Varoitus !

Olisi jo aika lukea, ettei tänne tarvitse tulla huutelemaan, että KR-38 Raamatun Paavalin kirje heprealaisille on vartiotorniväärennys.

Kun huomasit, että heprealaiskirjeen kertomus Jeesuksen Kristuksen asemasta ei sopinutkaan uskonoppiisi, aloit torua heprealaisille kirjoitettua kirjettä väärennökseksi.

Eikö Jumalaan tarvitsekaan uskoa?

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000099&posting=22000000009667694

heprealaisille? kirjoitti:

Olisi jo aika lukea, ettei tänne tarvitse tulla huutelemaan, että KR-38 Raamatun Paavalin kirje heprealaisille on vartiotorniväärennys.

Kun huomasit, että heprealaiskirjeen kertomus Jeesuksen Kristuksen asemasta ei sopinutkaan uskonoppiisi, aloit torua heprealaisille kirjoitettua kirjettä väärennökseksi.

Ei hebrealaiskirje väärennös ole, sitä vain ei ole Paavali kirjoittanut. Piste!

Kentsu kirjoitti:

Ei hebrealaiskirje väärennös ole, sitä vain ei ole Paavali kirjoittanut. Piste!

Kirjoittaja: Paavali

Kirjoituspaikka: Rooma

Kirjoitus päättyi: n. 61 ya.

PAAVALI tunnetaan parhaiten "kansojen" apostolina. Mutta rajoittuiko hänen palveluksensa ei-juutalaisiin? Ei suinkaan! Juuri ennen kuin Paavali kastettiin ja valtuutettiin työhönsä, Herra Jeesus sanoi Ananiaalle: "Tämä mies [Paavali] on minulle valittu astia kantamaan minun nimeäni kansoille samoin kuin kuninkaille ja Israelin lapsille." (Apt. 9:15; Gal. 2:8, 9) Heprealaiskirjeen kirjoittaminen oli tosiaan sopusoinnussa sen valtuutuksen kanssa, että Paavalin tuli kantaa Jeesuksen nimeä Israelin lapsille.

Jotkut kriitikot kuitenkin epäilevät sitä, että Paavali on kirjoittanut Heprealaiskirjeen. Yhtenä vastaväitteenä on se, että kirjeessä ei esiinny Paavalin nimeä. Se ei kuitenkaan todellisuudessa ole mikään kielteinen todiste, koska monissa muissakaan kanonisissa kirjoissa ei mainita nimeltä kirjoittajaa, joka tunnistetaan usein kirjan sisäisten todisteiden avulla. Jotkut ovat lisäksi sitä mieltä, että Paavali on saattanut harkitusti jättää nimensä pois kirjoittaessaan Juudeassa asuneille heprealaiskristityille, koska sikäläiset juutalaiset olivat tehneet hänen nimestään vihatun. (Apt. 21:28) Myöskään kirjoitustyylin muuttuminen Paavalin toisiin kirjeisiin verrattuna ei todellisuudessa kumoa sitä, että hän on kirjeen kirjoittaja. Puhuessaan pakanoille, juutalaisille tai kristityille Paavali osoitti aina pystyvänsä olemaan "kaikkea kaikenlaisille ihmisille". Tässä kirjeessä hän puhuu perustellen kuin juutalainen juutalaisille; hän esittää todisteluja, jotka he saattoivat täysin ymmärtää ja joilla oli merkitystä heille. – 1. Kor. 9:22.

Kirjan sisäinen todistusaineisto tukee sitä, että Paavali on sen kirjoittaja. Kirjoittaja oli Italiassa ja Timoteuksen seurassa. Nämä seikat sopivat Paavaliin. (Hepr. 13:23, 24) Lisäksi kirjan opetukset ovat Paavalille luonteenomaisia, vaikka todistelut onkin esitetty juutalaisesta näkökulmasta ja tarkoitettu vetoamaan täysin heprealaiseen seurakuntaan, jolle kirje oli osoitettu. Clarken selitysteoksen (Commentary) 6. osassa sivulla 681 sanotaan Heprealaiskirjeen tästä piirteestä: "Koko kirjeen rakenne todistaa, että se kirjoitettiin juutalaisille, luonnollisille juutalaisille. Jos se olisi kirjoitettu pakanoille, ei edes yksi kymmenestätuhannesta olisi kyennyt ymmärtämään todistelua, koska hän ei olisi ollut perillä juutalaisesta järjestelmästä, jonka tuntemusta tämän kirjeen kirjoittaja kaikkialla edellyttää." Tämä selittää, miksi tyyli on erilaista kuin Paavalin muissa kirjeissä.

