En tosiaankaan enää haluaisi puhua tästä kaste asiasta, mutta joillakin teistä on niin pinttyneet isienperinnäissäännöt(joillakin aivan omat ajatukset=Raimo), että laitan vielä kerran tästä asiasta erittäin selventävän ja niin yksinkertaisesti selitetyn kirjoituksen, että tyhmäkin ymmärtää, mikä on oikea Raamatun mukainen kaste.
--------------------------------------------------
PALJASTUKSIA
RAAMATULLISEN VESIKASTEEN JA KIRKON
LAPSIKASTEEN EROAVAISUUKSISTA,
SEKÄ MUUTAMA SANA PERISYNNISTÄ
Vesikasteen merkitys on symbolinen ja tunnustuksellinen
Jos olet antanut elämäsi Jeesukselle, niin sinun on hyvä antaa kastattaa itsesi. Jeesus kävi myöskin kasteella. Hän teki sen meille esikuvaksi, ei siksi, että Hän olisi tarvinnut sitä.
Mutta yhtälailla kuin meille kristityillekin, sillä oli myös Jeesukselle symbolinen merkitys. Kun Hän kävi kasteella, se kuvasti sitä, että Hän halusi jättää entisen elämänsä puuseppänä, ja vihdoin, kolmenkymmenen vuoden odottelun jälkeen, astua uuteen tehtävään, täyttämään Isän Jumalan tahdon.
Hän hautasi entisen elämänsä Jordan-virtaan Johannes Kastajan avustamana. Kun me kristityt menemme kasteelle, se on symbolina meille, ja osoituksena Jumalalle - ja ihmisille jotka sen todistavat - siitä, että olemme kuolleet maailmalle ja sen viettelyksille, että me haluamme haudata vanhan syntisen elämämme noustaksemme uuteen elämään.
Koska kasteella on symbolinen merkitys, ja vesi ei itsessään pese meidän syntejämme pois, vaan ainoastaan Jeesuksen veri, niin ei myöskään kastetoimitus voi ketään pelastaa .
Kastevesi ei pese syntejä
Uuden elämän me olemme jo saaneet, ENNEN kasteellemenoa, silloin kun olemme tunnustaneet syntimme ja Jeesuksen Herraksemme. Olemme jo tulleet Jumalan omiksi ennen kasteellemenoa.
Raamattu ei missään kohden tue lapsikastetta, vaan kaikki jotka ottivat kasteen raamatussa, olivat aikuisia ihmisiä, niitä, jotka olivat uskoneet evankeliumin sanomaan ja ottaneet Jeesuksen Herrakseen. Kasteveden tarkoitus ei ole pestä syntejä, kuten ev.lut.seurakunnat opettaa.
Kastevesi pesee synnit yhtä huonosti kuin ehtoollisen viini ja leipä maistuu Jeesuksen verelle tai lihalle. Niin ikään, jos joku haudataan oikeaan hautaan, hänet haudataan kokonaan mullan alle, ja tietenkin syvälle, ettei vain ala haisemaan ja levittämään tauteja.
Kuolleen päälle ei laiteta koskaan vain kevyttä multakerrosta, puhumattakaan että multaa sirotellaan ainoastaan sinne tänne. Raamattu sanoo asian selvästi; ”Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. (Room.10:9,10).
Edellä mainitussa kohdassa ei puhuttu mitään kasteen pelastavasta voimasta, joten pelastukseksi riittää tunnustus Jeesuksen Herruudesta ja usko siihen, että Jumala herätti hänet kuolleista.
Sylivauvat eivät ole perineet isiensä syntivelkoja ja ovat viattomia
On ristiriitaista sanoa, että vesi poistaa lapsen synnit. Kahdestakin syystä;
1) Jos ev.lut.seurakuntien kirkkoraamattu sanoo, että suun tunnustus ja sydämen usko pelastaa (Room.10:9,10), niin miksi luterilaiset sitten kastavat sylivauvoja, jos kerran vauvat eivät osaa tunnustaa suullaan eikä uskoa sydämellään?
Eiväthän he edes tiedä, mikä on oikea tai vasen, saatikka mikä oikea tai väärä. Verukkeeksi sanotaan, että lapsi on synnissä siinnyt ja on perinyt isiensä syntivelan. Mutta sehän ei tietenkään pidä paikkansa.
2) Lapset eivät peri isiensä syntivelkoja. Lapset ovat sellaisenaan taivaskelpoisia, koska eivät ole vielä synnin harjoittamisen myötä kuolleet hengellisesti. Jokainen vastaa vain omista teoistaan.
Meidän on tultava lasten kaltaisiksi muuten ei taivaanportti aukea meille
Miksi muuten Jeesus sanoi, että ellemme käänny ja tule lasten kaltaisiksi, emme pääse taivasten valtakuntaan? (Mat.18:3). Eikö juuri heidän puhtautensa takia? Vieläpä Jeesus sanoi, että meidän on otettava vastaan Jumalan valtakunta niin kuin lapsi, muuten emme pääsisi sisälle (Mark.10:15).
Jälleen Jeesus viittasi puhtauteen tai viattomuuteen. Tähän voisi epätoivoisilta lapsikasteen puolustajilta saada verukkeena sen, että ”Jeesus ei sanonut niin lasten puhtauden takia, vaan heidän uskonsa takia; eli uskovat helposti”.
Vai niin. Paavali oli kyllä eri mieltä. Hän kirjoitti näin: ”Veljet, älkää olko lapsia ymmärrykseltänne, vaan pahuudessa olkaa lapsia; mutta ymmärrykseltä olkaa täysi-ikäisiä” (1Kor.14:12). Paavalin sanat kumoavat tuon väitteen, ja sekin oli kirkkoraamatusta.
Astuivatko Filippus ja etiopialainen pyhiinvaeltaja vesikulhoon?
Opetuslapsi Filippus tapasi erään etiopialaisen hoviherran autiolla Gazaan tiellä. Tapahtumasta on aikaa kohtaa 2000 vuotta. Hän oli lukemassa profeetta Jesajan yli 700 vuotta vanhoja olevia ennustuksia Jeesuksen sovitustyön kärsimyksistä.
Ne olivat vasta hiljattain toteutuneet. Filippus oli kalastamassa sieluja Herralle, ja hänellä oli vain yksi päämäärä, eli saada voitetuksi mahdollisimman moni sielu Jeesuksen omiksi.
Joten hän kysyi juonikkaasti hoviherralta, tämän tavattuaan, että ymmärtääkö hän mitä lukee. Hoviherra sanoi epätoivoisena, ettei voi ymmärtää ellei kukaan selitä. Filippus, joka oli seurannut Jeesusta kolme ja puoli vuotta, lähes yötä päivää, ja vieläpä ollut itsekin todistamassa ristiinnaulitsemista ja ylösnousemusta, ei voinut olla hiljaa, vaan kertoi kaikki olennaiset tiedot Jeesuksesta, hänen tekemistään ihmeistä ja tunnusteoista.
Olihan niin, että pyhiinvaellusmatkalla oleva etiopialainen turisti, ei ymmärrettävistä syistä ollut saanut mahdollisuutta lukea uutislehtiä, saatikka sitten TV-uutisia, vaikka hän olikin valtakuntansa mahtavimpia miehiä. Joten hän ei siis senkään takia tiennyt Jeesuksesta mitään, tai ainakin hyvin vähän. Hyvä kun olivat edes siihen aikaan tajunneet että lampaannahkoihinkin voi kirjoittaa.
Hoviherra tajusi mitä hänelle kerrottiin ja uskoi mitä kuuli. Sitten hän kysyy Filippukselta, onko olemassa mitään, mikä estäisi hänen kastamisensa. Hän kysyi tämän, koska näki vaunujensa lähellä vettä ja halusi saada kasteen. ”Mikä estää kastamista minua?” kuului kysymys (Apt.8:36).
Haloo!!! Älä nuku…ainakaan vielä. Nipistä itseäsi käsivarresta että varmasti tiedät olevasi valveilla. Tämä oli siis kysymys hoviherralta, johon hän tietenkin olisi halunnut saada vastauksen. Saiko hän kysymykseensä mitään vastausta? Ei ainakaan suomalaisen kirkkoraamatun, vuosimallia 1938 mukaan.
Miksi ei? Koska se on jätetty pois sieltä. Eli seuraava jae, 37, puuttuu kokonaan. Se jätettiin pois, sillä verukkeella, ettei se mukamas löydy vanhemmista käsikirjoituksista. Totuus on kuitenkin toisenlainen. Sen tietää jokainen ajatteleva ihminen.
Esittihän hoviherra kysymyksen, johon kaipasi saada vastausta. Eikä minkä tahansa kysymyksen, vaan kysymyksen, jonka vastaus päättäisi sen, voisiko hänet kastaa vai ei.
Olisiko Jumala tosissaan halunnut antaa raamatun kautta maailman ihmisille näin tärkeän kysymyksen, ilman että he saisivat siihen vastauksen?
Todellinen syy, miksi jae on poissa tuosta käännöksestä on se, että se on ev.lut.kirkon oma käännös, ja lisäksi sekin syy, ett se sotii räikeästi ja rajusti lapsikastetta vastaan. Ai mitenkä niin? Koska jae sanoo, että ihminen täytyy ensin uskoa kokosydämisesti (evankeliumiin) ennen kuin voi ottaa kasteen.
No, onneksi jae nyt sentään ilmestyi seuraavaan kirkkoraamattuun, eli vuoden 1992 suomennokseen. Vaikka jae nyt onkin otettu mukaan, niin se on ymmärrettävistä syistä laitettu sulkuihin, ikään kuin epäluotettavana raamatunjakeena.
Kaiken lisäksi siihen on laitettu viittaus, mikä sanoo juuri sen, mitä kirkko haluaa meidän ajattelevan asiasta: Alaviite sanoo: ”Jae puuttuu vanhemmista käsikirjoituksista”. Itse jae kuuluu sanantarkasti näin: [”Filippos sanoi hänelle: ’Jos koko sydämestäsi uskot, se on mahdollista’. Hoviherra vastasi: ’Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.’”].
Tämän hänen suunsa tunnustuksen jälkeen, molemmat astuivat veteen ja Filippus kastoi hänet. Merkillistä sekin, että molemmat astuivat veteen. Taisi olla enemmän vettä kastetilaisuudessa kuin pieni lätäkkö tai kulho vettä. Kulhollinen vettä ei kait olisi ihan riittänyt tallusteltavaksi molemmille, varsinkin jos molemmilla oli kenkänumerot 45.
Ovatko vauvat niin syntisiä, etteivät pääse taivaaseen ilman kastetta?
En ehtinyt vielä kysyä mielipidettäsi tuosta Filippuksen antamasta vastauksesta. Jos kerran kasteelle pääsemiseksi vaaditaan sydämen usko evankeliumiin, ja jopa suun tunnustus, niin kuinka todennäköistä on, että apostolit, opetuslapset ja papit kastoivat sylivauvoja?
Vauvat ja hyvin nuoret lapset eivät voi ymmärtää evankeliumia, saatikka sitten sitä, miksi pitäisi mennä kasteelle. Lapsia kastetaan siis Suomessa, vastoin heidän omaa tahtoaan ja ymmärrystään, jota heillä ei tuossa iässä vielä ole.
Eikö olisi oikeudenmukaista odottaa, että heistä ensin varttuu teini-ikäisiä, jossa heidän oma tahtonsa ratkaisee heidän päätöksensä siihen, haluavatko he seurata Jeesusta tai ei? Onhan usko Jeesukseen, aina ollut vapaehtoinen asia. Toimitukset suoritetaan hurskaasti ja juhlallisesti, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Uskottelevat tekevänsä palveluksen Jumalalle ja lapselle, jonka synnit, joita ei edes ole olemassa, pestään vedellä. Todellisuudessa koko lapsikaste on kauhistus Herralle.
Katsohan pientä sylivauvaa silmiin ja sen jälkeen Jumalaa pelkäämättömän silmiin, joka kiroilee ja kiroaa päivittäin. Vertaa mielessäsi noita kahta silmäparia keskenään. Näetköhän mitään selkeätä eroa? Oletko koskaan nähnyt syntiä vastasyntyneen silmissä?
Sanoihan Jeesuskin, että silmät on ruumiin lamppu, ja että jos silmä on terve, niin ruumiskin on valaistu (Mat.6:22). Miksi vauvat ovat niin viattoman näköisiä? Koska heillä EI OLE SYNTIÄ, ei omia eikä perittyjä.
