on hengellisesti ja tunteeltaan voimakkaampi ja vaikuttavamppi kuin suomalainen ortodoksinen jumalanpalvelus. Venäläinen kirkkoslaavilla esitetty jumalanpalvelus on todella humalluttava kokemus vaikka en ymmäärrä paljon mitään yksittäisistä sanoista ja taas suomenkielisen ymmärrän joka ssanan.
Mielestäni venäläinen ortodoksinen
jumalanpalvelus
463252
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 46
Vanhimmat
kuulla Jumalan sanaa. Itse ainakin tahdon ymmärtää kaiken, minkä kirkonmenot julistavat ihmisille. En minä etsi kirkosta mitään humaltavaa vaikutusta, vaan sydämmen rauhaa, humalat minä saan muualta.
Helluntaiherätyksen toiminta perustuu aika pitkälti psyykkisten kokemusten tuottmiseen. Siis koko juttu yritetään saada toimimaan alitajunnan kautta.
Kuitenkin aito uskonto toimii tietoisessa mielessä. Ihminen ymmärtää, mihin uskoo ja suuntaa elämänsä uskonnon asettamiin tavoitteisiin.
..."kuullaan" kaikilla aisteilla ortodoksisessa palveluksessa. "Maistakaa, katsokaa Herran hyvyyttä."
Makarios
>Helluntaiherätyksen toiminta perustuu aika pitkälti >psyykkisten kokemusten tuottmiseen. Siis koko juttu >yritetään saada toimimaan alitajunnan kautta.
Itse ko. liikkeeseen . 25 v. kuuluneena en allekirjoita tuota. En itse yleensä ole kokenut mitään erityisiä tunnetiloja kokoontumisissamme. Tai kerran tuli kyllä kyynel silmäkulmaan, kun kuuntelin huumeista ym. pahanteosta pelastuneen, uskoon tulleen nuoren tytön kertovan tiestään Jeesuksen luo.
Kun katselin hänen puhtaan näköistä olemustaan ja vertasin sitä siihen, mitä hän kertoi menneestä, liikutuin, mikä on minulle aika harvinaista, ainakin tilaisuuksissamme.
Tuon verran psyykkistä liikuttumista sallittaneen?
Minä olin liikkeeseen kuulumattomana teknisenä avustajana Saalemin vanhan kokoustilan viimeisinä vuosina (kokousten nauhoitus puhelinhartautta varten) ja silloin havaitsin kaikenlaista. Olen myös osallistunut avustajana Veikko Hurstin tilaisuuksiin, monin kesäisiin telttakokouksiin ja myös Pelastusarmeijan kokouksiin.
Kyllä protestanttisessa kristillisyydessä (paitsi luterilaisilla) on paljon sellaisia piirteitä, jotka vetoavat ihmisen alitajuiseen tunnemaailmaan älyllisen ymmärtämisen kustannuksella. Mutta ehkä sinä ja minä koemme asiat hieman eri tavalla.
Erityisesti kirkkolaulu on paljon kauniimpaa kirkkoslaavin kielellä. Tämä johtuu siitä, että meikäläinen kirkkolaulu on sävelletty alunperin slaavinkielisiin sanoihin, ja vasta myöhemmin sovitettu suomeksi. Tietysti alkukielellä esitetty kuulostaa aina paremmalta.
Venäläinen kansanluonne on erittäin hurskas ja eläytyy syvästi jumalanpalveluksen kulkuun. Koko ilmapiiri venäläisessä jumalanpalveluksessa on rukouksen täyttämä.
...voi sanoa niinkin, että slaavilainen kansanluonne on "tunteellinen", mikä on yleistys sekin. Tunteilu voi sitten lähentyä jo mainittua helluntailaista "karismaattisuutta", joka ei ole isien opetusten mukaista.
Itse koen kreikkalaisen, lähes hypnoottisen laulun täyttämän, palveluksen rakkaimpana. Pyhän Katariinan luostarissa olen kokenut jotain todella sykähdyttävää ja jopa alkukirkollista. Tietysti tämä on puhtaasti subjektiivinen tunne ja ehkä jonkun mielestä vääräkin.
Makarios
...jumalanpalveluksessakin siis tulla "humalaan"?
