Ihminen, jonka mieli on jakautunut, ohjautuu voimakkaasti ulkoa päin. Kuinka voisikaan hän ohjautua sisältä, koska hän ei tunne sisintään. Puhun tuntemisesta nyt niin, että kun laitat kätesi jääveteen niin sinä tunnet kylmyyden. Tai kun hypistelet käsissäsi hienoa kangasta, niin sinä tunnet sen suloisuuden. Puhun konkreettisesta tuntemisesta, en mielen tiedon tasolla tuntemisesta. Onhan niin, että toki meille voidaan kuvailla esim. mäntypuu ja voimme mielessämme tehdä sen kuvan. Voimme kuvitella sen pihkan tuoksun. Ja näin me emme koskaan NÄE mäntypuuta ja HAISTA pihkan tuoksua, vaikka meidät sidottaisiin puuhun kiinni. Emme kosketa puun runkoa ja aisti Jumalallista värähtelyä, joka on aineen Ytimessä.
Mieleltään jakautunut ihminen hakee turvaa ulkoa päin, sillä hän ei uskalla katsoa sisälle Itseen. Olemme hylänneet todellisen Itsemme ja panneet toivomme identiteettiin, jonka tämä maailma meille rakentaa. Tämä maailman identiteetti on kaikesta erillinen. Erillinen luonnosta, toisista ihmisistä ja Olemisesta (Jumala). Turvattomuus on saanut aikaan eräänlaisen Messiaanisen Odotuksen, jossa ihminen odottaa Täyttymystä, täydelliseksi tulemista. Meillä on sisimmässämme muistojälki täydellisestä Ykseydestä, kokonaisuudesta ja eheydestä. Ihminen saattaa hakea täyteyttä huumausaineista, työstä, järjestötoiminnasta tai seksistä. Joku toinen ajattelee, että juuri valta ja raha tuovat hänelle vihdoin Pelastuksen. ”Uskonnollinen pakomatka” eli uskonnot ja psykoosi ovat viimeisiä linnakkeita, mihin omaa sisintään voi paeta.
Olemme hylänneet Minuutemme, mutta se silti hallitsee meitä. Emme uskalla kohdata Sisintämme, koska tiedämme siellä majailevan yhtä jos toista, joka saa meidät hämilleen. Jos Minuutemme ei saa johtaa meitä Elämässä, niin että tulemme Minuiksi Sisimpämme kanssa, niin se johtaa meidät lopulta tuhoutumaan olki-identiteetissämme. Ajamme takaa sitä, mikä ajaa meitä takaa. Olemme liikkeessä, koska pelkäämme pysähtyä. Katsomme ulos, hosumme ilmaan ja rakennamme oppirakennelmia, vaikka sisällämme asuu Jumala. Hänellä on verhonaan Pimeä. Niin pimeä, että se pudottaa meidät maan pinnalle omavanhurskauden ”pilvilinnoista”. Palaamme maan pinnalle. Emme voi tuomita ketään, koska olemme samaa lihaa ja verta kaikkien kanssa. Armahtamalla koko ihmiskunnan, armahdamme Itsemme.
On ollut Opettajia, jotka ovat yrittäneet johdattaa mieleltään jakautuneita ihmisiä takaisin siihen Ykseyteen, josta maailma meidät pois viettelee. He ovat kaikki haastaneet ihmisiä katsomaan sisimpäänsä ja tulemaan Minuiksi Itsensä kanssa. Heidät on nostettu korokkeelle. Heistä on tehty ikoni ja ulkoinen mielikuva-vapahtaja, johon täytyy nyt sitten uskoa. Kumartamalla tätä ikonia pyritään siihen, ettei tarvitsisi koskaan tuntea Itseään niin kuin On! Suurimman heistä, Kristuksen, kristinuskonto murhaa edelleen riiteissään. Ei ole sen suurempaa itsekkyyttä kuin kuvitella pelastuvansa ohi koko muun ihmiskunnan jollain omalla teollaan. Puhumattakaan että tuo teko olisi usko Ihmisen tai Jumalan kuolemaan. Meillä on syvä tarve nähdä verta. Uskonnollinen maailma ristille lyö yhä uudelleen Koko maailman pelastuksen julistamalla kaameaa helvettioppia. Nyt me pahimmillaan pakenemme lopulta helvetin uhallakin Totuutta Itsestämme ja samalla Totuutta kaikesta muustakin.