Chester Beatty -papyruksen nro 2 (P46) löytyminen vuoden 1930 tienoilla tarjosi lisätodisteen siitä, että Paavali on kirjeen kirjoittaja. Esittäessään ajatuksia tästä papyruskoodeksista, joka on kirjoitettu vain noin 150 vuotta Paavalin kuoleman jälkeen, huomattava englantilainen tekstikriitikko sir Frederic Kenyon sanoi: "On merkille pantavaa, että Heprealaiskirje on sijoitettu heti Roomalaiskirjeen jälkeen (lähes ennenkuulumaton paikka), mikä osoittaa, että sinä varhaisena ajankohtana, jolloin tämä käsikirjoitus kirjoitettiin, ei ollut mitään epäilystä siitä, että Paavali oli sen kirjoittaja." McClintockin ja Strongin teoksessa Cyclopedia sanotaan tästä samasta kysymyksestä painokkaasti: "Ei ole mitään perusteltua todistetta, ulkopuolista tai sisäistä, joka osoittaisi jonkun muun kuin Paavalin kirjoittaneen tämän kirjeen."

Sen lisäksi että varhaiskristityt hyväksyivät Heprealaiskirjeen, myös sen sisältö todistaa sen olevan "Jumalan henkeyttämä". Siinä kohdistetaan jatkuvasti lukijan huomio Raamatun heprealaisten kirjoitusten ennustuksiin ja viitataan lukuisia kertoja aikaisempiin kirjoituksiin sekä osoitetaan, että ne kaikki täyttyivät Kristuksessa Jeesuksessa. Yksistään ensimmäisessä luvussa on peräti seitsemän lainausta Heprealaisista kirjoituksista tukemassa sitä seikkaa, että Poika on nyt enkeleitä ylempi. Kirjeessä ylistetään alituisesti Jehovan sanaa ja hänen nimeään sekä viitataan Jeesukseen elämän Pääedustajana ja Kristuksen hallitsemaan Jumalan valtakuntaan ihmiskunnan ainoana toivona.

Kirjoitusajasta taas on jo osoitettu, että Paavali kirjoitti kirjeen ollessaan Italiassa. Sen lopussa hän sanoo: "Ottakaa huomioon, että meidän veljemme Timoteus on päästetty vapaaksi, ja jos hän tulee melko pian, olen näkevä teidät hänen kanssaan." (13:23) Tämä näyttää ilmaisevan, että Paavali odotti vapautuvansa pian vankilasta ja toivoi voivansa seurata Timoteusta, joka oli myös ollut vangittuna mutta joka oli jo päässyt vapaaksi. Kirjoittamisen ajankohtana pidetään siksi Paavalin ensimmäisen Roomassa viettämän vankeusajan viimeistä vuotta eli vuotta 61.

