Usko ja järki eivät ole ristiriidassa, kuten tiedämme. Entä usko ja tunteet? Elämässä, perheessä, seurakunnassa, hiippakunnassa? Saako kristitty vihata (vrt. Jeesuksen opetus)? Vihan hautominen, kaunan kantaminen ja katkeruus eivät ainakaan kuulosta kristillisiltä.
Ehkä asiasta olisi syytä keskustella, varsinkin kirkon nykytilanteessa täällä Suomessa?
Ehkä asiasta olisi syytä keskustella, varsinkin kirkon nykytilanteessa täällä Suomessa?
Vastaukset 28
Vanhimmat
Kyllä saa kristitty vihata, kyllä Jeesuskin vällillä ainakin vihastui(en usko että hän henk.koht kuitenkaan ketään vihasi).
Ihmisiä me kaikki olemme ja jokaisella on omanlaisensa tunteet.
Mutta olen huomannut että ihmisenä voi kasvaa ja myös pahinta vihamiestänsä oppia rakastamaan. Mutta on annettava itselleen aikaa,oltava kärsivällinen, tie rakauteen on hyvin vaikea.
Jotkut selviävät siitä tiestä, toiset ehkä väsyvät matkalla.
Aina kannattaa yrittää jatkaa matkaa ja huutaa Jumalan viisautta ja voimaa avukseen.
Kaikkea hyvää sinulle.
T:Amazon
Vihastua saa ilman muuta, on asioita joiden kohdalla suuttuminen on kohtuullista ja oikein ja kuuluu ihmisyyteen. Eivät kai asiat maailmassa paranisi, jos ihminen myös henkisesti aina vain kääntäisi toisen posken. Vihan hautominen sen sijaan tekee pahaa vihaavalle itselleen, vaikka se ei johtaisikaan aktiiviseen pahan aiheuttamiseen vihan kohteelle.
Keskustelin kerran anteeksiantamisen vaikeudesta kahden henkilön kanssa, jotka olivat edenneet kristillisessä kilvoittelussa minua huomattavasti pitemmälle. Minua vaivasi kokemani vääryys, jonka tekijä ei näyttänyt tuntevan katumusta. En pystynyt antamaan anteeksi, olin katkera ja toivoin, etten ikinä joutui enää tapaamaan kyseistä henkilöä. Ja joka kerran Isä meidän -rukousta lukiessani tunsin piston sisälläni "niin kuin mekin annamme anteeksi" sanojen kohdalla.
Toinen keskustelukumppaneistani sanoi, että kirkko tarkoittaa anteeksiantamisella sitä, että vaikkei tapahtunutta voikaan unohtaa, on kuitenkin sisäisesti päässyt ihan samaan tilaan ja pystyy kohtaamaan loukkaajan ja suhtautumaan häneen ihan samoin kuin ennen hänen tekoaan. Tuntui tosi vaikealta. Toinen jatkoi: oleellista ei kuitenkaan ole se, että on täydellisesti pystynyt antamaan anteeksi, vaan se, että on etenevässä prosessissa kohti anteeksiantamista. Vaikka siihen prosessiin kuluisi koko elämä.
Minusta tekstisi on juuri niin kuin minäkin olen sen kokenut.
Vaikeinta minulla on Isä meidän rukouksessa tapahtukoot sinun tahtosi maan päällä, niinkuin taivaissa.
Aina mietin että Jumala on viisas ja asiat tapahtuu niinkuin hän ne suunnittelee. Ne hyväksyy,ehkä jopa ymmärtää, vaikka se sattuu kovastikkin.
kyllä itku on tullut monasti siinä kohtaa.
T:Amazon
erimieltä.
Samaamieltä olen siitä, että anteeksi antaminen on hyvin vaikeaa ja siitä Filbertin kanssa, että vihan tunne on todella vanhingollista ruumiilliselle hyvin voinnille. Kokeilkaa vaikka sykemittarilla miten syke kehittyy kun rupeatte kiihottamaan itseänne vihaan. Tämän pitäisi nostaa myös verenpainetta. Itsellä ei ole verenpainemittaria niin en voi valitettavasti kokeilla sitä.
Erimieltä ole siitä, että asiat tapahtuvat juuri niin kuin Jumala suunnittelee. Jos niin olisi oli Jumalan tahto, että terroristit lentivät koneilla päin pilvenpiirtäjiä tappaen tuhansia. Samoin jokainen voisi perustella likaiset ja laittomat teot sillä, että ne nyt kuuluu Jumalan suunnitelmaan.
Elävässä elämässä tapahtuu ilman mitään syytä inhottavia asioita, joille me emme mahda mitään. Saman voisi sanoa nasevammin ja lyhyemmin "Shit happens".
Niin taitaa se minunkin verenpainemittarini vielä olla siellä kaupan hyllyllä...
Olet oikeassa niistä lentäjistä ja heidän puuhistaan. Heillä oli vapaa tahto tehdä se tai olla tekemättä. Tai en ole siitäkään niin varma oliko. Ehkä oli jonkinasteisesta aivopesusta kyse.