Voin liioittelematta sanoa, että sylivauvojen silmistä loistaa enemmän valoa, kuin kenen tahansa aikuisen silmästä, joka ei ole ottanut vastaan syntiensä sovitusta. Ilmestyskirja kertoo meille taivaasta, uudesta Jerusalemista, rauhankaupungista, ja millaista siellä on elää. Se kertoo meille myös, ketkä sinne pääsee ja ketkä ei.
Ole nyt rehellinen ja vastaa itsellesi, parhaimman kykysi mukaan: Löydätkö yhtään lapsukaista seuraavasta jakeesta?: ”Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät (Ilm.22:15).
Jos palleron silmät todistavat sinulle, ettei hän kuulu tuohon edellä mainittuun joukkoon, kuinka hänessä silloin voi olla syntiä joka on pestävä pois vedellä?
Hulluko olet? Revitkö silmät päästäsi?
Jeesus sanoi eräässä saarnassaan, että jos jollekin on oma silmä viettelykseksi, niin hänelle olisi parempi, että hän repäisisi sen pois itsestään ja heittäisi pois. Sen Hän sanoi, koska tiesi millainen hirvittävä paikka helvetti on. Olihan Hänen Isänsä luonut sen saatanalle ja langenneille enkeleille.
Siksi Hän piti parempana vaihtoehtona se, että silmäpuolena pelastuisi, kuin se, että molemmat silmät tallella joutuisi helvettiin (Mat.18:9). Voisitko kuvitella, että vauvan silmät reväistäisiin pois vain sen takia, että joku pappi pelkää hänen joutuvan helvettiin, tai uskoo että se on perisyntien takia saastainen, koska hänen vanhempansa katselee pornoelokuvia tai alastonkuvia illat pitkät?
Jos epäilet sellaista saastaisuutta, niin joudut katselemaan hyväsydämisen pikkuruisen silmiin uudestaan. Etkö tiedä, sinä joka heitä kastat, että se mitä teet, on meidän pienempien häpäisemistä? Mitä Mestarimme siitä sanoi? ”Katsokaa, ettette halveksu yhtäkään näistä pienistä; sillä minä sanon teille, että heidän enkelinsä taivaissa näkevät aina minun Isäni kasvot, joka on taivaissa” (Mat.18:10).
Tenavissa ei ole isien perisyntejä. Älkäämme häpäiskö heitä. Korostan tätä yhä voimakkaasti ja niin kauan kun maailmassa vaellan, koska se on meidän synnittömien pienempien herjaamista, jos sanomme heidän kantavan muitten syntejä.
Onko vastasyntynyt synnin orja?
Ev.lut.kirkon tunnustuskirjoista löytyy mielenkiintoisia tulkintoja perisynnistä. Tässä eräs niistä, Augsburgin tunnustuksesta: ”Jumala on määrännyt perisynnin turmelemille Aadamin jälkeläisille…ikuisen kadotuksen”. Siis onko todellakin niin, että Jumala kaikessa oikeamielisyydessään, on määrännyt myös pienille lapsille - jotka kirkon mukaan ovat perisynnin turmelemat – ikuiseen kadotuksen? Mitä mieltä itse olet?
Joutuuko kenties vaipoissaan leikkivä lapsesi kadotukseen, jos hän nyt kuolee ilman kastetta, koska sinä ja esivanhempasi olette harrastaneet syntiä? Voin sanoa sinulle, ole huoletta, ainakin vähän aikaa. Vaara ei ole vielä olemassa hänen varhaisvuosina, vaan vasta sitten, kun hän alkaa itse harjoittamaan syntiä. Silloin se hengellinen kuolema vasta tapahtuu.
Raamattu kyllä sanoo aivan selvästi, että missä lakia ei ole, siellä ei syntiä lueta (Room.5:13). Ja ei Paavalikaan, vaikka viisas mies oli, olisi tiennyt mitään himosta, ellei laki olisi sanonut hänelle: ”Älä himoitse” (Room.7:7). Jos vastasyntynyt ei tajua mistään mitään, vaan etsi äidin tissiä ja imee sitä vaistojensa varassa, ilman järjen päätelmiä, niin hänelle ei myöskään ole vielä annettu lakia. Laki ei ole tarkoitettu hänelle. Hän ei voi millään tietää, mikä on väärin tai mikä oikea.
Tuollaisessa tapauksessa, edellä mainitun jakeen perusteella, hänellä ei voi olla syntiä, koska hän ei tiedä laista mitään. Toisin sanoen, jos lapsi olisikin tehnyt syntiä, sitä ei luettaisi. Ja koska hän ei ole tehnyt syntiä, hänelle itselleen on yhdentekevää, onko laki olemassa vai ei. Laki on tarkoitettu ja annettu synnintekijöille.
Lain tarkoitus on estää meitä yhä uudestaan ja uudestaan samaan ansaan lankeamista. Lain tarkoitus on saada meidät tuntemaan syyllisyyttä, jotta tekisimme mielenmuutoksen pahoista teoista. Sanoohan raamattukin, että ”lain kautta tulee synnin tunto” (Room.3:20).
Laki on myös annettu varoitukseksi siitä, että mitä ihminen kylvää, sitä hän tulee niittämään. Syyn ja seurauksen laki on kaikkialla läsnä. Jeesus sanoi: ”Joka tekee syntiä, on synnin orja” (Joh.8:34). Onko sinulla omia lapsia? Ovatko he mielestäsi synnin orjia?
Piru valehtelee ja haluaa syyttömät syyllisiksi
Piru on aina ollut valehtelija, eikä hänessä ole totuutta, sanoo raamattu. Hän on täynnä valhetta. Hän pyrkii aina tekemään totuudesta valheen ja valheesta totuuden. Piru maalaa valkoisen mustaksi ja mustan valkoiseksi. Hän kääntää kaiken ylösalaisin ja hämmentää ihmisten mielet, jotta he eivät pääsisi selville siitä, mikä on totta ja mikä ei. Hän pyrkii eksyttämään, jos mahdollista, jopa valitutkin.
Kirkon pitäisi varoa sitä, että he taitamattomuudessa kyhättyjen kirjoitusten avulla, ilmoittaisivat syyttömät lapset syyllisiksi, tai julistaisivat syylliset syyttömäksi. Perkeleen juonet ovat kyllä tulleet meille tutuiksi aikoja sitten. Sillä on yhä samanlaisia poppakonsteja, samat vanhat valheet.
Välillä se muuttelee niitä hiukan mutta ei niissä mitään uutta ole. Pohjimmiltaan ne ovat läpinäkyvät ja paljastetut niille kristityille, joidenka tien Kristus valaisee.
Ja miksipä ei valaisisi. Itse Hän on se kyseinen tie. Hän antaa meille Henkensä kautta viisautta nähdä mikä on oikein ja mikä ei. Ja Jumalakin johdattaa meitä, kun kuljemme rukoillen (Jer.31:9).
Yksimielisyyden Ohje väittää Jumalan luovan turmeltuneita ihmisiä
Takaisin kirkon uskontunnustuskirjoihin ja perisyntiin. Tällä kertaa saksankielestä suomennettuun teokseen, nimeltään ”Yksimielisyyden Ohje”:
”Jumala ei nimittäin luonut vain Aadamin ja Eevan ruumista ja sielua - ennen lankeemusta - vaan hän luo meidänkin ruumiimme ja sielumme, lankeemuksen jälkeen. Vaikka ne ovat turmeltuneet, Jumala tunnustaa ne yhä luomikseen…”
Kirkko siis opettaa, että jokainen ihminen on luonnostaan vihan lapsi, ja että hän on syntinen, siitäkin huolimatta, että hän ei tekisi mitään eikä ajattelisi mitään. Se tarkoittaa silloin sitä, että jos tähän soppaan lisätään vielä edellä mainittu pätkä Yksimielisyyden Ohjeesta, siitä tulee sekasortoa aiheuttava sekametelisoppa, josta ei lopulta Erkkikään ota selvää; ja syy tähän on hyvin yksinkertainen.
Jos kerran Jumala loi ensimmäiset ihmiset sangen hyviksi ilman syntiä, ja yhä edelleen luo ihmisiä, niin miksi hän loisi jälkimmäiset ”turmeltuneiksi”? Tähän ongelmaan löytyy yksinkertainen ratkaisu. Meidän on tästä lähin tunnustettava se tosiasia, että kun Jumala luo jotain, niin hän luo kaiken täydellisen hyväksi, ei ”turmeltuneeksi”, kuten ev.lut.kirkko opettaa perisynnin kautta.
Meidän on siis pysyttävä ainoastaan Jumalan Sanan väärentämättömässä maidossa ja hyljättävä kaikki muut opetukset, mikäli ne edes vähissä määrin sotivat raamatun ilmoitusta vastaan.
Raamattu ei tunne käsitettä ”Perisynti”
Teologian tohtori Pekka Huhtinen on luentosarjassaan v.2002 ilmoittanut seuraavanlaisen näkemyksen: ” …perisynti häviää syntinä kasteessa, jossa tapahtuu armoon palauttaminen”.
Sen sijaan rovasti O.Peltola kirjoittaa perisynnistä näin: ”Perisynti asuu edelleen uskovassa (alaotsikko). Jokainen, joka uskoo Jeesukseen Kristukseen on siirtynyt saatanan vallasta Jumalan tykö ja saanut syntinsä anteeksi (Apt. 26:18).
Armo ei ole kuitenkaan uudestisynnyttänyt uskovaa niin, että hänestä olisi tullut kokonaan uusi hyvä ja täydellinen ihminen (vrt. 2 Kor. 5:17, väärä tulkinta). Uskovan olemukseen jää loppuun asti monenlaisia syntejä (1 Joh. 1:8,10). "Synti on olemassa, toisin sanoen jää ihmiseen, vaikkakin sitä ei syyksi lueta" (Tunnustuskirjat).
Huomaamme siis, että siinä missä tohtori väittää perisynnin häviävän syntinä kasteen kautta, siinä samassa rovasti väittää, perisynnin jäävän uskovaiseen. Eli kuka on oikeassa?
Meitä kiinnostaa tietää, mitä Jumalan Sana sanoo asiasta. Se on ainoa luotettava lähde, eikä suinkaan selitysteokset. Raamattu ei tunne sellaista termiä kuin ”perisynti”, joten vastausta ei voi löytää raamatusta sillä hakusanalla.
Perisynnillä luterilaiset kuitenkin tarkoittavat syntiä, joka on peritty esivanhemmilta, riippumatta lapsen tahdosta. Uskon molempien herrojen olevan hyviä ja vilpittömiä ihmisiä, siitäkin huolimatta, että ensimmäinen heistä ei elä perisynnissä, ja toinen taas elää – jos näin saa asian tulkita heidän omista sanoistaan. Vilkaistaanpa nyt raamattuun…
Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä
”Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niin kuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä” (1Joh.1:7).
Eli sama asia yksinkertaistettuna: ”Jos vaellamme valkeudessa, niin…Jeesuksen Kristuksen…veri puhdistaa meidät KAIKESTA SYNNISTÄ”. Joten jos nyt edellisen kappaleen rovasti uskoo todeksi sen, mitä itse kirjoittaa, eli: ”Uskovan olemukseen jää loppuun asti monenlaisia syntejä”, niin silloinhan hän tekee tyhjäksi raamatun sanan missä sanotaan: ”…puhdistaa meidät kaikesta synnistä”.
Jos rovasti on oikeassa, on hänen julistuksensa pätevämpi kuin raamatun sana. Miksi hän luulee, että hänen sanansa on pätevämpi kuin raamatun sana? Koska hän LUULEE raamatun sanovan, että uskovaisiin jää monenlaisia syntejä, koska hän vetoaa seuraavan jakeeseen ja tulkitsee sen väärin: ”Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä” (1Joh.1:8).
Kun ihminen uudestisyntyy Jumalan lapseksi Pyhän Hengen voiman kautta, niin hän saa siinä samassa KAIKKI SYNNIT anteeksi, MUTTA, se ei missään nimessä tarkoita sitä, etteikö hän koskaan enää syntiä tekisi. Mitä todennäköisemmin hän lankeaa hyvinkin pian uudestaan syntiin. Aivan varmasti.
Jos ei muuten, niin ainakin ajatuksissaan tai jonkun hyvän teon tekemättömyyden tähden. Koska jos ihminen ymmärtää tehdä hyvin, mutta ei tee, niin se on hänelle synniksi (Jaak.4:17). On syntiä joka on hengelliseksi kuolemaksi, ja sitten on taas syntejä jotka eivät ole kuolemaksi, mutta ovat silti syntiä.
