en enää tiedä mitä tehdä

Amalia

Hei kaikille! Haluan kertoa oman tarinani ja haluisin siihen muilta apua, neuvoja, kokemuksia ja mielipiteitä.
Mä oon tosi ujo. ainakin silloin kun tutustun uusiin ihmisiin. uusien naispuoleisten ihmisten kanssa juttelu menee viel ihan hyvin, mutta sitten ku on jotain miespuolisia ihmisiä lähettyvillä, niin meen ihan lukkoon. tän takia mä en oo ikinä seurustellu silleen pidempään. kaikki mun suhteet loppuu ennen kun ne kerkeää alkaakaan. ja oon kumminkin jo 19-vuotias. aina kun mun pitäs jutella/tutustuu uusiin miehiin, niin en uskalla sanoa mitään. pelkään ilmeisesti möläyttäväni jotain hölmöö ja mokaavani. en tiedä. tää oikeesti häiritsee mua. koulussakin tää ujous joskus ilmenee, mutta etenkin siis tälleen ihmissuhteissa. haluaisin apua ja kohtalotovereita!!! PLEASE auttakaa!!!!!!!!!!!

13

1545

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Tipsu

      Sama juttu täällä, minä olen niin ujo etten anna miesten edes lähestyä minua, koska pelkään nolaavani itseni, joka taas johtuu surkeasta itsetunnosta. En ole ruma enkä tyhmä, ilmeisesti moni mies pitää ujoutta viehättävänä, mutta koska olen syntynyt surkeana persoonallisuutena niin tulen mitä luultavammin olemaan yksin koko loppuelämäni, oma vikani.

      Mutta ei se mitään, hankin koiran seuraksi ja dildon yöpöydän laatikkoon, kai niillä sitten pärjää.

      • mmmmm

        Olen 25 v mies ja ulkonäöltä kai ihan ok, mutta ujous on estänyt läheiset kontaktit naisiin. Naiset eivät lähesty miehiä. Ei ole mitään tietoa omasta viehätysvoimasta.


      • mmmmm
        mmmmm kirjoitti:

        Olen 25 v mies ja ulkonäöltä kai ihan ok, mutta ujous on estänyt läheiset kontaktit naisiin. Naiset eivät lähesty miehiä. Ei ole mitään tietoa omasta viehätysvoimasta.

        Ymmärrän hyvin ujoja ja hiljaisia. Toivon, että löytäisin sellaisen tyttöystävän. Ei tarvitsisi hävetä, eikä esittää mitään.


      • yksin

        Olen itsekin ujo ja oma tilanteeni on aika tavalla samanlainen. Sillä erotuksella, että olen mies. Pystyn kyllä toimimaan arkipäivän tilanteissa aivan kohtuullisesti, mutta ujous on myös minulle ongelma. Kuten Tipsu sanoi, niin ainakin minun mielestäni ujous on naisessa viehättävä piirre. Vastakohta on estottomuus ja röyhkeys, jota suorastaan kammoksun. Ongelmallista ujoudessa on juuri se, että ujo ihminen ei välttämättä tosiaan anna lähestyä itseään. Mutta uskokaa pois, teissäkään ei luultavasti ole mitään vikaa muuten kuin itsenne mielestä! Jos ujon ihmisen kanssa pääseekin hieromaan tuttavuutta, niin alkuvaihe vaatii vastapuolelta melkoista kärsivällisyyttä.

        Me ujothan sitten vielä olemme niin omissa oloissamme, ettei juuri kukaan edes tiedä, että olemme ylipäätään olemassa! Perkele vieköön, kun olisi ujoille ihmisille jokin kohtauspaikka, jossa voisi tutustua toisiinsa vertaisina ja alusta lähtien tietoisina tästä toistemme piirteestä.


      • Ez.
        yksin kirjoitti:

        Olen itsekin ujo ja oma tilanteeni on aika tavalla samanlainen. Sillä erotuksella, että olen mies. Pystyn kyllä toimimaan arkipäivän tilanteissa aivan kohtuullisesti, mutta ujous on myös minulle ongelma. Kuten Tipsu sanoi, niin ainakin minun mielestäni ujous on naisessa viehättävä piirre. Vastakohta on estottomuus ja röyhkeys, jota suorastaan kammoksun. Ongelmallista ujoudessa on juuri se, että ujo ihminen ei välttämättä tosiaan anna lähestyä itseään. Mutta uskokaa pois, teissäkään ei luultavasti ole mitään vikaa muuten kuin itsenne mielestä! Jos ujon ihmisen kanssa pääseekin hieromaan tuttavuutta, niin alkuvaihe vaatii vastapuolelta melkoista kärsivällisyyttä.

