Hyvä esitys lajien välisestä kilpailusta (interspecific competition) löytyy täältä:
http://www.blackwellpublishing.com/townsend/Chapters/EOEC06.pdf
35 sivuinen tietopaketti niille joita asia kiinnostaa.
Asiastahan voi täällä sitten keskustella. Mitä olen ympäriinsä asiasta kysellyt/jutellut, niin olen huomannut että monet eivät tunnu asiasta tietävän mitään; ja monilla on asiasta outoja käsityksiä. Monet esim. sekoittavat lajien välisen kilpailun predaatioon.
Lajien välinen kilpailu on ollut (ja on) evoluutiossa voimakas tekijä ilmasto- ym. sopeutumien ohella. Liian usein tämä jätetään huomiotta. Onhan asia vaikea ja enemmän ekologiaan kuuluva, mutta kiinnostava.
http://www.blackwellpublishing.com/townsend/Chapters/EOEC06.pdf
35 sivuinen tietopaketti niille joita asia kiinnostaa.
Asiastahan voi täällä sitten keskustella. Mitä olen ympäriinsä asiasta kysellyt/jutellut, niin olen huomannut että monet eivät tunnu asiasta tietävän mitään; ja monilla on asiasta outoja käsityksiä. Monet esim. sekoittavat lajien välisen kilpailun predaatioon.
Lajien välinen kilpailu on ollut (ja on) evoluutiossa voimakas tekijä ilmasto- ym. sopeutumien ohella. Liian usein tämä jätetään huomiotta. Onhan asia vaikea ja enemmän ekologiaan kuuluva, mutta kiinnostava.
Vastaukset 5
Vanhimmat
En lukaisemalla tuosta noussut esille, onko joku tehnyt tilastollista selvitystä, miten usein lajien välinen kilpailu johtaa A) sukupuuttoon ja miten usein B) uuden lajin syntyyn? Kolmas vaihtoehtohan on, että kilpailevat populaatiot muuttuvat jonkin verran, mutta lajiutumista ei tapahdu.
Jos A/B > 1, niin prosessi vähentänee monimuotoisuutta.
Australiasta on ainakin esimerkkejä, joissa tulokaslaji tuhoaa kilpailijansa ja mainitsipa itse Darwinkin, että saarilla käy näin.
Nyt ei tule yhtään esimerkkiä mieleen, missä kilpaileva laji olisi aiheuttanut lajiutumista kilpailun toisessa osapuolessa.
Eli ensimmäisenä arviona on A/B > 100.
Lajiutuminenhan on sitä että yhdestä lajista tulee kaksi lajia. Kenties se tapahtuu niin, että tulee kaksi lajia, joista toinen kuolee sukupuuttoon. Oikeastaan evoluutiossa on aina kyse lajiutumisesta eri asia on vain se, säilyykö uusi laji, vanha laji tai molemmat lajit.
Jos uusi laji ei säily niin evoluutiota ei tapahtunut vrt. haitalliset mutaatiot.
Jos uusi laji säilyy ja vanha myös, niin voidaan puhua lajiutumisesta.
Jos uusi laji säilyy ja vanha tuhoutuu (vanha sukupolvi tavallaan) niin evoluutio on tapahtunut ja vanha laji ei selvinnyt kilpailusta johtuen.
Minusta on yllättävintä se, että tulokaslaji jonka luulisi olevan paljon vähemmän erikoistunut ko. ekolokeroon jota se tavoittelee voittaa lajien välisen kilpailun. Ehkä emme vain näe niitä tilanteita, jolloin tulokaslaji on hävinnyt, koska mitään muutostahan ei silloin ole havaittavissa.
Ehkä tulokaslajilla on kilpailuetu vain silloin kun olosuhteet muuttuvat epävakaiksi ?
Ihmisen mukana Australiaan tulleet istukalliset nisäkkäät on esimerkki, joka tulee mieleen lajien välisestä kilpailusta puhuttaessa. Esim. dingo pyyhki kanveesia paikallisilla pussinisäkkäillä.
"Minusta on yllättävintä se, että tulokaslaji jonka luulisi olevan paljon vähemmän erikoistunut ko. ekolokeroon jota se tavoittelee voittaa lajien välisen kilpailun. Ehkä emme vain näe niitä tilanteita, jolloin tulokaslaji on hävinnyt, koska mitään muutostahan ei silloin ole havaittavissa."
Voittoisa tulokaslaji on kaiken järjen mukaan aina paremmin sopeutunut ko. lokeroon. Sehän on mahdollista, vaikka se ei olisi sopeutumiaan siellä kehittänytkään. Eli tulokaslaji on kehittynyt tarpeeksi samankaltaisissa oloissa, että se on jo "etukäteen" hyvin sopiva uuteen elinympäristöönsä.
Hyviä esimerkkejä lajiutumisesta löytyy linnuista pilvin pimein.
Pähkinänakkeli (Sitta Europaea) on suomessa harvinainen ja havaitut linnut ovat olleet itäistä lajia joita sopivien syystuulten mukana purjehtii meille siperiasta asti.
Lajin länsieurooppalainen muoto on vatsanpuolelta hiukan punaisempi ja sitä esiintyy hyvinkin yleisenä aina ruotsia myöten.
Lajiutuminen on tosiasia ja ne ovat jo hiukan erilaistuneet väritykseltään, risteytymiä ei ole havaittu.
Toinen selvästi nopeasti lajiutuva on västäräkki (Motacilla Alba).
Siitäkin löydetään jo pelkästään ulkoasun perusteella erilaisia variaatioita siirryttäessä etelästä pohjoiseen ja lännestä itään.
Lisäksi niiden pesinnässä ja pesäpaikkojen ja muuton päämärän valinnassa on jo niin suuria eroja että lajiutuminen pysähtyisi esim. risteytymällä on mahdottomuus.
Lisäksi västäräkki näyttää kehittäneen ihan uuden tyyppisen lajin joka on jo määritelty omaksi (Motacilla Flava) lajikseen.
Keltavästäräkillä ja vuorivästäräkillä on havaittu samanlaista muuntumista.
Lajien/lajin välinen kilpailu näyttää etenevän "verettömästi" ja suuntautuvan erikoistumiseen eikä yhteenottoihin.
ei tietenkää Motacilla Flava vaan Motacilla Alba Yarrelii...lisäksi bongareilla ja lintutieteillijöillä on värimuunnoksille omia nimityksiään joita saattaa esintyä bongariluetteloissa.