Juutalaisen asiainjärjestelmän lopun aikana Juudeassa ja varsinkin Jerusalemissa asuneet heprealaiskristityt joutuivat kohtaamaan ratkaisevien koetusten ajanjakson. Hyvän uutisen kasvaessa ja levitessä juutalaiset ryhtyivät vastustamaan kristittyjä äärimmäisen katkerasti ja fanaattisesti. Vain muutamia vuosia aikaisemmin pelkkä Paavalin näyttäytyminen Jerusalemissa oli nostattanut mellakan, jonka aikana uskonnolliset juutalaiset kirkuivat täyttä kurkkua: "Pois tuollainen maan päältä, sillä ei hänen sovi elää!" Yli 40 juutalaista oli sitoutunut kirouksen uhalla olemaan syömättä ja juomatta, kunnes he olisivat tappaneet hänet, ja kun häntä vietiin yöllä Kesareaan, tarvittiin raskaasti aseistettu joukko-osasto saattueeksi. (Apt. 22:22; 23:12–15, 23, 24) Tällaisessa uskonnollisen kiihkomielisyyden ja kristittyjä kohtaan tunnetun vihan ilmapiirissä tuon seurakunnan oli elettävä, saarnattava ja pysyttävä lujana uskossa. Heillä täytyi olla oikea tieto ja ymmärrys siitä, miten Kristus täytti Lain, jotta he eivät olisi langenneet takaisin juutalaisuuteen ja Mooseksen lain noudattamiseen eläinuhreineen, mikä oli nyt vain pelkkää muotomenoa.

Kukaan ei pystynyt apostoli Paavalia paremmin ymmärtämään sitä painostusta ja vainoa, jonka alaisiksi juutalaiskristityt joutuivat. Kenelläkään ei ollut parempia edellytyksiä esittää voimakkaita todisteita ja kumota juutalaisten perinteitä kuin Paavalilla, entisellä fariseuksella. Käyttäen hyväkseen Gamalielin jalkojen juuressa hankkimaansa Mooseksen lain laajaa tuntemusta hän esitti eittämättömiä todisteita siitä, että Kristus on Lain, sen ohjesääntöjen ja sen uhrien täyttymys. Hän osoitti, että ne oli nyt korvattu paljon loistoisammilla todellisuuksilla, jotka tuovat verrattomasti suurempaa hyötyä uuden ja paremman liiton alaisuudessa. Terävää järkeään käyttäen hän luetteli todisteita toisensa jälkeen selvässä ja vakuuttavassa järjestyksessä. Lakiliiton päättyminen ja uuden liiton tuleminen sen tilalle, Kristuksen pappeuden ylemmyys aaronilaiseen pappeuteen nähden, Kristuksen uhrin todellinen arvo sonnien ja vuohien uhraamiseen verrattuna, Kristuksen meneminen taivaisiin itse Jehovan läsnäoloon eikä pelkkään maan päällä olevaan telttaan - kaikki nämä aivan uudet opetukset, jotka olivat äärimmäisen vastenmielisiä epäuskoisille juutalaisille, esitettiin heprealaiskristityille yhdessä niin runsaiden Heprealaisista kirjoituksista otettujen todisteiden kanssa, ettei yksikään järkevä juutalainen voinut olla vakuuttumatta asiasta.

Saatuaan tämän kirjeen heprealaiskristityillä oli käytössään uusi ja voimakas ase vainoavien juutalaisten suun tukkimiseksi sekä vakuuttavia todisteita, joilla saada Jumalan totuutta etsivät rehelliset juutalaiset vakuuttuneiksi ja käännytetyiksi. Kirjeestä näkyy Paavalin syvä rakkaus heprealaiskristittyjä kohtaan ja hänen palava halunsa auttaa heitä käytännöllisellä tavalla silloin, kun he tarvitsivat kipeästi apua." Viite: Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen.

Peter kirjoitti:

Kirjoittaja: Paavali

Kirjoituspaikka: Rooma

Kirjoitus päättyi: n. 61 ya.

PAAVALI tunnetaan parhaiten "kansojen" apostolina. Mutta rajoittuiko hänen palveluksensa ei-juutalaisiin? Ei suinkaan! Juuri ennen kuin Paavali kastettiin ja valtuutettiin työhönsä, Herra Jeesus sanoi Ananiaalle: "Tämä mies [Paavali] on minulle valittu astia kantamaan minun nimeäni kansoille samoin kuin kuninkaille ja Israelin lapsille." (Apt. 9:15; Gal. 2:8, 9) Heprealaiskirjeen kirjoittaminen oli tosiaan sopusoinnussa sen valtuutuksen kanssa, että Paavalin tuli kantaa Jeesuksen nimeä Israelin lapsille.

