Poliittisten puolueiden perinteinen oikeisto - vesemmisto tai sosialistinen - ei sosialistinen jako tuntuu nykyisin kovin keinotekoiselta. Tarkastelkaamme siis puolueita muidenkin kriteereiden ja ennenkaikkea tekojen kautta.
Joukkopuolueiksi voisi lukea selkeimmin tietyn kansaryhmän edustajat, ja joissa tämä kannattaja joukko valitsee johtajansa. Tähän ryhmään voi laskea Vasemmistoliton ja Vihreät. Kepu saattaisi sopia tähän kategoriaan maanviljelijöiden edustajana, mutta sen johtajakeskeinen ja populistinen tapa toimia kuitenkin heittää puolueen muuhun viiteryhmään.
Sosiaalidemokraateista on selkeimmin tullut valtiohoitajapuolue, sen toimintaa ja linjauksia ohjaa ennemminkin kansantalouden näkymät kuin kannattajien mielipiteet. Kokoomuksen näkökulma on lähellä tätä samaa, kuitenkin painottuen yritystalouden ja markkinoiden puolelle.
Jäljelle jää joukko vaalipuolueita, joista näkyvin on kepu. Niiden teemat määräytyvät kulloisenkin poliittisen tilanteen (hallitus/oppositio) mukaan ja teemoiksi haetaan populistisia, kansalaisten positiivisiksi kokemia asioita. Hyvänä esimerkkinä käy edellisiä ek-vaaleja edeltänyt hyvinvointiyhteiskunta keskustelu. Kepu puolusti voimakkaimmin tulonsiirtoja ja vastusti kulutuskysynnän lisäämistä veronalennuksin. Tämä purikin yhdessä yhtä populistisen Irak- kysymyksen kanssa niin, että puolue sai vaalivoiton. Vaalien jälkeen on sitten toteutettu aivan toisenlaista politiikkaa, lähinnä tuota valtionhoitaja ideologiaa.
Tuleva presidentinvaali heijastaa myös esitettyä jakoa, vaikkakin nyt Kokoomus on ottamassa vaalipuolueen asemaa Niinistön kampanjan vetäjänä. Kepu on selkeästi vain Vanhasen vaaliorganisaatio, siellä joukot valjastetaan tekemään työtä johtajan puolesta.
Tällä palstalla tietysti tulee otta kantaa lähinä kepun politiikaan, joka siis painottuu johtajakeskeisesti kulloistenkin vaalien voittamiseen. Tämä suuntaus saattaa yleistyä muissakin keskeisissä puolueissa, tällä hetkellä se on kuitenkin leimaa-antavinta juuri kepussa. Systeemi tuntuu toimivan, sillä aktiivisesti politiikkaa seuravien määrä on sen verran pieni, että populismilla pärjää hyvin, kuten kepun asema suurimpana puolueenamme osoittaa.
Joukkopuolueiksi voisi lukea selkeimmin tietyn kansaryhmän edustajat, ja joissa tämä kannattaja joukko valitsee johtajansa. Tähän ryhmään voi laskea Vasemmistoliton ja Vihreät. Kepu saattaisi sopia tähän kategoriaan maanviljelijöiden edustajana, mutta sen johtajakeskeinen ja populistinen tapa toimia kuitenkin heittää puolueen muuhun viiteryhmään.
Sosiaalidemokraateista on selkeimmin tullut valtiohoitajapuolue, sen toimintaa ja linjauksia ohjaa ennemminkin kansantalouden näkymät kuin kannattajien mielipiteet. Kokoomuksen näkökulma on lähellä tätä samaa, kuitenkin painottuen yritystalouden ja markkinoiden puolelle.
Jäljelle jää joukko vaalipuolueita, joista näkyvin on kepu. Niiden teemat määräytyvät kulloisenkin poliittisen tilanteen (hallitus/oppositio) mukaan ja teemoiksi haetaan populistisia, kansalaisten positiivisiksi kokemia asioita. Hyvänä esimerkkinä käy edellisiä ek-vaaleja edeltänyt hyvinvointiyhteiskunta keskustelu. Kepu puolusti voimakkaimmin tulonsiirtoja ja vastusti kulutuskysynnän lisäämistä veronalennuksin. Tämä purikin yhdessä yhtä populistisen Irak- kysymyksen kanssa niin, että puolue sai vaalivoiton. Vaalien jälkeen on sitten toteutettu aivan toisenlaista politiikkaa, lähinnä tuota valtionhoitaja ideologiaa.