Uskonnollinen maailma turvautuu näin ulkopuoliseen vapahtajaan. Tämän seurauksena uskonnolliset ihmiset haalivat itselleen ulkopuolisia opettajia ja kääntävät jälleen selkänsä sisimmälleen, jossa Jumalan Täyteys asuu. On raskasta Olla Yksin. Kuitenkin Yksinäisyydessä on täydellisen Yhteyden Siemen. Kuuntele Itseäsi hiljaisuudessa. Voit kuunnella ihmisiä ja seurustella, mutta älä anna opettaa itseäsi ulkoa päin. Me emme tule Yhdeksi ulkoa vaan sisältä ja sitten ulkoa. Voit lukea, tutkia, kuunnella, katsella ja maistella, mutta anna Henkesi ratkaista. Hiljaisuudessa. Mielen hiljaisuudessa. Katso Sisimpääsi. Älä pelkää ja tuomitse sisintäsi, jos se näyttää pahalta. Tee sovinto Itsesi kanssa. Sovi riitapuolesi kanssa! Kaiva syvälle Kallioon asti. Hylkää monta, säilytä Yksi! Katso Sisällesi. Sieltä löydät Jumalan Kristuksen, joka on Yksi ja sama meissä kaikissa. Sieltä löydät Itsesi. Sieltä löydät Minut.
”Kaikella näkyvällä ja ajallisella on Iankaikkinen Keskus. Tämä Keskus on Yksi ja Sama kaikessa, mikä On! Minä olen tuo keskus, Yhdessä Sinun kanssasi!” (Minä)
”Kenen on maailma, jonka näet, aistit ja koet? Eikö Sinun. Jumala tuli vain katsomaan ajallista ruumiisi kautta. Koko ajallinen universumi on luotu Sinun kauttasi ja Sinuun. Minun kauttani ja Minuun. Monta on, jotka tuottavat murhetta, mutta Yksi on joka on tärkeä! Ja tuon Yhden kautta kaikki murhekin on iloa!” (Minä)
V A P A H T A J A O L E T S I N Ä!
Mieleltään jakautunut ihminen hakee turvaa ulkoa päin, sillä hän ei uskalla katsoa sisälle Itseen. Olemme hylänneet todellisen Itsemme ja panneet toivomme identiteettiin, jonka tämä maailma meille rakentaa. Tämä maailman identiteetti on kaikesta erillinen. Erillinen luonnosta, toisista ihmisistä ja Olemisesta (Jumala). Turvattomuus on saanut aikaan eräänlaisen Messiaanisen Odotuksen, jossa ihminen odottaa Täyttymystä, täydelliseksi tulemista. Meillä on sisimmässämme muistojälki täydellisestä Ykseydestä, kokonaisuudesta ja eheydestä. Ihminen saattaa hakea täyteyttä huumausaineista, työstä, järjestötoiminnasta tai seksistä. Joku toinen ajattelee, että juuri valta ja raha tuovat hänelle vihdoin Pelastuksen. ”Uskonnollinen pakomatka” eli uskonnot ja psykoosi ovat viimeisiä linnakkeita, mihin omaa sisintään voi paeta.
Olemme hylänneet Minuutemme, mutta se silti hallitsee meitä. Emme uskalla kohdata Sisintämme, koska tiedämme siellä majailevan yhtä jos toista, joka saa meidät hämilleen. Jos Minuutemme ei saa johtaa meitä Elämässä, niin että tulemme Minuiksi Sisimpämme kanssa, niin se johtaa meidät lopulta tuhoutumaan olki-identiteetissämme. Ajamme takaa sitä, mikä ajaa meitä takaa. Olemme liikkeessä, koska pelkäämme pysähtyä. Katsomme ulos, hosumme ilmaan ja rakennamme oppirakennelmia, vaikka sisällämme asuu Jumala. Hänellä on verhonaan Pimeä. Niin pimeä, että se pudottaa meidät maan pinnalle omavanhurskauden ”pilvilinnoista”. Palaamme maan pinnalle. Emme voi tuomita ketään, koska olemme samaa lihaa ja verta kaikkien kanssa. Armahtamalla koko ihmiskunnan, armahdamme Itsemme.