Jotkut kriitikot kuitenkin epäilevät sitä, että Paavali on kirjoittanut Heprealaiskirjeen. Yhtenä vastaväitteenä on se, että kirjeessä ei esiinny Paavalin nimeä. Se ei kuitenkaan todellisuudessa ole mikään kielteinen todiste, koska monissa muissakaan kanonisissa kirjoissa ei mainita nimeltä kirjoittajaa, joka tunnistetaan usein kirjan sisäisten todisteiden avulla. Jotkut ovat lisäksi sitä mieltä, että Paavali on saattanut harkitusti jättää nimensä pois kirjoittaessaan Juudeassa asuneille heprealaiskristityille, koska sikäläiset juutalaiset olivat tehneet hänen nimestään vihatun. (Apt. 21:28) Myöskään kirjoitustyylin muuttuminen Paavalin toisiin kirjeisiin verrattuna ei todellisuudessa kumoa sitä, että hän on kirjeen kirjoittaja. Puhuessaan pakanoille, juutalaisille tai kristityille Paavali osoitti aina pystyvänsä olemaan "kaikkea kaikenlaisille ihmisille". Tässä kirjeessä hän puhuu perustellen kuin juutalainen juutalaisille; hän esittää todisteluja, jotka he saattoivat täysin ymmärtää ja joilla oli merkitystä heille. – 1. Kor. 9:22.

Kirjan sisäinen todistusaineisto tukee sitä, että Paavali on sen kirjoittaja. Kirjoittaja oli Italiassa ja Timoteuksen seurassa. Nämä seikat sopivat Paavaliin. (Hepr. 13:23, 24) Lisäksi kirjan opetukset ovat Paavalille luonteenomaisia, vaikka todistelut onkin esitetty juutalaisesta näkökulmasta ja tarkoitettu vetoamaan täysin heprealaiseen seurakuntaan, jolle kirje oli osoitettu. Clarken selitysteoksen (Commentary) 6. osassa sivulla 681 sanotaan Heprealaiskirjeen tästä piirteestä: "Koko kirjeen rakenne todistaa, että se kirjoitettiin juutalaisille, luonnollisille juutalaisille. Jos se olisi kirjoitettu pakanoille, ei edes yksi kymmenestätuhannesta olisi kyennyt ymmärtämään todistelua, koska hän ei olisi ollut perillä juutalaisesta järjestelmästä, jonka tuntemusta tämän kirjeen kirjoittaja kaikkialla edellyttää." Tämä selittää, miksi tyyli on erilaista kuin Paavalin muissa kirjeissä.

Chester Beatty -papyruksen nro 2 (P46) löytyminen vuoden 1930 tienoilla tarjosi lisätodisteen siitä, että Paavali on kirjeen kirjoittaja. Esittäessään ajatuksia tästä papyruskoodeksista, joka on kirjoitettu vain noin 150 vuotta Paavalin kuoleman jälkeen, huomattava englantilainen tekstikriitikko sir Frederic Kenyon sanoi: "On merkille pantavaa, että Heprealaiskirje on sijoitettu heti Roomalaiskirjeen jälkeen (lähes ennenkuulumaton paikka), mikä osoittaa, että sinä varhaisena ajankohtana, jolloin tämä käsikirjoitus kirjoitettiin, ei ollut mitään epäilystä siitä, että Paavali oli sen kirjoittaja." McClintockin ja Strongin teoksessa Cyclopedia sanotaan tästä samasta kysymyksestä painokkaasti: "Ei ole mitään perusteltua todistetta, ulkopuolista tai sisäistä, joka osoittaisi jonkun muun kuin Paavalin kirjoittaneen tämän kirjeen."

