Sosialismi -termiä käytetään usein hyvin väljästi kuvaamaan eriasteista poliittista vaikuttamista talodellisiin arvoihin ja koko talouteen. Niinpä esim. palstan keskustalaisilla kirjoittajilla, ainakin osalla "Ökyisännän" esimerkkinä mainitakseni, on sellainen käsitys, että KePun rakas vihollinen SDP olisi sosialistinen puolue. Keskustan maatalosupolitiikkaa taas muiden taholta kuvataan usein termillä aggraarisosialismi. Nämä kuvaukset ovat väljiä, epätarkkoja raameiltaan ja antavat kokonaisuudesta selkeästi vääristyneen kuvan. Tosiasiassa sosalistisena puolueena Suomessa on sotien jälkeisenä aikana ollut vain Suomen kommunistinen puolue. Sen kattojärjestöä SKDL:ääkään ei voi pitää sosialistisena puolueena, vaikkakin tämä kattojärjestö oli vain jonkinlainen kulissi houkutella maltillisempia "sosialisteja" puolueeseen.
KePua ja SDP:tä voi luonnehtia sotien jälkeisenä aikana keskenään koko lailla yhtä "sosialistisiksi" puolueiksi. Ne harjoittivat Suomessa erityisesti vuosina 1966-1980 hyvin harmonista konsensus-politiikkaa saman oppirakenteen mukaan.
Nyt voi sitten kysyä, mikä oikein elähdytti demareita ja myöhemmin KePua jos ei marxilaisuus ja sosialismi. SDP:n vappupuheissa ja muissa juhlapuheissahan vilahteli kuitenkin tämän tästä sosialismille ominaista retoriikkaa. Epäilemättä tämän retoriikan ja todellisen oppirakenteen eroavuus hämäsi kanssamatkustajia ja on hämännyt näihin päiviin asti.
Sotien jälkein aika Euroopassa on ollut pitkään sosiaalidemokraattinen projekti. Ranska on siinä eräänlainen mallimaa, mutta opit levisivät pian myös Saksaan ja jopa anglosaksiseen Englantiin. Pohjoismaissa ja erityisesti Ruotsissa tämä oppisuunta saavutti sitten myöhemmin täydellisen kliimaksinsa. Suomessa koko Kekkosen aika elettiin näiden sosiaalidemokraattisten talousoppien mukaan.
Karl Marx vaihtui vuodesta 1936 alkaen John Maynard Keynes:ksi. Tämän jälkeen sosiaalidemokraatteja olisi voinut paljon osuvammin kuvata keyneslaisiksi kuin marxilaisiksi. Ja kuten sanottu keyneslaisuus tarttui voimakkaasti myös keskustalaisiin ja jopa niin, että nämä ovat pitäneet ehkä opista kiinni Suomessa kaikkein kaummin ja hartaimmin. Selvästi keyneslaisin 1980- ja myöhemmän ajan poliitikko on Paavo Väyrynen.
Keynesin talousopin ydinsanoma pelkistyi mahdollisuudeksi hallita talouden suuntaa poliittisilla ratkaisuilla. Se oli siis vapaan markkinatalouden ja suunnitelmatalouden yhteenliittymä, ns. sekatalousoppi. Tässä opissa korostettiin kahta asiaa. Toinen oli se, että investointeja tulee suosia eikä niitä saa jättää markkinataloudelliseen ohjaukseen, koska yritysten omistajat ovat kitsaita investoimaan. Suomi olikin sotien jälkeen suurten investointien maa seuraten Ranskan ja muiden suurempien esimerkkiä. Presidentti Kekkostakin voi pitää suurena investointien kannattajana. Valtio johti politiikallaan investointihalukkuutta ja investoi paljon myös itse. Nämä investoinnit nostivat suomalaisenkin teollisuuden kukoistukseen ja jälkikäteen voi kai sanoa, että tämä oli kaikkiaan menestystarina koko Euroopassa.
Keynesin toinen idea oli talouden pyrittäminen kulutuskysynnän avulla. Tämä oli suorastaan vallankumouksellinen idea, koska aiemmin talousopit perustuivat tarjonta- ja rahateorioihin (pääoma-). Kulustuskysynnän lisääminen eli ns. fordismi sopi erinomaisesti demareille. Se tarkoitti palkkapolitiikan legitimointia yleiseksi normiksi yhteiskunnassa. Palkkasopimuksilla ostettiin sitten työrauha. Pääomamarkkinat olivat säädeltyjä ja protektionismia esiintyi muutenkin. Valuuttakurssipolitiikasta tuli vähitellen tärkein instrumentti talouden hallintaan.
Demarien joukoissa havaittiin, ettei kannata tavoitella tuotantovälineiden omistusta, kun keyneslainen markkinataloustalousmalli takaa paremmat tulokset. Tästä oli vuosi toisensa perään historiallista evidenssiä, mikä vakiinnutti suunnan. Demarit kykenivät ostamaan koko ajan lisää reformeja tämän mallin puitteissa. Tähän vaikutti luonnollisesti myös se, että sekä demarit että porvarit elivät kommunismin pelossa, mikä mahdollisti yhteiseen hiileen puhaltamisen.
Keynesin opin idea on siis talouden poliittisessa hallittavuudessa ja siinä, että onnistunut talous edellytti poliittista vaikuttamista. Tämä vaikuttaminen oli mahdollista kansallisvaltion puitteissa. Kansallisvaltioiden rajat mahdollistavat omaehtoisen sääntelyn (mm. pääomien sääntely) ja oma raha valuuttakurssipolitiikan. Osakekursseilla ei ollut merkitystä, suuryritysten kurssit olivat kuuluja stabiiliudestaan. Mm. pankkiosakkeisiin sijoittaminen oli erittäin varmaa ja verrattavissa tavalliseen pitkäaikaissäästämiseen. Yritykset elivät lainarahalla ja tätä varten erilaisilla joukkovelkakirjojen liikkeelle laskulla ammennettiin kansalta investointirahaa. Politiikka johti siihen, että investointien suosiminen ei antanutkaan omistajille mahdollisuuksia suuriin voittoihin.
Demarien reformipolitiikka mahdollistui keyneslaisenä aikana. Kommunismin pelko johti saumattomaan konsekseen, jonka seurausta reformipolitiikan onnistuminen ja hyvinvointivaltion luominen ovat.
Keskusta on pisimpään pitänyt kiinni Keynesin opeista. Paavo Väyrysen vaatimus devalvaatiosta Ahon hallituksen alkutaipaleella on kuulu esimerkki tästä. Keskustan maatalous- ja aluepolitiikka ovat selkeästi keyneslaista perua, hallittavuutta ja kotimarkkinapainotteista. Keyneslainen maailma on ainakin sovelluttana ollut paljolti sulkeutunutta impivaaralaista maisemaa. Valtio on siinä keskiössä ja talouspolitiikka oli totta. Demarit ovat yhdessä Kokomuksen kanssa olleet ottamassa irtiottoa hallittavuudesta kohti globalisoitumista, suurempia mahdollisuuksia ja uutta kasvua. Keskusta taas on kaihtanut tätä ja halunnut pysyä tiukemmin kiinni suunnitelmataloudessa, sekatalousjärjestelmässä.
Keskustelua sosialismista
47
1627
Vastaukset
- Kurjaliston edustaja
Kyllähän sosialidemokraatit pitivät 1980-luvulle asti tärkeänä yksityisten tuotannontekijöiden siirtämistä valtion haltuun. Yleensä nämä mainitsivat pankkien, vakuutuslaitosten ja apteekkien sosialisoimisen. Sosialisointipykälän poistaminen demarien puolueohjelmasta taisi siirtyä peräti 1990-luvun alkuun asti.
- talousteoria
"Go with the flush"
Enpä tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa, kun joku saa kicksejä vapaasta markkinataloudesta vain sen idealismin vuoksi.
Käytännössä monelta vapaan markkinatalouden ja liberalismin kannattajalta unhoittuu se, miten kysyntä ja tarjonta muodostuu, vaikka ne vapaasti sitten leikkaisivatkin jossakin kaksiulotteisesti.
Esimerkiksi wc-paperin tarjonnan aikaansaaminen on suuritöistä ja pitkäaikaista ja vaatii tehdasinvestoinneille melkoisi ponnistuksia - ennenkuin tarjonnan ja kysynnän käyrät pääsee kohtaamaan.
WC-paperi on sikäli hyvä esimerkki, että se kuvastaa monen taloushaahuilijan ajatuksia.
Markkinat kun todellisuudessa muodostuvat kuluttamisesta ja tuottamisesta - ei kysynnästä ja tarjonnasta.
Kaikkein tärkein tarjonnan päämäärä on lopputuote.
Ja mikä se on, arvon viisaat?
"Go with the flush"- kaaosta
>>Markkinavoimia on ehdottomasti säänneltävä, sillä muuten ne kääntyvät tuhoisasti itseään vastaan. Tämä on amerikkalaisen yhteiskuntakriitikon David Kortenin mukaan se asia, mikä markkinoiden toiminnasta tiedetään.
Korten myös varoittaa sekoittamasta todellista markkinataloutta nykyiseen maailmanlaajuiseen kapitalismiin.
- Globaalin kapitalismin suhde markkinatalouteen on kuin syövän suhde ihmiskehoon. Syöpä kehittyy, kun yksi solu unohtaa olevansa osa kokonaisuutta ja ryhtyy kasvamaan hallitsemattomasti. Lopulta se tuhoaa koko kehon>>
http://www.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_1998/30.lokakuu/MARK4298.HTM - Jaba_43
Käsittelet markkinoita mielenkiintoisesti. Jatkan hieman wc-paperiesimerkkiäsi, vaikka Emeritus olisi siinä asiantuntevampi - tuotantopuolelta ainakin.
Kysyntä ja tarjonta muodostuvat wc-paperin kohdalla minun mielestäni inhimillisestä puhtauden tarpeesta, johon länsimaissa on kehitetty ratkaisuksi paperi. aasiassa käytetään samaan tarkoitukseen vasenta kättä, joka pyyhinnän jälkeen pestään.
WC-paperin tarjontaa siis ei olisi olemassa, ellei ihmisillä olisi pyyhkimisen tarvetta. Näin ollen markkinat muodostuvat tarpeista ja tarpeiden tyydyttämiseksi kehitetyistä tuotteista. Tarjonnan aikaansaamisella - oli se helppoa tai´vaivalloista - ei mitään markkinoita voi koskaan luoda, ellei ensin ole olemassa tarvetta, jonka tarjonta ratkaisee.
Markkiinat eivät siis muodostu kuluttamisesta ja tuottamisesta, vaan tarpeista ja tarpeiden tyydyttämisestä. Kun sanot, että "Kaikkein tärkein tarjonnan päämäärä on lopputuote.", niin sitä en ymmärrä ollenkaan, koska kaiken tarjonnan päämäärä on tarpeensa tyydyttänyt, tyytyväinen asiakas, joka haluaa ostaa saman tuotteen seuraavallakin kerralla. - Jaba_43
kaaosta kirjoitti:
>>Markkinavoimia on ehdottomasti säänneltävä, sillä muuten ne kääntyvät tuhoisasti itseään vastaan. Tämä on amerikkalaisen yhteiskuntakriitikon David Kortenin mukaan se asia, mikä markkinoiden toiminnasta tiedetään.
Korten myös varoittaa sekoittamasta todellista markkinataloutta nykyiseen maailmanlaajuiseen kapitalismiin.
- Globaalin kapitalismin suhde markkinatalouteen on kuin syövän suhde ihmiskehoon. Syöpä kehittyy, kun yksi solu unohtaa olevansa osa kokonaisuutta ja ryhtyy kasvamaan hallitsemattomasti. Lopulta se tuhoaa koko kehon>>
http://www.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_1998/30.lokakuu/MARK4298.HTMVapaa markkinatalous toimii parhaiten aina silloin, kun markkinoilla on hyvin monia, suunnilleen yhtä vahvoja toimijoita.
Tämä tilanne ei synny eikä säily ilman ohjaavaa lainsäädäntöä, koska sääntelemättömillä markkinoilla käy aina niin, että isot syövät pienet kilpailijat pois häiritsemästä hinnoittelua, eli syntyy oligopoleja ja monopoleja, jossa on vain harvoja tai vain yksi toimija.
Tämä ei ole enää vapaata markkinataloutta, vaikka voikin syntyä vapaan markkinatalouden puitteissa sen seurauksena.
Globaali kapitalismi on erittäin vahingollista vapaan markkinatalouden toiminnalle, koska siinä pääomat ja yritysten omistus keskittyvät hyvin harvoihin käsiin, jolloin vapaat markkinat toimivat sitä huonommin, mitä vähemmän toimijoita markkinoille jää. - Otsikossa hymiö
...
- talousteoria
Jaba_43 kirjoitti:
Käsittelet markkinoita mielenkiintoisesti. Jatkan hieman wc-paperiesimerkkiäsi, vaikka Emeritus olisi siinä asiantuntevampi - tuotantopuolelta ainakin.
Kysyntä ja tarjonta muodostuvat wc-paperin kohdalla minun mielestäni inhimillisestä puhtauden tarpeesta, johon länsimaissa on kehitetty ratkaisuksi paperi. aasiassa käytetään samaan tarkoitukseen vasenta kättä, joka pyyhinnän jälkeen pestään.
WC-paperin tarjontaa siis ei olisi olemassa, ellei ihmisillä olisi pyyhkimisen tarvetta. Näin ollen markkinat muodostuvat tarpeista ja tarpeiden tyydyttämiseksi kehitetyistä tuotteista. Tarjonnan aikaansaamisella - oli se helppoa tai´vaivalloista - ei mitään markkinoita voi koskaan luoda, ellei ensin ole olemassa tarvetta, jonka tarjonta ratkaisee.