Oikeastaan en ajatellutkaan sen kaltaisia tapahtumia elämässä yleensä. Mutta olet oikeassa "Shit things happens".
T:Amazon
Filbert kertoi: "Toinen keskustelukumppaneistani sanoi, että kirkko tarkoittaa anteeksiantamisella sitä, että vaikkei tapahtunutta voikaan unohtaa, on kuitenkin sisäisesti päässyt ihan samaan tilaan ja pystyy kohtaamaan loukkaajan ja suhtautumaan häneen ihan samoin kuin ennen hänen tekoaan."
Tämä vaatii varmasti täsmennystä. Papilta voi vaatia, että hän voi suhtautua syntinsä tunnustaneeseen seurakuntalaiseen samoin kuin ennen ripin kuulemista. Emme kuitenkaan voi ajatella, että voisimme aina "kohdata loukkaajan ja suhtautua häneen aivan samoin kuin ennen hänen tekoaan", mikäli olemme antaneet anteeksi vaikka muistaisimmekin tapahtuneen.
Muistaminen nimittäin lisää elämänkokemusta, jota tarvitaan esimerkiksi siihen, että ei mene täysin luottamaan ihmiseen, joka pystyy kovinkin petolliseen toimintaan. Myös viisaus on kristillinen hyve. Ei esimerkiksi ole viisasta antaa lastaan sellaisen henkilön hoitoon, joka on pahoinpidellyt lasta.
Mitä anteeksianto tällaisessa tapauksessa tarkoittaa? Uskoakseni joitain sellaista, että tyytyy siihen, että rikkoja saa rangaistuksen.
Entä jos on kysymyksessä lapsi, jonka oma vanhempi tai molemmat vanhemmat kohtelevat häntä julmasti? Sitä varmaankin muistelee elämänsä loppuun asti ja tasapainoon ja anteeksiantoon voi kulua melkein sama aika. On huono asia, jos tällainen ihminen pakotetaan teeskentelemään anteeksiantoa vetoamalla hänen kristilliseen omaantuntoonsa. Vain totuuden myöntäminen voi loppujen lopuksi johtaa myös anteeksiantoon.
joku on sentään saanut kipinän totuudesta :)
totisesti, ei mikään kirkko tai seurakunta pelasta ihmistä, vaan ainoastaan usko Jeesuksen Kristuksen tekoihin ja häneen Jumalan Poikana, sekä Jumalana, ja parannuksen tekeminen ja käskyissä pysyminen.
siunausta
katolisen Kirkon. Kirkko opettaa, että Jumala pelastaa Kristuksen sovitustyön kautta, mutta ei vastoin ihmisen omaa tahtoa.
Käytät minun viestiäni valheellisesti ja vääristellen omaan tarkoitukseesi. Se siitä sinun totuudestasi. Olen jo sanonut, että lopetan tällä palstalla, ja sinun jatkuva häirintäsi on yksi syy (en tiedä miksi seriffi sallii sen). Ota opiksesi neuvoista joita sinulle on täällä annettu. Jos tarkoituksesi on vain "käännyttää" - kuten näyttää - niin tiedoksesi että proselytismi on virallisella tasolla kielletty ja epävirallisesti luotaantyöntävää.
Jeesuksen opetuslasten, on tarkoitus kylvää totuuden siemen, ja Jeesus itse huolehtii siitä, että se ihmisessä alkaa versomaan. katolisen kirkon opit, ovat ihmisten, eikä Jumalan oppeja.
kerropa miten voi häiritä ihmistä kirjoituksella?. eihän ihmisen tarvitse lukea, jos hän ei halua?. jos totuus loukkaa jotakin ihmistä, niin mitä se kertoo ihmisen sielusta?. Jeesuksen opetuslapset, eivät loukkaannu totuudesta, vaan ottavat siitä vaarin.
rukoilen, että jokainen joka omaa silmät ja korvat, tutkisi ja etsisi totuutta, eikä pysyisi siinä valheessa jota monet kirkot, katolisuuden lisäksi opettavat, joka on vääristetty totuus. voiko vääristynyt totuus, olla totuus?. voiko olla kahta totuutta?. miten voi ihmiselle oma sielu, olla niin arvoton, ettei voi edes etsiä totuutta, jos joku pyrkii varoittamaan, tämän olevan väärässä totuudessa ja opissa?.
tutkikaa ja etsikää, niin löydätte totuuden. Jeesus ja Jumalan sanansaattajat ovat kertoneet näistä eksyttäjistä, mutta ihmiselle vääräkin tie on oikea, jos hän ei totuutta tunne.
siunausta
..on täällä jo useita viestejä, joiden sisältö on samanlaista julistamista. Koitapa nyt hetki hissukseen odotella, saisitko vastauksia noihin kirjoituksiisi. Jos et saa vastauksia, vedä siitä sitten haluamasi johtopäätökset.