Eikös sisältö ole tärkeämpi kuin kuori? Siis synnintunnustus sydämestä ja synninpäästö sekä armonjulistaminen, uskontunnustus, Kristuksen sovitustyön esille tuominen.
,tai millä nimellä sitä tilaisuutta kutsutaankin, pitäisi olla rukoustilaisuus kuten se oli keskiajan kristillisyydessä ja jollainen se on edelleen Lähi-idän vanhoissa ortodoksisissa kirkoissa. Esittämäsi asiat ovat protestanttista propagandaa, protestanttiset tilaisuudet ovat niin puuduuttavan pitkäveteisiä tilaisuuksia, että niissä ei viihdy, vaan ihmiset äänestävät jaloillaan ja pysyvät poissa kirkoista, hyvä esimerkki protestanttisuudesta on ev-lut. kirkkosali sunnuntaisin; unelias, valkeaksi kalkittu, tyhjä tila.
Eipäs sorruta höperehtimään mollaamalla muiden kirkkokuntien palveluksia ja rakennuksia!!!
Oma kirkkomme on meille tietysti rakas, mutta muita sättimällä emme sille uusia ystäviä ainakaan saa!
nämä asiat olekkaan tärkeitä ortodoksisessa Jumalan palveluksessa," Eikös sisältö ole tärkeämpi kuin kuori? Siis synnintunnustus sydämestä ja synninpäästö sekä armonjulistaminen, uskontunnustus, Kristuksen sovitustyön esille tuominen."
Joku kysyi jossain avauksessa, että uskovatko ortodoksit enemmän kirkkoon, kuin Jumalaan, sinä annoit omalta osaltasi vastauksen, eli sinä uskot ilmeisesti enemmän kirkkoon, kuin Jumalaan.
Joopa joo. Kuka puhuu kirkkoslaavia äidinkielenään? Kuinka moni tavallinen venäläinen seurakuntalainen ymmärtää edes pätkän vertaa slaavinkielisitä palveluksista? Miksi Moskovan patriarkaatti vastustaa venäjänkielisiä palveluksia?
>>Kuinka moni tavallinen venäläinen seurakuntalainen ymmärtää edes pätkän vertaa slaavinkielisitä palveluksista?
Kukaan venäläinen ei ymmärrä slaavinkielisiä palveluksia. Siis ilman koulutusta. Miksi toimittaa höpöhöpökielellä?
Kiitos arvokkaista Kristuksen rakkauden täyttämistä kommenteistasi! Otetaan ne heti huomioon ja korjataan asia, niin kaikki ongelmamme ratkeavat. Teillä näyttää tsuhnapuolella olevan paljon vaikeammin ratkaistavia kysymyksiä.
"Miksi Moskovan patriarkaatti vastustaa venäjänkielisiä palveluksia?"
Esimerkiksi siitä syystä, ettei ortodoksisen kirkon jumalanpalvelusteksteistä ole olemassa hyväksyttäviä venäjänkielisiä käännöksiä.
Toiseksi siitä syystä, ettei venäjänkielisen kirkkokansan enemmistö halua venäjänkielisiä palveluksia. Niitä voivat haluta enimmäkseen ne, jotka eivät kävisi kirkossa vaikka toimitettaisiin millä kielellä.
Tästä johtuu, ettei venäjänkielisten käännösten laatimista pidetä erityisen tärkeänä.
Samantapaisista syistä myöskään Bulgarian ja Serbian patriarkaateissa sekä Kreikan arkkipiispakunnassa ei suosita puhekielisiä jumalanpalveluksia (tosin Bulgariassa ja nyttemmin myös Kreikassa joitakin jumalanpalvelusten osia voidaan joskus toimittaa puhekielen mukaan).
>>>Kukaan venäläinen ei ymmärrä slaavinkielisiä palveluksia. Siis ilman koulutusta.>Miksi toimittaa höpöhöpökielellä?
Miksi hartaan anomisen rukouksessa rukoillaan:
"Lausukaamme kaikki täydestä sydämestämme ja täydellä ymmärryksellämme, lausukaamme.
Herra armahda."
Onko täyttä ymmärrystä kieli jota ei ymmärretä.