Markkiinat eivät siis muodostu kuluttamisesta ja tuottamisesta, vaan tarpeista ja tarpeiden tyydyttämisestä. Kun sanot, että "Kaikkein tärkein tarjonnan päämäärä on lopputuote.", niin sitä en ymmärrä ollenkaan, koska kaiken tarjonnan päämäärä on tarpeensa tyydyttänyt, tyytyväinen asiakas, joka haluaa ostaa saman tuotteen seuraavallakin kerralla.Nykyisin kuluttajille kaupungeissa tarjotaan kulutettavaksi sellaisia elintarvikkeita, jotka eivät sisällä elimistön kannalta kuituja ja rasvoja oikeassa suhteessa.
Siksi agraariyhteiskunnasta, jossa ei tarvinnut ruokavalion ja ruumiillisen työn vuoksi juuri pyyhkiä, siirryttäessä kaupunkikulttuuriin, hygieniatuotteiden tarve on kasvanut. Paska ei irtoa länsimaissa.
Näin siis on rakennettu kysyntää joka ei johdu pelkästään todellisesta tarpeesta, vaan ihmisten suoliston toimintaa on muokattu syötäväksi tarkoitettujen lopputuotteiden kulutustarjonnalla wc-paperin kulutusta kasvattavaan suuntaan.
Kysymys edelleenkin palautuu kuluttamiseen ja tuotantoon - ei vieläkään, vaikka hyvin perustelit - tarpeisiin ja niiden maslowilaiseen hierarkiseen tyydyttämiseen. - kanankakkaa
talousteoria kirjoitti:
Nykyisin kuluttajille kaupungeissa tarjotaan kulutettavaksi sellaisia elintarvikkeita, jotka eivät sisällä elimistön kannalta kuituja ja rasvoja oikeassa suhteessa.
Siksi agraariyhteiskunnasta, jossa ei tarvinnut ruokavalion ja ruumiillisen työn vuoksi juuri pyyhkiä, siirryttäessä kaupunkikulttuuriin, hygieniatuotteiden tarve on kasvanut. Paska ei irtoa länsimaissa.
Näin siis on rakennettu kysyntää joka ei johdu pelkästään todellisesta tarpeesta, vaan ihmisten suoliston toimintaa on muokattu syötäväksi tarkoitettujen lopputuotteiden kulutustarjonnalla wc-paperin kulutusta kasvattavaan suuntaan.
Kysymys edelleenkin palautuu kuluttamiseen ja tuotantoon - ei vieläkään, vaikka hyvin perustelit - tarpeisiin ja niiden maslowilaiseen hierarkiseen tyydyttämiseen.Heh heh, siis paperiteollisuus muuttaa paskan koostumusta omaa tuotantosuuntaa tukevaksi eli löysäksi?
No on tuossa varmaan se perä eli perse, että kyllä kai kysyntää luodaan ja yritetään luoda, jos ei sitä ennestään riittävästi ole. Ja tätä vielä kutsutaan tekniseksi ja taloudelliseksi edistykseksi... - talousteoria
kanankakkaa kirjoitti:
Heh heh, siis paperiteollisuus muuttaa paskan koostumusta omaa tuotantosuuntaa tukevaksi eli löysäksi?
No on tuossa varmaan se perä eli perse, että kyllä kai kysyntää luodaan ja yritetään luoda, jos ei sitä ennestään riittävästi ole. Ja tätä vielä kutsutaan tekniseksi ja taloudelliseksi edistykseksi...eli pääsit jyvälle "Go with the flush" -talousteoriastani!:-)
- Emeritus
Sinulla on selvästikin vaikeuksia ymmärtää, mitä käsitteellä sosialismi tarkoitetaan.
Kehoittaisin ennen varsinaista keskustelua katsomaan jostain hakuteoksesta käsitteen määritelmän.- käsiteongelma.
Sinä et näy tietävän, mitä imbesilli tarkoittaa. Kehottaisin katsomaan sivistyssanakirjasta. Sinä olet sellainen ja siksi et ymmärrä mielipidepankin hyvästä kirjoituksesta pöykäsen pölähtävää, saati sen oleellista sanomaa, mikä on totisinta totta.
- monitaho
Käsite sosialismi on monitahoinen. Tässä pari tulkintaa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sosialismi
http://www.sosialismi.net/
M-P:n tulkinta ei sekään ole virheellinen, joskin vahvasti yleistävä. En ihan ymmärrä, mistä päättelet, että minulla ei ole käsitystä sosialismin käsitteestä, kun en suoraan edes puutu asiaan. Käsittelen sitä lähinnä välillisesti sanomalla, että SDP:n politiikassa luovuttiin vähitellen sosialismista ja vaihdettiin se keyneslaisen talouspolitiikan kannattamiseen.
Voin nyt toki puuttu myös tähän käsitekysymykseen, ettei se jäisi sinulle epäselväksi. Itse rajaan sosialismin ensisijaisesti sellaiseen poliittiseen suuntaukseen, joka pyrkii tuotantovälineiden yhteisomistukseen ja myös työväenluokan diktatuuriin. Sosialismiahan on usein pidetty kuitenkin vain rahattomaan kommunismiin siirtymisen välivaiheena.
Jos sosialismilla halutaan ymmärtää kaikkia niitä toimia, joilla pyritään jonkun mittapuun mukaan oikeudenmukaisempaan ja tasa-arvoisempaan yhteiskuntaan, silloin keyneslainenkin ajattelu mahtuu mukaan samoin kuin useimpien ellei jopa kaikkien suomalaisten poliittisten puolueiden toiminta. Tällainen väljärajainen määrittely on kuitenkin minusta hyödytön, kun se ei todellisuudessa näytä rajaavan oikein ketään viivan toiselle puolen. Sen vuoksi on syytä puhua suunnitelmataloudesta ja sekatalousjärjestelmästä poliittisena suuntauksena sosialismista erillään. Tällöin sotien jälkeistä politiikkaa tarkastellessa erityisesti SDP ja KePu erottuvat suunnitelmatalouden kannattajiksi ja SKP sosialistiseksi puolueeksi. Kokoomus edusti enemmän sitä, että suunnitelmatalouden otetta pitäisi löysätä, vaikkei ehkä kokonaan poistaa.- Otsikossa hymiö
13.9.2002 Apu-lehti: Anneli Jäätteenmäki: "Eurooppa on täynnä paradokseja.
Yleisradion seminaarissa Jertta Blomstedt sivusi yhtä merkillisyyttä: Euroopassa uusliberalismia, mitä kylmintä markkinataloutta, ovat viime vuosina toteuttaneet vasemmistolaiset puolueet eri maiden hallituksissa. Blomstedtin mielestä Tony Blair, Gerhard Schröder ja Lionel Jospin ovat kaikki tehneet uusliberaalia politiikkaa vasemmistolaisuuden valekaavussa.
Ehkä häveliäisyyssyistä Jertta Blomstedt ei maininnut Suomen pääministerin nimeä tässä yhteydessä. En tiedä, haluaako Paavo Lipponen olla vasemmistolainen, mutta sosiaalidemokraattien puheenjohtaja hän joka tapauksessa on.
Vanhojen vasemmistolaisten tuskan ymmärtää hyvin. Esimerkiksi Suomessa on hiljattain tohtoriksi väitelleen Anu Kantolan mielestä siirrytty laman jälkeen jatkuvan kriisin politiikkaan, ja paniikkinappula on pysyvästi päällä. ...
Tuloerot repesivät ja leipäjonot ilmestyivät katukuvaan. Suomen bruttokansantuote kasvoi 1990-luvun puolivälistä reipasta tahtia, 500 miljardista yli 800 miljardiin. Varsinkin rikkain kymmenes repi kaulaa muihin. Kasvu valui melkein kokonaan noin 20 000 rikkaimman suomalaisen taskuun. ...
Vapaakauppaa ja teknologiaa korostetaan Sorsan mielestä liikaa tuloerojen kasvattajina. Todelliset tulerojen määrääjät ovat sosiaaliset normit. Progressiivinen verotus ja tulonsiirrot voivat tasoittaa markkinain tuomaa eriarvoisuutta." - Otsikossa hymiö
13.9.2002 Apu-lehti: Anneli Jäätteenmäki: "Eurooppa on täynnä paradokseja.
Yleisradion seminaarissa Jertta Blomstedt sivusi yhtä merkillisyyttä: Euroopassa uusliberalismia, mitä kylmintä markkinataloutta, ovat viime vuosina toteuttaneet vasemmistolaiset puolueet eri maiden hallituksissa. Blomstedtin mielestä Tony Blair, Gerhard Schröder ja Lionel Jospin ovat kaikki tehneet uusliberaalia politiikkaa vasemmistolaisuuden valekaavussa.
Ehkä häveliäisyyssyistä Jertta Blomstedt ei maininnut Suomen pääministerin nimeä tässä yhteydessä. En tiedä, haluaako Paavo Lipponen olla vasemmistolainen, mutta sosiaalidemokraattien puheenjohtaja hän joka tapauksessa on.
Vanhojen vasemmistolaisten tuskan ymmärtää hyvin. Esimerkiksi Suomessa on hiljattain tohtoriksi väitelleen Anu Kantolan mielestä siirrytty laman jälkeen jatkuvan kriisin politiikkaan, ja paniikkinappula on pysyvästi päällä. ...
Tuloerot repesivät ja leipäjonot ilmestyivät katukuvaan. Suomen bruttokansantuote kasvoi 1990-luvun puolivälistä reipasta tahtia, 500 miljardista yli 800 miljardiin. Varsinkin rikkain kymmenes repi kaulaa muihin. Kasvu valui melkein kokonaan noin 20 000 rikkaimman suomalaisen taskuun. ...
Vapaakauppaa ja teknologiaa korostetaan Sorsan mielestä liikaa tuloerojen kasvattajina. Todelliset tulerojen määrääjät ovat sosiaaliset normit. Progressiivinen verotus ja tulonsiirrot voivat tasoittaa markkinain tuomaa eriarvoisuutta."
- väärä palsta
Taisi tulla sun avauksesi väärälle palstalle?
Ei "Keskustelua sosialismista" ole keskustelua Keskustan harjoittamasta politiikasta vaan kuuluu esimerkiksi tuonne:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=666&subcat=545- Jaba_43
...keskustelua keskustan sosialistisuudesta, ellet sattunut huomamaan.
- kepututkija
Kepun jämähtäminen yhteiskunnan hallitsemaan talouspolitiikkaan on luonnollista heidän peruskannattajakuntansa tuntien.
Metsäteollisuuden kilpailukyky voitiin ylläpitää inflaatio-devalvaatio politiikalla, sitä kautta myös kantohintoja voitiin korottaa jopa inflaatiota nopeammin. Maanviljelijä-metsänomistajat ovat kepun kannatuksen selkäranka tänäkin päivänä, ja puukauppa heille merkittävä tulo- ja varallisuuslähde. Markkinaehtoisesti määräytyvät kantohinnat eivät olisi koskaan nousseet esim Ruotsin vastaavia korkeammiksi ilman tuota mainitsemaasi SDP-Kepu sääntelytaloutta.
Euroalueella ei moista kansallista talouspolitiikkaa voi harjoittaa, demarit ovat omaksuneetkin jo markkinaliberalismin, kepu jämähtänyt haikailemaan vanhaa pelätessään menettävänsä maaseudun äänestäjiään.
Toinen kepulaisia vanhaan sitova on heidän vahva osuus kunnallisessa päätöksenteossa. Kepukunnissa yrittäjyys on voimakkaasti yhteiskunnan subventoimaa, erilaisiin tukimekanismeihin perustuvaa. Kuntien omakin talous on valtionosuuksista ja muista tulonsiirroista riippuvaa, joten heidän on mahdotonta tajuta vapaan talouden todellisia mekanismejä ja lainalaisuuksia. Niinpä on helpompaa toteuttaa jakopolitiikkaa jolla saadaan ostettua lisää ääniä.
Alempana keskustelussa konkurssikunnista on muuten kuvaava esimerkki keputaloudesta.- voi sen noin ajatella
....jos ei ymmärrä suurempia kuviota.
Mikä on se tekijä, miksi Helsingissä tulee noin tyhmäksi?
-ympäristötekijät, esim. pakokaasut,polttoaineen lisäaineet ennen lyijy nykyisin vaarallisemmat aineet, ruuan lisäaineet, ympäristömyrkyt, tms? Eikös esimerkiksi asfaltista haihdu koko ajan kaikkea öljyn epäpuhtauksia tai PAH-yhdisteitä tai muita vaarallisia hiilivetyjä? Asuntoissa käytetyt muovinpehmennysaineet, ftalaatit, pehmentävät ilmeisesti myös aivoja? - kepututkija
voi sen noin ajatella kirjoitti:
....jos ei ymmärrä suurempia kuviota.
Mikä on se tekijä, miksi Helsingissä tulee noin tyhmäksi?
-ympäristötekijät, esim. pakokaasut,polttoaineen lisäaineet ennen lyijy nykyisin vaarallisemmat aineet, ruuan lisäaineet, ympäristömyrkyt, tms? Eikös esimerkiksi asfaltista haihdu koko ajan kaikkea öljyn epäpuhtauksia tai PAH-yhdisteitä tai muita vaarallisia hiilivetyjä? Asuntoissa käytetyt muovinpehmennysaineet, ftalaatit, pehmentävät ilmeisesti myös aivoja?Lääketieteellisen analyysisi sijaan voisit kirjoittaa niistä suuremmista kuvioista joista emme Helsingissä ymmärrä mitään.
Ihan omin sanoin vaan, sellaista selkokieltä jota mekin ymmärrämme.
