NYKYTILANNE

>>Karismaattisella liikkeellä voidaan sanoa olleen 1900-luvulla neljä aaltoa.

Ensimmäinen on "klassinen helluntailiike", jonka syntyhistoriaa on edellä käsitelty.

Toinen aalto on vuosisadan puolenvälin jälkeen syntynyt karismaattinen liike, joka on vaikuttanut voimakkaasti vanhoissa kirkkokunnissa, myös luterilaisessa kirkossa. Myös sen lähtökohta voidaan määrittää Kaliforniaan: Van Nyusissa paikallinen episkopaalipappi oli vuonna 1959 saanut voimakkaan hengellisen kokemuksen ja puhunut kielillä. Tapahtuma synnytti laajaa mielenkiintoa, jonka tuloksena syntyi suuri karismaattinen uudistusliike vanhojen kirkkojen sisällä Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Etelä-Afrikassa. Tuohon aikaan myös varsinaisen helluntailiikkeen vaikutus voimistui, ja erityisesti se suureni Etelä-Amerikassa, joka on nykyään voimakkaimmin kasvavaa helluntailaisaluetta. Ajankohtainen esimerkki äärimmäisistä karismaattisista ilmiöistä luterilaisen kirkon sisällä Suomessa on kirkkoherra Markku Koiviston Nokialla viime aikoina pitämät tilaisuudet.

Kolmantena aaltona voidaan pitää karismaattisen liikkeen jatketta omaleimaisina herätysliikkeinä. Esimerkkinä voidaan mainita nuorison keskuudessa syntynyt Jeesus-liike, joka sai alkunsa vuonna 1967.

Neljäs aalto, joka on saanut alkunsa äärimmäistä yksilöllisyyttä korostavien menestysteologisten uskonliikkeiden sisällä, on syntynyt 1980-luvun jälkeen. Hyviä esimerkkejä viime vuosilta ovat Toronton "nauruherätys" ja Pensacolan "katumusherätys", joiden leviäminen on ollut hämmästyttävän nopeaa. Kielilläpuhumisen ja muun tyypillisen armolahjaisuuden lisäksi merkilliset ruumiilliset manifestaatiot ovat kuuluneet oleellisesti noihin hengellisiin herätyksiin.

Klassisiin helluntaiseurakuntiin kuuluvia jäseniä on tällä hetkellä maailmassa yli 200 miljoonaa. Kun kaikki maailman karismaattiset piirit lasketaan mukaan, helluntailaisia sanan laajassa merkityksessä voidaan laskea olevan lähes puoli miljardia. Kasvu nollasta satoihin miljooniin sadassa vuodessa on ennennäkemätöntä kirkkohistoriassa. Klassinen helluntailiike on tällä hetkellä suurin protestanttinen kirkkokunta ja maailman toiseksi suurin kristillinen kirkko heti katolisen kirkon jälkeen.

Helluntailaiset ovat pyrkineet muodostamaan keskenään maailmanlaajuista yhteyttä, ja Helluntaiherätyksen Maailmankonferenssi (World Pentecostal Conference) perustettiinkin jo vuonna 1947. Myös Euroopan helluntailaisilla on oma Eurooppa-konferenssinsa (Pentecostal Europe Conference). Viime vuonna PEC2000 pidettiin Helsingissä.

Kokemuksellisuuteen, tunteeseen ja spiritualiteettiin perustuva herätysliike pyrkii nyt tekemään itsestään salonkikelpoista kirkkokuntaa, mutta tulevaisuus näyttää, voiko erittäin hajanaisesta ja dynaamisesta hengellisestä liikkeestä, jolla ei ole kunnollista keskusjohtoa, tulla varteenotettavaa tekijää kristillisessä maailmassa. Ainakin suuri kannattajamäärä puhuu sen puolesta, että helluntailaiset on otettava vakavasti huomioon kirkkojen välisessä dialogissa.

-James Hirvisaari, helmikuu 2001 (Kirkkohistorian esseekirjoitus, Helsingin yliopisto) >>


http://www.james.pp.fi/historia.html
0116
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


neljäs aalto kirjoitti:

>>Karismaattisella liikkeellä voidaan sanoa olleen 1900-luvulla neljä aaltoa.

