Keskustalainen pääministeri Matti Vanhanen päätti asettua ehdolle presidentiksi, jos vaan puolue valitsee hänet ehdokkaakseen. On esitetty arveluja ehkä tietojakin siitä, että Vanhanen olisi ennen päätöstään tiedustellut Nokian pääjohtajan Jorma Ollilan halukkuutta asettua Keskustan ehdokkaaksi. Nyt on sitten selvinnyt, että samaa Ollilan ehdokkuutta yritti jo Sauli Niinistö edellisellä kerralla.
Epäselväksi on sen sijaan jäänyt se, miksi nämä kaksi presidenttiehdokasta ovat pyytäneet Ollilaa ehdolle. Minusta se tuntuu ainakin varsin merkilliseltä, kun kyseessä on kuitenkin kaksi pitkän poliittisen kokemuksen omaavaa henkilöä.
Jorma Ollilan meriitit ovat yritysjohtamisen meriittejä eivätkä siinä mitenkään väheksyttäviä onhan Nokia noussut lyhyessä ajassa kännyköiden valmistajien markkinajohtajaksi ja kansainväliseksi suuryritykseksi. Jokin ansio tästä varmasti lankeaa myös pääjohtaja Ollilalle.
Presidenttiä voi kuvata myös johtajaksi, valtiojohtajaksi. Ollilalla on siis hyvät meriitit johtamisesta. Mutta onko yritysjohtaminen ja valtion päämiehen asema johtamisen suhteen jotenkin tai lainkaan rinnasteisia? Presidentin johtamisvaltuudethan on rajattu nykyisin pääasiallisesti ulkopoliittiseen johtamiseen.
Mitä meriitteja Ollilalla on sitten ulkopolitiikasta ja politiikasta ylipäätään. Ei mitään. Ja juuri tämän vuoksi on erittäin kummallista, että politiikassa meritoituneet henkilöt pyytävät poliittisen tehtävään ehdolle täysin politiikasta syrjässä olevaa henkilöä. Eihän Nokiakaan varmasti tarjoa Sauli Niinistölle ja Matti Vanhaselle insinöörin pestiä heidän poliittisten ansioidensa perusteella.
Kun Sauli Niinistö ja Matti Vanhanen ovat osoittaneet näin huonoa harkintaa sen tehtävän suhteen, johon he itse ovat pyrkimässä, voi kysyä, onko tällaisista siihen missään oloissa, kun he eivät ole kyenneet edes sisäistämään sitä, mitä tehtävän hoito tehtävään valitulta edellyttää.
Ollilan ehdokkuus olisi sitä samaa halpahintaista politiikkaa, jota on jo jonkin aikaa harjoitettu pestaamalla tunnettuja julkisuuden henkilöitä vaaliehdokkaiksi. Niinistö ja Vanhanenkin lähtivät siitä ajatuksesta, että Ollilan hyvä imago ja julkisuuskuva kansainvälisesti arvostettuna yritysjohtajana kantaisi mihin tehtävään vain riippumatta siitä, tietääkö tämä edes sitä, minkälaisia hommia presidentti hoitaa. Minusta tällainen asenne on varsin törkeää kansanvallan arviointia ja pontimena on vain oma poliittinen menestys, jossa kaikkinainen opportunismi on ainoa ideologia.
Epäselväksi on sen sijaan jäänyt se, miksi nämä kaksi presidenttiehdokasta ovat pyytäneet Ollilaa ehdolle. Minusta se tuntuu ainakin varsin merkilliseltä, kun kyseessä on kuitenkin kaksi pitkän poliittisen kokemuksen omaavaa henkilöä.
Jorma Ollilan meriitit ovat yritysjohtamisen meriittejä eivätkä siinä mitenkään väheksyttäviä onhan Nokia noussut lyhyessä ajassa kännyköiden valmistajien markkinajohtajaksi ja kansainväliseksi suuryritykseksi. Jokin ansio tästä varmasti lankeaa myös pääjohtaja Ollilalle.
Presidenttiä voi kuvata myös johtajaksi, valtiojohtajaksi. Ollilalla on siis hyvät meriitit johtamisesta. Mutta onko yritysjohtaminen ja valtion päämiehen asema johtamisen suhteen jotenkin tai lainkaan rinnasteisia? Presidentin johtamisvaltuudethan on rajattu nykyisin pääasiallisesti ulkopoliittiseen johtamiseen.
Mitä meriitteja Ollilalla on sitten ulkopolitiikasta ja politiikasta ylipäätään. Ei mitään. Ja juuri tämän vuoksi on erittäin kummallista, että politiikassa meritoituneet henkilöt pyytävät poliittisen tehtävään ehdolle täysin politiikasta syrjässä olevaa henkilöä. Eihän Nokiakaan varmasti tarjoa Sauli Niinistölle ja Matti Vanhaselle insinöörin pestiä heidän poliittisten ansioidensa perusteella.
Kun Sauli Niinistö ja Matti Vanhanen ovat osoittaneet näin huonoa harkintaa sen tehtävän suhteen, johon he itse ovat pyrkimässä, voi kysyä, onko tällaisista siihen missään oloissa, kun he eivät ole kyenneet edes sisäistämään sitä, mitä tehtävän hoito tehtävään valitulta edellyttää.
Ollilan ehdokkuus olisi sitä samaa halpahintaista politiikkaa, jota on jo jonkin aikaa harjoitettu pestaamalla tunnettuja julkisuuden henkilöitä vaaliehdokkaiksi. Niinistö ja Vanhanenkin lähtivät siitä ajatuksesta, että Ollilan hyvä imago ja julkisuuskuva kansainvälisesti arvostettuna yritysjohtajana kantaisi mihin tehtävään vain riippumatta siitä, tietääkö tämä edes sitä, minkälaisia hommia presidentti hoitaa. Minusta tällainen asenne on varsin törkeää kansanvallan arviointia ja pontimena on vain oma poliittinen menestys, jossa kaikkinainen opportunismi on ainoa ideologia.
Vastaukset 2
Vanhimmat
päpätystä heti aamusta, niinkuin jostakin automaatista! :(
Olen samaa mieltä siinä, että ei pitäisi yritysmaailman palkkajohtajia rinnastaa ooikopäätä hyviksi poliittisiksi johtajiksi.
Esimerkiksi S-ryhmän markkinoinnilla itsensä (tukasta) politiikkaan nostanut Jere Lahti on osoittautunut kepeäksi tapaukseksi - vaikka kuinka olisi visioita yritysmaailman puolelta.
Eihän myöskään Martin Saarikangas ole saanut politiikassa aikaan yhtään mitään.
Jussi Pajunen on käsittääkseni poikkeus, mutta tämähän ei viihtynyt työssään suvulta perimänsä yrityksen johdossa vaan myi Alepan Jere Lahden HOK:ille (S-ryhmä).
Poliittinen johtajuus on monitahoinen asia. Ei siihen "yhden reseptin" miehet (tai naiset) kykene.