Sen lisäksi että varhaiskristityt hyväksyivät Heprealaiskirjeen, myös sen sisältö todistaa sen olevan "Jumalan henkeyttämä". Siinä kohdistetaan jatkuvasti lukijan huomio Raamatun heprealaisten kirjoitusten ennustuksiin ja viitataan lukuisia kertoja aikaisempiin kirjoituksiin sekä osoitetaan, että ne kaikki täyttyivät Kristuksessa Jeesuksessa. Yksistään ensimmäisessä luvussa on peräti seitsemän lainausta Heprealaisista kirjoituksista tukemassa sitä seikkaa, että Poika on nyt enkeleitä ylempi. Kirjeessä ylistetään alituisesti Jehovan sanaa ja hänen nimeään sekä viitataan Jeesukseen elämän Pääedustajana ja Kristuksen hallitsemaan Jumalan valtakuntaan ihmiskunnan ainoana toivona.

Kirjoitusajasta taas on jo osoitettu, että Paavali kirjoitti kirjeen ollessaan Italiassa. Sen lopussa hän sanoo: "Ottakaa huomioon, että meidän veljemme Timoteus on päästetty vapaaksi, ja jos hän tulee melko pian, olen näkevä teidät hänen kanssaan." (13:23) Tämä näyttää ilmaisevan, että Paavali odotti vapautuvansa pian vankilasta ja toivoi voivansa seurata Timoteusta, joka oli myös ollut vangittuna mutta joka oli jo päässyt vapaaksi. Kirjoittamisen ajankohtana pidetään siksi Paavalin ensimmäisen Roomassa viettämän vankeusajan viimeistä vuotta eli vuotta 61.

Juutalaisen asiainjärjestelmän lopun aikana Juudeassa ja varsinkin Jerusalemissa asuneet heprealaiskristityt joutuivat kohtaamaan ratkaisevien koetusten ajanjakson. Hyvän uutisen kasvaessa ja levitessä juutalaiset ryhtyivät vastustamaan kristittyjä äärimmäisen katkerasti ja fanaattisesti. Vain muutamia vuosia aikaisemmin pelkkä Paavalin näyttäytyminen Jerusalemissa oli nostattanut mellakan, jonka aikana uskonnolliset juutalaiset kirkuivat täyttä kurkkua: "Pois tuollainen maan päältä, sillä ei hänen sovi elää!" Yli 40 juutalaista oli sitoutunut kirouksen uhalla olemaan syömättä ja juomatta, kunnes he olisivat tappaneet hänet, ja kun häntä vietiin yöllä Kesareaan, tarvittiin raskaasti aseistettu joukko-osasto saattueeksi. (Apt. 22:22; 23:12–15, 23, 24) Tällaisessa uskonnollisen kiihkomielisyyden ja kristittyjä kohtaan tunnetun vihan ilmapiirissä tuon seurakunnan oli elettävä, saarnattava ja pysyttävä lujana uskossa. Heillä täytyi olla oikea tieto ja ymmärrys siitä, miten Kristus täytti Lain, jotta he eivät olisi langenneet takaisin juutalaisuuteen ja Mooseksen lain noudattamiseen eläinuhreineen, mikä oli nyt vain pelkkää muotomenoa.

Kukaan ei pystynyt apostoli Paavalia paremmin ymmärtämään sitä painostusta ja vainoa, jonka alaisiksi juutalaiskristityt joutuivat. Kenelläkään ei ollut parempia edellytyksiä esittää voimakkaita todisteita ja kumota juutalaisten perinteitä kuin Paavalilla, entisellä fariseuksella. Käyttäen hyväkseen Gamalielin jalkojen juuressa hankkimaansa Mooseksen lain laajaa tuntemusta hän esitti eittämättömiä todisteita siitä, että Kristus on Lain, sen ohjesääntöjen ja sen uhrien täyttymys. Hän osoitti, että ne oli nyt korvattu paljon loistoisammilla todellisuuksilla, jotka tuovat verrattomasti suurempaa hyötyä uuden ja paremman liiton alaisuudessa. Terävää järkeään käyttäen hän luetteli todisteita toisensa jälkeen selvässä ja vakuuttavassa järjestyksessä. Lakiliiton päättyminen ja uuden liiton tuleminen sen tilalle, Kristuksen pappeuden ylemmyys aaronilaiseen pappeuteen nähden, Kristuksen uhrin todellinen arvo sonnien ja vuohien uhraamiseen verrattuna, Kristuksen meneminen taivaisiin itse Jehovan läsnäoloon eikä pelkkään maan päällä olevaan telttaan - kaikki nämä aivan uudet opetukset, jotka olivat äärimmäisen vastenmielisiä epäuskoisille juutalaisille, esitettiin heprealaiskristityille yhdessä niin runsaiden Heprealaisista kirjoituksista otettujen todisteiden kanssa, ettei yksikään järkevä juutalainen voinut olla vakuuttumatta asiasta.