Ensimmäinen on "klassinen helluntailiike", jonka syntyhistoriaa on edellä käsitelty.

Toinen aalto on vuosisadan puolenvälin jälkeen syntynyt karismaattinen liike, joka on vaikuttanut voimakkaasti vanhoissa kirkkokunnissa, myös luterilaisessa kirkossa. Myös sen lähtökohta voidaan määrittää Kaliforniaan: Van Nyusissa paikallinen episkopaalipappi oli vuonna 1959 saanut voimakkaan hengellisen kokemuksen ja puhunut kielillä. Tapahtuma synnytti laajaa mielenkiintoa, jonka tuloksena syntyi suuri karismaattinen uudistusliike vanhojen kirkkojen sisällä Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Etelä-Afrikassa. Tuohon aikaan myös varsinaisen helluntailiikkeen vaikutus voimistui, ja erityisesti se suureni Etelä-Amerikassa, joka on nykyään voimakkaimmin kasvavaa helluntailaisaluetta. Ajankohtainen esimerkki äärimmäisistä karismaattisista ilmiöistä luterilaisen kirkon sisällä Suomessa on kirkkoherra Markku Koiviston Nokialla viime aikoina pitämät tilaisuudet.

Kolmantena aaltona voidaan pitää karismaattisen liikkeen jatketta omaleimaisina herätysliikkeinä. Esimerkkinä voidaan mainita nuorison keskuudessa syntynyt Jeesus-liike, joka sai alkunsa vuonna 1967.

Neljäs aalto, joka on saanut alkunsa äärimmäistä yksilöllisyyttä korostavien menestysteologisten uskonliikkeiden sisällä, on syntynyt 1980-luvun jälkeen. Hyviä esimerkkejä viime vuosilta ovat Toronton "nauruherätys" ja Pensacolan "katumusherätys", joiden leviäminen on ollut hämmästyttävän nopeaa. Kielilläpuhumisen ja muun tyypillisen armolahjaisuuden lisäksi merkilliset ruumiilliset manifestaatiot ovat kuuluneet oleellisesti noihin hengellisiin herätyksiin.

Klassisiin helluntaiseurakuntiin kuuluvia jäseniä on tällä hetkellä maailmassa yli 200 miljoonaa. Kun kaikki maailman karismaattiset piirit lasketaan mukaan, helluntailaisia sanan laajassa merkityksessä voidaan laskea olevan lähes puoli miljardia. Kasvu nollasta satoihin miljooniin sadassa vuodessa on ennennäkemätöntä kirkkohistoriassa. Klassinen helluntailiike on tällä hetkellä suurin protestanttinen kirkkokunta ja maailman toiseksi suurin kristillinen kirkko heti katolisen kirkon jälkeen.

Helluntailaiset ovat pyrkineet muodostamaan keskenään maailmanlaajuista yhteyttä, ja Helluntaiherätyksen Maailmankonferenssi (World Pentecostal Conference) perustettiinkin jo vuonna 1947. Myös Euroopan helluntailaisilla on oma Eurooppa-konferenssinsa (Pentecostal Europe Conference). Viime vuonna PEC2000 pidettiin Helsingissä.

Kokemuksellisuuteen, tunteeseen ja spiritualiteettiin perustuva herätysliike pyrkii nyt tekemään itsestään salonkikelpoista kirkkokuntaa, mutta tulevaisuus näyttää, voiko erittäin hajanaisesta ja dynaamisesta hengellisestä liikkeestä, jolla ei ole kunnollista keskusjohtoa, tulla varteenotettavaa tekijää kristillisessä maailmassa. Ainakin suuri kannattajamäärä puhuu sen puolesta, että helluntailaiset on otettava vakavasti huomioon kirkkojen välisessä dialogissa.

-James Hirvisaari, helmikuu 2001 (Kirkkohistorian esseekirjoitus, Helsingin yliopisto) >>


http://www.james.pp.fi/historia.html

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu