Luin juuri erään uskovaisen kirjoituksen, jossa hän kertoo, että joskus uskoontulonsa jälkeen, kun hän rukoili, hän rukoili vain ajatustensa tasolla Jumalalle, mutta häneltä puuttui rukoillessaan "sydämen yhteys Jumalaan".
Mitä tämä tarkoittaa? Itse olen ollut uskossa kaksi vuotta, enkä koe, että minulla olisi sydämen yhteyttä Jumalaan rukoillessani. Miten tällaisen yhteyden voisi saada? Olen kyllä uskossa, mutta silti rukoukseni ovat vain "ajatuksiani Jumalalle". Mitä minun pitäisi tehdä?
Mitä tämä tarkoittaa? Itse olen ollut uskossa kaksi vuotta, enkä koe, että minulla olisi sydämen yhteyttä Jumalaan rukoillessani. Miten tällaisen yhteyden voisi saada? Olen kyllä uskossa, mutta silti rukoukseni ovat vain "ajatuksiani Jumalalle". Mitä minun pitäisi tehdä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ortodoksien "uskoa"; sielllä kuitenkin käsitellään
monesti rukouksen mysteriota, jossa käsitellään
lakkaamatonta rukousta. Tutkimalla "hesykhiaa", löydät idän kristittyjen oppia rukouksesta, eli sydämen rukouksesta.
se on pelkkä järjeisusko, siinä ei ole oikeaa yhteyttä
Ennen tuon kirjoituksen lukemista olit kai käsittääkseni tyytyväinen omaan rukoiluusi ja kertoessasi silloin ajatuksiasi Jumalalle?
Älä ota turhia paineita!
Tuossakin tulee mielestäni esille ainakin jossain mielessä se että on ihmisten orja niin monessa asiassa.
Rukoile iloisin mielin niin kuin olet rukoillut ennenkin!
Tuon lukemasi kirjoituksen kirjoittanut sai nostettua itsensä sinun yläpuolellesi ja horjutettua sinua!
Älä horju äläkä välitä muista tuossa mielessä että alkaisit pitää itseäsi muita huonompana!
Erittäin upea ja hyvin syvällisesti rukousta käsittelevä kirja on "jeesuksen rukous" Se on valamon luostarin julkaisuja. www.valamo.fi valitse kirjat ja sieltä luostarin julkaisut.
Näin kerran erään uuden kirjan rukouksesta ortodoksisessa lampukka kirjakaupassa
Helsingissä. Vaikutti tosi hyvältä. Ikävä kyllä en muista nimeä.
On totta että ortodokseilla on tasokasta ja hienoa kirjallisuutta.En kuulu itse mihinkään kirkkoon mutta ortodoksien hyvä kirjallisuus sai minut kiinnostumaan ja innostumaan vakavammin. Niitä ei voi verratakaan siihen amerikkalaiseen käännettyyn roskakirjallisuuteen joita hengelliset kirjakaupat pursuaa. Helluntailaisten arvostus on muutenkin minulla aika pohjalla.
helposti sydämen tasolle, puhuu Jumalan sydämen ajatuksia Pyhässä Hengessä.
Sinun aloitus kosketti minua syvästi. Toivon hartaasti, että joku löytää oikeita sanoja vastatakseen Sinulle (ja onhan toki tuossa ylempänä jo hyviä neuvoja).
Minun täytyy murheellisin mielin tunnustaa etten osaa vastata kysymykseesi niinkuin vastata tulisi, mutta rukoilen, että Jeesus, joka on puolestasi kuollut ja ylösnoussut, vastaisi Sinulle aivan henkilökohtaisesti. Uskon, että Hän vastaakin.
Tässäkin esittämässäsi asiassa on syvimmiltään kysymys ihmisen henkilökohtaisesta suhteesta Jumalaan ja Jeesuksen Kristuksen sisäisestä tuntemisesta. Jumala rakastaa Sinua -ei huomenna tai joskus tulevaisuudessa, vaan juuri nyt- ja Hän haluaa asua sydämessäsi Henkensä kautta. Itse asiassa tämä on pelastus; Kristus teissä, kirkkauden toivo. Tiedän, että nämä sanani voivat tuntuvat kliseiltä ja helinältä, mutta ne ovat totta.
"Paras teko" minkä voit tehdä on ottaa vastaan Pyhä Henki ja elää valossa sen mukaan kuin Hän Sinua opastaa ja ohjaa. Raamattu opettaa, että Hän kutenkin Jeesuskin, rukoilee puolestasi (Rm. 8:26 ja 34). Hän asuu meissä ja luo sen sydämen yhteyden Jumalan kanssa, joka tyydyttää janoisimmankin sydämen.
