Kuolema on vapautus ja kaiken minun tietoisuuteni loppu. Mitä tällä tietoisuudella, joka on sidoksissa minun fyysiseen olemukseeni ja elämänkokemukseeni, olisi tuonnempana tekoa. Ihan totta. Kun katson ruumiita, niin on rauhoittava nähdä se, että ne ovat suhteellisen rauhallisia ja totta, levossa lopulta.
Emme me mitään sille voi, että tietoisuus ja sielu sen mukana on katoavaista "tavaraa".
Valtava kuoleman ja tuntemattoman pelko ajaa meidät kehittelemään kuolemanjälkeistä elämää. Tai oikeastaan elämänpelko...PElkään itsekin ja usein paljonkin, erityisesti kuolemista ja fyysistä kipua. Luopumista.
Elämäni jatkuu lapsissani, heidän muistoissaan. Toivon mukaan ne ovat suht. kauniita.
Kuolema kuuluu meille kaikille syntyneille (lahjoitin lapsilleni elämän, siis syntymän ja kuoleman). Kuolema ei ole kummoinenkaan juttu noin kaiken kaikkiaan, sitä tapahtuu koko ajan kaikkialla.
Korkeintaan uskon, että minusta jää jotain energiaa (no lannoitetta nyt ainakin) ja ehkä vähän jotain säteilyä avaruuden pohjattomaan kiertoon...
Emme me mitään sille voi, että tietoisuus ja sielu sen mukana on katoavaista "tavaraa".
Valtava kuoleman ja tuntemattoman pelko ajaa meidät kehittelemään kuolemanjälkeistä elämää. Tai oikeastaan elämänpelko...PElkään itsekin ja usein paljonkin, erityisesti kuolemista ja fyysistä kipua. Luopumista.
Elämäni jatkuu lapsissani, heidän muistoissaan. Toivon mukaan ne ovat suht. kauniita.
Kuolema kuuluu meille kaikille syntyneille (lahjoitin lapsilleni elämän, siis syntymän ja kuoleman). Kuolema ei ole kummoinenkaan juttu noin kaiken kaikkiaan, sitä tapahtuu koko ajan kaikkialla.
Korkeintaan uskon, että minusta jää jotain energiaa (no lannoitetta nyt ainakin) ja ehkä vähän jotain säteilyä avaruuden pohjattomaan kiertoon...
Vastaukset 1
Vanhimmat
ole uskon taustalla, eikä kuolemaa tarvitse pelätä vaan sitä mitä sen jälkeen on. Tottakait vainajat ovat rauhallisen näköisiä, eihän sielu enää ole ruumiissa.