Sellainen synti joka ei ole kuolemaksi, voisi olla vaikkapa irstas ajatus, joka ei helvettiin vielä ketään heitä.
Ymmärrätkö nyt paremmin miksi raamattu sanoo, että valehtelemme jos sanomme ettei meissä ole syntiä? Paha ajatus on kuin lintu. Et voi estää, että joku lintu joskus silloin tällöin lentää pääsi yläpuolella, mutta voit estää sen, etteivät rakenna pesää päähäsi.
Joten kaikki synnit on kyllä anteeksi annettu ja heitetty meren syvyyteen, kuten raamattu lupaa (Miik.7:19). Siksi on väärin sanoa, että uudestisyntyneeseen jää monia vanhoja syntejä, vaikka välillä lankeaisivatkin. Raamattu sanoo: ”Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut” (2Kor.5:17).
Jos raamattu lupaa, että meistä tulee kokonansa uusia luomuksia uudestisyntymisessä, niin on väärin sanoa, että meissä olisi enää mitään perisyntiä tai ”monenmoisia syntejä” jäljellä. Lisäksihän siinä aivan selvästi sanotaan myös, että vanha on kadonnut.
Jos me vaellamme valkeudessa, emme siis saa yksi tai kaksi syntiä anteeksi. Emmekä ainoastaan pääsynnin hedelmät anteeksi, vaan saamme myös perisynnit anteeksi, koska jos Jeesus puhdistaa synnit, niin ne ovat KAIKKI anteeksi annettu, eikä ihminen niitä enää kanna. Ihminen ei kanna syntejään senkään tähden, koska ne OVAT JO KANNETTU Jeesuksen lihassa ristille.
Koska jos Jeesuksen veri puhdistaa jotain syntejä, niin ne ovat kertakaikkisen puhdistettuja, ja jos ne ovat puhdistettuja, silloin ne ovat myös anteeksi annetut, eikä ne enää ole meissä.
Arvon teologit, älkää ristiinnaulitko Kristusta uudelleen. Hänen työnsä oli kertakaikkisen hyvä suoritus. Sitä ei olisi voinut paremmin suorittaa.
Siksi Häntä on turha enää ristiinnaulita. Hän oli uskollinen kuolemaan asti, ja edelleen on. Sen ansiosta hän luo meidän luomuksemme uudestisyntymisessä kokonaan uudeksi, koska vanha on kadonnut.
Jos tulee jotain uutta sontaa mieleen, niin kuin varmasti tuleekin, niin se on tullut SEN JÄLKEEN kun entinen on poispyyhkäisty. Joten perisynnillä ei ole enää mitään tekemistä uuden luomuksen kanssa.
Pyhän Hengen pilkkaa ei saa anteeksi
Jeesus sanoi: ”…kaikki synnit annetaan ihmisten lapsille anteeksi, pilkkaamisetkin…” (Mark.3:28). Sitten hän kyllä jatkaa seuraavassa jakeessa: ”…mutta joka pilkkaa Pyhää Henkeä, se ei saa ikinä anteeksi, vaan on vikapää iankaikkiseen syntiin” (Mark.3:29).
Kuinka surullista, kirjanoppineet sanoivat, että Jeesuksessa on Beelsebul (piru) ja että hän ajaa ulos riivaajia paholaisen voimalla, ja samalla he syyllistyivät Pyhän Hengen pilkkaan, ja näin ollen myös ainoaan anteeksiantamattomaan syntiin (Mark.3:22).
Sinun ei kuitenkaan tarvitse pelätä että olet pilkannut armon Henkeä, eli Pyhää Henkeä, koska jos olisit, et olisi edes kiinnostunut tämän tekstin lukemisesta. Ja jos lukisitkin, niin raivoaisit siitä, että totuus synnistä ilmoitetaan sinulle.
Kuinka puhtaaksi peset suursiivousta tehdessäsi?
Synti on lika ja tahra ”vaatteissamme” (tai sydämessämme, eli mielessämme). Jos teet suursiivousta kotona ja käytät puhdistusaineita puhdistaaksesi tahroja pois; mitä niille tahroille silloin tapahtuu? Jäävätkö ne edelleen siihen missä olivat, vaikka muuttuisivat näkymättömäksi? Puhdistatko tahroja ainoastaan himmentääksesi niitä, vai pyritkö peräti poistamaan ne kokonaan?
Jos minä siivoan, niin minä siivoan saadakseni ne pois kokonaan. Jumala kertoi maailmalle profeettansa kautta millä tavalla Hän itse puhdistaa: ”…Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; ja vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi” (Jes.1:18).
Sokea teologi saa näkönsä jälleen
Kysyn jälleen vakavan kysymyksen: Kuinka on mahdollista se, että meissä itsessämme on perisyntiä, jos Jumala on luvannut ottaa kaiken synnin pois ja heittää meren syvyyteen? Profeetta Miikka sanoo:
”Hän armahtaa meitä jälleen, polkee maahan meidän pahat tekomme. Kaikki heidän syntinsä sinä heität meren syvyyteen” (Miik.7:19). Jos Miika oli profeettana sitä mieltä, että Jumala heittää KAIKKI SYNNIT meren syvyyteen, niin se ei tarkoita ainoastaan perisynnin hedelmiä, vaan myös itse perisynnin. Ja tähän huusi kaikki kansa: HALLELUJA!
Miten on mahdollista, että sinussa kristittynä olisi jotain, mitä Jumala on ottanut ja heittänyt pois? Ei se ole mahdollista, vaikka jumaluusoppineet sitä väittäisivät.
Teologiaakin voi opiskella vuosikaudet sokeana. Paavali oli opiskelut teologiaa ja oli mielestään oikeaoppinut, Jumalan hurskas mies.
Mutta koitti hänellekin se päivä, jolloin ikään kuin suomukset irtosi silmistä ja hän sai näkönsä jälleen.
Hän alkoi seuraamaan Jeesusta, samaa miestä jota oli aikaisemmin vainonnut (Apt.9:1-22). Silloin hänen piti aloittaa opiskelut uudelleen, uudesta näkökulmasta katsottuna.
Jeesuksen veri poistaa kaikki kiroukset ja antaa siunauksen
Jos perisynti olisi olemassa, sellaisena kuin ev.lut.kirkko opettaa uskontunnustuksissaan, silloin se olisi eräänlainen kirous.
Jos uskovaisissa olisi tuollainen kirous, silloin Jumalan viha lepäisi edelleen heidän yllään. Mutta mitä sanoo Sana? ”Herran kirous on jumalattoman huoneessa, mutta vanhurskasten asuinsijaa hän siunaa” (San.3:33).
Tämän perusteella saa sellaisen käsityksen, että kirous olisikin jumalattoman huoneessa (kodissa), eikä suinkaan vanhurskaissa, eli syyttömäksi julistetuissa. Syyttömien kodissa olisi sen sijaan siunaus, EIKÄ KIROUS. Synti on kirous! KAIKKI SYNTI on kirous, riippumatta siitä, millaiseksi me ne nimitämme.
Eikö olekin typerää ajatella näin: ”Minä olen uskossa, koska Jeesus asuu minussa Pyhä Hengen kautta. Olen siunattu ja kotinikin on siunattu, mutta minussa on vanhempieni tuottama synnin kirous, siitä huolimatta, että Herran Henki on minussa. Mutta asialle ei voi mitään. Jeesuskaan ei voi sille mitään, vaikka kantoi syntini ristin puulle. Joudun kantamaan sitä koko loppuikäni ja vasta taivaassa pääsen siitä eroon”?
Kasteen armo ei kanna loppuelämää, koska armo on Jeesuksessa eikä kasteessa
Katekismuksen sakramenteissa on kerrottu kasteen merkityksestä, siltä osin miten ev.lut.kirkko siihen uskoo. Siellä sanotaan mm. näin: ”Kun turvaamme kasteen armoon, meidän ei tarvitse omin voimin tehdä parannusta”.
Mitä tämä on? Onko se Jumalan ilmoitus omassa Sanassaan? Ei, sitä ei löydy sieltä, ei vaikka koluaisi kaikki mahdolliset nurkat. Tuohon lauseeseen liittyy monta epäkohtaa.
Sanovat siis, että turvaamalla kasteen armoon, ei tarvitse tehdä omin voimin parannusta. Mutta kertokaa te omasta mielestänne viisaat, miten pienokaiset ”turvaavat” kasteen armoon, jotta kaste ”kantaisi heidät läpi elämän”?
Ei ne oikein osaa vielä hakea turvaa muualta kuin äidin tissistä. Mutta niille, jotka jotain tahtoo ymmärtää, heille minä sanon, että pitäisi ennemmin turvata Jumalan armoon, Jeesuksen Kristuksen kautta, eikä kasteen kautta.
Mitä sanovat meille sanat; ”…ei tarvitse omin voimin tehdä parannusta”? Onko todella näin? Ei lasten tarvitsekaan tehdä parannusta, koska he ovat viattomat. Mutta katsokaa kadun pultsaria joka kadulla hoipertelee (tai ketä tahansa muuta synnintekijää). Hänelle on sanottu: ”Juomarit eivät peri taivasten valtakuntaa”. Eli hänen täytyy tehdä parannus synneistään. Sakramentin julistuksen mukaan, hänelle riittäisi kasteen armo.
Koska nyt suurin osa Suomen alkoholisteista on jäsenenä ev.lut.kirkossa ja lapsena kastettu, se merkitsee silloin sitä, että heillä on katekismuksen mukaan ”kasteen armo” mukanaan, ja saavat sen kautta ”voimaa tehdä parannusta” jotta ”se kantaisi läpi elämän”.
Olenko ymmärtänyt jotain väärin? Haiskahtaa siltä, että olen joko eksynyt tulkinnassani, tai sitten sitä, että kirkko on sitä mieltä, ettei juomarien tarvitsekaan tehdä parannusta, koska ”kasteen armo kantaa heidät läpi elämän”. Yhtälailla Jumalan armo itsessään, voi kantaa meidät läpi elämän, niin kuin tekeekin.
Mutta ei edes Jumalan armokaan, kanna meidät läpi elämämme, ellemme sitä itse halua. Jeesus huokasi: ”…kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niin kuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet” (Mat.23:37). Eli Jeesus tahtoi antaa siipiensä suojaa, mutta he eivät sitä tahtoneet.
Kaste ei muuta Jumalan lapseksi vaan Jeesuksen vastaanottaminen
Jumala on taatusti pitänyt huolen siitä, että meissä jokaisessa ymmärtäväisessä ihmisessä, on tarpeeksi voimia tehdä parannusta vaikka päivittäin, jos niin vaan haluamme, ja jopa ilman kastetta.
Kasteella täytyy siis olla jokin muu tärkeä merkitys kuin syntien puhdistava vaikutus. Kasteen todelliset merkitykset olen ilmoittanut tämän kirjoitukseni alussa. Vain tahtomme on esteenä parannuksen teolle, eikä voima. Sanoohan raamattukin: ”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille jotka uskovat hänen nimeensä…” (Joh.1:12).
Eli milloin meille tulee ensimmäinen kerta VOIMA TEHDÄ PARANNUSTA? Silloin kun otamme Jeesuksen vastaan, sillä Jumalan lapseksi tulemiseksi, meidän on tehtävä parannus. Osoitus mielenmuutoksemme alkamisesta alkaa aina sillä, että me tavalla taikka toisella osoitamme katumusta siitä, että olemme tehneet väärin.
Parannuksentekoon liittyy aina katumus. Mutta miten voi kansa katua, jos heille ei koskaan julisteta, että he ovat syntisiä, että ovat menossa helvettiin ja että heidän tarvitsee tehdä parannusta?
Kansan täytyy ensin saada ymmärtämään, miksi on elintärkeätä tehdä parannusta, ennen kuin heidät saa polvilleen. Lohdullista on, että vaikka uskoon tulemisemme jälkeen kompastelisimmekin, niin me nousemme jälleen ja jatkamme matkaa, kunnes jalkamme vahvistuvat hengellisen aikuistumisen myötä.
Aikuistuminenkaan ei kokonaan poista lankeamisen vaaraa, mutta todennäköisyys on paljon pienempi. Jumala sanoo: ”Tehkää parannus, ja kääntykää pahoilta teiltänne”. Jos se olisi mahdotonta tehdä parannusta ilman kastetta, Hän ei olisi koskaan kehottanut ihmisiä parannuksen tekoon.
