Tuonilmaisiin ?

Seuraava perustuu vain kielitajuuni, mutta oletan että sanaa on saatettu tutkia myös kielitieteellisesti. Ainakin Joensuun yliopistosta voisi löytyä joku, jolla olisi täsmällisempääkin tietoa.

Sana "Tuonilmainen" lienee karjalankieleen perustuva runollinen ilmaisu. Sen kanta on mitä todennäköisimmin "tuoni", josta taas on johdettu
kirjakielinenkin sana "Tuonela", siis kuoleman valtakunta.

Ortodoksisessa kielenkäytössähän on muitakin tämänlaatuisia termejä, jotka todistavat lähinnä sitä, että ortodoksinen kulttuuri karjalais-suomalaisella alueella on vanhaa perua. Mainitsen muutaman esimerkin, joita tulee mieleen: slaaviminen, kristottaminen, riähkä, praasniekka, grobu, jääksiminen, pokoiniekka, moliminen, Jordanilla käynti, lihapyhälasku jne.

Matti Sidoroff on toimittanut kirjan: "Matka tuonilmaisiin - ortodoksinen hautauskirja", 1998, Ortodoksinen Veljestö, ISBN 951-97815-0-1

Löytyisiköhän tuohonkin vastaus sieltä. Siis mars kirjastoon !

sanonnssa kuvastuu ortodoksisten karjalaisten käsitys siitä, että kun sielu lähtee ruumiista, niin se viipyy kuusi viikkoa tutuilla asunsijoillaan omassa kotipiirissään.

Kun kuusnetäliset on sitten pidetty, katoaa sielu tuonilmaisiin eli tuonpuoleiseen maailmaan. Joskus vainaja tosin tämänkin jälkeen voi tulla esim linnun muodossa tervehtimään omaisiaan.

Tuonilmaiseen liittyy läheisesti käsite tämänilmainen. Ne siis tarkoittavat kahta maailmaa: tämänilmainen fyysistä näkyväistä maailmaa ja tuonilmainen tuonpuoleista maailmaa jossa vainajat ja henget asuvat.

Tuonilmainen ei ole käsitteenä puhtaasti kristillinen vaan syntyi jo karjalaisen kansankulttuurin ja uskonnon aikana. mm. nainen oli välittäjä kahden maailman välillä ja antoi lapselle mahdollisuuden syntyä tuonilmaisesta tämänilmaiseen synnyttämisen kautta. Lapsi oli siis karjalaisen käsityksen mukaan olemassa ennen syntymää tuonilmaisissa. Tämä käsitys oli toki kristinuskon kannalta ongelmallinen.

Karjalaisessa kansanuskossa nainen oli juuri välittäjä tuonilmaisen ja tämänilmaisen välillä. Kristinusko ei täysin poistanut noita käsityksiä sillä kansan mielessä Kristuksen syntymä ja Maria Jumalanäitinä saattoivat jopa tukea näitä käsityksiä. Nainen hoiti myös riittejä, joiden kautta tuonilmaisiin oltiin yhteydessä. Osa oli fyysisiä osa henkisiä esim. ääneenitkemistä. Fyysiseen riittiin (esim. sukuelinten paljastamiseen) viittaavat ainakin eräät muut välittäjätehtävään liittyvät sanat, jotka olivat suoraan naisen sukuelimeen viittaavia.

Joskus riitit olivat suojelutarkoituksessa ja hyväksi, joskus naisen läsnäolo tilanteessa saattoi aiheuttaa epäonnea, esim. metsälle lähtiessä.

Kristinuskon saapuessa välittäjän tehtävä laajeni myös muille, esim. papille ja ikonille. Tämän myötä naisen merkitys välittäjänä muuttui. Kansanuskossa naisen tehtävä liittyi noituuteen ja riitit olivat fyysisiäkin. Kristinuskon kautta välittäjätehtävä muuttui henkisemmäksi, rukoukseksi ja itkemiseksi. Eli "epäsiveellinen" muuttui siveellisemmäksi.

Mutta edellä siis lyhyesti tuonilmainen-sanan merkityksestä ja siihen liittyvistä kysymyksistä.

Mutta tuonilmainen on siis synonyymi sanalle tuonpuoleinen.

iT