Mieluummin ilman henkilöön kohdistuvia arviointeja, siis pelkkää asiaa, jos se kepulaiselle on mahdollista - Jaba_43
Kiteytyt hyvin kepun talouspoliittisen jälkeenjääneisyyden, mistä syystä kepu on nyt täysin SDP:n vedätettävissä, kun kepulla ei ole sellaista omaa talouspolitiikan osaamista, jolla jotain tekisi, kun toimintaympäristö on kokonaan toinen kuin Kekkosen ajan suljetussa suunnitelmataloudessa.
Kepupopulistit räksyttivät koko oppositioaikansa, että "markkinavoimille ei saa antaa lisää valtaa" ymmärtämättä lainkaan sitä, etteivät markkinavoimat ole Suomen hallituksen käskettävissä.
Markkinat ovat Suomen ulkopuolella - vientimarkkinat siis - josta meidän olisi osattava hankkia oman hyvinvointimme perusta.
Ikävä todeta, ettei kepun joukoista ole tähän päivään mennessä löytynyt sellaista henkilöä, joka tajuaisi, mistä taloudessa on kyse silloin, kun ollaan vapaassa markkinataloudessa ja globalisoituvassa maailmassa. Tajuamisen puute näkyi etenkin silloin, kun kepulaiset esittivät mielipiteitään SDP:n puoluekokouksen alla "atakki-Örkin" puolesta "liittovaltio-Lipposta" vastaan. - tämä?
Jaba_43 kirjoitti:
Kiteytyt hyvin kepun talouspoliittisen jälkeenjääneisyyden, mistä syystä kepu on nyt täysin SDP:n vedätettävissä, kun kepulla ei ole sellaista omaa talouspolitiikan osaamista, jolla jotain tekisi, kun toimintaympäristö on kokonaan toinen kuin Kekkosen ajan suljetussa suunnitelmataloudessa.
Kepupopulistit räksyttivät koko oppositioaikansa, että "markkinavoimille ei saa antaa lisää valtaa" ymmärtämättä lainkaan sitä, etteivät markkinavoimat ole Suomen hallituksen käskettävissä.
Markkinat ovat Suomen ulkopuolella - vientimarkkinat siis - josta meidän olisi osattava hankkia oman hyvinvointimme perusta.
Ikävä todeta, ettei kepun joukoista ole tähän päivään mennessä löytynyt sellaista henkilöä, joka tajuaisi, mistä taloudessa on kyse silloin, kun ollaan vapaassa markkinataloudessa ja globalisoituvassa maailmassa. Tajuamisen puute näkyi etenkin silloin, kun kepulaiset esittivät mielipiteitään SDP:n puoluekokouksen alla "atakki-Örkin" puolesta "liittovaltio-Lipposta" vastaan.Onko joku loikannut uusliberalisteihin?
http://www.helsinginsanomat.fi/tuoreet/artikkeli/1101980637143
- Jaba_43
Mitä sosialismiin tulee, niin SDP:n ohjelmissa oli vielä 1970-luvulla mukana tuotantovälineiden ottaminen yhteiskunnan haltuun, eli silkkaa ja puhdasta sosialismia.
Ilmeisesti SDP on noihin aikoihin joutunut toteamaan, ettei se voi pitää aatteellisena perustanaan sosialismin utopiaa, jonka toteuttaminen olisi onnistunut vain SKP:n ajamin keinoin, eli aseellisella vallankumouksella.
Jos sosialismia katsotaan tästä näkökulmasta, niin keskusta ei ole sosialistinen, ei ole koskaan ollut.
Kirjoitat kiinnostavasti Keynesistä, mutta ilmeisen tarkoitushakuisesti. Olennaista nimittäin on keskustan ja SDP:n talouspolitiikan samankaltaisuudelle, että molemmat perustuivat suljetun talouden ideologiaan, mistä SDP vapautui huomattavasti keskustaa nopeammin.
Vahvaa "sosialismia" kummankin puolueen näkemyksissä edustaa edelleen se, että molemmat haluavat pitää kaikki talouden langat valtion käsissä niin pitkälle kuin se on mahdollista. Tämä ilmenee kummankin puolueen suhtautumisessa markkinatalouteen, jota vierastetaan, ellei suorastaan vihata. Ainakin poliittinen talouspopulismi kummassakin puolueessa korostaa jatkuvasti sitä, ettei "markkinavoimille pidä antaa lisää valtaa", ikään kuin se olisi puoluepäätöksistä kiinni.
Sosialismi näkyy minusta tänään kaikkein selvimmin siinä, miten sekä SDP että keskusta karsastavat markkinataloutta ja sellaisia valtion talouspoliittisia toimia, joilla luotaisi edellytyksiä yritystoiminnan vapaalle kehittymiselle.
Kumpikin puolue on minun mielestäni hyvin "sosialistinen" holhouspuolue toteuttaessaan sellaista käytännön politiikkaa, joka on melko lähellä puhdasta sosialismia lukuunottamatta sitä, että tuotantpovälineiden yksityisomistus on sallittua.
Etenkin SDP pyrkii ay-liikkeen kautta kolmikannassa yhä syvemmälle yritysten päätöksentekoon pyrkimällä kiristämään yt-menettelyä, irtisanomisia, yms. yriutystoimintaa sääntelevää lainsäädäntöä, mitä keskusta myötäilee yhtä "sosialistisesti" pysyäkseen SDP:n kanssa hallituksessa.
Nyt on vain niin, ettei Suomi voi mitään sille, että maailma globalisoituu, pääomat keskittyvät ja monikansallisia yrityksiä johdetaan puhtaasti niiden omistajien ehdoilla. Tämä merkitsee, että teollisten työpaikkojen määrä seuraa maataloustyöpaikkojen määrän kehitystä, eli kääntyy nykyistä jyrkempään laskuun.
Hyvinvointimme lepää siis tulevaisuudessa sen varassa pystymmekö luomaan uusia työpaikkoja mm. huippuosaamista vaativien asiantuntijapalveluiden varaan. Tällaisten työpaikkojen syntymisen edistäminen on pahasti vastoin SDP:n SAK:laista ideologiaa, joka lähtee palkkaerojen kaventamisesta, eli tasapäisestä samanpalkkaqisuudesta. Ja kun keskustakaan ei asiasta mitään ymmärrä, niin työllisyys ei käänny nousuun niin kauan kuin demarit johtavat punamultaa ja kepu ryömii nöyränä perässä. - näkökulma
Talousteoreettista keskustelua voidaan yrittää käydä opillisella tasolla ja käsitteitä määritellen, mutta tällainen keskustelu ei ole kovinkaan valaisevaa ja tuskin johtaa mihinkään, vaan jää pelkäksi käsitesopan hämmentelyksi. Niin on näköjään käynyt tässäkin.
Opillisen leimailun lisäksi tarvittaisiin välttämättä ankkurointeja muihinkin akseleihin, jotta itsekunkin visiot vähän selkenisivät. Yleinen historiallinen kehitysperspektiivi voisi olla tällainen akseli, jos nimittäin tarkastelut ulotettaisiin tarpeeksi pitkälle taaksepäin, antropologinen näkökulma voisi olla toinen, jos sitä sovellettaisiin vähän syvällisemmin kuin vain viittaamalla Maslowin tarvehierarkiaan.
Hegeliläisittäin voitaisiin ajatella että uudella ajalla muotuneet tapamme ajatella taloutta muodostaisivat dialektisen teesi - antiteesi - synteesi -kuvion, jossa Smith olisi teesi, Marx antiteesi ja Keynes synteesi. Smithin henkinen kotipaikka oli valistusaika heräävine individualismeineen, Marxin tilipaikka taas industrialismi, Keynesin taustalta löytyvät molempien idealismien romahtaneet illuusiot ja ajautuminen ensimmäisen maailmansodan jälkeen taloushybrikseen ja suureen romahdukseen 30-luvulla. Keynes oli paitsi terävä-älyinen teoreetikko myös terveen järjen apostoli, joka kokosi kaaoksen palaset ja pelasti sen mikä pelastettavissa oli.
Mielestäni kuvaat Keynesin talousajattelun laadun oikein, ja kun vedät joitakin Keynesin kautta kulkevia yhteyksia SDP:n ja Keskustan välille, voi muistaa vaikkapa sellaisenkin pienen yksityiskohdan, että Keynesin pääteoksen suomensi nuori Ahti Karjalainen.
Mutta talousopit ovat oppeja, ja oppeina ne vaikuttavat ei suinkaan tyhjiössä vaan aina tietynlaisessa yhteiskuntailmastossa, jossa on sekä pysyviä pitkäkestoisia yhteisöllisiä ominaispiirteitä että historiallisen tilanteeseen liittyviä reunaehtoja.
Esimerkiksi mitä "patristisempi" (termi G R Taylorin) yhteiskunta on, sitä kovemmaksi kapitalismiksi markkinatalous siinä pyrkii kehittymään. Ei ole sattumaa, että fasistinen puolue oli "kansallissosialistinen", sillä myös sosialismi muuttuu fasismiksi kun sitä soveltaa äärimmäinen patriarkaatti. Matriarkaaisella Venäjällä marxismi muuttui leninismi-stalinismiksi, jossa isäyhteiskunnan kuria yritettiin toteuttaa hirvein seurauksin. Ei ole sattumaa että Stalinia kutsuttiin Isä Aurinkoiseksi.
Ranskan vallankumouksen kylvämät individualismin siemenet ovat tuottaneet parhaat satonsa Setä Samin valtakunnassa, jossa koko yhtesikuntailmapiiri henkii freudilaisittain isäkapinaa ja oidipaalisia vapaudentuntoja. Taloudellisen liberalismin läpimurto on lännen mädin omena, jonka se pakolla - siis kirjaimellisesti ase kädessä - tarjoaa lahjaksi Euroopalle ja muulle maailmalle.
Keynesin jälkeen talousteoriassa on oikeastaan vain yksi uusi opillinen taso, ja se on syntynyt kun koko reaalitalous - eli se varsinainen talous jota niin Smith, Marx kuin Keynes yrittivät teorioillaan taltuttaa - alistetaan rahan ohjattavaksi. Raha, joka aikemmin oli eräs taloustoiminnan tekijä, muuttuu erilaisissa "monetaristisissa" ajattelutavoissa alkuvoimaksi, joka sanelee sen mitän taloudessa tapahtuu. Tämän seurauksena tarpeidentyydytyksestä liikkeellelähtevän markkinatalouden ja rahalla ohjatun kapitalismin välille muodostuu kuilu, ja näistä kahdesta tulee käytännössä toistensa vastakohdat. Tämä asetelma vakiintuu globaalitalouden maailmassa.
Kapitalismin kriitikkoja on paljon, jossain aiemmassa puheenvuorossa mainittiin David C Korten, joka on hyvin tyypillinen yritys- ja globaalitalouden arvostelija. Suosittelen tutustumista hänen suomennettuihin teoksiinsa.
Vielä vähän siitä antropologian syvällisemmästä soveltamisesta:
Jos eurooppalaista ajatushistoriaa tarkastellaan, talousteoriat ovat uudella ajalla kehittyneet rinta rinnan luonnontieteiden kanssa, ja yleisen maallistumiskehityksen aallossa talousajattelusta on tullut yksi vahva komponentti, joka on vähitellen korvannut uskontoa. Jos luonnontieteet ovat korjanneet monia taikauskoisia käsityksiä maailmasta, sen synnystä ja lainalaisuuksista, talousopit ovat uskonnolta omineet sen myyttis-moraaliset ominaisuudet.
Tällä hetkellä talousajatteluun liittyvät kaikki sellaiset painotukset, jotka aiempina vuosisatoina olivat uskonnolle ominaisia: talous edustaa elämän "perimmäisiä realiteetteja", talouden nimissä tehdään päätöksiä jotka ovat ikään kuin "ihmistä suurempia", talouden nimissä toteutuu hyvä tai huono elämä, taloustoiminta on pyhitettyä eikä maallisella oikeudellakaan olisi juuri kanttia siihen puuttua (näinhän Koivisto ylipappina saarnasi...)
Uskontojen nimissä ihmiset ovat kautta historian voineet olle toinen toisilleen pahoja, koska pahuus oli oikeutettu uskonnollisella valtuutuksella, mutta sama koskee nykyään taloutta: se on todellinen valtajärjestelmä ja sen legitimoimana vahvat taloustoimijat voivat ilman omantunnontuskia harrastaa köyhien riistoa ja kurjistamista.
Ajattelemme taloutta ikään kuin suurena koneistona, järjestelmänä, joka toimiessaan tuo muka hyvinvointia kaikille. Tämä ajatus taloudesta jonakin yhtenäisenä, ihmisten elämän järjestävänä tekijänä, on pahasti harhainen. Mutta se on perimmiltään uskonnon idea.
Idean moraalisesti mätä puoli tulee näkyviin siinä, että taloudessa menestyvät ovat ikään kuin järjestelmän kautta vapautetut vastuusta niitä kohtaan jotka jäävät hyötyjen ulkopuolelle. Tällainen tilanne on ominainen uskonnoille, joissa jumalat pitävät omistaan huolen ja jokainen pyrkii pelastumaan henkilökohtaisesti eikä välitä siitä miten helvettiin joutuville käy.Talouden ja uskonnon vertaus on mielestäni jossain määrin ontuva, muttei kokonaan. Talouskoneisto yhteistä hyvää tuottavana sampona ei sekään välttämättä ole täysin harhainen.
Jos tutkaillaan keyneslaisen talouspolitiikan toteutusta ja siihen liittyvää reformismia kohti hyvinvointivaltiota, se pitää sisällään kaikki kansallisvaltion jäsenet. Tällainen talousjärjestelmä pyrki pitämään huolta siitä, ettei ketään jätetä. Työvoima oli valtiovallan erityisessä suojeluksessa ja täystyöllisyyteen tähdättiin. Hyvinvointivaltion turvaverkko luotiin vielä tämän takeeksi, ettei kukaan putoaisi kovin syvälle. Edelleenkin työvoimakoulutuksella pyritään pitää reservejä työkykyisinä ja sosiaalisesti työelämään sitoutuneina, vaikka työllistyminen onkin epätodennäköistä. Työttömyydestä ollaan myös yleisesti huolissaan, se on poliittisen keskustelun keskiössä jatkuvasti. Toki on niin, että huolenpito kohdistuu vain omiin kansalaisiin jo sen vuoksi, että keyneslainen talouspolitiikka edellytti vahvaa kansallisvaltiota.