Ei syntien pesemistä ilman parannuksentekoa
Johannes Kastaja saarnasi kansalle ja sanoi: ”Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle” (Mat.3:2).
Ja sitten kun hän oli kastanut Jeesuksen, ja kun jälkimmäinen oli saanut Pyhän Hengen ylleen, paastonnut neljäkymmentä päivää, ja vieläpä ollut perkeleen kiusattavana erämaassa, niin Hänkin alkoi saarnaamaan samoilla sanoilla: ”Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle” (Mat.4:17).
Eikä kestänyt kauan, kun Jeesus oli valinnut ne kaksitoista opetuslastaan jotka lähetti saarnaamaan evankeliumia. Jos nyt sekä Johannes Kastaja että Jeesus saarnasivat, että ihmisten on tehtävä parannus synneistään, saadakseen ne anteeksi, mitä mahtoikaan opetuslapset julistaa?
Arvasit oikein; sitä samaa. Mark.6:12 kertoo sen: ”Niin he lähtivät ja saarnasivat, että oli tehtävä parannus”.
Entäs mitä opetuslapset saarnasivat, sen jälkeen, kun Jeesus oli teloitettu ja noussut kuolleista? Aivan, sitä juuri. Alat oppimaan. JULISTIVAT EDELLEEN SITÄ SAMAA VANHAA SANOMAA!
Pietari paransi ramman miehen pyhäkössä, Jeesuksen nimessä, jonka seurauksena kaikki kansa riensi hänen luokseen hämmästyneenä. Nyt hän sai elämänsä mahdollisuuden pitää hyvän saarnan. Hän ei voinut olla sanomatta näin: ”Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois…” (Apt.3:19).
Jos kaikki edellä mainitut ihmiset, ja jopa Jumala myös, ovat antaneet meille esimerkin siitä, mitä on saarnattava, niin mitä mahtaa ev.lut.kirkko saarnata tänä päivä? Suomen ev.lut.kirkko saarnaa näin: ”Turvatkaa kasteen armoon (minkä osalliseksi tulitte kun teidät vauvoina kastettiin), koska jos sen teette, te pidätte huolen siitä, ettei teidän omin voimin tarvitse tehdä parannusta”.
Kirkko ei siis saarnaa, että on tehtävä parannus synneistä. Ja jos saarnaisivatkin, niin he mielellään ensin kastavat ja kyselevät vasta sitten.
Mutta alkuseurakunnassa toimittiin aivan toisin. Ensin tuli usko, ja vasta sitten tuli kaste. Kaste ei pyhitä uskoa, mutta usko pyhittää kasteen.
Tässä kohden minun on lainattava Jeesuksen omia sanoja, muuten koen, että teen väärin. ”Te tyhmät ja sokeat! Kumpi on suurempi, kultako vai temppeli, joka kullan pyhittää?” (Mat.23:17). Repikää nyt tuosta huumoria, mikäli pystytte.
Mahtaisikohan Paavalikin tässä kohden ärähtää, jos siihen saisi mahdollisuuden, ainakin kerran ilmoittamalla lauseellaan: ”Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus”. (Apt.17:30)?
Suomalaiset hukkuvat koska heillä on vain kaste ilman Jeesusta
Mihin tilaan on katekismuksen kasteen epäkohdat johdattanut Suomen kansan? Vuosikymmenien systemaattinen opetus siitä, että ”turvaaminen kasteen armoon pitää huolen siitä, ettemme tarvitse omin voimin tehdä parannusta”, on johtanut tämän maan sellaiseen hätätilaan, että ellei Jumala pian rankaise sitä, ja anna onnettomuuksien kohdata sitä, Hän joutuisi herättämään Sodoman ja Gomoran väen ylös kuolleista ja pyytää heiltä anteeksi.
Siis mikä on tämän maan hengellinen nykytila? Se selviää tarkastelemalla suomalaisten elämäntapoja ja uskomuksia.
Kansan elämäntavat, tottumukset ja mieltymykset kertovat, onko kansalla laisinkaan hengellistä elämää. Massat näyttävät tietä.
Suomalaiset eivät uskalla olla vähemmistön kannalla. Suomalaiset pelkäävät liikaa erakoitumista ja leimautumista hihhuleiksi. Yleinen mielipide orjuutta heidät, koska he luulevat sokeasti, että enemmistö on oikeassa.
Siitä pitää propagandakoneistot huolen.
Suomalaiset ovat juntteja ja jääräpäitä. He menevät vaikka helvettiin, kunhan ei vain tarvitse tehdä parannusta ja nöyrtyä Herran edessä. Paha on saanut heistä vallan.
Teini-ikäinen poikani sanoi hiljattain, että melkein kaikki hänen luokkalaiset pilkkaa Jumalaa, ja usein. Ei hyvältä kuulosta. Kirkon rekisteri ei ketään pelasta. Jos nimi on kirkkorekisterissä, niin se ei taatusti pelasta.
Uskokaa jo nyt, hyvät ihmiset, itsenne tähden.
Mutta jos nimi on elämän kirjassa, silloin pelastuu (Ilm.20:15). Lapsikasteen armo ei kanna läpi elämän. Mutta sitä vastoin Jumalan armo, uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, se pelastaa ja kannattaa vaikeinakin aikoina.
Nyt olisi kirkon korkea aika alkaa saarnaamaan ”parannusta syntien anteeksisaamiseksi” Jeesuksen nimessä, jotta kansa pelastuisi (Luuk.24:47). Kirkon opetuksien painopiste on muututtava ja vääristä opeista on tehtävä parannus. Suomen ev.lut.kirkon on muututtava.
Mutta haluaako se muuttua? Haluaa, jos se haluaa palvella Jumalaa kansakunnan pelastukseksi. Myös jokaisen kristityn maassamme, on seurakuntaan katsomatta, palattava uskon alkajaan, joka on Jeesus Kristus.
Petri Sorvali, 19.07.2005, http://www.vapauteen.com/
--------------------------------------------------
PALJASTUKSIA
RAAMATULLISEN VESIKASTEEN JA KIRKON
LAPSIKASTEEN EROAVAISUUKSISTA,
SEKÄ MUUTAMA SANA PERISYNNISTÄ
Vesikasteen merkitys on symbolinen ja tunnustuksellinen
Jos olet antanut elämäsi Jeesukselle, niin sinun on hyvä antaa kastattaa itsesi. Jeesus kävi myöskin kasteella. Hän teki sen meille esikuvaksi, ei siksi, että Hän olisi tarvinnut sitä.
Mutta yhtälailla kuin meille kristityillekin, sillä oli myös Jeesukselle symbolinen merkitys. Kun Hän kävi kasteella, se kuvasti sitä, että Hän halusi jättää entisen elämänsä puuseppänä, ja vihdoin, kolmenkymmenen vuoden odottelun jälkeen, astua uuteen tehtävään, täyttämään Isän Jumalan tahdon.
Hän hautasi entisen elämänsä Jordan-virtaan Johannes Kastajan avustamana. Kun me kristityt menemme kasteelle, se on symbolina meille, ja osoituksena Jumalalle - ja ihmisille jotka sen todistavat - siitä, että olemme kuolleet maailmalle ja sen viettelyksille, että me haluamme haudata vanhan syntisen elämämme noustaksemme uuteen elämään.
Koska kasteella on symbolinen merkitys, ja vesi ei itsessään pese meidän syntejämme pois, vaan ainoastaan Jeesuksen veri, niin ei myöskään kastetoimitus voi ketään pelastaa .
Kastevesi ei pese syntejä
Uuden elämän me olemme jo saaneet, ENNEN kasteellemenoa, silloin kun olemme tunnustaneet syntimme ja Jeesuksen Herraksemme. Olemme jo tulleet Jumalan omiksi ennen kasteellemenoa.
Raamattu ei missään kohden tue lapsikastetta, vaan kaikki jotka ottivat kasteen raamatussa, olivat aikuisia ihmisiä, niitä, jotka olivat uskoneet evankeliumin sanomaan ja ottaneet Jeesuksen Herrakseen. Kasteveden tarkoitus ei ole pestä syntejä, kuten ev.lut.seurakunnat opettaa.
Kastevesi pesee synnit yhtä huonosti kuin ehtoollisen viini ja leipä maistuu Jeesuksen verelle tai lihalle. Niin ikään, jos joku haudataan oikeaan hautaan, hänet haudataan kokonaan mullan alle, ja tietenkin syvälle, ettei vain ala haisemaan ja levittämään tauteja.
Kuolleen päälle ei laiteta koskaan vain kevyttä multakerrosta, puhumattakaan että multaa sirotellaan ainoastaan sinne tänne. Raamattu sanoo asian selvästi; ”Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. (Room.10:9,10).
Edellä mainitussa kohdassa ei puhuttu mitään kasteen pelastavasta voimasta, joten pelastukseksi riittää tunnustus Jeesuksen Herruudesta ja usko siihen, että Jumala herätti hänet kuolleista.
Sylivauvat eivät ole perineet isiensä syntivelkoja ja ovat viattomia
On ristiriitaista sanoa, että vesi poistaa lapsen synnit. Kahdestakin syystä;
1) Jos ev.lut.seurakuntien kirkkoraamattu sanoo, että suun tunnustus ja sydämen usko pelastaa (Room.10:9,10), niin miksi luterilaiset sitten kastavat sylivauvoja, jos kerran vauvat eivät osaa tunnustaa suullaan eikä uskoa sydämellään?
Eiväthän he edes tiedä, mikä on oikea tai vasen, saatikka mikä oikea tai väärä. Verukkeeksi sanotaan, että lapsi on synnissä siinnyt ja on perinyt isiensä syntivelan. Mutta sehän ei tietenkään pidä paikkansa.
2) Lapset eivät peri isiensä syntivelkoja. Lapset ovat sellaisenaan taivaskelpoisia, koska eivät ole vielä synnin harjoittamisen myötä kuolleet hengellisesti. Jokainen vastaa vain omista teoistaan.
Meidän on tultava lasten kaltaisiksi muuten ei taivaanportti aukea meille
Miksi muuten Jeesus sanoi, että ellemme käänny ja tule lasten kaltaisiksi, emme pääse taivasten valtakuntaan? (Mat.18:3). Eikö juuri heidän puhtautensa takia? Vieläpä Jeesus sanoi, että meidän on otettava vastaan Jumalan valtakunta niin kuin lapsi, muuten emme pääsisi sisälle (Mark.10:15).
Jälleen Jeesus viittasi puhtauteen tai viattomuuteen. Tähän voisi epätoivoisilta lapsikasteen puolustajilta saada verukkeena sen, että ”Jeesus ei sanonut niin lasten puhtauden takia, vaan heidän uskonsa takia; eli uskovat helposti”.
Vai niin. Paavali oli kyllä eri mieltä. Hän kirjoitti näin: ”Veljet, älkää olko lapsia ymmärrykseltänne, vaan pahuudessa olkaa lapsia; mutta ymmärrykseltä olkaa täysi-ikäisiä” (1Kor.14:12). Paavalin sanat kumoavat tuon väitteen, ja sekin oli kirkkoraamatusta.
Astuivatko Filippus ja etiopialainen pyhiinvaeltaja vesikulhoon?
Opetuslapsi Filippus tapasi erään etiopialaisen hoviherran autiolla Gazaan tiellä. Tapahtumasta on aikaa kohtaa 2000 vuotta. Hän oli lukemassa profeetta Jesajan yli 700 vuotta vanhoja olevia ennustuksia Jeesuksen sovitustyön kärsimyksistä.
Ne olivat vasta hiljattain toteutuneet. Filippus oli kalastamassa sieluja Herralle, ja hänellä oli vain yksi päämäärä, eli saada voitetuksi mahdollisimman moni sielu Jeesuksen omiksi.
Joten hän kysyi juonikkaasti hoviherralta, tämän tavattuaan, että ymmärtääkö hän mitä lukee. Hoviherra sanoi epätoivoisena, ettei voi ymmärtää ellei kukaan selitä. Filippus, joka oli seurannut Jeesusta kolme ja puoli vuotta, lähes yötä päivää, ja vieläpä ollut itsekin todistamassa ristiinnaulitsemista ja ylösnousemusta, ei voinut olla hiljaa, vaan kertoi kaikki olennaiset tiedot Jeesuksesta, hänen tekemistään ihmeistä ja tunnusteoista.
