Usein ihmetellään miksi Karjalan palautuksen vastustajia on niin paljon ja jopa jotkut evakotkin vastustaa palautusta
Karjalan palauttamisen vastustus kumpuaa mielestäni joidenkin evakoiden kohdalla tämänkaltaisesta ajattelusta.
Kun rakas koti ja kotiseutu menetetään ihminen tuntee vihaa kodin ryöstäjää kohtaan ja kun asialle ei voi tehdä mitään, niin tulee helposti sanottua "pitäkööt sitten, perkele" tai että "takaisin en huoli"
Tämä saa ihmismielen tuntemaan edes jonkinmoista voitontunnetta kodin menetyksen katastrofin vihaa purkaessaan.
Sukulaisilmiö tällaiselle täydelliselle selänkääntämiselle on esim. kun ihminen joutui leivän perässä muuttamaan vaikkapa Ruotsiin tai vieraaseen kaupunkiin lähiöön, sen sijaan että olisi saanut jäädä omille kotikulmilleen. Tällöin saattaa nousta vihantunteita entistä kotimaata tai kotiseutua kohtaan. Sitten tullaan kotikulmilla käymään mersulla ja näytetään että hyvin menee vaikka kotiseudelle tekee mieli jäädä ja pakkolähteminen harmittaa. Jotkut Ruotsiin aikoinaan muuttamaan joutuneet eivät ole kiinnostuneita entisen kotimaan asioista ja lapsille ei opeteta suomea. Saatetaan ajatella "kun kerran jouduin lähtemään, niin eipä Suomen asiat paljon liikuta ja takaisin en tule"
Jostain tällaisesta on varmaankin kyse.
Tällaiset ajatukset ei kanna hedelmää. Se voi helpottaa oloa hetkellisesti, mutta on valheellista torjua menetyksen surua tällaiseen ajatteluun. Myös jotkut muut ajattelet näin vaikka ei karjalainen olisikaan. Karjala oli tärkeä osa Suomea ja sama "pitäkää sitten, perkele" ajattelutapa toimii myös muissa väestöryhmissä. Karjalan menetyksen traumaa puretaan vähättelemällä menetystä ja viestittämälle että takaisin ei huolita yritetään sanoa alitajuisesti Venäläisille, että mitään voittoa ette saavuttaneetkaan. Ja jos saavutitte, niin ei se meitä harmita. Vaikka harmittaakin.
Aika vaikea on kuvitella, että joku jonka kotiseutu ja koti viedään olisi tosiaan sitä mieltä että takaisin niitä ei haluta.
Paljon parempi on kun tunnustetaan tosiasiat. Todetaan, että Karjala vietiin vääryydellä ja kaikille osapuolille, oikeudenmukaisuuden nimissä, olisi parasta kun Tarton rauhan rajat palautettaisiin.
Karjalan palauttamisen vastustus kumpuaa mielestäni joidenkin evakoiden kohdalla tämänkaltaisesta ajattelusta.
Kun rakas koti ja kotiseutu menetetään ihminen tuntee vihaa kodin ryöstäjää kohtaan ja kun asialle ei voi tehdä mitään, niin tulee helposti sanottua "pitäkööt sitten, perkele" tai että "takaisin en huoli"
Tämä saa ihmismielen tuntemaan edes jonkinmoista voitontunnetta kodin menetyksen katastrofin vihaa purkaessaan.
Sukulaisilmiö tällaiselle täydelliselle selänkääntämiselle on esim. kun ihminen joutui leivän perässä muuttamaan vaikkapa Ruotsiin tai vieraaseen kaupunkiin lähiöön, sen sijaan että olisi saanut jäädä omille kotikulmilleen. Tällöin saattaa nousta vihantunteita entistä kotimaata tai kotiseutua kohtaan. Sitten tullaan kotikulmilla käymään mersulla ja näytetään että hyvin menee vaikka kotiseudelle tekee mieli jäädä ja pakkolähteminen harmittaa. Jotkut Ruotsiin aikoinaan muuttamaan joutuneet eivät ole kiinnostuneita entisen kotimaan asioista ja lapsille ei opeteta suomea. Saatetaan ajatella "kun kerran jouduin lähtemään, niin eipä Suomen asiat paljon liikuta ja takaisin en tule"
Jostain tällaisesta on varmaankin kyse.