Saatuaan tämän kirjeen heprealaiskristityillä oli käytössään uusi ja voimakas ase vainoavien juutalaisten suun tukkimiseksi sekä vakuuttavia todisteita, joilla saada Jumalan totuutta etsivät rehelliset juutalaiset vakuuttuneiksi ja käännytetyiksi. Kirjeestä näkyy Paavalin syvä rakkaus heprealaiskristittyjä kohtaan ja hänen palava halunsa auttaa heitä käytännöllisellä tavalla silloin, kun he tarvitsivat kipeästi apua." Viite: Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen.

Hebrealaiskirjeen kirjoittajaa ei tunneta. Sitä pidettiin aiemmin apostoli Paavalin kirjoittamana. Kuitenkin jo varhain tiedostettiin, että kirjeen hyvin taidokas ja puhdas kreikka poikkeaa hyvin paljon Paavalin kirjeissä käytetystä kielestä. Tämän totesi Eusebiuksen mukaan muun muassa Klemens Aleksandrialainen, sekä Origenes.

Kirje itse ei osoita kirjoittajaksi ketään nimeltä mainittua henkilöä, päinvastoin kuin Paavalin kirjeissä. Samoin vaikka monet kirjeessä esitetyt ajatukset ovat hyvin ominaisia Paavalille, sen kirjoitustyyli on kuitenkin hyvin erilainen. Se ei esimerkiksi ala Paavalille tyypillisellä johdannolla. Kirje ei millään tavalla yritä itse esittää, että se olisi jotenkin tarkoitettu Paavalin kirjoittamaksi.

Kirjeen todellisesta kirjoittajasta on ollut useita erilaisia mielipiteitä. Kirjeen kirjoittajiksi on arvioitu muun muassa Barnabasta, Apollosta, Luukasta, Siilasta, Klemens Roomalaista sekä jotain tuntematonta aleksandrialaista kristittyä. Kaksi ensinmainittua ovat vahvimmat kandidaatit. Muun muassa Tertullianus antoi kirjeelle nimen Barnabae titulus ad Hebraeos. Luther puolestaan esitti ensimmäisenä Apollosta.

Edelleenkään kirjoittajasta ei ole olemassa mitään vahvaa konsensusta. Se on kuitenkin aina hyväksytty osaksi Uuden testamentin kaanonia. Kirjeen kirjoitusajankohdaksi on arvioitu aikaa pian Paavalin kirjeiden kirjoittamisen ja kokoamisen jälkeen, eli noin vuonna 95 eikä vuotta 61 anno domini.

Kentsu kirjoitti:

Hebrealaiskirjeen kirjoittajaa ei tunneta. Sitä pidettiin aiemmin apostoli Paavalin kirjoittamana. Kuitenkin jo varhain tiedostettiin, että kirjeen hyvin taidokas ja puhdas kreikka poikkeaa hyvin paljon Paavalin kirjeissä käytetystä kielestä. Tämän totesi Eusebiuksen mukaan muun muassa Klemens Aleksandrialainen, sekä Origenes.

Kirje itse ei osoita kirjoittajaksi ketään nimeltä mainittua henkilöä, päinvastoin kuin Paavalin kirjeissä. Samoin vaikka monet kirjeessä esitetyt ajatukset ovat hyvin ominaisia Paavalille, sen kirjoitustyyli on kuitenkin hyvin erilainen. Se ei esimerkiksi ala Paavalille tyypillisellä johdannolla. Kirje ei millään tavalla yritä itse esittää, että se olisi jotenkin tarkoitettu Paavalin kirjoittamaksi.

