22-vuotiaana eka kerta

ja poikuus tallella...todennäköisesti poikuus jää talteen koko loppuiäksi. pistäkääs paremmaksi

lone74 kirjoitti:

ja poikuus tallella...todennäköisesti poikuus jää talteen koko loppuiäksi. pistäkääs paremmaksi

itse olen 21 ja meinas yx päivä onnistaa, tai se oli itse asiassa jo aamuyötä. Liikaa viinaa koneessa niin ei jaksannut vehje nousta "ylämäkeen" =(

27 v ja poikuus samassa lauseessa on aika paha juttu. Tee äkkiä asialle jotain tai oikeasti kuolet poikuutesi kanssa kahdestaan !

Mene baariin/tanssilavalle ja odota vaikka että nainen tulee pokaamaan sut. Niinkin on käynyt että nainen pokaa miehen =) !
Jos ei heti onnista niin ei saa vaipua epätoivoon,sillä kanssasi samassa huoneessa (baarissa/ missä sitten oletkin) on monta kaltaistasi epätoivoista ihmistä.

mies 21 kirjoitti:

itse olen 21 ja meinas yx päivä onnistaa, tai se oli itse asiassa jo aamuyötä. Liikaa viinaa koneessa niin ei jaksannut vehje nousta "ylämäkeen" =(

27 v ja poikuus samassa lauseessa on aika paha juttu. Tee äkkiä asialle jotain tai oikeasti kuolet poikuutesi kanssa kahdestaan !

Mene baariin/tanssilavalle ja odota vaikka että nainen tulee pokaamaan sut. Niinkin on käynyt että nainen pokaa miehen =) !
Jos ei heti onnista niin ei saa vaipua epätoivoon,sillä kanssasi samassa huoneessa (baarissa/ missä sitten oletkin) on monta kaltaistasi epätoivoista ihmistä.

...ei onnaa baareissa. En edes viihdy baareissa.

On hyvinkin todennäköistä että kuolen poikuus tallella, mulla on jo henkinen kynnys ja estot niin ylivoimaisen korkealla tässä asiassa etten varmaan ikinä voi antautua seksuaaliseen kontaktiin kenenkään kanssa.

Ja itsetunto on niin kolhiintunut tähänastisen elämänkokemuksen vuoksi että olen niin kyykyssä, alistunut ja luovuttanut etten kykene keksimään mitään jolla "nousisin" tästä suosta.

Koulukiusaaminen pitäisi saada rangaistavaksi teoksi, se voi todella tuhota kiusatuksi joutuneen elämän. Kun itsetunto saadaan nujerrettua ei sitä mikään enää korjaa, varsinkin kun kaikki itsetuntoa tukevat positiiviset asiat ovat puuttuneet muutenkin.

lone74 kirjoitti:

...ei onnaa baareissa. En edes viihdy baareissa.

On hyvinkin todennäköistä että kuolen poikuus tallella, mulla on jo henkinen kynnys ja estot niin ylivoimaisen korkealla tässä asiassa etten varmaan ikinä voi antautua seksuaaliseen kontaktiin kenenkään kanssa.

Ja itsetunto on niin kolhiintunut tähänastisen elämänkokemuksen vuoksi että olen niin kyykyssä, alistunut ja luovuttanut etten kykene keksimään mitään jolla "nousisin" tästä suosta.

Koulukiusaaminen pitäisi saada rangaistavaksi teoksi, se voi todella tuhota kiusatuksi joutuneen elämän. Kun itsetunto saadaan nujerrettua ei sitä mikään enää korjaa, varsinkin kun kaikki itsetuntoa tukevat positiiviset asiat ovat puuttuneet muutenkin.

Et ole ainoa ihminen maailmassa jota on koulukiusattu! Minuakin kiusattiin koulussa mutta se loppui kuin seinään kun kävin tappelemassa koulun pihalla koulun "pahiksen" kanssa, niin että KAIKKI näkivät. Sen jälkeen sain olla aivan rauhassa, sillä se "kovis" ei ollutkaan niin kova vaan itkuhan siltä tuli =)

Elikkä suosittelen että alat harrastaa jotain esim. kamppailulajia, siinä saat itsetuntosi ja fyysisen kuntosi kohoamaan ja tapaat samalla uusia ihmisiä, eihän sitä tiedä mistä sen "oikean" löytää, vaikka budo-salilta ;o)
Eli ei muuta kuin ihmisten ilmoille. Tärkeintä on olla rohkea ! Rohkeus palkitaan !