Tällaiset ajatukset ei kanna hedelmää. Se voi helpottaa oloa hetkellisesti, mutta on valheellista torjua menetyksen surua tällaiseen ajatteluun. Myös jotkut muut ajattelet näin vaikka ei karjalainen olisikaan. Karjala oli tärkeä osa Suomea ja sama "pitäkää sitten, perkele" ajattelutapa toimii myös muissa väestöryhmissä. Karjalan menetyksen traumaa puretaan vähättelemällä menetystä ja viestittämälle että takaisin ei huolita yritetään sanoa alitajuisesti Venäläisille, että mitään voittoa ette saavuttaneetkaan. Ja jos saavutitte, niin ei se meitä harmita. Vaikka harmittaakin.
Aika vaikea on kuvitella, että joku jonka kotiseutu ja koti viedään olisi tosiaan sitä mieltä että takaisin niitä ei haluta.
Paljon parempi on kun tunnustetaan tosiasiat. Todetaan, että Karjala vietiin vääryydellä ja kaikille osapuolille, oikeudenmukaisuuden nimissä, olisi parasta kun Tarton rauhan rajat palautettaisiin.
Vastaukset 13
Vanhimmat
"Paljon parempi on kun tunnustetaan tosiasiat. Todetaan, että Karjala vietiin vääryydellä ja kaikille osapuolille, oikeudenmukaisuuden nimissä, olisi parasta kun Tarton rauhan rajat palautettaisiin. "
Jos menetät jalan onnettomuudessa niin hyväksytkö tapahtuneen ja tosiasian ettei sinulla ole enää jalkaa vai vaaditko yhteiskuntaa kasvattamaan sinulle jalan takaisin?
Olisi todellakin paljon parempi tunnustaa tosiasiat, jalka (Karjala) on menetetty onnettomuudessa (sota) ja takaisin se ei kasva. Proteesin (Karjalan palautus) voit yhteiskunnan kustantamana saada kun tarpeeksi vaadit ja haluat ja yhteiskunta sen sinulle haluaa kustantaa. Proteesi on kuitenkin pelkkä muisto alkuperäisestä ja se tuo mukanaan ongelmia joita sinulla ei ollut vielä kun kaksijalkainen olit.
Vääryyden tunnustaminen ja oikeudenmukaisuuden julistaminen ei tuo takaisin sitä Karjalaa joka Suomella joskus oli sillä sitä ei enää ole olemassa. Hyväksyt tämän tosiasian ja jatkat elämääsi, tai et hyväksy ja todella tarvitset psykologia jossain vaiheessa ;)
"Jos menetät jalan onnettomuudessa niin hyväksytkö tapahtuneen ..."
Oliko kyseessä onnettomuus vai murhayritys josta vain nipin napin selvisit hengissä?
"Proteesin (Karjalan palautus) voit yhteiskunnan kustantamana saada kun tarpeeksi vaadit ja haluat ja yhteiskunta sen sinulle haluaa kustantaa."
Proteesi? Karjalahan muodostuisi ajan kanssa osaksi Suomea, miksi se olisi proteesi? Jos minä olen Suomi ja Karjala on proteesi niin mikä olisi tuo 'yhteiskunta' joka kustantaa proteesin?
"Proteesi on kuitenkin pelkkä muisto alkuperäisestä ja se tuo mukanaan ongelmia joita sinulla ei ollut vielä kun kaksijalkainen olit."
Proteesikin on parempi kuin elo yksijalkaisena ilman sitä?
"Vääryyden tunnustaminen ja oikeudenmukaisuuden julistaminen ei tuo takaisin sitä Karjalaa joka Suomella joskus oli sillä sitä ei enää ole olemassa."
...Eikä tarvitsekaan jos pystytään luomaan uusi ja parempi Karjala.
Analogiasi vähän ontuu. Tämä ei todellakaan yllä parhaiden kirjoitustesi tasolle, onko nimierkki-nimimerkin takana useita kirjoittajia?
"Oliko kyseessä onnettomuus vai murhayritys josta vain nipin napin selvisit hengissä? "
Irrelevanttia. Lopputulos oli sama - jalka meni eikä takaisin kasva.
"Proteesi? Karjalahan muodostuisi ajan kanssa osaksi Suomea, miksi se olisi proteesi? Jos minä olen Suomi ja Karjala on proteesi niin mikä olisi tuo 'yhteiskunta' joka kustantaa proteesin? "
Proteesi ei taida nykyään vielä kasvaa kiinni tynkään vaikka teknologia senkin mahdollistanee joskus tulevaisuudessa. Jos sinä olet jalkasi menettänyt ja nyky-Karjala olisi pelkkä jalan korvike niin yhteiskuntana voisit nähdä koko muun maailman. Itselläsi sinulla ei ole varaa proteesiin.