Talouden yhteistä hyvää tuottava mekanismi on olemassa ja sellaiseen on erityisesti pyritty. Kaikenlaiset tulontasausmallit ovat tästä esimerkkeinä. Vasta talouden globalisoituminen on rikkomassa tämänkaltaisen hallittavuuden. Ei taloutta ole voinut kokonaan ennenkään kahlehtia yhteiseksi sammoksi, mutta jotenkin tyydyttävällä tavalla se on onnistunut.
En puutu siihen, miten ihminen on alkanut hamuamaan materiaa ja mitä tarpeita materialla tyydytetään. Materialismin ihannointi on kuitenkin tosiasia ja se ylläpitää taloutta. Kun on erilaisia materiaalisia tarpeita, on myös uskoa talouteen, koska se mahdollistaa näiden materiaalisten tarpeiden tyydyttämisen.
Mammonan palvonnasta voidaan kyllä puhua siinä mielessä, että se materialismi on saavuttanut ylikorostuneen aseman. Ei ole enää mitään järkevää rajaa sille, mitä halutaan ja silloin kelpaa kaikki, millä on uutuusarvoa tai mielikuva-arvoa. Mittarina on vain se, että joku muukin käyttää jotain esinettä. Hyvä esimerkki tästä ovat kännyköiden erilaiset soittoäänet ja kainelainen tiimari-rekvisiitta. Asiasta voi tulla arvokas ja tavoiteltava jo pelkästään sen vuoksi, että sitä tuotetaan kaupallisesti. Erilaisen liikunnan alueella järkipäässä olevat ihmiset kykenevät edelleen pitämään kunnostaan huolta ilmaiseksi, kun toiset tarvitsevat siihen kalliita kaupallisesti tuotettuja ohjelmapaketteja.- näkökulmissa
Mielipidepankki kirjoitti:
Talouden ja uskonnon vertaus on mielestäni jossain määrin ontuva, muttei kokonaan. Talouskoneisto yhteistä hyvää tuottavana sampona ei sekään välttämättä ole täysin harhainen.
Jos tutkaillaan keyneslaisen talouspolitiikan toteutusta ja siihen liittyvää reformismia kohti hyvinvointivaltiota, se pitää sisällään kaikki kansallisvaltion jäsenet. Tällainen talousjärjestelmä pyrki pitämään huolta siitä, ettei ketään jätetä. Työvoima oli valtiovallan erityisessä suojeluksessa ja täystyöllisyyteen tähdättiin. Hyvinvointivaltion turvaverkko luotiin vielä tämän takeeksi, ettei kukaan putoaisi kovin syvälle. Edelleenkin työvoimakoulutuksella pyritään pitää reservejä työkykyisinä ja sosiaalisesti työelämään sitoutuneina, vaikka työllistyminen onkin epätodennäköistä. Työttömyydestä ollaan myös yleisesti huolissaan, se on poliittisen keskustelun keskiössä jatkuvasti. Toki on niin, että huolenpito kohdistuu vain omiin kansalaisiin jo sen vuoksi, että keyneslainen talouspolitiikka edellytti vahvaa kansallisvaltiota.
Talouden yhteistä hyvää tuottava mekanismi on olemassa ja sellaiseen on erityisesti pyritty. Kaikenlaiset tulontasausmallit ovat tästä esimerkkeinä. Vasta talouden globalisoituminen on rikkomassa tämänkaltaisen hallittavuuden. Ei taloutta ole voinut kokonaan ennenkään kahlehtia yhteiseksi sammoksi, mutta jotenkin tyydyttävällä tavalla se on onnistunut.
En puutu siihen, miten ihminen on alkanut hamuamaan materiaa ja mitä tarpeita materialla tyydytetään. Materialismin ihannointi on kuitenkin tosiasia ja se ylläpitää taloutta. Kun on erilaisia materiaalisia tarpeita, on myös uskoa talouteen, koska se mahdollistaa näiden materiaalisten tarpeiden tyydyttämisen.
Mammonan palvonnasta voidaan kyllä puhua siinä mielessä, että se materialismi on saavuttanut ylikorostuneen aseman. Ei ole enää mitään järkevää rajaa sille, mitä halutaan ja silloin kelpaa kaikki, millä on uutuusarvoa tai mielikuva-arvoa. Mittarina on vain se, että joku muukin käyttää jotain esinettä. Hyvä esimerkki tästä ovat kännyköiden erilaiset soittoäänet ja kainelainen tiimari-rekvisiitta. Asiasta voi tulla arvokas ja tavoiteltava jo pelkästään sen vuoksi, että sitä tuotetaan kaupallisesti. Erilaisen liikunnan alueella järkipäässä olevat ihmiset kykenevät edelleen pitämään kunnostaan huolta ilmaiseksi, kun toiset tarvitsevat siihen kalliita kaupallisesti tuotettuja ohjelmapaketteja.Ennenkuin taloutta voidaan ajatella uskontoa historiallisesti korvaavana ajatusmuotona on kyettävä näkemään paljon pitempiä historiallisia perspektiivejä kuin viimeisten puolentoista vuosisadan opit ja muutokset.
Keynes talousvaikuttajana sijoittuu aikaan, jolloin kansantaloudet olivat luontevia yksikköjä ja valtiot keskuspankkeineen toimivat raha-auktoriteetteina. Historiallisesti katsoen tällaisen talouden aikakausi on lyhyt. Sitä edeltävät hyvinkin uskonnollisluonteiset rahan "pyhät" ominaisuudet, jotka korostuvat rahan arvon sitomisessa jalometalliin ja edelleen taaksepäin mentäessä rahan leimaamiseen siviveristen itsevaltiaiden omistusleimoilla, jne -- tällaiset rahan arvoon liittyvät maagiset, uskonnollisluonteiset pyhitykset luettelee mm. Spengler pääteoksessaan, josta on palstalla aiemmin ollut puhetta. En puutu niihin enempää, mutta totean, että eurooppalaisella uudella ajalla talous on todellakin uskontoa korvaava ajatusmuoto. Nykyistä tapaamme kokea talouden "realiteetteja" ei voida selittää miltään muulta pohjalta kuin siten että taloudellisessa rationaliteetissa vaikuttaa sisääntakennettuna teologinen perinne.
Voimme tietysti analysoida taloutta järkipohjalta, mutta se taas johtuu siitä että järkevä selittäminen voi tapahtua vain järkiperustein. Näin kuitenkin jää ei vain jotain vaan olennainen osa taloudessa vaikuttavista voimista selittämättä, sillä nämä voimat ovat periaatteessa muuta kuin järkeviä. Esimerkiksi sellainen asia kuin "valta" ei koskaan - ei alkuyhteisöissä, ei heimoyhteiskunnissa, ei siniveristen synnynnäisiin etuoikeuksiin uskovissa sääty-yhteiskunnissa, eikä edes demokratioissa - ole ollut mikään järkeen perustuva asia vaan maaginen ilmiö. Kun nyt esimerkiksi on keskusteltu siitä miten kasinotalouden huumassa pankinjohtajat vakuuttivat velkojen takaajille että nimen paneminen paperiin oli vain pelkkä muodollisuus, kuten Limppu toissapäivänä haasattelussa sanoi, pankkiirit eivät tästä petoksestaan tule koskaan saamaan petossyytteitä, vaan kaikki vastuu jää niille jotka uskoivat heidän sinänsä järjettömiä "asiantuntijalausuntojaan". Se että talouden edustajien toiminta oli legitiimiä eli "pyhitettyä", kun taas velallisten ja takaajien osaksi jää olla alistujia, ei selity millään järki- tai oikeusperiaatteella, vaan se seuraa siitä tosiasiasta että talous nauttii maagista uskonnollista valtaa ja pyhitystä.
Tällainen ajatushistoriallinen perspektiivi on ainoa joka mielestäni kestää historiallisten tosiasioiden koko skaalan. Muunkinlaisia kokonaisnäkemyksiä voidaan esittää, mutta ne eivät ole ajatushistoriallisesti loppuunajateltuja. Esim. Nobel-palkittu taloushistoriotsija Hayek lähtee liikkelle nykyisen talousajattelun ominaisuuksista ja selittää ne sellaisella taloushistoriallisella visiolla, jolla kansallisvaltioiden jälkeinen talouden ei-holistinen luonne palautetaan keräilijäkauden vaihtotalouden kehittäjiin. Talous on Hayekin mielestä aina ollut "hajautetun järjen systeemi". Hayekin lavastama historiallinen talouden kehityksen kulissi on mielestäni hyvä esimerkki siitä, miten meille on vaikeaa hyväksiä taloudessa vaikuttava ei-järkevä irrationaalinen komponentti ja miten me yritämme selittää pois tämän periaatteessa maagis-uskonnollisen tekijän. - kaukaa haettua
Mielipidepankki kirjoitti:
Talouden ja uskonnon vertaus on mielestäni jossain määrin ontuva, muttei kokonaan. Talouskoneisto yhteistä hyvää tuottavana sampona ei sekään välttämättä ole täysin harhainen.
Jos tutkaillaan keyneslaisen talouspolitiikan toteutusta ja siihen liittyvää reformismia kohti hyvinvointivaltiota, se pitää sisällään kaikki kansallisvaltion jäsenet. Tällainen talousjärjestelmä pyrki pitämään huolta siitä, ettei ketään jätetä. Työvoima oli valtiovallan erityisessä suojeluksessa ja täystyöllisyyteen tähdättiin. Hyvinvointivaltion turvaverkko luotiin vielä tämän takeeksi, ettei kukaan putoaisi kovin syvälle. Edelleenkin työvoimakoulutuksella pyritään pitää reservejä työkykyisinä ja sosiaalisesti työelämään sitoutuneina, vaikka työllistyminen onkin epätodennäköistä. Työttömyydestä ollaan myös yleisesti huolissaan, se on poliittisen keskustelun keskiössä jatkuvasti. Toki on niin, että huolenpito kohdistuu vain omiin kansalaisiin jo sen vuoksi, että keyneslainen talouspolitiikka edellytti vahvaa kansallisvaltiota.
Talouden yhteistä hyvää tuottava mekanismi on olemassa ja sellaiseen on erityisesti pyritty. Kaikenlaiset tulontasausmallit ovat tästä esimerkkeinä. Vasta talouden globalisoituminen on rikkomassa tämänkaltaisen hallittavuuden. Ei taloutta ole voinut kokonaan ennenkään kahlehtia yhteiseksi sammoksi, mutta jotenkin tyydyttävällä tavalla se on onnistunut.
En puutu siihen, miten ihminen on alkanut hamuamaan materiaa ja mitä tarpeita materialla tyydytetään. Materialismin ihannointi on kuitenkin tosiasia ja se ylläpitää taloutta. Kun on erilaisia materiaalisia tarpeita, on myös uskoa talouteen, koska se mahdollistaa näiden materiaalisten tarpeiden tyydyttämisen.
Mammonan palvonnasta voidaan kyllä puhua siinä mielessä, että se materialismi on saavuttanut ylikorostuneen aseman. Ei ole enää mitään järkevää rajaa sille, mitä halutaan ja silloin kelpaa kaikki, millä on uutuusarvoa tai mielikuva-arvoa. Mittarina on vain se, että joku muukin käyttää jotain esinettä. Hyvä esimerkki tästä ovat kännyköiden erilaiset soittoäänet ja kainelainen tiimari-rekvisiitta. Asiasta voi tulla arvokas ja tavoiteltava jo pelkästään sen vuoksi, että sitä tuotetaan kaupallisesti. Erilaisen liikunnan alueella järkipäässä olevat ihmiset kykenevät edelleen pitämään kunnostaan huolta ilmaiseksi, kun toiset tarvitsevat siihen kalliita kaupallisesti tuotettuja ohjelmapaketteja.Ei talouden ja uskonnon vertaaminen ole mielestäni lainkaan kaukaa haettua. Uuden uskon siemen kylvettiin renessanssiaikana ja kukkaan se puhkesi valistusaikana, jolloin syntyivät talouden ensimmäiset ylipapit ja kirjoitettiin uuden uskonnon pyhät kirjoitukset. Samaan aikaan kirkon ja vanhan uskonnon merkitys ja vaikutusvalta ihmisiin pieneni lineaarisesti. Taloususkon valta on koko ajan vahvistunut ja kehitys kiihtynyt. Ihan kivana esimekkinä käy TV:n talousuutiset. Kuka oli vielä 1980-luvun puolessa välissä kiinnostunut valuuttakursseista, ohjauskoroista heli- ja euriboreista etc? Eipä juuri inflaatioluvutkaan saaneet kansaa huolestumaan. Nyt niiden kehitystä ja tärkeyttä painotetaan jokaisessa pääuutislähetyksessä ja mökin mummokin huolestuu kehityksestä, ainakin hieman päivittelee, aivan kuin ennen kirkossa väkevää saarnaa kuunnellessaan.