"Apt 2:6. Kun tämä ääni kuului, paikalle kerääntyi paljon väkeä, ja hämmästys valtasi kaikki, sillä jokainen kuuli puhuttavan omaa kieltään.
7. He kysyivät ihmeissään: "Eivätkö nuo, jotka puhuvat, ole kaikki galilealaisia?
8. Kuinka me sitten kuulemme kukin oman synnyinmaamme kieltä?
9. Meitä on täällä partilaisia, meedialaisia ja elamilaisia, meitä on Mesopotamiasta, Juudeasta ja Kappadokiasta, Pontoksesta ja Aasian maakunnasta,
10. Frygiasta, Pamfyliasta, Egyptistä ja Libyasta Kyrenen seudulta, meitä on tullut Roomasta,
11. toiset meistä ovat syntyperäisiä juutalaisia, toiset uskoomme kääntyneitä, meitä on kreetalaisia ja arabialaisia - - ja me kaikki kuulemme heidän julistavan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja."
Serbian kirkossa ollaan siirtymässä serbiankielisiin palveluksiin.
Esimerkiksi siitä syystä, ettei ortodoksisen kirkon jumalanpalvelusteksteistä ole olemassa hyväksyttäviä venäjänkielisiä käännöksiä.
Toiseksi siitä syystä, ettei venäjänkielisen kirkkokansan enemmistö halua venäjänkielisiä palveluksia. Niitä voivat haluta enimmäkseen ne, jotka eivät kävisi kirkossa vaikka toimitettaisiin millä kielellä.
????
Tästä johtuu, ettei venäjänkielisten käännösten laatimista pidetä erityisen tärkeänä.
Eiköhän ole kyse siitä, ettei haluta!
Riippuu siitä, mitä tarkoitetaan ymmärtämisellä. Jos venäläinen menee slaavinkieliseen palvelukseen ja ymmärtää 95%, voi olla että hän sanoo, ettei ymmärrä, koska siellä nyt sattui seassa olemaan muutama sana, joita ei ymmärrä. Jos minä taas menen samaan palvelukseen, ja ymmärrän saman 95 % (todellisudessa en kyllä ymmärrä ihan niin paljon), varmasti sanon ymmärtäväni slaavia oikein hyvin. Eli kaikki on niin suhteellista.
Oma arvioni on, että kirkossa usein käyvälle slaavi ei tuota suurempia hankaluuksia ymmärtää, mutta hankaluutena näen siinä sen, että kielen takia kynnys tulla kirkkoon on korkeampi sellaiselle, joka ei ole tottunut käymään kirkossa. Tottumattomalta menee varmasti paljon enemmän ohi korvien kuin usein kirkossa käyvältä. Asiaan vaikuttaa myös yleinen hengellisten asioiden tietämys. Jos tuntee tausta ja tietää, mistä on kysymys, pystyy paremmin "paikkailemaan", vaikka ei ihan joka sanaa ymmärtäisikään. Sen sijaan jos asia jo itsesään on uusi ja outo, vieras kielimuoto ei ainakaan helpota.
Täällä ei välttämättä kaikilla ole käsitystä siitä, miten paljon venäjä ja kirkkoslaavi poikkeavat toisistaan, joten otin ensimmäisen mieleen tulevan tekstin, jonka tiesin olevan olemassa molemmilla kielillä, eli Isä Meidän -rukous. Ensin venäjäksi luterilaisesta venäläisestä virsikirjasta ja sitten slaaviksi ortodoksisesta rukouskirjasta.
Venäjä:
Otche nash sushchij na nebesah! Da svjatitsa imja Tvoe; da priidet Carstvie Tvoe; da budet volja Tvoja i na zemle, kak na nebe. Hleb nash nasushchnyj daj nam na sej den; i prosti nam dolgi nashi, kak i my proshchaem dolzhnikam nashim; i ne vvedi nas vo iskushenie, no izbav nas ot lukavogo.
Kirkkoslaavi:
Otche nash, Izhe esi na Nebeseh! Da svjatitsa Imja Tvoe, da priidet Carstvie Tvoe, da budet volja Tvoja, jako na nebesi i na zemli. Hleb nash nasushchnyj dazhd nam dnes; i ostavi nam dolgi nasha, jakozhe i my ostavljaem dolzhnikom nashim; i ne vvedi nas vo iskushenie, no izbavi nas ot lukavogo.