Kirjeen todellisesta kirjoittajasta on ollut useita erilaisia mielipiteitä. Kirjeen kirjoittajiksi on arvioitu muun muassa Barnabasta, Apollosta, Luukasta, Siilasta, Klemens Roomalaista sekä jotain tuntematonta aleksandrialaista kristittyä. Kaksi ensinmainittua ovat vahvimmat kandidaatit. Muun muassa Tertullianus antoi kirjeelle nimen Barnabae titulus ad Hebraeos. Luther puolestaan esitti ensimmäisenä Apollosta.

Edelleenkään kirjoittajasta ei ole olemassa mitään vahvaa konsensusta. Se on kuitenkin aina hyväksytty osaksi Uuden testamentin kaanonia. Kirjeen kirjoitusajankohdaksi on arvioitu aikaa pian Paavalin kirjeiden kirjoittamisen ja kokoamisen jälkeen, eli noin vuonna 95 eikä vuotta 61 anno domini.

Se, että Heprealaiskirjeen kieli poikkeaa muissa Paavalin kirjeissä käytetystä Kreikan kielestä, ei itsessään ole riittävä todiste sille, etteikö kirjeen laatija olisi Paavali.

Paavalin näkö -ongelmat ovat Raamattua hyvin tunteville tunnettu tosiasia. Tämän vuoksi Paavali usein saneli kirjeensä ja joku toinen suoritti varsinaisen kirjoittamisen. Tässä kirjurien kielitaito astuu kuvaan ja on yksinkertainen ja helppo selitys kieliasun muuttumiselle.

Kentsu kirjoitti:

Hebrealaiskirjeen kirjoittajaa ei tunneta. Sitä pidettiin aiemmin apostoli Paavalin kirjoittamana. Kuitenkin jo varhain tiedostettiin, että kirjeen hyvin taidokas ja puhdas kreikka poikkeaa hyvin paljon Paavalin kirjeissä käytetystä kielestä. Tämän totesi Eusebiuksen mukaan muun muassa Klemens Aleksandrialainen, sekä Origenes.

Kirje itse ei osoita kirjoittajaksi ketään nimeltä mainittua henkilöä, päinvastoin kuin Paavalin kirjeissä. Samoin vaikka monet kirjeessä esitetyt ajatukset ovat hyvin ominaisia Paavalille, sen kirjoitustyyli on kuitenkin hyvin erilainen. Se ei esimerkiksi ala Paavalille tyypillisellä johdannolla. Kirje ei millään tavalla yritä itse esittää, että se olisi jotenkin tarkoitettu Paavalin kirjoittamaksi.

Kirjeen todellisesta kirjoittajasta on ollut useita erilaisia mielipiteitä. Kirjeen kirjoittajiksi on arvioitu muun muassa Barnabasta, Apollosta, Luukasta, Siilasta, Klemens Roomalaista sekä jotain tuntematonta aleksandrialaista kristittyä. Kaksi ensinmainittua ovat vahvimmat kandidaatit. Muun muassa Tertullianus antoi kirjeelle nimen Barnabae titulus ad Hebraeos. Luther puolestaan esitti ensimmäisenä Apollosta.

Edelleenkään kirjoittajasta ei ole olemassa mitään vahvaa konsensusta. Se on kuitenkin aina hyväksytty osaksi Uuden testamentin kaanonia. Kirjeen kirjoitusajankohdaksi on arvioitu aikaa pian Paavalin kirjeiden kirjoittamisen ja kokoamisen jälkeen, eli noin vuonna 95 eikä vuotta 61 anno domini.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kirje_heprealaisille

Itse asiastahan sinulla ei ollut mitään kommenttia?

pitää varoa kirjoitti:

Eikö Jumalaan tarvitsekaan uskoa?

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000099&posting=22000000009667694

(Johannes 12:44) Mutta Jeesus korotti äänensä ja sanoi: ”Joka uskoo minuun, ei usko ainoastaan minuun, vaan myös häneen, joka on lähettänyt minut