TULEMMEKO KAIKKI

Our child was taken by force from her home and put into hospital against the will of parents. Our child cannot go to school because looks like she is too much in her own toughts. In fact she has sensomotorial impaiments. She complaint high voices and bright lights.

We are not allowed to teach her our self at home or in private school - becauses they say she is mad. Anyhow at the moment we have little hope to get our child out of hospital. Now the hospital staff and doctors are pressing on parents more than before. We must obey minute rules forced on us.

We can see child only once during the week. Weekend she can stay home only one night. Exceptions are not allowed. Hospital staff complined, because we did not take our child on sunday back to hospital even we had a good reason - optician on Monday morning, which we told to the doctor and the nurse.

Their opinion was, we should postpone the eye treatment. It is not as important as not forcing rules imposed on us. How they can rule eye-treatment is less important? More important for them is that child sleeps in hospital that night an not in his own bed at home. Purpose of hospital treatment should not to make child and parents sick and depending on hospital but make people healthy, free and independent.

On last visiting hour staff member complined, when I told I will go outside of closed doors with child. I should told them beforehand. They are watching our every step - now we have to know which of of parent is coming for visit. Only one parent is allowed only once week. Both parents are not allowed together to see their child. They are clearly trying to put parens against each others and make whole the family mad.

Eero Voutilainen kirjoittaa:

Kohtaamalla välitän ja osallistun


Yhteisö, jossa ihmiset eivät kohtaa eivätkä luota toisiinsa, jättää käyttämättä valtaosan voimavaroistaan, erityisesti hiljaisesta tiedosta, jolla on ratkaiseva merkitys toiminnan tuloksellisuuden kannalta. Kohtaava yhteisö on ilmapiiriltään terve, tulostietoisuudeltaan selkeä ja voimavarojensa laadukkaaseen käyttöön motivoitunut. Vaikeasti tavoitettava hiljainen tieto on siinä erityisen huomion kohteena.


Ihmisinä kohtaava, toisistaan välittävä ja osallistumaan rohkaiseva yhteisö on kapea-alaisen tehokkuusajattelun sokaisemana aikanamme kaikkien ihmisten unelma, jonne osaajat mielellään hakeutuvat. Siksi kohtaamisen merkityksen tunnistaneet yhteisöt kehittävät kohtaamista arvolähtöisesti sisällön ja toimintatapojen suhteen johdosta alkaen koko organisaation kattavasti.


"Yllättäen ainoa arvomaailman osatekijä, joka oli yhteydessä kilpailukykyyn eri aikoina, oli se, missä määrin toisiin ihmisiin luotettiin. Luottamus selitti tilastollisesti noin kaksi kolmasosaa kilpailukyvyn vaihteluista maiden väillä. Luottamus puolestaan on suurinta maissa, joissa tasa-arvoajattelu on vallalla ja joissa ihmiset eivät työelämässä hyväksy vallan epätasaista jakautumista. Tällaisiin maihin kuuluvat Suomi ja muut pohjoismaat." Näin vakuuttavasti todistaa Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian professori Klaus Helkama luottamuksen ja sitä aikaansaavan aidon kohtaamisen merkitystä.


Kohtaaminen vahvistaa aktiivisen kansalaisuuden identiteettiä


Aktiivisen kansalaisuuden ydin on kanssalaisuus, eläminen yhdessä toisten kanssa. Kaikkia hyödyttävä yhteistyö ja siinä kasvava sosiaalinen pääoma rakentuvat yhteisille pelisäännöille. Kansalaisuutta on myös osallistuminen ja vaikuttaminen niillä keinoilla, joita kansanvalta jäsenilleen tarjoaa. Vahvan osallisuuden yhteiskunta on muutenkin vahva yhteiskunta.


Aktiivisen kansalaisen identiteetti syntyy ja vahvistuu kohtaamisten, välittämisen ja yhteisiin asioihin osallistumisen kautta. Vain kymmenisen prosenttia kansalaisistamme on todellisesti aktiivisia yhteisöllisissä kysymyksissä ja yhteiskunnallisissa asioissa. Samaa prosenttiluku pätee järjestölliseen aktiivisuuteen.