Löysin myös Nikean uskontunnustuksen molemmilla kielillä.
Venäjäksi:
Veruju vo edinogo Boga Otca Vsemoguschego, Tvorca neba i zemli, vsego vidimogo i nevidimogo.
I vo edinogo Gospoda Iisusa Hrista, edinorodnogo Syna Bozhija, ot Otca rozhdennogo prezhde vseh vekov, Boga ot Boga, Sveta ot Sveta, Boga Istinnogo ot Boga Istinnogo, rozhdennogo, nesotvorennogo, edinosushchnogo Otcu, i chrez Kotorogo vse sotvoreno, soshedshego s nebes radi nas, ljudej, i nashego radi spasenija; voplotivshegosja ot Duha Svjatogo i Marii Devy i vochelovechivshegosja, i raspjatogo za nas pri Pontii Pilate, stradavshego i pogrebennogo, i voskresshego v tretij den po Pisaniju, i voznesshegosja na nebesa, i sidjashchego odesnuju Otca, i snova grjadushchego vo slave sudit zhivyh u mertvyh; Ego zhe carstviju ne budet konca.
I v Duha Svjatogo, Gospoda i Zhivotvorjashchego, ot Otca ishodjashchego, s Otcom i Synom dostojnogo prinjat poklonenie i proslavlenie, govorivshego cherez prorokov.
I vo edinuju svjatuju, kafolicheskuju i apostolskuju Cerkov.
Ispoveduju edinoe Kreshchenie vo ostavlenie grehov, ozhidaju voskresenija mertvyh i zhizni budushchego veka. Amin.
Kirkkoslaaviksi:
Veruju vo Edinago Boga Otca, Vsederzhitelja, Tvorca nebu i zemli, vidimym zhe vsem i nevidimym.
I vo Edinago Gospoda Iisusa Hrista, Syna Bozhija, Edinorodnago, Izhe ot Otca rozhdennago prezhde vseh vek; Sveta ot Sveta, Boga Istinna ot Boga Istinna, rozhdenna, nesotvorenna, Edinosushchno Otcu, Imzhe vsja bysha. Nas radi chelovek i nashego radi spasenija sshedsego s nebes i voplotivhsegosja ot Duha Svjata i Marii Devy, vochelovechshasja. Raspjatago zhe za ny pri Pontijstem Pilate, i stradavsha, i pogrebenna. I voskresshago v tretij den po Pisaniem. I vosshedshago na Nebesa, i sedjashcha odesnuju Otca. I paki grjadushchago so slavoju suditi zhivym i mertvym, Egozhe Carstviju ne budet konca.
I v Duha Svjatago, Gospoda, Zhivotvorjashchago, Izhe ot Otca ishodjashchago, Izhe so Otcem i Synom spoklanjajema i sslavima, glagolavshago proroki.
Vo Edinuju Svjatuju, Sobornuju i Apostolskuju Cerkov.
Ispoveduju edino kreshchenie vo ostavlenie grehov. Chaju voskresenija mertvyh, i zhizni budushchago veka. Amin.
"Serbian kirkossa ollaan siirtymässä serbiankielisiin palveluksiin."
Ei muuten tasan tarkkaan olla!!!
"Eiköhän ole kyse siitä, ettei haluta!"
Niin juuri. Käännöksiä ei haluta, joten käännöksille ei ole tarvetta.
Ihan yhtä sammaa börbötystä on miun silmissäin ja korvissain sekä sluaavit ja vennäät.
Miksi ei haluta?
Onko ns. kirkkoslaavi pyhempää kuin nykyvenäjä?
Jos niin miksi?
Sebialaisessa Hilandarin luostarissa Pyhällä Vuorella käytetään serbiaa.
Suattaapa tuo sluavi börbötystä siun korvissas ollakkii, vuan börbötystäpä se on vennään mummoloihennii korvissa, jos tarvihtoot suomenkielisissä palaveluksiloissa käyvä. ;)
"Miksi ei haluta?"
Venäjällä lienee edelleen riittävän hyvässä muistissa, mitä tapahtui, kun jumalanpalvelustekstejä ruvettiin edellisen kerran ronkkimaan. Se oli 1600-luvulla.