"Proteesikin on parempi kuin elo yksijalkaisena ilman sitä? "
Miten lie? Elo on sujunut varsin mallikkaasti ilmankin sitä jo yli 60 vuotta. Mitä nyt joskus pieniä haamukipuja ja pieniä pistoja tuntuu sieltä täältä, mutta nekin ovat vähenemään päin ja vailla suurempaa haittaa elämän jatkumiselle.
"...Eikä tarvitsekaan jos pystytään luomaan uusi ja parempi Karjala. "
Juuri näin. LUOMAAN UUSI Karjala. Vanhaa ei saa takaisin. Vahingossa myönnät sen itsekin ;)
"Analogiasi vähän ontuu. Tämä ei todellakaan yllä parhaiden kirjoitustesi tasolle, onko nimierkki-nimimerkin takana useita kirjoittajia? "
Ei minua täällä ensimmäistä kertaa jakomieliseksi epäillä, mutta tähän saakka teoria kuului että kirjoittaisin useammalla nimimerkillä. Piristävää vaihtelua ;)
Harrastan kalastusta. Siinä on tapana heittää syötti ja katsoa millainen kala käy kiinni vai käykö lainkaan. Riippuu aika paljon myös kalasta kuinka tasokkaan taiston siinä saa aikaiseksi.
Viipurin menetys on johtanut nykyiseen tilanteeseen jossa Itäinen Suomi(Etelä-ja Pohjois-Karjalan maakunnat ja Savo) on taantuvaa aluetta. Viipurin fyysisestä sijainnista johtui sen merkitys itäisen Suomen keskuksena(vesi-maantie ja rautatieliikenteen solmukohta). Voimme vaalia Viipurin kulltturiperintöä, mutta vastaavaa paikkaa emme voi luoda tyhjästä. Maan valmistus on lopetettu.
"Proteesikin on parempi kuin elo yksijalkaisena ilman sitä? "
Miten lie? Elo on sujunut varsin mallikkaasti ilmankin sitä jo yli 60 vuotta. Mitä nyt joskus pieniä haamukipuja ja pieniä pistoja tuntuu sieltä täältä, mutta nekin ovat vähenemään päin ja vailla suurempaa haittaa elämän jatkumiselle.
---------------------
Eli mieluummin kontaten kuin proteesilla könkäten? Tietäisitpä kuinka hyödyllisiä proteesit oikeasti ovatkaan.
"Juuri näin. LUOMAAN UUSI Karjala. Vanhaa ei saa takaisin. Vahingossa myönnät sen itsekin ;) "
Kuinka niin vahingossa?
"Eli mieluummin kontaten kuin proteesilla könkäten? "
Suomi ei todellakaan ole kontannut, vaan teollistunut ja muuttunut pohjoismaiseksi sivistysvaltioksi. Onko Nokia kontannut?
"Suomi ei todellakaan ole kontannut, vaan teollistunut ja muuttunut pohjoismaiseksi sivistysvaltioksi. Onko Nokia kontannut? "
...karjalan menetyksestä huolimatta. Sitä paitsi tässä puhuttaan nimierkin huonosti toimivasta analogiasta.
"Sitä paitsi tässä puhuttaan nimierkin huonosti toimivasta analogiasta. "
Voisitko hieman perustella tuota?
Jos analogiassani on vikaa niin vikahan tietysti vaatii korjaamista. Kerroppas nyt mitä vikaa analogiassani on?
"Jos analogiassani on vikaa niin vikahan tietysti vaatii korjaamista. Kerroppas nyt mitä vikaa analogiassani on? "
Toki, veli hyvä.
Analogiassasi elävä jalka (Karjala) muuttuu proteesiksi joka ei tietenkään voi kasvaa kiinni ruumiiseen. Olen käsittänyt teksteistäsi että myönnät kuitenkin mahdolliseksi palauttaa Karjala osaksi Suomea (...jos Venäjä siihen suostuisi), se vain mielestäsi maksaa liikaa (ja tuo liikaa rikollisia venäläisiä).
Eli aikaisempiin mielipiteisiisi analogiasi ei sovi.
Lisäksi pidät parempana elämää ilman jalkaa ja proteesia. Noh, voit kyllä väittää että Suomen elämä ilman Karjalaa on parempaa mutta jalattoman ihmisen elämä ilman proteesia ei taatusti ole.
Parempi analogia on toisaalla esittämäsi auton varastus ja sen palautus "romuna".