Vaatimaton 10 prosenttia on nostettavissa moninkertaiseksi aitojen kohtaamisten avulla. Kohtaamisen merkityksen tunnistaminen ja sille riittävän järeän painoarvon antaminen kouluopetuksesta hallintokultuuriin, järjestöjohtamiseen ja poliittiseen vaikuttamiseen asti on erinomainen tapa luoda kestävää arvoperustaa kohtaamisten uudelle nousuaallolle suomalaisessa kansalaisyhteiskunnassa.


Jokaisella meistä, sinulla ja minulla, aktiivisilla kansalaisilla on kohtaamisten kehittämisen avaimet hallussamme. Nyt on aika ottaa ne esille päivittäiseen käyttöön omasta lähipiiristä alkaen. Hyvä esimerkki kannustaa ja synnyttää hyvien kohtaamisten kehityskierteen, joka tempaa kaikki mukaan. Yhteisenä haasteenamme on kehittää Suomesta toisistamme välittämisen, kohtaamisen ja osallistumisen mallimaa, ihmisten Suomi.


Miten tämä tapahtuu, mistä alkaisin?


Kun tulen kohdatuksi, voin tulla ymmärretyksi. Kun tulen ymmärretyksi, voin kokea tulevani hyväksytyksi. Kun tulen hyväksytyksi omana itsenäni, sellaisena kuin olen, luottamukseni kasvaa. Kun luottamukseni kasvaa, voin tulla avoimemmaksi, rohkeammaksi kertomaan itsestäni. Kun tulen avoimemmaksi, voin tulla kohdatuksi ja ymmärretyksi. Kohtaaminen ja luottamus kulkevat käsi kädessä. Kohtaamiseen tarvitaan luottamusta. Toisaalta kohtaaminen kasvattaa luottamusta. Näin alkaa ja vahvistuu sosiaalisen pääoman kasvun kierre, joka luo henkistä hyvinvointia ja luottamuksellista ilmapiiriä lähiyhteisöön.


Kohtaamisen haasteina, joiden kanssa joudumme kilvoittelemaan, ovat jokaiselle tutut asiat: Kiire, kiire, kiire. Oravanpyörä. Raha, mammona ja ainaiset kovat kasvutavoitteet. Mihin nämä perustuvat? Sokeutuneisiin arvoihimme ja kohtuuttomuuteemme.



"Kohtuuden ajatukselle on kyllä jo kysyntää", vakuuttaa filosofi Eero Ojanen. Pärjäämisen ja menestymisen hinta on, että ihminen altistaa itsensä kohtuuttomille vaatimuksille, kohtuuttomille arvoille ja kohtuuttomalle elämäntavalle. Pärjääväkin ihminen potee jatkuvaa huonouden ja riittämättömyyden tunnetta. Loppuun palamisesta on tullut vallitsevien normien mukainen tilanne, ei poikkeus. Tällä menolla koko yhteiskuntaa uhkaa loppuun palaminen.


Ja kuitenkin samaan aikaan me ihmiset odotamme toistemme tapaamista, kohtaamista ja kiireetöntä keskustelua. Haluamme tulla yhteisiin avoimiin pohdintoihin, testaamaan omia ajatuksiamme, kuulemaan ja kuuntelemaan toisten ajatuksia. Meillä on kohdatuksi tulemisen nälkä. Mikä neuvoksi, mistä alkaisin?


Ensimmäiseksi jokaisen meistä pitäisi kohdata oma itsemme. Meidän on opittava pysähtymään, rauhoittumaan ja kuuntelemaan omaa sisintämme. Meidän on opittava kuuntelemaan toisiamme, lähimmäisiämme. Meidän on opittava hyväksymään erilaisuutemme: erilaiset arvot, erilaiset kulttuuritaustat, erilaiset tiedot, taidot ja kokemukset, erilaiset odotukset, tarpeet, tavoitteet ja unelmat. Ja meidän on vapautettava itsemme näennäiskiireen kierteestä ja pelastauduttava elämälle.


Kiinan kielessä kiirettä ilmaistaan kahdella merkillä: toinen näistä tarkoittaa sydäntä, toinen tappamista. Kiire ei "tapa" vain meitä itseämme, vaan uupumista ja loppuun palamista levittäen se valtaa lähiyhteisömmekin. Onneksi kiireessä on mukana toinenkin puoli, sydän. Sen kuuntelemiselle, seuraamiselle ja hyvyyden voimalle annamme mahdollisuuden ihmisinä toisiamme kohtaamalla.


