokumenteista.
Erilaisia hurmoksellisia liikkeitä on roppakaupalla jotka eivät kestä Raamatun kokonaisvaltaista tutkimista.
Opit eivät sitä kestä yksinkertaisesti usein, mutta hurmosta piisaa ja monet erehtyvät.
Vaikka kovin saan aina vastustusta puolustaessani Jumalan lakia, olen tullut siihen tulokseen että pyhyys on nimenomaan uskoa Jeesuksen ja kuuliaisuuta eli Jumalan lain noudattamista Raamatun mukaan.
Nyrkkisääntö onkin että eksytyksen hurmokset ja oikeat "yliluonnolliset ilmiöt" erottaa vain siitä että Jumalan Henki voi toimia vain siellä missä Hänen lakinsa eli tahtonsa on pyhä.
Ei siellä missä laki poljetaan maahan ja kielletään. Vrt 1 Joh 2:3-5 ja 3:4, 5:3.
Jumalan Hengestä ei myöskään ole kysymys kun mennään hypnoosin alueelle.
Kehotan erityiseen varovaisuuteen, ja ymmärtämään että hurmokset eivät ole ehto pyhyyteen, ja olivat pikemminkin ehkä harvinaisia Raamatussa, ja Jumalan Henki toimii pikemminkin täydessä ymmärryksessä, pyhyydessä ja vakavuudessa, arvokkuudessa.
Kuitenkin on totta laodikean seurakuntakin josta ei ole hyvää sanottavaa.
Kuitenkaan siis hurmoksen tavoittelu ja hakeminen itse päätarkoituksena, ei ole oikein.
Tällaisia hurmoksellisia liikkeitä tulee esiintymään ja niiden suhteen on oltava varovainen.
Kaipaan kyllä enemmän vahvaa tunnelatautumista ja palavuutta, mutta kyllä sellaisia ihmisiä meillä on. Toinen asia on että seurakunnatkin ovat yksilöllisiä.
Seurakunnissa voi olla (paikallistasolla) suuria eroja.
Kokouksissamme vallitsee järjestys kun Jumalakin on järjestyksen Jumala.
Hurmoksellisuutta tavoittelevat liikkeet minä varon ja varoitan. Usein on vaikea tunnistaa Jumalan Hengen toimintaa eksytyksestä, ja Jumalan laki on mittapuu tässä.
Muuta ei ole.
Aito kristillisyys on järkevää ja arvokasta toimintaa.
Runsasta Jumalan siunausta Sinulle
Jari
Luther tarkoitti hurmahenkisyydellä jotain muuta.
Hän tarkoitti ihmisiä,jotka kulkevat päähänpistojensa mukaan,sinne tänne.
Kuvittelivat että se olisi Jumalan Hengen ohjausta kun mielikuvituksensa ja päähänpistojensa mukaan toimii.
Esim: joku ajattelee että minun on nyt lähdettävä Himalajan vuorille ja puhuttava siellä Jumalan sanaa.Rahaa ei ole velkaa tehdään ja ajatellaan "kyllä Jumala maksaa".
Henkilö menee sinne ,mutta velan maksuista ei ole tietoa.Henkilö tekee konkurssin ja itkee,että "jos ei kukaan maksa minä teen itsemurhan."
Tämä on esimerkki elävästä elämästä,jota olen hitusen muuttanut,ettei henkilöt paljastu.
Tämän kaltaista mielikuvitus hengellisyyttä on paljon.Raja Pyhän Hengen toiminnan ja mielikuvituksen välillä on joskus epäselvä.
Kiitos
Olet oikeassa, mutta uskon kuitenkin etä olet samaa mieltä kanssani ettei hurmahenkisyyttä (transsitilaa) pidä tavoitella eikä se saa olla itse päätarkoitus.
Silloin kun se tulee Jumalalta, se on "yllätys" ihmiselle.
Siunausta
Jari
Olen EHDOTTOMASTI samaa mieltä.
Siunausta jarlaulle!
Mukavaa kun joskus hyvää palautetta.
äällä saa niin paljon haukkuja, herjaa ja pilkkaa, että rakkaudellisinkin Raamatun opettaja
sortuu hiukan antamaan joskus hiukan terävää tekstiä, mutta kaikessa rakkaudessa.
En ole loukkaantunut keneneenkään koskaan kuitenkaan.
Mukava saada ystävällisyyttä ja sellaiseen aina herkemmin vastaa samalla tavalla.
On ymmärrettävää, että emme voi olla aina saman seurakunnankaan sisällä usein sama mieltä, yksimielisyys Herrassa josta Raamattu puhuu yksimielisyytenä tarkoittaa yhteyttä Herrassa ja ykseyttä Jeesuksessa vaikka oppikysymyksistä keskustellaankin ja ollaan eri mieltäkin.
Muistan tosin kun itse Raamatun alkeita oppiskelin että suorastaan vihasin
opettajaani kun romutti käsityksiäni.
Minä olin kauhea tapaus.
Käypä Raamattuhotellissani:
http://www.netikka.net/jarinraamatuhotelli
En osaa vielä itse päivittää sivuja, mutta lähiviikkoinha kyllä ja jokunen kirjoitus tulee lisää ja kirjoittelen suunnitelmani mukaan 2 kpl viikossa lisää.
Tärkeää on rakkaus Herrassa jotka tunustamme itseämme kristityiksi.
Rakkaudessa on hyvä keskustella oppikysymyksistä.
Jumalan runsasta siunausta Sinulle
Jari
http://www.netikka.net/jarinraamattuhotelli
Kiitos ystävällisyydestäsi.
Jari
riivaijain henkiä ja villitseviä henkiä. niillä ei ole mitään tekemistä Pyhän Hengen kanssa.
Olen lukenut tähänastiset kirjoitukset aiheesta,ja olen kanssanne "juusovain"ja Jarlau samaa mieltä. Kun joissakin seurakunnissa on ehkä joskus ollut aikoja jolloin hurmahenkisyys ja henkien tavoittelu on ollut itsetarkoitus. Niin mielestäni meillä adventtikirkossa ollaan taas menty toiseen äärimmäisyyteen. Hurmahenkisyyden pelosta on saatettu suhtautua pidättyväisesti oikeankin hengen ilmenemiseen. Syynä siihen voi olla se,että adv.kirkon alkuaikoina alkoi ilmetä juuri hurmahenkisyyden tavoittelua,ja vaarana oli,että mopo saattaisi karata käsistä. Joten siitä johtunee,että haluttiin ottaa tässä asiassa varman päälle.