Olen kaivannut tänne kyseistä palstaa-aiheena alkoholismi.
Uskon että se on vielä jollakin tavalla tabu,sitä ei uskalleta ottaa puheenaiheeksi.
Mutta eikö juuri sillä ole parantava vaikutus kun saa myöntää että on joko itsellä tai läheisellä ns.alkoholi-ongelma.
Lähdin tätä asiaa pohtimaan monelta kantilta.Silmäni avautuivat sen tosiasian eteen että itse olen ns.alkoholistipersoona.Vaikkakaan en ota.Se piirre on minussa nin salakavalasti,nyt vasta se tuli tietoisuuteeni.
Lisäksi minulla on paljon ystäviä joilla on sama juttu.Olenkin miettinýt mikä minussa on vikana koska vedän puoleeni juuri alkoholi-ongelmaisia.Suorastaan rakastun heihin.Samalla vihaan heitä.
Näin on omalla kohdallanikin.Vihaan itsessäni juuri sitä piirrettä kun annan heidän kaltaistensa roikkua minussa.
Kuitenkin kärsin kovin tästä.
Olen saanut päästä viineistä ja siidereistä ym.eroon ainoastaan Jumalan rakastaman voiman avulla.Sekä erään henkilön joka elämääni ilmestyi.Hän on saanut olla raittiina jo kauan.Hän sanoi minulle kerran: Aina kun meinaat ottaa,muista häntä.Muista kuinka hän on päässyt sen kiroista vapaaksi.
On suuri merkitys rakkailla ihmisillä,joiden kautta olen saanut uuden elämän.
Minun puolestani jokainen ottakoon,en moralisoi.Mutta minulle ei yksinkertaisesti maistu.Olen suunnattoman kiitollinen,että Jumala on rakastanut minuakin niin paljon että ei ole antanut minun tuhoutua.
Siunausta kaikille jotka tämän luette!!
Uskon että se on vielä jollakin tavalla tabu,sitä ei uskalleta ottaa puheenaiheeksi.
Mutta eikö juuri sillä ole parantava vaikutus kun saa myöntää että on joko itsellä tai läheisellä ns.alkoholi-ongelma.
Lähdin tätä asiaa pohtimaan monelta kantilta.Silmäni avautuivat sen tosiasian eteen että itse olen ns.alkoholistipersoona.Vaikkakaan en ota.Se piirre on minussa nin salakavalasti,nyt vasta se tuli tietoisuuteeni.
Lisäksi minulla on paljon ystäviä joilla on sama juttu.Olenkin miettinýt mikä minussa on vikana koska vedän puoleeni juuri alkoholi-ongelmaisia.Suorastaan rakastun heihin.Samalla vihaan heitä.
Näin on omalla kohdallanikin.Vihaan itsessäni juuri sitä piirrettä kun annan heidän kaltaistensa roikkua minussa.
Kuitenkin kärsin kovin tästä.
Olen saanut päästä viineistä ja siidereistä ym.eroon ainoastaan Jumalan rakastaman voiman avulla.Sekä erään henkilön joka elämääni ilmestyi.Hän on saanut olla raittiina jo kauan.Hän sanoi minulle kerran: Aina kun meinaat ottaa,muista häntä.Muista kuinka hän on päässyt sen kiroista vapaaksi.
On suuri merkitys rakkailla ihmisillä,joiden kautta olen saanut uuden elämän.
Minun puolestani jokainen ottakoon,en moralisoi.Mutta minulle ei yksinkertaisesti maistu.Olen suunnattoman kiitollinen,että Jumala on rakastanut minuakin niin paljon että ei ole antanut minun tuhoutua.
Siunausta kaikille jotka tämän luette!!
Vastaukset 11
Vanhimmat
saattaisi olla aiheellinenkin, mutta ei se kuuluisi "Uskonto"-ryhmään. Pikemminkin sen oikea paikka voisi olla terveyteen liittyvän ryhmän alla.
Saatat joltain osin olla oikeassakin mutta syntiä on mielestäni viinan kanssa puljaaminen...Joten kyllä se mahtuu aivan yhtä hyvin uskontopalstalle kuin monet muutkin jutut.
Ja uskallan väittää että täällä on paljon turhanpäiväisempääkin juttua liikkeellä:)
Siunausta Pakanalle!!!
Hyvinvointipalstan alta löytyy päihteet-osio. KÄypäs siellä vilkaisemassa. Onko se hakemasi?
Raamatun Jeesus joi alkoholia ja jopa itse valmisti sitä.
Kirkossa jopa kaikelle kansalle juotetaan alkoholia Jeesuksen muistoaterialla.
Päihtyminen on syntiä. Liiallinen naukkailu johtaa päihtymistilaan joten alkoholia ei kannataais juoda ollenkaan. Luulisi että tietäisit edes tuon verran mutta ei, niin ei.
Hei!