        Me ujothan sitten vielä olemme niin omissa oloissamme, ettei juuri kukaan edes tiedä, että olemme ylipäätään olemassa! Perkele vieköön, kun olisi ujoille ihmisille jokin kohtauspaikka, jossa voisi tutustua toisiinsa vertaisina ja alusta lähtien tietoisina tästä toistemme piirteestä.

        "Perkele vieköön, kun olisi ujoille ihmisille jokin kohtauspaikka, jossa voisi tutustua toisiinsa vertaisina ja alusta lähtien tietoisina tästä toistemme piirteestä."

        Järjestäkää tapaaminen eli ns. miitti jonne lupaudutaan tulemaan vaikka kuinka ujostuttaa.


      • Nimetön
        yksin kirjoitti:

        Olen itsekin ujo ja oma tilanteeni on aika tavalla samanlainen. Sillä erotuksella, että olen mies. Pystyn kyllä toimimaan arkipäivän tilanteissa aivan kohtuullisesti, mutta ujous on myös minulle ongelma. Kuten Tipsu sanoi, niin ainakin minun mielestäni ujous on naisessa viehättävä piirre. Vastakohta on estottomuus ja röyhkeys, jota suorastaan kammoksun. Ongelmallista ujoudessa on juuri se, että ujo ihminen ei välttämättä tosiaan anna lähestyä itseään. Mutta uskokaa pois, teissäkään ei luultavasti ole mitään vikaa muuten kuin itsenne mielestä! Jos ujon ihmisen kanssa pääseekin hieromaan tuttavuutta, niin alkuvaihe vaatii vastapuolelta melkoista kärsivällisyyttä.

        Me ujothan sitten vielä olemme niin omissa oloissamme, ettei juuri kukaan edes tiedä, että olemme ylipäätään olemassa! Perkele vieköön, kun olisi ujoille ihmisille jokin kohtauspaikka, jossa voisi tutustua toisiinsa vertaisina ja alusta lähtien tietoisina tästä toistemme piirteestä.

        Moi,

        varmasti ujostelevat ihmiset pärjäävät siinä missä muutkin, kun löytävät ihmiset, jolle saa ihan vapaasti ujostella. Monia on loppujen lopuksi samassa tilanteessa, kuin sinä, itseni mukaan lukien (olen kylläkin mies).

        Miksei tällaiselta keskustelualueelta voisi tutustua turvallisen tuntuiseen ja mukavaan ihmiseen, jonka kanssa ujostelusta voi lähinnä laskea leikkiä?


      • yksin
        Ez. kirjoitti:

        "Perkele vieköön, kun olisi ujoille ihmisille jokin kohtauspaikka, jossa voisi tutustua toisiinsa vertaisina ja alusta lähtien tietoisina tästä toistemme piirteestä."

        Järjestäkää tapaaminen eli ns. miitti jonne lupaudutaan tulemaan vaikka kuinka ujostuttaa.

        Kyllähän tällaisten keskustelupalstojen kautta voisi yrittää tutustua samantyyppisiin ihmisiin ja järkätä vaikka tapaamista, mutta omalta kohdaltani nettituttavuudet tuppaavat tyssämään siihen, että asun kaukana kaikesta. Ja mahdolliselle matkustamiselle taas taloudelliset seikat asettavat omat rajoituksensa.


      • Amalia
        yksin kirjoitti:

        Olen itsekin ujo ja oma tilanteeni on aika tavalla samanlainen. Sillä erotuksella, että olen mies. Pystyn kyllä toimimaan arkipäivän tilanteissa aivan kohtuullisesti, mutta ujous on myös minulle ongelma. Kuten Tipsu sanoi, niin ainakin minun mielestäni ujous on naisessa viehättävä piirre. Vastakohta on estottomuus ja röyhkeys, jota suorastaan kammoksun. Ongelmallista ujoudessa on juuri se, että ujo ihminen ei välttämättä tosiaan anna lähestyä itseään. Mutta uskokaa pois, teissäkään ei luultavasti ole mitään vikaa muuten kuin itsenne mielestä! Jos ujon ihmisen kanssa pääseekin hieromaan tuttavuutta, niin alkuvaihe vaatii vastapuolelta melkoista kärsivällisyyttä.