Tuon uuden uskonnon aiheuttaman maapallon ekologisen tilan heikentymistäkin seurataan jo ja ongelmaa yritetään ratkaista muun muassa ja kuinkas muuten, ns. päästökaupalla. Jonkinlaisia ääriliikkeitä ovat jo johdannaismarkkinat. Siinähän aivan avoimesti kaupataan uskoa, usko siihen, että öljyn tai kahvin tai vehnän hinta vuoden kuluttua laskee tai nousee. Voitot ovat muhkeita, vaikka hinta laskisikin tai tappiota voi syntyä hintojen noustessa. Tuota johdannaiskauppaa käydään tähtitietellisin summin joka ikinen päivä ja sitä käydään pyhätöissä eli maailman pörsseissä eika suinkaan veikkausasiamiehen luona tai hippoksen toimitiloissa. kaukaa haettua kirjoitti:
Ei talouden ja uskonnon vertaaminen ole mielestäni lainkaan kaukaa haettua. Uuden uskon siemen kylvettiin renessanssiaikana ja kukkaan se puhkesi valistusaikana, jolloin syntyivät talouden ensimmäiset ylipapit ja kirjoitettiin uuden uskonnon pyhät kirjoitukset. Samaan aikaan kirkon ja vanhan uskonnon merkitys ja vaikutusvalta ihmisiin pieneni lineaarisesti. Taloususkon valta on koko ajan vahvistunut ja kehitys kiihtynyt. Ihan kivana esimekkinä käy TV:n talousuutiset. Kuka oli vielä 1980-luvun puolessa välissä kiinnostunut valuuttakursseista, ohjauskoroista heli- ja euriboreista etc? Eipä juuri inflaatioluvutkaan saaneet kansaa huolestumaan. Nyt niiden kehitystä ja tärkeyttä painotetaan jokaisessa pääuutislähetyksessä ja mökin mummokin huolestuu kehityksestä, ainakin hieman päivittelee, aivan kuin ennen kirkossa väkevää saarnaa kuunnellessaan.
Tuon uuden uskonnon aiheuttaman maapallon ekologisen tilan heikentymistäkin seurataan jo ja ongelmaa yritetään ratkaista muun muassa ja kuinkas muuten, ns. päästökaupalla. Jonkinlaisia ääriliikkeitä ovat jo johdannaismarkkinat. Siinähän aivan avoimesti kaupataan uskoa, usko siihen, että öljyn tai kahvin tai vehnän hinta vuoden kuluttua laskee tai nousee. Voitot ovat muhkeita, vaikka hinta laskisikin tai tappiota voi syntyä hintojen noustessa. Tuota johdannaiskauppaa käydään tähtitietellisin summin joka ikinen päivä ja sitä käydään pyhätöissä eli maailman pörsseissä eika suinkaan veikkausasiamiehen luona tai hippoksen toimitiloissa.Olen kyllä samaa mieltä siitä, että talouden merkitys on mielikuvatodellisuudessa ja ihmisten jokapäiväisessä elämässä lisääntynyt. Monia asioita tarkastellaan taloudellisin termein ja talousuutisten tarjonta on lisääntynyt räjähdysmäisesti. Jos jossain päin tapahtuu jokin suuri onnettomuus, uutisissa poikkeuksetta kerrotaan, miten maailman pörssit ovat reagoineet tapahtumaan.
Mutta se että taloudesta on tullut tärkeä tai ainakin näennäisen tärkeä osa jokapäiväistä elämää ei silti välttämättä tarkoita, että kyse on jostain uskosta saati sitten uskonnosta.
Uskossahan lähdetään siitä, että tulevasta ei ole tietoa, on vain todennäköisyyksiä tai lupauksia ja niihin littyviä odotuksia. Uskonnossa taas ei puhuta lainkaan todennäköisyyksistä, uskonto on puhdasta luottamusta ns. jumalallisiin lupauksiin. Jos puhutaan uskosta uskonnon elementtinä, silloin sekin on vain kritiikitöntä luottamusta lupauksiin. Ehkä sitä voi verrata avioliiton solmimiseen liittyvään lupaukseen rakastaa toista sekä myötä- että vastamäessä.
Taloususko ei ole puhdasta luottamusta. Uskonnoissa palkintona ja uskon motiivina on iänkaikkinen elämä kadotuksen sijasta. Taloudessa palkintona ja motiivina on taloudellisten arvojen ja etujen saaminen. Iänkaikkisesta elämästä ei ole muuta evidenssiä kuin kirjoitettu tai perimätietona kulkeutunut lupaus. Taloudessa sen sijaan on tapahtumaevidenssiä siitä, että taloudellisia etuja on mahdollista saavuttaa. Kyse on silloin todennäköisyydestä, ei pelkästä luottamususkosta.
Talouden lupaus ihmisille on ehkäpä mahdollisuus eränlaiseen maanpäälliseen paratiisiin. Siinä ihminen olisi mahdollisimman itsellinen eli riippumaton muiden hyväntahtoisuudesta tai onnellisten sattumien oikullisuudesta. Talouden avulla ja esim. työllä halutaan ostaa omaa reviiriä ja vapautta muiden määräysvallasta, vaikka sen eteen joudutaankin aikansa raatamaan talouden ja työn ikeessä kuten Juha Siltala jotenkin hienosti asian ilmaisee. Kaikkinainen materia ympärillämme viestittää siitä, että talouden lupaukset eivät ole katteettomia. Sellainen vahvistaa todennäköisyysuskoa. Hevospelillä kulkemaan oppineet ihmiset päivittelivät vielä takavuosikymmeninä sitä, kuinka nopeasti ja vaivatta matka sujuu onnikalla suojassa sateelta. Jumaluskon lupaus iänkaikkisesta elämästä saa odottajien täyttymyksen vasta joskus viimeisenä päivänä, jos saa.
Johdannaismarkkinat noin pelkistettynä näyttäytyvät puhtaana uhkapelinä. Jo lapset ovat pelanneet pitkään monopoli-peliä ja johdannaiskauppa on osin vain sen jatkoa oikealla rahalla. Uhkapelissä on aina todennäköisyyksiä, ei pelkkää luottamususkoa. Lotossa kaikkien pallojen todennäköisyys tulla riviin on sama, mutta suurten numeroiden voitontodennököisyys silti parempi, koska ihmiset pelaavat enemmän pieniä numeroita. Aiempina vuosikymmeninä pannkiosakkeisiin sijoitettiin lapsilisärahojakin, koska se miellettiin varmaksi korkosijoitukseen verrattavaksi sijoitusmuodoksi. Johdannaisten alkuperäinen tarkoitus ei kuitenkaan ole ollut uhkapeliväline, vaan päin vastoin riskien pienentämisväline. Tämä instrumentti kehitettiin osamarkkinoille sen takia, ettei esim. institutionaalisten sijoittajien tarvinnut realisoida osakesijoituksia kurssilaskun pelossa. Osakkeet saatettiin suojata johdannaisinstrumenteillä. Siis jos osakkeiden hinnat odotetusti laskivat, tämän laskun vaikutukset oli mahdollista välttää johdannaissijoitusten turvin. Sellainen varmistaa tietyksi ajaksi sen, ettei sijoittaja voita tai häviä osakemarkkinoilla, kun sekä nousuun että laskuun on varauduttu samansuuruisesti. Tällainen on silloin omiaan hillitsemään pörssiromahduksia, joilla on sitten talouden kannalta huonoja seurannaisvaikutuksia.- kuinka
Mielipidepankki kirjoitti:
Olen kyllä samaa mieltä siitä, että talouden merkitys on mielikuvatodellisuudessa ja ihmisten jokapäiväisessä elämässä lisääntynyt. Monia asioita tarkastellaan taloudellisin termein ja talousuutisten tarjonta on lisääntynyt räjähdysmäisesti. Jos jossain päin tapahtuu jokin suuri onnettomuus, uutisissa poikkeuksetta kerrotaan, miten maailman pörssit ovat reagoineet tapahtumaan.
Mutta se että taloudesta on tullut tärkeä tai ainakin näennäisen tärkeä osa jokapäiväistä elämää ei silti välttämättä tarkoita, että kyse on jostain uskosta saati sitten uskonnosta.
Uskossahan lähdetään siitä, että tulevasta ei ole tietoa, on vain todennäköisyyksiä tai lupauksia ja niihin littyviä odotuksia. Uskonnossa taas ei puhuta lainkaan todennäköisyyksistä, uskonto on puhdasta luottamusta ns. jumalallisiin lupauksiin. Jos puhutaan uskosta uskonnon elementtinä, silloin sekin on vain kritiikitöntä luottamusta lupauksiin. Ehkä sitä voi verrata avioliiton solmimiseen liittyvään lupaukseen rakastaa toista sekä myötä- että vastamäessä.
Taloususko ei ole puhdasta luottamusta. Uskonnoissa palkintona ja uskon motiivina on iänkaikkinen elämä kadotuksen sijasta. Taloudessa palkintona ja motiivina on taloudellisten arvojen ja etujen saaminen. Iänkaikkisesta elämästä ei ole muuta evidenssiä kuin kirjoitettu tai perimätietona kulkeutunut lupaus. Taloudessa sen sijaan on tapahtumaevidenssiä siitä, että taloudellisia etuja on mahdollista saavuttaa. Kyse on silloin todennäköisyydestä, ei pelkästä luottamususkosta.
Talouden lupaus ihmisille on ehkäpä mahdollisuus eränlaiseen maanpäälliseen paratiisiin. Siinä ihminen olisi mahdollisimman itsellinen eli riippumaton muiden hyväntahtoisuudesta tai onnellisten sattumien oikullisuudesta. Talouden avulla ja esim. työllä halutaan ostaa omaa reviiriä ja vapautta muiden määräysvallasta, vaikka sen eteen joudutaankin aikansa raatamaan talouden ja työn ikeessä kuten Juha Siltala jotenkin hienosti asian ilmaisee. Kaikkinainen materia ympärillämme viestittää siitä, että talouden lupaukset eivät ole katteettomia. Sellainen vahvistaa todennäköisyysuskoa. Hevospelillä kulkemaan oppineet ihmiset päivittelivät vielä takavuosikymmeninä sitä, kuinka nopeasti ja vaivatta matka sujuu onnikalla suojassa sateelta. Jumaluskon lupaus iänkaikkisesta elämästä saa odottajien täyttymyksen vasta joskus viimeisenä päivänä, jos saa.
Johdannaismarkkinat noin pelkistettynä näyttäytyvät puhtaana uhkapelinä. Jo lapset ovat pelanneet pitkään monopoli-peliä ja johdannaiskauppa on osin vain sen jatkoa oikealla rahalla. Uhkapelissä on aina todennäköisyyksiä, ei pelkkää luottamususkoa. Lotossa kaikkien pallojen todennäköisyys tulla riviin on sama, mutta suurten numeroiden voitontodennököisyys silti parempi, koska ihmiset pelaavat enemmän pieniä numeroita. Aiempina vuosikymmeninä pannkiosakkeisiin sijoitettiin lapsilisärahojakin, koska se miellettiin varmaksi korkosijoitukseen verrattavaksi sijoitusmuodoksi. Johdannaisten alkuperäinen tarkoitus ei kuitenkaan ole ollut uhkapeliväline, vaan päin vastoin riskien pienentämisväline. Tämä instrumentti kehitettiin osamarkkinoille sen takia, ettei esim. institutionaalisten sijoittajien tarvinnut realisoida osakesijoituksia kurssilaskun pelossa. Osakkeet saatettiin suojata johdannaisinstrumenteillä. Siis jos osakkeiden hinnat odotetusti laskivat, tämän laskun vaikutukset oli mahdollista välttää johdannaissijoitusten turvin. Sellainen varmistaa tietyksi ajaksi sen, ettei sijoittaja voita tai häviä osakemarkkinoilla, kun sekä nousuun että laskuun on varauduttu samansuuruisesti. Tällainen on silloin omiaan hillitsemään pörssiromahduksia, joilla on sitten talouden kannalta huonoja seurannaisvaikutuksia.... hedelmällistä se on pohtia, että onko kyse uskosta, luottamuksesta vai todennäköisyyksistä. Jokainen tulee uskollaan autuaaksi sanoi Kaarle Suuri (?), mutta hauskaa se ainakin joskus on miettiä mistä raha syntyy ja minne katoaa ja erityisesti miksi? Maailman vanhin yhä toimiva pankki "Monte Paschi di Siena" on perustettu 1472 ja sen vanhimmat asiakassuhteet ovat tuolta ajalta. Jos siis Leonardo da Vinci tai Michelangelo olisivat pistäneet jemmaan 100 euroa tuolloin keskimäärin 5% vuosikorolla niin tilillä olisi rahaa nyt 533 vuoden jälkeen 19.674.169.300.933,20 euroa eli siis 19 biljoonaa 674 miljardia 169 miljoonaa 300 tuhatta 933 euroa ja 20 senttiä:-)
- tyhjää...
Mielipidepankki kirjoitti:
Olen kyllä samaa mieltä siitä, että talouden merkitys on mielikuvatodellisuudessa ja ihmisten jokapäiväisessä elämässä lisääntynyt. Monia asioita tarkastellaan taloudellisin termein ja talousuutisten tarjonta on lisääntynyt räjähdysmäisesti. Jos jossain päin tapahtuu jokin suuri onnettomuus, uutisissa poikkeuksetta kerrotaan, miten maailman pörssit ovat reagoineet tapahtumaan.
Mutta se että taloudesta on tullut tärkeä tai ainakin näennäisen tärkeä osa jokapäiväistä elämää ei silti välttämättä tarkoita, että kyse on jostain uskosta saati sitten uskonnosta.
Uskossahan lähdetään siitä, että tulevasta ei ole tietoa, on vain todennäköisyyksiä tai lupauksia ja niihin littyviä odotuksia. Uskonnossa taas ei puhuta lainkaan todennäköisyyksistä, uskonto on puhdasta luottamusta ns. jumalallisiin lupauksiin. Jos puhutaan uskosta uskonnon elementtinä, silloin sekin on vain kritiikitöntä luottamusta lupauksiin. Ehkä sitä voi verrata avioliiton solmimiseen liittyvään lupaukseen rakastaa toista sekä myötä- että vastamäessä.
