Haluaisin vaan kysyä, et minkä takia Jumala koettelee toisia ihmisiä niin paljon ja toiset pääsee taas niin helpolla?
Itse olen aina yrittänyt auttaa ja tukea muita (taustasta riippumatta)ja kuitenkin mä saan kärsiä niin paljon. Mä olen koko pienenikäni uskonut Jumalaan, mut sekö on palkka siitä, et yrittää auttaa muita, et joutuu näkemään niin paljon pahaa ja multa on viety niin monta rakasta ihmistä....
Kai Jumalallakin on rajat... Jos tää on jotain koettelemusta, niin en mä kuitenkaan ole Isääni hylännyt, mut en vain aina jaksa ymmärttää, miks esim. mua satutetaan niin paljon.
Itse olen aina yrittänyt auttaa ja tukea muita (taustasta riippumatta)ja kuitenkin mä saan kärsiä niin paljon. Mä olen koko pienenikäni uskonut Jumalaan, mut sekö on palkka siitä, et yrittää auttaa muita, et joutuu näkemään niin paljon pahaa ja multa on viety niin monta rakasta ihmistä....
Kai Jumalallakin on rajat... Jos tää on jotain koettelemusta, niin en mä kuitenkaan ole Isääni hylännyt, mut en vain aina jaksa ymmärttää, miks esim. mua satutetaan niin paljon.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Vaikea aihe tämä kärsimys ja syyt siihen. Jumala koettelee varmaankin kaikkia juuri niin paljon, kun katsoo tarpeelliseksi. Tärkeintähän on, että oppii tuntemaan Hänet paremmin, kuten Jobin tarinastakin voimme päätellä. Siinähän Job toteaa lopuksi vasta näkevänsä Jumalan, kun oli ennen korvillaan vain kuullut.
Jumala vetää siis puoleensa monin tavoin ja yksi on kärsimys.
Ihmisjärjellä niitä asioita ei voi käsittää, mutta Jumalaan voimme luottaa ja Hänen ohjaukseensa, koska Hän tietää itsemmekin paremmin, kuin me.
Voimat loppuu välillä itseltänikin ja kiukuttelen Jumalalle.
Jos joudut Jumalan vuoksi kärsimään, niin Jeesus kertoi tästäkin.
Matt. 10.
22 Kaikki tulevat vihaamaan teitä minun nimeni tähden, mutta se, joka kestää loppuun asti, pelastuu
Ilm. 2.
10 Älä yhtään pelkää sitä, mitä joudut kärsimään. Saatana on sulkeva muutamia teistä vankeuteen, jotta teitä koeteltaisiin, ja te joudutte ahdinkoon kymmeneksi päiväksi. Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle voitonseppeleeksi elämän.
Niin, toisten ihmisten elämänpolku on kivikkoisempi kuin toisten. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että elämä on aina ensisijaisesti KOULUA, kaikella on oma jo ennalta määrätty tarkoituksensa, ja kärsimykset ovat itse asiassa salapukuisia siunauksia. Voimia sinulle.
"kaikella on oma jo ennalta määrätty tarkoituksensa..."
Aikamoista puppua. Jos noin olisi, niin miksi ihmisiä tuomitaan vankilaan? Sinun logiikkasi mukaanhan rikollinen on vain tehnyt ennaltamäärätyn teon.