        Me ujothan sitten vielä olemme niin omissa oloissamme, ettei juuri kukaan edes tiedä, että olemme ylipäätään olemassa! Perkele vieköön, kun olisi ujoille ihmisille jokin kohtauspaikka, jossa voisi tutustua toisiinsa vertaisina ja alusta lähtien tietoisina tästä toistemme piirteestä.

        niin oikeesti tosi hyvä idea toi kohtauspaikan järjestäminen. keksittäis joku paikka mihin mahdollisemman monet tätä palstaa lukevat pääsis tulee ja sit voitas siel jutella ja tutustua toisiimme. saatais uusia ystäviä ja saisimme kenties lisää rohkeutta. pitäis alkaa vaan järjestelee...


    • agu

      oon kans 19-vuotias tyttö, jolla on ollu varsinkin nuorempana paha ujous.. Olin sulkeutunut ja tosi hiljanen. Aloin seurusteleen vasta 18 vuotiaana. Nykyään olin luokkani yksimpiä rääväsuita, mutta se johtu siitä että menin asiakaspalvelu alalle, jossa olin jatkuvasti vuorovaikutuksessa erilaisten ihmisten kanssa. Näin alko pikkuhiljaa ujous kadota, vaikkakin sitä on vielä jäljellä, nimittäin tuntemattomien poikien seurassa en saa sanottua sanaakaan välttämättä. Mut sitten kun ajanmyötä oppi tuntemaan niin osasin rentoutua ja olla täysin oma itteni.

      että reippaasti vaan kohtaa kaikki ihmiset vaikka ne ei mukavia välttämätä olisikaan.Ajattelen sen sillain että jos joku ei musta pidä kaveriseurassa esimerkiksi niin se on sen oma ongelma. Mä en mihinkään katoa ja se voi haitaa p****n. :)

    • Once

      olen 23 vuotias nuori nainen ja liian ujo...
      En ole ikinä seurustellut edes.
      Baarissakin miehet tulee mulle juttelee ja kehuu mua kauniiksi. Sit mä jo lähdenkin karkuun
      Ei tää mulle sillai suuri ongelma ole kun viihdyn yksin mut kaikki ihmettelee et miksen seurustele

      • eib

        hehe, ihan samat sanat ja ikä mut oon vaan miespuolinen.