Tuleva presidentinvaali heijastaa myös esitettyä jakoa, vaikkakin nyt Kokoomus on ottamassa vaalipuolueen asemaa Niinistön kampanjan vetäjänä. Kepu on selkeästi vain Vanhasen vaaliorganisaatio, siellä joukot valjastetaan tekemään työtä johtajan puolesta.
Tällä palstalla tietysti tulee otta kantaa lähinä kepun politiikaan, joka siis painottuu johtajakeskeisesti kulloistenkin vaalien voittamiseen. Tämä suuntaus saattaa yleistyä muissakin keskeisissä puolueissa, tällä hetkellä se on kuitenkin leimaa-antavinta juuri kepussa. Systeemi tuntuu toimivan, sillä aktiivisesti politiikkaa seuravien määrä on sen verran pieni, että populismilla pärjää hyvin, kuten kepun asema suurimpana puolueenamme osoittaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
...
Kepu oli ensimmäinen valtionhoitaja puolueemme 70-80 luvuilla. Aikajakso johon tuo rooli ajoittuu ei kuitenkaan mairittele, olihan silloisen valtiohoitajapuolueen tehtävä lähinnä toteuttaa Kekkosen ja Moskovan politiikkaa. Ehkäpä siitä syystä tuosta roolista pyritään kepussa niin kovin eroon että ylilyöntejä tulee tyyliin Jäätteenmäki.
Sittemmin kepu on toiminut milloin Väyrysen, milloin Ahon, milloin Jäätteenmäen ja nyt Vanhasen vaalikoneistona. Sokeasti johtajaa seuraten - syteen tai saveen
Se on se laitapuolen kulkijoiden kadehtima avara valoisa tila siinä keskellä.
Keskusta on tosiaankin muuttunut varsin populistiseksi puolueeksi. Tässä se alkaa eräissä kohdin muistuttamaan SMP:tä. Keskusta haluaa myös profiloida osan kannattajistaan unohdetuksi kansaksi, jota jotkut muut hyljeksivät. Kaikkein pahin rosvo on tietysti SDP, joka populistisimman propangandan mukaan haluaa autioittaa koko maaseudun. Osaltaan populismista kertoo puolueen halukkuus värjätä julkkiehdokkaita keulakuvakseen. Mielikuvat ovat alakneet ajaa politiikan edelle Keskustapuolueessa.
Keskusta on ollut Väyrysestä lähtien erittäin johtajakeskeinen puolue. Sitä ennen Kekkonen sitoi ja päästi, minkä sai kokea mm. pitkäaikaiset puheenjohtajat V.J.Sukselainen ja Johannes Virolainen. Väyrysen ja Ahon aikana johtajakultti oli erittäin vahvaa ja nämä suoraan sanoivatkin, että maa tarvitsee nimenomaan vahvaa johtajaa. Jäätteenmäki ehkä sukupuolensa takia vähän jo lipsui tästä vahvuudesta ja Vanhasella puolestaan nahjusmaisuus ei istu millään vahvuuteen.
Puolue on aina korostanut demokraattisuuttaan. Yleensähän se on niin, että se joka jotakin piirrettä haluaa erityisesti korostaa, tiedostaa juuri nämä puutteet itsessään. Keskustassa on melkein aina ollut linjalaisia, taustapiruja, kekkosia ja satraappeja, jotka tekevät omaa likaista työtään demokratian nakertamiseksi. Toki muillakin puolueilla nämä samat epäkohdat löytyvät, mutta Keskustassa ne ovat aina olleet kaikkein vahvimmin korostuneita. Niin vahvasti, että omatkin kuten erityisesti Johannes Virolainen ovat niistä louskuttaneet leukojaan.