Hyvää päivänjatkoa ja runsasta Jumalan siunausta!
seriffi sallii kaikkien itsensä ja piispansa kanssa samanmielisten terrorisoida vapaasti, muiden asialliset viestit taas sensuroidaan sellaisella teholla ja kiivaudella että yksi toisensa jälkeen asialliset kirjoittajat ovat kyllästyneet listameininkiin ja lakanneet kirjoittamasta tänne. En yhtään ihmettele heidän päätöstään ja jälleen kerran ihmettelen kuinka seriffi kehtaa olla niin käsittämättömän puolueellinen kuin mitä hän täällä huseeraa. Kukapa tänne viitsisi viestejä oikein ajatuksen kanssa kirjoittaa kun ne poistetaan kuitenkin, kun kirjoittaja ei kuulu seriffin ja piispan vilttiketjuun. Ajattelin itse jo kauan sitten että en viitsi vaivautua.
runsasta siunausta sinullekin.
Nöyryys on aidon Jumalan lapsen ehta tunnusmerkki.
aidon jumalanlapsen ehta tunnusmerkki ja U:n toimintaa seriffinä leimaa omavaltaisuus, loukkaava näsäviisaus, töykeys ja nöyryyden puute, niin mitä tästä voimmekaan päätellä?
Nimimerkki ut unum sit,
valitsemasi nimimerkki on irvokas. Sinähän täällä olet puoluerintamia ja ristiriitoja rakentamassa.
Anteeksi, siis ut unum sint.
irvokasta sinusta on nimimerkissä, joka liittyy Kristuksen sanoihin, joista ekumeeninen ajattelu ponnistaa? Ei sopua voi syntyä ilman vääryyksien oikomista ja oikeudenmukaisuutta ja tiedät kai sinäkin että siinä on esteenä hiippakunnassamme nykyinen piispa, hänen hännystelijänsä ja kaikenlainen sairas sensuurimieliala. Minä haluan nähdä hiippakuntamme tervehtyvän ja se vaatii monenlaisia muutoksia ja avoimuutta. Avoimuuden vaatimusko sinusta on sitä irvokkuutta?
Yhtä lailla minä voisin päivitellä, miten irvokasta on että sinä kirjoitat arkkienkelin nimellä.
Jos kirjoitit totuudenmukaisesti, lienee sheriffille tullut hama, kun viestisi on kaikkien luettavana...
"ut unum sint", jos lukisit Joh 17, josta tuo sinun nimimerkkisi tulee, ja heti perään tuonkin äskeisen viestisi, niin ehkä huomaisit itsekin.
Luepa se oma viestisi uudelleen, johon reagoin sanomalla nimimerkkiäsi irvokkaaksi. Minä kannatan avoimuutta ja asioiden selvittämistä täydestä sydämestäni. En kannata nimittelyä ja keinotekoisten luokittelujen tekemistä: "piispanmieliset" jne. Ekumeeninen ajattelu ei pyri luomaan ristiriitoja tai hajaannusta myöskään omassa kirkossaan, kuten sinä inhottavalla tyylilläsi teet.
on parhaita kirjoittajia listalla. Hiippakunnassa vallitsee hajaannus ja on vallinnut siitä lähtien kun vatikaani teki täydellisen epäonnistuneen piispavalinnan. Kyllä se ääneen sanotaan ja muutosta vaaditaan vaikkei sinua miellyttäisikään.
Piispanmieliset täällä hajaannusta lietsovat, muita haukkuvat sekä väärää puuta. Piispanmieliset syyllistävät aiheetta niitä, jotka pyrkivät parempaan. Omat viestisi ovat tuosta asenteesta esimerkkinä.
joita sinun sivalluksistasi puuttuu.
Michael ei ole täynnä itseään, niin ettei voisi kuunnella toisia tai muuttaa joskus käsityksiään.
Me tarvitsemme sekä myötätuntoa että oikeudentuntoa, joita hänen viesteistänsä välittyy.
Michael Michaelia niin kauniisti kehua. Omakehu paras kehu.
Se mitä sanoin Michaelista perustuu tämän palstan keskusteluun. (Minusta on kyllä vaikea kuvitella häntä keksimässä kehuja itselleen.)
Tulethan Sakkeus joskus takaisin kirkkoon, toisin sanoen, alas puusta. Kerran katolilainen, aina katolilainen, niin se on.
toki olen syntyperäisenä katolilaisena aina katolilainen, mutta hallinnollista paluuta pidän erittäin epätodennäköisenä. Ainakin kirkon olisi päivityttävä todella paljon.
Kirkko on "semper reformanda", vaikka ajat vaihtelevat. Siunausta.
On turhauttavaa kirjoittaa jokseenkin pitkä asiallinen teksti yhä uudestaan. Ei vain mene läpi. Sen piti tulla tuonne kyseenalaisen "Avovaimon" (sic!) avaamaan keskusteluun. Tunnekeskusteluun sopii tämä viesti, joka kertoo turhautumisesta. Tunnetasolla on täysin mahdollista ymmärtää turhautumisesta lähteneitä kohtalokkaita tapahtumaketjuja, joista voi lukea historiankirjoista ja päivänlehdistä. Sovinnollisten ja asiallisten viestien sensurointi on äärimmäistä tyhmyyttä ja vastuuttomuutta Kirkosta. Voi "voittajia"!
Se on vihdoin luettavissa siellä ("Taas väärin, Sakkeus")