Luoja teidän kanssanne! Hankkikaa sosiaalista elämää!

Yli 25-vuotiaita ja toisen ihmisen lähelle vielä pääsemättömiä.... ei hyvääpäivää. Ei teilläkään hyvin mene. En kadehdi, en sitten yhtään.

Itse olen hieman alle parikymppinen ja elän täysin tyydyttävässä parisuhteessa, jossa seksi on JUMALAISTA, hyvin nautinnollista ja jokapäiväistä. En voisi kuvitellakaan enää elämää ilman seksuaalisuuden toteuttamista ja toisen ihmisen lämpöä, hellyyttä ja pehmeää kosketusta, ihon tuntua omaa vasten, sydämensykkeen ja hengityksen tuntemisen omaa kehoa vasten...

Teillä on jo, sanoisinki, öhm...KORKEA aika hankkiutua ihmisten ilmoille!

neiti L. L. kirjoitti:

Luoja teidän kanssanne! Hankkikaa sosiaalista elämää!

Yli 25-vuotiaita ja toisen ihmisen lähelle vielä pääsemättömiä.... ei hyvääpäivää. Ei teilläkään hyvin mene. En kadehdi, en sitten yhtään.

Itse olen hieman alle parikymppinen ja elän täysin tyydyttävässä parisuhteessa, jossa seksi on JUMALAISTA, hyvin nautinnollista ja jokapäiväistä. En voisi kuvitellakaan enää elämää ilman seksuaalisuuden toteuttamista ja toisen ihmisen lämpöä, hellyyttä ja pehmeää kosketusta, ihon tuntua omaa vasten, sydämensykkeen ja hengityksen tuntemisen omaa kehoa vasten...

Teillä on jo, sanoisinki, öhm...KORKEA aika hankkiutua ihmisten ilmoille!

Noin kai se menee "normaalisti" elämästä selvinneillä, jos ei ole mitään todella ikävää tai pahaa tapahtunut vaan on ollut ystäviä, positiivisia elämänkokemuksia, tukea, oikeanlaista kasvatusta, niin kyllä kai silloin itsetunto on säilynyt niin ehjänä että pystyy aloittamaan seurustelut ja seksielämän normaalisti ajallaan.
Ja vaikka jotain ikävää olisikin tapahtunut niin jos on ystäviä tms. tukemassa niin sellainen tapahtuma ei välttämättä murra ihmistä, jos ei ole ketään tukemassa vaan asetelma on "kaikki yhtä vastaan" niin sellaista ei kestä hajoamatta.

Jos mitään noista ei ole ollut elämässä vaan 99% paskaa niin et voi ymmärtää ettei esim. mullakaan ole itsetuntoa ja voimavaroja jaksaa niellä todennäköisiä pettymyksiä (=hylkäyksiä) näin ratkaisevaa laatua olevassa asiassa.
Ja toisaalta jos joku suostuisikin seurustelemaan kanssani niin kokemuksen puuttuessa en tietäisi toimia kuten ikäiseltäni odotetaan ja niinpä sekin päättyisi kuitenkin katkerasti.

Olen siis umpikujassa, en tiedä miten elämäni tästä edistyisi. Baareissa en viihdy, joskus parikymppisenä kävin jonkun kerran kärvistelemässä ilman mitään tuloksia.
Niin kauan kun en tiedä hyvää ratkaisua elämäni edistämiseksi, helpointa on vain olla tekemättä mitään asian eteen, täydellinen yksinäisyys on ainakin tuttu olotila, sitäpaitsi kun olen ollut jo näinkin kauan yksineläjä niin saattaa olla jo mahdotonta enää koskaan muuttua sosiaaliseksi, iloiseksi, onnelliseksi, ulospäinsuuntautuneeksi, jne. positiiviseksi ihmiseksi.

Mutta nauti sinä elämästäsi kuten vain parhaiten taidat.