Entäpä yhteisössä, miten sen kohtaamiskulttuuria voi kehittää?


Kohtaamiset eivät ole kokouksia. Hyvissä kohtaamisissa on aivan omanlainen virityksensä, jota voi ja tulee opiskella.


Kohtaamisen ratkaiseva merkitys on avautunut ja saanut uusia ulottuvuuksia saamieni henkilökohtaisten hyvien kokemusten kautta. Ne avasivat silmät näkemään miten entiset kohtaamiset olivat olleet käväisyjä, joissa ei tapahtunut sielujen kohtaamisia kuten nyt.


Omat kokemukset kohtaamisista ovat vakuuttaneet, että kansalaistoiminnalla on valtavat mahdollisuudet mitä moninaisimmilla kohtaamisten alueilla. Esimerkiksi parisuhteissa, vanhempien ja lasten kesken sekä lasten vanhempien kesken olisi esim. lasten leirien yhteydessä paikkoja järjestää uudenlaisia kohtaamisia.


Nykyajan kiireisetkin ihmiset tulevat mielellään puitteiltaan luonteviin ja hyviin kohtaamistilaisuuksiin. Näitä voitaisiin ja niitä tulisi järjestää muulloinkin kuin joulu- ym. sesonkiaikoina.


Hyvistä kohtaamiskokemuksista syntyy luontevasti uutta traditiota, joka levittää kohtaamiskulttuuria ympäristöönsä. Uusia hyviä kohtaamistilaisuuksia aletaan odottaa, jolloin ne luovat koko yhteisön perustehtävälle uudenlaista puoleensavetävää mielikuvaa.


Ensimmäisen vapaamuotoisen kohtaamisen on tärkeä onnistua hyvin. Siksi sen valmisteluun, lähestymis- ja kutsumistapaan sekä itse tilaisuuden ohjaukseen täytyy valmistautua huolellisesti. Aitous, luonnollisuus ja persoonalliset tavat ovat tällöin valtteja. Kysymys ei ole sellaisista kohtaamisten järjestelyvaatimuksista, etteikö niitä tahdon löytyessä pystyttäisi pienelläkin paikkakunnalla aivan hyvin täyttämään.


Hyvin järjestetyissä kohtaamisissa on itsessään sisäänrakennettuna innostuneisuuden syntyminen ja innostuskierteen vahvistuminen. Ketään ei pakoteta innostumaan - kannettu innostushan ei kaivossa pysy - vaan tapahtuman luonne ja prosessimainen rakenne kutsuu esiin meissä jokaisessa olevaa kiinnostumisen ja innostumisen halua. Ja jokaisella on mahdollisuus olla innostunut itselle luontevalla tavalla.


Hyvän kohtaamisen jälkeen ihmiset ovat innostuneita. Innostus luo yhteisöllisyyttä, jonka syntymistä ja kehittymistä tulee johtaa - kohtaamisilla. Yhteisönsä kohtaava johtaja on läsnä. Hänellä on aikaa kohdata ihmisiä, kuunnella heitä ja myötäelää heidän tilanteitaan. Totta kai hän ymmärtää yhteisöllisen suunnittelun, visioinnin ja tulosten määrittelyn arvon. Ykkösasiaksi arkipäivän johtamistyössä hän kuitenkin nostaa keskittymisen läsnäolemiseen.


Tapa toimia on todella viesti - niin hyvässä kuin pahassakin! Hyvä uutinen on että sellainen yhteisö ja sen strategia menestyy, joka löytää ihmisten sydämet, joka keskustelee ja jossa ihmiset kohdataan heitä arvostaen ihmisinä. Tällaisella yhteisöllä on puoleensa vetävä identiteetti ja sielu. Yhteisön sielu on sen juureva identiteetti, joka luo turvallisuutta, motivaatiota ja rohkeutta itselliseen yhteisöllisyyttä vahvistavaan toimintaan.

http://www.kansalaisfoorumi.fi/sivu.php?artikkeli_id=273