Olihan niin, että pyhiinvaellusmatkalla oleva etiopialainen turisti, ei ymmärrettävistä syistä ollut saanut mahdollisuutta lukea uutislehtiä, saatikka sitten TV-uutisia, vaikka hän olikin valtakuntansa mahtavimpia miehiä. Joten hän ei siis senkään takia tiennyt Jeesuksesta mitään, tai ainakin hyvin vähän. Hyvä kun olivat edes siihen aikaan tajunneet että lampaannahkoihinkin voi kirjoittaa.
Hoviherra tajusi mitä hänelle kerrottiin ja uskoi mitä kuuli. Sitten hän kysyy Filippukselta, onko olemassa mitään, mikä estäisi hänen kastamisensa. Hän kysyi tämän, koska näki vaunujensa lähellä vettä ja halusi saada kasteen. ”Mikä estää kastamista minua?” kuului kysymys (Apt.8:36).
Haloo!!! Älä nuku…ainakaan vielä. Nipistä itseäsi käsivarresta että varmasti tiedät olevasi valveilla. Tämä oli siis kysymys hoviherralta, johon hän tietenkin olisi halunnut saada vastauksen. Saiko hän kysymykseensä mitään vastausta? Ei ainakaan suomalaisen kirkkoraamatun, vuosimallia 1938 mukaan.
Miksi ei? Koska se on jätetty pois sieltä. Eli seuraava jae, 37, puuttuu kokonaan. Se jätettiin pois, sillä verukkeella, ettei se mukamas löydy vanhemmista käsikirjoituksista. Totuus on kuitenkin toisenlainen. Sen tietää jokainen ajatteleva ihminen.
Esittihän hoviherra kysymyksen, johon kaipasi saada vastausta. Eikä minkä tahansa kysymyksen, vaan kysymyksen, jonka vastaus päättäisi sen, voisiko hänet kastaa vai ei.
Olisiko Jumala tosissaan halunnut antaa raamatun kautta maailman ihmisille näin tärkeän kysymyksen, ilman että he saisivat siihen vastauksen?
Todellinen syy, miksi jae on poissa tuosta käännöksestä on se, että se on ev.lut.kirkon oma käännös, ja lisäksi sekin syy, ett se sotii räikeästi ja rajusti lapsikastetta vastaan. Ai mitenkä niin? Koska jae sanoo, että ihminen täytyy ensin uskoa kokosydämisesti (evankeliumiin) ennen kuin voi ottaa kasteen.
No, onneksi jae nyt sentään ilmestyi seuraavaan kirkkoraamattuun, eli vuoden 1992 suomennokseen. Vaikka jae nyt onkin otettu mukaan, niin se on ymmärrettävistä syistä laitettu sulkuihin, ikään kuin epäluotettavana raamatunjakeena.
Kaiken lisäksi siihen on laitettu viittaus, mikä sanoo juuri sen, mitä kirkko haluaa meidän ajattelevan asiasta: Alaviite sanoo: ”Jae puuttuu vanhemmista käsikirjoituksista”. Itse jae kuuluu sanantarkasti näin: [”Filippos sanoi hänelle: ’Jos koko sydämestäsi uskot, se on mahdollista’. Hoviherra vastasi: ’Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.’”].
Tämän hänen suunsa tunnustuksen jälkeen, molemmat astuivat veteen ja Filippus kastoi hänet. Merkillistä sekin, että molemmat astuivat veteen. Taisi olla enemmän vettä kastetilaisuudessa kuin pieni lätäkkö tai kulho vettä. Kulhollinen vettä ei kait olisi ihan riittänyt tallusteltavaksi molemmille, varsinkin jos molemmilla oli kenkänumerot 45.
Ovatko vauvat niin syntisiä, etteivät pääse taivaaseen ilman kastetta?
En ehtinyt vielä kysyä mielipidettäsi tuosta Filippuksen antamasta vastauksesta. Jos kerran kasteelle pääsemiseksi vaaditaan sydämen usko evankeliumiin, ja jopa suun tunnustus, niin kuinka todennäköistä on, että apostolit, opetuslapset ja papit kastoivat sylivauvoja?
Vauvat ja hyvin nuoret lapset eivät voi ymmärtää evankeliumia, saatikka sitten sitä, miksi pitäisi mennä kasteelle. Lapsia kastetaan siis Suomessa, vastoin heidän omaa tahtoaan ja ymmärrystään, jota heillä ei tuossa iässä vielä ole.
Eikö olisi oikeudenmukaista odottaa, että heistä ensin varttuu teini-ikäisiä, jossa heidän oma tahtonsa ratkaisee heidän päätöksensä siihen, haluavatko he seurata Jeesusta tai ei? Onhan usko Jeesukseen, aina ollut vapaehtoinen asia. Toimitukset suoritetaan hurskaasti ja juhlallisesti, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Uskottelevat tekevänsä palveluksen Jumalalle ja lapselle, jonka synnit, joita ei edes ole olemassa, pestään vedellä. Todellisuudessa koko lapsikaste on kauhistus Herralle.
Katsohan pientä sylivauvaa silmiin ja sen jälkeen Jumalaa pelkäämättömän silmiin, joka kiroilee ja kiroaa päivittäin. Vertaa mielessäsi noita kahta silmäparia keskenään. Näetköhän mitään selkeätä eroa? Oletko koskaan nähnyt syntiä vastasyntyneen silmissä?
Sanoihan Jeesuskin, että silmät on ruumiin lamppu, ja että jos silmä on terve, niin ruumiskin on valaistu (Mat.6:22). Miksi vauvat ovat niin viattoman näköisiä? Koska heillä EI OLE SYNTIÄ, ei omia eikä perittyjä.
Voin liioittelematta sanoa, että sylivauvojen silmistä loistaa enemmän valoa, kuin kenen tahansa aikuisen silmästä, joka ei ole ottanut vastaan syntiensä sovitusta. Ilmestyskirja kertoo meille taivaasta, uudesta Jerusalemista, rauhankaupungista, ja millaista siellä on elää. Se kertoo meille myös, ketkä sinne pääsee ja ketkä ei.
Ole nyt rehellinen ja vastaa itsellesi, parhaimman kykysi mukaan: Löydätkö yhtään lapsukaista seuraavasta jakeesta?: ”Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät (Ilm.22:15).
Jos palleron silmät todistavat sinulle, ettei hän kuulu tuohon edellä mainittuun joukkoon, kuinka hänessä silloin voi olla syntiä joka on pestävä pois vedellä?
Hulluko olet? Revitkö silmät päästäsi?
Jeesus sanoi eräässä saarnassaan, että jos jollekin on oma silmä viettelykseksi, niin hänelle olisi parempi, että hän repäisisi sen pois itsestään ja heittäisi pois. Sen Hän sanoi, koska tiesi millainen hirvittävä paikka helvetti on. Olihan Hänen Isänsä luonut sen saatanalle ja langenneille enkeleille.
Siksi Hän piti parempana vaihtoehtona se, että silmäpuolena pelastuisi, kuin se, että molemmat silmät tallella joutuisi helvettiin (Mat.18:9). Voisitko kuvitella, että vauvan silmät reväistäisiin pois vain sen takia, että joku pappi pelkää hänen joutuvan helvettiin, tai uskoo että se on perisyntien takia saastainen, koska hänen vanhempansa katselee pornoelokuvia tai alastonkuvia illat pitkät?
Jos epäilet sellaista saastaisuutta, niin joudut katselemaan hyväsydämisen pikkuruisen silmiin uudestaan. Etkö tiedä, sinä joka heitä kastat, että se mitä teet, on meidän pienempien häpäisemistä? Mitä Mestarimme siitä sanoi? ”Katsokaa, ettette halveksu yhtäkään näistä pienistä; sillä minä sanon teille, että heidän enkelinsä taivaissa näkevät aina minun Isäni kasvot, joka on taivaissa” (Mat.18:10).
Tenavissa ei ole isien perisyntejä. Älkäämme häpäiskö heitä. Korostan tätä yhä voimakkaasti ja niin kauan kun maailmassa vaellan, koska se on meidän synnittömien pienempien herjaamista, jos sanomme heidän kantavan muitten syntejä.
Onko vastasyntynyt synnin orja?
Ev.lut.kirkon tunnustuskirjoista löytyy mielenkiintoisia tulkintoja perisynnistä. Tässä eräs niistä, Augsburgin tunnustuksesta: ”Jumala on määrännyt perisynnin turmelemille Aadamin jälkeläisille…ikuisen kadotuksen”. Siis onko todellakin niin, että Jumala kaikessa oikeamielisyydessään, on määrännyt myös pienille lapsille - jotka kirkon mukaan ovat perisynnin turmelemat – ikuiseen kadotuksen? Mitä mieltä itse olet?
Joutuuko kenties vaipoissaan leikkivä lapsesi kadotukseen, jos hän nyt kuolee ilman kastetta, koska sinä ja esivanhempasi olette harrastaneet syntiä? Voin sanoa sinulle, ole huoletta, ainakin vähän aikaa. Vaara ei ole vielä olemassa hänen varhaisvuosina, vaan vasta sitten, kun hän alkaa itse harjoittamaan syntiä. Silloin se hengellinen kuolema vasta tapahtuu.
Raamattu kyllä sanoo aivan selvästi, että missä lakia ei ole, siellä ei syntiä lueta (Room.5:13). Ja ei Paavalikaan, vaikka viisas mies oli, olisi tiennyt mitään himosta, ellei laki olisi sanonut hänelle: ”Älä himoitse” (Room.7:7). Jos vastasyntynyt ei tajua mistään mitään, vaan etsi äidin tissiä ja imee sitä vaistojensa varassa, ilman järjen päätelmiä, niin hänelle ei myöskään ole vielä annettu lakia. Laki ei ole tarkoitettu hänelle. Hän ei voi millään tietää, mikä on väärin tai mikä oikea.
Tuollaisessa tapauksessa, edellä mainitun jakeen perusteella, hänellä ei voi olla syntiä, koska hän ei tiedä laista mitään. Toisin sanoen, jos lapsi olisikin tehnyt syntiä, sitä ei luettaisi. Ja koska hän ei ole tehnyt syntiä, hänelle itselleen on yhdentekevää, onko laki olemassa vai ei. Laki on tarkoitettu ja annettu synnintekijöille.
Lain tarkoitus on estää meitä yhä uudestaan ja uudestaan samaan ansaan lankeamista. Lain tarkoitus on saada meidät tuntemaan syyllisyyttä, jotta tekisimme mielenmuutoksen pahoista teoista. Sanoohan raamattukin, että ”lain kautta tulee synnin tunto” (Room.3:20).
Laki on myös annettu varoitukseksi siitä, että mitä ihminen kylvää, sitä hän tulee niittämään. Syyn ja seurauksen laki on kaikkialla läsnä. Jeesus sanoi: ”Joka tekee syntiä, on synnin orja” (Joh.8:34). Onko sinulla omia lapsia? Ovatko he mielestäsi synnin orjia?
Piru valehtelee ja haluaa syyttömät syyllisiksi
Piru on aina ollut valehtelija, eikä hänessä ole totuutta, sanoo raamattu. Hän on täynnä valhetta. Hän pyrkii aina tekemään totuudesta valheen ja valheesta totuuden. Piru maalaa valkoisen mustaksi ja mustan valkoiseksi. Hän kääntää kaiken ylösalaisin ja hämmentää ihmisten mielet, jotta he eivät pääsisi selville siitä, mikä on totta ja mikä ei. Hän pyrkii eksyttämään, jos mahdollista, jopa valitutkin.
Kirkon pitäisi varoa sitä, että he taitamattomuudessa kyhättyjen kirjoitusten avulla, ilmoittaisivat syyttömät lapset syyllisiksi, tai julistaisivat syylliset syyttömäksi. Perkeleen juonet ovat kyllä tulleet meille tutuiksi aikoja sitten. Sillä on yhä samanlaisia poppakonsteja, samat vanhat valheet.
Välillä se muuttelee niitä hiukan mutta ei niissä mitään uutta ole. Pohjimmiltaan ne ovat läpinäkyvät ja paljastetut niille kristityille, joidenka tien Kristus valaisee.
Ja miksipä ei valaisisi. Itse Hän on se kyseinen tie. Hän antaa meille Henkensä kautta viisautta nähdä mikä on oikein ja mikä ei. Ja Jumalakin johdattaa meitä, kun kuljemme rukoillen (Jer.31:9).