Äläkä väheksy sitä, että "rukouksesi ovat vain `ajatuksia Jumalalle´". Näinhän juuri rukoillaan jos ääneti huokailemme tai kiitämme. Vie Hänelle vilpittömät ajatuksesi ja sanasi. Hän varmasti kuulee Sinua ja vastaa Sinulle.
Olet lähtenyt hyvälle matkalle. Jeesus Sinua siunatkoon ja täyttäköön kaikki tarpeesi.
"Turvaa siis Herraan kaikesta sydämestäsi, äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Tunne Hänet kaikilla teilläsi niin Hän Sinun polkusi tasoittaa. Älä ole viisas omissa silmissäsi. Pelkää Herraa ja karta pahaa. Se on terveellistä Sinun ruumiillesi ja virkistävää Sinun luillesi." (San. 3:5-8, 13-18 kr 33/38)
Vaikka saitkin jo monta hyvää vastausta, haluaisin kuitenkin antaa vielä pari käytännön vinkkiä.
Sydämen yhteys Jumalaan ei edellytä, että olisit erityisen hyvä ja hurskas tai 'pyhittynyt'. Se edellyttää ainoastaan, että sinulla on todellinen halu oppia tuntemaan Jumala paremmin. Ortodokseilla on tosiaan hyviä rukousta koskevia kirjoja, mutta alkuun pääset jo näillä ohjeilla:
Jeesus itse opetti näin, Matt 6:6. "Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle." Tämän jälkeen evankeliumissa tulee Isä meidän -rukous, mutta puhumme siitä hieman myöhemmin.
Sydämen yhteys Jumalaan edellyttää ainakin aluksi kahta asiaa: hiljaisuutta ja yksinäisyyttä. Myöhemmin se onnistuu myös väkijoukossa ja jopa melussa, mutta alussa ei - paitsi jos on joukko hiljaiseen rukoukseen tottuneita rukoilemassa yhdessä. Helluntaiseurakunnassa se on valitettavasti hyvin harvinaista. En sano tätä mollatakseni helluntaiseurakuntaa, enkä myöskään kehota sinua vaihtamaan kirkkokuntaa, jos viihdyt nykyisessä. Helluntaiseurakunnassa vain ei oikein ymmärretä hiljaisuuden merkitystä ja korostetaan hieman liikaa esim. kielilläpuhumista.
Mene siis yksinäisyyteen, esim. omaan huoneeseen ja laita ovi kiinni. Sammuta kaikki melunlähteet. Voit rukoilla missä asennossa tahansa, mutta laita kuitenkin silmät kiinni ja kädet ristiin.
Meidän rukouksissamme on usein se vika, että me keskitymme vain omiin asioihimme - ikään kuin meillä olisi ostoslista, joka pitää lukea läpi. Todellisen rukouksen tarkoitus on kuitenkin keskittyä Jumalaan. Siksi kannattaa aloittaa rukous Isä meidän -rukouksella. Älä kuitenkaan kuvittele, että se on jonkinlainen kaava, jota mekaanisesti toistamalla pääset syvempään yhteyteen. Se ei ole kaava vaan eräänlainen jäsennys, jonka ympärille rukouksen voi rakentaa. Siinä on myös esitetty asioiden tärkeysjärjestys: se alkaa Jumalasta ja päättyy Jumalaan - Jumalahan on kaiken A ja O. Siinä välissä on sitten omat asiat.
Rukoile hyvin hitaasti ja ajatuksen kanssa. Esim. kun rukoilet 'Isä meidän, joka olet taivaissa', mieti, mitä tarkoittaa käytännössä, että Jumala on meidän Isämme, ja missä Hän on. Miksi sanotaan taivaissa eikä taivaassa? Onko Hän myös täällä, sinun lähelläsi, sinun sisimmässäsi? Kohdan 'pyhitetty olkoon sinun nimesi' korvaan joskus itse sanoilla 'kiitetty olkoon sinun nimesi', koska en vieläkään ymmärrä oikein kunnolla, mitä pyhittäminen tässä tarkoittaa. Meidän kannattaa muutenkin kiittää Jumalaa joka tilanteessa, ja kiitollinen mieli auttaa myös näkemään elämän valoisampana. Kun sanot 'tulkoon sinun valtakuntasi ja tapahtukoon sinun tahtosi...', mieti millainen on Jumalan valtakunta ja miten Jumalan tahto voisi tapahtua juuri sinun elämässäsi.
