Eräässä hell.srk;ssa on sellainen "pappi", joka kuulemma karjuu saarnansa täysin keuhkoin ja vieläpä kovaäänisten kautta. Hekkohermoiset ryntäilevät sitten eteen ja "pappi" saa tyydytyksen narsismilleen. Jos tavallinen ihminen käy sen tilaisuuksissa, tarvii Diapamia ennen sinne menoa.
Huutajat
Diapam
5294
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
helluntaiseurakunnissa, monellakin puhujalla, ei toki kaikilla. Ehkä jotkut kuvittelevat, että viesti menee paremmin perille kun sen esittää mahdollisimman "kiihkeästi". Vaikka kuulijaa se voi väsyttää paremminkin.
on jonkinlaisen voiman osoitusta, siinä on sellaista vanhatestamentillista pauhua ja profeettain huutoa.Halutaan olla rohkeita ja kuuluttaa sanaa voimallisesti että ulkopuolisetkin kuulee, jotta jotakin järisyttävää tuolla on eikä mitään salassa, häpeillen kuiskailua.Ajatellaan, että ollaan apostoleita ulkotilaisuudessa, väkeä on tuhansittain ja jokaisen pitää kuulla.Eräs ulkomainen julistaja sanoikin, että ei voi olla palava jos ei huuda ja oli meistä suomalaisista huolissaan kun olemme niin hiljaisia, se ei kuulemma ole kulttuurikysymys vaan palavuuden astetta osoittaa.Ehdotan, että kristityt menevät kiekkomatseihin katsomoon, siellä voi ottaa oppia ja asiaa harjoitella.Kausilippu on tietenkin suositeltava.
Voisi kyllä sanoa että jotkut hellari kuuntelijatkin laskevat saarnan hyvyden desibeleistä.
Olen sen monesti nähnyt. Ensin tehdään koko ihmisen pelastuminen (vaikka olisikin uskos) kokonaan kyseenalaiseksi. Lisäksi tehdään kyseenalaiseks onko koko srk uskossa. Sitä ennen on pistetty syntilista tulemaan. Sitten tulee kutsu ja kaikki rynnivät eteen. Tilaisuuden jälkeen alkavat kodeista lentää roskikseen kaikki cd-levyt,videot,televisiot sun muut.
Monissa karismaattisissa puhujissa on sellaisia, jotka eivät koskaan huuda. Sanoma menee perille heidän jutustellessaan. Esimerkkinä mainitsen Kalevi Lehtisen.