"Analogiassasi elävä jalka (Karjala) muuttuu proteesiksi joka ei tietenkään voi kasvaa kiinni ruumiiseen. "
Piip! Logiikkavirhe ;)
Ei "elävä jalka" miksikään "muutu" vaan se otetaan kokonaan pois. "Proteesi" on aivan eri asia, kuin se Karjala joka menetettiin - puhutaan kokonaan eri Karjalasta. "Proteesi" kuvaa sitä varsin hyvin, se voi jopa näyttää osin vanhalta Karjalalta, mutta on kuitenkin aivan muuta. Kiinnitysvaikeuksineen ;)
Sitä menetettyä Karjalaa ei voi saada takaisin, tarjolla on vain venäläistetty versio, joka päällisin puolin voi osin näyttää samalta ja sijaitsee jopa samalla paikalla mutta on silti täysin venäläinen versio ;)
"Lisäksi pidät parempana elämää ilman jalkaa ja proteesia. Noh, voit kyllä väittää että Suomen elämä ilman Karjalaa on parempaa mutta jalattoman ihmisen elämä ilman proteesia ei taatusti ole. "
Noh, myönnettäköön että vertauskuva oli turhan karkea. Ehkäpä Suomi-neito ei sentään menettänyt totaalisesti jäseniään, ehkäpä se vain lopetti "levittelemästä" itseään ja kääntyi siveämpään asentoon...
"Sitä menetettyä Karjalaa ei voi saada takaisin, tarjolla on vain venäläistetty versio, joka päällisin puolin voi osin näyttää samalta ja sijaitsee jopa samalla paikalla mutta on silti täysin venäläinen versio ;) "
Ehei, ei Karjala ole mihinkään muuttunut. Siinä se on ihan samalla paikalla ja miltei samanlaisena kuin ennenkin. Jos ihmiset ovat vaihtuneet ja suomalaiset pikkukylät kadonneet niin mitä siitä. Voitaisiin sanoa että jalka on sama, kynnet vaan on vähän kasvaneet ja jalkasilsaa esiintyy.
http://www.helmet.fi/search*fin/yKIVPSYK98000/ykivpsyk98000/-2,-1,0,B/frameset&FF=ykivpsyk98000&1,1,
Janne Kivivuori, Psykopolitiikka:
Neuvostoliiton hajottua Martti Siirala ryhtyi puolustamaan Karjalan menetettyjen alueiden palauttamista Suomelle. Vuonna 1992 hän kirjoitti tarkastelevansa asiaa lääkärinä ja psykoanalyyttisena terapeuttina (Siirala 1992, 402). Karjalan palauttamisen vastustaminen tai kieltäytyminen vetoomuksesta sen palauttamiseksi oli hänen mukaansa seurausta yhteisöpatologiasta; käänteisesti palauttamisen puolesta vetoaminen olisi merkki yhteisön terveydestä.
Siirala peräänkuuluttaa kansan "syvimpiin tuntoihin" nojaavaa, tunteisiin perustuvaa politiikkaa kylmän "järkeilyn" rinnalle. Varsinkin ulkopolitiikka olisi liitettävä "sisäiseen tuntemiseen", koska kansalaisten tunteet torjuva ulkopolitiikka on perusluonteeltaan "harhaista" (Siirala & Kulonen 1991, 79). Epätervettä tahdonmuodostusta ei ole vain kriittisyys Karjalan palauttamisvaatimuksia kohtaan; sitä oli myös sodanjälkeinen turvallisuuspoliittinen suhtautuminen Neuvostoliittoon.
Näitä diagnooseja tekevä kirjoittaja on varannut itselleen kyvyn tietää poliittisten ilmiöiden psyykkiset juuret.
Poliittisten kysymysten psykologisoituminen kiinnitti 1994 Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja Pentti Sadeniemen huomion. Hän totesi Siiralan keskittyvän eri mieltä olevien älyn ja mielenterveyden tilaan itse asian kustannuksella (HS 25.3.1994). Vastineessaan Siirala (1994) mm. viittasi ammattityöhönsä psykoanalyytikkona ja korosti puhuvansa vain yhteisöpatologiasta jättäen nimet mahdollisuuksien mukaan pois. Päätös vedota tai olla vetoamatta jonkin poliittisen ohjelman puolesta on kuitenkin aina jokaisen yksilön päätös. Teoreettisen yhteisöpatologian empiirinen vastintermi on joukko yksilöpäätöksiä. Jos tämä kielletään, kyseisen teoreettisen termin mielekkyys häviää.
Maaliskuussa 1961 Siirala julkaisi kirkollisessa aikakauslehdessä Vartijassa artikkelin "Presidentinvaalista kansallisena kysymyksenä". Hän oli huolestunut siitä, ettemme käyttäisi "vapautta valita itse päämiehemme" ja halusi keskustella siitä, "onko turvallisuus ainoa ja oikea päämäärä" (mas. 66) ja asettui puolustamaan sosialidemokraatteja "kansapersoonan" terveenä ilmauksena.