Kirjoituksesi herätti kysymyksiä joihin toivoisin saavani vastauksia. Kerroit että olet huomannut olevasi alkoholisti mutta et paljastanut sanallakaan miten tämä kiro on elämässäsi ilmennyt! kirjoituksesi lopussa luki " En moralisoi, mutta minulle se ei vain enää maistu".. Käsittääkseni alkoholistille maistuu aina alkoholipitoinen juoma, vaikka olisikin jo päässyt kuiville. Alkoholismista toipuminenhan on nimenomaan sitä että siitä pyritään irti tahdon voimalla, taistellaan sitä kirottua himoa vastaan joka päivä. Useimmiten siihen tarvitaan ammatti-ihmisten apua, ainakin toipumisen alkuvaiheessa. Alkoholisti on aina alkoholisti, vaikka olisikin ollut juomatta 20 vuotta.
Tuskin se siis ihan niin yksinkertaista on että juomishalu yks kaks vain lakkaa vaivaamasta.
Jotenkin kirjoituksesi kuulostaa muutenkin joiltakin kohdin utopiselta ja ristiriitaiseltakin. Yhdessä kohdassa annat ymmärtää että sinun tekee kuitenkin mieli juoda ja ystävääsi ajattelemalla pääset kiusausten yli. Eikö se silloin juuri maistu?
mahdatkohan tietää itsekään mistä kirjoitat?
Luottamus Jumalaan on hyvä asia. Pidä siitä kiinni, mutta älä anna uskovaisten höyräyttää sinua. Muista että elämme inhimillisessä maailmassa, jossa ihmiset ovat vajaavaisia ja raadollisia. Kannattaa olla itselleen rehellinen.
Ihan hyvä kun pyysit tarkennusta!!!Mielelläni yritän väsätä jos vain osaan sen sanoiksi pukea mitä tarkoitan.
Olen persoonaltani aika vilkas,ja levoton,mutta ujonpuoleinen.Jo nuoruudessa etsin rohkaisua viineistä.Mutta sain tuntea sen että olen mitä huonoin ja syntisin tyttö äidilleni kun kävin tansseissa ym:)...
Niimpä pikkuhiljaa uskaltauduin ujoudestani ulos,viinin tms...tuella.Ja usein oli väkevimpiäkin kuvassa mukana.
Yritin tosin yrittää olla ilman rohkaisua mutta ihmispelko otti aina yliotteen..houkutus kävi suureksi.
Viime vuosina olen alkanut tulla niin sairaaksi vaikka olisin ottanut vain vähäsen.Kärsin aina syvän morkkiksen,koska vähän otettuna minun persoonani:) muuttui....tein aina jotain mitä jouduin katumaan ja häpeämään:)
Ja niin siinä on pikkuhiljaa käynyt että olen jättänyt ne paikat väliin,esim.ravintolat tms.joissa viinit tms.houkuttelee.
Usein esim.kun olen ulkona syömässä...otan lasin viiniä,mutta kuinka sitten käykään.Se ei yksinkertaisesti mene alas.Siihen jää,maksettu viini lasiin.
Koen että minun on selviydyttävä täällä elämässä ilman huumaavia aineita joiden ansiosta tuotan itselleni ja läheisilleni vaan pettymystä ja suurta surua.
Kyse lienee siitäkin että en osaa ainetta käyttää.Olen katsokaas maalta:)
Näin ollen olen miettinyt että minussa on sitten piilevänä alkoholismi....
Selvensikö kirjoitukseni yhtään,vai seotinko loputkin jutut:)
kyllähän kirjoituksesi selvensi enkä halua alkaa mestaroimaan ajatuksiasi täältä käsin. Enhän tunne sinua, en tiedä taustojasi, persoonallisuuttasi tai geneettistä perimääsi. Jättäisin sinulle kuitenkin vielä pohdittavaksi muutamia asioita. Mitä mieltä olet, olisiko alkoholin käytön seurauksesta tullut morkkis voinut johtua vanhempiesi tuomitsevasta asenteesta sinua ja alkoholin käyttöäsi kohtaan. Tuliko siitä sinulle äitisi asenteiden takia "kielletty" ja jotenkin sopimaton aine? Ethän tuntenut olevasi hyväksytty äitisi silmissä kun käytit alkoholia? Oliko äitisi rakkaus riippuvainen siitä miten käyttäydyit ja kuinka paljon jaksoit äitiäsi miellyttää? Entä liitettiinkö Jumalan hyväksyntä ja rakkaus alkoholin käyttöösi? Tunnetko että Jumala rakastaa sinua nyt enemmän kun silloin kun alkoholia käytit?
On totta että alkoholia otetaan siksi että se antaisi rohkeutta ottaa kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen. Sen voimalla uskalletaan tehdä aloitteita, keskustella ja lähteä ravintolasta jatkoille. Surullisen totta on sekin että se muuttaa useimpien ihmisten persoonallisuuden ja sen vaikutuksen alaisena tehdään kaikenlaista tyhmää, haavoitetaan ja tuotetaan tuskaa rakkaille ihmisille. Joskus se saa aikaan myös sellaista vahinkoa jota ei voi myöhemmin enää korjata. Enkä kyllä kiellä sitäkään etteikö ilman alkoholia voisi elää ja olla onnellinen.