Yksimielisyyden Ohje väittää Jumalan luovan turmeltuneita ihmisiä
Takaisin kirkon uskontunnustuskirjoihin ja perisyntiin. Tällä kertaa saksankielestä suomennettuun teokseen, nimeltään ”Yksimielisyyden Ohje”:
”Jumala ei nimittäin luonut vain Aadamin ja Eevan ruumista ja sielua - ennen lankeemusta - vaan hän luo meidänkin ruumiimme ja sielumme, lankeemuksen jälkeen. Vaikka ne ovat turmeltuneet, Jumala tunnustaa ne yhä luomikseen…”
Kirkko siis opettaa, että jokainen ihminen on luonnostaan vihan lapsi, ja että hän on syntinen, siitäkin huolimatta, että hän ei tekisi mitään eikä ajattelisi mitään. Se tarkoittaa silloin sitä, että jos tähän soppaan lisätään vielä edellä mainittu pätkä Yksimielisyyden Ohjeesta, siitä tulee sekasortoa aiheuttava sekametelisoppa, josta ei lopulta Erkkikään ota selvää; ja syy tähän on hyvin yksinkertainen.
Jos kerran Jumala loi ensimmäiset ihmiset sangen hyviksi ilman syntiä, ja yhä edelleen luo ihmisiä, niin miksi hän loisi jälkimmäiset ”turmeltuneiksi”? Tähän ongelmaan löytyy yksinkertainen ratkaisu. Meidän on tästä lähin tunnustettava se tosiasia, että kun Jumala luo jotain, niin hän luo kaiken täydellisen hyväksi, ei ”turmeltuneeksi”, kuten ev.lut.kirkko opettaa perisynnin kautta.
Meidän on siis pysyttävä ainoastaan Jumalan Sanan väärentämättömässä maidossa ja hyljättävä kaikki muut opetukset, mikäli ne edes vähissä määrin sotivat raamatun ilmoitusta vastaan.
Raamattu ei tunne käsitettä ”Perisynti”
Teologian tohtori Pekka Huhtinen on luentosarjassaan v.2002 ilmoittanut seuraavanlaisen näkemyksen: ” …perisynti häviää syntinä kasteessa, jossa tapahtuu armoon palauttaminen”.
Sen sijaan rovasti O.Peltola kirjoittaa perisynnistä näin: ”Perisynti asuu edelleen uskovassa (alaotsikko). Jokainen, joka uskoo Jeesukseen Kristukseen on siirtynyt saatanan vallasta Jumalan tykö ja saanut syntinsä anteeksi (Apt. 26:18).
Armo ei ole kuitenkaan uudestisynnyttänyt uskovaa niin, että hänestä olisi tullut kokonaan uusi hyvä ja täydellinen ihminen (vrt. 2 Kor. 5:17, väärä tulkinta). Uskovan olemukseen jää loppuun asti monenlaisia syntejä (1 Joh. 1:8,10). "Synti on olemassa, toisin sanoen jää ihmiseen, vaikkakin sitä ei syyksi lueta" (Tunnustuskirjat).
Huomaamme siis, että siinä missä tohtori väittää perisynnin häviävän syntinä kasteen kautta, siinä samassa rovasti väittää, perisynnin jäävän uskovaiseen. Eli kuka on oikeassa?
Meitä kiinnostaa tietää, mitä Jumalan Sana sanoo asiasta. Se on ainoa luotettava lähde, eikä suinkaan selitysteokset. Raamattu ei tunne sellaista termiä kuin ”perisynti”, joten vastausta ei voi löytää raamatusta sillä hakusanalla.
Perisynnillä luterilaiset kuitenkin tarkoittavat syntiä, joka on peritty esivanhemmilta, riippumatta lapsen tahdosta. Uskon molempien herrojen olevan hyviä ja vilpittömiä ihmisiä, siitäkin huolimatta, että ensimmäinen heistä ei elä perisynnissä, ja toinen taas elää – jos näin saa asian tulkita heidän omista sanoistaan. Vilkaistaanpa nyt raamattuun…
Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä
”Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niin kuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä” (1Joh.1:7).
Eli sama asia yksinkertaistettuna: ”Jos vaellamme valkeudessa, niin…Jeesuksen Kristuksen…veri puhdistaa meidät KAIKESTA SYNNISTÄ”. Joten jos nyt edellisen kappaleen rovasti uskoo todeksi sen, mitä itse kirjoittaa, eli: ”Uskovan olemukseen jää loppuun asti monenlaisia syntejä”, niin silloinhan hän tekee tyhjäksi raamatun sanan missä sanotaan: ”…puhdistaa meidät kaikesta synnistä”.
Jos rovasti on oikeassa, on hänen julistuksensa pätevämpi kuin raamatun sana. Miksi hän luulee, että hänen sanansa on pätevämpi kuin raamatun sana? Koska hän LUULEE raamatun sanovan, että uskovaisiin jää monenlaisia syntejä, koska hän vetoaa seuraavan jakeeseen ja tulkitsee sen väärin: ”Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä” (1Joh.1:8).
Kun ihminen uudestisyntyy Jumalan lapseksi Pyhän Hengen voiman kautta, niin hän saa siinä samassa KAIKKI SYNNIT anteeksi, MUTTA, se ei missään nimessä tarkoita sitä, etteikö hän koskaan enää syntiä tekisi. Mitä todennäköisemmin hän lankeaa hyvinkin pian uudestaan syntiin. Aivan varmasti.
Jos ei muuten, niin ainakin ajatuksissaan tai jonkun hyvän teon tekemättömyyden tähden. Koska jos ihminen ymmärtää tehdä hyvin, mutta ei tee, niin se on hänelle synniksi (Jaak.4:17). On syntiä joka on hengelliseksi kuolemaksi, ja sitten on taas syntejä jotka eivät ole kuolemaksi, mutta ovat silti syntiä.
Sellainen synti joka ei ole kuolemaksi, voisi olla vaikkapa irstas ajatus, joka ei helvettiin vielä ketään heitä.
Ymmärrätkö nyt paremmin miksi raamattu sanoo, että valehtelemme jos sanomme ettei meissä ole syntiä? Paha ajatus on kuin lintu. Et voi estää, että joku lintu joskus silloin tällöin lentää pääsi yläpuolella, mutta voit estää sen, etteivät rakenna pesää päähäsi.
Joten kaikki synnit on kyllä anteeksi annettu ja heitetty meren syvyyteen, kuten raamattu lupaa (Miik.7:19). Siksi on väärin sanoa, että uudestisyntyneeseen jää monia vanhoja syntejä, vaikka välillä lankeaisivatkin. Raamattu sanoo: ”Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut” (2Kor.5:17).
Jos raamattu lupaa, että meistä tulee kokonansa uusia luomuksia uudestisyntymisessä, niin on väärin sanoa, että meissä olisi enää mitään perisyntiä tai ”monenmoisia syntejä” jäljellä. Lisäksihän siinä aivan selvästi sanotaan myös, että vanha on kadonnut.
Jos me vaellamme valkeudessa, emme siis saa yksi tai kaksi syntiä anteeksi. Emmekä ainoastaan pääsynnin hedelmät anteeksi, vaan saamme myös perisynnit anteeksi, koska jos Jeesus puhdistaa synnit, niin ne ovat KAIKKI anteeksi annettu, eikä ihminen niitä enää kanna. Ihminen ei kanna syntejään senkään tähden, koska ne OVAT JO KANNETTU Jeesuksen lihassa ristille.
Koska jos Jeesuksen veri puhdistaa jotain syntejä, niin ne ovat kertakaikkisen puhdistettuja, ja jos ne ovat puhdistettuja, silloin ne ovat myös anteeksi annetut, eikä ne enää ole meissä.
Arvon teologit, älkää ristiinnaulitko Kristusta uudelleen. Hänen työnsä oli kertakaikkisen hyvä suoritus. Sitä ei olisi voinut paremmin suorittaa.
Siksi Häntä on turha enää ristiinnaulita. Hän oli uskollinen kuolemaan asti, ja edelleen on. Sen ansiosta hän luo meidän luomuksemme uudestisyntymisessä kokonaan uudeksi, koska vanha on kadonnut.
Jos tulee jotain uutta sontaa mieleen, niin kuin varmasti tuleekin, niin se on tullut SEN JÄLKEEN kun entinen on poispyyhkäisty. Joten perisynnillä ei ole enää mitään tekemistä uuden luomuksen kanssa.
Pyhän Hengen pilkkaa ei saa anteeksi
Jeesus sanoi: ”…kaikki synnit annetaan ihmisten lapsille anteeksi, pilkkaamisetkin…” (Mark.3:28). Sitten hän kyllä jatkaa seuraavassa jakeessa: ”…mutta joka pilkkaa Pyhää Henkeä, se ei saa ikinä anteeksi, vaan on vikapää iankaikkiseen syntiin” (Mark.3:29).
Kuinka surullista, kirjanoppineet sanoivat, että Jeesuksessa on Beelsebul (piru) ja että hän ajaa ulos riivaajia paholaisen voimalla, ja samalla he syyllistyivät Pyhän Hengen pilkkaan, ja näin ollen myös ainoaan anteeksiantamattomaan syntiin (Mark.3:22).
Sinun ei kuitenkaan tarvitse pelätä että olet pilkannut armon Henkeä, eli Pyhää Henkeä, koska jos olisit, et olisi edes kiinnostunut tämän tekstin lukemisesta. Ja jos lukisitkin, niin raivoaisit siitä, että totuus synnistä ilmoitetaan sinulle.
Kuinka puhtaaksi peset suursiivousta tehdessäsi?
Synti on lika ja tahra ”vaatteissamme” (tai sydämessämme, eli mielessämme). Jos teet suursiivousta kotona ja käytät puhdistusaineita puhdistaaksesi tahroja pois; mitä niille tahroille silloin tapahtuu? Jäävätkö ne edelleen siihen missä olivat, vaikka muuttuisivat näkymättömäksi? Puhdistatko tahroja ainoastaan himmentääksesi niitä, vai pyritkö peräti poistamaan ne kokonaan?
Jos minä siivoan, niin minä siivoan saadakseni ne pois kokonaan. Jumala kertoi maailmalle profeettansa kautta millä tavalla Hän itse puhdistaa: ”…Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; ja vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi” (Jes.1:18).
Sokea teologi saa näkönsä jälleen
Kysyn jälleen vakavan kysymyksen: Kuinka on mahdollista se, että meissä itsessämme on perisyntiä, jos Jumala on luvannut ottaa kaiken synnin pois ja heittää meren syvyyteen? Profeetta Miikka sanoo:
”Hän armahtaa meitä jälleen, polkee maahan meidän pahat tekomme. Kaikki heidän syntinsä sinä heität meren syvyyteen” (Miik.7:19). Jos Miika oli profeettana sitä mieltä, että Jumala heittää KAIKKI SYNNIT meren syvyyteen, niin se ei tarkoita ainoastaan perisynnin hedelmiä, vaan myös itse perisynnin. Ja tähän huusi kaikki kansa: HALLELUJA!
Miten on mahdollista, että sinussa kristittynä olisi jotain, mitä Jumala on ottanut ja heittänyt pois? Ei se ole mahdollista, vaikka jumaluusoppineet sitä väittäisivät.
Teologiaakin voi opiskella vuosikaudet sokeana. Paavali oli opiskelut teologiaa ja oli mielestään oikeaoppinut, Jumalan hurskas mies.
Mutta koitti hänellekin se päivä, jolloin ikään kuin suomukset irtosi silmistä ja hän sai näkönsä jälleen.
Hän alkoi seuraamaan Jeesusta, samaa miestä jota oli aikaisemmin vainonnut (Apt.9:1-22). Silloin hänen piti aloittaa opiskelut uudelleen, uudesta näkökulmasta katsottuna.
Jeesuksen veri poistaa kaikki kiroukset ja antaa siunauksen
Jos perisynti olisi olemassa, sellaisena kuin ev.lut.kirkko opettaa uskontunnustuksissaan, silloin se olisi eräänlainen kirous.
Jos uskovaisissa olisi tuollainen kirous, silloin Jumalan viha lepäisi edelleen heidän yllään. Mutta mitä sanoo Sana? ”Herran kirous on jumalattoman huoneessa, mutta vanhurskasten asuinsijaa hän siunaa” (San.3:33).
Tämän perusteella saa sellaisen käsityksen, että kirous olisikin jumalattoman huoneessa (kodissa), eikä suinkaan vanhurskaissa, eli syyttömäksi julistetuissa. Syyttömien kodissa olisi sen sijaan siunaus, EIKÄ KIROUS. Synti on kirous! KAIKKI SYNTI on kirous, riippumatta siitä, millaiseksi me ne nimitämme.