Pekka Ervastin sanoin:
"Karma ja karman toiminta on sellainen ala, jota viisaampienkin sietää paljon tutkia. Meidän täytyy ottaa huomioon, että karman, syysuhteen laki, se laki, jossa aina on syy ja seuraus elämässä, pitää paikkansa paitsi tässä tekojen maailmassa myös tunteiden ja ajatusten maailmassa. Sen tähden meidän on aina tehtävä ero, kun karmaa ajattelemme, näiden eri karman työalojen välillä, sillä me olemme hyvin paljon kasvaneet siihen ajatukseen, että me emme vastaa ajatuksistamme emmekä puheistamme. Vaikka puhe on jo teko, niin huomaamme, että kovin vähän pidämme vaarin puheista. Me voimme sanoa mitä tahansa, ja sitten ihmettelemme kovasti, että siitä jotakin seuraa. Siksi me ihmiset emme ole vielä vastuuntuntoisia ajatusten ja tunteiden suhteen. Luulemme, että saamme ajatella mitä tahansa. Kuitenkin on otettava lukuun, että meidän ajatuksemme vaikuttavat lähimmän ympäristömme ilmapiiriin, ajatukset jäävät siihen jonkinlaisina voimapattereina, ne saavat yhä lisää uutta elämää ja ovat olemassa ihmiskunnan ja meidän oman kansamme aurassa. Mitä meidän ajatuksemme saavat aikaan toisissa olennoissa ja ihmisissä, siitä tulee meille karmaa. Me esimerkiksi ajattelemme paljon tuollaisia rikosasioita, me voimme kuvitella mielessämme: tällä tavoin voisi menetellä, ettei joutuisi kiinni. Me koetamme keksiä kaikenlaisia sukkelia tapoja, ja niin me itse asiassa luomme ajatuksia, jotka auttavat niitä ihmisiä, jotka kulkevat varkauden tiellä, jotka suunnittelevat, millä tavoin voisivat varastaa. Me emme kyllä ajatuksistamme tarkoita, että jonkun pitäisi lähteä varastamaan, me päin vastoin tunnemme harmia siitä, että joku niin tekee, mutta itse olemme nauttineet kuvitellessamme sellaisia asioita.
Me voimme ymmärtää, että kuvittelumme tekee meidät vastuunalaisiksi varkaan suhteen. Hän on ilmiö, joka itse asiassa personoi monen ihmisen ajatuksia. Monet suomalaiset ajattelivat aikanaan, että Bobrikoff oli julma olento, mutta eivät silti tahtoneet lähteä häntä ampumaan. Sitten tuli eräs ihminen, joka otti nuo ajatukset, sai niistä voimaa ja ajatteli, että hän panee sen työn täytäntöön. Mehän voimme ajatella sitä jaloksi teoksi, mutta juuri se, että hän personoi ja ruumistutti monen ajatukset, tekee, että nämä monet tuhannet jäivät vastuunalaisiksi itse murhateosta. Murhaaja sai kantaa seuraukset. Hänellä oli kuitenkin hyvää karmaa siitä, että hän uhrasi itsensä jalosti suuren aatteen puolesta. Taas joku varas, joka personoi monen ihmisen suunnitelmat, jää vastuunalaiseksi teostaan, sillä se ei ole jalo teko, mutta kaikki ne ihmiset, jotka suunnittelevat ja kuvittelevat varkautta, jäävät myös vastuunalaisiksi varkauden paheesta maailmassa.
Tämä on toinen puoli asiasta, toinen on se, että ihmisen ajatukset aina ennustavat, mitä hän vielä tulee tekemään. Ja vaikka hän ei nyt voisi tehdä sellaista, niin hän tulee sen joskus tekemään. Jos hän ajattelee nyt jotakin pahaa, niin hän luo itselleen sellaisen tulevaisuuden, jossa nuo ajatukset tulevat teoiksi. Ja jos hän ajattelee hyvää, niin voi olla, ettei hän nyt osaa sitä toteuttaa, mutta kun hän ajattelee kaunista, niin hän luo itselleen siitä tulevaisuuden, sillä ne ajatukset tulevat teoiksi jossakin ruumistuksessa. Sen tähden jos esimerkiksi näemme, että joku ihminen surmaa itsensä, voimme olla varmat, että hän on sitä ajatellut niin monta kertaa, joko tässä elämässä tai jossakin edellisessä, että se tulee teoksi. Elämässä aina ajatus on teon isä.
