Kiitos,rakas

On mennyt kohta kaksi vuotta kun sinuun tutustuin ja tulisesti rakastuin- vaikka olitkin silloin vielä toisen.
Vuosi sitten saavuit sitten "virallisesti" elämääni ja olin maailman onnelisin ihminen.
Muistan kaikki kesäiset yöt jotka kanssasi vietin iloiten ilman minkäänlaisia murheita. Muistan syksyn jollóin otimme yhteen periaatteelisista asioista, meidän ensimmäinen riitamme.
Muistan joulun joka oli meidän yhteinen joulumme- minun paras jouluni.
Muistan kevään jolloin unelmoimme yhteisestä kodistamme jonka myös saimme.
Vaan sitten tuuli pyyhkäisi kylmästi ohitsemme ja vei sinut mukanaan.
Ensikertaa elämässäni rakstin ihmistä vilpittömästi ja kaikella antaumuksella. Olimme vain me. Kiitos rakkainpani siitä että edes hetken aikaa sain tuntea oikean rakkauden, olla saajana ja antajana ilman sen suurempia vaatimuksia.
Minun rakkauteni oli niin suuri ettet sitä halunnutkaan enää kanssani jakaa. Sinä olet viemässä sitä mennessäsi pois, viemässä kaiken mitä omistan.
Minä kiitän sinua siitä että olit hetkisen aikaa minun. Kiitän sinua siitä, että ensimmäistä kertaa tunsin olevani rakastettu.
Kiitän sinua näistäkin onnettomista päivistä jolloin olet lähdössä luotani.
Minä luulin ja uskoin ja toivoin että on vain ME.
Saanko sinua koskaan takaisin...?