"Onko ns. kirkkoslaavi pyhempää kuin nykyvenäjä?"
Tuskin ainakaan kaikille (jos siis asiasta pidettäisiin huutoäänestys), mutta slaaviksi ovat tarvittavat jumalanpalvelustekstit ja niihin sopivat sävelmät ja sävellykset olemassa, kun taas venäjäksi niitä ei ole olemassa.
"Sebialaisessa Hilandarin luostarissa Pyhällä Vuorella käytetään serbiaa."
No miten ihmeessä käytettäisiin? Turistien miellyttämiseksikö?
Kyllä on keksittyjä ongelmia. Kuinka moni venäläinen muistaa tai tietää 1600-luvun juttuja.
Hilandarin luostariin ei niin vain turistit matkustele. Ensinnäkään Athokselle = Pyhä Vuori ei kuka tahansa pääse, esim .naiset eivät pääse lainkaan.
Toiseksi Hilandarin luostariin matka on vaikea.
Venäjällä oli varsinkin valkoisen papiston keskuudessa 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa paljon uudistusmieltä. Oli tarkoitus mm demokratisoida kirkon hallinto ja ottaa käyttöön kansan kieli jumalanpalveluksissa.
Vuoden 1917 kirkolliskokouksessa, joka pidettiin väliaikaisen hallituksen hallitusaikana, sovittiin monista uudistuksista mm patriarkan viran palauttamisesta Venäjän kirkkoon. Uudistukset jäivät kesken ja osin peruuntuivat, kun tuli bolshevikkivallankaappaus.
Myöhemmin 1920-luvulla kirkon uudistamista ajoi lähinnä bolshevikkihallitusta myötäilevä "Elävä kirkko-liike. Näin uudistukset joutuivat huonoon huutoon Venäjän paljon kärsineessä marttyyrikirkossa.
kansa halusi, että kirkko olisi samanlainen kuin ennen vallankumousta, samanlaiset tutut jumalanpalvelukset, vanha kirkkokieli, kirkkokansan vanhahtava pukeutuminen, kerjäläiset kirkon portailla jne. Kestää kauan ennen kuin Venäjän kirkko on tarpeeksi toipunut kommunismista ja valmis ajattelemaan uudistuksia.
"Kyllä on keksittyjä ongelmia. Kuinka moni venäläinen muistaa tai tietää 1600-luvun juttuja."
Vanhauskoisuuden suosio on Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen ollut sattumoisin jälleen kasvussa - ja tietenkin mieluummin mainstream-ortodoksian kuin helluntailaisten kustannuksella. Sellaista, minkä vaikutukset näkyvät konkreettisesti tänäkin päivänä, on melko vaikea olla "tietämättä".
"Hilandarin luostariin ei niin vain turistit matkustele."
Mistä sitten lienet saanut selville, että siellä toimitettaisiin serbiaksi?
"Vuoden 1917 kirkolliskokouksessa, joka pidettiin väliaikaisen hallituksen hallitusaikana, sovittiin monista uudistuksista mm patriarkan viran palauttamisesta Venäjän kirkkoon. Uudistukset jäivät kesken ja osin peruuntuivat, kun tuli bolshevikkivallankaappaus."
Ei nyt esitettäisi totuutena mitä tahansa palturia. Ensinnäkin: kirkolliskokous jatkui vuoden 1918 syksyyn bolsheviikeista välittämättä. Tietysti tilanne oli vaikea, mutta silti vain jatkettiin, eikä bolsheviikkien uudistusvaatimuksiin ja muuhun painostukseen taivuttu.
Toisekseen ainakaan minä en ole tietoinen yhdestäkään tuon kirkolliskokouksen tekemästä lopullisesta päätöksestä, joka ei olisi toteutunut. Jos niitä on, olisi asianmukaista nimetä niitä.
Muuten kirkolliskokouksissa sen paremmin kuin muissakaan kokouksissa ei "sovita" mistään uudistuksista, vaan niissä tehdään päätöksiä asialistalla olevista asioista. (Uudistuksista yms. sopiminen kahvipöytäkeskusteluissa tai tupakkitauoilla on tyystin eri asia.)