1923 (RR 1958/2)
www.teosofia.net
luotan siihen, että jos kivi tipahtaa päähäni, niin se on sattumaa eikä mikään suunniteltu juttu. Ellei sitten joku kretsu käy tahallaan nakkaamassa kiveä päähäni. Silloinkaan se ei ole kohtaloa vaan tuon ihmisen tahdosta riippuva asia.
kun islamilaisilla on vastaava fatalistinen ajattelutapa? Mites nyt heitä puolustat sen asian suhteen?
Jumala tietää kaiken-> vaihtoehdot ja niiden syyt sekä seuraukset.
". Ellei sitten joku kretsu käy tahallaan nakkaamassa kiveä päähäni. Silloinkaan se ei ole kohtaloa vaan tuon ihmisen tahdosta riippuva asia."
Äläpäs nyt imartele itseäsi...Kuka nyt sinun takia katolle lähtee kiviä pudotteleen.
Saatanan sekoittamat ajattelevat yhtä vaikeasti yksinkertaiset asiat, esim. kun saatana yllytti kristusta hyppäämään rotkoon, ja kristus kieltäytyi, niin syynä oli todennäköisesti myös se että ko. paikkaan oli hyvät rappuset mitä ylös tai alas kiivetä. Nih!
En minä tunnusta islaminuskoa! Pidän sitä liki yhtä sairaana ja perverssinä uskontona kuin kristinuskoakin. Mutta hieman se on inhimillisempi. Ei tuon faktan tunnustaminen tee minusta silti islamilaista.
"Mutta hieman se on inhimillisempi. Ei tuon faktan tunnustaminen tee minusta silti islamilaista."
Eikä tuo mielipide faktaa..
En minä silti kannata islamilaisuutta. Yritän vain tarkastella sitä samasta perspektiivistä kuin sinunkin eksytysuskontoasi. Minä voin sen tehdä puolueettomammin kuin sinä, koska minulla ei ole rasitteena uskoa toiseen niistä.
Mitkä ovat väärät perusteeni?
Sinulla tässä oudot perusteet ovat! Puollat kaikkea mikä on kristinuskoa vastaan, ja päinvastoin. Todella vakuuttavaa, ja objektiivistä toimintaa.
Entä millä perusteella kristinusko on eksytystä? Onkos sinulla totuus mistä kristinusko sitten eksyttää?
Viestiäsi lukiessani radio Deissä tuossa taustalla joku lapsensa menettänyt luki juuri tuota kohtaa. Ehkä siitä on hieman rohkaisuksi.
>>"Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee;
6. sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa". >tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään.
11. Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut.
kärsimykseen on syitänsä. Joko rangaistus, kuten fariseukset sen ainoaksi syyksi kärsimykseen luulivatkin, mutta mikä johti siihen että he jopa syrjivät kärsiviä! Mutta Jeesus ilmoitti että kärsimys voi olla myöskin koettelemus, tai sitten merkkinä siitä että tulisi kääntyä kohti sitä mikä on parhaaksi.
Jobkin koki tämän sortin kärsimyksen, kun hänen uskovat ystävänsä lohduttamisen jälkeen muuttivat poskisuudelmat räkäisyksi naamalle, osoitti hyvin sen että miten fariseuksien virheet tapahtuivat jo ennen heitä.
Jumala jopa lopulta siunasi Jobia, antaen kaksin verroin hänelle sitä mitä menetti, mutta heitä jotka väärin perustein "puolustivat" Jumalaa, ja jobin kärsimystä, heitä Jumala ojensi.
Eli rukoile häntä joka on Rakkaus ja jolta kaikki hyvä, muista että maailma missä elämme on kadotetun paratiisin maailma, täällä eivät kävele susi ja lammas sovussa keskenään, täällä ei ole paikkaa ihmisen laskea päätänsä, mutta jos saamme kokea iloa jonain turhista elämämme päivistä, niin siitä voimme kiittää vain Jumalaa.
Enkä nyt sano etteikö onnellisuus olisi maanpäällä mahdollista, päinvastoin!
Siunausta sinulle, ja Kristus myötä.