Taloususko ei ole puhdasta luottamusta. Uskonnoissa palkintona ja uskon motiivina on iänkaikkinen elämä kadotuksen sijasta. Taloudessa palkintona ja motiivina on taloudellisten arvojen ja etujen saaminen. Iänkaikkisesta elämästä ei ole muuta evidenssiä kuin kirjoitettu tai perimätietona kulkeutunut lupaus. Taloudessa sen sijaan on tapahtumaevidenssiä siitä, että taloudellisia etuja on mahdollista saavuttaa. Kyse on silloin todennäköisyydestä, ei pelkästä luottamususkosta.
Talouden lupaus ihmisille on ehkäpä mahdollisuus eränlaiseen maanpäälliseen paratiisiin. Siinä ihminen olisi mahdollisimman itsellinen eli riippumaton muiden hyväntahtoisuudesta tai onnellisten sattumien oikullisuudesta. Talouden avulla ja esim. työllä halutaan ostaa omaa reviiriä ja vapautta muiden määräysvallasta, vaikka sen eteen joudutaankin aikansa raatamaan talouden ja työn ikeessä kuten Juha Siltala jotenkin hienosti asian ilmaisee. Kaikkinainen materia ympärillämme viestittää siitä, että talouden lupaukset eivät ole katteettomia. Sellainen vahvistaa todennäköisyysuskoa. Hevospelillä kulkemaan oppineet ihmiset päivittelivät vielä takavuosikymmeninä sitä, kuinka nopeasti ja vaivatta matka sujuu onnikalla suojassa sateelta. Jumaluskon lupaus iänkaikkisesta elämästä saa odottajien täyttymyksen vasta joskus viimeisenä päivänä, jos saa.
Johdannaismarkkinat noin pelkistettynä näyttäytyvät puhtaana uhkapelinä. Jo lapset ovat pelanneet pitkään monopoli-peliä ja johdannaiskauppa on osin vain sen jatkoa oikealla rahalla. Uhkapelissä on aina todennäköisyyksiä, ei pelkkää luottamususkoa. Lotossa kaikkien pallojen todennäköisyys tulla riviin on sama, mutta suurten numeroiden voitontodennököisyys silti parempi, koska ihmiset pelaavat enemmän pieniä numeroita. Aiempina vuosikymmeninä pannkiosakkeisiin sijoitettiin lapsilisärahojakin, koska se miellettiin varmaksi korkosijoitukseen verrattavaksi sijoitusmuodoksi. Johdannaisten alkuperäinen tarkoitus ei kuitenkaan ole ollut uhkapeliväline, vaan päin vastoin riskien pienentämisväline. Tämä instrumentti kehitettiin osamarkkinoille sen takia, ettei esim. institutionaalisten sijoittajien tarvinnut realisoida osakesijoituksia kurssilaskun pelossa. Osakkeet saatettiin suojata johdannaisinstrumenteillä. Siis jos osakkeiden hinnat odotetusti laskivat, tämän laskun vaikutukset oli mahdollista välttää johdannaissijoitusten turvin. Sellainen varmistaa tietyksi ajaksi sen, ettei sijoittaja voita tai häviä osakemarkkinoilla, kun sekä nousuun että laskuun on varauduttu samansuuruisesti. Tällainen on silloin omiaan hillitsemään pörssiromahduksia, joilla on sitten talouden kannalta huonoja seurannaisvaikutuksia.Tässä mennään jälleen kerran ali sieltä missä aita on matalin.
Ei ole kovin valaisevaa pohtia talouden luonnetta perustaltaan uskonnollisena valtajärjestelmänä kuvailemalla kuluttajan käyttäytymistä. Eikä yleensäkään kuvailemalla taloudellisten toimijoiden sisäistämiä näkemyksiä tai käsitteitä, joilla he omat edesottamuksensa selittävät.
Kuten totesin, tarvitaan paljon pitempien (ajatus)historiallisten trendien seurantaa.
Uskontojen olemuksen pohdiskelu taas ei onnistu ilman kulttuuriantropologista näkökulmaa. Ehkä sen lisäksi tarvittaisiin vielä psykoanalyyttistä selityspremissiäkin.
Talous (valta)järjestelmänä on nykyajan uskonto. Tämän uskonnon kuolematon sielu on raha, jossa perimmiltään uskonnollinen kaikkivoipaisuuskuvitelma nyt saa muotonsa. - päätteeksi
Mielipidepankki kirjoitti:
Olen kyllä samaa mieltä siitä, että talouden merkitys on mielikuvatodellisuudessa ja ihmisten jokapäiväisessä elämässä lisääntynyt. Monia asioita tarkastellaan taloudellisin termein ja talousuutisten tarjonta on lisääntynyt räjähdysmäisesti. Jos jossain päin tapahtuu jokin suuri onnettomuus, uutisissa poikkeuksetta kerrotaan, miten maailman pörssit ovat reagoineet tapahtumaan.
Mutta se että taloudesta on tullut tärkeä tai ainakin näennäisen tärkeä osa jokapäiväistä elämää ei silti välttämättä tarkoita, että kyse on jostain uskosta saati sitten uskonnosta.
Uskossahan lähdetään siitä, että tulevasta ei ole tietoa, on vain todennäköisyyksiä tai lupauksia ja niihin littyviä odotuksia. Uskonnossa taas ei puhuta lainkaan todennäköisyyksistä, uskonto on puhdasta luottamusta ns. jumalallisiin lupauksiin. Jos puhutaan uskosta uskonnon elementtinä, silloin sekin on vain kritiikitöntä luottamusta lupauksiin. Ehkä sitä voi verrata avioliiton solmimiseen liittyvään lupaukseen rakastaa toista sekä myötä- että vastamäessä.
Taloususko ei ole puhdasta luottamusta. Uskonnoissa palkintona ja uskon motiivina on iänkaikkinen elämä kadotuksen sijasta. Taloudessa palkintona ja motiivina on taloudellisten arvojen ja etujen saaminen. Iänkaikkisesta elämästä ei ole muuta evidenssiä kuin kirjoitettu tai perimätietona kulkeutunut lupaus. Taloudessa sen sijaan on tapahtumaevidenssiä siitä, että taloudellisia etuja on mahdollista saavuttaa. Kyse on silloin todennäköisyydestä, ei pelkästä luottamususkosta.
Talouden lupaus ihmisille on ehkäpä mahdollisuus eränlaiseen maanpäälliseen paratiisiin. Siinä ihminen olisi mahdollisimman itsellinen eli riippumaton muiden hyväntahtoisuudesta tai onnellisten sattumien oikullisuudesta. Talouden avulla ja esim. työllä halutaan ostaa omaa reviiriä ja vapautta muiden määräysvallasta, vaikka sen eteen joudutaankin aikansa raatamaan talouden ja työn ikeessä kuten Juha Siltala jotenkin hienosti asian ilmaisee. Kaikkinainen materia ympärillämme viestittää siitä, että talouden lupaukset eivät ole katteettomia. Sellainen vahvistaa todennäköisyysuskoa. Hevospelillä kulkemaan oppineet ihmiset päivittelivät vielä takavuosikymmeninä sitä, kuinka nopeasti ja vaivatta matka sujuu onnikalla suojassa sateelta. Jumaluskon lupaus iänkaikkisesta elämästä saa odottajien täyttymyksen vasta joskus viimeisenä päivänä, jos saa.
Johdannaismarkkinat noin pelkistettynä näyttäytyvät puhtaana uhkapelinä. Jo lapset ovat pelanneet pitkään monopoli-peliä ja johdannaiskauppa on osin vain sen jatkoa oikealla rahalla. Uhkapelissä on aina todennäköisyyksiä, ei pelkkää luottamususkoa. Lotossa kaikkien pallojen todennäköisyys tulla riviin on sama, mutta suurten numeroiden voitontodennököisyys silti parempi, koska ihmiset pelaavat enemmän pieniä numeroita. Aiempina vuosikymmeninä pannkiosakkeisiin sijoitettiin lapsilisärahojakin, koska se miellettiin varmaksi korkosijoitukseen verrattavaksi sijoitusmuodoksi. Johdannaisten alkuperäinen tarkoitus ei kuitenkaan ole ollut uhkapeliväline, vaan päin vastoin riskien pienentämisväline. Tämä instrumentti kehitettiin osamarkkinoille sen takia, ettei esim. institutionaalisten sijoittajien tarvinnut realisoida osakesijoituksia kurssilaskun pelossa. Osakkeet saatettiin suojata johdannaisinstrumenteillä. Siis jos osakkeiden hinnat odotetusti laskivat, tämän laskun vaikutukset oli mahdollista välttää johdannaissijoitusten turvin. Sellainen varmistaa tietyksi ajaksi sen, ettei sijoittaja voita tai häviä osakemarkkinoilla, kun sekä nousuun että laskuun on varauduttu samansuuruisesti. Tällainen on silloin omiaan hillitsemään pörssiromahduksia, joilla on sitten talouden kannalta huonoja seurannaisvaikutuksia.>> Jo lapset ovat pelanneet pitkään monopoli-peliä ja johdannaiskauppa on osin vain sen jatkoa oikealla rahalla.
Tästä on hyvä jatkaa.
Monopoli-peli voi todellakin transformoitua pörssikeinotteluksi. Leikeissä on aina tosielämän rakennusaineita. Kyse on vain kehityksellisistä aste-eroista, laatu pysyy samana. Peli on peliä, ja pelit kovenevat aina. Minkä pienenä oppii sen vanhana taitaa.
Peli on yksi tapa tarkastella ja selittää sitä mitä tapahtuu. Mm. Selten ja Nash palkittiin nobelillakin talousteoreettisesta peliselityksestä. Mutta ylläesitetyssä käsittelyssä monopolipelillä mikään ei varsinaisesti selity -- ei tule näkyviin mitään mikä syventäisi ymmärrystä siitä miksi käy kuten käy tai mistä nämä pelaamisen ohjelmat ovat lähtöisin. Eipä silti, eivät nobelistitkaan pyrkineet niinkään selittämään kuin nimenomaan kuvaamaan talouden ilmiöitä. Kuvailuun usein liittyy sitä että annetaan asioille osuvia nimiä, kehitetään vaikkapa päteväntuntuinen terminologia, mutta kun määritteleviä käsitteitä tällaisessa mielipidepankkiirin äänensävyssä käytetään, näyttää ihan siltä kuin kuvailuun sisältyisi jokin selityskin.
Mutta selitystähän siinä ei ole. Kysymykset toistuvat: no mikä on se jokin joka on läsnä jo monopolipelissä, ja mikä se on mikä sitten sitoo monopolipelin pörssikeinotteluun, ja miksi puhumme ensin pelistä-leikistä ja sitten "oikeista" rahoista, vaikka samaan aikaan väitämme että jokin laatutekijä säilyy samana koko muodonmuutoksen ajan...?
Näennäispäättelyä. Näennäisymmärrystä. Näennäisselitys.
Mennäänpä kehityksessä vielä kauemmas taaksepäin ja katsotaan mistä ja miten kaikki alkoi. Tarina alkaa tästä.
Ihan pienenä tuleva monopolipelaaja puhisee punaisena synnytysosaston lastenhuoneessa, jossa sillä on kapaloituja kavereita kymmenenkin - jos hyvin sattuu. Yhden parahtaessa syystä tai toisesta itkemään, muut yhtyvät parkukuoroon alta aikayksikön. Tätä merkillistä yhteishuutoa ei voi selittää millään jokaikiseen vauvaan erikseen palautuvalla syyllä. Ne eivät sattumalta tule nälkäisiksi täsmälleen yhtä aikaa. Ne eivät jokaikinen koe mitään pistosta palleassaan tai pikkupikkuvarpaissaan samaan aikaan. Ne vain pärähtävät rääkymään.
Ei-freudilainen psykologi sanoisi että ne saavat toisiltaan affektitartunnan. Psykologia on nuori tiede, jossa vallitsee yhtä aikaa käsitesekaannus ja empiirinen metodi, ja psykologimmekin on sen harhan vallassa että kun hän antaa asialle nimen, hän myös selittää sen. Mutta termiin 'affektitartunta' ei sisälly selitystä.
Selitys tulee mukaan kuvaan vasta kun kulttuuriantropologi ja etologi astuvat vauvahuoneeseen ja rupeavat maalailemaan kuvaa ihmisestä laumaolentona. "Jos menisimme vielä kauemmas taaksepäin", sanoisi etologi, "joko tämän vauvan sikiökehityksessä tai lajimme evoluutiossa, näkisimme miten nämä pikkukalat uisivat parvessa ja kääntäisivät kylkiään salamannopeasti yhtä aikaa". Näiltä kaukaisilta ajoilta ovat kotoisin monet perustavanlaatuiset reaktiomme ja ominaisuutemme. Ne ovat ohjelmia, jotka vuosimiljoonien kuluessa on istutettu omaan sosiaaliseen lajiimme.
Kaikki sosiaaliset yhteydenpitomekanismimme, myös se kieli jolla toinen toisillemme viestimme viisaita mietteitämme, kaikkine kuvailevine käsitteineen ja selittävine elementteineen, ovat osa lajillemme ominaista selviytymisrepertuaaria. Kieli on kehittynyt vaara- yms signaaleista tuntemuksia ilmaisevien symptomien kautta puhtaasti symboloivalle tasolle - mutta ei siinäkään ole tapahtunut mitään laadullista muutosta, vaan kaikki nämä elementit elävät yhä ilmaisuissamme eri tavoin risteytyneinä ja sisäkkäin.
