Miksei ateistit hyväksy uskovaisia ja toistepäin.
Siis usko on "sydämmen" asia ja itse en usko, mikä oikeus hihhulilla on sanoo että palan saatana tulessa ja leimata.
kun taas mikä oikeus ateistilla on sanoo uskovaisen uskoa vääräksi koska sitä ei voi todistaa faktalla.
itseäni pännii uskovaisten tapa esittää tietoaan faktana ja ateistien tapa ajatella että uskon pitäisi olla faktaa.
Itse olen ateisti. Minulle on aivan sama mihin kukin uskoo kuhan ei tee uskontonsa nimeen mitään moraalisesti arveluttavaa.
Ja raamattu eikä tiedekään sovi moraalittomien tekojen takjaaksi.
Siis usko on "sydämmen" asia ja itse en usko, mikä oikeus hihhulilla on sanoo että palan saatana tulessa ja leimata.
kun taas mikä oikeus ateistilla on sanoo uskovaisen uskoa vääräksi koska sitä ei voi todistaa faktalla.
itseäni pännii uskovaisten tapa esittää tietoaan faktana ja ateistien tapa ajatella että uskon pitäisi olla faktaa.
Itse olen ateisti. Minulle on aivan sama mihin kukin uskoo kuhan ei tee uskontonsa nimeen mitään moraalisesti arveluttavaa.
Ja raamattu eikä tiedekään sovi moraalittomien tekojen takjaaksi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itsekin oon miettiny, että ollaan me ihmiset melko pöljiä, kun ei voida ymmärtää ja käsittää muita ihmisiä tai tätä elämää.. Miksi meitä on niin moneen lähtöön? Jos on Jumala, niin miksei se laita meitä automaattisesti ymmärtämään ja pidä meitä järjissämme? Ettei tarttis miettiä mitään ihmejuttuja, vaan vois vaan elellä onnellisesti muiden kanssa.. Toivottavasti kahden päivän ikäinen tyttöni oppii ymmärtämään ja osaa ottaa rennosti tämän maailman neuroottiset ihmiset =)
Koska ihmisillä on vapaa tahto. Vapaa tahto uskoa tai olla uskomatta.
Minäkään en ymmärrä miksi pitää solvata toinen toisiaan. Jos nyt on ollut puhetta Jumalanpilkan aiheuttamasta kohusta, voisin myös katsoa että uskovaiset syyllistyvät joskus pilkkaamiseen kun sättivät ateisteja. En ymmärrä mikseivät ihmiset voisi elää sovussa. Onneksi täällä suomi24-palstalla käy vain murto-osan murto-osa ihmistä jakamassa mielipiteitään.
Tässä eräänä kauniina päivänä todistin aika ärhäkkää välikohtausta, jossa kaksi ekaluokkalaista kiisteli Jumalasta. Ekaluokkalaiset! Kumpikin sätti toisiaan. Toinen sanoi, että sinun täytyy uskoa Jumalaan ja toinen sanoi, ettei hänen tarvitse, koska ei usko sellaiseen. Riitahan siitä tuli. Sovintoon pääsivät lopulta, onneksi. Yritin selittää, ettei kumpikaan ole väärässä tai oikeassa, koska meitä on erilaisia. Kumpikin on rehellinen itselleen ja se on tärkeintä.
Omilleni olen yrittänyt aina kertoa, että aivot ovat olemassa ajattelua varten. Miettimällä asioita löytää omat totuutensa. Minun tehtäväni ei ole sanoa mitä on olemassa ja mitä ei. Se heidän täytyy itse päätellä.
Tällä hetkellä ainoa päänvaivaa aiheuttava ongelma, jonka kanssa olen nyt jonkin aikaa paininut, on koulunkäyntiin liittyvä ongelma. Pistääkö lapsi ET-opetukseen vai uskonnonopetukseen? Onko olemassa vääriä syitä pistää lapsi jompaan kumpaan? Vuoden sisällä olisi päätös tehtävä ja tämä oikeasti aiheuttaa harmaita hiuksia.
Totean alkuun, että saatan olla ET:nä hieman biasoitunut. Lähtökohta on mielestäni siinä, haluatko lapsesi saavan tietoa uskonnoista ja sen sellaisesta, vai (ainakin silloin joskus) julistavaista opaetusta yhdestä uskonnosta. Näin oli tilanne peruskoulussa, ainakin ala-asteella, kun siellä olin itse. Toki uskonnonkin opetus muuttuu analyyttisemmäksi, mitä korkeammalle oppiasteelle siirrytään. Joka tapauksessa ET:n kohdalla tietty analyyttisyys ja "kriittisyys" on jo lähtökohta. _Periaatteesa_ voisi ajatella, että ET voisi myös laajemmin valmistaa lapsen mediatulvayhteiskunnan haasteisiin.