"Kestää kauan ennen kuin Venäjän kirkko on tarpeeksi toipunut kommunismista ja valmis ajattelemaan uudistuksia."
Mihin perustuu olettama, että Venäjän kirkossa kuuluisi ajatella uudistusten tekemistä, mutta että venäläiset ovat jotenkin niin typeriä, että he eivät huomaa, että heidän kuuluisi ajatella sellaista, ennen suomi24:n tsuhnat suuressa viisaudessaan ilmoittavat sen heille?
Kysymys oli miksi Venäjän kirkossa ei haluta uudistuksia. Onko sinulla tähän asiaan mitään sanottavaa?
kokemus. Olen nimittäin käynnyt siellä ja myös Serbiassa.
"henkilökohtainen kokemus. Olen nimittäin käynnyt siellä ja myös Serbiassa."´
Näillä käynneillä siis opit serbiaa sen verran sujuvasti, että erotat sen sataprosenttisella varmuudella kirkkoslaavista?
Jos et osaa keskustella asioista, niin jätä väliin arvelusi.
En ole niin typerä, etten erottaisi kyseisiä kieliä toisitaan.
Minun ei tarvinne täällä esitellä taitojani.
Uskon siihen mitä minulle on kerrottu paikanpäällä ja mitä omin korvin olen kuullut.
"En ole niin typerä, etten erottaisi kyseisiä kieliä toisitaan."
Millä tavoin erotat ne toisistaan?
Mitkä ovat niiden eroista merkittävimmät?
tuo jauhaminen.
Tunnetusti papiston on lähes mahdotonta käsittää, että jumalanpalveluksissa tarvitaan ektenioiden ja papiston salaisten rukousten ohella aivan oikeasti hymnografiaa, jonka kääntäminen esim. serbiaksi tai venäjäksi ei onnistu yhtä sutkisti kuin nenän niistäminen. Se ei myöskään ole siinä mielessä erityisen kannattavaa, että puhekielet muuntuvat jatkuvasti.
Jos olet omin korvin kuullut, että Athoksella toimitetaan selvällä nykyserbian kielellä, mitäpä siitä suotta kinaamaan. Varmaan totuus näyttäytyy sinulle juuri sellaisena, olipa se oikeasti millainen hyvänsä.
En tiedä papiston käsityskyvystä, mutta ei jumalanpalveklustekstien kääntäminen nykykielelle ole sen vaikeampaa kuin Raamatunkaan tahi runouden.
Mikään käännöstyö ei ole nenän niistämistä vaan vakavaa työtä saada käännös ymmärettäväksi ja alkutekstin sanomaan pitäytyväksi.
Minä uskon, jos minulle sanotaan Serbilaisessa Hilandarin luostarissa, että me käytämme serbiaa jumalanpalveluksissa. Se on totuus joka minulle silloin näyttäytyy, vaikka eräässä lonais-suomalaisessa kaupungissa se ei tunnu näyttäytyvän.
tässä meillä Suomessa on tehty todellinen suurtyö. Mutta silti aina ajattelee, että kirkkoslaavinkielinen laulu soi paremmin.
Venäjällä kannattaisi tehdä niin, että laulettavat osat laulettaisiin edelleen kirkkoslaaviksi, mutta luettavat osat luettaisiin nykyvenäjäksi.
Kirkkoslaavi oli muuten pitkään Venäjällä kirjakielen asemassa. Vasta (muistaakseni) 1700-luvulla luotiin tämä uusi kirjakieli, joka perustuu Keski-Venäjän murteeseen.
Kirkkoslaavi on kyllä minusta suomalaiselle helpompaa kuin Venäjä. Keski-Venäjän murteessa ja siis venäjän kirjakielessäkin luetaan lyhyet o:t sanan aluissa a:ksi. Slaavissa näin ei tehdä, vaan luetaan niin kuin kirjoitetaan.
>>>Se on totuus joka minulle silloin näyttäytyy, >vaikka eräässä lonais-suomalaisessa kaupungissa >se ei tunnu näyttäytyvän.
"Minä uskon, jos minulle sanotaan Serbilaisessa Hilandarin luostarissa, että me käytämme serbiaa jumalanpalveluksissa."