Primitiivisen alkulauman hengissäselviämisen kannalta signaalit olivat olennaisen tärkeitä. Siksi laumareaktiot ja affektitartunnat ovat yhä meissä tallella. Primitiivisessä laumassa laumahierarkia ja johtajan seuraaminen olivat selviytymisen ehto, ja siksi myös kieli, joka sosiaalisen yhteydenpidon välineeksi kehittyi, sisälsi alusta saakka hyvin vahvan valtarakenteita tukevan elementin. Alkulaumassa valta, voima ja kunnia olivat yhtä ja samaa, ja jokainen kulttuuriantropologi voi kertoa, että primitiivisissä yhteisöissä uskonto on elimellinen osa valtarakennetta. Mutta niin se on ollut läpi koko inhimillisen historian - uskontojen muodot vain ovat monet. Mutta kuten kulttuuriantropologit ja Freud toteavat, kaikki uskonnot ovat lopulta täyttämässä samaa tehtävää ja samoja tarpeita.
Toteamusta, ettei maailmasta ole löytynyt ainoatakaan ihmisyhteisöä, jossa ei esiintyisi jonkinlaista valtarakenteita pönkittävää uskontoa, voidaan siis käyttää pohjustuksena kun ruvetaan kysymään, miksi talousajattelulla on nykyään sellainen asema kuin sillä on ja sellaiset laatuominaisuudet kuin sillä on. Miksi talous uskonnon tavoin luo itse oman legitimiteettinsä, ja miksi taloutta voidaan käyttää ihmisten alistamiseen?
Palataan ihan nykyhetkeen, ja pikku-Limpun muutaman päivän takaiseen haastatteluun. Miksi pankinjohtajia ei tulla panemaan petossyytteeseen siitä että he kasinotalouden huumassa huijasivat velkojen takaajia väittäen että nimen paneminen takuupaperiin on todella vain pelkkä muodollisuus, ja miksi tietoisen lainakauppapetoksen uhri ja hänen takaajansa ovat ne joilta viedään koko heidän loppuelämänsä? Kysymys jää ilmaan.
Tällaisia kysymyksiä ei siis kannata kysyä monopolipelillä pörssikeinottelua selittävältä pankkiirilta, vaan näitä täytyy käydä kysymässä synnystysosaston vastasyntyneiltä. Heillä on näistä terve näkemys.
- ihmettelen.
että kun tuo kokoomus puhuu jokseenkin aivan toista mitä sinä kumpi sitten on se joka edustaa kokoomuksen todellista kantaa?
"Markkinatalouden on toimittava kansanvaltaisesti ohjattuna ekologisesti kestävällä ja sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla."
" irtiottoa hallittavuudesta kohti globalisoitumista," jep seuraavassa esimerkki siitä mitä tuo on käytönnössä.
http://www.sci.fi/~tumakaup/9_kirjaarvostelut_nalkapalkka.html - Ökyisäntä
Huh huh!
Valtio-opin laudaturin suorittaneena tuli pää kipeäksi luettuani tuon avauksen.
Sosialismi (kuten myös liberalismi, libertarismi tai kommunismi) on poliittinen aate, jolla on tietyt tunnusmerkit. Ei ole mahdollista ryhtyä tuolla tavalla mielivaltaisesti nimittämään aatteita ja puolueita miten huvittaa. En näe mahdolliseksi mitenkään enempää kommentoida koko tätä sekamelskaa avaajan käsittistössä ja mahdollisesti sillä operoivassa aparaatissa.- merkki
Tuossa olet kyllä periaatteessa perusteellisesti väärässä.
Ajatukset, aatteet ja opit ovat olemassa vain sikäli kun niitä ilmennetään. Eri aikoina eri paikoissa eri ihmiset antavat niille erilaisen sisällön. Sanan merkitys on sen käyttö, sanoi Wittgenstein.
Argumentti "tuo ei ole oikeaa kristin- tms. uskoa, islamilaisuutta, sitä-ja-sitä -ismiä, tms." on kannanotto suhteessa johonkin toiseen tulkintaan, ei Absoluuttisen Sanojan Totuus eikä Oppikirjassa Mainittu Määritelmä. Niin historiassa kuin tämän hetken hektisessä keskustelussa kaikki käsitteet elävät, määritelmät muuttuvat - ja juuri näin pitää ollakin. Siihen on erittäin pätevät tiedonfilosofiset perusteet.
Sillä jos löisimme lukkoon lopullisesti kaikki käsitteet - määrittelisimme ne muiden käsitteiden avulla ja sulkisimme tämän kielellisen verkon - silloin kaikki maailmassa olisi sanottu eikä mitään uutta enää voitaisi esittää. Siksi sanojen on voitava hengittää ja käsitteiden on annettava elää.
Näin niin kuin periaatteessa. Jos pää menee noin helposti kipeäksi, vika voi olla silloin päässä. Jos pulveri ei auta, kannattaa kääntyä lääkärin puoleen.
Aatteilla on toki tietyt tunnusmerkkinsä. kirjoitukseni käsitteli ensisijaisesti keyneslaista talouspolitiikkaa ja sitä, kuinka ensin SDP ja KePu käytännössä omaksuivat tuon taloudellisen opin ja ryhtyivät sitä soveltamaan. Suomen sotien jälkeinen taloushistoria on aina 90-luvulle saakka eli rahamarkkinoiden vapauttamiseen ja vakaan markan politiikkaan asti ollut pääosin tuon oppirakennelman sovellutusta.
Määrittelin keyneslaisen talouspolitiikan pyrkivän talouden poliittiseen hallintaan, tietynasteiseen suunnitelmatalouteen, jota aikanaan kutsuttiin myös suunnitelmataloudeksi. Tämän suunnitelmatalouden kaksi peruspilaria olivat investointihalukkuuden kasvattamiseen tähtäävä politiikka yhtäältä ja kulutuskysyntää lisäävä politiikka toisaalta.
Toin nämä seikat esille jo alkuperäisessä kirjoituksessani. Nyt kun olet sen laudaturin suorittanut, niin kerropa mikä tässä analyysissani meni niin pahasti vikaan ottaen huomioon, ettei tarkoituksena ollutkaan tehdä ankaran tieteellistä tutkimusta, vaan Keskustan politiikkaa valaiseva mielipidekirjoitus.Jos päätä alkaa noin vähästä särkeä, kokeile ensin pulveria ja jos ei tehoa käänny lähimmän lääkärin puoleen.
Käsittelin kirjoituksessani keyneslaista talousteoriaa ja sitä, että tästä teoriasta tuli länsimaisen sosialidemokraattisen liikkeen oppirakenne, joka korvasi alkuperäisen marxilaisen mallin. Sosialismia en sen kummemmin käsittele kirjoituksessa juuri sen takia, että keyneslaisyys on sen korvannut. Tästä vallitsee kuitenkin monien keskustalaisten keskuudessa virheellisiä käsityksiä. Kirjoitusketjun toisessa kohdassa olen määritellyt sosialismin sitä pyydettäessä tarkoittamaan ensisijaisesti tuotantovälineiden yhteisomistukseen ja työväenluokan diktatuuriin tähtäävää politiikkaa. Väljempirajaiset määritelmät sosialismista liittävät mukaan muodossa tai toisessa useimmat poliittiset puolueemme tai niiden politiikan. Edelleen kerron, kuinka sama oppirakenne on omaksuttu myös Keskustapuolueessa ja siellä siitä on myös kauimmin pidetty kiinni.
Keyneslaisyyttä määrittelen ensinnäkin tahdolla hallita taloutta poliittisin päätöksin. Sisällöllisesti kerron talousopin keskeisiksi menetelmiksi investointien ja kulutuskysynnän kiihdyttämisen tai keskeisyyden. Tämä aate ei minusta ole mitenkään mielivaltaisesti määritelty.
Esitys ei luonnollisestikaan saavuta tieteellisen käsittelyn tarkkuutta, koska tässä kirjoitellaan mielipidekirjoituksia Keskustan politikasta eikä tehdä tiedettä. Tämän asian luulisi oivaltavan, jos on suorittanut laudatur-tason opiskelut vaikka sanskritin kielessä.Mielipidepankki kirjoitti:
Jos päätä alkaa noin vähästä särkeä, kokeile ensin pulveria ja jos ei tehoa käänny lähimmän lääkärin puoleen.
Käsittelin kirjoituksessani keyneslaista talousteoriaa ja sitä, että tästä teoriasta tuli länsimaisen sosialidemokraattisen liikkeen oppirakenne, joka korvasi alkuperäisen marxilaisen mallin. Sosialismia en sen kummemmin käsittele kirjoituksessa juuri sen takia, että keyneslaisyys on sen korvannut. Tästä vallitsee kuitenkin monien keskustalaisten keskuudessa virheellisiä käsityksiä. Kirjoitusketjun toisessa kohdassa olen määritellyt sosialismin sitä pyydettäessä tarkoittamaan ensisijaisesti tuotantovälineiden yhteisomistukseen ja työväenluokan diktatuuriin tähtäävää politiikkaa. Väljempirajaiset määritelmät sosialismista liittävät mukaan muodossa tai toisessa useimmat poliittiset puolueemme tai niiden politiikan. Edelleen kerron, kuinka sama oppirakenne on omaksuttu myös Keskustapuolueessa ja siellä siitä on myös kauimmin pidetty kiinni.
Keyneslaisyyttä määrittelen ensinnäkin tahdolla hallita taloutta poliittisin päätöksin. Sisällöllisesti kerron talousopin keskeisiksi menetelmiksi investointien ja kulutuskysynnän kiihdyttämisen tai keskeisyyden. Tämä aate ei minusta ole mitenkään mielivaltaisesti määritelty.
Esitys ei luonnollisestikaan saavuta tieteellisen käsittelyn tarkkuutta, koska tässä kirjoitellaan mielipidekirjoituksia Keskustan politikasta eikä tehdä tiedettä. Tämän asian luulisi oivaltavan, jos on suorittanut laudatur-tason opiskelut vaikka sanskritin kielessä.Anteeksi, tuli kahteen kertaa samaa asiaa, kun luulin, ettei ensimmäinen viesti mennyt aiemmin läpi.
- Ökyisäntä
merkki kirjoitti:
Tuossa olet kyllä periaatteessa perusteellisesti väärässä.
Ajatukset, aatteet ja opit ovat olemassa vain sikäli kun niitä ilmennetään. Eri aikoina eri paikoissa eri ihmiset antavat niille erilaisen sisällön. Sanan merkitys on sen käyttö, sanoi Wittgenstein.
Argumentti "tuo ei ole oikeaa kristin- tms. uskoa, islamilaisuutta, sitä-ja-sitä -ismiä, tms." on kannanotto suhteessa johonkin toiseen tulkintaan, ei Absoluuttisen Sanojan Totuus eikä Oppikirjassa Mainittu Määritelmä. Niin historiassa kuin tämän hetken hektisessä keskustelussa kaikki käsitteet elävät, määritelmät muuttuvat - ja juuri näin pitää ollakin. Siihen on erittäin pätevät tiedonfilosofiset perusteet.
Sillä jos löisimme lukkoon lopullisesti kaikki käsitteet - määrittelisimme ne muiden käsitteiden avulla ja sulkisimme tämän kielellisen verkon - silloin kaikki maailmassa olisi sanottu eikä mitään uutta enää voitaisi esittää. Siksi sanojen on voitava hengittää ja käsitteiden on annettava elää.
Näin niin kuin periaatteessa.Tunnen kyllä varsin hyvin Wittgensteinin ja suositteleen sinullekin perehtymistä hänen ajatuksinsa. Hän lähentyi tätä mainitsemaasi määritelmää huomattuaan, että on ostensiiviseen määritelmään tyhjentymättömiä käsitteitä. Se, että sanan merkitys on sen käyttö, ei tarkoita sitä, että sanoille ei ole vastinetta tai niitä voi käyttää miten tahtoo.
Ei ole myöskään Wittgensteinin myöhemmän vaiheen oikeaa tulkintaa, että käsitteitä käytetään siihen vetoamalla epätaloudellisesti, niin että ne voivat merkitä milloin mitäkin. Sanojen käyttö ei saa mitään funktiota, jos niiden merkitys voi olla mikä tahansa.
Niinpä en hyväksy sellaista keskustelua, jossa sosialismia pidetään yhtä aikaa yksityisomistuksena, maataloutena tai keynesiläisyytenä. Viimeksi mainittukin on Euroopan sosialistien hautaama Maastrichtin sopimuksesta seuranneen rahaliiton kriteerien noudattamisen myötä.
Mieluummin tällä palstalla pyrkisi keskustelemaan keskustan politiikasta kuin opettamaan jollekin piipertelijälle mitä sosialismi tarkoittaa. - Ökyisäntä
Mielipidepankki kirjoitti:
Jos pää menee noin helposti kipeäksi, vika voi olla silloin päässä. Jos pulveri ei auta, kannattaa kääntyä lääkärin puoleen.
Aatteilla on toki tietyt tunnusmerkkinsä. kirjoitukseni käsitteli ensisijaisesti keyneslaista talouspolitiikkaa ja sitä, kuinka ensin SDP ja KePu käytännössä omaksuivat tuon taloudellisen opin ja ryhtyivät sitä soveltamaan. Suomen sotien jälkeinen taloushistoria on aina 90-luvulle saakka eli rahamarkkinoiden vapauttamiseen ja vakaan markan politiikkaan asti ollut pääosin tuon oppirakennelman sovellutusta.
Määrittelin keyneslaisen talouspolitiikan pyrkivän talouden poliittiseen hallintaan, tietynasteiseen suunnitelmatalouteen, jota aikanaan kutsuttiin myös suunnitelmataloudeksi. Tämän suunnitelmatalouden kaksi peruspilaria olivat investointihalukkuuden kasvattamiseen tähtäävä politiikka yhtäältä ja kulutuskysyntää lisäävä politiikka toisaalta.