Iloa siis sinulle! Varmasti elämäsi on onnellisempaa nyt! Ja Jumalan siunausta! Muista kuitenkin että Jumalan rakkaus ei ole sidottu siihen millaisia me olemme. Jumala rakastaa meitä olimmepa sitten millaisia tahansa. Hän katselee meitä Jeesuksen kautta. Jeesushan teki täydelliseksi sen mikä meissä jäi vajaaksi. Luotetaan siis Jumalan armoon Jeesuksessa Kristuksessa. Pelastus on tätä kautta varma. Jeesuksen ansiosta perimme iankaikkisen elämän taivaassa.
oletko samaa mieltä?
Ihan hyviä kysymyksiä otit esille!!!Kuin olisit lukenut ajatuksiani.
Totta puhuen en ole milloinkaan tunetnut olevani äidilleni mitään.Siis huom:En ole tuntenut.
Yritin miellyttää oman aikani äitiäni mutta tuli se vaihe että tein mitä tai jätin tekemättä,tunsin aina itseni ulkopuoliseksi.Joten minusta alkoi pikkuhiljaa...hiipien tulla hällä väliä-persoona.Ajattelin että mitä sillä on väliä teenkö mitään vai jätänkö tekemättä,samantekevää.Jotenka jo pienenä opin laittamaan itse itsellen irajat,jotka tällä järjellä varustettuna ovat päin männikköä.
Monen vuoden ja terapioiden kautta olen löytänyt kuka ja mikä olen vaikkakin koko ajan tahtoo se rankaiseva ääni istua olkapäälläni..
Välillä se on taaempana,välillä se meinaa huuhtoa mukaansa.
Tunnen että Jumalalle olen kelvollinen kuitenkin silti vaikka syntinen olenkin,ja mitä suuremmassa määrin.Tuntuu kuitenkin siltä että Hän on antanut minulle aivan muuta tilalle kuin savuiset kapakat.Joten siis minulle ei yksinkertaisesti maistu! Ja vaikka jos maistuisikin,uskon että olen silti Hänen Rakas tyttärensä,mutta haluan yrittää elää niin etten tietoisesti toimisi niin mikä koituu itselleni tuhoksi.
Kiitos sinulle lämpöisestä kirjeestäsi.olen onnellinen että on ihmisiä jotka ymmärtävät ja rohkaisevat elämän puolelle.
Sinulle myös elämääsi kaikkia hyvää,iloa ja rauhaa,rakkautta!!
... Kesäkeiju! Äläkä ollenkaan vähättele itseäsi. Mainitsit että olet joutunut asettamaan itse itsellesi rajat ja väitit että "tällä järjelläsi" ne ovat päin männikköä. Tarkoitit varmaan menneisyyttäsi?!Minustahan sinun järjessäsi ei ole mitään vikaa, päinvastoin. Jos vikaa pitää jostakin etsiä niin itseluottamuksestasi, siinä olisi kohentamisen varaa. :-) Minustahan sinä vaikutat hyvinkin ajattelvalta ja viisaalta ihmiseltä. Olethan osannut asettaa itsellesi selkeät elämisen rajat. Olet oppinut tuntemaan itsesi ja käsittänyt rajallisuutesi. Se on minusta todellista, Jumalan mielen mukaista viisautta. Mietippä kuinka moni kykenee vastaavanlaisissa tilanteissa ajattelemaan samalla tavalla?
Itselläni on alkoholisti veli, jonka juomiskierrettä olen joutunut seuraamaan jo yli 20 vuotta. On ollut sydäntäsärkevää nähdä mitä alkoholi on rakkaissani saanut aikaan. Perhe on ollut hajoamaisillaan kymmeniä kertoja, lapset ovat kärsineet, itkeneet peloissaan peittojensa alla kun isä on aseen kanssa riehunut ja uhannnut tappaa itsensä ja vaimonsa. Mitä tämä saa aikaan lapsissa? Pelkään että edellä mainitut tapahtumat eivät voi mennä ohi jättämättä jälkiä veljeni lapsiin.
Sinä vaikutat järkevältä, ajattelevalta ja lämpimältä ihmiseltä. Pidä siis se mikä sinulla on. Sinulla on paljon henkistä pääomaa. Uskon että sinulla on vielä myös paljon annettavaa niille ihmisille jotka pohtivat samoja asioita.
Mä en itse pidä alkoholismia enää tabuna. Olen ollut kohta kuusi vuotta raittiina.
Mielestäni alkoholismi on yksi riippuvuuden muoto, jolla voi kohentaa mukamas itseään. Ujous on yksi, joka oli itselleni suurimpia ongelmia.
Kemiallinen hermostomyrkky viinahan on. Eli jossain vaiheessa viina käyttää ihmistä, eikä ihminen viinaa.
Mitä tulee erinlaisiin riippuvuuksiin, niin jostain ne johtuvat. Miksi naiset rakastuvat renttuihin? Varmaan sen takia että monella naisella on ylikorostunut hoivavietti.
http://www.nic.fi/~sarell sieltä voit käydä lukemassa lisää ajatuksia ja ilman viinaakin on elämää.