Eikö olekin typerää ajatella näin: ”Minä olen uskossa, koska Jeesus asuu minussa Pyhä Hengen kautta. Olen siunattu ja kotinikin on siunattu, mutta minussa on vanhempieni tuottama synnin kirous, siitä huolimatta, että Herran Henki on minussa. Mutta asialle ei voi mitään. Jeesuskaan ei voi sille mitään, vaikka kantoi syntini ristin puulle. Joudun kantamaan sitä koko loppuikäni ja vasta taivaassa pääsen siitä eroon”?
Kasteen armo ei kanna loppuelämää, koska armo on Jeesuksessa eikä kasteessa
Katekismuksen sakramenteissa on kerrottu kasteen merkityksestä, siltä osin miten ev.lut.kirkko siihen uskoo. Siellä sanotaan mm. näin: ”Kun turvaamme kasteen armoon, meidän ei tarvitse omin voimin tehdä parannusta”.
Mitä tämä on? Onko se Jumalan ilmoitus omassa Sanassaan? Ei, sitä ei löydy sieltä, ei vaikka koluaisi kaikki mahdolliset nurkat. Tuohon lauseeseen liittyy monta epäkohtaa.
Sanovat siis, että turvaamalla kasteen armoon, ei tarvitse tehdä omin voimin parannusta. Mutta kertokaa te omasta mielestänne viisaat, miten pienokaiset ”turvaavat” kasteen armoon, jotta kaste ”kantaisi heidät läpi elämän”?
Ei ne oikein osaa vielä hakea turvaa muualta kuin äidin tissistä. Mutta niille, jotka jotain tahtoo ymmärtää, heille minä sanon, että pitäisi ennemmin turvata Jumalan armoon, Jeesuksen Kristuksen kautta, eikä kasteen kautta.
Mitä sanovat meille sanat; ”…ei tarvitse omin voimin tehdä parannusta”? Onko todella näin? Ei lasten tarvitsekaan tehdä parannusta, koska he ovat viattomat. Mutta katsokaa kadun pultsaria joka kadulla hoipertelee (tai ketä tahansa muuta synnintekijää). Hänelle on sanottu: ”Juomarit eivät peri taivasten valtakuntaa”. Eli hänen täytyy tehdä parannus synneistään. Sakramentin julistuksen mukaan, hänelle riittäisi kasteen armo.
Koska nyt suurin osa Suomen alkoholisteista on jäsenenä ev.lut.kirkossa ja lapsena kastettu, se merkitsee silloin sitä, että heillä on katekismuksen mukaan ”kasteen armo” mukanaan, ja saavat sen kautta ”voimaa tehdä parannusta” jotta ”se kantaisi läpi elämän”.
Olenko ymmärtänyt jotain väärin? Haiskahtaa siltä, että olen joko eksynyt tulkinnassani, tai sitten sitä, että kirkko on sitä mieltä, ettei juomarien tarvitsekaan tehdä parannusta, koska ”kasteen armo kantaa heidät läpi elämän”. Yhtälailla Jumalan armo itsessään, voi kantaa meidät läpi elämän, niin kuin tekeekin.
Mutta ei edes Jumalan armokaan, kanna meidät läpi elämämme, ellemme sitä itse halua. Jeesus huokasi: ”…kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niin kuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet” (Mat.23:37). Eli Jeesus tahtoi antaa siipiensä suojaa, mutta he eivät sitä tahtoneet.
Kaste ei muuta Jumalan lapseksi vaan Jeesuksen vastaanottaminen
Jumala on taatusti pitänyt huolen siitä, että meissä jokaisessa ymmärtäväisessä ihmisessä, on tarpeeksi voimia tehdä parannusta vaikka päivittäin, jos niin vaan haluamme, ja jopa ilman kastetta.
Kasteella täytyy siis olla jokin muu tärkeä merkitys kuin syntien puhdistava vaikutus. Kasteen todelliset merkitykset olen ilmoittanut tämän kirjoitukseni alussa. Vain tahtomme on esteenä parannuksen teolle, eikä voima. Sanoohan raamattukin: ”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille jotka uskovat hänen nimeensä…” (Joh.1:12).
Eli milloin meille tulee ensimmäinen kerta VOIMA TEHDÄ PARANNUSTA? Silloin kun otamme Jeesuksen vastaan, sillä Jumalan lapseksi tulemiseksi, meidän on tehtävä parannus. Osoitus mielenmuutoksemme alkamisesta alkaa aina sillä, että me tavalla taikka toisella osoitamme katumusta siitä, että olemme tehneet väärin.
Parannuksentekoon liittyy aina katumus. Mutta miten voi kansa katua, jos heille ei koskaan julisteta, että he ovat syntisiä, että ovat menossa helvettiin ja että heidän tarvitsee tehdä parannusta?
Kansan täytyy ensin saada ymmärtämään, miksi on elintärkeätä tehdä parannusta, ennen kuin heidät saa polvilleen. Lohdullista on, että vaikka uskoon tulemisemme jälkeen kompastelisimmekin, niin me nousemme jälleen ja jatkamme matkaa, kunnes jalkamme vahvistuvat hengellisen aikuistumisen myötä.
Aikuistuminenkaan ei kokonaan poista lankeamisen vaaraa, mutta todennäköisyys on paljon pienempi. Jumala sanoo: ”Tehkää parannus, ja kääntykää pahoilta teiltänne”. Jos se olisi mahdotonta tehdä parannusta ilman kastetta, Hän ei olisi koskaan kehottanut ihmisiä parannuksen tekoon.
Ei syntien pesemistä ilman parannuksentekoa
Johannes Kastaja saarnasi kansalle ja sanoi: ”Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle” (Mat.3:2).
Ja sitten kun hän oli kastanut Jeesuksen, ja kun jälkimmäinen oli saanut Pyhän Hengen ylleen, paastonnut neljäkymmentä päivää, ja vieläpä ollut perkeleen kiusattavana erämaassa, niin Hänkin alkoi saarnaamaan samoilla sanoilla: ”Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle” (Mat.4:17).
Eikä kestänyt kauan, kun Jeesus oli valinnut ne kaksitoista opetuslastaan jotka lähetti saarnaamaan evankeliumia. Jos nyt sekä Johannes Kastaja että Jeesus saarnasivat, että ihmisten on tehtävä parannus synneistään, saadakseen ne anteeksi, mitä mahtoikaan opetuslapset julistaa?
Arvasit oikein; sitä samaa. Mark.6:12 kertoo sen: ”Niin he lähtivät ja saarnasivat, että oli tehtävä parannus”.
Entäs mitä opetuslapset saarnasivat, sen jälkeen, kun Jeesus oli teloitettu ja noussut kuolleista? Aivan, sitä juuri. Alat oppimaan. JULISTIVAT EDELLEEN SITÄ SAMAA VANHAA SANOMAA!
Pietari paransi ramman miehen pyhäkössä, Jeesuksen nimessä, jonka seurauksena kaikki kansa riensi hänen luokseen hämmästyneenä. Nyt hän sai elämänsä mahdollisuuden pitää hyvän saarnan. Hän ei voinut olla sanomatta näin: ”Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois…” (Apt.3:19).
Jos kaikki edellä mainitut ihmiset, ja jopa Jumala myös, ovat antaneet meille esimerkin siitä, mitä on saarnattava, niin mitä mahtaa ev.lut.kirkko saarnata tänä päivä? Suomen ev.lut.kirkko saarnaa näin: ”Turvatkaa kasteen armoon (minkä osalliseksi tulitte kun teidät vauvoina kastettiin), koska jos sen teette, te pidätte huolen siitä, ettei teidän omin voimin tarvitse tehdä parannusta”.
Kirkko ei siis saarnaa, että on tehtävä parannus synneistä. Ja jos saarnaisivatkin, niin he mielellään ensin kastavat ja kyselevät vasta sitten.
Mutta alkuseurakunnassa toimittiin aivan toisin. Ensin tuli usko, ja vasta sitten tuli kaste. Kaste ei pyhitä uskoa, mutta usko pyhittää kasteen.
Tässä kohden minun on lainattava Jeesuksen omia sanoja, muuten koen, että teen väärin. ”Te tyhmät ja sokeat! Kumpi on suurempi, kultako vai temppeli, joka kullan pyhittää?” (Mat.23:17). Repikää nyt tuosta huumoria, mikäli pystytte.
Mahtaisikohan Paavalikin tässä kohden ärähtää, jos siihen saisi mahdollisuuden, ainakin kerran ilmoittamalla lauseellaan: ”Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus”. (Apt.17:30)?
Suomalaiset hukkuvat koska heillä on vain kaste ilman Jeesusta
Mihin tilaan on katekismuksen kasteen epäkohdat johdattanut Suomen kansan? Vuosikymmenien systemaattinen opetus siitä, että ”turvaaminen kasteen armoon pitää huolen siitä, ettemme tarvitse omin voimin tehdä parannusta”, on johtanut tämän maan sellaiseen hätätilaan, että ellei Jumala pian rankaise sitä, ja anna onnettomuuksien kohdata sitä, Hän joutuisi herättämään Sodoman ja Gomoran väen ylös kuolleista ja pyytää heiltä anteeksi.
Siis mikä on tämän maan hengellinen nykytila? Se selviää tarkastelemalla suomalaisten elämäntapoja ja uskomuksia.
Kansan elämäntavat, tottumukset ja mieltymykset kertovat, onko kansalla laisinkaan hengellistä elämää. Massat näyttävät tietä.
Suomalaiset eivät uskalla olla vähemmistön kannalla. Suomalaiset pelkäävät liikaa erakoitumista ja leimautumista hihhuleiksi. Yleinen mielipide orjuutta heidät, koska he luulevat sokeasti, että enemmistö on oikeassa.
Siitä pitää propagandakoneistot huolen.
Suomalaiset ovat juntteja ja jääräpäitä. He menevät vaikka helvettiin, kunhan ei vain tarvitse tehdä parannusta ja nöyrtyä Herran edessä. Paha on saanut heistä vallan.
Teini-ikäinen poikani sanoi hiljattain, että melkein kaikki hänen luokkalaiset pilkkaa Jumalaa, ja usein. Ei hyvältä kuulosta. Kirkon rekisteri ei ketään pelasta. Jos nimi on kirkkorekisterissä, niin se ei taatusti pelasta.
Uskokaa jo nyt, hyvät ihmiset, itsenne tähden.
Mutta jos nimi on elämän kirjassa, silloin pelastuu (Ilm.20:15). Lapsikasteen armo ei kanna läpi elämän. Mutta sitä vastoin Jumalan armo, uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, se pelastaa ja kannattaa vaikeinakin aikoina.
Nyt olisi kirkon korkea aika alkaa saarnaamaan ”parannusta syntien anteeksisaamiseksi” Jeesuksen nimessä, jotta kansa pelastuisi (Luuk.24:47). Kirkon opetuksien painopiste on muututtava ja vääristä opeista on tehtävä parannus. Suomen ev.lut.kirkon on muututtava.
Mutta haluaako se muuttua? Haluaa, jos se haluaa palvella Jumalaa kansakunnan pelastukseksi. Myös jokaisen kristityn maassamme, on seurakuntaan katsomatta, palattava uskon alkajaan, joka on Jeesus Kristus.
Petri Sorvali, 19.07.2005, http://www.vapauteen.com/
Vastaukset 23
Vanhimmat
Kun saarnaajat haluavat miellyttää ihmisiä, he eivät rakenna seurakuntaa vaan kirkkoa. He ovat antaneet perkeleelle pikkusormen, ja kuuluvat tuohon saatanalliseen yhteyteen, tuohon Rooman imperiumin perustamaan kirkkoon (katolinen, ev.lut).
Kirkkoa ei tule yrittää parantaa tai muuttaa, vaan se tulee kumota. Vain repimällä pois mädäntynyt juuri voidaan uusi tammi istuttaa.
Voit hyvinkin olla oikeassa, siitä huolimatta että tempaus oli rohkea...
Sanoihan Jeesuskin näin (Mat.15:13):
..."Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois."
Niin, eli se on revittävä juurineen pois. Mutta mikä? Kirkkoko? Ei, koska sielläkin istuu uudestisyntyneitä Jumalan lapsia. Ne istutukset mitkä on revittävä pois, ovat ne selitysteokset mitkä menevät ohi Jumalan Sanan ja harhauttavat ihmiset.
Ja tämähän oli vain aatokseni ja mielipiteeni...ei opinkappale.
Jeesuksen uhrin jälkeen, Golgatan jälkeen!