Koko tämän ohjeen ainoa tarkoitus on opettaa sinulle rukouksen perusasia - rukous on yhteydenpitoa Jumalaan ja keskustelua Hänen kanssaan. Isä meidän -rukous ei ole välttämätön, mutta se on erinomainen keino vapauttaa mielesi ajattelemasta omia pikku murheitaan ja keskittää huomiosi Jumalaan. Sydämen rukouksen tarkoituksena on nimenomaan se, että saisimme yhteyden Jumalaan ja oppisimme kuuntelemaan Häntä. Siksi rukoillessa kannattaa myös pitää taukoja ja olla vain ihan hiljaa. Jos mieleesi tulee ajatuksia, anna niiden tulla ja mennä kiinnittämättä niihin sen enempää huomiota. Jos mielesi kuitenkin on kovin levoton, etkä pysty hiljentämään sitä, kokeile toistaa lyhyempää rukousta hengityksen tahtiin, esim. 'Herra armahda, Kristus armahda'.
Hiljaisen rukouksen oppiminen on alussa melko vaikeata, varsinkin jos olet nuori ja tottunut siihen, että aina pitää olla jotakin taustameteliä tai ohjelmaa. Mutta se onnistuu, jos olet sinnikäs ja jatkat harjoitusta päivittäin, vaikka se tuntuisikin turhalta. Kun vähitellen edistyt tässä sydämen rukouksessa, huomaat että Jumala tosiaan maksaa sinulle, mutta ei maallisella rihkamalla vaan jollakin tärkeämmällä: opit vähitellen ymmärtämään, mitä Johannes tarkoitti sanoessaan: 'Jumala on rakkaus', saat kokea rukouksessa hiljaista iloa ja rauhaa, joka ei ole sanoin selitettävissä. Kuvasi Jumalasta, maailmasta, itsestäsi ja muista ihmisistä muuttuu, ja sisimmässäsi kehittyy myötätunto kaikkia luotuja kohtaan. Myöhemmin voit kokea myös syvää surua ihmisten sokeuden ja armottomuuden tähden - mutta se ei ole paha tunne vaan tavallaan lohdullinen, koska Jumala on voimallinen viemään hyvän työnsä päätökseen sekä sinun että kaikkien muidenkin kohdalla.
Paljon tärkeämpää on se, että Jumala saa rukoillessasi sydämen yhteyden sinuun, ja sehän tulee jo siitä, kun ylipäätään rukoilet, ei siitä, rukoiletko "oikein". :) Yksikään rukous ei siis ole huono eikä turha.
Voit aivan varmasti luottaa siihen, että jos Jumalan mielestä tarvitset toisenlaista rukousyhteyttä, hän antaa sen sinulle. Jos mikään ei muutu, Jumala on vain katsonut, että rukouksesi on riittävän hyvä sellaisenaan. :)
Tässä vielä Roomalaiskirjeen 8:26-27, joka varmaan olisi riittänyt koko vastaukseksi - minut itseni tuo on estänyt murehtimasta:
26 Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla.
27 Mutta sydänten tutkija tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä.
En osaa sanoa mitä ko. henkilö oli lauseellaan tarkoittanut.
Oma kokemukseni rukouselämästä on että areena on vapaa. Kun juttelet Jumalalle juttele vaan ihan oman ajatusmaailmasi tasolla. Ei tarvitse yrittää päästä mihinkään ns. "hengelliseen fiilikseen", se ei ole villakoiran ydin. Sinä olet ihminen - anna Jumalan luoda fiilikset hänellä on omat aikansa. On jopa arveluttavaa alkaa etsiä rukouselämäänsä jotain määrättyä sieluntilaa, se kuuluu pakanauskontojen harjoittajien tyylilajiin.
Sinä ole suora oman Herrasi edessä, sillä te olette kaksin ja Jeesus elää. Oman Jumalasi edessä sinä pysyt mielenterveydellisestikin pystyssä, pidä pääsi vaan kirkkaana, kyllä Isä pitää lopusta huolen.
Itselleni avautui rukous uudella tavalla kun luin Watchman Nee:n kirjasen Let us pray. (Voi tilata vaikka suomalainen.com sivulta)
Periaate on tällainen:
1. Kysy Jumalan tahtoa siitä mitä sinun pitäisi rukoilla
2. Jumala ilmaisee tahtonsa siitä mitä pitäisi rukoilla
3. Rukoile Jumalan tahdon mukaisesti, niin kauan kunnes Jumala ilmoittaa sinulle että että ei tarvitse rukoilla enää kyseisen asian puolesta. Itse koen sen niin että taakka väistyy.
Kirjassa raamatulle uskollisesti perusteltu se miten voi rukoilla "Jeesuksen tahdon mukaan"
Minun rukouselämäni tämä periaate mullisti, ja aloin saamaan yhä enemmän rukousvastauksia. Mukavaa tässä on se, että ei tarvitse kertoa kenellekään että nähnyt rukoillun muutoksen toteteutuvan toisen elämässä.