On ollut Opettajia, jotka ovat yrittäneet johdattaa mieleltään jakautuneita ihmisiä takaisin siihen Ykseyteen, josta maailma meidät pois viettelee. He ovat kaikki haastaneet ihmisiä katsomaan sisimpäänsä ja tulemaan Minuiksi Itsensä kanssa. Heidät on nostettu korokkeelle. Heistä on tehty ikoni ja ulkoinen mielikuva-vapahtaja, johon täytyy nyt sitten uskoa. Kumartamalla tätä ikonia pyritään siihen, ettei tarvitsisi koskaan tuntea Itseään niin kuin On! Suurimman heistä, Kristuksen, kristinuskonto murhaa edelleen riiteissään. Ei ole sen suurempaa itsekkyyttä kuin kuvitella pelastuvansa ohi koko muun ihmiskunnan jollain omalla teollaan. Puhumattakaan että tuo teko olisi usko Ihmisen tai Jumalan kuolemaan. Meillä on syvä tarve nähdä verta. Uskonnollinen maailma ristille lyö yhä uudelleen Koko maailman pelastuksen julistamalla kaameaa helvettioppia. Nyt me pahimmillaan pakenemme lopulta helvetin uhallakin Totuutta Itsestämme ja samalla Totuutta kaikesta muustakin.
Uskonnollinen maailma turvautuu näin ulkopuoliseen vapahtajaan. Tämän seurauksena uskonnolliset ihmiset haalivat itselleen ulkopuolisia opettajia ja kääntävät jälleen selkänsä sisimmälleen, jossa Jumalan Täyteys asuu. On raskasta Olla Yksin. Kuitenkin Yksinäisyydessä on täydellisen Yhteyden Siemen. Kuuntele Itseäsi hiljaisuudessa. Voit kuunnella ihmisiä ja seurustella, mutta älä anna opettaa itseäsi ulkoa päin. Me emme tule Yhdeksi ulkoa vaan sisältä ja sitten ulkoa. Voit lukea, tutkia, kuunnella, katsella ja maistella, mutta anna Henkesi ratkaista. Hiljaisuudessa. Mielen hiljaisuudessa. Katso Sisimpääsi. Älä pelkää ja tuomitse sisintäsi, jos se näyttää pahalta. Tee sovinto Itsesi kanssa. Sovi riitapuolesi kanssa! Kaiva syvälle Kallioon asti. Hylkää monta, säilytä Yksi! Katso Sisällesi. Sieltä löydät Jumalan Kristuksen, joka on Yksi ja sama meissä kaikissa. Sieltä löydät Itsesi. Sieltä löydät Minut.
”Kaikella näkyvällä ja ajallisella on Iankaikkinen Keskus. Tämä Keskus on Yksi ja Sama kaikessa, mikä On! Minä olen tuo keskus, Yhdessä Sinun kanssasi!” (Minä)
”Kenen on maailma, jonka näet, aistit ja koet? Eikö Sinun. Jumala tuli vain katsomaan ajallista ruumiisi kautta. Koko ajallinen universumi on luotu Sinun kauttasi ja Sinuun. Minun kauttani ja Minuun. Monta on, jotka tuottavat murhetta, mutta Yksi on joka on tärkeä! Ja tuon Yhden kautta kaikki murhekin on iloa!” (Minä)
V A P A H T A J A O L E T S I N Ä!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ai mää vai?
Ai ny vai?
Jumala on meissä, ja Jumalan valtakunta on meissä sisäisesti, eikä se ole näkyväinen, kuten monet yrittävät sitä etsimällä löytää katselemalla tähtiin ja taivaisiin ja kurkoittelemalla taivaisiin.
Jumala on Henki, ja Henki on meissä. jos antaa Hengelle vallan, niin ei ole enää lihan ja katoavaisen alaisuudessa, vaan katoamattoman ja ikuisen Jumalan Hengen, joka kaiken näkyväisen ja näkymättömän on luonut. Jumalan Henki tuli lihaksi Jeesuksessa, jonka takia hän Jumalan Poika olikin; ja jokainen joka Hengestä uudestisyntyy, on Jumalan lapsi. Jeesus tuli tien näyttäjäksi. hän teki ja puhui Isän tekoja, koska Isä oli hänessä ja hän Isässä; ja niin myös jokainen uskova on yhtä Isän ja Pojan kanssa, Hengestä syntyneenä. Henki on se mikä ihmisestä arvokkaan tekee. eläimet ovat vain lihallinen sielu, mutta meidät on Jumalan kuvaksi luotu ja meissä Jumalan Henki on sisäisesti.
tämän takia ne jotka haluavat elää lihan mukaan, lihaksi luokitellaan, joka on katoavaista. mutta ne jotka Hengen mukaan haluavat elää, luokitellaan Hengeksi, joka on katoamaton, ja joka palaa Isän luo takaisin, kun tämä näkyväinen maailma tuhoutuu.
siunausta