On ilmeistä, että kirjoittaja varasi itselleen kyvyn nähdä arvojen ja mielipiteiden psyykkiset juuret ja viime kädessä kyvyn tietää, mikä politiikka vastaa tervettä psyykeä.
Kaiken kaikkiaan Siiralan poliittiselle kirjoittelulle on ollut ominaista poliittisen toiminnan hahmottaminen psyykkisen tason kautta. Psyyken vaatimuksia on tulkittu jonkinlaisen syvyyspsykologis-eksistentialistisen viitekehyksen avulla, joka on ollut helposti yhdistettävissä kansallis-herooiseen ajatteluperinteeseen. "Kansakokonaisuus" oli sotienvälisenä aikana Akateemisen Karjala-Seuran käyttämä suomennos sanalle "Völksgemeinschaft". Ylipäätään uhrin, kokonaisuuden ja perusyhteisyyden sanastot tuovat mieleen kansallis-herooisiin ja nationalistisiin ajattelutapoihin liittyvän kuoleman ja uhrin ihannoinnin.
Siiralan näkemyksiä on siksi hyödyllistä verrata niiden kansallisten (völkisch) teologien näkemyksiin, jotka asettuivat tukemaan kansallissosialismia 1930-luvun Saksassa (Ericksen 1986). He halusivat korvata Weimarin tasavallan eripuraisuuden ja pluralismin kansan syvien rivien "tosilla" arvoilla, jotka olivat heidän tiedossaan, ja joista voitiin johtaa tunteeseen perustuva ulkopolitiikka (mts. 130). Kansalliset teologit edustivat vulgaarihegeliläistä ajattelua, jonka mukaan etujoukko voi nousta näkemään maailmanhengen - tässä tapauksessa Jumalan - Suunnitelman ja määrittelemään sen, mikä poliittinen päämäärä on "tosi" siksi, että se vastaa tätä tiedettävissä olevaa ja heidän tietämäänsä suunnitelmaa. Tällaisen tiedon kääntöpuoli on se, että ne, jotka eivät toimi (tai vetoa) todeksi tai terveeksi tiedetyn politiikan puolesta, määritellään yhteisöpatologisiksi.
Siiralan Heideggerilta vaikutteita saanut (Siirala 1983, 11; Ketonen 1980, 466-8) psykoanalyysin sanaston soveltaminen yhteiskunnan ja politiikan tulkintaan jatkaa kansallista oikeistoperinnettä, vaikka hänen artikkeleissaan on tasapainottavia huomautuksia, joissa esim. kiitetään Paasikiven ja Kekkosen saavutuksia, mainitaan työväenliikkeen saavutukset kansakokonaisuuden terveyden osatekijänä ja aloitetaan sitten oma argumentti sen puolesta, että turvallisuuden lisäksi on ulkopolitiikassa otettava huomioon myös tunteet. Hän on myös arvostellut Yhdysvaltojen kolmannessa maailmassa käymiä sotia psykohistoriallisten tulkintojen avulla, selittänyt natsien toimintaa viittaamalla siihen, että germaanit joutuivat miekkalähetyksen uhreiksi tuhat vuotta aikaisemmin (Siirala 1988) ja pitänyt punavankien sisällissodan jälkeistä kohtelua valkoisten kannalta häpeällisenä (mas. 104).
http://www.helmet.fi/search*fin/yKIVPSYK98000/ykivpsyk98000/-2,-1,0,B/frameset&FF=ykivpsyk98000&1,1,
Palautuksen vastustajien ajatuksista en tarkkaan tiedä, kun en yhtäkään sellaista tunne. Aika jyrkästi olet väen rajannut kahtia. Unohdat täysin, että näiden kahden ääripään väliin mahtuu koko joukko omilla aivoillaan ajattelevia.
"Paljon parempi on kun tunnustetaan tosiasiat. Todetaan, että Karjala vietiin vääryydellä ja kaikille osapuolille, oikeudenmukaisuuden nimissä, olisi parasta kun Tarton rauhan rajat palautettaisiin. "
Ja paljonko sitten lämmittää tämän tosiasian myöntäminen, kun asialle ei tällähaavaa kuitenkaan mahda mitään. Putin sanoo njet ja Putinin njet tämän asian ratkaisee.
Tosiasioiden myöntämiseen kuuluu myös sen myöntäminen, että isellämmekin oli mahdollisuus noiden tappioiden määrään vaikuttaa.