No jostakin tällaisesta arvelinkin olevan kysymys.
Jos kysyt bulgarialaiselta, että mitä kieltä heillä käytetään jumalanpalveluksissa, hän vastaa sinulle: bulgariaa - sillä bulgarialaisessa katsannossa kirkkoslaavi on bulgariaa; se on muinaisbulgariaa. (Kirkkoslaavi lienee sananakin melko huonosti tunnettu Bulgariassa.)
Samoin kun kysyt samaa asiaa kreikkalaiselta, hän vastaa, että heillä käytetään kreikkaa, mutta tämä ei suinkaan tarkoita, että hän väittäisi kirkossaan käytettävän nykykreikkaa. Hän kun ajattelee: kreikkaa mikä kreikkaa.
Vastaavasti serbialainen voi sanoa, että hänen kirkossaan käytetään serbiaa - hänelle kirkkoslaavi on muinaisserbiaa - mutta tämäkään ei tarkoita, että hän väittäisi kirkossaan käytettävän nykyserbiaa (tai mitä lienee serbokroaattia).
Ja onhan niissä kirkkoslaaveissa pieniä erojakin, on venäjänkirkkoslaavia, serbiankirkkoslaavia ja bulgariankirkkoslaavia. Joten silläkin perusteella on oikeutettua sanoa kieltä "serbiaksi", vaikka se oikeasti kirkkoslaavia olisikin.
"Venäjällä kannattaisi tehdä niin, että laulettavat osat laulettaisiin edelleen kirkkoslaaviksi, mutta luettavat osat luettaisiin nykyvenäjäksi."
Eivätköhän venäläiset tiedä parhaiten itse, mitä heidän kannattaa tehdä. Ja toimi sen mukaisesti.
Monet ovat sitä mieltä, että yksinkertaisinta ja samalla hyödyllisintä olisi opettaa koko kansalle kirkkoslaavin kieli peruskoulussa, kuten ennen vallankumousta meneteltiin. Kosolti vähemmän viikkotunteja siihen tarvittaisiin kuin meillä pakkoruotsiin.
mutta näyt sinäkin tietävän, mitä heidän kannattaisi tehdä. Kirkkoslaavin opettaminen kouluissa edellyttäisi kirkollisia kouluja.
Meillä sen sijaan voitaisiin kokeilla sitä, että slaavinkielisissä palveluksissa epistola ja evankeliumi luettaisiin kansan kielillä eli siis esim suomeksi ja venäjäksi.
ainakin venäläiset lukevat kirkkoslaavia hyvin venäläisittäin. Me suomalaiset taas luemme toisella tavalla murtaen. Joten ei kai olisi mitenkään ihmeellistä jos serbialaisilla ja bulgaarialaisillakin olisi oma lukutapansa.
Löysin alla olevasta linkistä löytyvän artikkelin, jossa Hilandarin luostarin munkki Iosif valittelee, että Serbian kirkossa enää vain vanhat papit toimittavat palvelukset slaaviksi, nuoret nykyserbiaksi. Pappiskoulutuksessakin hänen mukaansa opetetaan nykyään toimittamaan palvelukset nykyserbiaksi. Hilandarin luostarin johtaja Moisej ei kuitenkaan salli Hilandarissa käytettävän nykyserbiaa, vaan muualtakin tulevienkin pappien on toimitettava kirkkoslaaviksi. Artikkeli näyttä olevan julkaistu noin vuosi sitten.
http://www.cofe.ru/blagovest/article.asp?heading=28&article=6819
"Kirkkoslaavin opettaminen kouluissa edellyttäisi kirkollisia kouluja."
Eiköhän samassa määrin, kuin vaikkapa latinan opettaminen edellyttää.
"Meillä sen sijaan voitaisiin kokeilla sitä, että slaavinkielisissä palveluksissa epistola ja evankeliumi luettaisiin kansan kielillä eli siis esim suomeksi ja venäjäksi."
Ellen erehdy, meillä on kokeiltu näiden lukemista suomeksi yli sadan vuoden ajan.
Jos alamme lukea venäjäksi, seurakunnan ukrainalaiset, bulgaarit ja serbit tulevat syyttämään meitä kieli-imperialismista.