Sulti alkuseurakunta oli joka päivä yksimielisesti
"pyhäkössä" tai "Salomon pylväskäytävässä". Apostolit kiirehtivät aina ensimmäiseksi synagogiin julistamaan Sanaa..
Yollä enkeli käski:" Menkää ja astukaa esiin ja puhukaa pyhäkössä" Apt. 5:20
Ne, jotka käsittelivät temppelin hävittämistä olivat Jeesuksen vainoojat...ja ne, jotka sen hävittivät olivat roomalaisia epäjumalanpalvelijoita.
Ei tarvitse repiä kirkkoa eikä kirkkoja, vaan herättää kastetut, lakia julistamalla. Ei uutta kastetta tarvitse, Pyhän hengen lahjan, vanhurkauden lupaus on voimassa kastetuille tai kastamattomille, jotka tekevät parannuksen. Kastamattomat tietenkin tulee kastaa!
...
....
Tähän tekstiin on helppo sanoa aamen! Näin se juuri on.
Kyllä on merkillistä, että luterilaiset raamatunkääntäjät ovat jättäneet opilleen hankalia jakeita kääntämättä. Sekin jo paljastaa mistä tässä kaikessa on kysymys. Raamatun lopussa on varoitus niille jotka lisäävät tai jättävät jotakin pois raamatun ilmoituksesta.
lisäilleet raamatun ulkopuolisia ja muut demoniset merkit ovat todistamassa uudestikastajia vastaan ja
me tiedämme että saatana viihtyy lahkokastealtaissa.
Niin paljon kun minä olen tutkinut tätä vihmontaa ta valelua jota he kasteeksi kutsuvat
olen löytänyt tämän Kase muodon alkuperän Mitra
uskosta. Oli aika jolloin Kristittyjen vainot
loppuivat ja tämän johdostta tehtiin Rooman valtakunnan valtauskon kanssa neuvotteluja, mitä asioita kuului ottaa Kristittyjen vastaan vanhasta Mitrauskosta. Täten syntyi tämä myönnyttely seurakunta, Johon otettiin lahjana
Lasten kastaminen valelemalla. Toine asia oli se
että alkukristittyjen piti luopua tästä Jumalan
Sapatista. Tässä luopumisessa tästä Sapatista tehtiin herran päivä. Lisäksi lisättiin mukaan näitä messuja, Ynnä muita muotomenoja.
Apt.22:16 ja varsinkin "...pestä pois syntisi.."
ennenkuin väität: "Kastevesi pesee synnit yhtä huonosti kuin ehtoollisen viini ja leipä maistuu Jeesuksen verelle tai lihalle."
Tunnen yhden linja-autonkuljetajan, joka on turistimatkallaan israelissa käynyt Gazan tiellä, sen puron varrella, jossa Filippus kastoi Kandaken hoviherran. Sillä paikalla ei ole "paljoa vettä". Sillä paikalla ei voi ketään upottaa!
Mistä tiedät, että 2000 vuotta sitten Gazan menevän tien vieressä olevassa joessa oli vettä vain 10-15 cm?
Kahdessatuhannessa vuodessa vesi määrät on kerennyt vaihdella melkoisesti, jopa noinkin kuivilla seuduilla ja vesihän kuljettaa hiekkaa mukanaan ja ajanmittaan täyttää uomaa, joten minä uskon, että siellä oli silloin ainakin niin paljon vettä, että upotus kaste oli mahdollista, sillä täytyihän siellä olla vettä niin paljon, muutenhan upotus kaste ei olisi ollut mahdollinen ja esim. kun Jeesus kastettiin, niin sielläkin oli paljon vettä.
Joh. 3:23
Mutta Johanneskin kastoi Ainonissa lähellä Salimia, koska siellä oli paljon vettä; ja ihmiset tulivat ja antoivat kastaa itsensä.
SIIS: KOSKA SIELLÄ OLI PALJON VETTÄ
Joten kyllä siellä Gazan tien vierustallakin oli silloin riittävästi vettä, usko pois!
Minä ainakin uskon niin, enkä bussikuskia joka kävi siellä 2000 vuotta kyseisen kastamisen jälkeen.
Olen huomannut, että usein uskot jotain muuta, kuin Raamattua ja etsit ja esität totuutena sellaista mitä ei Raamatusta löydy, hyvänä esimerkkinä se, kun jossain "vanhan kirkon" seinässä oli/on kuva kuinka "muka" Jeesus kastettiin vain valelemalla.
Usein vetoat myös Lut.kirkon oppeihin ja teolokiaan, mikä poikkeaa Raamatun näkemyksestä usein.
Ja nyt uskot kaveriasi joka oli käynyt "paikan päällä" ja todisti sinulle, että vettä ei ole riittävästi. Ajattele nyt vähän, miltä esim. jokin pieni järvi olisi näyttänyt suomessa 2000 vuotta sitten, mutta onkin nyt jo kasvanut umpeen ja paikalla onkin nyt suo, sitten kaverisi käy katsomassa paikkaa ja tietenkin hän sanoo sinulle, että ei siellä mitään järveä ole, vaan pelkkä suo.
Näin tämä maailma muuttuu eskoseni, mutta Jumala on sama eilen, tänään ja huomenna!
Hepr. 13:8
Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.
ei vesi pese syntejä pois, vaan usko Jeesuksen ristillä vuodatettuun vereen, joka annettiin kaikkien puolesta, jotka uskovat ja tekevät parannuksen.
ilman kastettakin, ihminen voi pelastua. kaste on vain merkkinä ihmisille, että on ottanut vastaan ilosanoman ja tahtoo seurata Herraa Jeesusta, kaikesta sydämestään. se on liitonmerkkinä, siitä että ihminen tahtoo tehdä parannuksen ja tahtoo pelastua, seuraten Jeesusta, uskossa Jumalaan.
Se on raamatun ilmoitus.
Niinhän paavalillekin sanottiin , että ottaisi kasteen jan antaisi pestä syntinsä.
Jos et ymmärrä, että kaste on juuri osallisuus uskon kautta Jeesuksen vereen, minkä Henki todistaa, olet saatanan talutusnuorassa.
Diabolos, erilleenheittäjäperkele, haluaa opettaa, että kaste ei pese synneistä. Piru erotta jeesuksen veren pois kastevedestä, että tekisi tirhaksi kasteen sisällön. Saatana ei koskaan tunnusTA jEESUKSEN LIHAANTULOA VAAN KIERTÄÄ SEN TAVALLA TAI TOISELLA.
OIKEIN,OIKEIN KIRJOITIT
aloitus on pelkkää lahkokastepropakandaa, jolla kalastellaan maksavia jäseniä anabaptistisiin lahkoihin, taitaa jo lahkokassan pohja häämöttää?
Höpö höpö!
En ole ikinä pyytänyt/käskenyt liittymään mihinkään uskonnolliseen liikkeeseen tai niinkuin sanot lahkoon, vaan ainoastaan tekemään parannus ja antamaan elämänsä Jeesukselle Kristukselle ilman ehtoja ja näin liittyy siihen Raamatun mukaiseen Seurakuntaan jota Kristuksen ruumiiksikin kutsutaan.
On tietysti Raamatun mukaista, että uskovat pitävät paikkakunnillansa yhtä ja näin Seurakunta toimii, niinkuin Raamattu sanoo!
Korintossa toimii Korinton seurakunta ja Helsingissä toimii Helsingin seurakunta jne. jne.
tyhmempikin tieää mikä lahkojen lopputulos on rahat lahkolle (väh. 10%, lahjoitukset, testamentit) ja sielu pirulle
..olet tuota mieltä, niin se on sinun asiasi, mutta voin sanoa hyvällä omallatunnolla, että se joka haluaa antaa, se on aina vapaaehtoista, mutta jos joku väkisin haluaa rahasi, niin sellainen ei silloin ole oikeassa uskossa:
Kuuntele:
http://www.vapauteen.com/media/Jeesus_Vapauttaa_Sinut_Kahleistasi_03072005.mp3
näin?
kirjoitat :
1. ikäänkuin Jeesus olisi upotettu Jordaniin. Niin emme voi sanoa, koska vanhin
kristillinen kuva Sixtuksen katakombin kastekappelissa todistaa, että Johannes seisoi Jeesuksen vierellä ja valeli vettä Herramme päälle.
2. ..kastevesi ei pese syntejä..
Niin ei ole, koska Paavalillekin sanottiin, että hän ottaisi kasteen ja antaisi pestä pois synnit. Jo Vanhan liiton aikana kastevesi puhdisti leeviläispojat synneistä.
Eihän se ihmissilmin ollut muuta kuin että tultiin märiksi, mutta Jumalan silmissä kuitenkin synneistä puhtaiksi.
3...sylivauvat eivät ole perineet isiensä syntejä... tämäkin väitteesi on väärä, koska jokainen Adamin jälkeläinen on synnissä siitetty ja synnissä syntynyt ja paha Jumalan silmissä jo alusta asti. Perisynti on todellista, vaikka sanana sitä ei Raamatussa mainitakaan. Asiana kuitenkin kyllin selvästi monessa paikassa. Lapset eiv'ät ole taivaskelpoisia itsessään. Olet harhaopettaja!
4. Se, että Filippus kastoi hoviherran ja että Raamattu sanoo, että he nousivat vedestä, si suinkaan todista, että hoviherra olisi upotettu veteen. kyseisellä paikalla on faktatietojen mukaan aina ollut pieni kevätpuro, joka välillä jopa kuivuu. Helöluntailainen E, manninen on kerran kirjoittanut mielikuvitustuotteena, että kyseisellä paikalla olisi upotettu hoviherra! Todellisuutta se ei kuitenkaan ole.
5. lapset eivät ymmärrä ja voi uskoa....väitteesi on myös väärä. Kun Jeesus puhui niistä, lapsista, joiden viettelijöille olisi parempi, että heidät upotettaisiin myllynkivikaulassa mereen, Jeesus selvästi sanoi, että " näistä, jotka uskovat minuun"... Jeesuksen läheisyys, Jumalan Sanan läheisyys ja kuuleminen toivat silloinkin uskon, mutta ei Jeesus tarkoittanut, että kuka tahansa lapsi missä tahansa olisi taivasten valtakunnan omistaja ilman uskoa Jeesukseen. Jos lapset olisivat taivaskelpoisia, synnittömiä, he eivät koskaan kuolisi, koska kuolema on synnin palkka. kyllä palleroitakin kuolee siinä missä aikuisiakin ja vain siksi, että ovat saastaisia, syntisiä siinä missä muutkin.
6. Puhut silmien päästä repimisestä jne...mutta sanopas miksi Koorahin, daatanin ja Abiramin väki suistuivat elävältä tuonelaan, niin pallerot kuin pullerotkin...siis myös pienetkin lapset.
7. Missä lakia ei ole. siellä syntiä ei lueta...Kyllä niin, mutta silti siellä missä laki ja synti on, siellä Jumala voi kostaa isien tekemät synnit lapsille aina kolmanteen ja
neljänteen polveen, joten älä unohda Jumalan pyhyyttä syntisiä palleroitakaan kohtaan.
8. Piru valehtelee tekemällä synnittömät syntisiksi...ei se niin mene, vaan päinvastoin, Joku,,,piruhenkinen tekee syntiset synnittömiksi ja viettelee
uudestikasteelle viattomia etsijöitä-
9. Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä...Kyllä ja siksi kastevesi puhdistaakin synistä, koska siinä on mukana koko Jeesus: lihaantullut, haavoitettu ja lävistetty, verinen Vapahtaja. Henki, vesi ja veri todistavat aivan samaa, On suuri asia, että Jeesuksen veri, vedessä ja veden kautta, yhä riittää puhdistamaan uskon kautta Jumalan armosta syntisen ihmisen päivittäin ja hetkittäin.
Vielä sinutkin Joku (se alkup) voi jeesuksen veri puhdistaa, kun nöyrryt pyytämään anteeksi kasteharhaoppia, jolla olet jo vuosien ajan vienyt helvetin tielle monia ihmisiä tee tänään parannus ja saat vielä elää ja pelastut.
"Vielä sinutkin Joku (se alkup)"
enkä ole tätä tekstiä kirjoittanut !!
huomasitko muuten että kyisyin kysymyksen????
joten miksi minua rupeat syyttelemään ja haukkumaan???
niinkuin tuossa linkissä kerrottiin!
Tällätavalla meidän jokaisen tulisi tuntea
Jeesus ja näin kertoa Hänestä!
...