Toin nämä seikat esille jo alkuperäisessä kirjoituksessani. Nyt kun olet sen laudaturin suorittanut, niin kerropa mikä tässä analyysissani meni niin pahasti vikaan ottaen huomioon, ettei tarkoituksena ollutkaan tehdä ankaran tieteellistä tutkimusta, vaan Keskustan politiikkaa valaiseva mielipidekirjoitus.Kuule veikkonen, kun ei tuo keynesiläisyys ole sama asia kuin sosialismi. Jos toimitaan niin kuin sinä, että sanotaan sosialismiksi mitä tahansa, niin sitten keynesiläisyyskin on sosialismia.
Sitten tuossa taloushistoriallisessa mielessä olet myöskin vähän hakoteillä. Kyllähän myös vakaan markan politiikka - josta tuli tuhopolitiikkaa- pyrki investointihalukkuuden lisäämiseen ja kulutuksen kasvattamiseen. Samaan pyrkii myös EMU.
Mutta keinot ovat erilaiset kuin keynesiläisyydessä.
Keynesiläisyydessä keinot olivat elvytyspolitiikkaa, yleensä devalvaatioita, joiden myötä myös inflaatio kiihtyi, koska devalvaatiohyödyn jakaminen johti hintojen nousuun ja palkkojen korotusvaatimuksiin.
Tavoitteet olivat siis samat kuin nytkin: nytkin pyritään saamaan investointeja ja ihmiset lisäämään kulutusta. Nyt vain uskotaan, että vakaa rahan ulkoinen arvo ja alhainen korkotaso ovat siihen parhaat lääkkeet. Sosialismilla ei ole tekemistä kummankaan kanssa. Sitä paitsi rahan vakaa ulkoinen arvo ei ole toteutunut euroaikana. Eikä toteudu.
Jos keskustelet sosialismista, keskustele sosialismista. - tuotanoin...
Ökyisäntä kirjoitti:
Tunnen kyllä varsin hyvin Wittgensteinin ja suositteleen sinullekin perehtymistä hänen ajatuksinsa. Hän lähentyi tätä mainitsemaasi määritelmää huomattuaan, että on ostensiiviseen määritelmään tyhjentymättömiä käsitteitä. Se, että sanan merkitys on sen käyttö, ei tarkoita sitä, että sanoille ei ole vastinetta tai niitä voi käyttää miten tahtoo.
Ei ole myöskään Wittgensteinin myöhemmän vaiheen oikeaa tulkintaa, että käsitteitä käytetään siihen vetoamalla epätaloudellisesti, niin että ne voivat merkitä milloin mitäkin. Sanojen käyttö ei saa mitään funktiota, jos niiden merkitys voi olla mikä tahansa.
Niinpä en hyväksy sellaista keskustelua, jossa sosialismia pidetään yhtä aikaa yksityisomistuksena, maataloutena tai keynesiläisyytenä. Viimeksi mainittukin on Euroopan sosialistien hautaama Maastrichtin sopimuksesta seuranneen rahaliiton kriteerien noudattamisen myötä.
Mieluummin tällä palstalla pyrkisi keskustelemaan keskustan politiikasta kuin opettamaan jollekin piipertelijälle mitä sosialismi tarkoittaa.>> Niinpä en hyväksy sellaista keskustelua, jossa sosialismia pidetään yhtä aikaa yksityisomistuksena, maataloutena tai keynesiläisyytenä.
Hyväksy toki. Voit jopa hyväksyä sen vetoamalla Wittgensteiniin, eikä sinun silti tarvitse sortua relativismiin. Nur im Strome des Lebens hat ein Ausdruck Bedeutung. Se, että sanan merkitys on sen käyttö, ei tarkoita sitä, että sanoille ei ole vastinetta tai niitä voi käyttää miten tahtoo. Olet tässä hyvin oikeassa. Voit onnitella itseäsi, sitten kun sen ymmärrät.
Toinen vaihtoehto on, että osoitat sosialismille sen Oikean Paikan. Se olisi vastaus relativismin haasteeseen. En ole varma, veisikö se poliittista keskustelua eteenpäin. Siitä olen varma, että ilman sitäkin keskustelulla on mahdollisuus olla hedelmällistä. - Ökyisäntä
tuotanoin... kirjoitti:
>> Niinpä en hyväksy sellaista keskustelua, jossa sosialismia pidetään yhtä aikaa yksityisomistuksena, maataloutena tai keynesiläisyytenä.
Hyväksy toki. Voit jopa hyväksyä sen vetoamalla Wittgensteiniin, eikä sinun silti tarvitse sortua relativismiin. Nur im Strome des Lebens hat ein Ausdruck Bedeutung. Se, että sanan merkitys on sen käyttö, ei tarkoita sitä, että sanoille ei ole vastinetta tai niitä voi käyttää miten tahtoo. Olet tässä hyvin oikeassa. Voit onnitella itseäsi, sitten kun sen ymmärrät.
Toinen vaihtoehto on, että osoitat sosialismille sen Oikean Paikan. Se olisi vastaus relativismin haasteeseen. En ole varma, veisikö se poliittista keskustelua eteenpäin. Siitä olen varma, että ilman sitäkin keskustelulla on mahdollisuus olla hedelmällistä.No niin,
nyt päästiin sosialismiin aidoimmillaan, kun alat nostaa itseäs tukasta ilmaan...perehdy kuitenkin ymmärrettävyyden vaatimuksen ongelmiin. Kieli, jossa yhteisön jäsenillä on samoille sanoille vastakkaiset merkitykset, on loogisesti mahdoton, koska siinä sanoille ei ole käyttöä, josta ne saisivat merkityksen.
Yritän tässä estää keskustelun menemästä tuollaiseksi kieleksi - mihin suuntaan se uhkaavasti menee, jos sanomme sosialismiksi mitä milloinkin huvittaa ja lähdemme sitten ristiretkelle: kyllä: yksityisomistuksen suojeleminen on sosialismia; kyllä: lunastuspakko on liberalismia!! Ei viitsi edes itkeä moista surkeutta. - tuotanoin...
Ökyisäntä kirjoitti:
No niin,
nyt päästiin sosialismiin aidoimmillaan, kun alat nostaa itseäs tukasta ilmaan...perehdy kuitenkin ymmärrettävyyden vaatimuksen ongelmiin. Kieli, jossa yhteisön jäsenillä on samoille sanoille vastakkaiset merkitykset, on loogisesti mahdoton, koska siinä sanoille ei ole käyttöä, josta ne saisivat merkityksen.
Yritän tässä estää keskustelun menemästä tuollaiseksi kieleksi - mihin suuntaan se uhkaavasti menee, jos sanomme sosialismiksi mitä milloinkin huvittaa ja lähdemme sitten ristiretkelle: kyllä: yksityisomistuksen suojeleminen on sosialismia; kyllä: lunastuspakko on liberalismia!! Ei viitsi edes itkeä moista surkeutta.>> Kieli, jossa yhteisön jäsenillä on samoille sanoille vastakkaiset merkitykset, on loogisesti mahdoton,
Ai jaa. Minä luulin että se on käytännössä mahdoton. - Ökyisäntä
tuotanoin... kirjoitti:
>> Kieli, jossa yhteisön jäsenillä on samoille sanoille vastakkaiset merkitykset, on loogisesti mahdoton,
Ai jaa. Minä luulin että se on käytännössä mahdoton.Logiikka on oma tieteensä ja käytäntö osoittaa oman toimimattomuutensa...kyseessä on niin sanottu yksityiskielen ongelma, josta tämän avaaja on hyvä esimerkki.
- tuotanoin...
Ökyisäntä kirjoitti:
Logiikka on oma tieteensä ja käytäntö osoittaa oman toimimattomuutensa...kyseessä on niin sanottu yksityiskielen ongelma, josta tämän avaaja on hyvä esimerkki.
___
/ ' \
I ¤ I
I_ _I
/ ¤ \
¤¤
¤ ¤¤¤ ¤
¤¤ ¤ - Ökyisäntä
tuotanoin... kirjoitti:
___
/ ' \
I ¤ I
I_ _I
/ ¤ \
¤¤
¤ ¤¤¤ ¤
¤¤ ¤..__..__.._______||||||||||||||...__..
Ökyisäntä kirjoitti:
Kuule veikkonen, kun ei tuo keynesiläisyys ole sama asia kuin sosialismi. Jos toimitaan niin kuin sinä, että sanotaan sosialismiksi mitä tahansa, niin sitten keynesiläisyyskin on sosialismia.
Sitten tuossa taloushistoriallisessa mielessä olet myöskin vähän hakoteillä. Kyllähän myös vakaan markan politiikka - josta tuli tuhopolitiikkaa- pyrki investointihalukkuuden lisäämiseen ja kulutuksen kasvattamiseen. Samaan pyrkii myös EMU.
Mutta keinot ovat erilaiset kuin keynesiläisyydessä.
Keynesiläisyydessä keinot olivat elvytyspolitiikkaa, yleensä devalvaatioita, joiden myötä myös inflaatio kiihtyi, koska devalvaatiohyödyn jakaminen johti hintojen nousuun ja palkkojen korotusvaatimuksiin.
Tavoitteet olivat siis samat kuin nytkin: nytkin pyritään saamaan investointeja ja ihmiset lisäämään kulutusta. Nyt vain uskotaan, että vakaa rahan ulkoinen arvo ja alhainen korkotaso ovat siihen parhaat lääkkeet. Sosialismilla ei ole tekemistä kummankaan kanssa. Sitä paitsi rahan vakaa ulkoinen arvo ei ole toteutunut euroaikana. Eikä toteudu.
Jos keskustelet sosialismista, keskustele sosialismista.ymmärtää. Yritin tehdä kirjoituksessani selväksi juuri sen, että keyneslaisyys ei ole sosialismia. SDP on harjoittanut keyneslaista talouspolitiikkaa ja myöhemmin kallistunut sitten vakaan rahanarvon politiikkaa eivätkä kummatkaa ole sosialismia. Keskustalaiset kuitenkin usein väittävät SDP:n olevan sosialismia harrastava puolue ja sinäkin teit samanlaisen väitteen aiemmin. Tätä harhaista väitettä olen yrittänyt oikaista, mutta kirjoituksestasi päätellen epäonnistunut siinä ainakin sinun kohdallasi, kun et ymmärrä edes lukemaasi.
Sosialismista ei ole tarpeen keskustella tässä, koska sitä ei ole tai se ei ole enää pitkään aikaan ollut ajankohtainen. Keskusteluni sosialismista oli tarkoitettu juuri tämän sanoman esille tuomiseksi. Menikö perille?- Ökyisäntä
Mielipidepankki kirjoitti:
ymmärtää. Yritin tehdä kirjoituksessani selväksi juuri sen, että keyneslaisyys ei ole sosialismia. SDP on harjoittanut keyneslaista talouspolitiikkaa ja myöhemmin kallistunut sitten vakaan rahanarvon politiikkaa eivätkä kummatkaa ole sosialismia. Keskustalaiset kuitenkin usein väittävät SDP:n olevan sosialismia harrastava puolue ja sinäkin teit samanlaisen väitteen aiemmin. Tätä harhaista väitettä olen yrittänyt oikaista, mutta kirjoituksestasi päätellen epäonnistunut siinä ainakin sinun kohdallasi, kun et ymmärrä edes lukemaasi.
Sosialismista ei ole tarpeen keskustella tässä, koska sitä ei ole tai se ei ole enää pitkään aikaan ollut ajankohtainen. Keskusteluni sosialismista oli tarkoitettu juuri tämän sanoman esille tuomiseksi. Menikö perille?Kyllä se sentään on niin, että pitäisi kai keskustella sosialismistakin, jos avaa keskustelun otsikolla keskustelua sosialismista.
Mielestäni määrittelet ensin sosialismin täysin pieleen. "-termiä käytetään usein hyvin väljästi kuvaamaan eriasteista poliittista vaikuttamista taloudellisiin arvoihin ja koko talouteen."
Kun määrittelet sosialismin noin passiivimuodon kautta ja löyhästi, saatkin sitten puhua sen jälkeen samanlaista silkkaa sontaa.
Tuolla määritelmällä sosialismi ei eroa konservatiivisuudesta, liberalismista tai liebrtarismista pätkääkään. Niidenkin tarkoituksena on vaikuttaa talouteen tietyn intressi- tai ideologiaryhmän haluamalla tavalla.
Sitten tuo on käsittämätön väite, että sdp ja keskustapuolue olisivat harjoittaneet samanlaista konsensus-politiikkaa 1966-1980. Tulopolitiikka oli tietysti väline, ei päämäärä. Päämäärissä oli suuria eroja, sdp:lla useita sosialistisia hankkeita, kuten rahalaistos- ja apteekkitoiminnan kansallistaminen ja koulutusjärjestelmien neuvostoliittolaistaminen, päivähoitojärjestelmän ja ammatillisen koulutuksen laitosmuotoisiksi tekeminen jne. Samalla sosialistit- joillaisia he ovat yhä vieläkin- halusivat ja yhä halauvat kohdistaa huomattavasti lisää verotusta omistamiseen, pääomiin ja työnantjien hallussa oleviin tuotannontekijöihin.
Päin vastoin kuin väität, sosialisteja on edelleen, Suomessa ja kaikkialla maailmassa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Haluan sinut, kuuletko minua.
Haluan sinut. Toivon, että voisimme olla yhdessä. Mietin pystynkö täyttämään toiveesi, olemaan arvoisesi. Voisitko saad671232- 42901
Alastomat miehet seksikeinussa lasten nähden PRIDEssä!
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/adf62289-a0b6-4b4c-9672-9e19c01beb51 Eikö nyt muka mene jo aivan liian pitkälle että335695- 51661
- 51638
Anteeksipyynnöstä
Uskotko anteeksipyynnön voimaan? Mikä tekee anteeksipyynnöstä vaikeaa? Onko se mielestäsi joskus turhaa, joko pyytäjän116636- 101625
Naiselle Kuuleppa Tämä
Tämä ei ole mikään vitsi. Minulla on ikävä sinua nainen! Naiselle mieheltä38605- 76592
- 56574