    • Hissukka

      Olen 21-vuotias naisenalku. Olen seurustellut kolme vuotta, muttei se seurustelu poista ujoutta. Oikeastaan tuntuu että tämän seurustelun aikana minusta on tullut näin ujo... Muutin toiselle paikkakunnalle suhteemme alkupuolella (nyt asumme jo kultani kanssa yhdessä), koska aloitin siellä koulun. Koulussa taas luokkakaverini ja rinnakkaisluokkalaiset oli pari vuotta nuorempia, ja olinkin ensin olevinani jotenkin fiksumpi kuin ne muut, ja lopulta huomasin ettei se mennytkään niin, luokkamme oli täynnä neroja, ja kolmen vuoden aikana itsetuntoni katosi johonkin tuntemattomiin. Olikin kova pala huomata olevansa nuorempiaan tyhmempi...
      Olen ollut aina hiljainen ja ujo, mutta viime vuosien aikana minusta on tullut melkein puhumaton.. Kaikkein vaikeinta on se etten pysty tutustumaan kultani kavereihin tai sukulaisiin, vanhemmista puhumattakaan... Olen aina jotenkin ulkona kaikesta, ja tuntuu ettei mulla ole lopulta edes niin tärkeää asiaa että siitä viitsis mainita.. Kultani kavereiden kanssa tutustuminen alkoi hyvin, ja pystynkin jo hieman kommunikoimaan niiden kanssa,(mutten kuitenkaan normaalisti,on esim. tuskaa jäädä kahdenkesken jonkun kanssa jolle ei muutenkaan juttele, ja usein nolaankin itseni ja sen toisen olemalla hiljaa) mutta vanhempien silmissä tunnen itseni aivan idiootiksi kun olen kuin kissa olis vienyt kielen, ja se surettaa eniten.
      Sillon koulussa (valmistuin vihdoin keväällä) sain yhden ystävän entisten kolmen kappaleen lisäksi, ja se suhdekin oli sen ansiota että oltiin kämppiksiä ja samalla luokalla ja oli "pakko" tutustua kun nähtiin melkein 24 h/vrk.
      Ne pari työharjottelua mitkä meillä oli, oli tosi syvältä. Ensimmäisenä vuonna olin 8 viikkoa eräässä paikassa enkä saanut sanaa suustani vasta kun vikalla viikolla, ja arvostelussakin mainittiin että olin aika hiljainen, ja se laskikin numeroa vuorovaikutustaitojen osalta. Seuraavana vuonna harj. (12 vko)meni hieman paremmin, mutta sieltäkin sain huonon arvostelun ujouteni takia, ja loppujen lopuksi ymmärsin asian niin että olen huono työntekijä, ja olenkin ollut työttämänä koko kesän pelätessäni uuden työpaikan ihmisiä. Lisäksi nuo harjoittelupaikat oli sellasia, että molemmissa paikoissa joku tyyppi sai mut itkemään jonkun mokani takia. Että olen sit varmaan liian herkkäkin.
      Olenkin miettinyt johtuuko tämä ujous noista tapahtumista, ja missä menee normaalin ujouden ja hoitoa tarvitsevan ujouden raja, ja jos ujoutta voi hoitaa lääkkeillä, niin toimiiko se.... Ja voiko ujous tulla yhtäkkiä vai liittyykö se jotenkin masennukseen tai muuhun psyykkiseen ongelmaan.
      Niin, alkoholia käytän runsaastikin, jolloin olen taas ihan toinen ihminen, ja voin vaikuttaa rääväsuiseltakin, muttei humalassa tutustuminen auta sen pidemmälle, koska selvänä olen taas ujo ja hiljainen.

    • Anonyymi

      1. Älä mieti sen kummemmin kun menet juttelemaan.
      2. Puhu normi asioista, kysy jotain,esim Hei! Mikä sinun nimi on? Ajattelin tulla juttelemaan hetkeksi kun on niin tylsää. Onko sinulla kiire? Mitä olet ajatellut tehdä tänään/huomenna?
      Tommosista asioista juttelu ja tutustuminen lähtee aina.
      3. Kuuntele mitä hän sanoo. Jos hän kysyy sinulta jotakin vastaa reippaasti (totuuden mukaisesti).

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ensi kesänä

      Näin kesän viimeisenä minuutteina ajattelen sinua. Olisiko seuraava kesä "meidän" kesä? Tänä vuonna ei onnistuttu, mutta
      Ikävä
      64
      3305
    2. Tukalaa kuumuutta

      Tietäisitpä vaan kuinka kuumana olen käynyt viime päivät. Eikä johdu helteestä, vaan sinusta. Mitäköhän taikoja olet teh
      Ikävä
      43
      3127
    3. Sinä, ihastukseni

      Mitä haluaisit tehdä kanssani ensimmäisenä?
      Ihastuminen
      43
      2498
    4. Anne Kukkohovin karmeat velat ovat Suomessa.

      Lähtikö se siksi pois Suomesta ? Et on noin kar? mean suuret velat naisella olemassa
      Kotimaiset julkkisjuorut
      108
      2376
    5. Tiedät ettei tule toimimaan.

      Mielenterveys ei kummallakaan kestä.
      Ikävä
      31
      1923
    6. Okei, myönnetään,

      Oisit sä saanut ottaa ne housutkin pois, mutta ehkä joskus jossain toisaalla. 😘
      Ikävä
      27
      1820
    7. Onko kaivatullasi

      himmeä kuuppa?
      Ikävä
      48
      1626
    8. Mihin hävisi

      Mihin hävisi asiallinen keskustelu tositapahtumista, vai pitikö jonkin Hannulle kateellisen näyttää typeryytensä
      Iisalmi
      85
      1435
    9. On jo heinäkuun viimeinen päivä.

      En taida nähdä sinua koskaan.
      Rakkaus ja rakastaminen
      39
      1300
    10. Lähtikö korvat

      puhtaaksi vaikusta?
      Tuusniemi
      82
      1159
    Aihe